Ruusumaa kakkosen suunnitelma ver. 2.0 ja tirppaextra

Suunnittelu paperilla on ollut oikein kivaa. Ensin ährään yleikaavaa - minkä kokoinen alue, kuinka se jaetaan, miten suunnitellaan hoitopolut ja viimeisenä pohditaan istutuksia.

Kordesin omajuurinen 'Larissa'. Kuva Pinterestistä.

Ensimmäinen ns. karvalakkiversio 1.0 suunnnitelma rutistettiin roskiin, kuten aiemmin kerroinkin. Nyt olen muutamien sangen viisaiden neuvojen jälkeen asemoinut suunnitelman kolmeen istutuspenkkiin välikäytävän. Se muutti strategiaa. Lisäksi karsin lajikkeita panostaen usempaan saman sortin kappalemäärään. Se tekee istutukseen selkeyttä ja runsautta. Puolet käytettävissä olevasta aluesta kunnostetaan ja peitetään mustalla muovilla odottamaan mahdollisia seuraavan vuoden suunnitelmia. Keväällä tulee istutettavaksi kolme kappaletta 3m x 1.25m penkkejä. Saman verran jää varamaaksi.

Ruutupaperipiirroksia tekee vielä jotkut vanhanaikaiset!

Istutukseen kuuluvat mukaan myös perennat. Ehkä sinne sujuttelen myös punalehtisiä japaninhappomarjoja. Niitä tulee muutamia sortteja Latvian tilauksen mukana. Jokin ranskanruusukin voisi upota sinne sekaan. Pitää tutkia valikoimaa.

Uusi ruusumaa kakkosen rakennuspiirrustukset on valtuuston käsittelyssä, odottelen mielipiteitä suunnitelman järkevyydestä noin yleensäkin. Lajikkeet ovat tässä suunnitelmassa Kordesilta tuo kuvan 'Larissa' ja 'Rotilia'. Tantaulta tulisi 'Mariatheresia', 'Mirato', 'Soul', 'Sugar Baby' ja 'Sommerwind'. Vähän pinkkipainotteista, mutta perennoista saa lisää potkua sekaan. Tai jytkyä.

Viikonlopun aikana oli pihabongaus, eli lintulajien tunnistus ja laskenta. En tuntia käkkinyt ikkunan äärellä, mutta silmäilin kaffihetkinä ulos. Tiaismäärä on suurin. Näin sini-, tali-, hömö-, kuusi- ja pyrstötiaisia. Mukana hyppeli rehvakas lauma peltosirkkuja, mustarastas, närhi, harakka ja käpytikka. Tämän sain kuvaankin:

Ei mukavimpia puutarhavieraita. Ehkä sen joku haukka nappaa.

Taas hipsutellaan uutta viikkoa kohti. Edessä on kuun vaihdekin. Soon pian soromnoo tammikuulle ja heipat helmikuulle. Kevät hivuttaa lähemmäs!

Puutarhakummit ja suunnittelun haasteet

Öisin olen ährännyt uuden ruusupenkin mallia ja lajikkeita jumppaamalla Tantaun ja Kordesin sivuilla. Olen ruutupaperilla piirrellyt kasvihuoneen edustan uusimista ja löytänyt sinne passelin asemakaavan. Sinne tulee kolme ruutua ruusuja välikäytävineen. Sitten olen sommitellut ruusuista sinne ryhmiä. Koska minulla on etuoikeutena RuusuKummi ja hänen kokemustietojen apu, olen sähköpostilla lähettänyt piirrustukset ja havainnekuvat saaden viisasta palautetta. Rutistelin luonnoksen 1,0 roskiin ja aloin rustata paranneltua versiota. Tässä päästään vielä jossain vaiheessa istuttamaankin.

'Mirato' oli pakko valita. Kuva puhuu puolestaan. Kuva on Tantaun sivulta.

Uusi ruusumaa tulee kasvihuoneen edessä olleen mansikkamaan korvaajaksi. Mansikat melkein heivasivat veivinsä viime talveen. On aika perustaa uusittu mansikkamaa toiseen sijaintiin. Johan se nökötti kymmenisen vuotta hyvin tuottaen samalla sijalla. Tarjolla on erinomaisen suojaisa ja aurinkoinen kantti ihan näköpaikalla. Kuin tehty ruusuille!

Uusi ruusumaa tulee tuohon mustalla muovilla katettuun kasvihuoneen edustaan.
Koko ala ei näy, mutta siihen mahtuu kolme kappaletta 3x3 penkkiä. Teen ensin yhden.

Ryhmäruusuja siihen tulee noin pääsääntöisesti. Vaikka noiden yllä mainittujen ruusutoimittajien sivuilla ON tietona montako taimea menee neliömetrille, niin tieto ei saavuttanut jotenkin ymmärrykseni tasoa. Onneksi on joku jolta kysyä, ja joka neuvoo oman kokemuksen ja tietotaidon hyödyntäen. Olisi muuten tullut pirun harvat istutukset ja varmaan olis harmittanut myöhemmin.

Oletkos ajatellut, että sinäkin voisit olla puutarhakummina jollekin pihan perustajalle?  Hyvät ja koetellut neuvot ovat korvaamattoman tärkeitä varsinkin harrastuksen alkutaipaleella. Muistelen itsekin opetelleeni aika hartaasti ja tunnustan tehneeni erinomaisen paljon erehdyksiä laajalla skaalalla. Itse asiassa jopa toistuvasti. Enkä ole viisas vieläkään.

'Rotilia', kuva on Kordesin sivuilta. Tämmöisiä tännekin!

Nykyisen netin aikakautena tietoa sinänsä on helppo hakea, mutta osaamista ei sekään takaa. Paljolti edetään perse edellä puuhun, epäonnistutaan ja sitten pidetään kritiikkipalaveria peilin edessä - mikä meni pieleen? Usein vastaus on väärä kasvupaikka.

Puuvartisten suhteen olen virittäytynyt etsimään kunkin lajin perustarpeet kasvuoloista, ja koittanut löytää sopivan sijan isolta tilukseltamme. Monet puista on omia siemenkasvatuksia, jotka olen sangen pieninä istuttanut maahan. Niistä kasvaa kuitenkin vuosien saatossa isojakin puita, joten mittasuhteiden kanssa olen yrittänyt jättää tarpeeksi tilaa. Useinkaan en kuitenkaan tarpeeksi. Nyt meinasi ruusumaassa käydä vastoinpäin - liian harvat istutukset.

