tiistai 13. elokuuta 2019

Sataa kissoja ja koiria

Otsikon teksti on suora käännös englantilaisesta sanonnasta "I'ts raining cats and dogs". Se tarkoittaa kaatosadetta, mutta myös tässä potauksessa aasinsiltaa. Ensin se sade - tuo odotettu luonnonilmiö on pidättänyt esiintymistään oikeastaan Juhannuksesta lähtien. Vaan eilen aukeni taivaat ihan kirjaimellisesti. Sataa lotuutti melkoista kyytiä 25 mm ja lisäksi tihkua päälle.

Kauan odotettu ja niin tervetullut sade tuli viimein tännekin! Mikä ihana näky!
Sateen tasainen rummutus peltikatolla kuulosti upealle musiikille.

Ilma raikastui hurjasti ja maa kastui edes jotenkin. Rutikuiva maa ei pysty imemään rankkasateita, mutta vesi vieriin aina alaspäin. Tänään on tihkusateillut hiljoksiin taukoja pidellen. Töissä hyödynsin odotetun sateen levittelemällä säkkitolkulla syyslannotetta valittuihin kohteisiin. Työ jäi kesken, mutta onhan se päivä huomennakin.

Vesilammikotkin voivat olla ihania pitkän kuivuuden jälkeen!

Koirallakin sataa omalla tavallaan - tässäpä tämä aasinsilta sitten. Riekolla alkoi juoksu, jota odotin jo kuukausi sitten. Näkyy juoksujen väli olevan kuitenkin semmoiset 8 kuukautta. Mitäpä tuota turhan tiheään moista vaivaa....
'
Poseeraus.

Vähän säälien katson energistä kumppaniani, joka on nyt aika vetämätön tapaus. Pohdinkin voiko koira olla kipeä juoksun alkuviikolla? Ruoka maistuu ja vatsa toimii, mutta muuten tuo tättähäärä enimmäkseen huilailee. Lenkille lähtee kyllä mielellään, mutta pitkästi sitä ei huvita. Aivan kuin olisi väsynyt ja kipeä. Kissoillekin tulee ärhenneltyä ihan suotta.

Ei tämä sairas ole, mutta ei kyllä ihan oma itsensäkään. 

Tietenkin nyt kun itsellä on reissu edessä, niin Maestro saa huoltaa koiran rättisulkeisineen. Ja koira on syytä pitää vain flexin jatkona. Kaikkeen aviomiehen pitääkin taipua :D Tää on pakko hyvittää vielä jollain...

Iloa ja sateen ropinaa viikkoosi!

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Ne luvatut sateet...

Sadetta luvattiin ihan ukkospuuskia myöten, mutta todellisuus on edelleen rutisevan kuivaa. Muutama näytepisara lennätettiin pilven laidalta, että muistaisimme millaista on vesisateella. Ei mittariin kertynyt edes puolta milliä.

Kellertävän ruskea on kauden trendiväri, jota täpläleimu 'Alpha' ja harmaamalvikki
korostavat. Kauempana purppuraheisiangervo 'Diabolo' komppaa sävyillään.

Toinen painevesiautomaattimme alkaa olla liian paljon jokivettä pumpannut, joten se vetelee viimeisiään vähäisellä paineella. Uusiohankinta on tiedossa siis. Toinen pumppu jaksaa pumpata vettä joesta ansiokkaasti. Tarpeeseen tulee!

Pohjanmaalla purot on joki-nimellä. Vesi käy vähiin, mutta vielä iloinen solina
kuuluu. Tämä on meidän elämän virta, joka pitää kasvit hengissä.

Päivät kuluvat työmaalla kasveja kastellen, joten iltaiset kastelurutiinit kotona tuntuvat ylitöiltä. Ja tylsältä - toki huutavan tarpeellistahan se on. Molemmissa suunnissa on taimia, joiden olisi tarkoitus päätyä istutetuiksi, mutta tähän rutisevaan kuivuuteen ei kannata alkaa istutustöihin. On tosi paljon helpompaaa kastella puut ja pensaat purkkeihinsa, kuin yrittää hoitaa niitä maahan istutettuna eri puolille kaupunkia. Siis odottelen sateita.

