Yhtä juhlaa ruusujen kera.

Helmikuu on monenlaista juhlaa. Tänään Esikoinen täyttää 20 vuotta, mikä tietenkin saa hyvinkin nostalgisen olon. Se on äitien etuoikeus. Itsekin olen nauranut vuosikymmenet, kun syntymäpäiväni koittaessa äitini aina soittaa, ja kertaa Luomiskertomukseksi  nimeämäni kokemukset vuodelta 1965. Joka vuosi. Osaan sen oikein hyvin ulkoa :)

Virtuaaliruusut tyttärelleni! Olen ylpeä sinusta, ruusuni!

Ystävälläni on juuri pian synttärit, ja olin käymässä hänen luonaan. Vein hehkuvan punaisia ruusuja ison kimpun, kun hän on puolivälikymmenissä. No minullakin on tämän kuun lopussa syntymäpäivät, joten etevä ja taitava ystävä antoi vastalahjaksi ruususukat!

Sukat taiteltuna kantapää alas, että hieno ruusukuviointi näkyy.

Ihailen käden taitoja kaikin tavoin. Itseltäni on kutomiset ja muut käsityöt jääneet jo vuosia sitten pois repertuaarista. Mutta rehtiä villasukkaa arvostan aivan tavattomasti. Minulla on oikeastaan aina kylmään vuodenaikaan käsin kudotut villasukat jalassa. Niitä onneksi riittää, kun on tuollaisia eteviä ja käteviä ystäviä.

Sivukuvaa. On siinä ollut kirjomista! Luultavimmin näiden kutomisessa
ei ole voimasanojakaan säästelty :)

Villasukat on naisen (ja miksei miehenkin) paras ystävä. Timanteista en niinkään välitä, mutta rakkaudella hiljakseen silmukka kerrallaan kudotut villasukat ovat kaikkein lämmittävin ajatus, mitä voi materiaksi muuttaa ja lahjaksi antaa.

Yritys kuvata sukat jalassa, vaikka farkun lahkeet onkin tungettu rumasti
sinne alle. Joku muukin tunki sitten kuvaan mukaan.

Helmikuun juhlien lisänä on saamelaisten kansallispäivä ja ystävänpäivä. Sattuneesta syystä saamen kieli ja kulttuuri on hiipinyt tähänkin talouteen * vilkuttaa Oulun suuntaan * Laskiainenkin tuo hernekeitot ja laskiaispullat repertuaariin. Tänään hain anopilta hänen leipomat laskiaispullat. Siinäpä taas ihminen, jonka ryhtymiskynnyksen ylitys leipomapuuhiin on oleellisesti omaani matalampi. Nautimme tuloksista - kermakin on ihan oikeaa ja ehtaa!

Tämmöistä täällä meillä. Sukkien tekijälle tiedoksi, että sukat eivät
kärsineet kuvauksessa. Ehjäksi jäivät.

Oikeastaan helmikuu sujuukin pikkujuhlissa, jotka piristävät arkea aina hitusen. Pakkanenkin on, mutta kohtuullisena. Ulkoiluhetket on oikein pukeutuneena ihan mukavia, ja ehkä päästään jo kantohangillekin. Kevät jatkaa päivän pituutta aina vain suuremmin askelin. Mikäs meillä on helmikuussa kevättä odotellen, mutta päivistä nauttien!

Toivotan oikein mukavaa viikon alkua - otetaan ilo irti pienistä onnen pipanoista! Minäkin tänä iltana kuulin ekaa kertaa helmipöllön puputusta kuun noustessa taivaalla. Maestro kehui kuulleensa jo monta iltaa sitten tutun puputuksen. Se on yksi kevättalven merkkihetkiä - pöllöystävillä on aavistus kevättä rinnassa!