Puutarhavuosi 2020 haaste

Minna Hiidenkiven puutarhasta haastoi taas ihanasti muistelemaan mennyttä kesää. Kiitos
kovasti inspiroinnista ja katsokaamme nyt taaksepäin kuvien keralla.

Aina ilolla ja hyvällä sykkeellä! Kuvassa ruusu 'Ilo'.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

En rakentanut yhtään mitään uutta aluetta. Ihan poikkeuksellista tekemättä jättämistä! Energia
kului aika tasan töissä tekemiseen, joten oma puutarha jäi ilman kehitystoimia.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Hyvinkin tarkasti, kun en ollut suunnitellut mitään - enkä sitten rakentanutkaan mitään.
Kaikki entiset nousivat ja kasvoivat tyynen rauhallisesti. 

Iris 'Black Form' kasvoi entistäkin suuremmaksi puskaksi.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Hyvin vähän entiseen verraten. Ryhmäruusuja tilasin Tantaulta, mutta ne taisi jäädä liki ainoiksi.
Tai noh - sitruunapihlajan ja arnoldinpihlajan istutimme äitini muistotilaisuudessa muistopuiksi
hänelle. Himpun retkahdin pelargonioihin, joista olikin paljon runsaskukkaista iloa.

Taisin vähän hurahtaa pelargonioihin, vaikka ne onkin mummojen kukkia!

4. Menetitkö kasveja?

En mitään surettavan merkittävää. Talvi oli leppeä ja armollinen. Semmoinen epätalvi.

Pionit säästyivät talvelta ja kukoistivat aivan uskomattomasti!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Huvimajan, johon saa grillin. Nyt grilli on kuusten alla - suojassa siis sekin. Grillaaminen on
kesässä tosi isossa osassa ruoanlaittoa. Ihan kesän nautinnollista parhautta!

Grillaus on kesän ilo ja nautinto! Monta antoisaa hetkeä
on vietetty porukassa antimista nauttien.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinuan kesästä 2020?

Töissä kesäkukkien aivan valtava loisto koko kesän, sekä uskomattomat puistojen
parannusprojektit. Oli tosi hyvä kesä töissä, ja jälki näkyy vuosikausia eteenpäinkin. Kotona
oli enemmän nolosti nollavuosi, tai jopa miinuksella.

Kesäkukat menestyivät parhaiten ikinä! Olin ylpeä!

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Tarjolla on vain antisaavutus siitä, että kivipuutarha pääsi ryöstäytymään täysin villiksi. Pakko
korjata asia heti määrätietoisesti ensi kaudella. Ensi kesänä pystynen pitämään kesäaikaa jopa
lomaakin ainakin pari viikkoa. Syksymmällä sitten loput.

Viidakoksi se päätyi... kuva elokuulta.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kaippa ne ryhmäruusut, kun olivat ainoita ostoksia :D

Mirato oli uusia hankintoja. Luultavasti se pärjää täällä...

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Rinta rottingilla vastaan ei. Tällä kertaa oli helppo vastata tähän!

Aika näyttää kuinka uusi lajike Centr'O'Rose pärjääkään.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ruusuthan ne taas kukoistivat ihan hurjasti. Ei se kyllä yllättänyt, mutta tuotti kovasti mielihyvää!
Oikeastaan kaikki kukkivat kasvit kukoistivat ihan hurjasti, kiitos suotuisan kesän!

Ruusumaa pursuili kukkia ja värejä. Ihana!

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Rikkaruohot. Ne jaksoivat pinnistää! Säät kaikkinensa hellivät tasaisin satein ja paistein, mikä oli 
poikkeukselllista viime vuosiin verraten. Rikat(kin) kiittivät.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Sangen vaatimaton ruusutilaus oli ainoa investointi. Puutarhamatkailu olisi ollut niiiin ihanaa,
mutta koska korona, niin mihinkään en tietenkään nokkaani pistänyt. Ehkä ensi vuonna...?

