Tuulee joka suunnasta

Näin taas on viikko vierähtänyt, ja tuulia on piisannut joka suunnasta. Suorastaan kuumottaa kaikkien uusien tuulien virrat. Elämässäkin tuulee hyviä ja ei niin hyviä tuulia. Lisäksi luonto on tarjonnut omia tuuliaan. Asiat nyt vain virtaavat vauhdilla myötä-, vasta- ja akanvirtoja.

Kukkenheimin väkeä sulkasadossa. Kukoltakin on lauluhöyhenet tippuneet.
Kiekuu kuitenkin ansiokkaasti.

Arkisiin askareihin on kuulunut talvikanala kunnostus, kun kelitkin viilenevät. Meidän kotikotkot viettävät toukokuusta lokakuun alkuun kesäkanalassa, jossa on hyvät ulkoilutilat ja oma pieni mökki yöpymistä varten. Kylmien tullessa on edessä talvikanalaan siirto. Talvehtiminen sujuu entisessä hevosten tallissa, johon on sisutettu viimeisen päälle viihtyisä ja virikkeellinen yksiö. Kanat kannetaan yksi kerrallaan hämärän laskeuduttua, jolloin ne on helppo poimia orrelta. Pimeässä kana on helposti noukittavissa orrelta, jonne ovat asettautuneet yölevolle.

Aika siirtyä talviaikaan näiltäkin osin. Syksyä se nyt vain on.

Satoakin on korjattu. Porkkanoista tuli ihan huikea sato. Naatit kuivasin kuivurissa kanojen evääksi talvea varten. Pysyy keltuaiset oransseina, sillä vihreän syöminen takaa maukkaat munat. Kyllä on iso ero kaupan munien ja omien kotkojen munauksien välillä!

Sytkäri mittasuhteena. Tuo porkkana painoi liki 700 gr. Viidestä potusta tuli
ihana kalakeitto kuudelle hengelle. Ei pieniä nekään! Tähteitäkin jäi.

Äiteen muutto Merenrantakaupunkiin sisältää vielä yhden kierteen, sillä hoitokodin yhteydessä oleva asunnon sisäilma ei sovellu jo herkistyneen elettäväksi. Tuli hoppu etsiä toinen huusholli. Taas kohtalon ihana varjelus johdatti, ja tänään löysimme toivottavasti äidille loppuelämän kodin! On siinä kasikymppiselle mummolle vauhtia ja muutoksia elämässä, kun kuukausi sitten muutimme "koko elämän" tänne Merenrantakaupunkiin. Nyt heti perään muutto toiseen kohteeseen.

Paraatipenkki kukkii yhä vain. Leimu on 'Peacoc Cherry Red', joka kukkii tosi
pitkään ja paljon kirkkaammin värein, kuin kuvasta voisi päätellä.

Sanguisorba hakusanensis tai japonicum. Luppio kuitenkin. Näillä pörröisillä
kukilla on tosi pitkä aika syyskesästä koristaa penkkiä. Suositelen!

Syksyn värit tuovat vaihtelua myös perennapenkkeihin. Haikeat jäähyväiset
ovat edessä. Talvi tekee tuloaan, vaikka vielä ei ole hallat käyneet.

Toivottavasti muorin kunto kestää monet muutokset. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rasittavampaa on kohdata suuria muutoksia elämässä. Ja kun on se paha elämänkumppanikin, joka vie säännöllisesti hiukset päästä. Toivoisin niin sydämeni pohjasta, että äitini saisi rauhalliset viimeiset vuotensa, jotka tuntuisivat elämisen arvoiselle elämälle kissaa passaten, kukkia kasvatellen, runoja rustatessa ja iloisesti ystävien kanssa höpötellen ja nauraen. Sen hän olisi todellakin ansainnut!

Rantakukka ottaa myös ruskaan osaa. Tietyt perennat pukevat syysvärit lopuksi.