On meillä vehmasta ja rehevääkin, koska vettä saadaan kuitenkin
joesta. Vanhat ja tiiviit kasvustot kestävät myös poutakausia.

Nauhukset on elokuun soihtuja pimenevissä illoisssa.

Tulevalla viikolla on kesän high-light, kun pääsen kollegan kanssa kääntämään firman auton keulan etelään ihan työreissuna. Pääkohde on Lepaan ammattilaisten puutarhamessut, mutta satojen kilometrien matkalla on yhtä sun toista mielenkiintoista viherrakentamisen kohdetta katsastettavana.

'Ritausma' on ylenpalttinen kukkiensa määrässä. Tuoksuvaa kauneutta!

Tampereella ja Hämeenlinnassa ajateltiin rauhassa tutustua kaupunkien viherrakentamiseen ja kesäkukkaistutuksiin. Hatanpään Arboretum on ihan must, ja ehdotelkaa ihmeessä hyviä kohteita niillä nurkilla. Yövymme Valkeakoskella pari yötä, joten sielläkin pälyillään varmasti ympärillemme.

Jokin liljan luonnonlaji, jonka lehdet on varjoliljamaiset. En muista mikä...

Puutarhassa on taas kukkijoiden vallan vaihdos. Liljat ovat nyt primadonnina, mutta mukaan tulevat hurjaa vauhtia syysleimutkin. Iso osa liljojani kuoli tappotalveen 2015/16, mutta uinuvia kynsiä jäi näköjään eloon. Nyt ne taas kukkivat!

Tämän tumman kaunottaren nimi on päässyt unohtumaan, kun se oli monta
vuotta hävöksissä.

'Lollypop' kukkii edellisen vieressä muutaman varren voimin myöskin.

Kuningaslilja (Lilium Regale) on uudempaa istutusta. Neljästä sipulista on
kasvanut jo ihan komea ja tuoksuva tupas.

Muita liljoja on myös aukeamassa. Puuliljat ovat järkyttävän suuria. Pian aukeaa hurjan kookkaat torvet! Onneksi meillä ei  ole vuosiin näkynyt liljakukkoja, ja aiemmatkin olivat yksittäisiä satunnaiskulkijoita. Näiden loisteesta nauttii!

Ruusumaasta tarinaa seuraavalla kertaa...

Työviikko on edessä. Lomaa en ole pystynyt pitämään, kun ei minulle ole tuuraajaa. Siispä parin päivän työreissu saa käydä lomasta. Pitelen lomia sitten syksymmällä, kun toivottavasti on jo sateita helpottamassa kasvien elämää.

Iloa, valoa etc!

tiistai 6. elokuuta 2019

Onko pakko sanoa, että heippa kesä?

Eilen aamulla himppua ennen kuutta (edelleen ihan epäinhimillinen aika!) vilkaisu lämpömittariin kertoi, että lähellä hallaa on menty. Mittarissa oli +2,9, ja aurinko oli noussut. Tänään pottumaan antia muonahuollon aineeksi nostessa huomasin, että ylimmät latvalehdet olivat ottaneet hittiä kylmästä. Voi mahoton - elokuun alkupäivinä melkein hallaa!

Syyskukkijat vasta aloittevat. Japaninhappomarjat (Berberis thunbergii) ei tarvi kukkia
ensinkään, sillä lehdet koko kesän kukat. Takana väriminttu (Monarda) ja aina kaiken
kontrastina ihana kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Drummondii')

Muut kasvit eivät olleet ottaneet osumaa kylmästä, mutta enpä muista milloin viimeksi olisi elokuun alussa ollut kylmiä öitä! Olen niin orientoitunut siihen, että meri pitää meidät lämpimänä pitkälle syksyyn. No tämä kesä on ollut ihan omanlaisensa.

