First Killing Frost

Se kuuluisa FKF eli First Killing Frost kävi viime yönä näyttäytymässä. Aamu valkeni kovin kuulaana ja kuuraisena. Lämpömittarin mukaan seinän suojaisessa vierustassa oli käynyt -0,2 asteessa, mutta avoimemmilla paikoilla pakkasta on taatusti ollut muutaman astetta enempi.

'Henry Kelsey' joutuu kumartamaan kuuralle.
Kaikki kuvat ovat tältä aamulta.

Eilen illalla siirrettiin koko kotkolauma talvikanalan suojiin. Olen huolella sitä kuurannut ja puunannut, sekä uudet pehkut asentanut. Kesä- ja talvikanalan erillisyys on toisaalta hyvä, kun tulee aina vaihdon aikana tehtyä kunnollinen ja perusteellinen siivous. Toisaalta se on huono, koska kelien mahdollisesti lämmetessä kanoja ei vain viitsi kiikuttaa kantamalla edestakaisin. Eli kanoilla alkoi pysyvä talviaika.

Kuuran kirjoma 'Piano' ruusu. Ruusut eivät kylmää säikähdä, vaan kestävät
oikeastaan sangen hyvin ensimmäisiä pakkasia.

Aamulenkillä Riekon kanssa jäinen ruoho rapisi jalan alla, ja metsässä tippui keltaisia koivunlehtiä kuin pieniä tähtiä taivaalta. Joutsenten haikea lähtöhuuto Isolahdella kruunasi syksyiset fiilikset. On aika taas heittää kasvukaudelle hyvästit muutamaksi kuukaudeksi.

Ryhmäruusu 'Lemon Rokoko'

Meillä syksy aina armahtaa lämmöllä ja pituudellaan. Meri huokuu lämmintä vielä pitkään, joten talven tuloon on vielä aikaa. Monasti olen viimeisiä istutuksia laittanut maahan joulukuussakin. Nyt saadaan nauttia ruskasta, mikä onkin taas tosi hieno. Eilinen myrskytuuli tosin riepotti alas jo ison määrän lehtiä.

Väreissä piisaa! Saarnivaahterat on tosin jo melkein lehdettömiä.

Leimut ja ukonhatut kukkivat edelleen.

Ruttojuuret luovuttivat pakkasen kourissa.

Ruskapuut ovat tosi hienoja syksyn väriläiskiä. Kotipihlajat ovat pettäneet menemällä lähinnä ruskeiksi, mutta onneksi vaahterat ja muutkin tuovat väriä elämään.

Rusokirsikka (Prunus sargentii) on tosi upea pikkupuu.
Keväällä runsas vaaleanpunainen kukinta ja syksyllä punainen ruska!

Samaan prunus-sukuun kuuluva pilvikirsikka ruskaantuu
hienosti likuväreillä vihreästä punaiseen.

Keltamarjainen pihlaja ei kelpaa linnuille.
Oksat notkuvat marjojen painosta. Taustalla vaahtera.

Joki on pudonneiden lehtien täplittämä.

Minulla alkoi eilen loma! Kesälomaa tässä viettelen vieläpä koko ensi viikonkin. Sitten tulee jo hätä työmaalle, kun niitä tulppaanin, narsissin ja posliinihyasintin sipuleita on reippaasti vielä istuttamatta. Ja monta syystyötä tekemättä. Tässä loman aikana ehdin hoitaa vähän syystöitä omassa puutarhassa, joista valkosipulien istutus ei ole vähäisimpiä puuhia.

En muuten haravoi :D

On tosi mukavaa nauttia letkeän leppoisista aamuista, jolloin voi nukkua pitkään  ja hörppiä aamukahviaan kelloon vilkuilematta. Arkiaamut on minuuttiaikataulutettuja, joten loma on tosiaan leppoisaa elpymistä. Mihinkään en voi lähteä "lomailemaan", mutta kovasti on tarpeen syystoimien teko omassa pihassa. Senkin voi tehdä leppoisaan tahtiin, vaikka nopeasti vähenevä valo kyllä harmittaa.

Kivipuutarhan syksyä.

Koira lähti taas citykoiraksi kuopuksen seuraneidiksi. Vähän hassu olo, kun aina mukana kulkeva varjo puuttuu :D Pienet pätkät cityelämää on koirallekin virikkeellistä vaihtelua. Täällä kun ei näe edes ihmisiä. Ihan joutuu koira vain oravien, jänisten ja kauriiden jälkiä haistelemaan.