Minua puolestaan alkaa kuumottamaan työnhaku eri suuntiin. Olin jo lyönyt henkisesti kintaat tiskiin puutarhurin hommiin, ja hakenut kaupalliselle alalle. Missä tahansa muussa työssä ansaitsee euroja enemmän. Sydän tietenkin on tässä työssä, mutta realiteetit on mitä on. Työnjohto lähti kuitenkin ihan yllättäen muihin maisemiin, joten paikka aukesi kaupungille. Hain. Hakuprosessi näyttää venyvän, ja alkaa dead-linet paukkua muihin hakuihin. Kuumottaa! Sydän on puutarhurin hommissa, mutta talvellakin pitää syödä ja maksaa laskut. Taas totaalinen kulminaatiopaikka elämässä, jossa pohditaan suuntia. Aikataulut alkavat kuitenkin ahdistamaan päätösten tekoon.

Komeaisomaksaruoho 'Carl' on syksyn suosikeita.

'Lajos' komeamaksaruoho on valaisevan hieno syksyisessä puutarhassa.

Kukinta on vielä edessä vaaleanpunaisena pilvenä. Vaikka pakkaset kävisivät,
niin tämä jatkaa vain kukintaa. Leikkonakin tosi kestävä.

Tämän toisen variegata-lehtisen komeamaksaruohon nimen ole hukannut.

Aina kun on paljon ajateltavaa, niin siirryn fyysisesti rasittaviin töihin. Aloin nujakoida pensasruusujen toista maata, sillä ruusut edelleen odottavat taimipurkeissaan maahanpanijaisia. Minun on vain ensin perkattava rohtoraunioyrtin valtaama penkki ruusujen käyttöön. Jos kukaan on koskaan tapellut rohtoraunioyrtin voimallisten juurien kanssa, niin tietää urakan mittavuuden. Kesän tuo alue oli peitetty mansikkamaan katteena olleella mansikkakankaalla. Siinä oli vain reikiä, joten kasvusto sai vähän valoa. Kuivuus kuitenkin teki tehtävänsä, eli lapiointi ja talikointi oli tuuman helpompi homma. Niiden jättijuurten lisäksi löytyi paljon näivettyneitä juuriakin.

Kanadanruusujen koemaan 'JP Connell' tavoittelee taivaita. Nyt ymmärrän, mistä
nimi pilariruusu tulee. Kasvutapa on kuin pilari ylöspäin. Tuo latvus on noin 170 cm.

Aikonaan toin rohtoraunioyrtin Frantsilan yrttitilalta, mutta nyt pyrkimys on hävittää se maailman valtaaja. En tarvitse enää sen mittavaa invaasiota kasvimaassani. Juurten hävitys on myös ongelmallista, sillä se herää  henkiin vaikka kuinka pienestä pätkästä. Pakko sulloa juuret paksuun jätesäkkiin ja antaa muhia siellä ainakin vuodenkierron verran. Sitten tarkastetaan onko säkissä elämää enää.

Ohotanmaruna on aivan ihana syyskasvi myös. Nyt kun leikkoo oksat ja laittaa
kuivumaan, niin saa ihania tarpeita vaikka kranssien tekoon. Monasti taitan oksia
havujen ja kanervien kanssa hautoja somistamaan tai muihin syysasetelmiin.

Olen siis monen tienhaaran risteyksessä, jossa pitää revetä moneksi ja monelle. Silloin on viisainta upottaa kädet vain multaan, ja maadoittaa päässä pyörivät ajatukset selkeäksi toiminnaksi. Paljon on vielä muutakin huolehdittavaa. Yksi uuden ajokortin saanut sälli ruhjoi Prisman parkkipaikalla paremman autoni kyljenkin, joten maanataina pitää mennä vakuutusyhtiöön selvittämään tuotakin. Sääli nuoren pojan isän Volvoa myös, jolla osumaa otti meidän autoon. Jonkinlaista huolta tunnen myös oman kuopuksen ajokortin saannista lokakuun lopulla. Huoh...!

Elämän suuria hetkiä <3

Viikonlopun parasta antia oli kuitenkin A-sarjan C-painoksen avioliiton juhlat lauantaina! Olipa mahtavaa juhlia iloista juhlaa hyvässä seurassa ja runsaiden tarjoomusten äärellä. Kyllä tässä on ollut niin hurjan suurten asioiden äärellä, että pitää vähän toipua kaikesta kokemastaan.

Iloa ja valoa uuteen arkiviikkoon jokaiselle kulkijalle!

