Kuinka koira käännetään kesäaikaan?

Kesäaika on täällä taas. Sanana se kuulostaa tosi kivalle, mutta tunti aiemmin ylösnousua on täyttä tuskaa seuraavat päivät. Kun herätys normistikin arkena on 5:45, niin siitä tunnin kiristäminen on tosi pirullista.

Kaikki kellot on taas veivattu kesäaikaan, paitsi tämä!

Eläimet eivät ymmärrä ihmisten höperehtimistä kesä- ja talviajan välillä. Niillä on oma sisäinen kellonsa, joka on timantin tarkka. Riekon iltaruoka tulee klo 16:30, joten tämän hetken kellon mukaan klo 15:30 koira steppasi jo hermostuneesti - minä olen selvästi unohtanut nyt jotain Hyvin Tärkeää!

Ei löydy nappuloita, jotta aikaa rustaisi.

Kotin selittää Riekolle kesä- ja talviajan merkitystä, mutta selontekoni hukkui mariseviin protestiääniin, jota tehostettiin vakuuttavalla itkusessiolla. Ei helpottanut edes selonteko mahdollisesti Eu-lainsäädännössä matelevasta kesäajan kumoavasta esityksestä. Ruokaa oli saatava, vaikka kellon mukaan tuntia liian varhain. No rauha palasi pienellä neuvottelulla ja myönnytyksellä.

Sopisi loppua viimein "Itsenäisen Suomen" kesä- ja talviaikojen vatkaus, joka ei tuota mitään hyötyä - vaan ihan pelkkää haittaa. Kysykää vaikka meidän Riekolta. Odotetaan nyt suomalaisella kärsivällisyydellä, mitä EU suuressa viisaudessaan asiasta meille lupaa. Toiveissa olisi järjettömyyden lopettaminen.

Arkiviikko taas edessä, ja lumet sulavat hiljalleen. Yhtään vihreää tai piippoa ei ole näkyvissä. Iloa ja valoa poluillesi!

PeeÄääs: Peippojen etujoukkojen tiedustelija tuli ruokintapaikalle tankkaamaan elämän eväitä. Pian ilmassa raikuu peipon niin autuas konsertto!

Kevätpäivän tasaus

Yksi puutarhavuoden merkkipaaluja on juuri tänään keväpäivän tasauksena. Siitä kevät alkaa - noh ainakin valon puolesta. Taivaalta sattuu nyt mättämään taas räntää. Fiilistellään kuitenkin kuvilla, sillä kevättä tässä odotetaan varmaan jokainen. Kuvat ovat toissavuodelta, eli täällä Pohjanmaalla ei kevät tosiaankaan vielä silmuja turvota pitkään aikaan!

Silmuissa on tulevaisuus. Neuvoksenomenapuun (Malus echtermeyer)
punaiset kukkasilmut lupaavat paljon.

Täytyy pitää toivo korkealla, että viimein päästään taas maata kuoputtamaan. Pohjanmaalla kelirikko riesaa, eli loskaa ja vettä on infernaaliset määrät. Asfalttiteihin syntyy nopeasti teräväreunaisia reikiä, joita pitää parhaansa mukaan väistellä. Kyllä niitä koitetaan paikkailla, mutta paikat häipyvät pienessä hetkessä murusina penkoille.

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) ja tahmea silmunsa.

Muuttolintuja vahtaan silmä kovana, mutta nehän tulevat vasta ensimmäisten sulien vesien ja pälvien ilmestyttyä. Vielä mennään vakituisella henkilökunnalla lintujen ruokintapaikalla. Melko vilske siellä käykin, ja keväisiä serenadeja lauletaan jo pontevasti. Selvää kevään odotusta on silläkin sektorilla.

Kirsikan kukkasilmut ovat pulleita.

Merenrantakaupunkiin on tulossa kaikkien aikojen vihervuosi, sillä minulla on ollut aikaa suunnitella monenlaisia kujeita. Sen voin kertoa, että huikea määrä ruusuja istutetaan kukkimaan kaupunkilaisten iloksi. Kuinkas muutenkaan.... en varmaan yllättänyt ketään tällä paljastuksella.