Erittäin matala patioruusulajike 'Sugarbaby' Tantaun sivulta tämäkin kuva.

Vielä minä opin... Nyt karsin lajikkeita ja lisään yhden lajikkeen määriä. Ryhmäruusu ei pulskistu isoksi missään vaiheessa. Yhteen tulee noin kolme versoa, joten niitä pitää istuttaa tiheästi. Katsomani Sugarbaby lajikkeelle suositus on 9 kappaletta neliölle istutettuna. Suomen oloissa sekin on alakanttiin ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Eli saa niitä aika tiuhaan laitella, että istutus olisi tuuhean näköinen ja kukkea. Tuossa yllä olevassa kuvassakin on useita ruusuja samaan pottiin istutettuna.

Semmoista opin tänään - ruusujen istutustiheydellä on suurta merkitystä kokonaisuuden näyttävyydessä. Jos suunnitttelet ryhmäruusujen istutusta ensi kesäksi, niin huomoi tuo suositeltu istutustiheys. Suomen oloissa sen on hyvä olla ehkä vieläkin tiuhempi.

Keveitä askelia, iloa ja valoa elämääsi!

Työtä vai iloa?

Putkahti pohdittavaksi erilaiset puutarhatrendit. Pitkään on ollut pinnalla Vaivaton Puutarha.  Tai jos nurmikkoa on tullut kylvetyksi, niin Vähällä Vaivalla ylläpidettävä piha on melkein yhtä hyvä. Puutarhalehdet ovat viljelleet trendiä myös. Omakotitalojen tontitkin on kaavoitettu toki maankäytöllisistäkin syistä pieniksi, mutta samalla on tuotettu ajatus Vaivattomasta Puutarhasta. Talojen ympäri kun jää vain vähäinen viherkaistale. Ei siinä paljoa hommia yksinkertaisesti jääkään.

Perennojen kukintaa pitkässä penkissä

Entä jos ja kun haluaa harrastaa? Tykkää möyriä mullan kanssa, istuttaa kasveja ja sommitella penkkejä. Silloin tarvitaan tilaakin. Olen toki nähnyt upeita pikkupihoja, joissa jokainen neliösenttikin on huolella istutettu ja hoidettu. Pieni piha pitää suunnitella hyvin, mutta sen hoitoon kuluu vain hyvin kohtuullisesti aikaa ja vaivaa.

Puuhamaata kivipuutarhassa

Tästä lähtee jonkinlainen aasinsilta ruusuharrastukseen. Ruusut ovat rakastettavia ja upeita puutarhakasveja. Ruusuista on jalostettu hyviä ja kestäviä pensasruusuja, jotka eivät paljoa elämälleen vaadi. Ohjeena on istuttaa juuret alaspäin ja pidättäytyä karrikoiden suurinpiirtein muista toimenpiteistä. Kukintaa tulee, kun sen aika on. Lopun aikaa nautitaan kiulukoista ja ruskasta. Helppoa ja vaivatonta - kauniitahan ne ovatkin!

Papulanruusu

Entä jos ihastuu pitkään kukkiviin ryhmäruusuihin etc? Ne vaativat enemmän, mutta vastaavasti antavat enemmän. Jos puutarhanhoito on harrastus, niin mikäpä mukavampaa kuin askaroida pihalla. Siinä tulee raitista ilmaa, kuntoilua, venytyksiä ja suurta henkistä mielihyvää kättensä työn jäljen näkymisestä.

'The Lark Ascending'

Viime kesänä nautin joka-aamuisesta puutarhakierroksesta. Aamukaffeen jälkeen vietin tunnin tai pari kiertäen puutarhaa, kitkien jotain nurkkaa ja poistellen ohikukkineita. Ei se ollut työtä, vaan iloa ja viihdettä. Syksyn tullen harrastin melkoiselle intensiteetillä talvisuojauksia. Ruusumaahan kärräsin tyvimullitusta suojaksi, keräsin hartaasti lehtiä katteeksi, verkotin ja virittelin erilaisia talvetuskokeiluja. Työlästäkö - ei kun mukavaa harrastamista!

'Henry Kelsey' - mihinkähän mittoihin tuo ensi kesänä kasvaakaan?

Minulle usein huokaillaan, että on sulla iso ja työläs piha! No niin onkin :D Pidän siitä sellaisena puuhamaana, jossa kätten työn jälki näkyy. Ja näkyy sekin, jos kädet eivät ole olleet töissä. Puutarha monimuotoisuudessaan on rakas harrastus, johon panostetaan paljon työtä ja vähän rahaakin. Se pitää minut kesäisinkin kotona - en haaveile matkustamisesta. Poikkeuksena pienet puutarhamatkat sopivat kyllä ja mieluiten hurahtaneessa seurassa!

Sitten se toinen kysely - tai vastaus siihen. Kirjoitin alle "puolueen ehdokkaan suostumuksen ja vakuutuksen". Vielä väännetään kättä - en halua minkään puolueen jäsenyyttä, mutta sitoutumattomana voin lähteä ehdolle kuntavaaleihin. Oman kunnan asioiden hoitaminen kiinnostaa kyllä. Kaikkea sitä tuleekin tehtyä....

Kaikesta huolimatta - iloa kevään odotukseen! Eilen +5:n asteen auringonpaisteessa tuli väistämättä  mieleen kevät! Mukavaa viikonloppua Sinulle!

Riiviöt vierailulla ja yhteydenottoja

Aamukahvi meinasi juuttua puoliväliin, kun ikkunasta bongattiin kauhukolmikko. Muu perhe huokaili, että on ne niin söpöjä - mutta minä otin kameran ja vipelsin pihalle. Olisin toivonut käsiini Canonin tilalle kivääriä tai luodikkoa.

Kolme ilmipirua. Etummaisella suussaan Ukontulikukan kuivanut lehti.

Tämä trio kävi ihan ikkunan alla tepastellen tulotietä pitkin. Onneksi olen verkottanut ruusumaan ja ison osan muutakin puutarhaa. Toki maisteltavaa on runsain mitoin ihan vapaassa tarjonnassakin. Minun suojaukset rajautuvat rusakon kokoisille epatoille. Virhe!

Karkuun lähtivät vasta karjumisen jälkeen ja vähän laiskasti sittenkin.

Ilvekset kuuluvat liikuvan ison tien toisella puolella, joten kauriit on karanneet tännen merenrannan tietämille. Eiköhän isot kissat tule perästä, joten toivon näidenkin päätyvän jalojen kissaeläinten ravinnoksi.

 Teeskentelvät söpöä bambilookkia...

