tiistai 29. marraskuuta 2016

Ku halavalla saa...

Iski Sulo Vilen - syndrooma ja hamsteroin viimeiset alesipulit paikallisesta sittarista. Hinta ei puristanut enää yhtään, joten ostin kaikki pois. Mukaan tarttui siis 240 kerrottua narsissia ja 40 kappaleen kerrottujen tulppaanien pussukka.
Oh shit, taas noita sipuleita - tuumaa Vegara
Kivaan juuttipussiin pakatut sipulit olivat edelleen ihan napakan tuntuisia. Alkuperäinen pyyntihinta oli 9,95€, sitten ilmaantui -50% alelaput mutta tarjosin euron pussilta.  Tarjoukseni hyväksyttiin. Tunsin itseni kukkasipuleiden pelastajaksi * sädekehä kimaltaa *, mutta oikeasti olin vain opportunisti.
Kerrottuja hörselöitä kevääksi, jos talvi suo.
Koska annostelu lähti vähän lapasesta, niin piti pohtia hartaasti mihin saan istutettua 280 sipulia. Maan pitää olla katettuna, että se ei olisi jäässä. Alueella ei saa olla aiempia sipuli-istutuksia, sillä ne tulisi teurastettua "oho-siinäkö-oli-sipuli" menetelmällä. Vastaus oli ruusumaa. Sen kevättuunaus jäi tekemättä, kun sipulitarjonta oli niin anhitonta.

Sielu hunajoi hassuista asioista :)


Siispä tuumasta toimeen heti aamun valjettua. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan ruusumaan jyrsijäaidan kohdalla. 120 senttiä korkeasti verkkoaitaa eikä porttia. Näppäränä keksin hakea a-tikkaat. Olivat liian lyhyet. Vein pois ja toin pitemmät tikkaaat. Tikkailla keikkuessa hallittu laskeutuminen aidan toiselle puolelle näytti epätoivoiselle. Hain matalammat tikkaat uudestaan ja sijoitin ne aidan sisäpuolelle. Pääsin vänkimään tikkailta toisille aidan sisäpuolelle.

Noin 8 kiloa narsisseja pakattuna helpommin purettaviin pakkauksiin.

Lunta oli noin 15 senttiä, mutta eihän se istutusta haittaa. Ruusuilla on niin reilut välit toisiinsa, että narsisseille on hyvin tilaa kukoistaa alkukesästä. Silloin ei ruusut ole vielä vauhdissa. Jätin huolella kajoamatta ruusuja peittävään lumipeiteeseen. Siinä sai ottaa akrobaattista koreografiaa käyttöön, mutta niin vain sain tuupittua sormet vähintääkin kohmeisina sipulit maahan. Istutussyvyys voi olla vähän väljällä mittarilla tehty. Jätin joitakin sipuleita istutettavisi purkkeihin ja säilöttäväksi kellariin. Hyödän ne sitten keväämmällä.

Well Done, taputtelin itseäni olkapäälle kehuen että olen sentäs hyvästi hullu. Onneksi ei ole naapureita näkösällä. Lisäksi sain idean jatkojalostaa noita juuttipusseja - ne tarvitsevat pienen joulutuunauksen ja sisälle voi laittaa vaikka viini- tai glögipullon. Tai pitkänomainen konvehtirasia menis kans. Semmoset mummoille 😎

Iloa ja valoa taas taipalleellesi, pysy lämpimänä ja muista hymyillä kaamoksesta huolimatta!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Lumen lumo

Oi mikä ihana aamu oli herätä ja nähdä makuuhuoneen ikkunasta uusi, puhdas lumi puutarhassa! Reilut kymmenen senttiä uutta lunta tuli yön aikana. Maisema oli postikorttimaisen kaunis, kun lumi oli tarttunut puiden oksiin.