En pidä keltaisesta... mutta vihma 'Cyni' (Cytisus nigricans 'Cyni') on
suloinen pimenevissä illoissa loistavissa kynttilänliekkimäisissä kukissaan.

Yli 50 vuotta vanhan muistini mukaan (suurin osa dataa on jo moneen kertaan ylikirjoitettu kovalevylläni) kesissä on ollut hurjasti eroja. Joskus on sarjoissa kuumia tai kylmiä kesiä, sama on sateissa. Niitä joko on tai sitten ei. Sitten on siunattu sarja sekalaisia kesiä, jossa on poutaa ja sadetta sekaisin. Välillä on ukkos- ja myrskykesiä - toisinaan taas ne jäävät lähes puuttumaan.

Vaikka on kylmää ja kuivaa, niin on kuitenkin vehmasta. Kiitän jokea vedestään.
Nyt on neljä peräkkäistä kesää tosi eri kaliiberia keskenään. 2016 oli sadekesä. 2017 oli kylmä ja kuiva.  2018 oli ennennäkemätön kuiva hellekesä. 2019 samaan tapaan vuoden 2017 kanssa on ollut kylmä ja kuiva. Ja ilmeisimmin sangen lyhyt. Ei tarvi puhua ilmaston lämpenemisestä Pohjanmaalla. Sadetta saadaan vain talvella näköjään.

Ranskanruusu 'Merveille' on hetken kaunis! Viimeiset kukat tältä erää.
Kesä on kulunut letkuja raahatessa ja kastelua asemoidessa. T-paitakelit on olleet harvassa, poislukien se yksi helteinen viikko. Siis tervetuloa syksy - illat jo pimenevät ja ensimmäiset tähdet ovat syttyneet öiselle taivaalle. Jos saisi sadetta, niin töissä voisin istuttaa lukuisat ruusun- ja puun taimet viimein maahan. Ei ole ollut järkeä istuttaa vielä juurikaan mitään, kun kuivuus on niin totaalista. Tulee siis kiire syksy!

Alppipiikkiputki (Eryngium alpinum) metallinhohto on ainulaatuista.

Huomenna töissä on taas kunnon kastelujumppaa. Kiipeän kymmeniä (melkein sata) kertaa traktorin kopista ulos kastelukärryn päälle - ja takaisin. Keinokastelulla on rajansa mihin se pystyy porokuivassa maassa. Kotona sama toistuu sadettimien asemoinnilla, mikä on huomattavan kevyttä päivän töihin verrattuna.

Tassuterapeutti Rieko pitää sieramet pinnalla muun elämän sietämättömän
"keveyden" kanssa. On tää niin hauskan hönö! Aina niin vilpitön - paitsi kerjätessään.
Minulta kerjätessä tää istuu selin muka muualle katsellen... tiukasti jalan vieressä.

Tunnustetaan tämä elokuu syyskuukaudeksi, ja jatketaan elämää silti positiivisin ajatuksin. Syksyssä on aina puolensa, vaikka mustikoita ja puolukoita ei metsästä löydykään. Viinimarjat kypsyttävät marjojaan joka tapauksessa runsain määrin. Aina on jotain, mihin ajatus tarttuu.

Iloa ja Valoa!

perjantai 2. elokuuta 2019

Taistelua luonnonvoimia vastaan - ja ruusuja tietenkin!

Alkaa mitta optimismia olla katsottu puoleksi täyden lasin pohjaan asti. Ei toimi. Tämä kesä on ollut tosi epäkiitollinen. Kevät oli aluksi aikainen, sitten se himmasi ja toukokuussa oli rutkasti sateita. Kylmiä sellaisia. Pari lämmintä päivää mahtui toukokuuhun, joten kasvukausi starttasi kuitenkin kivasti - törmäten kesäkuun kylmyyteen.

Ihan sama säälle - Rieko on aina täynnä elämäniloa.

