Onnenpensas kukkii, siis talvisuojaukset ruusuilta pois

Hitsit kun kevät lähti laukalle. Töissä on täysi turbulenssi puistojen siivouksen kanssa, ja kotona odottaa ihan samat puuhat. Työpäiväni ovat siis pitkiä :D Totuuden nimissä en ihan aina jaksa puurtaa omassa pihassa iltaisin täysipainoisesti. Kuopus kuitenkin kaipasi seuraa, joten vein koiran sille kaveriksi viettämään kaupunkielämää. Tämä tarjoaa minulle ainakin tunnin lisää työaikaa, kun ei tarvitse juoksennella pitkin metsiä koiran kanssa lenkillä. Tilanne on win-win. Ja vaihtelua varmaan ihan kaikille osapuolille. Tosin koti on nyt ihan hiton hiljainen, kun kukaan ei kulje kannoilla.

Onnenpensas (Forsythia ovata) kukkii!

Ruusumaan laidalla kasvaa Onnenpensasta, joka kukkii keltaisenaan ennen lehtimistä. Se on ainakin englantilaisille merkkipaalu purkaa ruusujen talvisuojaus. Ihan totta myös englannissa talvisuojataan ryhmäruusut. Siellä ei ole lumisuojaa, mikä meillä pahasti pohjoisempana tuo vähän helpotusta. Tosin Britannian saaren merellinen ilmasto ei tarjoa timakoita pakkasia ensinkään. Silti ruusut suojataan.

Voi Onnea!

Yhteenvetona totean, että meillä talvi oli vanhanaikainen lumien ja pakkasten osalta. Molempia piisasi. Syksy kallistui talveen hitaasti alenevin astein, eikä tappopakkasia tullut äkkipäätä. Se oli todella armollista useiden muidenkin puuvartisten osalta.

Tänään otin urakaksi poistaa ruusumaiden talvisuojaukset. Ryhmäruusujen maassa oli ryhtevä tyvimultaus ja talvensuojaturve. Varovasti vetelin turpeet sivuun ja multakerroksen leveälle penkin päälle. Lisämultaus korvaa painunutta kasvukerrosta.

Mustia ja vihreitä versoja paljastuu mullan alta.

Ryhmisten kanssa opettelen vasta niiden menestystekijöitä. Ruusukummi on jakanut kokemustaan, mutta joudun soveltamaan tietotaitoa tänne pahasti pohjoisemmaksi. Ryhmäruusujen kanssa tulee takkiin vähän joka vuosi, joten jatkuva uusiminen olisi suotavaa. Minulla oli ajatuksissa tilata lisää ruusuja, mutta jouduin valintatilanteeseen auton kesärengashankinnan kanssa. Auto voitti, ja ruusut jäivät tilaamatta.

Jotkin ruusut ovat ihan mustia, mutta kuolleeksi toteaminen
tehdään vasta myöhemmin. Juuresta voi nousta uutta kasvua.

Mutta kyllä sitä pieni ihminen on kuin joulupakettien äärellä talvisuojia poistaessa. Voi niitä riemun tunteita, kun mullan alta löytyy eloisia versoja ja silmuja! Erityisen suuri jännä oli tämän maakasan tonkimisessa:

Oranssi paalinaru kertoo, että tänne on niputettu jotain ja kaadettu maahan!

Köynnösruusu 'Camelot' on yksi niitä kaikkein tärkeimpiä ruusuja. Syksyllä niputin oranssilla paalinarulla ruusun nippuun, ja lähdin houkuttelemaan kankeita versoja maata kohti. Hitaasti taivuttelemalla ja talikolla juuristoa kallistamalla sain ruusun maahan makaamaan. Laitoin pari kiveä versojen päälle painoksi ja lapioin multaa tukevasti päälle. Pakkasten tultua kuorrutin keon vielä talvensuojaturpeella.

Sieltä niputetut versot löytyvät vihreinä!

Kyllä näiden fiinimpien ruusujen eteen joutuu tekemään erikoistoimia, mutta mielestäni se kannattaa. Jos haluaa helppohoitoisen puutarhan, niin nämä on vääriä kasveja sinne. Mutta minulle nämä on unelmia, joiden eteen tekee mieluusti töitä. Ja onnistuminen on aina yhtä suurenmoinen tunne.

Vihreät varret ja elävät silmut. Camelot kukkii varmasti tänäkin vuonna komeasti!

Muiden ryhmäruusujen osalta voi todeta eloa olevan, mutta mustaksi menneet ruusut voivat vielä versoa elinvoimaisista juuristaan. Jännitystä siis piisaa pitkästi kesäkuulle asti.

Näiden eteen kyllä kannattaa nähdä vaivaa! Rakkaani 'Camelot'

Kanadanruusut on jo tutumpia, ja menetyksiä sillä sektorilla en edes odottanut. Kaikki on hengissä. Suurin osa talvehti lumirajaan asti, ja kestävimmät sen ylikin. Suojauksena oli tyvimultaus, ja muutamilla ekstrana talvisuojaturvetta. Kolmas kasvukausi alkaa niillä, ja ruusut ovat jo näyttäneet todellista luonnettaan juurruttuaan syvään. Olen kovasti tyytyväinen, että lähdin mukaan koeruusujen testaukseen. Tämä projekti on antanut todella paljon.