Ruusut on aina mun rakkauteni!

13. Mitä opit?

Olemaan armollinen itselleni. Kun ei jaksa ja kerkeä... niin ei vaan jaksa ja kerkeä.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta....

Kunnianhimoisin suunnitelmin korjata edellisen kasvukauden laiminlyönnit! Tosin töissä on paljon 
suurempia unelmia rhodo- ja hortensiapuiston perustamisessa, sekä vähintään yhden ruusupuiston 
rakentamisessa. Ehkä ne suuret unelmat on siirtyneet omalta tontilta isommille peliareenoille.

Ruusut saavat kasvurauhan kukoistaa

Haateen säännöt:

1. Kerro keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen
osallistuneiden listalle.

Minä haastan mukaan Hirnakan Hirnakan Torppa-blogista,
Navettapiian Navettapiian Puuhamaa-blogista ja Between Rikkaruohoelämää-blogista.

Taas valkeeaata Joouuluuuuaaa!

 Tulihan se sieltä - valkoinen Joulu. Täpärälle meni, mutta aatonaaton iltapäivästä alkoi hiutaloida lunta, ja sitä jatkui koko yön yli. Aamulla oli ah niin valoisaa ja puhtaan valkeaa! Siitähän se joulumieli alkoikin.

Rieko nauttii täysillä lumessa pelmuamisesta.

Töistä väsyneenä nukuin vahingossa kymmeneen asti aattona, mutta mitäpä väliä sillä on kun ei sen kummempia seremonioita ollut tiedossa. Pienen kinkun lykkäsin uuniin hautumaan kypsäksi. Sitten piti lähteä tepastelemaan ulos pehmoisen puhtoista luontoa ihailemaan.

Maailma oli kuin mustavalkoisessa leffassa

Joki solisi iloisena, ja maailma oli viimeisen päälle kaunis. Puut kantoivat ohutta lumikerrosta tehden näkymistä ihan pumpulimaisemaa. Oli ihan tyyntäkin, joten puut säilyttivät koristeensa hyvin.

Silta yli mustan veden

Kuvaan kuuluisi iloinen veden solina

Kun joki oli tervehditty, niin askeleet veivät omaan Kärppäniemen ikikuusikkoon. Varjoni Rieko oli tietenkin seuralaisena, mutta kissat pysyivät mieluiten sisällä lämpimässä.

Arbetorumin läpi lumisia katajia ja huurteista riiheä tervehtien

Lumi narisi jalan alla, mutta maa oli sulaa joustaen jokaisen askelen alla. Metsässä pehmoinen sammal oli lempeää kulkea. Tiheä kuusikko oli päästänyt vain ohuen lumikerroksen verhoilemaan mättäitä.

Kapean serbiankuusen viereltä käy polkuni satumetsään

Lumi sai metsän soimaan hiljaisuuttaan. Tutut tiaisten vislauksetkin jotenkin vaimenivat lumipeitteisten oksien luodessa ajattoman ja iättömän tunnelman.

Sammalia ja mustikanvarpuja. Isolahti pilkottaa runkojen takaa.

Minulla on oma polkuni tuolla puolen hehtaarin satumetsässä. Lumesta sai lukea muiden kävijöiden jälkiä. Oravia, jäniksiä ja myyriä näytti loikkineen omia reittejään.

Vene rannassa odottaa sekin seuraavaa kesäkautta.

Sielunrauhan paikkani Isolahden rannassa. Jäässä on lahti.

Mieli virkistyneenä ja lumisesta maisemasta haltioituneena tassuttelin takaisin pihamaalle. Vihdoin tuli lunta, ja näyttäisi hanget hiljalleen lisääntyvän ja lämpötilan puolesta säilyvän ilonamme. Erityisesti toive valkeasta Joulusta täyttyi.

Punahatusta muutos lumihatuksi.

Kuinkas sulle kävi - saitko sinäkin valkean Joulun? 