Mauri oli perin vaisu tuulahdus

Lehtien lööpit markkinoivat kunnon syysmyräkkää, joten odotukset olivatkin aika korkealla. Meillä rakastetaan kunnon myrskyjä ja ukkosia, mutta Mauri18 oli kyllä aika lattea tuulahdus vain. Merenrantakaupungissa ei voi puhua myrskystä, mutta navakkaa tuulta oli kyllä. Se ei täällä ole mitenkään erikoista, joten odotellaan oikeita syysmyräköitä.

Lähirantaan ei päässyt, kun ei saapasvara antanut myöten edetä. Vedenpinta oli +80 cm. Meri
oli kiivennyt korkealle. Kahluusaappailla olisi pärjännyt rantaan asti. Nyt taktisesti peräännyttiin.

Täällä maalla ollaan monessa talossa silleen hulluja, että myrskyt ajavat ihmisiä rantamaihin katselemaan luonnon mahtia. Ruuhkaa oli nytkin suosituimmissa rantakohteissa. En ollut ainoa kameralla varustautunut bongari. Meren äärellä myrskyn voiman voi tuntea monin aistein.

Tuuli ei ollut huikea, mutta meri velloi korkealla ja kovaa.

Myrskyn tosiaan tuntee monella aistilla. Se puhaltaa valtavaa meteliä korviin, tuntuu paineena tuulessa ja jytinänä jaloissa. Visuaaliset elämykset ovat tietenkin vertaansa vailla. Luonnon mahti on suuri, jolloin ihminen tuntee itsensä pieneksi.

Myrskyn loppu häämöttää, kun tuulen suunassa näkyy
pala kirkasta taivasta. Nopeaa tuli ja meni tämä tuulahdus.

Meri on rakas elementti, joka on läsnä jokaisessa päivässä. Meri tarjoaa aina elämyksiä vuodenkiertojen mukaan. On tosi etuoikeutettua asua ihan meren äärellä, jolloin pääsee nauttimaan meren monista iloista vuoden varrella.

Puhkua ja puhinaa, sekä loisketta ja kuohuntaa. Meri todella puhuu.

Omalta tilukselta on meren rantaa suoraa ehkä 700 metriä matkaa. Välissä on sopiva suojavyöhyke, sillä meri on tuulen suhteen ihan armoton. Olemme suojassa pahimmalta tuulelta, mutta saamme meren suojan syksyn kylmiin. Tänne ei hallat tule kuin ihan viimeksi, koska meri on kesän jälkeen aito lämpöpatteri. Tosin keväällä se hitaasti lämpiävänä pitää kelit juuttaan kylminä.

Voi Taivas ja Meri! Upeaa maisemaa kaikin tavoin!

Merenranta tarjoilee omat ominaisuutensa puutarhurointiinkin. Keväät on tosi julmia ja kylmiä, koska meri. Syksyt on lempeitä ja pitkiä, koska meri. Tästä johtuen arat ja hitaasti kasvuun lähtevät puuvartiset pärjäävät ihan loistavasti, jos tarvitsevat pitkän tuleentumisajan talvehtimiseensa. Omassa Arbetorumissa kasvatettavat puuvartiset pärjäävät ihan varmasti, jos luvataan vyöhyke III. Paljon aremmatkin pärjäävät.

Meren äärellä kunnon tuulissa ihminen vain tyhjää mielen ja nauttii!

Oikeasti vain videokuva voisi välittää tuulen ja veden voiman kunnolla. Kuvat on vain kapea hetki myräköiden jatkumossa, jossa tuuli liikuttaa vettä - joka on kerännyt hurjan voiman itseensä. Se on jotain tosi hienon suurta katseltavaa rannassa kumisaappaat jalassa.

Iloa viikonloppuusi - minä olen niin nauttinut elämästä monin tavoin. Puutarhani kyllä odottaa tekijän kättä, mutta nyt on sosiaalinen elämä saanut ansaitsemansa osan. Tänään oli kaupunkikierros ystävien kanssa, nautinnollinen lounas kiinalaisessa ja museokierros. Huomenna tulee nuorisoa puolisoineen - siis ihanaa elämää läheisten kanssa!

Haaste: lempikukkani

Alkuperäinen haaste on lähtöisin Maatiaiskanaselta., mutta nyt minulta on hukassa kuka haasteen minulle laittoi - pahoittelut siitä! Ilmoitaudu vaikka kommenttikentässä. Pitäisi nimetä lempikukka, mikä ei ole ensinkään helppoa valita. Perennojakin on omassa puutarhassa monta sataa sorttia. Kaikihan ne ovat kauniita ja ihania!

