Maalla on turvallista tilaa unelmille

Coronakevät on tuonut monenlaisia ajatuksia mieleen. Tämä Merenrantakaupunki on virkeä, mutta valtaväylistä syrjässä. Lähin lentokenttä on Oulussa, ja junaliikennekin kulkee Vihannin kautta. Harva ajelee 8-tietä pohjoiseen tai etelään. Satamaamme ajelee lähinnä rahtilaivat. Olemme siis perin syrjässä isommalta liikenteeltä. Tänne pitää vasiten tulla, ja täältä pitää aina lähteä jonnekin muualle.

Suikeroesikko 'John Mo'

Meillä on coronaa testattu, ja pari löydettykin helmikuussa. Ylläkseltä olivat peräisin, eivätkä päässeet sen kummemmin leviämään. Täällä ollaan eletty kuin lintukodossa kaikkia suojatoimia varalta noudattaen. Suomalaisille ei ole mitenkään vaikeaa pitää metrin tai kahden etäisyyttä toisistaan. Ihan helppoa. Työpaikalla ei ole ollut aiemminkaan tapana poskisuudella tai halata. Palaverit etänä on ihan jees. Eipähän kukaan näe, jos samalla multitaskaan muita asioita.

Valkovuokko 'Kentish Pink'

Väistämättä tulee mieleen, että varsinkin Vihreiden tahoilta tavoiteltu tiivis kaupunkirakenne on itse asiassa sangen riskialtis vaikkapa tämmöisessä tartuntatautitilanteessa. Näitä epidemioita ja pandemioita näytetään ennustettavan tulevan jatkossakin. Mikä erottaa Uudenmaan synkät tautitilastot muusta maasta? Tiiviit asumisympäristöt ja joukkoliikenne.

Ekat narskut kukkivat

Tiivis populaatio rottakokeissa tuotaa kosolti häiriökäyttäytymistä, joka sortaa rottien hienon yhteiskuntarakenteen matriarkaaliseen anarkiaan ja syrjäyttää urokset. Lopulta systeemi romahtaa syntyvyyden loppuessa. Väittäisin, että kun ihmiset asutetaan hyvin tiiviisti, niin ongelmia syntyy luontojaan. Siksi täällä maalla väljästi asuen ja omaa autoa työ- ja kauppamatkoilla käyttäen ollaan pysytty turvassa pandemialta ja monelta muultakin riesalta.

Kylmänkukat ovat kevään parhaita!

Pidetään siis koko Suomi asuttuna, ja etätyöt tarjoavat mahdollisuuden elää laadukkaasti missä vain. Täällä syrjässä on hyvä asua ja elää!

Iloa ja Valoa elämääsi!

Puutarhurin huokaus - niin paljon tehtävää!

Kevät etenee ihan etanan vauhtia, koska kylmät ilmat. Ei lämpene ei.... välillä on räntää rätkinyt maan valkeaksi ja usein tuulee kylmän meren puolelta hyytävästi. Silti kasvit koittavat aukoa nuppujaan ja turvottaa silmujaan. Kasvit odottavat, että tulee lupa uskoa taas elämään.

Punainen sinivuokko on levinnyt kivasti ihan omiin nimiinsä sinne ja tänne.

Tämä puutarhuri huokaa pihansa äärellä, että onpa paljon hommia ja vähän aikaa. Olen saanut perennapenkit siivottua talven jäljiltä. Kitkeminen on vaiheessaan. Ruusujen talvisuojauksien alle kurkin uteliaana. Elossa ollaan siellä. Jätin talvisuojaukset, kun se vanha viisaus sanoo niiden poistolle olevan sopiva aika kun onnenpensas kukkii. Eli ruusuilta poistetaan vihoviimeisenä talvisuojaus. Onnenpensas ei aio kukkia ennen lämpimiä kelejä.

10.5. kuvattu sakean räntäsateen jäljiltä. Sulihan tuo pian pois onneksi.