Ja vielä viimeiseen kuvaan - vuoden viimeinen kylvös on tehty. Kaveri lähetti keltahevoskastanjan (Aesculus octandra) kastanjoita sekä punatammen (Quercus rubra) ja pilaritammen (Quercus robur 'Fastigiata') terhoja. Ne odottaa hangen alle kylvettyinä ja jyrsijöiltä suojattuna itämistä ensi kesänä. Siinäpä sitten tulevaisuuden toivoja satamäärin.

Aina kylvöt mielessä!

Iloa ja Valoa loppuvuoteen! Odotettu talvi lumineen on vihdoin täällä lämpimällä rantakaistaleellakin. Koronasta huolimatta pentukaarti tulee huomenna yhteisen pöydän äärelle viettämään Joulua. Kävivät koronatestissä, että uskaltavat tulla. Emme siis huolehdi taudeista, vaan vietämme yhteistä juhlaa.

No voi jösses sentään kun joulu on jo ovella!

Kuulen koputusta korvieni välissä - en ovelta. Joulu on tuossa tuokiossa taas käsillä. Mitäkäkö olen saanut valmiiksi?

Lanttulaatikot tänään lykkäsin uuniin. Valmista tuli helpolla valmiista lanttusoseesta. Heitin minikokoisen neljän kilon (aiemmin seitsemän kilon) kinkun sulamaan. Pienihän se on, mutta lapset ämpyilivät koronariskiä ja uhkasivat olla tulematta jouluksi. Kuka sitä samaa potkaa järsii vuodesta toiseen?

Sitten lapset keksivät, että käytyään koronatestissä voisikin tulla vietämään perinteistä joulua turvallisesti tänne. Tulokset tulisivat aatoksi. Onneksi on pakastimessa rehdin kokoinen kappale naudan paistia, joten kinkku ei lopu kun on paistia tukevasti mukana. Ei täältä ruoka lopu, vaikka olisikin taas normikattaus reilulle kymmenelle hengelle. Onhan se joulu kuitenkin ihana perhejuhla, joten kiitollisuudella otetaan vastaan koronasta huolimatta!

Leivinuuni on aina hauduttanut kinkut ja paistit ansiokkaasti.

Minä vedän töissä täysillä tasan aatonaattoon asti. Silloin perinteisesti pidetään lyhyempi päivä lopettaen ajoissa. Komennetaan porukka joulun viettoon, ja poistutaan viimeisenä itsekin. Seuraavan kerran näytän nenääni töissä vasta loppiaisen jälkeen. Pidän kesälomat nyt pois.

Jäätyvä joki

Kelit on tosi kaukana jouluisesta. Välillä on vähän ripsaissut lunta, mutta perään on heittänyt vesisateet. Maa on mustaa ja niin on päivätkin. Tänään on talvipäivän seisaus, joten valoisampaan päin lähdetään hitaasti. Tulisi nyt ensi se talvi!!! Tää pimeys niin syö voimia. Edes sentti lunta pelastaisi paljon valoisuudessa.

Merikin on ihan jäätön ja tyrskyävä

Mutta näillä taas mennään. En ole jouluihminen ollenkaan, mutta vuodenvaihteen vapaa tuottaa ison huokauksen. Takana on intensiivinen kausi, jonka haluan nollata pois ennen uusia haasteita. No nekin on jo suunniteltu ja tilattu valmiiksi, joten saa luvan hengähtääkin.

Pistin sitten lusikkani uuteen soppaan, eli katoppa kotonakuuhkaajia. Niin hullu idea, että oli pakko lähtiä mukaan!

Joka tapauksessa jokaiselle hyvää Joulunaikaa! Minä ajattelin nukkua vuodesta toiseen pitkään ja hartaasti. Siinä sivussa vietetään pentujen kanssa hyvän ruuan äärellä tovi jos toinenkin.