Kukkien lisäksi lehtimuodoilla ja niiden väreillä saa sommiteltua näkymiä.

Perennamaat ovat suurta näyttämöä koko kasvukauden. Estradille nousee primadonna toisensa jälkeen kukittaen koko kesän ajan tiluksia. Olen vuosien varrella rakennellut kukkamaita siten, että aina joku laji on kukassa - mieluiten useita toisiinsa sointuvia sävyjä. Matalia ja korkeita tuomaan runsautta näkymiin. Valitse nyt sitten tästä runsaudesta!

Aina kukassa ja runsaana!

Valkovuokot ovat minulle rakkaita kevään tuojia!

Jokaisella kukalla on paikkansa puutarhassa ja puutarhurin sydämessä. Keväällä rakastan ensimmäisiä kevätsipuleita, vuokkoja ja esikoita. Ne ponnistavat niin pienestä varresta kukkansa aurinkoon, eivätkä pahastu kylmistä keleistäkään. Keväällä pienikin on niin kaunista!

Pionit ovat keskikesän kuningattaria! Sarah Bernhandt
on minun suosikkini, vaikka kaikkihan ne ovat upeita!

Keskikesällä pionit vievät huomion puutarhassa omalla runsaalla upeudellaan. Niiden valtavien kukintojen äärellä on suorastaan mykkänä ihastuksesta. Monia muitakin lajeja kukkii yltäkylläisesti samoihin aikoihin, joten runsautta riittää.

Kanadanruusu 'Morden Centennial'

Paljosta on vaikeaa valita, mutta yllätystä ei varmaankaan tuota valintani ruusu. Ehkäpä juuri kanadanruusut ovat se merkittävä rakkaus, jonka eteen teen paljon ja vastaavasti saan paljon. Kanadanruusut ovat tämän bloginkin syntysyy, kun kolmivuotisen kestävyyskokeen myötä päätin lähteä mukaan seikkailuun. Kiitos kannustuksesta mukaan lähtemiseen kuuluu Ruusukummille, joka on yksi tärkeä Arjen Enkeli.

Kandalainen 'Henry Kelsey' kukkii heinäkuussa alaosistaan, mutta kasvattaa
pitkät vuosiversot, jotka kukkivat sitten runsaina loppukesästä pakkasiin asti.

Kanadanruusut olivat henkisesti tärkeitä - ajassa jossa ei ollut olemassa tulevaisuutta ensinkään. Näiden ruusujen myötä aloin nähdä myös eteenpäin, kun  aloin haaveilla kukkivasta ruusumaasta. Ruusumaan perustaminen, istuttaminen ja kasvun seuraaminen olivat parasta pitkään aikaan. Olipahan jotain muuta ajateltavaa, kuin kuolemat, vakavat sairaudet ja muut suuret ongelmat lähipiirissä. Nämä ruusut kantoivat minua läpi todella vaikeiden aikojen.

'William Baffin' jaksaa kukkia runsaana ja pitkään.

"Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle" Tämä on sitaatti iki-ihanasta lastenkirjasta Pikku Prinssi, jonka on kirjoittanut Antoine de Saint-Exupéry. Tuon kirjan filosofia on antoisaa aikuisillekin. Ruusuille tuhlattu aika on ollut antoisaa. Ja kyllä se tekee niistä minulle niin tärkeitä.

Ryhmäruusu 'Baronesse' on yllättänyt kestävyydellään.

Kanadanruusujen menestyksestä rohkaistuneena (ja jälleen Ruusukummin innostamana) otin seuraavan harppauksen ruusujen maailmaan rakentelemalla ryhmäruusuille oman, suojaisen maan. Nämä ovat enempi primadonnia, joten jännnitystä tuli uudella momentilla. En ole vielä hurjan tuttu rymisten kanssa, mutta uteliaana selvittelen näiden mahdollisuuksia väärällä vyöhykkeellä. Yksi helppo talvi on takana pienin menetyksin.

Ryhmäruusu 'Playful Rokoko'

Eli ruusut on minulle lempikukkia. Intohimo. Rakkaus. Ruusuthan liitetään symboliikassa rakkauteen ja feminiinisyyteen. Ruusun sanotaan viittaavan vaikeuksien jälkeen löytyvään sisäineen harmoniaan, yhdentymiseen ja onnellisuuteen. Ruusut ovat tehneet minut kyllä onnelliseksi - se on niin totta.