Turkasesti on raivattavaa, siivottavaa ja kitkettävää, mutta jotain uuttakin olen kuitenkin jo istuttanut. Peter Joy on paitsi intohimoinen ruusuihminen mutta myös iiristen jalostukseen riittää aikaa.  Tänne tuli mutkan kautta 20 eri lajiketta tulevaisuuden kotimaisia iirisjalosteita. Istutin torstaina 65 iiriksen jakotaimea 20 eri lajiketta.

Kaksi pitkää penkkiä iiriksiä harson alla suojassa.

Testataanpas nyt sitten miten pärjäilevät täällä kylmällä V-vyöhykkeellä. Tulossa on siis tosi mielenkiintoista iiristen  kukintaa tulevalle suvelle! Lajikkeiden työnimet ovat hauskoja: Tintti, Runsaus, Kreikka, Messinki, Persikka, Kaura, Kerma, Isomuna... ja monta muuta.

Viime kesän ihastus Iris 'Black Form' - se näyttää ihan mustalta.

Mitään Irisherätystä en ole kokenut. Minusta ne on ihan kivoja kukkia, joilla on tosi veistokselliset lehdet. Mutta kukkivat aika lyhyen aikaa. Mutta enhän ollut ruusujenkaan suhteen yhtään valaistunut, ennen kuin lähdin uteliaisuuttani kanadanruusujen kestävyyskokeeseen mukaan ;D

Silmujen sinfoniaa - hevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

Nyt on ihan parasta aikaa bongailla silmujen pullistumista! Ihan vaivihkaa ne turpoavat äärimmilleen puhjetakseen sateen ja lämpimän ilman myötä hiirenkoviksi. Se on ihan paras hetki keväässä! Sellainen hurjan energinen alku kesän vihreydelle. Kaikki kiva on nyt edessä!

Iloa ja Valoa viikonloppuusi! Kelit ei ehkä helli, mutta sää on pukeutumiskysymys. Usein.

Äitienpäivää vesisateessa

Äitienpäivä valkeni kylmänä ja kalseana. Maestro keitti aamukaffit, ja muuten äitienpäivää vietetään etänä. Ehdittiin kuitenkin heittää lenkki koiran kanssa ennen sadetta.

Valkovuokot ehtivät kukkaan äitienpäiväksi, kuten yleensä aina.

Mukavia ja mielenkiintoisia juttuja on kuitenkin kehissä. Saksasta tilaamani ryhmäruusut saapuivat hyvässä vireessä. Osa on Tantop-taimia ja osa paljasjuurisia. Ruusumaassa en ole vielä purkanut talvisuojauksia, kun ruusut on viimeisiä, joilta talvinutut riisutaan. Kandalaiset ovat talvehtineet hyvin, mutta ryhmäruusuista ei tiedä vielä.

Tulevaisuuden toivoja!

Toinen hyvin mielenkiintoinen juttu on melkoinen laatikollinen iiriksen jakotaimia. Siellä on tulevaisuuden kotimaisia jalosteita kokeilemaan kestävyyttä V-vyöhykkeellä. Niistä sitten myöhemmin lisää... jotain uutta on kuitenkin tiedossa!

'Hiisi' on oikein nätti kotimainen jaloste myös.

Suurimmat toiveet ja odotukset ovat töissä tehtävissä istutuksissa. Uusia lajeja on tulossa useita mielenkiintoisia! Osa on hyvinkin rohkean toiveikkaita - kuten vaikka toive Merenrantakaupungin hanamista. Kolme ekaa Prunus sargentiita, eli rusokirsikkaa pääsee kasvamaan yhteen hyvin suojaisaan ja lämpimään puistoon. Itselläni rusokirsikka on ollut täysin kestävä yli 10 vuotta. Myös muita kukkivia pikkupuita ja uudenlaisia havuja on tilauksessani. Erityisen iloinen olen saatuani kultasurukuusi 'Haapasten kulta'a.

Viime kesänä rusokirisikka kukki jo nätisti pihallani.

Kesä tulee olemaan täyttä tohinaa jälleen. Entisiä juttuja korjataan ja uusia rakennellaan. Ensimmäiset 10 kanadanruusua (Henry Kelsey) näyttivät talvehtineen oikein hyvin. Jänikset olivat käyneet vähän leikkomassa niitä, mutta ne tuuhistuvat vain siitä.

