Ruusuja - paljon ruusuja!

Ruusujen kukinta alkoi kesäkuun lopussa ekoilla pensasruusuilla. Edelleen ruusujen kukintaa jatkuu - itse asiassa pakkasiin asti. Näistä nautitaan nyt:

'Merveille' on hienon värinen, mutta yksittäinen kukka kestää tosi pienen hetken.
Pensas on kyllä ihan piukassa nuppuja, joten lumoavaa purppuraa piisaa kyllä.

Ranskanruusut on minulla vielä ihan opettelussa, mutta kolmen vuoden kasvatuksella ne ovat selkeästi nyt kukkaisempia kun aiemmin.

'President de Seze' on violettiin vivahtava myös.

Ranskanruusuilla kukan kehitys on kanadalaisia nopeampaa. Kukka on nupusta ohi muutamassa päivässä. Tai ehkä näillä rutkasti kohonneilla lämpötiloillakin on tekemistä asian kanssa. Tänään kolkuteltiin +30 astetta.

'Dutchesse de Montebello' on yksi kauneimpia ranskanrusuuja. Kasvutapa on kyllä
ihan retkula, joten tämä on tuettava pystyyn.

Nyt kolmantena kesänään nämä ranskalaiset tekevät tosi paljon nuppuja, joten opin tänä kesänä näiden luonteesta enemmän. Ehkä saan ne tulevaisuudessa paremmin talvehtimaankin, sillä näyttävät menevän aina lumirajan alapuolelta tai jopa maan pinnasta leikattaviksi. Mutta versovat kyllä siitä pontevasti ehtien kukkia loistavasti.

Rugosaruusuihin kuuluva 'Hansaland' on minulle uteliaisuuden kohde.
Olisiko tästä hyvä vaihtoehto julkisiin istutuksiin jopa näin pohjoiseen?

Olen etelässä nähnyt tosi näyttäviä aidanteita 'Hansaland' ruususta. Tämä kukkii sangen pitkään ja todella näyttävin kukin. Pensas on tiivis ja pystykasvuinen, sekä kukkii pitkään loistavan punaisin kukin. Talvehtiminen on ollut lumirajaan asti, mutta ehtii hyvin kuitekin heinäkuussa kukkaan. Kukkia riittää syksyyn asti. Vyöhykesuositus on III.

Kokonaispotretti kolmivuotiaasta 'Sointu' ruususta. Kukinta on runsas, vaikka
yksittäisen kukan koko ei ole suuri. Ne ovat kuitenkin isoissa tertuissa.

Yksi oksa Iloa. Ilo on pursuileva ja piikitön. Kukkia on älyttömästi!

'Sävel' on yksinkertaisesti tosi kaunis! Pensas on edellä mainittuja paljon pienempi.

Nämä uudet kotimaiset jalosteet ovat kovasti mielenkiintoni kohteena. Hyvin näyttävät pärjäävän jopa V-vyöhykkeellä. Takana on tosin pari tosi lempeää talvea, joten kestävyys punnitaan tässä vuosien mittaa. Aina joskushan tulee niitä tappotalvia, jolloin Rivieraltakin kuolevat palmut. Tämäkin on ihan fakta.

Katse kesän runsauteen ja ruusumaan suuntaan....

Kanadanruusujen koemaa valmistautuu ruuhka-aikaan. Talvehtiminen on mennyt hyvin, eikä menetyksiä tullut kuin ryhmäruusuissa. Kanadalaiset porskuttivat erinomaisesti.

Aina ensimmäinen 'JP Connel' on hennon keltainen nupulla, mutta kukka valkenee.

'JP Connel' on lumoavan valkoinen ruusu, joka kasvaa pilarimaisen kapeana. Kanadalaiset köynnösruusut tekevät ensimmäisen kukkakertansa sangen alas. Niiden kukkiessa kasvavat jo korkeat uudet versot ylemmäs ihan täynnä nuppuja. Alakerran kukittua yläkerta jatkaa.

Kanadalainen 'Henry Kelsey' kukkii alaosastaan, mutta ylös kasvavat jo uudet versot.
Edessä vaaleanpunaisena Easy Elegans ryhmis 'Calypso' kevään hankintoja.

Kanadalaisen 'Morden Centennial'in väri ja kukkien koko puhuttelvat minua. Hieno!

Kanadalainen 'Quadra' on kasvanut ja talvehtinut odotuksiani heikommin.
Tämä on uusintapainos ekan kuoltua. Nyt jo kivan kokoinen puska.

Vielä kanadalaisista 'William Baffin', jonka kukkarunsaus on kiitettävää, kuten kestävyyskin.

Vielä on ruusumaassa monta virittelemässä nuppujaan täyteen kukkaan, mutta niistä myöhemmin. Lopuun laitan vielä muutaman yleiskuvan tämän kesän kukkarunsaudesta:

Pioneita, liljoja, enkeliperhoangervo ja takana hansaruusua.

