Ruusuja, kesäyön taikaa ja arbetorumin kuulumisia

Helleviikko on takana, ja edessä on helpommat kelit noin työn tekemisen kannalta. Minua on huvittanut tänän viileänä kesänä ainokaisen helleviikon tuottamat otsikot mediassa. On käristyskupolia, ennätyshelteitä ja ties mitä verbaalisia ilmauksia tosi kuumalle kelille.

Ruusut rakastavat lämpöä ja aurinkoa. Kuvassa ranskalainen 'President de Seze'

Täällä pohjanmaalla on ollut sateinen toukokuu, jossa oli muutama lämmin päiväkin. Kesäkuu oli kylmä ja tosi tuulinen, samoin heinäkuun alkupuoli. Heinäkuu hiljalleen lämpeni sinne +20 pintaan, mutta ihan rehellisesti lämmintä ja helteistä on ollut tässä kesässä vain mennyt viikko.

Ranskanruusu 'Jenny Duvall' muistuttaa tuota edellisen kuvan ruusua hyvin paljon.

Viileys ja tosi sitkeä kuivuus on tämän kesän kiusoja. Sadetta on kunnolla saatu toukokuussa, ja rippusia kesäkuussakin. Maa on porokuivaa syvältä asti. Töissä ja kotona puutarhurointi on lähinnä kastelua. Rikkaruohotkin näivettyvät kuivuudessa.

Kanadanruusu 'Henry Kelsey' ja Ryhmis 'Calypso'

'Calypso' on kevään hankinta. Kokeilen muutamia Easy Elegans-ruusuja. Nätti on.

Useimmat kanadalaiset kasvavat pensasruusumaisesti. Tämä on köynnösruusu
'William Baffin', joka kurottaa kyllä liki 2 metrisenä syksyllä.

Myönnän kyllä, että viime viikko oli tosi kuumaa ja porottavaa hellelukemissa. Töiden jälkeen olo oli kuin grillissä kypsennetty. Minulle viikon helle piisasi oikein hyvin. Kuivuuteen toivoisin helpotusta, mutta sellaista ei ole sääkartoissa luvassa pariin viikkoon ainakaan. No pyykkiä on helppo kuivata, nytkin 14 räsymattoa kuivuu pesun jäljiltä pihalla.

Ruusumaa yön usvassa

Öisin nousee hieno usva, joka kasteellaan koittaa pelastaa kasveja kuvuudelta. Viikonloppuna minäkin voin valvoa pitempään, joten pääsin kameran kanssa viime yönä usvaa kuvaamaan.

Maailma on niin kaunis ja pehmeä usvaisena. Etualalla kukkivat
enkeliperhoangervo ja 'Hansa'-ruusu.

Täpläleimu 'Alpha' ja pottumaan nurkkaa.

Usva kietoo pehmeään syleilyynsä kukkivaa puutarhaa mitä hempeimmällä tavalla. Illan hämäryys tuo oman tunnelmansa suureen rauhaan, mikä täällä syrjäkylällä muutenkin vallitsee.

Juolavehnää, maa-artisokkaa ja ukontulikukka.

Maalaisromantiikkaa, eli kanojen pesävällyjä talven varalle.

Vielä viimeisenä kuningasliljan nuppuja ja ukontulikukka.

Elokuu jo kolkuttelee, ja minä toivon voivani pitää vähän lomaakin jossain sopivassa välissä. Eli pitäisi sataa, että voin olla himpun pois työmaalta. Tuuraajaa kun ei ole. Ihan työn puolesta saan lähteä käymään Lepaalla puutarha-, viher- ja kiinteistöalan ammattinäytttelyssä. Siinäpä taitaa olla kesän ainoa reissu, mutta hyvä että edes sinne pääsee.

Arbetorumissa likusterisyreeni 'Golden Eclipse' räväyttää pian kukintonsa auki. Enkeliperhoangervo ja viimeiset
pionit kukkivat, purppuraheisiangervo 'Jefam' ja kuunlilja tuovat lehtimuotonsa ja -värinsä piristyksenä.

Arbetorumissa (kirjoitusvirhe on tahallinen) istutukset alkavat pikku hiljaa näyttää pieniltä puilta. Pensaat ovat nopeampia - pitkällistä on puulajipuiston perustaminen. Joistain kulmista katsottuna näyttää jo ihan kivalle.