Lumen painamat oksat kaartuvat kauniisti joen ylle.
Kuljemme kohti syvintä kaamosta, jonka valottomuus kieltämättä rasittaa. Tämäkään päivä ei oikeastaan valjennut ollenkaan. Hento hämärä kietoi maisemaa syliinsä kahden pimeän välissä. Toisaalta hämärä rauhoittaa, sillä pihalla ei juurikaan mitään viitsi puuhata. Lumityötkin jätin tekemättä, ottakoon Maestro traktorin ja pukatkoon jos katsoo aiheelliseksi. Nelivetoautolla pääsee ihan sujuvasti paksummassakin hangessa, eikä meillä kuljeta pikkukengissä ensinkään.

Saukoille sulaa uimavettä
Lumen tulossa tykkään siitä, että näen jälkiä. Puutarhan yölliset hiippailijat jättävät merkkinsä hankeen. Rusakot näyttävät pysyttelevän pihapiirin rajamailla tulematta vielä puutarhaani. Myyrät pysyvät puolestaan nyt hangen alla myyräntöitään tehden. Niiden sukukunta kyllä väheni kesän aikana radikaalisti, ja kissat olivat suorastaan työttöminä syksyllä niiden osalta. Hyvä niin, en kaipaa pienten jyrsijöiden hampaiden jälkiä taimiini!

Työtön Rauski elämänsä ensimmäisillä lumilla.
Lumessa on lumoa, mutta harmaudesta en osaa kiitellä. Valottomuus on vähän kuin toivottomuutta ihan konkreettisesti. Sitä vastaan pitää käydä valoin ja värein. Talven aikana katoaa niiden mukana myös tuoksut luonnossa. Tai noh - tuoksuuhan lumikin, mutta se on lämpötilojen ja kosteuden vaihtelun tuoksuja. Ei silleen oikeasti tuoksuja. Talvi on minimalistista aikaa - jonkinlaista kituuttamista säästöliekillä.


Kurtturuusu harmaassa maisemassa
Millä konstein sinä selätät kaamosta?

perjantai 25. marraskuuta 2016

Harmaan marraspäivän kauneutta

Aamusta oli sumua ja kuuraa harmaassa maisemassa. Se jotenkin pehmensi näkymää. Oli kuin vanhaa mustavalkofilimiä olisi katsonut. Siis melkeinpä nostalgista.
On se värikuva
Puut olivat kuurassa ja sentti lunta maassa. Pakkastakin pari piirua vain. Kelien puolesta leppeää.

Ruusumaa on päässyt asettautumaan lepoon ihan hiljoksiin ja alenevin astein. Talven minimi on vielä vaivaiset -10 tyyntä pakkasastetta. Sopii hyvin näin syystalvelle.
'Nicolas' talviturkissaan
Ruusumassa puolet puskista on saanut rahkasammalpeitteen tyvimultauksen ja vähäisen lehtikatteen lisäksi. Vielä viskon havuja jonain päivänä (kunhan terotan ensin sahan) En ollenkaan tiedä, onko sammalkate edes tarpeen. Jos näin hienosti hiljalleen kylmenee ja tulee jopa lunta (luvassa on myräkän kanssa!) niin sammalia ei varmaan tarvisikaan. Tai näin uskon. Sen sijaan totean, ettei vara venettä kaada.

Jokirannassa ensin rapisi ja sitten molskahti. Ehdin juuri ja juuri kääntää kameran äänen suuntaan:
Eka "onnistunut" kuva meidän saukosta. Arkaa otusta ei tahdo saada kuvatttua.
Ei tuolla otoksella vuoden luontokuvaa saalisteta, sillä sukkelaan mokoma sukelsi ja jätti poseeraamatta sen tarkemmin. Keväisin saukkorouva löytää jostain aina sulhaskandidaatteja, jotka tappelevat raivokkaasti mouruten. Aivan kuin kissat, mutta moninkertaisesti epävireisemmin äänenpainoin. Muutoinhan saukot viheltelevät toisilleen. Laaja ääniskaala niillä on, mutta korva on tottunut erottamaan jo saukkojen äänet joelta. Tällä oli joku vuosi sitten parisuhde, mutta nykyisin enää sinkkuna seilaa joellamme. Irtopainoksia se käyttää sitten maaliskuun tietämillä. Tää taitaa olla näitä moderneja saukkoja. 

