Unelmia alppiruusuistakin!

Syksy on kiireistä aikaa kuten kevätkin. Sadonkorjuuta piisaa, samoin istutusten hoitoa sekä kunnostusta. Osin uusiakin alueita tehdään. Aika kuluu siivillä ja blogin päivitysten välit harvenevat.

Rhododendron 'Kristian's Pink'

Otin työn alle alppiruusumaan. Se on perustettu 2014 varjoisan pellon laitaan kuusikon ympäröidessä aluetta. Paikka on erinomaisen suojaisa tuulilta ja paahteelta. Pohjakosteus on taattu luontojaan, joten kastelua tuonne ei tarvitse kehitellä.

Osa alppiruusuista menestyy todella hyvin, mutta aika äärirajoilla täällä vitosella kuitenkin ollaan.

Alppiruusuille räätälöidään kasvualusta ihan omalla tavallaan. Se on happaman maan kasvi, joka kaipaa kasvualustaan kuohkeutta. Hiekkapitoiseen peltomultaan lisäsin rutkasti hapanta turvetta ja lahoavaa puusilppua. Hevosenlantakompostia lisäsin pari peräkärryllistä. Kunnon mylläys sekaisin, istutus ja kantosilpulla kattaminen viimeisteli työrupeaman. Tällä reseptillä valmistui 24 metriä pitkä ja reilut 2 metriä leveä alppiruusumaa.

Talon vierellä vanhimmat rhodot 'Haaga' ja 'StMichel' kesällä 2015

Viime talvi oli tosi ikävä tehden tuhoa toki muuallakin, ohittamatta alppiruusumaata. Keväällä näky oli surkea:

Ikivihreät rhodot osin paleltuivat  ja kuivettuivat talven pakkasiin.

Piti puhua rumia tovin näiden äärellä. Leikoin ja toivoin piilosilmujen puhkeamista. Ihan täysraatoja ei tullutkaan, vaan versoivat kesän mittaan. Tuleva talvi voi toki elpyjät vielä teloittaa. Tämä vyöhykkeenvenytys on hermoja raastavan jännä laji!

Rhodomaa nyt, täydennysistutettuna ja kantattuna.

V. 2010 sain pieniä rhodontaimia, jotka ovat olleet "vauvalassa" varttumassa. Nyt oli aika siirtää niitä väljemmille vesille isoon rhodomaahan:

Taimi muuttomatkalla

Istuttamatta jäänyt osa rhodomaata oli kasvattanut mittavan rönsyleinikkikasvuston, jonka talikon kanssa irroittelin. Kuohkeasta maasta ne lähtivät löysästi irti. Syynsä askareellekin - ensi lauantaina oleva Mustilan Arboretumin taimipäivä tuottaa lisää rhodon taimia kokeiltavaksi täällä vitosella!

R. tigerstedtii x auriculatum

Istuttelin rhodojen väleihin pieniä hostia. Jotain varjon syyskukkijoitakin voisi tarjoilla sekaan. Keksisi vain mitä! Invasiivisia kasveja en halua, sillä rönsytiarella kiri matalimpien päällyskasviksi teloittaen mm. karva-alppiruusun joukkovoimallaan. Varjohiipat ja taponlehdet kuolivat viime talveen. Se oli kaikille ikivihreille kuolettavan paha talvi.

Rhodojen Grand (not so old) man Kristian Theqvist on kasvattanut ja risteyttänyt rhodoja sinnikkäästi vuosien ajan. Tuo ensimmäisen kuvan 'Kristian's Pink' on hänen kasvattamansa avopölytteisestä siemenestä ja jopa rekisteröimänsä (!) lajike. Se on viihtynyt täysin ongelmitta kuusi erilaista vuodenkiertoa täällä. Eli lajikkeella on erinomainen kestävyys. Lisää lajikkeita on tulossa, mutta niiden kestävyydestä tarvitaan kokemustietoa. Toivottavasti nämä jalosteet päätyvät yleiseen myyntiin jossain vaiheessa.