Telkesivät minut sisälle....

Iloa ja valoa viikkoosi!

Balkaninhevoskastanja kurainen lehti nurmikolla.

Rakkaudesta puihin

Kyllä syksy toi taas esiin pihlajien ja vaahteroiden upean ruskan. Siispä muutama sananen ja kuva pihlajien monimuotoisesta sukukunnasta. Minusta pihlaja on aina kaunis. Siinä on hieno lehti, kaunis kukinta, marjat ja yleensä hieno ruska.

Tuurenpihlaja eli Sorbus commixta 'Dodong' kasvaa
kohenevin oksin, eli tilaa säästävästi.

Pihalaja tunnetaan useammassakin kulttuurissa pyhänä puuna, joka istutettiin pihapiiriin suojelemaan taloa ja tuomaan onnea. Minä innostuin jo aikaa sitten keräilemään erilaisia pihlajia, ja hämmästyin niiden monimuotoisuutta. Pienin pihlajistani (Sorbus reducta eli kääpiöpihlaja) kasvaa vain 20-40 senttiseksi. Kaikkineen eri sortin pihlajia on kolmattakymmentä erilaista istutettuna. Hard core pihlajafanitusta.

Lehdet ovat isot, ja ne lehtivät keväällä tosi aikaisin.
Syysväri käy lämpimän keltaisen kautta oranssiksi.
Joinakin vuosina ehtii myös täysi tulenpuna tulla esiin.

Nyt syksyn ruskassa saa hyviä koko puun kuvia, kun pihlajan hahmo ei huku yleiseen vihreyteen. Pihlajien lehdissä, kukissa, marjoissa ja syysväreissä on valtavasti variaatioita. Kaikkia ei hetikään tunnista pihlajan sukuun kuuluviksi. Pihlajissa on muitakin versioita, kuin parilehdykkäisiä lehtiä.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) syysväreissä. Tämä on
nuori yksilö, jonka syyväri on erityisen hehkuva.

Laavapihlaja on kotoisin Itä-Aasian tuliperäisiltä alueilta, jossa on nuorehkoakin laavakiveä. Sen lehti muistuttaa oikeastaan pyökin lehtiä. Tästä tulee 3-7 metriä korkea pikku puu tai pensas. Olen ohjannut sitä sievästi rungottamalla kasvamaan puuksi. Vyöhykkeeksi luvataan I-III (IV) Hyvin on mennyt vitosellakin kolmen kasvukauden verran.

Toinen ehytlehtinen on saksanpihalajan (Sorbus aria)
hopealehtinen 'Magnifica' lajike. Syysväri on keltainen.

Eipä uskoisi pihlajan lehdeksi!

Saksanpihlaja on mielestäni erityisen hieno. Se on Euroopassa suosittu katupuu, jota täälläkin voisi käyttää enemmän. Lajikkeet 'Magnifica' ja 'Lutecens' kannattaa ehdottomasti napata mukaan, jos taimikaupoilla sattuu eteen. Omani hain Virosta, sillä pohjoisessa ei ole tarjontaa tämmöisille erikoisuuksille. Vyöhykkeeksi luvataan I-II (III), mutta ei tämä ole yhtään kainostellut eloaan V-vyöhykkeelläkään. Kasvu on kuitenkin sangen hidasta, mutta ikinä ei ole verson kärkikään paleltunut.

Taatanpihlaja (Sorbus x thuringia 'Fastigiata')

Taatanpihlaja kasvaa myös lutamaisesti ylöspäin, joten se ei vie paljoa tilaa pihassa. Katupuinakin tämä kapealehtisen saksanpihlajan ja kotipihlajan risteymä menisi oivallisesti. Lopullista mittaa luvataan 5-10 metriä, ja kestävyyttä aina V-vyöhykkeelle asti. Hieno puu, jota harmillisen harvoin tapaa yhtään missään. Nimensä tämä on saanut muuten Frans Emil Sillanpään mukaan.