Ryhmäruusu 'Soul' - niin rakastettava!

Mutta että pitäisi valita yksi ruusu ylitse muiden. Ei onnistu. Vastauksena haasteeseen rajaan kuitenkin ryhmään kanadanruusut. Ne ovat olleet huikean suuri, positiivinen yllätys, joka on kantanut minua vaikeiden aikojen yli aina syvemmälle seikkailuihin ruusujen maailmaan. Nyt olen löytämäisilläni jo pensasruusutkin!

Iloa ja valoa loppuviikkoosi. Jos haluat napata tämän vaikean haasteen, niin ota ihmeessä mukaasi!

Sadonkorjuuta ja jännitystä elämään

Viikko sitten sunnuntaina nostin loput perunat. Käsissä on ns. positiivinen ongelma, sillä perunoita on ihan juuttaan paljon. Maestro huolehti kastelusta, joten perunat ovat kasvattaneet kokoa ihan mukavasti. Kuivan kesän riesa perunarupi vähän kirjoo perunoiden kuorta, mutta perunarutosta ei ollut mitään kiusaa. Usein elokuussa versot kuolevat ruttoon, eikä varastokestävyys ole paras mahdollinen. Nyt kaikki on ihan priimaa makua ja koostumusta myöten.

Vang Gogh perunat ovat luottokamaa. Aina tulee satoa. VG on hyvä yleisperuna,
jonka kuoriminen ei ole nupujen kanssa turaamista.

Monasti minulle on heitetty ihmetystä perunoiden viljelystä. Ne on halpoja kaupassa, mutta oman maan perunan makua ei vain mikään voita. Omassa maakellarissa on helppo säilöä kesän satoa talven varalle. Nyt on olo kuin hamsterilla - talvivarastot alkavat täyttymään!

Varhaispotut Timo, Annabelle ja Siikli ovat matkalla
maakellariin talvehtimaan. Sieltä on mukavaa hakea
ruoanlaiton tarpeiksi pitkin pimeää talvea.

Enää on porkkanat, punajuuret ja maa-artisokat maassa. Ja saavat ollakin, kunnes kylmät uhkaavat. Satoa tulee niistäkin. Punajuuret nostan, kunhan minulla on aikaa keittää ne saman tien. Etikkaan ajatttelin niitä säilöä, ja jokusen jätän uunijuurekseksi. Leivinuunin lämmityksen aika lähestyy, kunhan kylmät saapuvat. Sinne on tosi mukavaa laittaa hautumaan monenlaista herkkua.

Kanadalainen 'Cuthbert Grant' alkaa kukkimaan toista kierrosta

Ruusumaassa on iloa kukkien muodossa ihan huikeasti! Osa ruusuista vetää nyt henkeä, ja uusia versoja nousee kovaa kyytiä. Kanadanruusujen luonne alkaa tulla esiin näin kolmantena kasvukautena. Olen mykistyneen ilahtunut, sillä en osannut odottaa mitään näin hurjan hienoa. Toki kesäkin on ollut lämpöä ja aurinkoa, joten ruusut tykkäävät. Silti olen saanut paljon enemmän, kuin mitä osasin hurjissakaan ajatuksissani toivoa.

Ryhmäruusu 'Zaide' on todella nätti!

Tosi mielenkiintoista on ollut nähdä kanadalaisten pesastuvan suuremmiksi ja kasvavan muutenkin aikuisiksi. Kukinnan määrä, kesto ja rytmi muttuu pensaan varttuessa. Tätä on ollut mielenkiintoista seurata. Koeruusumaan kanssa askartelu on ollut antoisaa seikkailua ruusujen maailmassa.

Kärhö 'Night Veil' kiipeää korkeuksiin ja kukkii.

Sitten hiljainen pyyntö kaikille kanssakulkijoille. Pitäkäähän peukkuja, sillä jätin työhakemuksen. Olin jo avannut toisille vesille keskustelut työpaikasta, mutta tuli uutta kuviota yllättävältä taholta. Olen siis jännän äärellä.

Iloa, valoa ja mukavia hetkiä viikkoosi!

Runsaita syyskukkijoita ja syksyyn liukuvia sävyjä.

