Työt loppuivat ja alkoivat

Siinäpä päivän hyvät uutiset olivatkin. Eli määräaikainen työsuhteeni Merenrantakaupungissa loppui tähän päivään. Huomisesta lähtien on voimassa uusi työsuhde puutarhurina. Määräaikainen sekin, mutta vuodeksi on töitä.

Ruusuinen elämä :D (Ruusu on Stadt Rom)

Olen siis erinomaisen iloinen! Saan jatkaa sydämellä tehtyä työtä, jonka tuloksista iloitsen joka päivä! Tänään suunnittelin ensi kesän kesäkukkaistutuksia valiten lajeja ja lajikkeita. Kuvastojen selaaminen oli aivan ihanaa - kuin ei marraskuuta ensinkään olisi tiedossa!

Kunigaslilja (Lilum regale)

Minulla oli muutama vaihtoehto, mihin menisin töihin. Tämä puutarhurin homma oli ehdottomasti mielekkäin, joten on ilo jatkaa hyvästi alulle päässyttä työtä mukavassa porukassa.

Yhden ruusun haluan ojentaa opettajalleni hortonomi Kari Yliselle Tampereelle:

'Matador'

Kiitoksia Kari! Näin tässä nyt sitten kävi :D Uusia, mukavia haasteita on edessä talvikauden suunnittelu ja kartoitustöissä. Saan luoda uudenlaisen järjestelmän hallinnoida Merenrantakaupungin kasvavia tarpeita. Ja käytännön töistä saappaat savessa, multaa hanskoissa ja hiki otsalla ei tarvitse luopua ihan kokonaan. Työnkuvaan pääsen itse vaikuttamaan varsin laajasti. Sen kitkemisen voisin kyllä delegoida eteenpäin, mutta katsotaan sitten ensi vuoden miehitystä. Tässä on talvi aikaa järjestellä ja suunnitella!

Iloa, valoa etc. muita hyviä asioita ja fiiliksiä mukaasi!

Juhlan jälkeen on arki

Iloinen sukutapaaminen sai hyvän syyn kuopuksen täysi-ikäistymisestä. Oli todella mukavaa kokoontua yhteen kaikki kolme sukupolvea, syödä hyvin ja nauttia viimein täytekakkukahvit.

Kimppu kaunille nuorelle naiselle. Ruusuja tietenkin!

Ekan kerran gluteenittomana versiona leivoin - onnistui se!

Koska elämä on aina vain jokseenkin hektistä, niin tänään lomapäivänäni lainattiin pakettiauto, johon kuormattiin kuopuksen yksiön sisältö ajaen se muutaman kilometrin päähän uuteen osoitteeseen. Ongelmainen naapurusto on yleensä koko talon riesa. Katsoimme viisaimmaksi äänestää jaloilla, ja muuttaa rauhallisempaan taloyhtiöön eri kantille kaupunkia.

Luonto jatkaa kaunista kuuralla koristautumista.

Neljä kuukautta kuopus ehti asua omillaan, mutta pahus vieköön mitä menoa "rauhallinen sijainti" pitikään sisällään! Minä olin lähinnä sydän kylmänä pelosta, että jotain sattuu. Joskus sattuu huonoa tuuria, mutta kokemusta kertyy näköjään. Uusi asunto on ihanan valoisa ja tosi siisti kerrostalokaksio ihan kuopuksen opiskelupaikan vieressä. Turhan suuri se on yksin asuvalle, mutta ei ollut mahdollisuutta valita pienempää.

Punahattu onkin lumimyssy.

Voi tätä muuttojen rumpaamista! Äitini muutti syskuussa Raaheen - sisäilmongelmaiseen asuntoon. Kuukauden päästä veivattiin häntä uuteen kotiin. Nyt kuopus naapuruston takia eri osoitteeseen. Jospa nyt alkaisi olla asiat kohdillaan, että voisivat kaikki rauhoittua elämään tasaista arkea vain.

Melkein ehdin kukkia!