Pylväspihlaja (Sorbus acuparia 'Fastigiata')

Pylväspihlajasta tuli nopeasti suosittu julkisessa rakentamisessa ja pienillä pihoilla. Nimensä mukaan tämä kasvaa tiukasti pilarimaisena vieden sivusuunnassa tilaa vain pari metriä. Vaikka tämä on kotipihlajan muunnos, niin paljon heikommin tämä mielestäni kukkii, marjoo ja ruskaantuu, kuin tavallinen kotipihlaja. Kestävä ja nopeakasvuinen tämä kyllä on, eli varsinkin ahtaisiin paikkoihin todella hyvä puu.

Kartiotammi (Quercus robur 'Fastigiata')

Pilarimainen kasvutapa olkoon aasinsilta tavallisen metsätammen erikoismuotoon, jota on aika hankalaa löytää taimistoilta. Yksi tuollainen eksyi tänne 2014, ja on menestynyt ihan moitteetta jopa sen tappotalven ylitse. Tammi on hidas ensimmäiset vuodet, mutta kyllä tuolla on jo mittaa ihan pienen puun verran. Loppukorkeutta luvataan 6-10 metriä. Tammea pidän "ikuisuuspuuna", joka ehdotomasti pitää istuttaa ainakin kerran elämässään. Metsätammi vaatii vanhemmiten todella paljon tilaa, niin tässäpä olisi näppärä vaihtoehto! Tammen syysväri on yleensä keltainen tai ruskea.

Keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) hehkuu punaisena.

Tänä kesänä istutin vain yhden puun, eli äitienpäivälahjaksi saamani Keskilännentammen. Se on lähellä tuota kartiotammea. Niitä tavallisia metsätammia löytyy pari kappaletta myös. Keskilännentammi on peräisin Pohjois-Amerikan suurten järvien alueen karuilta kasvupaikoilta. Tämä olisi toinen vaihtoehto pieneen tilaan, sillä kasvu on kapeahkoa ja kokokin jää Suomessa 4-10 metriä korkeaksi. Syysväri on herkullisen punainen. Vyöhykkeeksi ehdotetaan I-III, mutta kovin paljoa näitä ei ole vielä Suomeen istutettu. Ensimmäiset siemenet tuotiin Suomeen Mustilan siemenkeruumatkalta 1993.

Tunnelmakuva Piehingin kanavasta ja kaarisillasta.

Kaarisilta

- Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun , niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi , kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Aale Tynni

Ihmeellinen päivä!

Tänään piti tarkistaa sekä kalenterista päivämäärä, että lämpömittarista lukemat. Lokakuun puolenvälin paikkeilla kun lämpöä oli +23. Tuuli oli lämmintä ja rivakkaa, joten ilmassa lenteli muuttolintujen kanssa ruskaisia puiden lehtiä. Oli kaunista ja niin lämmintä!

Vasemmalta oikealle ruskan loistoa tarjoavat kirjometsävaahtera 'Drummondii',
tavallinen pihlaja ja tavallinen metsävaahtera. Että voi olla kaunis syksy!

Oli niin sielua myöten kaunista katsella tuulessa lentäviä lehtiä! Vuoroin tuuli lennätti metsävaahteran lehtiä - kuin pieniä, poukkoilevia aurinkoja! Välillä koivujen lehdet leijuivat kuin höyhenet... Koitin ikuistaa ikuisen muistijäljen tämän päivän poikkeukselliseta kauneudesta sieluuni.

Syksy pukee lehtipuut koreimpiinsa, ennen vaipumista martaan kynsiin.

Aamulenkki koiran kanssa vei syksyiseen metsään. Pikkutiet ja polut olivat päällystetty kultaisilla lehdillä, ja lintujen sirkutus täytti ilman. Metsässä on aina niin ihanaa hengittää jättikuusten kanssa samaan tahtiin, ja tuntea pehmeä kuntta sekä sammal jalan alla. Jokainen aisti nauttii - metsän huminaa, kostean maan  tuoksua ja syvä rauha ympärillä.

Mä aina vien emännän lenkille. Halusi se tai ei, mutta aina mennään!

Touhusin kaupunkireissun nopeasti alta pois. Äiteetä käytin kaupoilla, ja ostimme hänelle uudet, peittävämmät verhot talveksi olohuoneeseen. Silitin ja ripustin uudet ostokset heti käyttöön. Muorin ja kissan ruokavarat on nyt täydennetty, ja muutkin asiat huollettu. Kiiruhdin leppoisan kahvihetken jälkeen kotiin istuttamaan valkosipulin kynsiä.

