Kanadanruusujen syksy

Lokakuuta mennään ihan hurjaa tahtia. Huomenna saavutetaan kuun puoliväli. Vielä ei ole edes halla puraissut herkimpiä, mutta syksyinen ränsistyminen on kyllä jo täällä.

Tämän kesän kunkku on 'Henry Kelsey'

Koeruusumaassa kasvoi vahvoin varsin ja täysin nuppulatvoin useita lajikkeita. Minähän vasta opettelen tuntemaan näiden ruusujen tapoja, eli tämä ruusujen tuntemus ja osaaminen on vasta alussa.  'Henry Kelsey' talvehti hyvin, ja ilmeisesti viime vuonna ehti tehdä siis juuttaan vahvat juuret. Kasvu oli tosi voimakasta ja kukinta aivan hurjan runsasta. Edelleen nuppuja riittää, mutta pian on aika katkoa latvat ja toivottaa hyvää talvea. Kukat kestivät sadetta myös varsin hyvin. Annan arvosanan "Paras kanadanruusu 2017"

Kanadanruusu 'Campfire' lokakuussa.

Iloisena yllättäjänä oli viime syksynä pienenä taimena istuttamani 'Campfire', joka nousi maan rajasta kukkien pitkään. Kukat muuttavat väriään kukinnan edistyessä, joten tämä on tosi herkullinen seurattava.

Melkein epätodellisen näköinen 'Campfire' - kukat keltaisesta pinkin kautta valkoiseen.

Kiitän Ruusukummiani tästä lahjasta - siitä on ollut tosi paljon iloa! Uskoakseni ensi kesänä talvehtimisen onnistuessa tämä on tuplasti suurempi. Tänä vuonna kukat heiluivat noin puolen metrin korkeudessa.

'William Baffin' kukki korkeana koko loppukesän

Toinen erityisen kunniamaininnan saa 'William Baffin', joka kasvoi myös tuplasti korkeammaksi, vaikka aloittikin maan rajasta. Kukinta on ollut runsasta ja pitkäaikaista. Oikeastaan jatkuvaa heinäkuun lopusta lähtien.

'Quadra'a pidetään varmana talvehtijana ja kukkijana. Niin on täälläkin.

 'Quadra' nousi edellisiä heikommin varsin, mutta ylsi kuitenkin kukkimaan näyttävästi. Kukinnassa oli kuitenkin pieni tauko syyskuussa, joten tämä kukki kahteen kertaan. Kukkii muuten edelleenkin. Pidän tämän kukkamuodosta ja mehevän punaisesta väristä.

Jotain pettymyksiäkin oli, sillä muutamat lajikkeet tekivät vain hentoja varsia ja pieniä kukkia. Koitan oppia hoitamaan ja talvisuojaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Talven ja tulevan kevään säille emme voi mitään, mutta ainakaan ensi keväänä en tosiaankaan pura talvisuojausta liian aikaisin pois.

Tasan vuosi sitten otettu kuva kuuraisesta ruususta.

Talvisuojaukseen olen varustautunut uudella kokeilulla hankkimalla talvisuojaturvetta 15 säkkiä. Kunhan kelit kylmenevät, niin leikon ruusuja vähän matalammaksi Ruusukummin ohjeiden mukaan. Silloin ne on helpompi talvisuojata. Köynnösruusuista leikon nuppuvarret pois, mutta muut lyhennän noin 40 senttisiksi. Sitten rojautan tyvimullituksen, lisään talvisuojaturpeen ja lopulta heitän maanerotuskankaan penkin päälle suojaamaan vesisateelta. Tätä varten pitää odottaa kelien viilenemistä, sillä tarkoitus ei ole tehdä homeiden valtakuntaa suojaisiin olosuhteisiin.

Viime vuonna lumi tuli ja pysyi marraskuussa.