R. aureum x goldschaz

Syitä miksi pidän alppiruusuista:
Ikivihreät lehdet, jotka ilmoittavat säätilan talvella: lehti on rullalla=pakkasta. Lehti on auki=suojaa
Upeat kukat - ei joka vuosi, sillä syksyllä muodostuva kukkanuppu on herkin pakkaselle.
Kaunis kasvutapa
Ja tietenkin mukavan mausteinen haasteellisuus :D

'Calsap' uusi kasvu on kaunista!

Pientä ja tosi vaatimatonta on rhodoharrastus täällä, mutta klikkaapa itsesi linkistä tuonne Kristianin rhodoparatiisiin kurkkimaan. Jopa alkaa syke nousta, takaan sen!

Iloa ja valoa tulevaan viikkoosi!

Iso vaihde päällä

Kun kerran istuttamisen makuun on pääsyt, niin ei kannata nostaa jalkaa kaasulta. Perennamaissa on käynyt ennen näkemätön kuoleman aalto. Talvi tosiaankin vei veronsa. Korkojen kanssa.

Olen antanut perennamaiden olla omassa kurjuudessaan muiden kevätkiireiden ajan. Samalla olen toivonut, että jotain siementaimia edes ilmaantuisi. Ketun  marjat - vesiheinällä ja juolavehnällä täyttyvät tyhjät aukkopaikat.

Paraatipenkki viime heinäkuussa. Täyttä oli ja kukkaisaa!

Tänään oli hyvä päivä alkaa hoitaa asiaa kuntoon. Olin jo valmiiksi pohtinut, että millähän paikkaisin. Paraatipenkkiin tulee uudistuksia. Se tietää taas suunnittelutöitä. Paraatipenkki on reilut 16 metriä pitkä ja pari leveä sijaiten tulotien varressa. Siitä pitäisi pihaan tulevan huomata jo kauempaakin, että taitaa olla puutarhaharrastusta talossa. Siinä on melko suuria perennoja isoina ryhminä ja paljon vanhoja perinnekasveja. Se on suunniteltu siten, että kukkii varhaisesta keväästä myöhään syksyyn asti.

Hostia etualalla ja rantakukkaa. Oikealta pilkottaa vähän ruttojuuria. Ne muuten kuoli...

Talvi jätti valtikkanauhukset, päivänliljaa, keisarinkruunuja, arovuokon, pari jaloangervoa, piiskut, jokatoisen hostan ja ukonhattuja. Jopa tosi vanhat narsissit mätänivät maahan. Ilkeiten karvasteli kolme isoa pionia mätinä juurakoina. No kertaamatta sen syvemmin menetysten määrää, lähdin muutaman kilometrin päähän Särkän Perennataimistolle. Siitä pitäisi joskus tehdäkin ihan oma postaus. Se on yksi hienoimpia perennapuutarhoja koko Suomessa. On siellä toki muutakin, mutta perennavalikoima on ihan huikea.

Suuri osa värililjoistakin kuoli. Vanhat keisarinkruunut selvisivät

Takaisin tullessa oli taimilaatikollinen täsmätäytettä penkkiin. Talikoin mädänneet juurakot ja rikkikset pois istutellen tiukan pohdinnan jälkeen taimet paikalleen. Kestää jonkun vuotta, että entisenlainen kukoistus on mahdollista. Vielä jäi aukkopaikkoja, mutta kieltämättä näyttää jo vähän paremmalle. Syksyllä marssijärjestys on harvinaisen selvä - uusia tulppuja ja narskuja saa tunkea melko mittavan määrän maahan.

Seuraavaksi pitäisi analysoida miksi jalokärhöpenkistä ei nouse kuin yksi pensaskärhö. No toki palsamiköynnäs eli Schisandra chinesis valtaa siellä alaa, mutta kaipaan upeita kärhöjäni.

 Clematorio

Huominen päivä menee taas ihan muissa askareissa, joten puutarha saa näiltä osin olla vähän aikaa rauhassa. Luvassa on kuitenkin sadetta, mikä tuleekin ihan mukavasti ennen kuin maa on ihan kuivaa. Leppeää loppuviikkoa!