Tavallisen - vaikka tylsänkin - arjen koen elämän luksuksena, jota on harvoin tarjolla. Olen kaivannut sitä monta vuotta! Minusta parasta elämää on se, että oikeastaan mitään mainittavaa ei tapahdu. Sellaiset päivät, jotka kuluvat arkisissa askareissa ilman jäätäviä huolia, murheita tai isoja ponnistuksia.

Jäisiä kyyneliä koivun oksilla.

Nyt hiljaa toivon varjelusta kaikille läheisilleni. Haasteita piisaa heillä jokaisella. Me olemme jokin apu- ja tukipiste monelle.  Onneksi kaikille on löytynyt helppiä aina tarvittaessa. Isoissa elämän ja kuoleman asioissa voimme olla vain rinnalla kulkijoita ja hiljaisia tukijoita. On asioita, jotka on vain otettava vastaan ja elettävä niiden kanssa. Koska niille ei pieni ihminen voi mitään.

Rakas joki niin kauniina!

Hetkessä eläminen on taito, jonka oppii viimeistään silloin kun ei yksinkertaisesti näe tulevaisuutta. Olen tämän oppiläksyn käynyt jo vuosia sitten läpi. Nyt minulla on jälleen tulevaisuus, mutta silti elän hyvin vahvasti vain tätä hetkeä. Se ei sulje pois tulevaisuuden suunnittelua, vaan antaa paljon voimavaroja keskittyä juuri tällä hetkellä käsillä oleviin asioihin.

Paljon on nämäkin koivun oksat nähneet vuosien varrella.

Kuukauden vaihtuminen on pian edessä. Marraskuu ei ole suosikkini niin mitenkään päin. Mutta aina senkin läpi on rämmitty. Ehkä tällä viikolla pystyn kertomaan hyviä uutisiakin, kunhan asiasta on mustaa valkoisella :D

Siis iloa ja valoa syvenevään kaamokseen vaikka kynttilöiden liekeillä!

Puutarhakauden päätös - lunta, kuuraa ja juhlat

Ruskan väriloisto vaihtui vauhdilla harmaan skaaloihin. Aivan kuin eri maailma olisi vaihtunut ihan hetkessä. Nopeasti pimenevät päivät luovat hempeän harmaina sävyihin hiuksen hienoja nyansseja. Ruskan räikeä ilotulitus vaihtui ihan hetkessä lumen peittämään pehmoiseen maisemaan valkoisen ja harmaan sävyissä.

Lumoudun aina kanadanruusujen viimeisiin kukkiin kuuran keralla

Jotenkin maailma pysähtyy ensimmäisen lumen äärellä. Syystyöt saavat lopetuspisteen. Aina jää jotain tai paljonkin tekemättä, mutta luonnon mahdin äärellä aikaansaatuun pitää tyytyä. Revanssi alkaa keväällä maan sulaessa.

Juhannusruusun ruskan sävyjä lumihunnun alta.

Jotenkin kauden päätös tulee aina helpotuksena. Enää ei tarvitse jaksaa ja venyä ponnistuksiin. On vain ihan pakko hellittää ja levätä. Puutarhurointi on intohimo, joten siihen riittää paukkuja ja ruutia - mutta maan jäätyminen ja lumi antaa armon. Ei pysty, vaikka haluaisikin.

Ei ehtinyt berberiskään lehdistään luopua.

Ensi viikon puolessa välin luvataan lämpenevää. Kauden lopetus olikin siis tilapäistä, joten saankin loput pensasruusut istutettua! En minä näin vähällä luovuta, jos luonto tarjoaa vielä vähän kelejä!

On tämä värikuva - värimintun jäähyväiset kasvukaudelle 2018.

Huomenna on merkittävä päivä. Kuopus täyttää 18 vuotta. Nyt on kaikki ipanat täysi-ikäisiä ja omilla jaloillaan. Urakka on ns. valmis, vaikka eihän tähän mikään lopu - onpahan nyt yksi rajapyykki ihmisen elossa.

Hedelmistään puu tunnetaan. Malus 'Echtermeyer' eli neuvoksenomenapuu.