Kanadanruusu 'William Baffin'

Ensimmäiset kanadalaiset ruusut istutan kaupungin istutuksiin viimeinkin! Valitsin lajeiksi 'William Baffin'in ja 'Henry Kelsey'n. Isoon ryhmään tulee myös 'Sointu' ruusua, sekä mahdollisesti 'Iitin Tiltu'.

'Henry Kelsey'

Niin että malttamattomana tässä odotellaan lumien sulamista. Paljon on tekemistä tiedossa.
Iloa ja valoa viikkoosi, vaikka räntäsateiden keskelle!

Turkkivero - hallitus leikkasi jälleen!

Juu näin vaalien alla raflaava otsikko ottakaa huumorin kannalta. Minä olen se hallitus ja kissoilla on takkuiset turkit.

Puffle on kuin vaahtokarkkia - suuri ja ilmava. Paljon villoja, eikä ihan vähää kissaakin.

Pitkävillaiset kissat ovat työläitä, varsinkin kun ne eivät suostu vapaaehtoisesti kammattaviksi. Äkäiseen kynsi- ja hammastarjontaan kyllästynyt hallitus ottaa ajoittain pakkokeinot käyttöön saksien muodossa.

Maton väri on tietenkin valittu kissan mukaan  :)

Pitkävillaisilla kateilla kasvaa muhkea leijonanharja, jonka yli sangen piikkinen kielikampa ei pääse kylki- ja vatsakarvoja setvimään. Leikkaan ennen vuoden vaihdetta leijonaharjan pois, sillä kissojen karvanlähtö alkaa heti alkuvuodesta.

Tästä kissasta on jo leikattu paljon turkkia lyhyemmäksi.

Sekään ei lopulta riitä, vaan saksien kanssa saa leikkoa villoja lyhytkarvaiseen muotoon. Koska kissat eivät ole vapaaehtoisia tähänkään puuhaan, niin leikkausjälki on kuin leikkuupuimurin kanssa tapelleella. Ihan kamala, mutta tarkoituksenmukainen.

Weteraanikissa Welho antaa parhaiten leikkoa takkujaan. Leikatut osat on
harmaanmustia ja koskemattomat paikat kiiltävän mustia. Eli kynitty kissa.

Turkki huopaantuu ja lopulta isot takkupallot kiristävät ihoa. Jos takut ovat isot ja ihan ihossa kiini, niin ainoa apu on mennä eläinlääkäriin ja nukutuksessa leikata koneella koko turkki pois. Tämmöisenkin operaation olen nähnyt, mutta omat kissat ovat menneet vielä kotisaksien voimin vähän kerrassaan takkuja setvien.

Saksittuja, huopaantuneita takkupalleroita.

Sen vain sanon, että ikinä enää ei tule taloon pitkävillakissoja! Nipsu ainoana siistinä lyhytvillana on ainoa vaivaton tällä sektorilla. On ne muuten mahdottoman mukavia kapistuksia, mutta tiheä, hento ja huopaantuva turkki on kyllä rasite kissalle itselleenkin.

Niin siisti! Mutta ei tämäkään ole silittämättä siisti. Joka päivä pitkää silitellä useaan kertaan.

Viikonloppuna heräsi taas toivo keväästä. Vettä on satanut, plussalla mennään yötä ja päivää, joten hanget vajuvat kovaa kyytiä. Raahasin tosi ison pelargoniaruukun kellarista sisälle. Ensin tarjosin kunnon kastelun, ja seuraavaksi tarjoillaan valoa. Valkoiset versonalut saavat alkaa vihertymään. Pitää vielä leikkoa sitä, kun kokoa on valmiiksi melkein puoli metriä monessa varressa. Äiti raportoi, että viisi tomaattia on itänyt. Kyllä tämä tästä kevääksi repeää - iloa ja valoa viikkosi!