Kaverit hakusessa

Kevät vähän jarruttelee täällä pohjoisessa ja kuljemme sumussa. Kirjaimellisesti.

Kuva on menneiltä vuosilta, Siniluoto on oikeasti vielä ihan jäässä :D 

Edelleen on hyvää aikaa suunnitella kevään istutuksia. Vielä ei ole edes tiedossa, kuinka paljon vainajia tämä hankala talvi tuotti, mutta taatusti löytyy paikattavaa niin perennapenkeissä kuin puuvartistenkin osalta. Positiivisesti ajatellen on helppoja istutuspaikkoja tiedossa. Niin kerta, perhana! Olen tyytyväinen, että talvenkestävyyskoe alkaa vasta nyt...

Itse suunnittelen ruusumaita avoimelle pellon reunalle, ihan lähelle jokea. Jaa kas vain, pieni jokemme ei olekaan saanut vielä esittelyä! Tonttia tosiaan kiertää Haapajoeksi kutsuttu puron kokoinen "joki" (saa nauraa...) Edellisessä Ahava-postauksessa joki pilkottikin Magnolia kobuksen kuvan taustalla, mutta tässä kuvassa ollaan 30 metriä talon portailta joen rannassa, pohjapadon äärellä:

Suloinen solina ja rauhallisten aatosten paikka

Vesi on monella tapaa lähellä - tuo pikku joenpahanen kiertää tonttia laskien Isolahti-nimiseen järveen. Tai se on entinen merenlahti, joka penkkatiellä on padottu merestä erilleen. Ja itse meri on vajaan kilometrin päässä. Joki kuitenkin antaa kasteluveden, mikä ilolla ja kiitoksella tulee tarpeeseen kuivina aikoina. Maestro on rakennellut pumppusysteemit, joten kantamalla ei tarvitse tolskata kastelua.

Kas kun vetäisin taas komeasti sivuraitelle! Tarkoitus oli miettiä ja kerätä ideoita ruusumaan kaverikasveista. Sen verran tämä porukka on esteetikkoja, että läntti tyhjää tilaa istutusmaissa on hukkaan heitettyä mahdollisuutta. Mitäpä siis ruusumaahan muuta kukkaisaa? Semmoista, mikä kestää kattamista, ei kilpaile ruusun juurien kanssa, eikä tukahduta elinvoimallaan sitä pääasiaa eli ruusuja.

Itse ajattelin vetäistä isot ja huolella perustetut penkit ruusuja varten. Penkin reunalla olisi hyvä olla jotain rikkaruohojen invaasiota vastustavaa, kuten poimulehteä tai peitto- tmv. kurjenpolvea.

Poimulehti on suloinen, mutta ehtii levitä siemenillä yleensä riesaksi asti!

Näillä parilla keksimälläni lajilla ei vielä pitkälle pötkitä, kun reunustettavaa tulee kymmeniä metrejä.  Mitä muita hyviä laitakasveja sinä käytät tai keksit?

Ruusumaa on keväällä aution näköinen, joten sinne sekaan ja väleihin iloisia kevätkukkijoita pohdin! Vuokoista anemonet tahtovat vallata alansa rivakasti, varsinkin hyvähöystöisessä maassa, mutta hepaticat ovat vastustamattomia!

Punasteleva sinivuokko

Esikoita, kirunkannuksiakin ehkä... mitä ihmettä sinne sekaan laittaisi? Ehtona on että kestävät suoraa aurinkoa ja runsasravinteista maata. Lakastuminen kesän mittaan ei haittaa.

Tuhansittain pikkusipuleita menee tietenkin vaikka missä!

Esitä ja ehdota omia kokemuksia ja keksintöjäsi! Tässä ehtii vielä vaikka siemenkylvöistä askaroida täydentäviä kasveja ruusumaa koristukseksi!

Hyvää viikonloppua ja kevään kokemisen riemua jokaiselle lukijalle!