Lohi- ja kasviskeittojen perunat on kuorittu, lohi perkattuna suolassa, täytekakku leikattu ja täytetty, huusholli siivottu ja puhtaat matot on lattialla. Ilo on kokoontua taas rakkaiden ihmisten kanssa yhteen viettämään kuopuksen täysi-ikäisyyttä. Yhteen kokoontuminen on juhla jo sinänsä, mutta nyt syynä on sen pienimmän valtuudet aikuiseen eloon.

Kuopukselleni ruusuksi kuuran koristama, maailman herkin ruusu.

Toivotan pienimmälle ipanalleni siipiä lentää, viisautta katsoa eteen ja taakse vaikka yhtä aikaa  ja intohimoa elämän mysteereihin. Aina kannattaa kuunnella vanhoja ja viisaita, vaikka juuri nyt tietäisikin elämästä kaikkein parhaiten itse :D

Iloa ja valoa elämääsi, vaikka maailmasta ympärillä hiljakseen tuleekin harmaata ja pimeää. Anna liekin lepattaa varjeltuna sydämessäsi suojassa pahoilta puhureilta.

Ensilumi 25.10.2018 Merenrantakaupungissa

Voi ihanaa aamua! Tai oikeastaan koskaan herätyksen piipittäessä korvaan aamu ei tunnu ihanalta. En ole aamuihminen, vaan uninen ja puolipökertynyt ylöspunnertaja. Onneksi herätyskellon hommia jatkavat kissat ja koira, jotka ponnekkaasti kannustavat kömpimään lämpimien vällyjen alta kovaan maailmaan. Noustava on.

Tämä kaveri otti ensimmäisen lumisateen vastaan pystyssä päin.
Lakin lieri tosin oli jo lunta täynnä, ja lisää tuli kovan tuulen keralla.

Maa oli valkea ja lisää luntaräntää tuli rivakan tuulen keralla. Päiväkin valkeni aikanaan, lumivalkeana. Otin kameran mukaan töihin, sillä lumimyteri oli kyllä mukavaa nautittavaa. Ensilumi kirjataan Merenrantakaupunkiin 25.10. tänä vuonna.

Merenrantakaupungin vanha Pakkahuone eli nykyinen museo vuodelta 1848.
Mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen paikka, joka on avoinna ympäri vuoden.

Ajokelit oli perin sohjoiset, mutta autossa on nastarenkaat ja neliveto. Hyvin sujuu sutimatta eteneminen. Kaikki eivät olleet pysyneet tiellä, mutta isommilta onnettomuuksilta vältyttiin. Peltikorjaamoilla ja rengasliikkeillä on kiireiset ajat.

Tämä on värikuva oikeasti. Museorannassa ankkurissa on Fiia niminen kaksimastoinen
haruspurjekuunari. Näkyvyys on lumisateen ja sumun vuoksi aika olematon.

Rantatoria kierrellessä räntäsateessa - mutta onneksi autossa istuen - otin vielä muutamia kuvia lumisateisesta museorannasta. Täällä järjestetään useita tapahtumia vuoden kuluessa. Paikka on tosi upea - meren rannassa suurien puistoalueiden ympäröiminä. Keskustan kohdalta rannat on jätetty gryndereiden näppien ulottumattomiin varaten laajat puistoalueet kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön. Hienoa mielestäni! Nyt kaikilla Merenrantakaupunkilaisilla on yhteinen ja yhtäläinen näkymä ja kulkuoikeus meren rannalla. Koska meri ON.

Rantatori. Pakkahuone keskellä ja Ruiskuhuone eli vanha paloasema vasemmalla.
Siinä on nykyään kahvila, ravintola ja majoitustiloja. Kaikki lumisateen syleilyssä.

Kuitataan ensilumi nähdyksi ja koetuksi. Nyt se mielestäni voi sulaa pois, että pääsen jatkamaan kesken jääneitä puuhiani puutarhassa ja töissä. Vielä on istutettavaa ja siistittävää. Ehkä näistä työkuvioistakin tulee pikapuoliin tolkkua. Kuun vaihde kun ei ole kaukanakaan.

Iloa ja valoa loppuviikkoosi - ensilumi moninkertaisti valoisuuden taas. Lumi on mielestäni tosi jees, koska valo. Sitä pieni ihminen kaipaa kaamoksen painaessa tiukkenevalla tahdilla.