P.S. Rauski ei ehtinyt kuviin, kun se juoksentelee ulkona. Se on ainoa vilkas näiden laiskojen lisäksi. Eiköhän kevät ja pälvipaikat virkistä tämän peräti laiskan kaartinkin jälleen.

Kaatoiko kissa taimikasvatukset?

Toveri Hirnakka kertoi blogitekstissään kissan kaataneen taimikasvatukset lattialle. Linkki tässä. Lupasin lähettää kuvat kissanpitävästä taimikasvatusratkaisusta. Tässä lupaamani:

Tämä tuholainen on nimeltään Tiuku

Äitini on iän ja sairauden vuoksi joutunut luopumaan koiristaan, jotka olivat nekin huomattavan vanhoja jo. Minä hankin hänen surua ja yksinäisyyttä helpottamaan kissanpennun. En arvannutkaan minkä sortin tuholainen tuli hankittua :D

Olen söpöläinen puutarhakissa! Samettiruusut haisevat, joten saavat olla rauhassa.

Tiuku on tavallinen maatiaiskissa, mutta se on adhd ja hyperaktiivinen. Se on jo kolme vuotias, mutta ei vain rauhoitu. Aktiivisuutta riittää, ja erikoisalana on puutarhurointi. Se silppuaa ja repii kasveja - erityisesti nuput on sen tuholistan ykkösenä. Vain pahalta haisevat kukat - kuten pelargoniat - saavat olla rauhassa. Mullan viskely purkeista on myös mitä mainiointa viihdettä Tiukun mielestä, joten miten saada mahtumaan samaan huusholliin kissa ja taimikasvatukset?

Äitini rakastaa kesäkukkien kasvattamista, joten tähän tuholaisongelmaan piti paneutua. Maestro suosikkivävynä (ja ainoana vävynä siis) tarttui toimeen. Pohjana oli halpa minikasvihuone, jota tuunattiin vähän:

Muovihuppu pois ja nippusiteillä metalliverkkoa runkoon kiinni.

Katiska- ja muusta metalliverkon jämistä on tehty kissanpitävä suojus. Kastelua helpottaa ylös nousevat oviluukut tuossa etuseinässä. Taimet saa nejään tasoon. Ylimpänä parvekelaatikossa on itämässä äitini ikisuosikkeja astereita, seuraavalla hyllyllä on minun tomaatit ja paprikat, sitten on samettiruusut ja alataso on vielä vapaana.

Yrittänyttä ei laiteta! Saa yritää :)

Tämä keksintö on käytössä jo ainakin kolmatta kevättä. Sitä viritellään aina tarpeen mukaan, sillä Tiukulla on aikaa ja energiaa ratkoa visaista ongelmaansa päästä taimien kimppuun. Se ei hellitä, joten kilpavarustelu taimien turvaksi pitää muorinkin iskussa.

Sillä välin maalaiskissat viettävät talven kestävää siestaa kotona:

Talon vanhin katti Welho nukkuu jo korkean ikänsäkin vuoksi lähes koko päivän.

Nuoremmasta päästä White Trash porukan emäkissa on näköjään otellut jonkun toisen kanssa nenänpäästä päätellen:

Hattara

Hattaran tytär Nipsu on ainoa lyhytkarvainen. Muut ovatkin tähän aikaan vuodesta melko takkuisia. Koitan saksia takkuja pois, sillä nämä eivät suostu kammataviksi suurin surminkaan. Takkujen saksiminenkin on sangen hankalaa puuhaa.

Nipsu eli Nipa oikosenaan sohvalla.

Nipan veli Puffle oli jossain piilossa nukkumassa, ja Rauski ADHD viiletti ainoana ulkona. Meidän kissat huilivat koko talven laiskoina. Vetelehtimistä keskeyttää vain evästauot. Nuorin kissa Rauski on ainoa, jossa on vauhtia myös talvella. Sekin jättää kaiken kasvuston sisällä ihan rauhaan.