Nämä vähälumiset talvet tarjoavat hyvän talvehtimisen näille ei-toivotuille tunkeutujille. Kuvasta näkyy oikein hyvin, ettei ravinnon saanti tyssää metriseen hankeen. Sellaisen tarvisi vuosittain, että tuhoeläimet eivät menestyisi. Nämä luetaan puuvartisten ikävimpiin tuholaisiin. Ennen sen kunniamaininnan sai rusakot. Tämä on kokoluokkaa suurempi vihulainen.

No me mennään tänne metän suojiin, kiinni et saa!

Sitten lähipäivinä on tullut hassuja yhteydenottoja. Pyysivät Ruukin Puutarhamessuille blogitapaamista pitämään. No höh... olen siellä varmaankin Särkän Perennataimiston apuna myymässä, eli paikalla joka tapauksessa. Kysyin mitä siellä pitäisi tehdä, ja vastaus oli että olet vain paikalla. Tjaa... nyt kysymys: mitä blogitapaamisissa ruukataan tehdä? En ole tämmöiseen hommaan perehtynyt, joten ei mitään käryä asiasta. Neuvokaa viisaammat!

Liputetaan tässä nyt kuitenkin aktiivisen Ruukin kyläyhdistyksen ansiokasta aktiivisuutta. Oulun isot messujärjestäjät luopuivat puutarhamessujen pitämisestä. Aktiivinen Ruukin kyläyhdistys tarttui hommaan viime keväänä, ja runttasivat pystyyn hevosurheilukeskuksen maneesiin hienon puutarhamessutapahtuman.

Kuva viime vuoden messuilta, Särkän perennataimiston osastolta

Tarjolla oli tosi monipuolisesti kaikkea taimimyyntiä, luentoja ja puutarhajuttuja. Tänä vuonna homma tapahtuu lauantaina 20.5.2017 klo 10 - 16. Messutapahtumalla on oma blogi ja Facebooksivu. On siellä hurjan aktiivista puuhanaista ja miestä! Viime vuosi oli tosi onnistunut, ja varmasti aina vain parempi tapahtuma kokemuksen kertyessä. Kumarran syvään yrttimuori ja ikiliikkuja Inga Nuojuan energialle järjestellä asioita!

Toisesta hassusta yhteydenotosta kerron ehkä myöhemmin. Asia pitää pohtia. Kerroinhan että vuoden vaihtuessa alkoi tapahtua yhtä ja toista positiivista. Pitää vain pohtia mihin päänsä pistää.

Varmoja askelia tuulessa - meillä myräköi taas melko tosissaan. Ei puunkaatotuulia kuitenkaan.

Tantau ja ruususuunnitelmat

Postilaatikkoon oli nopeasti matkannut Tantaun uusi katalogi 2016/2017. Päivät täyttyvät erilaisten asioiden setvittelystä, lääkärikäynneistä ja heikossa hapessa olevien hoitamisesta, mutta öisin sitten keskityn ruusuihin ja tuleviin suunnitelmiin. Puutarha on pelastanut minut monella tapaa vuosien kuluessa arjen rusentaessa, joten onneksi saan pienen eskapismin suunnittelemalla ensi kesän istutuksia. Helpottaa, kun saa siirtää ajatukset huolista unelmiin edes öisin.

Tämän katalogin lukeminen vie murheet ja ajatukset kauas!

Uusi katalogi on tilattavissa Tantaun sivuilta ja siinä on 136 sivua inspiraatiota. Vain hinnat puuttuvat, mutta ne löytää nettisivuilta.  Ja ei ole maksettu mainos, enkä ole missään yhteistyökuvioissa yhtään mihinkään kaupalliseen suuntaan. Mutta aion tilata tuolta uusia ryhmäruusuja kokeiltavaksi.

Lajikkeiden tiedot ja hyvät kuvat ovat hyvin esillä. Tämä katalogi
ei jouda roskiin, kun sen on kertaalleen lukenut. Se jää käsikirjaksi.

Klorofyllin keskusteluforumissa on virinnyt ruusuihmisten kesken pientä ryhmäruusujen talvetuskokeilun suunnittelua. Tarkoitus on testata erilaisia talvetusmenetelmiä eri vyöhykkeillä ja olosuhteissa. Näin saataisiin Suomen oloihin kokeiltua tietoa menestymisen mahdollisuuksista. Oikeilla konsteilla ryhmäruusujen upeasta kukinnasta voisi nauttia monta muutakin puutarhuria. Ilman suojauksia nämä ei menesty, mutta pienellä askartelulla mahdollisuuksia on. Ryhmäruusuthan leikataan joka tapauksessa 15 sentin tapeille keväällä (tai jo syksyllä), josta kasvu taas käynnistyy. Jos tuokin versontappi on paleltunut, niin elossa oleva juuristo lykkää uudet versot. Kukintahan on kuitenkin loppukesän puolella. Sitten sitä piisaakin!

'Soul' on lajike, johon ihastuin!  Vahva väri ja kaunis kukka.
Kuva on lainattu pinterestistä, mutta alkuperäinen kuva on peräisin Tantaun sivulta.

Ruutupaperilla pyörittelen 7 x 8 metrin alueen karttaa, josta kasvihuone vie yhden ison nurkan. Koitan luoda siihen jonkin penkkijärjestyksen, jota sitten  mielikuvissani täytän erilaisilla ruusuyhdistelmillä. Alan hiljalleen päästä konsensukseen penkkien koosta, muodosta ja käytävistä. Kaariporttikin siihen tulee, johon vissisti pääsee 'Camelot'it molemmin puolin. Etsin matalakasvuista, sinisävyistä kärhöä siihen kaveriksi. Kärhö helposti ottaa tilansa rehevästi, josta ruusu sitten kärsii. Asia vaatii kehittelyä.

Pinterestistä jälleen kuva 'Mariatheresia'. Tätä suositelleen 'Soul'in kaveriksi.

Ruusupenkkeihin lajivalikoima on hakusassa - tarvitaan paljon matalalia ja muutama korkeampi. Tomaatit kasvarissa edelleenkin haluaa aurinkoa, joten korkeita ruusuja en kaipaa muutamia enempää. Matalat muutenkin talvehtivat paremmin näissä olosuhteissa. Korkeammat paketoidaan narun kanssa nippuun ja suojakelillä taivutetaan maahan talvehtimaan. Päälle lapetaan multaa sun muuta talvisuojaa.

Kahden edellisen lisäksi on suositeltu samaan ryhmään 'Baronesse'a.
Näitä istutin viime kesän kaksi kappaletta. Kukkivat mukavasti.