Sinistä ja valkoista haaste - tarjolla harvinaisemmat

Niin ihanan sinistä ja valkoista!  Kiitos Tiiulle jälleen haasteesta, kesti tosin himpun aikaa tarttua siihen. Mutta sitä syvemmällä tunteella sen tein! Valitsin kukikseni rariteettiperiaatteella vähän harvinaisempia sinivalkoisuuksia. Joka lajia kun löytyy sekä sinisenä että valkoisena.

Se todella syvä sininen ei ole helppoa löytää kuin tietyistä kasvisuvuista. Muutama niistä on ylivertaisesti ylitse muiden omasta mielestäni.

Katkeroiden sukukunta on  ihania sinisen sävyjä!

Katkerot ovat ihania sinisiä tai valkoisia. Osa kukkii kesällä ja osa on pitkän syksyn iloina. Yksi lemppareitani on syyskatkero 'Drake's Strain Alba'. Pienet syyskatkerot pitää varjella rotevimpien kilpailulta, joten vaativat siten erikoishuomiota ja kilpailulta suojatun paikan.

Kukka, jonka kuosi on pyjamaraitaa!

Gentiana hexaphylla jäi sitten muiden varjoon ja kuoli pois.

Mielestäni se ihanin ikinä sininen kukka on........

Sinivaleunikko 'Lingholm'

Sinivaleet on vieneet minun sydämen ihan täysin. Näitä on montaakin mallia serkkuja ja sen sellaisia monessa sävyssä. Ja kuten useinmiten, myös valkoinen alba löytyy:

Sinisenä tai valkoisena. Muitakin löytyy...

Kellokukat eli Campanulan sukukunta on minulla oikeastaan pannassa. Monet niistä leviävät ihan liikaa. Mutta pari mielenkiintoista ja paikallaan pysyvääkin löytyy, joista armeniankello on sinistä ja valkoista yhtä aikaa.

Campanula tridendata eli Armeniankello ei leviä.

Vuokkojen suloinen sukukunta on kevään ihanuuksia, joista löytyy sinistä ja valkoista samassa kukassa.

Anemone parviflora eli Alaskanvuokko on alta sininen...

... ja naamaltaan valkoinen.

Edelleen vähän erikoisempia ovat sinikämmenet, joita rakastan tosi suuresti. Keväisin sen suuret kukinnot salpaavat hengitystä. Näitäkin iloisesti sinisinä ja valkoisina!

Vuosien saatossa aina vain muhkeammiksi kasvavat puskat ovat hienoja!

Se perusversio sinikämmentä on sininen.

Iloa ja Valoa marraskuun läpi elämiseen. Haastan mukaan Kukka & Kaali -blogin Pauliinan, Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ja Päivänpesän elämää -blogin Katjan mukaan sinivalkoisiin ajatuksiin.

Kärhö 'Ice Crystal'

Haasteen säännöt:

Kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki blogista)
Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen on pääroolissa
Haasta kolme tai useampi blogiystävä mukaan
Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhaheti- suurten unelmien puutarha -blogiin Sinivalkoista haaste postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instassa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista haaste ja @puutarhahetki

Ilmoja pitelee, sanois vanha kansa

Suomalaisten suosikkipuheenaihe on säätila. Ei meitä hirveesti hetkauta rapakon takana äänestettävä pressa, vaikka se valtamediaa niin kiivaasti täällä puhututtaakin. Mutta säätila on kyllä mitä ajankohtaisin, konkreettisin ja jokaiseen vaikuttava asia. Sitä voi rinnastaa vaikka verotukseen - siitä voidaan puhua, marmattaa, siunailla tai vain todeta. Mutta siihen ei voi vaikuttaa.

Toissa aamun kuuraa ruusuilla

Syksyn kelit ovat yleensä aina hyvinkin vaihtelevia. Märkyys on keskimäärin vakiosti runsasta. Enpäs muista kuivaa syksyä, mutta vetisisiä muistan monta peräkkäin heti pitkältä aikaa. Syksy vain sattuu olemaan syyssateiden aikaa.