Päivitän tännekin tulevia talvisuojauksia, kunhan ne ovat ajankohtaisia. Aion kokeilla myös maahan kaatamista joidenkin köynnösruusujen osalta. Talvivalkosipulit pitäisi saada maahan ennen sitä. Tässä käy päivät vähiin, mutta paljonhan riippuu säistä. Hyvällä lykyllä saan huomenna kunnostettua osan talvivalkosipulien penkeistä. Olkoon säiden haltija armollinen siihen puuhaan!

Iloa puuhillesi syyspuutarhassa! Ja tervetuloa lukijoksi Pihapiiantontilla, Ulla Kinnunen ja Maatiaiskanasen elämää - toivottavasti löydätte jotain kiinnostavaa tästä blogista :)

Kanadanruusujen koemaan satoa elokuussa

Koostetaan vähän kokemuksia kanadanruusujen koemaan ensimäisestä vuodesta. Talvi oli suht lempeä, mutta kevät oli pirullisen pitkä ja hyytävän kylmä. Eli ihan tavallista suomalaista olosuhdetta väärällä vyöhykkeellä.

Yksi lemppareista - 'Morden Centennial' kukkii isoin kukin ja runsain tertuin.
Talvehti erinomaisesti sekä pelkällä tyvimullituksella ja toinen pakkaspeiton suojissa.

Tappioita tuli koeruusujen maahan, sillä kaikki eivät selvinneet. Mielestäni talvea tehokkaammin tappoi jäätävän kylmä kevät ahavatuulineen. Minä malttamaton purin talvisuojauksia liian aikaisin pois, kun olin niin vietävän utelias. Otetaan opiksi.

'JP Connell' - keltaiset nuput ja valkoinen kukka. Ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.

Olen analysoinut kuolleiden ruusujen tilannetta. Useimmat raadoiksi päätyneistä olivat istutettu liian pintaan. Näin kävin mm. 'Aspirin' verrokkiruusuille. Niistä pidin niiiiin kovin, mutta molemmat kuolivat. Sen sijaan ryhmäruusu 'Baronesse'sta selvisi toinen yksilö. Ja heti tosi komeana!

Tuplasti korkeampana ja törkeän täynnä kukkia sekä nuppuja. Hieno!

Köynnös- ja pilariruusuista halusin saada versoja säilytettyä, jotta ruusuihin kasvaisi kokoa. Siksi kokeilin suojana rahkasammalta ja muutamille kiedoin pakkaspeitoista nutun talveksi. Se hyödytti talvehtimista ilmiselvästi.

Kaikkein paras talvehtija kanadalaisista oli yllättäen 'Morden Ruby'

Pisimmät versot talvehtivat 'Morden Ruby' lajikkeessa - vieläpä pelkällä tyvimullituksella ja muutaman sentin lehtikatteella suojattuna. Lajikkeella on tosi hienot, pilkulliset terälehdet ja kaunis kukkamuoto. Kukkarunsauskin on kohdillaan. Ainoa vakava heikkos on siinä, ettei se kestä yhtään vettä kukinnoilleen. Ne ruskistuvat ja mätänevät hetkessä. Tämä sopisi ruukkuruusuksi jonnekin katoksen alle, mutta huonosti avomaalle. Talvenkestävyys on tosi hyvä.

'Cuthbert Grant'ist en odottanut suuria, mutta se yllätti!

Viime kesänä heikon kasvun ja kukinnan 'Cuthbert Grant' lajike on puskenut ennätyksellisen kasvun ja paljon nuppuvarsia. Kukka on syntisen punainen ja suuri, josta pidän! Ilolla seuraan mitä tämä lajike tarjoaa. Kasvunsa tämä aloitti maan rajasta, eli versot eivät talvehtineet. Kirjaviisauden perusteella tämä ei uusi kukintaansa niin hyvin kuin muut kanadalaiset.

'Campfire'n eri versioita kukan väristä iän mukaan.