Olen todella innoissani ruusu-unelmissani! Tykkään kehitellä kaikkia juttuja, joten tämä arkojen kasvien talvetuksen niksien luominen kokeilemalla on vain niin mulle hunajaa. Ja kun tästä voi olla isommassakin kuvassa jotain iloa muillekin, niin mikäs parempaa! Haluan jakaa kokemukset ja innostaa muitakin kokeilemaan ennen ehkä toivottomana pidettyjä yrityksiä. Koska talvetuksen konsteja ON! Ja jos haluaa ruusujen runsasta lumoa, niin voisi luoda "kokemuskäsikirjaa" mitä se vaatii. Ne jotka haluavat vähällä vaivalla ruusujen lumoa, niin pensasruusuthan sitä tarjoavat vakiintuneesti sen muutaman viikkoa kukintaa. Kaunista sekin ja yleensä tuoksun kera. Minä vain sain niin kovan kipinän käydessäni RuusuKummin puutarhassa sekä ensimmäisen vuoden omien kokemusten innostamana. Kanadanruusut lumosivat, mutta jos totuuden sanon, niin ryhmäruusut vetivät kukinnan runsaudessa sen pitemmän korren näin ekana kesänä. Asiaa arvioidaan ensi kesänä uudestaan.

Tänään minulla on rauhallinen ilta, joten uppoan taas suunnitelmiin ja lajikkeisiin. Viime yönä menikin jokunenkin tunti päivystyksessä istuen lapsen kanssa. Puolilta öin päästiin jo takaisin kotiin. Ihan säälittää julkisen terveydenhuollon alasajo. Toivon jaksamista niille avuliaille hoitoalan ammattilaisille. Ei ole helppoa. Päivystyksessä jonottaminen on avartavaa. Siellä näkee ihan kaikkea. Sellaistakin, jota ei missään nimessä haluaisi nähdä. Hyvinvointivaltio... tjaa.. täälläkö? Toivon lujasti ihan kaikille ihmisille läheisiä, jotka ovat mukana hädän hetkellä. Ja vähintääkin päivystyksessä mukana selvittämässä mistä on kyse, kun ihminen itse ei välttämättä pysty kommunikoimaan.

Keveitä askelia sinulle eteenpäin. Kohti kevättä!

Berberikset - nuo sievät pikkupuskat puutarhassa

Ihastuin tässä  männävuosina markkinoille putkahtaneisiin pieniin, tiheälehtisiin japaninhappomarjojen (Berberis thunbergii) lajikkeisiin. Pensas muodostaa tiheänlehtisen, piikkisen ja kompaktin kokoisen pallon, pilarin tai maanpeiton.

'Helmond Pillar' on hieno, pilarimainen lajike

Valitettavasti viime talvi tappoi lähes kaikki sortit, joten revanssia tässä pohdin. Toveri Horsma pyörähti perjantaina pitstop-kahveilla ja suunnitteli kimppatilausta Baltezer's taimistolta Latviasta. Siellä yksi pieni taimi maksaa noin 2,50€. Eli älyttömän halpaa. Lisänä tietenkin tulee rahtikuluja, mutta tuo ulkomailta tilaaminen on kieltämättä laajentanut puutarhani valikoimia suurestikin. Samallahan se kieltämättä tuo riskin kasvitautien ja -tuholaisten leviämiseen, mutta riskiä voi pienentää huolellisella kasvien tarkastamisella, myrkyttämisellä ja multatilan tutkimisella.

'Maria' kasvoi yllättävän suureksi. Olisi pitänyt siirtää, mutta tämäkin kuoli.

Berberikset vaativat aurinkoista tai puolivarjoa, keskiravinteisen, kuivan, hiekka- tai sorapitoisen maan. Se on kalkinsuosija. Berberikset saavat myös hienon syysvärin. Talven 2015-2016 tapettua runsain mitoin happomarjoja lisään nämä talvisuojattavien listalle.

Berberis 'Harlequin'in lehdistö näyttää suorastaan tautiselle.

Berberiksistä on helppoa sommitella perennamaihin vaihtelua istutuksiin joko yksittäisinä pensaina tai pieninä ryhminä. Yllätyksen tarjosi paikalliset rusakot, sillä en uskonut tiheäpiikkisen happomarjan kiinnostavan jäneksiä. Erehdyin:

Tekijän puumerkit on jätettu paikalle tunnistusta helpottamaan. Tämä 'Harlequin'
selvisi kuitenkin kärsimästään leikkauksesta ja versoi uudestaaan.

Eli kevättä täällä suunnitellaan kovaa kyytiä. Ruusutilauksia ja -istutuksia olen pohtinut monta yötä peräjälkeen. Ja jos tuo tilaus toteutuu Latviasta, niin lisäksi tulee muita puuvartisia pieni erä. Keväällä riittää puuhaa näiden parissa. Ja ei sentään - en ole suunnitellut mihin uudet berberikset istuttaisin :D Kyllä ne tänne jonnekin sopii!

Pienenä pallona pysyvä 'Admiration' saa punaiset lehden reunat kesän mittaan.

Kelitkin ovat keväisiä ja ennusteen mukaan jatkuvatkin sellaisina. Näköpiirissä ei ole pakkasennätyksen rikkomista. Ihan oudon leppeä talvi on ollut, mutta hovissa asia voi vielä muuttua. Kevääseen on pitkästi aikaa, ainakin täällä rannikkoseudulla. Pahaa ahavakevättä ounastelen, mutta sitten tartutaan suojauksiin. Olisi kolmas paha ahavakevät peräkkäin. Sen huomaa luonnonkatajista kyllä.

Oikein mukavaa sunnuntain jatkoa ja iloa kohdata arkiviikko!

Sametti Hortensialle tervetuloa lukijaksi. Nyt meni 40:n lukijan raja rikki :)

Tuulitunnelissa myräköi

Talvimyrsky natisee ja rytisee hirsipirtin nurkissa. Tuuli yltää puuskissa puita kaataviin lukemiin. Ihmeen paljon puut kestävät huojuntaa tuulessa. Sitten tulee tilanteita, että ei vaan kestä vaan romahtaa. Peukutan pihan jättikuusten puolesta - kestäkää vielä tämä!

Merenrannalta pari vuotta sitten talvimyrskyä

Minä rakastan myrskyjä. Kunnon tuuli on tosi energisoiva. Myrskyistä lataan aina huikeat energiavarannot. Mitä pahempi ukkonen, niin sitä enempi nautin. Ja tiedän kyllä toisten ihmisten pelkäävän samoja elementtejä. Minulle luonnon voimat ovat valtaisa voimavara.