Isoimmat kynnet valikoin istukkaiksi. Hirveen kokoinen kynsi tuokin,
mun käsi on ihan normaalikokoinen naisen käsi.

Valkosipulin istutuksesta en viihti kirjoittaa enää, eli jos kasvatusvinkit kiinnostavat, niin klikkaa oikean laidan alaosasta tunnisteista valkosipuli- linkkiä. Siellä on kaikki jo selostettu. Olen saanut nyt 360 kynttä istutettua, ja reilusti samanmoinen satsi odottaa maahanpanijaisia. Hitaanlaista hommaa, kun pitää talikoida maasta jälleen ahkeran juolan juuret pois. On siellä vähän muutakin rikkaa, joten nopeasti ei vain saa valmista.

Iltalenkki koiran kanssa veikin meren rantaan. Tuuli oli vinhaa, joten lippalakki piti kääntää nassikoiden tavoin lippa
niskaan. Aurinko laski kultaisena vaahtopäiden taakse. Maisema oli suorastaan maaginen.

Auringonlasku on kiihtyvää tahtia aikaistuva - pimeän aika on likellä. Tunnen ihoni alla lähestyvän marraskuun - kuoleman kuukauden. Siksi tämä päivä ja nämä tunnelmat on pakko ikuistaa sydämeen. Tällaisten päivien voima kantaa läpi pimeän marraskuun.

Näitä maisemia sanoisin elämän suuriksi nautinnoiksi!

Tuo kultainen valo, tuulen valtava voima rannassa, meren tuoksu, aaltojen pärskeet ja hämmentävä lämpö - kaikki on silkkaa energiaa! Kuvan oton aikaan lämmintä oli vieläkin 19,5 astetta. En ole tähän aikaan vuodesta kokenut moista eläissäni!

Meri on vain jotain tosi suurta, ja myrskyssä sen energiamäärästä saa
katsoja osansa ihan kotipakettiin pakattunakin.

Kyllä oli taas niin elämyksellistä nauttia käsittämättömän hienosta sunnuntaista luonnon ilmiöiden äärellä. Merenrantakaupungin ehdottomia iloja on luonnon ja ehdottomasti meren läheisyys. Täällä on puhdasta ilmaa, tilaa ihmisille, luonto lähellä ja elämyksiä tarjolla luontoihmisille.

Kivi ja tyrskivä vesi. Niin paljon on tuokin kivi kestänyt murtumatta. Mutta ei kulumatta. Sitähän se elämä on.

Taas tunnen itseni niin etuoikeutetuksi. En ole rikas rahallisesti, mutta minulla on rikas elämä. Se on juuri sellainen, josta nautin sydämen sopukoita myöten. Minusta on paljon kiintoisampaa laskea, mitä kaikke minulla ON, kuin mitä minulta puuttuu.

Varjoni. Juuttaan juntti koira, jonka äly, ymmärrys ja kuulo on taas jossain toisessa
universumissa. Juoksuaika alkaa ihan justpian, joten tuon toverin korvien välissä
suuri tuuli puhaltaa visertäen ihan omia juttujaan.  Silti ystävä elämysten äärellä.

Tämmöiset päivät lataavat akkuja kestää kaikkia elämän eteen tuomia hankaluuksia. Niitäkin piisaa ihan riittävästi. Enkä edes odota niiden vähenevän, mutta kiitollinen olen siitä, että enempää ei kuormaan lastata, kuin mitä jaksaa kantaa. Tuokio meren rannan myrskyissä ja tyrskyissä auringonlaskun aikaan lataa vahvasti energiaa. Taas saa latoa kiviä reppuun - minä kannan kyllä.

Vahvaa ja kaunista - voimallisen energistä!

Minulla on ihana viikonloppu takana - ja kaksi lomapäivää edessä! Tärkeitä ja rakkaita ihmisiä olen saanut nähdä ja viihtyä yhdessä. Puutarhassa olen saanut puuhata - ja nauttia hämmentävän lämpimästä lokakuisesta aurinkopäivästä kesän lämpötiloissa. Aivan huikeaa!

Ole hyvä - ota tästä auringon, meren ja tuulen energiaa voimaksesi!

Valoa, iloa ja lämpöä viikkosi!

Perennojen ruskaa

Ihana viikonloppu alkoi! Nyt on tuplasti iloa, koska otin lomapäiviksi maanantain ja tiistainkin. Ehdin vähän askaroida omassa puutarhassa, joka huutaa syystöiden tekijää ja valkosipulien istuttajaa.