Hämiksen verkkoihin oli tarttunut kuuraa. Se oli tosi herkän näköistä pitsiä:
Luonto on kaunis!
Muutoin päivä menikin sitten kuopuksen kanssa päivystyksessä istuksien. Makuullekin päästiin, mutta huoneeseen jossa oli sisäilmaongelma. Vartissa alettiin yskiä molemmat ja lopulta päätettiin poistua. Sellaista on homeelle tai kuten nykyään hienommin/viattomammin sanotaan "sisäilmaongelmille altistuneiden" elämä. Henki loppuu, jos joutuu pilaantuneisiin tiloihin. Onneksi siitä toipuu kun pääsee pois.

Olkoon huominen päivä armeliaampi. Risukasaan auringonpaistetta toivon!

torstai 24. marraskuuta 2016

Kuukausi sanonko mihin?

Taas kalenteri jatkaa vääjäämätöntä kulkuaan. Marraskuu on pahin kuukausi vuodesta, sitä inhoan tasaisen varmasti vuodesta toiseen. Tänään huomasin olevan 24. päivä, mikä johdatti ajatukset taas Jouluun. Siihen on VAIN kuukausi.
Apulaisista EI ole pulaa näissä puuhissa.
Joululla ja minulla on hyvinkin kaksinainen suhde. Inhosin rankasti aiemmin jouluja, mutta omat lapset muuttivat minut kuitenkin myötämielisemmäksi. Lasten ilo on se suurin riemu joulussani. Nyt lapset ovat jo isoja, joten joulusta jää jäljelle yhdessäolo, jouluruuat ja rauha.

Pakettien käpälöintiä myös kattien osalta.
Mieluusti laitan kaikki perinteiset jouluruuat. Koska aikaa työttömällä on, niin kaikki hoituu alusta pitäen omin käsin pikku hiljaa jolukuun aikana. Pakastimeen sijoittelen ehtoisat herkut sitten helposti sulatettavaksi ja tarjoiltavaksi. Jouluna ei tarvitse miettiä, että mitähän hittoa laittaisin ruoaksi. Voi sentäs - sitähän vain lämmitetään eilisiä! Vegaaninen tyttäreni tuo puolestaan raikasta otetta jouluruokiin, sillä tulee väistämättä kokeiltua kaikkea uutta. Minkälainen joulunaika sinulle on?

Joulussa on edelleen se yksi merkittävä, käänteen tekevä asia jota rakastan: lähdemme kulkemaan valoa ja kevättä kohti. SE mielestäni on se highlight! Joulu on pimenevän syksyn ja alkutalven käännekohta, jossa on paljon toivoa. Ei haittaa että syvin ja kylmin talvi on edessä, lupaus keväästä kantaa läpi kiljuvien pakkasten. Onneenhan tarvitaan kolme asiaa: jotain mitä tehdä, jotain mitä toivoa ja joku jota rakastaa. Näin ovat viisaammat johinkin kirjoittaneet. Minulla onneksi on nuo kaikki kolme!
Joki elää jatkuvaa metamorfoosia jään ja vapaan veden välillä.
Keveitä askelia sinulle talven taitekohtaan kulkiessa. Valo on siellä jossain... kevään tulossa!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Köynnösruusuja: 'John Davis' ja 'John Cabot' ja 'Henry Kelsey'

Pimeiden iltojen iloksi kirjoittelen loput ruusuni lyhyinä tiivistelminä. Ruusun kuvaukset on kopioitu kanadanruusujen kokeen sivuilta. Lainaukset sieltä on myös kursivoitu. Kokeeseen on nimetty verrokkiruusuina lajikkeita, jotka tunnetaan kestävinä. Minulle valikoitui verrokeiksi köynnösruusuista otsikon ruusuja kaksi kappaletta kutakin. Kaksi kappaletta siksi, että toinen yksilö talvetetaan ohjeiden mukaan ja toiselle laitan mieleni mukaiset suojukset. Uteliaisuuteni siivittää myös etsimään hyviä talvetuskonsteja kokeilemalla erilaisia juttuja.