Edessä rusokirsikka, takana kirjometsävaahtera ja punapähkinä. Muotoja ja värejä.

Armoitetu viikonloppu lähestyy loppuaan, ja taas on uusi työviikko pian käsillä. Iloa ja valoa viikkoosi!

Pian viimeisetkin terälehdet varisevat, ja on aika sanoa heipat pionien upealle kukinnalle.

Minun puuni

Sain tämän ihanan haasteen Leila Kastellilta ja Kivipellon Sailalta. Todella mieluinen haaste, sillä olen niin kovasti puihin päin kallellaan. Voisi puhua ihan rakkaussuhteesta. Kaikkineen tällä tontilla on reilut 400 elossa olevaa, minun istuttamaa puuta tai pensasta. Erinäisiä kokeiluja on kuollutkin.

Yksi rakkauksistani on amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea). Tämä sai
myrskytuulissa 2015 pahasti siipeensä, mutta versoi sitten tyvestä uudestaan.
Odotan taas kasvua isoksi puuksi. Eksotiikkaa pohjoiseen! Kestää kyllä talvet.

Ymmärrettävästi vaikeuksia on valita niistä yksi. En tätä kirjoittaessa tiedä vielä itsekään, mikä niistä olisi se merkittävin. Ehkä se kehkeytyy tässä kirjoitusta tehdessä.

Toinen vehmas ja eksoottinen on piikkiaralia (Aralia elata), jonka lehtien koko
on ihan huikea! Tämä tuo viidakkotunnelman - tosin hyvin piikkisen.

Aloin rakentamaan arboretumia 2010, kun hevosten lähdön jälkeen laitumet huusivat tyhjyyttään. Siitä se idea lähti...! Ja lähti tietenkin heti kerrasta lapasesta. Mopo keulien istuttelin yhtä jos toistakin. Alue ristittiin kuitenkin ensin Arbetorumiksi hieman kirjaimia viilaten. Puulajipuisto kun ei synny ihan muutamissa vuosissa. Innostuin myös kasvattamaan siemenestä puuvartisia. Siinä isona innostajana oli klorofylli.comin puuvartisten siemenketjukirjeet. Harrastus sai uuden ulottuvuuden kotikasvatuksesta. Ja onhan se jotenkin erityistä, kun on ihan siemenestä itse kasvatettu puu.

Arbetorumin runsautta. Takana hopeakuusi, kukassa likusterisyreeni
'Golden Eclipse', vierellään hopeavaahtera (Acer saccharum) ja edessä
päivänliljaa, pioneita ja enkeliperhoangervoja. Kuunliljan lehdetkin
kurottelevat kuvaan mukaan.

Lähtökohtaisesti olen todella altistunut pihlajien ja vaahteroiden lajikkeisiin. Näistä kahdesta suvusta löytyy lopulta se valinta. Pihlajia on alun kolmattakymmentä. Vaahteroita on parikymmentä erilaista. Niiden hienous on lehdissä ja syysväreissä. Pihlajat vielä extraavat upean kukinnan ja marjat syksyä värittämään.

Harvemmin nähty Taatanpihlaja eli Sorbus x thuringiaca
'Fastigiata' kukassa kesäkuussa.

Mielestäni ihan hienoin pihlaja on Sorbus commixta 'Dodong' eli Tuurenpihlaja. Olen aina sanonut, että jos minulla olisi vain pieni piha, johon sopii yksi puu - niin valinta olisi Tuurenpihlaja. Ehdottomasti. Tämä puu on "pohjolan palmu". Se versoo pirun aikaisin huolimatta kylmistä keväistä. Sen silmut aukeavat todella kauniina tarjoillen kukkanuppunsa näkyviin jo varhain. Eikä palellut pakkasiin. Ihan huikea huomattava se on räikeän syysvärinsäkin puolesta!

Kaikki lupaukset ovat edessä - versominen, kukinta, ruska ja marjat!