Vähän harvinaisempi kanadalainen on 'Campfire'. Sen sain Ruusukummilta viime elokuussa, eli se on syysistutettu. Jännästi kukat aukeavat keltaisena saaden nopeasti punertavan reunuksen. Sitten kukka muuttuu vaaleanpunaisen ja valkoisen kautta pinkiksi. Jännää seurata värien vaihtumista! Tämä talvehti hyvin nousten usealla versolla maan alta. Suojana oli pelkkä tyvimullitus ja pari senttiä katetta.

'Nicolas' kukki viime vuonna ihan hervottomasti. Kahdesta toinen talvehti,
toinen valitettavasti kuoli. Talvehtineella oli tyvimullituksen lisäksi sammalesta
suojapeitto, kuollut verhoiltiin vain tyvimullituksella.

'Nicolas' oli lajike, josta suuresti pidin viime vuonnakin. Selvinnyt yksilö ei ole viime vuotista isompi, vaan on selvästi kärsinyt talvesta. Kukkii kuitenkin antamuksella runsain kukkatertuin.

Meren rannalla rauhan vallitessa.

Kuva on muutaman päivän takaa, kun vielä meren rannassa oli rauhallista. Nyt siellä on sotatila käynnissä ja haulikoiden pauke käy kuumana. Pentu ei säiky meteliä onneksi.

Rieko melkein neljä kuukautta vanhana. Topakka pakkaus aussia.

Ruusuista lisää  myöhemmissä postauksissa. Muutakin on puutarhassa tarjolla - hortensiat hehkuvat ja muutkin syyskukkijat ottavat vauhtia kukintaansa. Niistä seuraavalla kerralla lisempää.

Iloa ja valoa viikkoosi sekä keveitä askelia elämäsi kulkuun! Ronja Ryövärintyttärelle kiitoksia liittymisestä lukijoihin - toivottavasti viihdyt, vaikka aihepiirit tässä blogissa pomppivat miten sattuu.

Takaisin oikeaan asiaan - ruusumaan päivitys

Pitkään on mennyt höpöttäessä ihan kaikkea muuta, mutta nyt alkaa ruusumaan vuoro! Omiksikin muistiinpanoiksi kirjaan koeruusujen menestymistä ja uuden ruusumaan vaiheita. Näistäkin merkinnöistä voi olla apua, kun selvitetään kanadan- ja ryhmäruusujen menestymisen tekijöitä.

Rosa Hansaland on uusi asukki koeruusujen maassa. Ei se mikään koeruusu ole,
mutta ruusumaassa sattui olemaan tilaa vainajien kohdalla. Nätti on.

Koeruusujen maa lähti kylmän ja tosi pitkän kevää jälkeen kasvuun viimein. Kaikki oli 2-3 viikkoa myöhässä. Kesäkään ei ole hellinyt, sillä täällä on ollut kuivaa ja kylmää. Lämpösumma jää tosi surkeaksi, mikä on sangen huono asia. Monet kasvit vaativat korkeaa lämpösummaa kukoistaakseen. Ei voi mitään, säiden armoillahan tämä harrastus on.

'Henry Kelsey' on ruusumaan kunkku.

Kanadanruusuista 'Henry Kelsey' kukkii ihan valtoimenaan. Viime kesänä se kukki tuon alaosan mitalta yhtä runsaana. Tänä vuonna se on tehnyt korkeammat versot - myös täynnä nuppuja. Tästä voi kasvaa muhkea puska pitkään kukkivaa ruusua. Odotan jännässä. Tämä myös talvehti erittäin hyvin palelluttaen ylimmät versot. Ensi talveksi leikkaan valmiiksi matalammaksi, mikä helpottaa talvisuojausta.

Toinen vahva talvehtija on 'Morden Ruby'

Yllättäjänä versoilla talvehtineissa oli 'Morden Ruby'. Se kärsi viime kesän sateista ruskettaen kukkansa täysin. Kukinta oli floppi, mutta talvehtiminen erinomaista. Nytkin kukkaa pukkaa niin perskeleesti.