Kesäkuu meni kylmissä tuulissa noin +10 ja +15 asteen tietämillä. Sentään ei satanut, joten kesää oikein odotti. Ja sai odottaa. Kuivaakin oli, mutta toukokuun sateiden varastolla mentiin hojakasti juhannukseen asti. Sittenkään ei sateita kuulunut, joten kasteltiin ahkerasti.

Varjolilja 'Morning Sun' on aurinkoinen. Kelit ei.

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, mutta oli kylmää ja kuivaa edelleenkin. Kasvit alkoivat jo kärsiä kuivasta, mutta onneksi on keinokastelu. Sitä saikin riepottaa eri puolille tonttia, ja töissä ei muuta kerinnytkään kuin kastella. Päivästä toiseen. Yli 20 vuotiaat katupuut kuivemmilla paikoilla alkoivat kellastuttaa ja pudottaa lehtiään. Niillä oli jo hätävara käytössä.

Martagon tämäkin, nimilappu on siellä jossain juurella.

Sitten tuli viikon helle, josta luettiin kovasti lehdistä - käristyskupoli on täällä! Voi juma - yksi viikko tosi lämmintä kaiken kylmän keskellä! Kuivuus oli edelleen syvästi paheneva riesa, vaikka kelit jäähtyivätkin siihen tuttuun +10 tietämille. Ei vaan tule vettä taivaalta! Viimeisin ihan rehti sade oli kesäkuun alkupuolella. Heinäkuun sateet olivat 9 + 1 mm vettä. Kaksi sadetta rutikuivaan maahan ei tehnyt yhtään mitään.

Perennat vetävät kylmässäkin, kun on tarjolla kastelua. Kuvassa on rantakukkaa,
kuunliljoja, peurankelloa ja pensaskärhö. Jaloangervot aloittelevat.

Nyt on palattu jälleen tuttuun viileyteen. Aamusin on reilut viisi plussa-astetta, ja päivisin lämpiää jopa reiluun kymmeneen asteeseen. Se ei karaistunutta pohjolan asukkia niin lämmitä, koska ikävän navakka tuuli Siperian suunnasta viilentää tunnelmaa entisestään. Viileys helpottaa kasveja, mutta tuuli kompensoi lisäämällä haihtumista. Suo siellä ja vetelä täällä - koko ajan pitää kastella kuitenkin.

Ruskoliljat eivät kavahda kylmääkään. Nauhuksetkin aloittavat juuri.

Oli työn suunnasssa paljonkin suunnitelmia puistojen remontointia ja kehittämistä. Yhden pienen palasen istutin, mutta sekin oli virheliikku. Aluetta saa kastella tuon tuostakin ihan vain pitääkseni taimet hengissä vain. Loput taimet odottavat istutusta paakuissa ja  purkeissa, johon ne on paljon helpompi kastella kuin maahan istutetut ja tuulten sekä auringon armoilla olevat.

Kiitoleimut aloittavat leimujen loiston. Tämä on kukkarunsas lajike 'Alpha'

Tämä oli toinen tosikuiva kesä peräkkäin. Viileä ja kuiva. Edeltäjänsä oli kuuma ja kuiva. Lopputulos on kuitenkin sama, eli kasvit eivät kukoista. Ja itse asiassa kolmas kurja vuosi, sillä 2016 oli sateinen ja kylmä. Ei kasvanut siloinkaan oikein mikään. Puutarhurointi on haasteellinen laji vuodesta toiseen.

Ruusumaa muun runsauden keskellä.

Oikeastaan on ihan yllättävää, kuinka kasvit kuitenkin kukkivat runsaina, vaikka kylmyys ja kuivuus on läsnä koko ajan. Viileä pidättää kukintaa - mutta kukat kestävät tosi pitkään. Vielä olemme saaneet sinnikkäällä kastelulla pidettyä perusasiat kunnossa, mutta kyllä tämä kesän kulku on haastellista.

Ryhmäruusujen paras pohjoisessa viihtyvä lajike on 'Baronesse'. Kaunis on!