'Dodong' on upein pihlaja kokonaisarviosssa. Toki muitakin tooosi hienoja on, josta kuvalla esittelen vielä yhden, eli Sorbus aria 'Magnifica'n

Sorbus aria 'Magnifica' loistaa hopeisin lehdin. Tuntisitko
pihlajaksi? Virosta tämän toin, ja hyvin on viihtynyt.

Mutta vielä yksi ihan jäätävä ihanuus on sulohelmipihlaja (Sorbus prattii), jonka lehtien äärellä olen ihan myyty. Katsopas:

Niin söpön karvaiset silmut puhkeavat hiirenkorviksi! Liikkistä!

Heti hurjan monilehdykkäiset lehdet. Hieno!

Rakkauteni pihlajiin on vankkaa. Mutta nyt tulee the Puun valinta. Se menee kuitenkin vaahterolle - suurien tunteiden Acer platanoides 'Drummondii'lle

Kirjometsävaahtera 'Drummondii' on vienyt sydämeni jo aikoja sitten.

Tämä puu on hurjan merkityksellinen minulle. Sen hankin PääPuutarhurin ystävällisellä avustuksella 2010. Tätä lajia ei ollut saatavissa pohjoisesta noina vuosina. Se on metsävaahteran kirjavalehtinen lajike. Ihan yhtä kestävä, kuin tavallinen metsävaahterakin. Erona on paljon lievempi kasvuvoima. Tavallinen metsävaaherahan on mitä kasvuvoimaisin ekoina vuosikymmeninään. Tämä on hillitympi.

'Drummondii'n istutin kuolleen issikani haudalle. Siksikin se on niin voimakas muistopuu. Meillä istutetaaan merkkitapahtumiin aina puu tai pensas. Niitä on jo paljon - jokainen ladattu täyteen jotain merkittävää. Niistä jokainen on tärkeä, vaikka niitä ei nyt esitelläkään.

Kuva on vuodelta 2014. Puu on nyt rutkasti isompi. Mutta valontuoja - huomaatkos?

Tuo kirjometsävaahera on Valon Tuoja. Se valaisee paikkansa ihan suvereenisti. Vaaleat lehdet toistavat ja keskittävät valon. Valo on toivoa, joten tämä vaahtera on Toivon puu.

Lehtien puhkeaminen toukokuussa on perin vaaleaa. Keijukaisten vaahtera tämä on.

Ja kappas hassua sentään - Raahen kaupunkiin tekemissäni istutuksissa tänä vuonna kaksi 'Drummondii'ta sujahti yhteen puistoon. Edellisessä postauksessa mainitsemani Kari Juva veistospuiston suunnitelmissa on kaksi 'Drummondii'ta. Tuokoon ne valoa ja iloa kaikille ohi kulkeville!

Kiitän saamastani hienosta haasteesta, ja välitän sen edelleen Hirnakalle, Cherille ja Maatiaiskanasen elämää -blogeille. Jos joku muukin tuntee asian omakseen, niin voi poimia tästä mukaansa!

Vuodenaikakuvia ja tarinoita

Ei nyt hurjasti innosta kuvaaminen, kun kaikki alkaa hiljalleen ränsistyä ja rapistua. Rappioromantiikka ei oikein jaksa innostaa, ja vähän sellainen luovuttamisen henki on. Loka-marraskuu on välikausikuukausia, jolloin syksy loppuu ja talven tuloa odotellaan. Yleensä odotellaan pitkästi ja kyllästymiseen asti lumen tuloa. Vuodenaikakuvat ovat nyt jotenkin väsähtäneitä ja masentuneita:

Helianthus 'Lemon Queen' - melkein ehdittiin kukkia!

Lopen uupuneet

Viimeinen yksinäinen

Sitten tarinoita osioon:
Askaroin viimeisiä istutuksia, kun löysinkin vielä muutamia istuttamattomia taimpurkkeja. Niistä puuttui nimilappuja, joten pieniä yllätyksiä on tiedossa. Askaroin luonnonkivikossa Abetorumin perukalla. Siellä jäkäläiset ja sammaleiset kivet ovat pääosissa. Joitankin havuja olen kiven koloihin istutellut, mutta tarkoitus on pitääkin tuo alue kivien valtakuntana.