Rakkaudesta puihin

Kyllä syksy toi taas esiin pihlajien ja vaahteroiden upean ruskan. Siispä muutama sananen ja kuva pihlajien monimuotoisesta sukukunnasta. Minusta pihlaja on aina kaunis. Siinä on hieno lehti, kaunis kukinta, marjat ja yleensä hieno ruska.

Tuurenpihlaja eli Sorbus commixta 'Dodong' kasvaa
kohenevin oksin, eli tilaa säästävästi.

Pihalaja tunnetaan useammassakin kulttuurissa pyhänä puuna, joka istutettiin pihapiiriin suojelemaan taloa ja tuomaan onnea. Minä innostuin jo aikaa sitten keräilemään erilaisia pihlajia, ja hämmästyin niiden monimuotoisuutta. Pienin pihlajistani (Sorbus reducta eli kääpiöpihlaja) kasvaa vain 20-40 senttiseksi. Kaikkineen eri sortin pihlajia on kolmattakymmentä erilaista istutettuna. Hard core pihlajafanitusta.

Lehdet ovat isot, ja ne lehtivät keväällä tosi aikaisin.
Syysväri käy lämpimän keltaisen kautta oranssiksi.
Joinakin vuosina ehtii myös täysi tulenpuna tulla esiin.

Nyt syksyn ruskassa saa hyviä koko puun kuvia, kun pihlajan hahmo ei huku yleiseen vihreyteen. Pihlajien lehdissä, kukissa, marjoissa ja syysväreissä on valtavasti variaatioita. Kaikkia ei hetikään tunnista pihlajan sukuun kuuluviksi. Pihlajissa on muitakin versioita, kuin parilehdykkäisiä lehtiä.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) syysväreissä. Tämä on
nuori yksilö, jonka syyväri on erityisen hehkuva.

Laavapihlaja on kotoisin Itä-Aasian tuliperäisiltä alueilta, jossa on nuorehkoakin laavakiveä. Sen lehti muistuttaa oikeastaan pyökin lehtiä. Tästä tulee 3-7 metriä korkea pikku puu tai pensas. Olen ohjannut sitä sievästi rungottamalla kasvamaan puuksi. Vyöhykkeeksi luvataan I-III (IV) Hyvin on mennyt vitosellakin kolmen kasvukauden verran.

Toinen ehytlehtinen on saksanpihalajan (Sorbus aria)
hopealehtinen 'Magnifica' lajike. Syysväri on keltainen.

Eipä uskoisi pihlajan lehdeksi!

Saksanpihlaja on mielestäni erityisen hieno. Se on Euroopassa suosittu katupuu, jota täälläkin voisi käyttää enemmän. Lajikkeet 'Magnifica' ja 'Lutecens' kannattaa ehdottomasti napata mukaan, jos taimikaupoilla sattuu eteen. Omani hain Virosta, sillä pohjoisessa ei ole tarjontaa tämmöisille erikoisuuksille. Vyöhykkeeksi luvataan I-II (III), mutta ei tämä ole yhtään kainostellut eloaan V-vyöhykkeelläkään. Kasvu on kuitenkin sangen hidasta, mutta ikinä ei ole verson kärkikään paleltunut.

Taatanpihlaja (Sorbus x thuringia 'Fastigiata')

Taatanpihlaja kasvaa myös lutamaisesti ylöspäin, joten se ei vie paljoa tilaa pihassa. Katupuinakin tämä kapealehtisen saksanpihlajan ja kotipihlajan risteymä menisi oivallisesti. Lopullista mittaa luvataan 5-10 metriä, ja kestävyyttä aina V-vyöhykkeelle asti. Hieno puu, jota harmillisen harvoin tapaa yhtään missään. Nimensä tämä on saanut muuten Frans Emil Sillanpään mukaan.

