Vuodenaikakuvia ja tarinoita

Ei nyt hurjasti innosta kuvaaminen, kun kaikki alkaa hiljalleen ränsistyä ja rapistua. Rappioromantiikka ei oikein jaksa innostaa, ja vähän sellainen luovuttamisen henki on. Loka-marraskuu on välikausikuukausia, jolloin syksy loppuu ja talven tuloa odotellaan. Yleensä odotellaan pitkästi ja kyllästymiseen asti lumen tuloa. Vuodenaikakuvat ovat nyt jotenkin väsähtäneitä ja masentuneita:

Helianthus 'Lemon Queen' - melkein ehdittiin kukkia!

Lopen uupuneet

Viimeinen yksinäinen

Sitten tarinoita osioon:
Askaroin viimeisiä istutuksia, kun löysinkin vielä muutamia istuttamattomia taimpurkkeja. Niistä puuttui nimilappuja, joten pieniä yllätyksiä on tiedossa. Askaroin luonnonkivikossa Abetorumin perukalla. Siellä jäkäläiset ja sammaleiset kivet ovat pääosissa. Joitankin havuja olen kiven koloihin istutellut, mutta tarkoitus on pitääkin tuo alue kivien valtakuntana.

Taustan kivikossa askaroin tänään

Kuusikon kaaduttua valon edestä alkoivat heinät ja puolukat vallata kivikkoa. Kitkin niitä pois, että kivet näkyisivät paremmin - kivet ovat vain niin hienoja! Tuo kivimaa on ollut enempi oman onnensa nojassa, mutta tänään askaroin sinne pari kivettyä istutusallasta ja tuupin vähän taimia maahan. Alueen kehittämiseenkin visiot kypsyivät.  Kivikko on ollut sellainen stand-by tilainen "tekee kun jaksaa ja innostuu" -projekti ilman dead-linea. Vois vaikka innostuakin.

Portinvartijakoivu hallitsee

Ihan hiivatin huono heinäkuinen kuva tuossa yllä, mutta kivikkoa hallitseva vanha laho koivu on portinvartijana. Tuosta eteenpäin on Kärppäniemenä tunnettu kuusikko, ja kivikko on porttina sinne. Siksi portinvartija nimitys. Koivun lehdet maatuvat kivien kolohin, ja niihin juurtuva heinät, puolukat ja oravanmarjat. Kaivelin kivien koloja puhtaaksi mullasta.

Vihma 'Cyni'llä on oma kolonsa kivien keskellä

Paikka on kuiva ja hyvin aurinkoinen. Siellä voisi kokeilla erilaisia neilikoita ja kivikon maksaruohoja. Mehitähdet eivät ole tykänneet olla tuolla, niitä olen sinne monasti istuttanut.

Kivien latomisessa olen mahdottoman huono, mutta jotenkin meditatiivista hommaa se kyllä on. Ehkä opin vielä kiveyksen tekemisen. Taitolaji se on. Maestro meillä on mestari siinä, minä teen semisekundaa - mutta siitäkin onnellisena :D

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ja keveitä askelia poluillesi!

Kyllä irtoo!

Kevät on kultaista aikaa moneen puuhaan. Yksi etevimmistä on hankalien rikkojen kitkeminen. Miten ihmeessä ne onkin keväällä niin löyhästi maassa kiinni? Kesällä nokkosten juurien repiminen on oikeasti voimalaji, mutta näin keväällä sekin sujuu laittoman helposti.

Teräväpiikkinen hara, ja nokkosetkin lähtevät keveästi!

Viime kesänä harmittelin ruusupuskissa ja herukoiden seassa rehottavia nokkosia. Nyt ne lähtevät haralla sievästi juuristoaluetta pöyhimällä. Ei ole tarkoitus ruusun juuria särkeä, vaan löytää oranssinkeltaiset nokkosen juuret ja kiskoa niitä sitten hartaasti irti. Ja niitähän piisaa, mutta onneksi vetolujuus on omaa luokkaansa. Ja hommasta saa ihan sairaan suurta hupia :P Armoton kosto viime vuoden nokkosenpolttamista!

Hevosvuosilta on tallella aivan korvaamattoman hyvä kitkentäväline:

Kaviokoukku, jonka saa hankittua parin euron hinnalla mistä tahansa hevostarvikkeita myyvästä puodista. Se on täydellinen rönsyleinikin kitkentään, terä vain ujutetaan juurenniskan alle ja nykäistään. Onnistuu hyvin vaikka perennanjuurakon seasta suurempaa turmelusta tuottamatta.

Monivuotiset rikat on nyt keväällä ehdottoman helpoin kitkeä. Vielä kun keksisin miten saan sitkeän voikukan pionin juurakon keskeltä pois. Se on ollut monen vuoden taistelu ja olen tasaisesti häviöllä. Noh - aina ei voi voittaa.

Muuttolinnut ilahduttavat myöskin. Tänään bongattiin ensimmäiset västäräkit ja vanha tuttu kuovi kävi kaartelemassa peltojen päällä isoon ääneen tuloaan kuuluttaen

Kymmenien kurkien parvia suuntasi määrätietoisesti pohjoiseen. On ne valtavan isoja ja upeita lintuja! Kiirettä niillä näyttäisi pitävän, vaikka kelit ei varsinaisesti lämpimiä olekaan.

Lämpenevää kevättä ja iloa arkiviikkoosi! Näitä odotellessa...