Taustan kivikossa askaroin tänään

Kuusikon kaaduttua valon edestä alkoivat heinät ja puolukat vallata kivikkoa. Kitkin niitä pois, että kivet näkyisivät paremmin - kivet ovat vain niin hienoja! Tuo kivimaa on ollut enempi oman onnensa nojassa, mutta tänään askaroin sinne pari kivettyä istutusallasta ja tuupin vähän taimia maahan. Alueen kehittämiseenkin visiot kypsyivät.  Kivikko on ollut sellainen stand-by tilainen "tekee kun jaksaa ja innostuu" -projekti ilman dead-linea. Vois vaikka innostuakin.

Portinvartijakoivu hallitsee

Ihan hiivatin huono heinäkuinen kuva tuossa yllä, mutta kivikkoa hallitseva vanha laho koivu on portinvartijana. Tuosta eteenpäin on Kärppäniemenä tunnettu kuusikko, ja kivikko on porttina sinne. Siksi portinvartija nimitys. Koivun lehdet maatuvat kivien kolohin, ja niihin juurtuva heinät, puolukat ja oravanmarjat. Kaivelin kivien koloja puhtaaksi mullasta.

Vihma 'Cyni'llä on oma kolonsa kivien keskellä

Paikka on kuiva ja hyvin aurinkoinen. Siellä voisi kokeilla erilaisia neilikoita ja kivikon maksaruohoja. Mehitähdet eivät ole tykänneet olla tuolla, niitä olen sinne monasti istuttanut.

Kivien latomisessa olen mahdottoman huono, mutta jotenkin meditatiivista hommaa se kyllä on. Ehkä opin vielä kiveyksen tekemisen. Taitolaji se on. Maestro meillä on mestari siinä, minä teen semisekundaa - mutta siitäkin onnellisena :D

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ja keveitä askelia poluillesi!

Kommentointiin helpotusta ja muita syyspäivien iloja

Yksi ystävä lähestyi pohtien kommentoinnin hankaluutta, kun ei ole mitään "tiliä". Hoksasin vapauttaa kommentointiin Nimi/URL ja Anonyymi vaihtoehdot. Nyt saa murjaista kommentteja ilman mitään rekisteröityjä tilejä - olkaa hyvä! Kommentit on aina kivoja lukea!

Alppiruusun nuput ovat lupaus tulevasta kesästä!

Valtavan nättejä syyspäiviä on ollut tarjolla heti monta peräkkäin. Raadollisesti olen hyödyntänyt paistepäivät pyykinpesun ja ruohonleikkuun merkeissä. Satoa korjataan kasvihuoneesta ja hyötymaalta, huvikseen askaroidaan istutusten kanssa. Hyvien ystävien vierailutkin piristävät arkea.

Ruskaa rantakukassa

Syksyn värejä hiipii maisemaan. Koivut luovuttivat ruostetauteihin, mutta muissa kasvustoissa kelta- ja punasävyt alkavat loistonsa. Perennoissa loistava syysväri on kuin toinen kukinta! Rantakukka ja enkeliperhoangervo ovat parhaita punaruskaisia.

Rosa glauca eli punalehtiruusu

Osa pensasruusuista ottaa hyvät ruskanvärit. Erityisesti pimpinellat punastelevat ja kiulukatkin kypsyvät. Ne koristavat pensaita pitkälle syksyyn, jos ei linnut käy niillä evästämässä. Punalehtiruusun kiulukat on huonoina pihlajanmarjavuosina kelvanneet tilhillekin. Vähän on isohkoa nieltävää.

Juglans cinerea eli amerikanjalopäkinä

Jalopähkinöillä on aivan valtavat lehdet! Tuuliselle rannikolle se ei ole ihan helpoin ominaisuus. Tuonkin jalopähkinän olen idättänyt 2009, istuttanut 2010 ja tuuli katkaisi tyvestä 2014. Onneksi se versoi uudestaan.

Fraxinun excelsior eli lehtosaarni

Siemenestä olen myös tämän saarnen kasvattanut. Kertaalleen sen jänis söi, joten olen sen aina verkottanut. Tämäkin versoi uusiksi vastoinkäymisistä huolimatta. Tänä syksynä poikkeuksellisen hieno syysväri!