'John Davis'

'John Davis' on potentiaalinen vaaleanpunainen unelma.
Heinäkuulta syyskuulle kukkinut 'John Davis'  levitti kukkansa lähes palloiksi. Sade ei tuhonnut yhtään nuppua tai kukkaa, mikä lasketaan suureksi iloksi sadekesässä. Kukat olivat suht suuria ja ryppäissä. Taimet eivät tarjonneet vielä samaa kuin täysikasvuiset yksilöt, mutta muiden kuvista olen nähnyt ihan törkeän täynnä kukkia olevia puskia. Sitä odotellessa... 💕 Näistä voisi kasvaa todella hienot puskat ilahduttamaan puutarhuria.

Explorer-sarja, Kanada 1986
Kukinta
Tummanroosat nuput, kukat kauniin vaaleanpunaiset 8 – 9 cm, muistuttavat vanhan ajan ruusuja. Kukkii pitkään, kukat kestävät kohtuullisesti myös sadetta. Kukkii uusilla ja vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
1,5 - 2,5 m x 1,5
Lehdet ja muoto
Vihreästä tummanvihreään, hieman kiiltävät ja nahkamaiset
Pystykasvuinen
Kestävyys
V
Terveys
Suhteellisen vastustuskykyinen sienitaudeilla
Tuoksu
Hoito ja viljelyolosuhteet
Käyttö
Isona yksittäispensaana tai pilari-, köynnösruusuna.
Kokemuksia: Harvoin Suomessa pilarimaistuu, leviää usein alaosistaan pensasmaisesti. Kaunis myös pensasruusuna. Hyötyy kevätleikkauksesta. Kestää vaaleanpunaiseksi ruusuksi melko hyvin sadetta. Uusintakukinta nuorena laiskempaa, mutta paranee 4-5-vuotiaana. Reagoi hyvin lannoitukseen.


'John Cabot' 

'John Cabot' ja kauniit viirut terälehdissä.
John Cabot kukki mukavasti heinäkuulta syyskuulle suurin kukkatertuin. Pidin kovasti terälehtien keskustassa olevasta vaaleasta raidasta. Se antoi sävyä ja vihvahdetta kerrotulle kukalle. Kukka tuoksui hyvin miedosti. Kukinta ei ollut mitenkään hysteeristä, vaan sellaista näytteiden antoa kolmen kuukauden ajan pienin tauoin. Tämänki suhteen odotan kovasti tulevia vuosia!

Explorer-sarja, Kanada 1978
Kukinta
Kukat tumman vaaleanpunaiset, 5-7 cm. Kukkii aikaisin,  heinäkuusta elokuuhun, satunnaista jälkikukintaa syksyyn saakka. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
2,5 m korkeus, köynnösruusu
Lehdet ja muoto
Lehdet melko tummat, hieman kiiltävät. Piikkejä tiheästi.
Kestävyys
IV (V)
Terveys
Keskinkertaisen hyvä vastustuskyky sienitaudeille.
Tuoksu
Mieto, miellyttävä
Hoito ja viljelyolosuhteet
Viihtyy auringossa ja kevyessä varjossa. Tarvitsee ravinteikkaan ja hyvän maan.
Käyttö
Köynnösruusu alemmille vyöhykkeille, pensasruusu kylmemmille
Kokemuksia: Lähtee kiipeämään napakasti tuettuna, uutta kasvua on tuettava jatkuvasti pitkin kesää. Kasvaa myös kauniisti pensasruusuna, jos ei tueta, vaan annetaan kasvaa luontaisen kasvutapansa mukaisesti. Hyötyy silloin
pensasruusujen tapaan tehdystä vuosittaisesta 30%:n kevätleikkauksesta.



Henry Kelsey
Heinäkuusta syyskuulle tämmöistä kukintaa vasta 40 sentin versoilla!
Tämä hurmasi sangen raivokkaalla kukinnalla heinäkuusta syyskuun loppuun. Mitähän tästä voisi tulla isona? Tästä tykkäsin kovasti, sillä ahkerasti vesisateessa tämä teki huikeita kukkaryppäitä. Väri passasi minun silmääni ja näkyi kauas. Kukissa oli selvä tuoksu, vaikka ei mikään hurjan voimakas.