Pylväspihlaja (Sorbus acuparia 'Fastigiata')

Pylväspihlajasta tuli nopeasti suosittu julkisessa rakentamisessa ja pienillä pihoilla. Nimensä mukaan tämä kasvaa tiukasti pilarimaisena vieden sivusuunnassa tilaa vain pari metriä. Vaikka tämä on kotipihlajan muunnos, niin paljon heikommin tämä mielestäni kukkii, marjoo ja ruskaantuu, kuin tavallinen kotipihlaja. Kestävä ja nopeakasvuinen tämä kyllä on, eli varsinkin ahtaisiin paikkoihin todella hyvä puu.

Kartiotammi (Quercus robur 'Fastigiata')

Pilarimainen kasvutapa olkoon aasinsilta tavallisen metsätammen erikoismuotoon, jota on aika hankalaa löytää taimistoilta. Yksi tuollainen eksyi tänne 2014, ja on menestynyt ihan moitteetta jopa sen tappotalven ylitse. Tammi on hidas ensimmäiset vuodet, mutta kyllä tuolla on jo mittaa ihan pienen puun verran. Loppukorkeutta luvataan 6-10 metriä. Tammea pidän "ikuisuuspuuna", joka ehdotomasti pitää istuttaa ainakin kerran elämässään. Metsätammi vaatii vanhemmiten todella paljon tilaa, niin tässäpä olisi näppärä vaihtoehto! Tammen syysväri on yleensä keltainen tai ruskea.

Keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) hehkuu punaisena.

Tänä kesänä istutin vain yhden puun, eli äitienpäivälahjaksi saamani Keskilännentammen. Se on lähellä tuota kartiotammea. Niitä tavallisia metsätammia löytyy pari kappaletta myös. Keskilännentammi on peräisin Pohjois-Amerikan suurten järvien alueen karuilta kasvupaikoilta. Tämä olisi toinen vaihtoehto pieneen tilaan, sillä kasvu on kapeahkoa ja kokokin jää Suomessa 4-10 metriä korkeaksi. Syysväri on herkullisen punainen. Vyöhykkeeksi ehdotetaan I-III, mutta kovin paljoa näitä ei ole vielä Suomeen istutettu. Ensimmäiset siemenet tuotiin Suomeen Mustilan siemenkeruumatkalta 1993.

Tunnelmakuva Piehingin kanavasta ja kaarisillasta.

Kaarisilta

- Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun , niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi , kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Aale Tynni

Ihmeellinen päivä!

Tänään piti tarkistaa sekä kalenterista päivämäärä, että lämpömittarista lukemat. Lokakuun puolenvälin paikkeilla kun lämpöä oli +23. Tuuli oli lämmintä ja rivakkaa, joten ilmassa lenteli muuttolintujen kanssa ruskaisia puiden lehtiä. Oli kaunista ja niin lämmintä!

Vasemmalta oikealle ruskan loistoa tarjoavat kirjometsävaahtera 'Drummondii',
tavallinen pihlaja ja tavallinen metsävaahtera. Että voi olla kaunis syksy!

Oli niin sielua myöten kaunista katsella tuulessa lentäviä lehtiä! Vuoroin tuuli lennätti metsävaahteran lehtiä - kuin pieniä, poukkoilevia aurinkoja! Välillä koivujen lehdet leijuivat kuin höyhenet... Koitin ikuistaa ikuisen muistijäljen tämän päivän poikkeukselliseta kauneudesta sieluuni.

Syksy pukee lehtipuut koreimpiinsa, ennen vaipumista martaan kynsiin.

Aamulenkki koiran kanssa vei syksyiseen metsään. Pikkutiet ja polut olivat päällystetty kultaisilla lehdillä, ja lintujen sirkutus täytti ilman. Metsässä on aina niin ihanaa hengittää jättikuusten kanssa samaan tahtiin, ja tuntea pehmeä kuntta sekä sammal jalan alla. Jokainen aisti nauttii - metsän huminaa, kostean maan  tuoksua ja syvä rauha ympärillä.

Mä aina vien emännän lenkille. Halusi se tai ei, mutta aina mennään!

Touhusin kaupunkireissun nopeasti alta pois. Äiteetä käytin kaupoilla, ja ostimme hänelle uudet, peittävämmät verhot talveksi olohuoneeseen. Silitin ja ripustin uudet ostokset heti käyttöön. Muorin ja kissan ruokavarat on nyt täydennetty, ja muutkin asiat huollettu. Kiiruhdin leppoisan kahvihetken jälkeen kotiin istuttamaan valkosipulin kynsiä.