Villaheisi eli Viburnum lantana

Heisiäkin keräilin Arbetorumiin moniaita sortteja, osan siemenistä kasvattaen. Heisillä on myös hyvät punastukset syksyisin. Marjat ovat myrkyllisiä. Toistaiseksi heidet ovat olleet terveitä ja tuulet pitäköön inhat heisinälvikkäät ja muut öttiäiset poissa tontilta!

Acer pseudoplatanus eli vuorivaahera

Vaahteroiden ruska on usein keltavoittoista. Vaahteroissa rakastan niiden hienoja lehtimuotoja ja kaunista ruskaa. Kun luo lehdet viimein lentävät syystuuliin, niin ovat kuin pieniä aurinkoja. Monasti manaan väärää vyöhykettä ja sitä että kaikki tulee täällä pohjoisessa paljon myöhässä etelään verraten. Vaan syksyllä me voitetaan - meille tulee syksy ensin ja ruska sen myötä!

Kepeätä keskiviikkoa - kokeilkaahan joku toimiiko tuo Nimi tai Anonyymi kommentointi :D

Loppukiriä vielä ilman maitohappoja korvien välissä

Ilmastollinen fakta on se, että First Killing Frost vaanii seuraavan kuukauden aikana. Nyt on ollut kauniita syyspäiviä puuhata puutarhassa. Näin isossa markissa aina joku paikka pääsee repsahtamaan, tämäkin on ihan kitkerää faktaa. Niinpä otin tänään niskalenkkiä Arbetorumista ja sen heinikoista. Jo eilen yritin tappaa itseni raivaussahan kanssa - se on hikisintä hommaa ikinä! Tänään haravoin heinikot kottikärryihin, raastoin puiden ja puskien tyvet rikoista sekä konttasin Saharan läpi repien rikkoja. Sahara on puuvartisten istutusalue, jonka olen kattanut mansikkakankaalla ja maisemoinut soralla. Se pitäisi kitkeä kerran vuodessa ja harata pari kertaa. No kolme kesää se on saanut villiintyä. Tiedän miten asiat pitäisi tehdä, mutta hairahduksia sattuu. Ne on parsittavissa raakaa reuhtomista käyttäen.

Ukonhattujen aikaa - aika hienostunut kaunotar tämäkin!

Olen saanut istutettua sekä perennoja paikkaamaan kuolleita kohtia että puuvartisia. Vuosien närästys on ollut rumat lautatapulit näköpaikoilla. Yhden näkyvimmän päätin naamioida syreeneillä. Hienoja siementaimisyreenejä on poimittu omiksi lajikkeikseen, josta satuin saamaan pienet taimet 'Prince Notger', 'Roihuvuori', 'Tuomarinkylä', 'Annala' ja 'Rose of Moscow'. Istutin ne verhoamaan rumaa lautakasaa, jonka jälkeen Maestro tuumasi, että tuon lautakasan voisikin siirtää jonnekin sivummalle pois näkösältä. Arrgghh! No syreenit on maassa ja passaa ne siihen ilman rumia lautojakin. Syreeneistä sujuva aasinsilta syysleimuihin:

Syysleimujen aatelia - syreenifloxi

Jos minun pitäisi valita yksi ainoa syysleimu, niin syreenifloxi olisi se. Sillä on valtavan suuret kukinnot, jotka kukkivat myös pitkään. Se pysyy itsekseen pystyssä ja on erittäin kestävä. Useimmat syysleimut kuolivat viime talveen, vaan yksi jatkaa kukkien täysillä!

Paras syysleimu!

Tämän vanhan lajikkeen saatavuus on hyvinkin rajallinen, mutta jos kohdalle osuu niin osta oitis!