Siinäpä pieni tietopaketti kilpavarustelusta puutarhuri vs. kissa. Vähän surkuhupaisaa on se, että minä kelvoton taimikasvattaja omistan viisi kasvineutraalia kissaa, mutta äitini ainoa katti silppuaisi ansiokasta taimikasvatusta täystuhon lailla. Onneksi hänellä on näppärä vävy!

Lumisateen keskeltä kevään odotusta toivottelen! Iloa ei nyt repeä taas uudesta kymmensenttisestä lunta. Riitäisi jo.

Mistä hyvä elämä on tehty?

Nautin leppoisasta viikonlopusta. Ei ole mitään katastrofia päällä, eikä kukaan läheinen tarvitse instant apua. Minun elämän paras mahdollinen olotila on leppoisa viikonloppu, jossa siivoilen viikon jälkiä tiski- ja pyykkikoneen voimin.

Silmät on sielun peili. Öh... mitä tuosta voisi tulkita?

Viikonloppuisin kanakaverit saavat residenssin viikkosiivouksen, mutta tänään ekstrasin vaihtamalla munintapesien heinät uusiin ja rapsuttelin orret puhtaiksi puukolla. Kanat ovat kuin kissat siinä, että ne inspiroituvat kovasti kaikesta muutoksesta ja uudesta. Ihan tavallinen pehkujen lisäys ja kuivaheinän heittäminen kuopsutettavaksi sai tyytyväistä pulinaa aikaiseksi. Touhuava kana on tärkeä tehtävässään. On ne hauskoja :)

Lumisadetta australiaisen niskaan suomalaisessa talvessa.

Hyvä elämä minulle on ihan tosi keski-ikäistä tylsää arkea. Parasta ikinä on se, että mitään katastrofia ei ole ilmassa, vaan on ihan normi arkea. Roskisten tyhjääminen ja huushollin järjestäminen on minulle ihan tosi leppoisaa hommaa. Elämässä on ollut ihan riittävästi haasteita - en kaipaa arkeeni yhtään extratwistiä. Näin on hyvä - tylsä on ihanaa!

Lumikiituri

Rakastan ennakoitavaa elämää, jossa työviikko tehdään tavoitteellista ja tuloksellista duunia - viikonloppuna keskitytään oman elämän villakoirien jahtaukseen. Nukutaan pitkään ja ulkoillaan koiran kanssa, rapsutellaan kissoja ja saksitaan niistä takkuja. Tarjoillaan kanoille aktiviteetteja ja viihdytään kotoisasti Maestron kanssa. Viikonloppuna myös laitan hartaammin ruokaa jekutellen makuelämysten kirjossa tyydyttäviä lopputuloksia, vaikka sen eteen jonkun tunnin askaroisinkin.

Lunta on tullut taivaan täydeltä jälleen. Tänään auringonpaisteessa hiutaloi vielä vähän lisää.

Mistä palikoista sinun hyvä elämäsi on tehty? Vielä viimeisenä hyvänä kerron kylväneeni tomaatit tänään. Kuukalenterissa on siihen otollinen päivä. Olen ihan luuseri siemenkasvatuksessa, joten vien kylvökset vanhalle äitimuorilleni kasvatukseen. Näin varmistan sadon, koska itse olen tosi kehno saamaan siemenestä elinvoimaista taimea. Noloa tunnustaa, mutta näin se vain on kaikesta ahkerasta harjoittelusta huolimatta. Ei vain onnistu. Mutta heti kun taimen saa maahan, niin minäkin pärjään kasvatuksessa.

Talvimaiseman lumisateessa on jo puoli metriä lunta.

Iloa ja valoa viikonloppuusi! Lopuksi aivan upea dronella Antti Baasin kuvaama Raahe 2018 video.

Yksi vuosilusto lisää ja kevät teki stopin

Taas on ollut turbulenssia elämässä, joten on aika taas perjantain kunniaksi hiljentyä päivittämään blogia. Perjantai on sellainen huokaisun päivä, kun on saanut työviikon taas pakettiin. Oikeassa kädessä on pala turkinpippurisuklaata ja vasemmassa lasi valkoviiniä. Mielestäni olen ansainnut molemmat.