Alppipiikkiputkea ja pioneita, takana myös enkeliperhoangervoa.

Osa pitkästä paraatipenkistä. Ruskoliljonen aikaa.

Paratipenkin toista päätä. Paljon on nuppuja odottamassa täälläkin.

Bloggeri ei antanut lisätä enempää kuvia, joten sen pituinen tämä satu tänään. Iloa viikkosi, joka on harvinaisen lämmin pitkästä aikaa. No kuivuupa eilen pesemäni matot joutuisasti.

Iloa, valoa ja takuuvarmaa lämpöä viikkoosi!

Kanadanruusujen koemaan satoa elokuussa

Koostetaan vähän kokemuksia kanadanruusujen koemaan ensimäisestä vuodesta. Talvi oli suht lempeä, mutta kevät oli pirullisen pitkä ja hyytävän kylmä. Eli ihan tavallista suomalaista olosuhdetta väärällä vyöhykkeellä.

Yksi lemppareista - 'Morden Centennial' kukkii isoin kukin ja runsain tertuin.
Talvehti erinomaisesti sekä pelkällä tyvimullituksella ja toinen pakkaspeiton suojissa.

Tappioita tuli koeruusujen maahan, sillä kaikki eivät selvinneet. Mielestäni talvea tehokkaammin tappoi jäätävän kylmä kevät ahavatuulineen. Minä malttamaton purin talvisuojauksia liian aikaisin pois, kun olin niin vietävän utelias. Otetaan opiksi.

'JP Connell' - keltaiset nuput ja valkoinen kukka. Ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.

Olen analysoinut kuolleiden ruusujen tilannetta. Useimmat raadoiksi päätyneistä olivat istutettu liian pintaan. Näin kävin mm. 'Aspirin' verrokkiruusuille. Niistä pidin niiiiin kovin, mutta molemmat kuolivat. Sen sijaan ryhmäruusu 'Baronesse'sta selvisi toinen yksilö. Ja heti tosi komeana!

Tuplasti korkeampana ja törkeän täynnä kukkia sekä nuppuja. Hieno!

Köynnös- ja pilariruusuista halusin saada versoja säilytettyä, jotta ruusuihin kasvaisi kokoa. Siksi kokeilin suojana rahkasammalta ja muutamille kiedoin pakkaspeitoista nutun talveksi. Se hyödytti talvehtimista ilmiselvästi.

Kaikkein paras talvehtija kanadalaisista oli yllättäen 'Morden Ruby'

Pisimmät versot talvehtivat 'Morden Ruby' lajikkeessa - vieläpä pelkällä tyvimullituksella ja muutaman sentin lehtikatteella suojattuna. Lajikkeella on tosi hienot, pilkulliset terälehdet ja kaunis kukkamuoto. Kukkarunsauskin on kohdillaan. Ainoa vakava heikkos on siinä, ettei se kestä yhtään vettä kukinnoilleen. Ne ruskistuvat ja mätänevät hetkessä. Tämä sopisi ruukkuruusuksi jonnekin katoksen alle, mutta huonosti avomaalle. Talvenkestävyys on tosi hyvä.

'Cuthbert Grant'ist en odottanut suuria, mutta se yllätti!

Viime kesänä heikon kasvun ja kukinnan 'Cuthbert Grant' lajike on puskenut ennätyksellisen kasvun ja paljon nuppuvarsia. Kukka on syntisen punainen ja suuri, josta pidän! Ilolla seuraan mitä tämä lajike tarjoaa. Kasvunsa tämä aloitti maan rajasta, eli versot eivät talvehtineet. Kirjaviisauden perusteella tämä ei uusi kukintaansa niin hyvin kuin muut kanadalaiset.

'Campfire'n eri versioita kukan väristä iän mukaan.

Vähän harvinaisempi kanadalainen on 'Campfire'. Sen sain Ruusukummilta viime elokuussa, eli se on syysistutettu. Jännästi kukat aukeavat keltaisena saaden nopeasti punertavan reunuksen. Sitten kukka muuttuu vaaleanpunaisen ja valkoisen kautta pinkiksi. Jännää seurata värien vaihtumista! Tämä talvehti hyvin nousten usealla versolla maan alta. Suojana oli pelkkä tyvimullitus ja pari senttiä katetta.

'Nicolas' kukki viime vuonna ihan hervottomasti. Kahdesta toinen talvehti,
toinen valitettavasti kuoli. Talvehtineella oli tyvimullituksen lisäksi sammalesta
suojapeitto, kuollut verhoiltiin vain tyvimullituksella.

'Nicolas' oli lajike, josta suuresti pidin viime vuonnakin. Selvinnyt yksilö ei ole viime vuotista isompi, vaan on selvästi kärsinyt talvesta. Kukkii kuitenkin antamuksella runsain kukkatertuin.

Meren rannalla rauhan vallitessa.