Aamukuuraa 'Lemon Rokoko' ryhmäruusun viimeisellä nupulla.

Alati pimenevissä päivissä yksikin kuulas pakkasaamu kuuran kera on tosi kivaa. Heti perään kun yleensä heittää taas lisää vettä taivaaalta. Kameran kanssa kiersin puutarhaa katsoen kuuran teräviä piikkejä ruusujen pakastuneissa kukissa ja puiden lehdillä. Se on terävä muistutus siitä, että pakkasen voima lähestyy hiljalleen voittaen syksyn viivyttelyn.

Japaninhappomarjan kuura on kuin taideteos.

Yhden kuulaan pakkasyön jälkeen hienot kuurankukat sulivat vesisateeseen nopeasti. Kieltämättä tässä mustassa pimeydessä kaipaisi jo edes kainoa lumihuntua, mutta ennusteissa on tarjolla vesisadetta myrskytuulessa. Pöh.

Keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) ottaa punaisen syysvärin.

Toisaalta vielä on muutama syystyö puutarhassa tekemättä. Olen istuttanut vasta 400 valkosipulin kynttä, joten ainakin sata tai kaksi pitäisi piilottaa vielä multiin. Kanadan- ja ryhmäruusujen tyvimultaus on tekemättä, joten silläkin sektorilla olisi vähän lapion heilutusta tiedossa. Olen jo leikkonut pisimmät kukkavarret pois, sekä poistanut metalliset tuet. Aina en ole niitä poistanut, mutta fysiikan lakien mukaan ne johtavat kylmyyttä maahan pakkaskausina. Siis otin talveksi pois.

Huntukorpipaatsama 'Fine Line' ei ole vielä saanut edes keltaista syyväriään.

Muuten alan olla aika valmis ottamaan vastaan lepokauden talven ajaksi. Sato on korjattu talteen ja kesä alkaa olla paketissa. Töissä riittää kuhinaa suunnitella jo täysillä ensi kasvukautta. Kesäkukista on tilaus jo hahmotteluvaiheessa, jossa haetaan taas uusia värejä ja lajikkeita yhdistettyinä luottomenestyjiin. Aina pitää olla uusia ässiä hihasta vedettäväksi ja kaupunkilaisten iloksi.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) ei oikeasti pihlajalle näytä yhtään.

 

Pieni jokemme on urheasti vetänyt hirveät vesimassat uomassaan, kun syyssateet meinasivat tuottaa nopeaa ongelmaa vesimäärässä. Mutkikas on veden reitti, kun yläjuoksun alkupäässä ylivuotokanavan kautta ohjattiin Pattijoki vähän aikaa virtaamaan tekoaltaan kautta meidän jokeen. Säästyi Pattijoen alajuoksun talot kastumiselta, mutta meidän kellarista pumpattiin taas vettä ulos. Koska kellarimme on ihan jokirannassa, niin siellähän laarit eivät ole lattiatasossa juurikin tuon vesiongelman takia. Kellarissa päivystää vakiona vesipumppu lattiassa olevassa syvennyksessä, joten isoa murhetta nousevasta vedenpinnasta ei ole. Pumppu hoitaa nöyrästi sinne pääsevän veden ulos.

Helmipihlaja (Sorbus koehneana) on valkomarjainen.

Huominen näyttää myrskyisälle kera ikävän vesisateen. Vielä pitäisi saada syystöitä tehtyä, puita suojattua ja yhden koirapuiston remonttikin on vaiheessaan. Ihan ei sisätöille vielä kerkeä, mutta toivoisi kelvollisia työilmoja ulkotöille.

Viimeisiä kukkia puutahassa on liilakonnanyrtti.