Rieko riiviö metsälenkillä inspiroituu milloin mistäkin.

Viikolla tuli yksi vuosilusto lisää. Ei tunnu missään, eikä aihetta juhlaan. Sunnuntaina tulee pieni osanottajien lähetystö, mutta keitellään sopat ja kahvit. Asia on sillä kuitattu.  Tai näkyi se vaatineen veronsa, sillä vuosipäivää seuraavana päivänä sain pahimman migreenikohtauksen varmaan 10 vuoteen. Oli pakko ilmoittaaa työpaikalle, että ei nyt vaan pysty eikä kykene. Klo 16 maissa yrittelin hontelosti ylös sängystä.

Katajamuumioita. Minäkin pidin huppua silmillä torstain.

Migreeni on niitä harvoja vaivoja, jotka helpottavat vuosien myötä. Tuli vähän yllätyksenä ihan petipäivä. No toivottavasti kestää taas 10 vuotta seuraavaan kaatomigreeniin. Minulla migis tulee sarjoittain keväällä ja syksyllä. Yhdistän sen matalalla paistavaan aurinkoon, sillä kohtauksen laukaisee yleensä valoärsyke. Yleensä selviän migreenistä tunnin näköhäiriöillä ja kohtuullisella säryllä. Nyt taisi oireilevilla poskionteloilla olla osuutta asiaan. Konttorilla on sisäilmaongelma ja entuudestaan olen altistunut rakennushomeille. Olisi kovaa valuuttaa päästä jo ulkotöille ulos puhtaaseen ilmaan raikastumaan poskionteloita myöten.

Aussienergiaa. Koira on tyytyäinen kun saa juosta vapaana hajujen perässä, järsiä,
jahdata, paimentaa ja keskustella. Tällä hassulla on uskomattoman laaja ääniskaala.

Kevättä meinasi tunkea jo kovaa kyytiä kelien puolesta. Rännit lorisivat auringon paisteessa plussa-asteilla, mutta talvi otti otteen jälleen. Nyt pyryttää ihan talviseen malliin, ja pakkasta on ihan talvilukemia. Olisikin kevät ollut ihan liian varhain kalenterin mukaan. Hullu puutarhuri kyllä nyökytteli kevään auringolle, en voi kiistää yhtään. Mutta liian varhainen kevät tarkoittaa väistämättä takatalvea. Notta paree näin, vaikka maaliskuu kuulemma rankataan kevätkuukausiin. No ei meillä. Hyvä jos huhtikuu tuntuu keväälle ainakaan alkukuusta.

Järsiminen on perustarpeita.

Eli vielä parkkeerataan stand-by tilassa kevättä odotellen. Haksahdin paikallisessa Prismassa Altari- liljoihin. Minulla on niitä entuudestaan, mutta taantuneessa kasvustossa. Nämä ovat erinomaisen haisevia orient-liljoja.

'Altari' lilja. Kuva lainattu JC Raulston Arboretum sivustolta.

Alkuperäinen kasvusto kärsi mittavasti tappotalvesta 2016. Vieläkään eivät ole toipuneet täydellisesti, joten istutan muualle uusia. Kukka on todella järkyttävän iso ja yhdessä varressa on ihan julmetusti kukkia. Miinuspuolena mainittakoon ihan kamala halvan hajuveden lemu, mitä kaunis lilja levittää ympäristöönsä erityisesti ilta-ajan tyynellä kelillä. Siis ei tosiaankaan tuoksu vaan lemu. Kamala. Että voikin kauniissa ja upean suuressa liljassa olla moinen ominaislöyhkä! Kannattaa siis katsoa vain kauempaa. Ostin silti.

Iloa ja valoa viikonloppuuusi! Päivä on jo toosi pitkä. Maaliskuu tuo mukanaan kevätpäivän tasauksenkin. Kaikki kiva on edessä!