'Cuthbert Grant'

Tämä ruusu esitti viime kesänä vain yhden näytekukan. Nyt se on venynyt reiluun metriin ja nuppuja on piukassa. Ainakin se kukkii tovin. Tämän versot paleltuivat maan pintaan asti, mutta kasvu on ollut tukevaa ja vahvaa. Kukkien väri on minua puhutteleva syvä punainen.

'Morden Centennial'

'Morden Centennial' oli yksi menestyksellisiä talvehtijoita myös. Tänä vuonna sekin yltää tuplaan korkeuteen - ja samalla kukintaan. Näitä on kaksi kappaletta. Toisen talvetin normaalin tyvimullituksen lisäksi pakkaspeittoon käärittynä ja rahkasammalella vuorattuna. Se talvehti täysin versoineen. Toinen paletui tyvimullitukseen asti, mutta on myös hyvin vahvakasvuinen ja kukkaisa.

'Campfire'

'Campfire' yllätti. Se oli Ruusukummilta elokuun lopussa saatu ja siten syysistutettu. En oikein uskonut syysistutukseen, mutta olin väärässä. Tämäkin paleltui tyvimultaukseen asti, mutta lähti keväällä vahvaan kasvuun. Kukkansa on hienot väriä kukinnan edetessä vaihtavat. Kukinnan alussa on keltaoranssia, joka haalistuu kukan ikääntyessä vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Hieno!

'William Baffin'

Tämä oli yksi, jonka talvetuksessa kokeilin pakkaspeittoa. Versot säilyivät hyvin ja kasvu on rotevaa. Haluaisin saada näistä pilari- ja köynnösruusuista kookkaampia - versoillaan talvehtivia. Ensi talvena jatkan kokeilua pakkaspeitolla. Pidän ne vain myöhempään. Keväällä riisuin ne liian aikaisin pois, jolloin paahde pääsi tekemään tuhoja versoissa. Opettelua tämä minulle on - löytää toimivat talvetuskonstit mahdollisimman vähällä vaivalla.

'Baronesse'

Ryhmäruusuista 'Baronesse't eivät olleet verrokkeina mikään suuri menestys. Näitä oli kaksi, joista toinen kuoli. Tämä toinen esittää puolestaan ihan merkittävän vahvaa esiintymistä kaudelle 2017. Kokoa on nyt tuplasti isommin ja nuppuja on hurjasti.

'Baronesse'n kukinto on suuri ja tiivis. Se kestää myös sadetta hyvin.

Selvitin syitä menehtyneiden osalta kaivamalla juurakot esiin. Yllätys oli siinä, että juurenniska olikin vain reilun 10 sentin syvyydessä! Oliko vika rankkana sarjatyönä tehtynä urakointina ja siitä seuranneena herpaantumisella istutussyvyyden kanssa? Oli niin tai näin, niin liian pinnassa olivat ja menehtyivät kaksi 'Aspirin' ja yksi 'Baronesse' ruusut. Tämä jäljelle jäänyt kukoistaa nyt ansiokkaasti. Ja minä opin jotain kantapään kautta.

Ruusumaa on saanut uusia asukkaita entisten tilalle. Pääpuutarhuri kävi työreissulla Blomqvistin taimistolla ja toi kaksi 'Morden Belle'ä, jota jäin kaipaamaan. Pidin siitä kovin, mutta se kuoli viime talveen. Tuplasti uudempi yritys on kehissä. Samoin lisänä on 'Merveille' ja tuon ekan kuvann 'Hansaland' Lisäksi olen istuttanut iiriksiä, kurjenpolvia ja salviaa ruusumaahan täytöksi. Jokunen punalehtinen berberiskin paikkaa puutteita. Vielä olisi tilaa hankkia ruusuista tulevaisuutta.

Loppukevennyksenä päivän Rieko - kissojen kiusa:

Minäkö kiusaisin kissoja?!?

Arvaa kuka häviää taistelun?

Mukavaa alkavaa viikkoa - olkoon polkusi tasaiset ja myötäleiset. Minä toivon pientä myötätuulta, jotta pääsisin lähtemään Mustilan arboretumiin ensi viikonloppuna.