Marraskuun alussa kukkimiset puutarhassa alkaa olla ohi mennyttä. Tuo liilakonnanyrtti on tosi sitkeä sissi, joka lopettaa vasta oikeasti talven tullessa. Yhtä sitkeitä on ruusut ja osa kärhöistäkin. Komeamaksaruohotkin jaksavat vain. On ne ihmeellisiä!

Komeamaksaruohot on syksyn suuri ilo.

Koiranheiden myrkylliset marjat ovat jääneet linnuiltakin syömättä.

Reipasta alkavaa viikkoa pimenevässä kaamoksessa! 

Ihana haaste luottoruusuista!

Pauliina Kukka & Kaali-blogista haastoi kirjoittamaan luottoruusuista, mikä onkin ihan hykerryttävän kutkuttavan ihana aihe. Hipaisee ihan sydäntä, jos näin sanoisin. Pauliina esitti haastettaan näillä sanoilla: 

" Parhaimmat ruusut ansaitsevat tulla esitellyiksi, joten tein haasteen.

Osallistu haasteeseen ja esittele luottoruususi. Onko ruususi erityisen kaunis tai kukkiiko se erityisen runsaasti ja kauan? Onko se laiskan puutarhurin unelma? Onko ruusulajikkeellasi jokin erityisominaisuus, jonka haluaisit muidenkin tietävän?

Ei haittaa vaikka et omistaisi yhtään ruusua. Voit kirjoittaa vaikkapa iki-ihanasta leikkoruususta, jonka olet saanut.

Kirjoita ruusustasi juttu ja vinkkaa siitä minulle, niin linkitän se tähän juttuun. Lopulta saamme toivottavasti upean kokoelman kympin tai kymppi miikan -arvosiia ruusuja. Jos sinulla on paljon ihania ruusuja, joita voit suositella toisillekin, niin toki voit kirjoittaa niistä kaikista. Lyhet maininnatkin riittävät.

Voit mainta myös ne, joita et
oman kokemuksesi perusteella
enää hankkisi.

Puutarhani ruusukunkku on kanadanruusu 'Henry Kelsey'

Kamerani ei toista punaista rehellisesti. Väri kun kuvaa hehkuvampi,
edellinen kuva tavoitti sävyn parhaiten

Vastaaminen on ah niin helppoa, koska kanadanruusut veivät minun sydämen ihan kokonaan. Pauliinan mielestä ihana kanadalainen 'Morden Blush' kukki hienosti, mutta siitä piti poistaa kukkineet kukat niiden muututtua ruskeiksi rumistuksille. Minulle nuo hoitotoimet ovat rentoutumista ja nautin siitä. Ei haittaa minua siis.

Heinäkuun lopussa kukkivat alhaalta talvehtineet oksat. Niiden
yli nousee uusi kasvu, joka jatkaa kukintaa pakkasiin asti.

Ei ole vaivaton ruusu 'Henry Kelsey' - se elää menestymisensä pohjoisrajoilla V-vyöhykkeen  rantakaistaleella, jossa syystelvesta lunta ei vain ole eikä tule. Pakkasia saattaa silti olla tiukastikin. Meille lumi tulee vasta kevättalven puolella, ja siinä ehtii sahata tiukkaa pakkasta ja vesisadetta vuoron perään. Tosi kovaa kasveille ilman suojaavaa lumipeitettä.

Talveksi kanadalaiset suojataan tyvimultauksella ja pakkasturpeella. Silti yleensä lumirajan yläpuolelle yltävät osat kuivuvat. Se ei haittaa, sillä uusi kasvu lähtee rivakasti ja vahvoin versoin. Ne talvehtineet osat kukkivat heinäkuusta lähtien runsaina, kunnes uudet versot ehtivät kasvaa ja kehittää nuppuja. Käytännössä 'Henry Kelsey' kukkii heinäkuusta lokakuuhun asti runsaana ryöppynä. Toki siinä pitää kukkineet kukat leikkoa kerran viikossa pois, että kukinta jatkuisi ränsistymättä. Siis tavallaan työläs, jos hommaa pitää hankalana.