Explorer-sarja, Kanada 1984
Kukinta
Keskikokoiset, loistavan punaiset kerrotut kukat suurina ryppäinä. Runsain kukinta heinäkuussa, jatkaen vähäisemmin loppu kesän. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
Köynnösruusu joka voi kasvaa 2 – 2,5 m
Lehdet ja muoto
Kauniin kiiltävä lehdistö.
Kestävyys
IV
Terveys
Hyvä vastustuskyky härmälle, mustalaikkua voi esiintyä.
Tuoksu
Keskivahva, juhannusruusumainen
Hoito ja viljelyolosuhteet
Menestyy kevyessä varjossakin
Käyttö
Köynnösruusu, ankarassa ilmastossa ei useinkaan kasva sellaiseksi
Kokemuksia: Reagoi voimakkaasti leikkaamiseen kasvattamalla uusia sivuversoja. Jos vuosiversot sidotaan vaakasuuntaan tai kaaritaivutetaan ("Pegging down"), kasvattaa useita kukkivia pystyjä sivuversoja, jolloin kukinta moninkertaistuu. Lannoituksesta huolehdittava. Kiitollinen kukkija. Voimakas karmiininpunainen väri.
 

 
'Henry Kelsey' kukki runsaana pitkään.

Näiden ruusujen kanssa voisi kokeilla köynnösten kasvatusta. Jos niitä ei sido kaaritukeen tai muuhun kiipeilytelineeseen, niin ne kasvavat pensaina. No näitä on kahdet kutakin, niin voipahan tuotakin kokeilla. Homma vaatii vai vähän virittämistä tukien osalta. Tänä vuonna ne eivät juurikaan yltäneet vielä hankkimiini tukiin.

Köynnösruusujen osalta sanotaan kokeen sivuilla lannoittamiseta seuraavaa: uudelleen kukkivat pensasruusut tarvitsevat 100% ja uudelleen kukkivat köynnösruusut 150% enemmän ravinteita kuin kerran kukkivat pensasruusut. Lannoittamisen määrään saa panostaa, mutta entuudestaan tiedän ruusujen rakastavan palanutta hevosen lantaa. Lisänä annan aina tuhkaa, mutta tästä on sitten kahdenlaisia näkemyksiä ruusujen osalta.  Olen varautunut heti keväällä kattamaan ruusumaan lantakompostilla ja juhannuksen tietämillä pitäisi antaa toinen lannoitus. Elokuussa on syyslannoitteen vuoro. Aurinkoa, lannoitusta ja vettä riittävästi tuottaa kasvua ja kukintaa henkeä salpaavan upeasti.

Voitte vain kuvitella, kuinka odotan taas uutta kasvukautta! Minulla on niin paljon odotettavaa. Nyt pitää vain kahalta läpi pimeän marraskuun ja joulu tuo pienen kohokohdan talveen. Vuoden vaihtuessa huomaa jo päivän pitenevän... ja siitä se lähtee taas kohti kevättä reippain askelin. 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä Majakarilla

Mukava haaste tämäkin Kuusi Kuvaa Kesästä. Kivipellon Saila minulle tämmöisen mukavan rastin välitti, kiitokset siitä! Kuvien kanssa piti tehdä tiukkaa valintaa, ja jaoin vastaukseni jokaiselle kesäiselle kuukaudelle. Valitsemani kuvat lopulta yllättivät minutkin 😎

Toukokuu
Silmujen aika on ihan parasta. Sorbus 'Dodong'
Kasvukausi käynnistyy oikeasti vasta toukokuussa täällä kylmällä meren rannalla V-vyöhykkeellä. Maasta toki punnertaa varhaisia kukkijoita jo huhtikuussa, mutta puiden puhkeavat silmut tulevat toukokuussa. Niitä rakastan. Puhkeava silmu on yhdenlainen ihme - siihen on talvea vasten pakattu kaikki tarvittava. Lämpö ja keväinen vesisade saa silmut turpoamaan ja lopulta puhkeamaan. Hiirenkorvien vihreä on raikkaan lime. Jos pitäisi sanoa mikä on kevään paras hetki, niin miettimättä kertoisin sen olevan juuri se kiitävä hetki kun koivuun tulee orastavat hiirenkorvat.