Varmaan jokainen puutarhuri on esteetikko. Kauneuden taju ohjaa meidän toimintaamme aika väkevästi, sillä haluamme koristaa ympäristömme mieluiseksi. Sellaisia me puutarhurit ollaan. Tätä flunssaa potiessa olen ehtinyt ihailla kesän liukumista hiljalleen syksyä kohti, sillä sävyt muuttuvat.

Humalan lehdillä aavistus syksyä.

Kesän kuivuus merkkasi jo osan lehtiä ruskeiksi, joten ruskan hiipiminen on jatkumoa kärsineille kasveille talveen valmistautumiseen. Yleensä kuiva syksy tuo hienoimman ruskan, mutta katsotaan miten tänä vuonna käy.

Hopeavaahterassa on muutaman oksan punastusta.

Omalla tontilla ruska on jäänyt tosi hyvissäkin ruskapuissa usein harmittavan vaatimattomaksi. Syynä pidän hyvää kosteus- ja lannoitustilaa. Niukempia olosuhteita kituva puuvartinen imee tehokkaammin lehdistä lehtivihreän päästäen näkyviin keltaisen ja punaisen sävyt. Meillä on runsaasti typpeä ja kosteutta, joten puiden ei tarvitse visustella ravintovaroissa. Kesän kuivuuden ja kuumuuden kiusaamat puut ja puskat taitavat tänä vuonna ruskaantua tavallista vahvemmin.

Heidet ovat loistavia ruskapensaita. 'Kallion Pallo' koiranheiden kääpiömuoto
on punastuttanut yhden oksan. Pensas ei kasva puolta metriä korkeammaksi.

Minun suhde syksyyn on monitahoinen. Koen sen haikeana luopumisena, mutta toisaalta helpottavana huojennuksena. Hektinen kesä, valoisat yöt, paljon aktiivisuutta ja tekemistä... tavallaan se uuvuttaa. Joten pimenevät illat tulevat kuin helpotus - mitään ei näe tehdä ulkona myöhään illalla. On siis lupa luovuttaa ja levätä. Ei tässä enää jaksakaan ahertaa puutarhassa, kuten kevään huikeassa innossa.

Likusterisyreeni 'Golden Eclipse' tekaisi lämpimän syksyn
innoittamana heinäkuussa väliin jättämänsä nuput.

Eilen illalla myöhään kanalan aamuruokahuoltoa viedessäni havahduin tähtikirkkaaseen taivaaseen. Monta tuttua tähtikuviota oli syttynyt taivaalle, syksyiseen asentoonsa taivaan kannella. Ihailin tovin vanhoja tuttuja kuvioita. Niiden matkaa on niin antoisaa seurata läpi pimeän talven, kunnes kevät häivyttää taas näkymät. Syksyllä aina tavataan lämpimin ajatuksin!

Amerikanjalopähkinän viehkot liukuvärit kertovat tuleentumisesta talveen.
Aroilla lajeilla on aikaa tuleentua rantamaiden lämpimissä syksyissä.

Puutarha kukkii kuitenkin sinnikkäästi. Vuosia sitten päätin panostaa syyskukkijoihin. Mielestäni puutarhani on parhaimmillaan syksystä. Tai siis runsaimmillaan kukkia.

Komeamaksaruoho 'Lajos' on kestävä ja hieno syksyn valopilkku.

'Carl' on ehdoton suosikkini maksaruohoista. Nämä jaksavat pimenevissä päivissä.

Ruusut tietenkin kukkivat runsaina, mutta jätän ne toiseen postaukseen. Syksyn kukkijoista komeamaksaruohot ovat upeita, ja kestävät myös maljakossa. Syysleimujen loisto ei lopu vielä pitkään aikaan. Lajikkeita täällä on kymmeniä, joten niiden loistossa piisaa pitkään!

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja kerrottu tiikerililja 'Flore Pleno'

Taustalla syysleimu 'Bright Eyes' ja yksi harmaamalvikin kukka rimmaa sävyihin.