Pensasruusuista valintani on 'Ritausma'

Ruusuja on niin hiton paljon niin ihania, joten poimin myös helpommista pensasruusuista suosikkini. Ykkönen ehkä on... Ritausma - latvialainen puistoruusuristeymä, joka jaksaa kukkia todella pitkään ihan ilman hoitoa. Ulkonäköään parantaa, jos kukkineita kukkia edes käsin nyhtää pois. Kuvasta voi tavoittaa avonaisten kukkien lisäksi hurjan paljon nuppuja. Tämä ruusu jaksaa kukkia hurjasti ja pitkään. Kiitosten arvoinen ja helppo.

... vai olisiko se sittenkin 'Sointu'? Kaukaa otetussa kuvassa tuo oikeanpuoleinen

Toinen yhtä valovoimainen pensasruusu on suomalainen jaloste 'Sointu', jonka kukinta-aika on tasan yhtä pitkä, eli heinäkuusta pakkasiin asti. Oikeasti ihania ruusuja on todella runsas valikoima, mutta lopetan oikeastaan tähän.

Yhden ruusun menehtymistä en surisi yhtään. Se on köynnösruusu 'Pohjantähti'. Eritäin kestävä ja pirullinen kasvutavaltaan. Se kasvattaa jäykkiä ja pitkiä vuosiversoja, jotka ovat ihan järkyttävän äksyjä piikkejä täynnä. Se tarvitsee tuen, mutta jäykkänä sitä ei mitenkään saa pujoteltua tukeen. Sitoa se pitäisi, mutta äimän kokoisten piikkien ulottuville meneminen tuottaa tuskaa. Kerran jäin hiuksistani kiinni mokomaan piikkipehkoon, ja jouduin huutamaan Maestroa apuun. Tätä lajiketta en suosittele yhtään kenellekään, mutta kestävä se on, vaikka oikeasti ei olisi väliksi.

Kanadalainen 'Morden Centennial' on rakastettava!

Ryhmäruusu 'Mirato'. Ryhmikset elävät muutamia kausia suojattuina,
mutta tuppaavat katoamaan V-vyöhykkeen ankaraan talveen.

Rymis 'Lemon Rokoko'. Näitä on pakko hankkia, vaikka menestymisennuste
sekä vaivannäkö eivät kohtaa. Mutta ne ovat kauniita!!!

Ryhmis 'Baronesse' on ihastuttanut useamman vuoden.

Ryhmis 'Sweet Haze' on yksinkertaista kauneutta.

Ensi kesänä toteutan erittäin keskeiselle paikalle ison puistoremontin, jossa tulee iso alue ruusupuistoksi. Yllätin itseni seikkailemalla Tantau Roses-sivustolla. Onhan se ihan pakko laittaa ryhmäruusista istutuksia kaupungin arvopaikalle! Lisänä tulee kanadanruusuja ja valikoituja pensasruusuja. Tästä talvesta tulee ihana suunnittelun seikkailu, muta onneksi takataskussa on tukevasti kokemusta ruusuista. Kaikki mitä tässä postauksessa näitte, tulee realisoitumaan Meranrantakaupungin puistossa ensi kesänä.

'Nina Weibull' kestää myös melko hyvin.

Ryhmis 'Piano'a unohtamatta!

Ruusuista tulevaisuutta tässä suunnitellaan ja tehdään ihan tosissaan! Ketähän kutitttaisi saada ruusuinen haaste? Toveri Hirnakkaa olen viekotellut ruusujen maailmaan, ja Ruusumuorin jutut olisi todella ihana saada lukea myöskin. Kolmantena jakaisin avoimet kortit jokaiselle, joka haluaa rikastuttaa yhteisiä ruusukokemuksia omalla kirjoituksellaan.

Pauliinalle 'Lambert Closse'. Tätä en saanut menestymään, vaan se
aina menehtyi suojauksesta huolimatta talveen. Kahdesti yritin.