Kuva on muutaman päivän takaa, kun vielä meren rannassa oli rauhallista. Nyt siellä on sotatila käynnissä ja haulikoiden pauke käy kuumana. Pentu ei säiky meteliä onneksi.

Rieko melkein neljä kuukautta vanhana. Topakka pakkaus aussia.

Ruusuista lisää  myöhemmissä postauksissa. Muutakin on puutarhassa tarjolla - hortensiat hehkuvat ja muutkin syyskukkijat ottavat vauhtia kukintaansa. Niistä seuraavalla kerralla lisempää.

Iloa ja valoa viikkoosi sekä keveitä askelia elämäsi kulkuun! Ronja Ryövärintyttärelle kiitoksia liittymisestä lukijoihin - toivottavasti viihdyt, vaikka aihepiirit tässä blogissa pomppivat miten sattuu.

Ruusulajikkeet: 'JP Connell'

Viehkon kellertävästä nupusta aukeaa lopulta lähes valkoinen kukka. Sellainen on kanadalainen JP Connell:

Kellertävyys haalistuu aika nopeasti.

Kanadanruusujen kestävyyskokeen kotisivu kertoo tästä seuraavaa:

Explorer-sarja, Kanada 1987

Kukinta
Nuput kauniin sitruunankeltaiset. Kukat kermanvalkoiset, 7-9 cm, yksittäin tai 3-8 kukan ryhmissä. Kukkii runsaasti heinäkuussa, uusintakukinta syksyllä. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Kukat hieman herkkiä sateelle.
Korkeus ja leveys
Korkeus 120 cm,
Lehdet ja muoto
Lehdet tummanvihreät ja kiiltävät. Vähäpiikkinen. Pystykasvuinen.
Kestävyys
III (IV)
Terveys
Melko hyvä vastustuskyky sienitaudeille, mustalaikkua voi esiintyä
Tuoksu
Hento mutta miellyttävä
Hoito ja viljelyolosuhteet
Viihtyy täydessä auringossa, ravinteikkaassa, hyvässä maassa.
Käyttö
Sopii pieniin ryhmiin ja yksittäispensaaksi. Kestää pitkään maljakossa.

JP Connell oli ensimmäinen nuppunsa auki saanut ruusu uudessa ruusumaassani. Mihinkään hurjaan kukintaan tämä ei alkanut, mutta heinäkuussa se tekaisi näytteet ja syyskuussa uudestaan muutaman kukan verran.

12.7. kuvattuna. Ei yllä tukeen, mutta hyvin pysyi pystyssä itekseenkin.

Sateenkestossa tämä kuului kärsijöihin, vaikka ei kukkinutkaan pahimpien sateiden aikana. Jokunen nuppu tärvääntyi aukeamatta sateiden vuoksi. Odotellaan rauhassa tämän kasvua ja tuuhistumista ja katsotaan rankkausta sitten. Nyt tältä meni eka kasvukausi juurtumiseen. Ehkä ensi kesänä nähdään perammat näytteet tämän ruusun todellisesta potentiaalista. Valkoiset ruusut ovat kyllä lähellä sydäntäni. Ne ovat niin puhtaat ja synnittömät :)

7.9 kuvattuna yksittäisiä kukkia, ei pursuavia kukkaterttuja

29.9 vähän lisää kukkia.

Tänään yritin taas siperialaisessa kelissä väkästellä ruusumaan jyrsijäaitaa. Sain verkot asennettua, mutta puolet puuttuu. Huomenna lähdetään maalikylille ja koitan metsästää puuttuvat seitsemän rullaa. Sitten voisi taas palelluttaa näppinsä ja varpaansa, sillä tuuli tekee muuten niin siedettävistä pakkasasteista pirullisia. Sentään aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hämmentävää.

White Trash (*) -porukan viimeinen on Nipa alias Nipsu (ja Nipsander ynnä muuta vähän sinne päin oleviä lempinimiä) Tämä on siis Hattaran pentu ja Pufflen sisko. Sisaruksilla on ikää reilut kolme vuotta.

Nipsu on ainoa lyhytkarvakissa tässä  kattilakunnassa.

Tämä katti erottuu tavallisuudellaan. Muut katit on pitkävillaisia, osa monivarpaisia ja yksi töpöhäntä. Tämä on ihan tavallinen maatiaiskissa. Ei edes erityisen seurallinen, eikä muutenkaan erotu porukasta kuin ehkä huumorintajuttomuutensa osalta.

Sisko ja sen Veli. Toisella on älliä ja toisella ei.

(*) Urbaani sanakirja: White Trash: Epäsivistynyt, kouluttamaton, köyhä, juoppo, roskaruoalla elävä työmarkkinoiden ulkopuolella oleva rikollisuuteen ja/tai väkivaltaan taipuvainen valkoihoinen ihminen. Usein paljon tupakoiva, tatuoitu ja omaa lapsia, joiden isän/äidin kanssa ei ole yhteyksissä.