Kesäkuu
Alppiruusut 'Haaga' ja 'StMichel' - nämä ekat rhdoni ovat jo isoja.
Kesäkuu on kiivasta kasvun aikaa. Kaikki kasvaa ja kukintaa pukkaa joka suunnasta.  Hyötymaalla häärääminen alkaa olla valmista, kylvöt on tehty ja kasvari istutettu. Rhodot kukkivat mikäli kukkanuput onnistuivat talvehtimaan paleltumatta. Juhannus ja kesäpäivänseisaus ovat kuukauden merkkietappeja. Kesä on silloin syvimmillään, vaikka tuntuu että vastahan tässä vauhtiin päästiin.

Heinäkuu
Pioni Sarah Bernhartd on kestosuosikkini.
Heinäkuu jatkaa kiivaana kukintana ja uusia primadonnia astuu kehiin keväisempien jo lopettaessa. Pensasruusut, lukemattomat perennat ja pensaat kukkivat. Runsaus on yhtä kuin heinäkuu. Puutarhurin elämä on kastelua, kitkemistä ja kukkineiden leikkomista. Puutarhakierrokset joka aamu ovat löytöretkeilyä. Tänä vuonna tein ison pionialueen ja jännään tulevaa heinäkuuta!

Elokuu
Ahkeran työn saalista - omavaraisuus upeista talvivalkosipuleista!

Elokuusta lähtien on ruusujen ja kärhöjen aikaa, mutta valitsin kuvaksi kuitenkin rakkaat valkosipulit. Olette ruusun kuvia nähneet tässä blogissa runsaasti jo aiemmin, ja tiedätte kuinka lähellä ne ovat sydäntäni ilman kuvaakin. Elokuu aloittaa sadonkorjuuta alkaen sipuleista ja valkosipuleista. Oman ruoan kasvattaminen on minulle hyvin tärkeä asia. Puhdasta ruokaa läheltä ja rakkaudella kasvatettuna. Onneksi on oma maakellarikin - siellä säilyy huikea määrä monenlaista satoa eri tavoin säilöttynä.

Syyskuu
Syyskatkero 'Dake's Strain Alba'
Syyskuussa pysähtyy äkkiä ja pohtii mihin se kesä taas katosi???!? Mutta syksyt on pitkiä ja lempeitä täällä. Yleensä syksystä meillä aletaan rakentelemaan kaikkea kasvualueiden laajennoksia. Kesä on siihen liian hektinen. Syyskukkijoita tervehtii riemulla - minun puutarhassa niitä on paljon. Ehkä pihani onkin parhaimmillaan juuri syksyllä. Syksy on kilpajuoksua talven tulon kanssa, mutta lopulta kuitenkin saan tehtyä suunnitelmani loppuun. Talvi tulee hiljaa ja viivytellen. Se voi käydä ja esittäytyä, mutta lämmin meri pitää sen loitolla monasti lähelle joulua (tai sen ylikin)

Lopuksi kuudes ihan vain kesän fiiliksille - tätä oli vaikea etsiä, mutta tiesin heti kohdalle osuessa että tämä on juuri se oikea lopettamaan kuvakertomuksen Majakarin kesästä:
Kaatosateen jälkeen usvaa joen päällä auringon paistaessa

Luonto ja sen hienot ilmiöt ovat aina niin lähellä sydäntä. Tuossa kuvassa oli ensin kaatosade, joka haihtui äkkiä auringonpaisteeseen. Lämpö höyrysti kosteuden voimakkaasti joen päälle ja toi hetkeksi todella uskomattoman valoilmiön. Luulen, että siellä oli keijukaisia.

Antoisaa viikon alkua ja keveitä askelia poluillesi!