'Quadra'

Ruusumaalla viihdyn joka ainoa päivä parin hartaan kierroksen verran. Ei yksikään minun monilajisen puutarhan kasveista yllä samaan, kuin nämä ruusut! Hellittämätöntä kukintaa monissa väreissä. 'Quadra' on yksi vahvavärisistä kukkijoista. Monet ruusuita ovat köynnösruusuja, ja koitan opetella heidän tarpeitaan ja tapojaan. Yli kahta ja puolta metriä ilmoitetaan kasvukorkeudeksi, vaan kitulias pohjola varmaankin nipistää metrin pois. Tai katsotaan keväällä... Vahvalla lannoituksella varmaan kasvavatkin kasvukaudella, vaikka talvi teilaisi edellisvuoden kasvua. Vahva kasvu vaatii vahvat eväät, se on jo tuttua isokukkaisten kärhöjen kanssa askaroidessa. Onneksi täältä löytyy paljon hevosharrastajia, jotka käyttävät oikeita (turve) kuivikkeita. Sieltä sitä lannoitustarpeistoa saa, yleensä ihan kiitoskaupalla. Ruusut rakastavat lantakompostia, se on ihan tuttua juttua. Tuhkaa olen tavannut hivenlisänä antaa, koska turvekuivikkeinen lantakomposti on hyvin hapanta.

'John Davis'

Hiljalleen hion taktiikkaa talven varalle. Minulla on erittäin vakaa aikomus saada nuo kanadanruusut verrokkeineen vietyä talven yli. No talvi on mitä eteen sattuu tulemaan. Toivottavasti ei samanlainen tappotalvi, kuin viimeisin! Paikallinen PääPuutarhuri tuumasi, että se oli pahin talvi 30:een vuoteen. Ehkä menee seuraavat 30 vuotta vähän paremmissa merkeissä.

Hansaruusun uusi täyskukinta

Lempeät kelit ovat usuttaneet paljon uusintakukintaa monissa lajeissa. Hansaruusu vetäisi lähes ensimmäisen kukinnan väärtisti uusia kukkia. Rugosat ovat hyviä remontoimaan, mutta melkein ennätyksiä hipoo tämänvuotinen kakkossesonki.

Kulje iloisin mielin kohti arkiviikkoa - lämmintä riittää ja aurinkoakin näkyy!

Osa 3 eli Arbetorum - puita, pensaita ja ruusuja

Toiseksi viimeinen osio pihakierrosta on puulajipuiston yritelmä. Se on aloitettu 2010, kun viimeinenkin hevonen oli lähtenyt. Pohdin entisten tarhojen ja laidunmaiden kohtaloa. Ei ollut enää heinän syöjiä ja vanhat laitumet työnsivät heinää myyrien iloksi. Jonkinlainen hullu visio puulajipuistosta iskeytyi otsalohkoon ja lähdin sitä toteuttamaan. Tietenkin täysin rinnoin ja rytinällä, kuten minun tapaani kuuluu. Ruusumaa on yksi osa Arbetorumia. Kun puut joskus kasvavat, niin työnimi Arbetorum muuttuu arboretumiksi.

'Nicolas' - niin pieni ja täynnä kukkia!

On yksi lause, jolla saan Maestron huokaamaan syvään ja puhaltamaan pitkiä. Se lyhyydessään kuuluu: "Sain kuule hyvän idean!" Ajatella, miten vähästä miehen saa mulkoilemaan synkästi ja huokailemaan kyllästyneesti! Ehkä Maestro on saanut yliannostuksen vuosien varrella "Vaimon hyviä ideoita", jotka sitten tavalla tai toisella työllistävät Maestroa. Ehkä... en kiistä enkä kiellä. Puollustuksen puheenvuorona esitän kyllä, että ne ovat (ainakin jokin pieni osa) tosi hyviä ideoita! Ideoiden järkevyydestä voidaan sitten keskustella. Tai noh - jätetään se välistä  ja kurkistetaan kuvia.

Kasvihuoneen nurkalta käännytään pihasta poispäin ja Arbetorum alkaa. Erilaisia katajia reunassa,
taustalla hohtaa Acer platanoides 'Drummondii', eli metsävaahteran kirjava muoto.
Ruusumaan kantti pilkottaa leikatun nurmen takarajalla.

Kirjometsävaahtera

Vyöhykkeen venytys on yksi tooosi hyvä idea mielestäni. Puuvartisille annetaan vyöhykesuosistuksia. Minä jo isokukkaisten kärhöjen kanssa totesin, että kyllähän nämä menestyy täällä vitosellakin kunhan istuttaa syvään. Silloin niiden suositus oli II tai III. Kärhöt innosti kokeilemaan muitakin kolmosen kasveja, sitten kakkosen ja sitten ihan mitä tahansa. Hulluudella ei ole rajaa, mutta hiljalleen kokemus karttuu. Viime talven jälkeen kaikki jalokärhöt joko nukkuvat tai ovat kuolleet. Kärhöpenkin ruumiinavaus on vielä suorittamatta.