Siksi rantakivet ovat pyöristyneet...

Meren rannassa kotka koitti pysyä ilmassa, mutta katsoi viisaammaksi siirtyä maan pinnalle. Sielläkin tuuli riepotti. Harakalla oli sangen hupaisen näköistä lentoa, kun peräsimeen tahtoi tuuli tarttua omia aikojaan. Paljon ei linnut ole tänään lentäneetkään.

Isolahden jään päälle nousee vesi kuin keväällä.

Teimme kierroksen Kärppäniemen metsässäkin, mutta siihen mennessä ei ollut tuulenkaatoja tullut. Oli vähän tyvenempi hetki, mutta nyt rytistää ihan kunnolla taas. Vasta kävin hakemassa hatkat ottaneen roskapöntön takaisin talon suojapuolelle odottamaan asennusta takaisin asemapaikalleen. Samoin pinon päällä olleiden kattopeltien taluttaminen suojaisempaan paikkaan oli vähällä tuottaa lentomatkan pellin mukana. Yllättävästi kasvihuone on pitänyt kennomuovinsa - noh - aamuun on vielä aikaa. Kunnon rytinät!

Pihan Haltijakuuset olivat päivällä vielä pystyssä. Toivottavasti huomennakin!

Perun kaikki kivat puheeni myrskyistä, jos vakavia vaurioita ilmenee :D aamuyöhön mennessä pitäisi myrskyn olla ohi.

Joesta lähti jäät, kuten merestäkin.

Varovasti siellä myrskyjen keskellä - toivottavasti löydät kaikki pihalta karanneet sieltä alatuulen suunnasta!

Ja tervetuloa Irma Åstedt lukijaksi - toivottavasti viihdyt puutarhahörhöilyn äärellä tässä blogissa!

Neljä kuvaa kivipuutarhan vuodenajoista

Tiiu Puutarhahetki -blogista haastoi neljän eri vuodenaikakuvan postaukseen jo aikaa sitten. Kesti vähän härdellöidä uusiutunutta arkirutiinia ja muita hyviä selityksiä nippu * tässä *

Ruusumaan olette nähneet moneen kertaan perustamisesta lähtien, mutta kivipuutarha esiintyy harvemmin blogissa. Korjataan tilanne ja esitellään sen neljä vuodenaikaa.

Kivipuutarha on loivassa etelärinteessä ihan joen vierellä. Sitä on kivetty luonnonkivillä hartaasti yli 10 vuoden ajan hiljalleen laajentaen. Se on yhä kesken, vaikka viime vuonna saatiinkin taas iso uusi osa kivettyä ja mullitettua, osin jopa istutettua. Paikka on hurjan suojainen, puolivarjoinen ja pohjakostea. Monet perenna-aarteistani viihtyvät siellä oikein hyvin. Kiveys on Maestron käsialaa. Hän on tavattoman kärsivällinen ja tarkka kivien latoja. Kivetkin pääsääntöisesti löytyvät ihan omalta tontilta, mutta ne ovat harmillisesti yleensä sangen pyöreitä. Meren rannasta kannetaan sitten vähän kanttisempia. Niistä on heti paljon helpompaa latoa muureja.

Toukokuussa puutarhan siivous käynnistyy ja ekat kukat kukkivat.

Syksyisin en siivoa perennamaita. Se homma on edessä sitten keväällä - ja kyllä se onkin mukavaa! Syksyllä pitäisi leikkoa perennanvarret, mutta keväällä ne lähtevät melkein haravoimalla. Ja onpahan edes jokin suojakerros paljasta maata kattamassa. Talven jälkeen on aina niin intoa pinkeänä puuhaamaan pihatöitä. Tätä taas odotan kiivaasti.

Kesällä pursuaa perennat ja runsasta sekä kukkeaa.

Kesän mittaan Maestron hienot kivilatomukset tahtovat kadota perennojen pursuavaan massaan. Kun on paljon tilaa, niin voi panostaa jättiperennoihinkin. Valtavat nauhukset, pärskäjuuret, punalatvat, kilpi- ja valeangervot sekä suurilehtiset kuunliljat ottavat tilansa. Tuonne voi kadota piiloon ihan helposti. Kissat rakastavat viidakkotunnelmaa, ja ottavat päivänokosiaan perennojen varjossa.

Syksyllä kukoistaa edelleen, oikeassa reunassa liilakonnanyrtti ja syysleimua.

Ehkä puutarhani on parhaimmillaan juuri syksyllä. Olen panostanut myös syyskukkijoihin, joten kukintaa riittää erinomaisesti pakkasiin asti. Kivipuutarha on niin suojainen paikka, että pakkanen puraisee sieltä viimeiseksi.

Talvella nukutaan talviunta.

Ajallisesti suurimman osan vuotta vietetään talvea. Tai siltä se tuntuu. Kivipuutarha uinuu suojattuna kattein, havuin ja sammalin - siellä piileskelee monta aarretta. Erilaiset havut vain edustavat vihreyttä. Talvella tajuaa, että havut ovat aivan välttämättömiä puutarhan sisustuselementtejä. Katajat varsinkin ovat suosikeitani ja niitä onkin monenlaisia. Lehtikuusissa on oikein kivoja muotoja, mutta nehän eivät edusta talvivihreyttä.

Nyt sitten sinnikkäästi odotellaan lumen sulamista ja vuodenkierron alkamista taas alusta. Puutarhurin vuosi  kun lähtee aina keväästä ja kasvukauden alusta.

Ota halutessasi tästä haasteesta koppi ja uppoudu toviksi valokuva-arkistoihisi.

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Taas olemme yhtä päivää lähempänä kasvukauden alkua! Päivän piteneminen lähtee pian isommin harppauksin. Meillä valoisan aika on jo 5:23 tuntia ja huomenna siihen saadaan viisi minuuttia enemmän. Yeah!

Kastanjan varjossa - tervetuloa lukijaksi! Mukavaa kun uusia lukijoita liittyy mukaan!

Ihmisarvoista elämää - myötätuulta, ilon pomppuja ja ruusu-unelmia!