Isoimmat kynnet valikoin istukkaiksi. Hirveen kokoinen kynsi tuokin,
mun käsi on ihan normaalikokoinen naisen käsi.

Valkosipulin istutuksesta en viihti kirjoittaa enää, eli jos kasvatusvinkit kiinnostavat, niin klikkaa oikean laidan alaosasta tunnisteista valkosipuli- linkkiä. Siellä on kaikki jo selostettu. Olen saanut nyt 360 kynttä istutettua, ja reilusti samanmoinen satsi odottaa maahanpanijaisia. Hitaanlaista hommaa, kun pitää talikoida maasta jälleen ahkeran juolan juuret pois. On siellä vähän muutakin rikkaa, joten nopeasti ei vain saa valmista.

Iltalenkki koiran kanssa veikin meren rantaan. Tuuli oli vinhaa, joten lippalakki piti kääntää nassikoiden tavoin lippa
niskaan. Aurinko laski kultaisena vaahtopäiden taakse. Maisema oli suorastaan maaginen.

Auringonlasku on kiihtyvää tahtia aikaistuva - pimeän aika on likellä. Tunnen ihoni alla lähestyvän marraskuun - kuoleman kuukauden. Siksi tämä päivä ja nämä tunnelmat on pakko ikuistaa sydämeen. Tällaisten päivien voima kantaa läpi pimeän marraskuun.

Näitä maisemia sanoisin elämän suuriksi nautinnoiksi!

Tuo kultainen valo, tuulen valtava voima rannassa, meren tuoksu, aaltojen pärskeet ja hämmentävä lämpö - kaikki on silkkaa energiaa! Kuvan oton aikaan lämmintä oli vieläkin 19,5 astetta. En ole tähän aikaan vuodesta kokenut moista eläissäni!

Meri on vain jotain tosi suurta, ja myrskyssä sen energiamäärästä saa
katsoja osansa ihan kotipakettiin pakattunakin.

Kyllä oli taas niin elämyksellistä nauttia käsittämättömän hienosta sunnuntaista luonnon ilmiöiden äärellä. Merenrantakaupungin ehdottomia iloja on luonnon ja ehdottomasti meren läheisyys. Täällä on puhdasta ilmaa, tilaa ihmisille, luonto lähellä ja elämyksiä tarjolla luontoihmisille.

Kivi ja tyrskivä vesi. Niin paljon on tuokin kivi kestänyt murtumatta. Mutta ei kulumatta. Sitähän se elämä on.

Taas tunnen itseni niin etuoikeutetuksi. En ole rikas rahallisesti, mutta minulla on rikas elämä. Se on juuri sellainen, josta nautin sydämen sopukoita myöten. Minusta on paljon kiintoisampaa laskea, mitä kaikke minulla ON, kuin mitä minulta puuttuu.

Varjoni. Juuttaan juntti koira, jonka äly, ymmärrys ja kuulo on taas jossain toisessa
universumissa. Juoksuaika alkaa ihan justpian, joten tuon toverin korvien välissä
suuri tuuli puhaltaa visertäen ihan omia juttujaan.  Silti ystävä elämysten äärellä.

Tämmöiset päivät lataavat akkuja kestää kaikkia elämän eteen tuomia hankaluuksia. Niitäkin piisaa ihan riittävästi. Enkä edes odota niiden vähenevän, mutta kiitollinen olen siitä, että enempää ei kuormaan lastata, kuin mitä jaksaa kantaa. Tuokio meren rannan myrskyissä ja tyrskyissä auringonlaskun aikaan lataa vahvasti energiaa. Taas saa latoa kiviä reppuun - minä kannan kyllä.

Vahvaa ja kaunista - voimallisen energistä!

Minulla on ihana viikonloppu takana - ja kaksi lomapäivää edessä! Tärkeitä ja rakkaita ihmisiä olen saanut nähdä ja viihtyä yhdessä. Puutarhassa olen saanut puuhata - ja nauttia hämmentävän lämpimästä lokakuisesta aurinkopäivästä kesän lämpötiloissa. Aivan huikeaa!