'Henry Kelsey' heinäkuun alun kukinnassa. Kukkia piisaa syksyyn asti.

Iloa ja Valoa toukouuhun - pian on ihan hirmuinen vauhti kasvukauden alkaessa!

Ihanan perinteinen Vappu!

Vappuviikonloppu alkaa kääntyä kohti loppuaan. Olemme viettäneet hiljaisen ja puuhien täyttämän kevätviikonlopun kahdestaan Maestron kanssa. Kevään ihanimpiin asioihin kuuluu kulotus, ja Vappupäivänä oli ihan täydelliset kelit alkaa kärventämään kulopeltoja ja jokirantaa.

Tuli on hyvä renki ja huono isäntä

Kulottaminen on luvallista haja-asutusalueella, mutta ei taajamissa. Monia ihan tarpeellisia ja asiallisia rajoituksia pitää ottaa huomioon ennen kulotusta. Ensinnäkin kulottamisen aikana ei saa olla ruohikko- tai metsäpalovaroitukset voimassa. Kulottamisesta pitää tehdä etukäteen ilmoitus pelastuslaitokselle. Kätevimmin sen hoitaa netin ilmoituslomakkeen kautta. Sitten pitää noudattaa riittävää varovaisuutta ja varata sammutuskalustoa sekä riittävä määrä henkilökuntaa hallitsemaan tulta.

Osa sammutuskalustoa

Koukkasin joesta ämpäritolkulla vettä, joka vietiin kulotettavalle alalle maitokärryillä. Vieressä oli oja, josta tarvittaessa saisi koukattua lisää sammutusvettä jos tarpeen. Tuuliolosuhteet olivat tyynen suotuisat ja kuloheinä riittävän kuivaa. Rajasin kulotettavan alueen kastelukannulla vettä kaatamalla.

Kastelemalla rajattu kulotusalue piti tulen omalla tontilla.

Sitten saikin sytyttää ensimmäisen ruohotuppaan, ja rautaisella lehtiharavalla sai levitettyä tulen hallittavan kokoiseksi rintamaksi. Tuli polttaa paljon tehokkaammin pohjia myöten, kun sen pitää hiipiä vastatuuleen. Myötätuleen mennessä se helposti ryöstäytyy käsistä. Siksi kulotus aloitetaan aina alatuulen puolelta.

Myötätuuleen liekit ovat suuremmat, nopeammat ja luiovat isoja pyörteitä.

Kun on saatu turvallisesti poltettua alatuulen puolelta palon rajaamaa aluetta, voi jouduttaa puuhaa laittamalla ylätuulen puolelta uuden tulirintaman, joka kärventää nopeasti kuloheinää, mutta pysähtyy kiltisti kulon jo polttamaan alueeseen. Missään vaiheessa palava alue ei saa olla liian suuri sitä ohjaavaan henkilömäärään nähden.

Hehtaarin verran paloi peltoa Vappupäivänä - hallitusti.

Oli kyllä tosi mukavaa saada pellot kulotetua. Ihan selkeästi kulottaminen vähentää punkkien määrää. Niitä inhoja pystyy laskemaan kissojen ja koiran turkeista nypittyjen yksilöiden määrästä ennen ja jälkeen kulotuksen. Jokainen keväällä hengiltä kärvähtänyt punkki tietää kesän mitaa rauhaa puuttuvien punkkisukupolvien myötä. Toinen hyvä on täsmäisku pellolla eläville myyrille. Ei ole kulokunttaa, jonka piiloissa niillä on omat reitistönsä. Kovin on alastonta eloa mustaksi kärvennetyllä pellolla kissojen ja haukkojen silmissä. Muuttavat sitten muille maille.

Kulotuksen jälkeen pitää huolehtia vielä jälkivartiointi, ettei mihinkään jää kytemään paloa. Maisema on sangen musta, mutta vihertyy tosi nopeasti kasvukauden alkaessa, kun kasvien ei tarvitse pinnistää ensin kulokerroksen läpi.

Niin että näin täällä maalla on vietetty Vappua! Grillauskauden aloitus jäi nyt vain punkkien grillaamiseksi :D Odotamme kelien lämpenemistä.