Takana on työviikonloppu, enkä ole juuri blogeja vilkuilla. Olo on tyytyväinen, iloinen ja melkeinpä riehakas! Kaksi vuotta olin pois työelämästä, enkä suinkaan omasta valinnasta johtuen. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkän ja vaikean matkan jälkeen, monta vastoinkäymistä kokeneena. Nyt tuntuu niin hyvältä. Hymy ja nauru palasivat, ilo ja tulevaisuus löytyi! Tuntuu kuin vuoden vaihteessa olisi isosta kirjasta sivu kääntynyt, ja alkanut uusi luku jonka otsikko on: Tulevaisuus. Minulla on taas tulevaisuus!

Yhtä hymyä!

Töitä saan tehdä aluksi viikonloppuisin, myöhemmässä vaiheessa tilakysymysten ratkettua hoitoja pystyy tekemään  ihan milloin vain. Vielä pitää saada sanaa leviämään, että taas on tarjolla hoitoa ja helpotusta erilaisiin vaivoihin. Tästä se lumipalloefekti lähtee!

Asiakkaiden ilo ja odotus kosketti syvästi. Moni kertoi, ettei ole kahteen vuoteen käynyt missään hoidossa, kun ei vain osaa lähteä vieraan ihmisen luo. Hoitotyö on henkilökohtainen juttu hyvinkin. Tämä työ on niin ihmisläheistä (suorastaan ihan iholla :)) ja sisältää moninaisia luottamuksellisia ja henkisiä ulottuvuuksia. Olen kaivannut sitä - työtä ja auttamista ihmisten kanssa. Joidenkin keralla on kymmenvuotinen yhteinen historiakin. Siinä on eletty yhdessä monta myötä- ja vastamäkeä. Ystävystytty. On ihanaa palata takaisin - tuntuu jotenkin kuin kuolleista nousemiselle. Kuulostaa perin teatraaliselle, mutta siltä se nyt vain oikeasti tuntuu!

Nyt kun minulla ON tulevaisuus-niminen aspekti elämässä, niin jopa pyrkii unelmatkin lentoon. Ihan hurjaa oli käydä Tantaun sivuilla. Vaikka tuo on linkki, niin älä hitokseen klikkaa sitä! Online-Shop tarjoaa liian paljon kaikkea aivan ihanaa, jota utelias ja ruusuihin hurahtanut ihminen unelmoi. Luin koko tarjonnan yksi yö läpi. Korvissa kuului unelmien siipien suhina - tai sitten se oli kohonnut verenpaine 😎. (kannattaa katsoa ne hardiness kolmen tähden ruusut...)

Ihan pakko laittaa pieni pinkki herkku näkösälle - köynnösruusu Camelot . Ajatus mulla hyppi ja pomppi ensi kesän mahdollisiin suunnitelmiin. Kasvihuoneen edessä on viime talveen kuollut mansikkamaa, joka on edelleen mansikkakankaaseen peitettynä. Siihen olisi tosi kiva tehdä kaariportti, jonka molemmin puolin olisi yksi köynnösruusu ja yksi jalokärhö. Tuo Camelot olisi aivan oivallinen siihen!

Lisänä ajattelin matalia maanpeittoruusuja. Matalalla kasvustolla olisi puolensa. Ruusukummi Seija paljon kokeneempana opasti, että maanpeitot tekevät tiuhaan silmuja - paljon tiheämpään kuin muun tyyppiset ryhmäruusut. Ne on helpompoi suojata talvelta, koska ovat lamoavakasvuisia. Ryhmäruusuthan tarvitsevat joka tapauksessa hyvän talvisuojauksen - tyvimullitus ja lisäksi talvesta riippuen talvisuojaturvetta tai muuta katetta sekä havuja tai pakkaspeittoa ahavasuojaksi.

Syyskuussa 'Aspirin' - aina niin täynnä kukkia ja kesti sadetta uskomattomasti!
Ekan vuoden kokemus oli lumoava - mitähän ensi vuonna?

Ryhmäruusuihin kiinnostus lähti Tantaun ruusujen kokeilusta yhdessä kanadalaisten kanssa. Kolme lajiketta 'Aspirin', 'Baronesse' ja 'Rody' istutettiin kanukkien seuraan. JOS olisin järkevä ihminen, niin odottaisin että talvehtiiko nuo edes.  Kanadalaiset ovat lähtökohtaisesti kestävämpiä kuin ryhmäruusut. Talvehtimisen odote on niille paljon korkeampi, jos talvi on suotuisa. Mutta LUULEN (optimisti luulee aina aika paljon...) että ryhmäruusujen menestymiseenkin ON löydettävissä konsteja. Ilman syvään istutusta ja suojausta ne ei pärjää.  Tai ainakaan menesty pitkään ja runsaasti kukkivina.

'Baronesse' kukki hillitymmin ja välillä taukoakin pitäen - mutta oli hieno!

Miksi sitten nähdä työtä ja vaivaa, jos kerran onnistuminen on haasteellista ja epävarmaa? No jumankekka sentään - niiden kukkaloisto löi ihan lekalla takaraivoon - hillittömästi kukkia heinäkuusta lumen tuloon asti! Hengästytti katsoakin. Ihaillen. Ja himoiten... näitä tarvii saada lisää!!!!

Olen vyöhykkeenvenyttäjän dilemmassa... hirveä into ja hönkä olisi päällä. Samalla tietoisuus siitä, että voipi mennä metsään ja tulla vain paleltuneita raaskuja. Talvet voivat  yllättää ja monta muutakin "ole-nyt-järkevä-nainen-kerrankin" ajatusta. Silti ajatus askaroi... Ruusukummi Seijan niksi haketetusta kaislasta ruusujen talvisuojana on kokeilematta. Kaislaa kasvaa meren rannassa valtaisat määrät ja haketin on työkaluvarastossa. Kaisla ei ime vettä ja pysyy ilmavana suojana. Se pitää ilman muuta kokeilla! Nyt on testissä sammalet ruusujen suojana, mutta konsteja löytyisi lisääkin kokeiltavaksi. Pitää vain kokeilemalla löytää mitkä konstit tuottavat tulosta.

'Rody' oli kukintamaanikko, joka kesti sadetta erinomaisen hyvin.

Jos oikein kovasti tahtoo - suuntaa hyvän yrityksen ja kaiken saatavilla olevan tietotaidon sekä kokemuksen - voisi onnistuakin. Tai on ainakin yrittänyt 100%:n panoksella. On sekin riittänyt joidenkin sorttien osalta. Mutta innostus on kyllä semmoinen laji, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä hyvinkin elossa olevaksi. Minä retkahdin ihan totaalisesti ruusuihin viime kesän myötä. Tauti näyttää pahenevan ja leviävän. Uteliaisuus on kova - voisiko saada menestyvän ja kukkean ryhmäruusuistutuksen V-vyöhykkeelle?