Ole hyvä - ota tästä auringon, meren ja tuulen energiaa voimaksesi!

Valoa, iloa ja lämpöä viikkosi!

Perennojen ruskaa

Ihana viikonloppu alkoi! Nyt on tuplasti iloa, koska otin lomapäiviksi maanantain ja tiistainkin. Ehdin vähän askaroida omassa puutarhassa, joka huutaa syystöiden tekijää ja valkosipulien istuttajaa.

Enkeliperhoagervo (Gillenia trifoliata) menee keltaisen kautta punaiseksi. Edessä on
ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana), jota kannattaa kerätä kuivakukka-astelmiin.

Ruska-aika todella hellii näkymiä! Näin huikeaa ruskaa ei ole joka vuonna ensinkään. Pihlajat ja vaahterat sekä haavat sun muutkin ruskapuut loistavat maisemassa tummista havuista kontrastia saaden. Sielu kiittää tästä väriloistosta!

Keijunkukkaa (Heuchera) ja varjonäkkiä (Jeffersonia dubia) hondonvaahteran
(Acher shirasawanun) alla. Varjonäkki on ottanut keltaruskean syysvärinsä

Myös osat perennoista ruskaantuvat sievästi. Tuo enkeliperhoangervo lienee hienoin, mutta rantakukka loistaa myös - kuten muutkin perennat. Syksyssä nautin kaikkein eniten ehkä tästä viimeisestä loistoista, ennen valojen sammutusta. Se on kuin ilotulitus, joka loppuu pimeyteen. Sitten nukutaan tovi talviunta keräten uusia unelmia seuraavaan kasvukauteen. Tämä lepoaika tulee kyllä tarpeeseen - se on luova lepo ja ajatushautomo.

Syyskimikki (Actaea simplex) 'Brunette' ei koskaan ehdi kukkia, mutta koristearvo onkin
lehdissä. Juurellaan kontrastia luo keijunkukat (Heuchera) ja rotkolemmikki (Brunnera macrophylla)

Tämä syksy on ollut todella lempeä ja lämmin. Sääennusteiden mukaan tätä jatkuu vielä tovin, mikä antaa pelivaraa niin valkosipulien istutukselle, kuin pensasruusumaan loppuun saattamiselle. Minulla on vielä jokunen taimi maahan saattamatta. Niin kovin tuttua on loppukiri taimistojen alelaarien äärellä pyörähdettyäni. Taimet voi istuttaa tasan niin kauan, kun maa on sulaa.

Kuunliljojen kultaisuutta pensaiden juurilla.

Kaunein mahdollien ruska, lempeät syyssäät ja pieni intiaanikesä lokakuussa - mitä muuta voisikaan säätilalta toivoa? Iloa ja valoa elämääsi! Minä odotan saavani ensi viikolla tietää, miten työkuvioiden kanssa käy. Odottavan aika on oikeasti pitkä.

Upeinta syksyä!

Työntäyteinen viikonloppu kallistuu loppua kohti. Nyt on saatu muorin entinen asunto siivottua, ja taulut seinille uuteen huusholliin. Nyt äitee saa toipua kaikesta hulinasta rauhassa! Ehdin tänä aamuna ihastella upeaa ruskaa kameran linssin läpi. Ihan huikean hienoissa väreissä luonto juhlii viimeisiä hetkiään ennen talven tuloa!

Koivut keltaisina ja pihlajat punaisina. Monta värisävyä näidenkin lisäksi
upeasti likuvärjättynä. Havujen viheys luo lämpimän taustan tälle väri-ilolle!

Aurinko paistoi, tuuli puhalsi - ja joutsenet toitottivat lähtökäskyjään. Etelään on monella kova pyrkiminen - pois kaamoksen alta. Syksy on minulle jotenkin haikeaa aikaa, vaikka maisemat ovatkin mitä upeimmat juuri nyt.

Syysaamut ovat parhaimmillaan kirpeän seesteisiä.