Rymis 'Calypso' ja kanadalainen 'Henry Kelsey'

Valkoinen kanadalainen 'Morden Snowbeauty' menettää kukan muodossa, mutta
voittaa kukan koossa. Kaverina on kanadalainen 'William Baffin'.

Kanadanruusut kukkivat nyt täyttä häkää ensimmäistä ja runsasta kukintaansa. Osa pitää ensipyräyksen jälkeen pientä taukoa, mutta osa jatkaa hellittämättä pakkasiin asti. Kanadalaiset ovat saaneet pysyvän sijan sydämessäni. On ne huikeita kylmästä kesästä huolimatta!

Kanadalainen 'John Cabot' on viehko kukkaterttuineen. Yksittäinen kukka ei ole kovin suuri, mutta
koko kukkatertun aukeaminen tekee tästä ruususta tosi kauniin.

Kanadalainen 'Morden Ruby' on viehättävän pilkullinen terälehdiltään.

Ranskanruusuilla on eka kunnollinen kukkavuosi nyt, ja 'President de Seze' on yllättänyt suuresti:

Hurjan paljon hienon värisiä kukkia. Tämä pensas kukkii lähkähdyksiin asti!

Viime vuonna ihastuin 'Dutchesse de Montebello' ranskanruusuun, mutta tänä vuonna siitä ei vain ole ollut muutaman kukan vertaa enempää iloa. Nekin kukat ovat olleet tosi pieniä. Ehkä ensi vuonna taas paremmin eväin.

Toivotan kaikille lukijoille iloa ja valoa viikonloppuun! Elokuussa voi vielä yllättää intiaanikesä, jota toivon kyllä. Ja niitä täysin kadonneita sateita!

PeeÄääs: mä niin symppaan tämän puutarhurin fiiliksiä: linkki ylen sivulle.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Ruusuja, kesäyön taikaa ja arbetorumin kuulumisia

Helleviikko on takana, ja edessä on helpommat kelit noin työn tekemisen kannalta. Minua on huvittanut tänän viileänä kesänä ainokaisen helleviikon tuottamat otsikot mediassa. On käristyskupolia, ennätyshelteitä ja ties mitä verbaalisia ilmauksia tosi kuumalle kelille.

Ruusut rakastavat lämpöä ja aurinkoa. Kuvassa ranskalainen 'President de Seze'


Täällä pohjanmaalla on ollut sateinen toukokuu, jossa oli muutama lämmin päiväkin. Kesäkuu oli kylmä ja tosi tuulinen, samoin heinäkuun alkupuoli. Heinäkuu hiljalleen lämpeni sinne +20 pintaan, mutta ihan rehellisesti lämmintä ja helteistä on ollut tässä kesässä vain mennyt viikko.

Ranskanruusu 'Jenny Duvall' muistuttaa tuota edellisen kuvan ruusua hyvin paljon.

Viileys ja tosi sitkeä kuivuus on tämän kesän kiusoja. Sadetta on kunnolla saatu toukokuussa, ja rippusia kesäkuussakin. Maa on porokuivaa syvältä asti. Töissä ja kotona puutarhurointi on lähinnä kastelua. Rikkaruohotkin näivettyvät kuivuudessa.

Kanadanruusu 'Henry Kelsey' ja Ryhmis 'Calypso'

'Calypso' on kevään hankinta. Kokeilen muutamia Easy Elegans-ruusuja. Nätti on.

Useimmat kanadalaiset kasvavat pensasruusumaisesti. Tämä on köynnösruusu
'William Baffin', joka kurottaa kyllä liki 2 metrisenä syksyllä.

Myönnän kyllä, että viime viikko oli tosi kuumaa ja porottavaa hellelukemissa. Töiden jälkeen olo oli kuin grillissä kypsennetty. Minulle viikon helle piisasi oikein hyvin. Kuivuuteen toivoisin helpotusta, mutta sellaista ei ole sääkartoissa luvassa pariin viikkoon ainakaan. No pyykkiä on helppo kuivata, nytkin 14 räsymattoa kuivuu pesun jäljiltä pihalla.