Kanadalainen 'Moden Belle'

Istutin toissavuonna viehättävät 'Morden Belle' lajikkeen yksilöt ensimmäisen kuolleen tilalle. Ne ovat nyt kaksi talvea talvehtineet. Viime kesänä täydensin myös 'Lambert Closse'n parin yksilön uusimisella, kun ekana talvena menetin mielestäni niin viehättävät ruusut. Nyt kaikki on talvehtineet.

Kanadalainen 'Morden Ruby' on vahva talvehtija.
Tämän ainoa vika on kukkien  huono sateen kesto.

Tästä on ilo aloittaa uusi, ihana ruusuvuosi! Viime vuoden panostus oli pensasruusujen puolella, josta siitäkin odotellaan näytekukkia nyt ainakin.

Iloa ja valoa kiihtyvään kasvukauteen!

Ruusulajikkeet: 'Morden Belle'

Edelleen informatiivisena kuvauksena kanadanruusujen koelajikkeiden esittelyssä viehättävä 'Morden Belle'. Kivipellon Sailakin lukee tätä vain yhdellä silmällä, ettei vain hurahtaisi ruusuihin :) Mutta lukee kuitenkin! Ja hurahtaa :P

'Morden Belle' aloitti heinäkuun puolessa välin kukintansa.
Että ruusu osaakin asetella terälehtensä kauniisti kukassaan!

Taas lainataan tietoa kanadanruusujen kokeen sivustolta:

Parkland-sarja, Kanada 2002

Kukinta
Kukat täysin kerrotut, vaaleanpunaiset, 3-5 kukan terttuina. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
90 – 100 cm ja yhtä leveä
Lehdet ja muoto
Lehdet syvän tummanvihreät, kiiltävät. Pystykasvuinen.
Kestävyys
V, lumipeite tarpeen ylemmillä vyöhykkeillä.
Terveys
Erittäin hyvä vastustuskyky sienitaudeille.
Tuoksu
Hennosta keskivahvaan. Houkuttelee perhosia.
Hoito ja viljelyolosuhteet
Tarvitsee hyvän maan ja aurinkoisen paikan.
Käyttö
Sopii sekä ryhmiin että yksittäispensaaksi.

Tämä ruusu oli jotenkin pieni ja huomaamaton, kunnes alkoi kukkia heinäkuun puolen välin jälkeen (17.7). Vähin erin se koheni suuremmaksi jatkaen edelleen kukintaansa.

Pienehköjä kukkia tiuhassa. Sävykkyyttä tuo kukinnon vaaleneminen iän myötä.
Kuva on otettu 1.8.16

Tästä ei koskaan jättiläistä kasvakaan, joten tämän voi istuttaa pienempäänkin tilaan. Kukinnan pituus oli taas koeruusujen parhaasta päästä jatkuen lokakuulle asti koko ajan vain parantaen. Kukkia oli niin paljon, että ruusu tarvitsi tuen, vaikka muutoin olikin tanakkakasvuinen.

Kuva 7.9.2016

Jatkuvat sateet eivät tehneet tätä ruusua kauniimmaksi, sillä ylöspäin katsovat kukat pitivät veden seisomassa terälehtien välissä. 

Kuva sadekesänä 12.7.2016. Osa terälehtiä mätäni.

Ottaen huomioon jatkuvat sateet, niin kohtuullisen hyvin tämä kuitenkin sadetta kesti. Nuppuja ei mädäntynyt sateen vuoksi, vaan avonaisiin ja ylöspäin katsoviin kukkiin seisova vesi teki tuhojaan  jonkin verran. Olisi pitänyt jatkuvasti käydä ravistamassa vedet kukinnoista pois.

29.9.2016 edelleen täynnä kukkia - todellakin Belle!

Tämäkin oli niitä ruusuja, joilta saksin riistin loput kukkaryppäät ja nuput. Ei se osannut lopettaa! Bellen talvehtimista odotan kovasti innolla. Mitä tuokaan ensi vuosi, rotevammat varret ja tuhdimpi juuristo? Morden Bellelle lataan odotuksia. Nämä ensimmäisen vuoden istukkaat antoivat vain maistiaisia ja makupaloja - odotuksiin nähden ihan mahan täydeltä! Kahden vuoden päästä ollaan täydessä vauhdissa vasta.

Muutoin yritin tänään asentaa jyrsijäverkkoa ruusumaan ympärille. Jäädyin ytimiäni myöten ja heitin homman toistaiseksi kesken. Ei mulla riitä verkkokaan ja sitä pitää maalikylillä käydessä ostaa lisää. Tuuli oli ihan pirullisen kylmä, joten vetäydyin pirtin lämpimään. Tuntuu ettei veri kierrä vieläkään varpaissa, vaikka vetäisin pitkävartiset villasukat toisien villisten päälle. Villasukat on naisen parrat ystävät!

Hattara oli ruusumaan vahtina koko kesän.
Vasemmalla 'Lambert Closse' ja oikealla 'Ingrid Bergman'

Näkyy joka postauksen perään hyppäävän joku talon kateista, joten jatketaan samaa linjaa. Ruusuja piisaa kyllä enempi kuin kissoja. Hattara on reilut nelivuotias pitkäkarvamaatiainen, joka on Pufflen ja Nipan emäkatti. Tämä kolmikko muodostaa White Trash porukan. Hirnakalle muistona Hönö-Ellistä, notta tää on Ellin siskopuoli. Ja ei, ei tämäkään ole tervepäinen :D

Jatketaanpa yhdessä sujuvasti palelua! Ei nämä pakkasasteet mitään, mutta tuo hiivatin tuuli... grrr!