Siirrän haasteen eteenpäin
Hirnakalle Hirnakan torppaaan
Anneli A:lle Pihakuiskaajan puutarhaan 
Sirpalle Tylsän Mörököllin blogiin

perjantai 18. marraskuuta 2016

Haastettuna

Suloinen kiitos Navettapiialle tästä antoisasta haasteesta! Olipa kivaa tutkia viime kesän kuvat läpi. Minähän dokumentoin paljolti kuvaamalla juttuja, kuten Navettapiikakin. Blogiin tulee sitten kirjoitettua yhdessä kuvien kanssa. Haasteessa oli seuraavat asiat kolminkertaisina:

Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä
Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Kolme asiaa, joita stressasin
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
Kolme asiaa, josta unelmoin

Haaste eteenpäin kolmelle


Koska kuvaaminen on niin rakas harrastus, niin vastaan kuvin.

Viime kesän ilahduttavat asiat: 
Ruusumaa. Ehdottomasti paras asia viime kesässä! Ihan uusi aluevaltaus
joka ylitti odotukset ja tuotti suunnattomasti uuden oppimista ja iloisia yllätyksiä.
Tästähän tämä koko blogi sai alkunsakin.

Man on Fire. Maestro itse. Mies joka tekee mitä vain. Eli läheiset ihmiset
ovat tärkeitä ja erittäin oleellinen osa kaikkea elämää hyvässä jos pahassakin :)
Puutarhassa Maestro on rakenteiden mestari ja konemies.

Ekat pikkutiput täällä! Tipi the Bird hautoi kolme tipusta. Kanoista saan kiittää
Toveri Hirnakkaa, joka toi kanat tänne lahjana puolesta vuosisadasta.
Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä:
Jatkuvat kaatosateet. Koko kesän. Toinen sadekesä peräkkäin.
 
Mainitsinko jatkuvat sateet? Ne ottivat päästä kyllä koko kesän! Yksi asia
täyttää kolmen harmin mittakriteeetit. Laitetaan yksi jokaiselle kesäkuukaudelle!
Massiivinen talvituho perennamaissa. Kuva kertoo olennaisen. Koko kesän
tein paikkausistutuksia ja vielä jäi ensi kesälle. Uudistusta kerrakseen.

Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi:
Tietenkin ruusumaa! Valmis tosin vain näiltä osin. Reunukset jäi tekemättä...

Ying-Yang-pionimaa alias Vallipenkki - tulevaisuuden toivoja tämäkin! Pioneita
kuoli paljon viime talveen, mutta Ahti Vallin luona käynti tuotti ison uudistuksen.
Rhodomaan jatko. Rhodoremontti valmistui ja uudet taimet istutin jatkoksi.
Rhodot ovat yksi kestäviä rakkauksia!

Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken:

Kivipuutarhan alangon rakentelu ja istutus. Se on ollut ainakin 10 vuotta
kesken. Ja on edelleen.

Paikkausistutukset jäivät vaiheeseen. Perenna-aarteiden uudelleen löytäminen
voi olla vuosien asia samoin kuin niiden lihominen isoiksi puskiksi jälleen.

Hyötymaan pienennys perennaistutuksin. Samaan syssyyn piti mansikkamaakin
siirtää tuonne. En kerinnyt eikä ollut taimia. Uusia leimuja on kaksi penkillistä kuitenkin.

Kolme asiaa, joita stressasin:

Jatkuvat sateet saivat puutarhan jopa kellumaan. Kuvassa on letku ja uppopumppu,
mikä kertonee katastrofin suuruutta. Kuutiotolkulla pummpasin vesiä pois.
Ne saamarin sateet pilasivat ruusujen ja pioneiden kukintaa.
Stressasin kadonneita/kuolleita kärhöjäni


Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan:
Luonnon mahtavat ilmiöt, kuten myrskyt meren rannalla....
... revontulet yötaivaalla...
... ja luonnonrauha kesäyössä.


Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä:
Lisää ruusuja :) Uusi ruusupenkki on löytänyt paikkansa ja pensasruusuille
on oma isohko alue varattuna myös. Valintoja.... niiden edessä olen!
Clematorion entisöiminen eli kärhökaupoille menen!
Etsiä ja löytää taimistoilta talven teloittamia perenna-aarteitani.