Ruusumaa yön usvassa

Öisin nousee hieno usva, joka kasteellaan koittaa pelastaa kasveja kuvuudelta. Viikonloppuna minäkin voin valvoa pitempään, joten pääsin kameran kanssa viime yönä usvaa kuvaamaan.

Maailma on niin kaunis ja pehmeä usvaisena. Etualalla kukkivat
enkeliperhoangervo ja 'Hansa'-ruusu.

Täpläleimu 'Alpha' ja pottumaan nurkkaa.

Usva kietoo pehmeään syleilyynsä kukkivaa puutarhaa mitä hempeimmällä tavalla. Illan hämäryys tuo oman tunnelmansa suureen rauhaan, mikä täällä syrjäkylällä muutenkin vallitsee.

Juolavehnää, maa-artisokkaa ja ukontulikukka.

Maalaisromantiikkaa, eli kanojen pesävällyjä talven varalle.

Vielä viimeisenä kuningasliljan nuppuja ja ukontulikukka.

Elokuu jo kolkuttelee, ja minä toivon voivani pitää vähän lomaakin jossain sopivassa välissä. Eli pitäisi sataa, että voin olla himpun pois työmaalta. Tuuraajaa kun ei ole. Ihan työn puolesta saan lähteä käymään Lepaalla puutarha-, viher- ja kiinteistöalan ammattinäytttelyssä. Siinäpä taitaa olla kesän ainoa reissu, mutta hyvä että edes sinne pääsee.

Arbetorumissa likusterisyreeni 'Golden Eclipse' räväyttää pian kukintonsa auki. Enkeliperhoangervo ja viimeiset
pionit kukkivat, purppuraheisiangervo 'Jefam' ja kuunlilja tuovat lehtimuotonsa ja -värinsä piristyksenä.

Arbetorumissa (kirjoitusvirhe on tahallinen) istutukset alkavat pikku hiljaa näyttää pieniltä puilta. Pensaat ovat nopeampia - pitkällistä on puulajipuiston perustaminen. Joistain kulmista katsottuna näyttää jo ihan kivalle.

Edessä rusokirsikka, takana kirjometsävaahtera ja punapähkinä. Muotoja ja värejä.

Armoitetu viikonloppu lähestyy loppuaan, ja taas on uusi työviikko pian käsillä. Iloa ja valoa viikkoosi!

Pian viimeisetkin terälehdet varisevat, ja on aika sanoa heipat pionien upealle kukinnalle.

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Ruusuja - paljon ruusuja!

Ruusujen kukinta alkoi kesäkuun lopussa ekoilla pensasruusuilla. Edelleen ruusujen kukintaa jatkuu - itse asiassa pakkasiin asti. Näistä nautitaan nyt:

'Merveille' on hienon värinen, mutta yksittäinen kukka kestää tosi pienen hetken.
Pensas on kyllä ihan piukassa nuppuja, joten lumoavaa purppuraa piisaa kyllä.

Ranskanruusut on minulla vielä ihan opettelussa, mutta kolmen vuoden kasvatuksella ne ovat selkeästi nyt kukkaisempia kun aiemmin.

'President de Seze' on violettiin vivahtava myös.

Ranskanruusuilla kukan kehitys on kanadalaisia nopeampaa. Kukka on nupusta ohi muutamassa päivässä. Tai ehkä näillä rutkasti kohonneilla lämpötiloillakin on tekemistä asian kanssa. Tänään kolkuteltiin +30 astetta.

'Dutchesse de Montebello' on yksi kauneimpia ranskanrusuuja. Kasvutapa on kyllä
ihan retkula, joten tämä on tuettava pystyyn.

Nyt kolmantena kesänään nämä ranskalaiset tekevät tosi paljon nuppuja, joten opin tänä kesänä näiden luonteesta enemmän. Ehkä saan ne tulevaisuudessa paremmin talvehtimaankin, sillä näyttävät menevän aina lumirajan alapuolelta tai jopa maan pinnasta leikattaviksi. Mutta versovat kyllä siitä pontevasti ehtien kukkia loistavasti.