Edelleen (kymmeniä kasveja teloittaneena) olen sitä mieltä, että vyöhykesuositukset ovat varovaisia arvauksia. Moniakaan ei ole testattu pohjoisessa. Minä olen ansiokkaasti tätä reikää täyttänyt ja istuttanut ihan hassuja yritelmiäkin. No viime talvi tappoi paljon sellaista, joka oli viihtynyt väärällä vyöhykkeellä vuosiakin. Aina tulee tappotalvia, eteläisempiin valtioihinkin.

Ruusumaa saa katteeksi ruohosilppua. Vehreetä aluksi, päivettyy sitten ruskeaksi.
Ei kovin kaunista, mutta ylen käytännöllistä!
Edelleen välikäytävä ja reunat on laittamatta...

Käännös 180 astetta joen suuntaan. Pieniä puskia siellä ja täällä
- eipä näytä paljon millekään yleiskuvana.

Sinne on istutettu mm. pieniä havuja ja saniaisia ryhmänä mansikkakankaaseen ja päällä on hiekka.
Ja näyttäis olevan kitkemättä tälle kesälle.

Oplopanax horridus eli pirunnuija. Pieni ja huomaamaton, mutta elossa.

Kasvit on ryhminä ja väliin jää paljon nurmialuetta. Ihan hullun paljon leikottavaa, mutta katetta syntyy keräävillä leikkureilla. Ja kun kuvaamaan alkaa, niin jossain vaiheessa ei vain saa rajattua romuja pois kuvasta. Oikealla ruma traktorimme Ursus. Sitä ei piilota mitenkään! Puutarhurin esteettisen silmän kiusana on myös autonraatoja ja lautatapuleita. 

Hopeavaahtera (Acer saccharinum), Heisiangervo (Physocarpus opulifolius) 'Jefam'
ja huonosti erottuvana likusterisyreeni (Syringa reticulata) 'Goden Eclipse'

'Golden Eclipse'n lehdet on kirjavat. Puska on viihtynyt aivan moitteetta ja kukkii joka vuosi

Joki kiertää tiluksiamme. Pitäisi taas tarttua raivuriin ja putsata heinät partaalta pois, että jokikin taas näkyisi. Pitkin rantaa on istutettu monenlaista puuta ja puskaa. Vesimyyrien mellastus tuottaa usein tuhoja, vaikka kissat uskollisesti niitä harventavatkin. Toinen tuholainen on myrskytuulet, mutta sille ei mitään mahda.

Jokipahanen on noiden vasemman reunan puskien takana.

Heisien osastoa. Viburnum sargentii eli rusoheisi piti leikata alas. Viereinen pieni puska on koiranheiden kääpiömuoto 'Kallion Pallo'. Tuolla nauhusten edessä on Magnolia kobus 'Vanha Rouva'. Se kärsi melko lailla viime talvesta.

Eteenpäin ja toinen pitkä puuvartisten istutusalue - Saharaksi kutsuttu,
koska on katettu mansikkakankaalla ja soralla.

Puskien väleissä on mm. kuunliljoja, joita täällä on kymmeniä erilaisia. Niitäkin innostuin keräämään, mutta hoksasin viimein ettei  niitä saa kaikkia kerättyä kuitenkaan.

Kierros päättyy Kärppäniemen metsikön portille, vanhan koivun juurelle. Sen tyvellä on ikivanha, jäkälöitynyt kivikko. Sinne kivien väleihin olen tuuppinut havuja, pieniä pihlajia ja heiniä.

On siellä pieni vihma 'Cyni'

Tämä postaus oli puuduttavan pitkä, onnittelut jos jaksoit lukea loppuun asti! Viimeinen osio puutarhakierrosta on rhodomaa, luonnontilaiset metsäalueet ja rantamaat.

Minä pakoilen hellettä ja siirryn vauvanhoitoon, koska eilen taloon tuli Rauski <3

Rauski - seitsemäs kissa tähän talouteen...