Syksy on haikeaa luovuttamista. Kesä on ohi, mutta ei ainaista kesää jaksaisikaan. Syksy kutsuu lepäämään ja käpertymään vähän sisään päin. Koko kesä on viipotettu aktiivisina kaikenlaisessa puuhassa. Illan pimeys ajaa pirttiin, eikä aamukaan valkene kovin nopeasti. Nyt jääkin sitä luppoaikaa, mitä ei kesällä ollut ensinkään. Toisaalta - minusta on tosi hyvä levätä ihan vaihtelun vuoksikin.

Värin perusteella voi jo kaukaa nähdä eri puulajit.

Ruska on värien runsaudessaan huimaavan ihanaa! Tuijottelen lumoutuneena lehtivihreän katoamista puun voimavaroiksi. Ihan hetken päästä puut ovat valmiita päästämään lehtensä syystuulten riepotettaviksi. Tuulessa vaahteran lehdetkin ovat kuin pieniä, sinne tänne sinkoilevia aurinkoja!

Tataarivaahtera (Acer tataricum) 'Hot Wings' vetää ihan punaiseksi värinsä lopuksi.

Mieluisia ruskapuita on pihlajien lisäksi vaahterat, mutta myös heidet vaihtavat iloiseen syyskuosiin. Upeita syyspukeutujia on toki muitakin, joista eniten odotan aina rusokirsikan (Prunus sargentii) värin vaihtoa vihreästä syvään punaan:

Keväällä tämä kukkii vaalenapunaisena pilvenä, ja nyt toisen kerran ruskan sävyissä.

Aina näin syksyllä sitä ajattelee, että puita ja pensaita istuttaessa kannattaa muistaa suunnittelussa myös syysvärit. Omalla pihalla onkin hurja ruska, kun lempisukuja puissa ovat pihlajat ja vaahterat. Kaikki eivät vielä ole päässeet edes vauhtiin!

Nuori mongolianvaahtera (Acer mongolicum) vetää pirteesti keltaisena

Kuiva kasvukausi tuottaa yleensä hienon ruskan. Näin tänäkin vuonna, kun sienitaudit eivät kirjoneet lehtipuita ruskeiksi ennen aikojaan. Nyt kelpaa kulkea ja nauttia näkymistä! Lumen tuloon on vielä aikaa täällä rannikon lämmöissä, mutta ei enää pitkästi.

Monet heidet (Viburnum) saavat makeat värit myös.
Tämä on se ihan tavallinen koiranheisi (V. opulus)

Syystyöt puutarhassa on tietenkin ihan tuskallisedti vaiheessa vielä. Pidän huomisen lomapäivänä, kun talvivalkosipulitkin pitäisi saada istutettua kylmenevään maahan. En millään saa kaikkia huomenna istutettua, joten pitää katsoa joku toinenkin päivä lomaksi.

Punalehtiruusu (Rosa glauca)

Juuri kun kuviteltiin, että muuttosouvit on nyt ohitse, niin Kuopus ilmoitti etsivänsä uutta kämppää. Entinen kun on naapurien toimesta levoton ja turvaton. Noh - meillä on nyt rutkasti ihan rutiiniakin näihin muttopuuhiin. Suorastaan elämäntapa :D Ja örveltävät ynnä tappelevat seinänaapurit voivat tehdä elämästä tosi ankeaa, varsinkin jos ei nukkumaan pääse yleisen möykän vuoksi. Enpä siis viekään juuri tyhjennettyjä muuttolaatikoita takaisin. Valmistaudumme seuraavaan muuttoon. Vuoden sisään on muuttotalkoiltu neljä kertaa - viides siis tiedossa.

Eikä postausta ilman ruusuja... 'Bonica' aukoo sinnikkäästi uusia nuppuja! Nämä on niin sööttejä syksyn piristäjiä!

Seuraavaan postaukseen toivottavasti saan laitettua ruskaantuvia perennoja. Niilläkin on koristearvonsa syksyn loistossa.

Iloa ja valoa viikkoosi! Minua kuumottelee koko ensi viikon, ja varmaan seuraavaakin hyvän aikaa - tulevat työkuviot selviävät ajallaan ja tavallaan. Odotavan aika on vain pitkä.