Vielä yksi iloinen asia kirppuilee pinnan alla kuplien, mutta matkassa on yksi iso jarru. Kuopus (köh...köh...) on kaivannut koirakaveria monta vuotta.  Esikoinen koira-allergikkona on muuttanut pois kotoa, mutta Maestrolla on ollut jyrkän kielteinen kanta. Asetelmista 2-1 alamme pehmittämään koirallista elämää. Edesmenneet bordercolliet saavat seuraajan joko valkoisesta paimenkoirasta tai mudista. Elämässä tuntuu olevan nyt paljon hyviä asioita ja tulevaisuus tarjoaa näkymiä. Tunnen olevani oudosti elossa. Ai että se tuntuu hyvältä!!!!

Ruusuista arkiviikkoa jokaiselle blogistaniassa kulkevalle. Päivä oikeasti voi paistaa vaikka mihin risukasaan. Minä paistattelen täällä todella onnellisena monesta hyvästä asiasta.

Niksinurkka: lemua ja löyhkää jyrsijöille sekä muille pahantekijöille

Viime talvena kokeilin noiden ällöttävän hajuisten Wunderbaum- hajusteiden käyttöä jäniskarkoittimina. Luin juttua muistaakseni Maaseudun tulevaisuus-lehdestä, että kantturalaitumien ympärille laitettaessa nämä karkoittavat hirviä.

Ilman raikastin... kas miten keksivätkään nimetä nämä löyhkäläpykät!

Hirvet eivät siedä saippuan hajuakaan. Meilläpäin hirviaidan loppuessa viimeisenä on lyhyitä putkenpätkiä aidassa ja siellä saippuaa. Ei halua hirvet kulkea siitä. Jokin kokeilu tuokin on.

Itse en tiedä mitään pahempaa lemua kuin nuo nuorison suosimat Wunderbaum-läpykät autossa roikkumassa. Yhtä lailla vihaan miesten löyhkääviä Axe-dödöjä ja muita lemukkeita. Itse luovuin ja vuosikymmeniä sitten hajuvesistä. Työn vuoksi piti muutenkin olla hajuton. Hajut ärsyttävät - niin myös niitä talttahampaita, jotka muutoin himoitsevat hellyydellä kasvatettuja kasvejamme puutarhassa.

Viime talvi oli eka koevuosi noiden haisulien kanssa. Verkkoa ei riittänyt kaikkialle, joten osaan puskista ripustin "ilmanraikastimia". Eka talvi antoi oppia sen verran, että sateessa likosivat ja hajosivat. Seuraavan setin laitoin siten, että leikkasin suojamuovin alhaalta auki. Näin haju pääsi ulos, mutta muovi suojasi kastumiselta. Se toimi - niitä puskia, joissa roikkui karkoitin ei syöty ollenkaan.

No ajan saatossa lemu hälvenee, joten ostin oikein riivatun pahan hajuista Playboy deodoranttia (ei ole maksettu mainos, vaikka tuoteasettelua onkin näkyvillä).

Pupun kuvahan siinä!

Kävin lataamassa uudet lemut suhuuttamalla purkista lisää löyhkää. Se imeytyi hyvin ja piti lemut tallella. Nämä puskat säilyivät koskemattomina.

Puutarhurituttavat ovat käyttäneet myös vanhoja hajuvesiä samaan tarkoitukseen. Toveri Hirnakka sortui mieleni pahoittaneeseen konstiin kaataa myyränkoloihin viskiä. En ole toipunut tästä vakavasta alkoholin väärinkäytöksestä vieläkään, vaikka rikoksesta on jo vuosia.

Tuore sorkanpolkema hangessa.

Taitaa olla nyt oivallinen aika käydä taas halpakaupan autotarvikeosastolla hakemassa nippu lemuläpyköitä, sillä kauriskaksikko on tehnyt tutustumisreissun Arbetorumin puolelle. Ruusumaan laitaa ne tulivat ja kävivät katsomassa valikoimaa - vielä maistamatta mitään. Aika torjuntatoimille. Onneksi ruusumaa on pätevästi verkotettu, joten se on turvassa. Sangen runsaasti on kuitenkin muuta hyvää tarjolla, enkä ilman sodankäyntiä luovuta!

Periaatteessa kauris pääsee hyppäämään aitaan, mutta miksi se menisi
kun näkösällä on vain kuusen havuja.

Säät meni nyt vähän turhan lämpimiksi. Lumet vajuvat kovaa kyytiä ja hangen alla on vesi. Se taas jäätyy tässä pikapuolin tehden ilmaa läpäisemättömän kerroksen. Se ei ole hyvä. Joka talvessa on omat haasteensa. Olen silti toivorikas - eiköhän kasvit selviä. Pakkasminimi on kuitenkin vaatimattomat -23 astetta.

Piteneviä valoisia hetkiä ja tukevaa otetta jalkojen pohjiin! Vähän meinaa liukastella näillä keleillä.

Kasvilistat päivitykseen

Alkaa olla aika ottaa niskasta itseä kiinni kasvilistojen osalta. Viime talvi tappoi niin juuttaan paljon varsinkin perennoja, että olen lykännyt sovulla homaa odottamaan inspiraatiota. Aloitin helpommasta eli puuvartisten exel-taulukosta. Sillä osastolla ei tullut tuhoja kuin happomarjojen, ruusujen, mustaseljojen ja hortensioiden osalta sukuna, mutta myös Phellodendronit eli korkkipuut kuolivat. Useita yksittäispainoksia erikoisuuksista meni myös, mutta se ei tullut yllätyksenä. Herkempiä vaahteroita meni myös muutamia, niitäkin kieltämättä jäin kaipaamaan.

Acer 'Dissectum' kesti joitakin vuosia. Tosi hieno vaahtera! Vain urpo
optimisti yrittää näitä talvettaa muualla kuin kellarissa... 👿

Optimismia ruokkiakseni lisäilin viime kesänä istutetut ja niitähän oli melkoisesti. Ruusujen osalta lisäys oli 34 eri lajiketta. Mukana oli kanadanruusujen lisäksi muutama pensasruusu, ranskanruusuja ja ryhmäruusuja. Lasken vain lajit ja lajikkeet yksittäin, vaikka itse kasveja olisikin useampi kappale. Taulukko kertoi tänne istutetun tasan 50 ruusulajia tai lajiketta. Ehkä ensi kesänä istutan vähän lisää. Suunnitelmissa on muutama pensasruusu ja ehkä lisää ryhmäruusuja ja kanadalaisia. Pitää keväällä varovasti arvioida ekan talven menestystä/menetystä.