Kolme asiaa, josta unelmoin

Helppo juttu - unelmoin kunnollisesta, vanhanaikaisesta kesästä auringonpaisteineen! Sitä ennen toivon lempeää talvea kasvien talvehtia vaurioitta. Unelmoin myös tylsästä, arkisesta elämästä, jossa ei tapahtuisi paljon mitään.

Tämä haaste lähtee nyt matkaan seuraaviin blogeihin:
Leilalle Metsätontun ruusutarhaan
Ninalle Hahtuvan heijastukseen
Pauliinalle Kukka & Kaaliin

Ottakaahan koppi ja viettäkää mukavat hetket viime kesän fiiliksissä! Minulla oli hyvin mukavaa ja aikaaviepää katsella viime kesän kuvia läpi.

torstai 17. marraskuuta 2016

Loput ryhmäruusut: 'Bonica', 'Nina Weibull' ja 'Ingrid Bergman'

Ryhmäruusuista sain ehkä kaikkein kukkivimmat ruusut. Tantaun ruusut tulivat mullan ja ruukun kanssa, mutta nämä kolme tuli paljasjuurisina. Sain ohjeen ensin liottaa niitä vedessä joitakin vuorokausia, mutta viikon verran ne olivat ämpärissä.
'Bonica' - aivan valtavan innokas kukkija!
Kieltämättä sangen epäuskoisena pyörittelin kuivia juuria - silmuja versoissa oli, mutta kyllä oli anhittoman näköisiä rankoja! Tuskin näistä mitään tulisi, oli tuomioni. Loputtomiin ei niitä voinut liotella, joten hain mahdollisimman syviä purkkeja ja istutin ne multaan. Siinä ne versoivat sitten, mutta istutuksen aikaan huomasin ettei ne olleet kummoisesti juurtuneet. Multapaakku levisi käsiin ja sain tunkea juuren penkkiin. Yllättävää kuitenkin, että ne jatkoivat kasvuaan ja pian ilmestyi nuputkin! Siitä pitäen riitti ruusunkukkia! Leikoin lähes päivittäin kukkineet kukat pois, jolloin kasvusto siistiytyi ja ruusut tekivät kilvan uusia nuppuja.

Bonica-lajiketta tuli viiden kappaleen nippu ja tämähän vallan verraton kukkija olikin! Olisin saanut istuttaa ne tiheämpään, mutta noin metrin välein ne tuli kuopattua paremman ymmärryksen puuttuessa. Ehkä keväällä järjestän asiaa uusiksi. Bonicoiden väliin voisi istuttaa jotain saman tyyppistä ruusua.
Bonica oli puolimetrinen, tiiviskasvuinen ja runsaskukkainen lokakuun loppuun asti.
'Nina Weibull' kukki suurin ja raskain tertuin pitkään.
Nina Weibull kukki suhteellisen runsaana ja pitkään. Paremmin kuin vieruskaverinsa Ingrid Bergman.
'Ingrid Bergman' ja kohtalokkaanpunaiset kukat
'Ingrid Bergman' ei tykännyt sateista. Sen kukat katsovat ylöspäin, joten vesi jäi kukkiin mädättäen terälehtiä. Tästä tein yhden synttärikukkakimpunkin. Hyvin kestivät myös maljakossa.

Jos ryhmäruusut suostuvat elämään täällä V-vyöhykkeellä, niin ilman muuta näitä täällä kasvattelen! Kukinta oli runsasta ja pitkäkestoista.  Lajikevalikoima on tosi valtava. Varmasti löytyy joka makuun jalosteita. Näihin voi hurahtaa... pitää opetella niksit näiden talvettamiseen. Sitä kellaritalvetuksen rumbaa en taida jaksaa ja tahtoo ne ruukussa olijat jäädä aina huonolle kastelullekin.  Mutta kyllä - minä innostuin valtavasti erilaisista ruusuista. Niitä istutan ensi kesänäkin ihan varmasti!

Sain Navettapiialta oikein mukavan haasteen, josta askartelen pimeinä iltoina postausta. Perästä kuuluu ja Kiitoksia Navettapiika!