Rugosaruusuihin kuuluva 'Hansaland' on minulle uteliaisuuden kohde.
Olisiko tästä hyvä vaihtoehto julkisiin istutuksiin jopa näin pohjoiseen?

Olen etelässä nähnyt tosi näyttäviä aidanteita 'Hansaland' ruususta. Tämä kukkii sangen pitkään ja todella näyttävin kukin. Pensas on tiivis ja pystykasvuinen, sekä kukkii pitkään loistavan punaisin kukin. Talvehtiminen on ollut lumirajaan asti, mutta ehtii hyvin kuitekin heinäkuussa kukkaan. Kukkia riittää syksyyn asti. Vyöhykesuositus on III.

Kokonaispotretti kolmivuotiaasta 'Sointu' ruususta. Kukinta on runsas, vaikka
yksittäisen kukan koko ei ole suuri. Ne ovat kuitenkin isoissa tertuissa.

Yksi oksa Iloa. Ilo on pursuileva ja piikitön. Kukkia on älyttömästi!


'Sävel' on yksinkertaisesti tosi kaunis! Pensas on edellä mainittuja paljon pienempi.

Nämä uudet kotimaiset jalosteet ovat kovasti mielenkiintoni kohteena. Hyvin näyttävät pärjäävän jopa V-vyöhykkeellä. Takana on tosin pari tosi lempeää talvea, joten kestävyys punnitaan tässä vuosien mittaa. Aina joskushan tulee niitä tappotalvia, jolloin Rivieraltakin kuolevat palmut. Tämäkin on ihan fakta.

Katse kesän runsauteen ja ruusumaan suuntaan....

Kanadanruusujen koemaa valmistautuu ruuhka-aikaan. Talvehtiminen on mennyt hyvin, eikä menetyksiä tullut kuin ryhmäruusuissa. Kanadalaiset porskuttivat erinomaisesti.

Aina ensimmäinen 'JP Connel' on hennon keltainen nupulla, mutta kukka valkenee.

'JP Connel' on lumoavan valkoinen ruusu, joka kasvaa pilarimaisen kapeana. Kanadalaiset köynnösruusut tekevät ensimmäisen kukkakertansa sangen alas. Niiden kukkiessa kasvavat jo korkeat uudet versot ylemmäs ihan täynnä nuppuja. Alakerran kukittua yläkerta jatkaa.

Kanadalainen 'Henry Kelsey' kukkii alaosastaan, mutta ylös kasvavat jo uudet versot.
Edessä vaaleanpunaisena Easy Elegans ryhmis 'Calypso' kevään hankintoja.

Kanadalaisen 'Morden Centennial'in väri ja kukkien koko puhuttelvat minua. Hieno!

Kanadalainen 'Quadra' on kasvanut ja talvehtinut odotuksiani heikommin.
Tämä on uusintapainos ekan kuoltua. Nyt jo kivan kokoinen puska.

Vielä kanadalaisista 'William Baffin', jonka kukkarunsaus on kiitettävää, kuten kestävyyskin.

Vielä on ruusumaassa monta virittelemässä nuppujaan täyteen kukkaan, mutta niistä myöhemmin. Lopuun laitan vielä muutaman yleiskuvan tämän kesän kukkarunsaudesta:

Pioneita, liljoja, enkeliperhoangervo ja takana hansaruusua.

Alppipiikkiputkea ja pioneita, takana myös enkeliperhoangervoa.

Osa pitkästä paraatipenkistä. Ruskoliljonen aikaa.

Paratipenkin toista päätä. Paljon on nuppuja odottamassa täälläkin.

Bloggeri ei antanut lisätä enempää kuvia, joten sen pituinen tämä satu tänään. Iloa viikkosi, joka on harvinaisen lämmin pitkästä aikaa. No kuivuupa eilen pesemäni matot joutuisasti.

Iloa, valoa ja takuuvarmaa lämpöä viikkoosi!