Tantaun ryhmäruusu 'Rody' kukki innokkaana pakkasiin asti.

Hortensioiden osalta korvailin kuolleita ja vähän lisäsin lajikkeita. Ne ovat vain niin upeita syyskukkijoita! Lista kertoo niitä olevan vain kahdeksaa sorttia, mutta onneksi monia on useampia kappaleita. Näitä täytyy kuitenkin lisätä puutarhan syksyä runsastamaan.

Perusversio syyshortensiaa selvisi talvesta 2016, mutta lajikkeet kuolivat.

Rhodot ovat yksi rakkauksistani, enkä luovuttanut viime talven tuhoihin! Rhodomaa oli ylen surullista katsottavaa, sillä ne kärsivät rutkasti edellisestä talvesta muiden ikivihreiden tavoin. Onneksi iso osa rhdoista toipui kesän mittaan. Suurin osa uusia rhodoja on Kristian Theqvistin tekemiä risteytyksiä, joiden talvenkestävyyttä kokeillaan täällä V-vyöhykkeellä. Taulukkoni antoi rhdojen määräksi 31 lajia tai lajiketta alppiruusuja ja atsaleoja.

Kristian Theqvistin hyvin täällä viihtynyt lajike 'Kristians Pink'

Sitten lopputuloksena päivitetty tietämys tänne istuttamieni puuvartisten lajien lukumäärästä - se on 359. Tuossa on siis elossa säilyneet, listasta on poistettu vainajat. Heh... niitä erilaisia yrityksiä on vuosien varrella aika paljonkin. Optimisti kun ei usko epäonnistumisiin. Tai uskoo viidennen kokeilun jälkeen. Ehkä.

Päivä täällä Pohjois-Pohjanmaalla on ollut mitä mukavin ulkoilusää pilvisyydestä huolimatta. Jälestin kauriin polkuja. Onneksi viime yönä ei tullut uusia jälkiä. Ehkä  nuo kaksi olivat vain satunnaisia seikkailijoita. Suojaksi sentään verkotin enemmän kuin koskaan, vaikka totuuden nimissä verkotettuina on vain pieni osa puuvartisia. Viitaan tässä nyt lukumäärään 359.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa, keveitä askelia poluillesi ja iloa elämääsi!

Kompostiongelmaa ja ratkaisu

Joku joskus väitti, että melkein puolet puutarhurointia on kompostointia. Njaa - suhdeluvuista voi olla montaa mieltä, mutta useimmilta tarhureilta löytyy jonkin sortin komposti. Kesän mittaan tulee huikea määrä ruohosilppua, kitkentäroippeita, oksasilppua, lehtiä ja muuta eloperäistä materiaalia. Ne kun lyö kasaan ja vähän hoitaa, niin palkaksi saa hyvää multaa. Eli jätteestä saa hyödykettä.

Meillä on käytössä kolmenlaiset kompostit. Suurin massa menee maakuoppakompostiin, joka saa alkunsa jostain montusta, jota hiljalleen täytetään kaikella eloperäisellä. Noin 10 vuodessa kuoppa on lopulta täynnä hyvää multaa ja se kaivetaan taas auki. Juuri mitään hoitoa ei tuollainen komposti tarvitse, vain aikaa ja jatkuvaa materiaalin lisäystä. Saatu multa sisältää sitten rikkaruohon juuria ja siemeniä ollen suorastaan erinomaisen hedelmällistä kasvualustaa... jos arvaat mitä tarkoitan.

Eurolavoista ilmaisia komposteja

Toinen systeemi on vanhoista eurolavoista tehdyt kompostikehikot. Ne on tervattu, että kestäisivät useamman vuotta. Alla on vanerilevy, ettei rikkakasvit kurottaisi multaan. Noita tyhjennetään vuorotellen - toista täytetään ja toinen ässehtii valmiiksi. Rikkaruohojen määrä tuossa mullassa on paljon pienempi kuin kuoppakompostoidulla.

Kolmas multatehdas on alunperin keittiöjätteelle tarkoitettu lämpökompostori. Kanojen tultua taloon sen käyttöaste romahti. Kanat kun syövät ilolla kaikki muut keittiöjämät paitsi sitruksen kuoret ja kahvinporot. Onneksi keksin syksyllä viedän kanalan siivouksen jätteet lämpökompostoriin. Taas pöhisee iloisesti!

Kanat tarjoavat huvia, munia ja lannoitetta.

Juuri ennen kovia pakkasia yritin tyhjentää kanalan antia lämpökompostoriin, mutta kansi oli jäätynyt kiinni. Oli pakko odottaa lauhtuvia kelejä ja tänään sain väännettyä kannen auki. Jäätymisen syynä näytti olleen viereisen angervopuskan oksien ojentuminen kompostorin kannen väliin. Näin oli syntynyt kylmänsilta, ja kompostin vesihöyry oli päässyt jäätymään kannen väliin. Lämmöt olivat ehtineet laskea jo nollille, mutta sisältö ei ollut kuitenkaan jäätynyt. Lisäsin kompostiastiallisen kahvinporoja ja hain kanalasta lisätäydennystä sekoittaen huolella. Näyttäisi taas lämmöt nousevan ja kriisi on  nyt ohitettu :D Revin angervosta oksia, ettei ongelma pääse toistumaan.

Lämpökompostorin antia olen antanut varovasti vain ohuena katteena esim. puuvartisille. Nyt kun suurin sisältö onkin kanalan lantakompostia, niin käytössä pitää muistaa sama kuin muissakin tiivisteissä - vain lantrattuna. Se on varmasti vahvaa, kun typpikään ei pääse haihtumaan umpinaisesta kompostista.

Vihollinen kuvattuna huhtikuussa 2016

Päivän kirous oli tassutella uuden lumen rikkumattomalla pinnalla Arbetorumissa. Kaksi kaurista oli kierrellyt katselemassa valikoimaa myös. Osa kasveista on verkotettu, mutta kaikkea ei vain pysty verkottamaan. Varsinaista kaurisongelmaa meillä ei ole ollut. Vielä. Satunnaisia kulkijoita on tavattu ja  nyt niitä jäljistä päätellen on kaksi. Laskuoppi 1+1=monta on vain ajan kysymys. Taidan mennä ostamaan nipun Wunderbaumeja ja hajustaa verkottamattomia kohteita.

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa - nyt on hyvää aikaa unelmoida tulevasta kasvukaudesta!