Syksy voi olla tosi runsaskukkainen, kun vähän sommittelee myöhäisiä kukkijoita muiden sekaan. Ne kesän kasvavat hiljaa muiden vierellä - noustakseen loistoonsa kun muut luovuttavat. Punahatut on yksiä suosikeitani, sillä ne ovat perhoskasveja. Se ihan peruslaji Echinacea purpurea on kestävin. Hiekkapitoisessa maassa ja aurinkoisessa paikassa talvehtimisessa ei ole ollut mitään ongelmaa V-vyöhykkeellä. Ne fiinimmät lajikkeet eivät ole selvinneet, mutta paikka on voinut olla liian varjoinenkin. Täyteen aurinkoon nämä preeriakasvit haluavat.

Näitä kerään myös yrttiuutteeseen flunssan tappamiseksi.

On se viehko! Perhonen vain puuttuu kuvasta :D

Ihan yllättävää uusintakukintaakin putkahtaa esille. Ajoissa poistettujen kukkavarsien pysäyttäessä kasvien siementen valmistuksen saattaa saadakin toisen kukinnan syksymmällä. Irikset yllättävät nyt topakalla toisella kukinnalla.

'Hiisi' kukki kesäkuussa runsaana ja pitkään. Nyt uudestaan.

Kurjenpolvien siemenkotien poistaminen on tosi nysväämistä, mutta syksymmällä tulee varmasti uusi kukinta. Monet kurjenpolvet lisääntyvät ikävän runsaina siemenistä, joten mieluusti poistan siemenkodat ajoissa. Palkkiona on vähemmän kitkemistä ja pitkään jatkuva kukinta.

'Elke' on kukkinut käytännössä koko kesän. Sen heikkous on talvehtiminen.

Lisäsin monia lajikkeita kurjenpolvia viime vuonna myös ruusumaiden väleihin. Kaikki talvehtivat, joten katsotaan miten nyt käy. Kauniita ja käytännöllisiä ovat varsinkin nämä ns. maanpeitot eli geranium sanguineum - verikurjenpolvet.

Etualalla verikurjenpolvea, taempana japaninhappomarjaa
ja taustan korkeana väriminttua, joka kasvaa ihan huikeasti.

Syyskukkijoista eniten odotan aina syyskatkeroiden lajikkeita. Nämä ovat kuin karamelleja, joita ilolla odotaa vaikka koko kesän. Ensimmäisenä ehtii kukkaan pyjamaraitainen 'Drake's Strain Alba'

Korkeutta 10 senttiä, mutta tämän äärelle kumartuu niin notkeasti. Ensimmäinen
kukka on auki - hetken päästä näitä on kymmenittäin! Tosi hieno!!!

Näille pienokaisille pitää olla huollettu ja ahneemmilta suljettu oma looshi puutarhassa. Ne kyllä kiittävät, kun ei tarvitse kilpailla rotevampien kanssa.

Amurinpionin toinen kukinta on auenneet siemenkodat. Muistaakseni nuo
mustat siemenet on itämiskykyisiä ja punaiset suhkuksi menneitä yrityksiä.

Sama punamusta logiikka taisi olla mongolianheiden siemenissäkin:

Viburnum mongolicum ja kaksiväriset marjat.

Näitä kuvia riittäisi vaikka kuinka pitkään, eikä kaikkia ole vieläkään dokumentoitu kukkivista...

Komealuppio Sanguisorba hakusanensis kukkii tosi pitkään.

Clematis mandschurica eli matsuriankärhö kukkii myöhässä vasta nyt.

Ruusumaassa kukkia on hurjasti. Tämä on 'Hansaland' (ei postausta ilman ruusuja!)

Pakko lopettaa, kun sauna on valmiina löylyihin. Lähden huuhtomaan flunssan viemäriin. Kaksi viikkoa flunssan kanssa seurustelua on ihan liikaa. Toisaalta läheisten vakavia sairauksia sivusta myötäeläen - jokin flunssa on vain niin pikkujuttu, ettei tarvis valittaa yhtään.

Iloa ja valoa viikonloppuusi! Kesän lämpöjä on suloisesti jäljellä. Harvinaista herkkua on nämä auringon lämpimät ja hellimät syyspäivät!

Pensasruusujen syyskoristeet.

Tervetuloa taas uudet lukijat Tuula/maalaiskaupungin piha, Ronja Ryövärintytär, Pippe, Rauni Haapamäki ja blogit.fi kautta tulleet seuraajat. Toivottavasti viihdytte - ja jotain ilon, jakamisen tai tiedonjyviä saisitte matkaevääksikin!