Enkeliperhoagervo (Gillenia trifoliata) menee keltaisen kautta punaiseksi. Edessä on
ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana), jota kannattaa kerätä kuivakukka-astelmiin.

Ruska-aika todella hellii näkymiä! Näin huikeaa ruskaa ei ole joka vuonna ensinkään. Pihlajat ja vaahterat sekä haavat sun muutkin ruskapuut loistavat maisemassa tummista havuista kontrastia saaden. Sielu kiittää tästä väriloistosta!

Keijunkukkaa (Heuchera) ja varjonäkkiä (Jeffersonia dubia) hondonvaahteran
(Acher shirasawanun) alla. Varjonäkki on ottanut keltaruskean syysvärinsä

Myös osat perennoista ruskaantuvat sievästi. Tuo enkeliperhoangervo lienee hienoin, mutta rantakukka loistaa myös - kuten muutkin perennat. Syksyssä nautin kaikkein eniten ehkä tästä viimeisestä loistoista, ennen valojen sammutusta. Se on kuin ilotulitus, joka loppuu pimeyteen. Sitten nukutaan tovi talviunta keräten uusia unelmia seuraavaan kasvukauteen. Tämä lepoaika tulee kyllä tarpeeseen - se on luova lepo ja ajatushautomo.

Syyskimikki (Actaea simplex) 'Brunette' ei koskaan ehdi kukkia, mutta koristearvo onkin
lehdissä. Juurellaan kontrastia luo keijunkukat (Heuchera) ja rotkolemmikki (Brunnera macrophylla)

Tämä syksy on ollut todella lempeä ja lämmin. Sääennusteiden mukaan tätä jatkuu vielä tovin, mikä antaa pelivaraa niin valkosipulien istutukselle, kuin pensasruusumaan loppuun saattamiselle. Minulla on vielä jokunen taimi maahan saattamatta. Niin kovin tuttua on loppukiri taimistojen alelaarien äärellä pyörähdettyäni. Taimet voi istuttaa tasan niin kauan, kun maa on sulaa.

Kuunliljojen kultaisuutta pensaiden juurilla.

Kaunein mahdollien ruska, lempeät syyssäät ja pieni intiaanikesä lokakuussa - mitä muuta voisikaan säätilalta toivoa? Iloa ja valoa elämääsi! Minä odotan saavani ensi viikolla tietää, miten työkuvioiden kanssa käy. Odottavan aika on oikeasti pitkä.

Upeinta syksyä!

Työntäyteinen viikonloppu kallistuu loppua kohti. Nyt on saatu muorin entinen asunto siivottua, ja taulut seinille uuteen huusholliin. Nyt äitee saa toipua kaikesta hulinasta rauhassa! Ehdin tänä aamuna ihastella upeaa ruskaa kameran linssin läpi. Ihan huikean hienoissa väreissä luonto juhlii viimeisiä hetkiään ennen talven tuloa!

Koivut keltaisina ja pihlajat punaisina. Monta värisävyä näidenkin lisäksi
upeasti likuvärjättynä. Havujen viheys luo lämpimän taustan tälle väri-ilolle!

Aurinko paistoi, tuuli puhalsi - ja joutsenet toitottivat lähtökäskyjään. Etelään on monella kova pyrkiminen - pois kaamoksen alta. Syksy on minulle jotenkin haikeaa aikaa, vaikka maisemat ovatkin mitä upeimmat juuri nyt.

Syysaamut ovat parhaimmillaan kirpeän seesteisiä.

Syksy on haikeaa luovuttamista. Kesä on ohi, mutta ei ainaista kesää jaksaisikaan. Syksy kutsuu lepäämään ja käpertymään vähän sisään päin. Koko kesä on viipotettu aktiivisina kaikenlaisessa puuhassa. Illan pimeys ajaa pirttiin, eikä aamukaan valkene kovin nopeasti. Nyt jääkin sitä luppoaikaa, mitä ei kesällä ollut ensinkään. Toisaalta - minusta on tosi hyvä levätä ihan vaihtelun vuoksikin.

Värin perusteella voi jo kaukaa nähdä eri puulajit.

Ruska on värien runsaudessaan huimaavan ihanaa! Tuijottelen lumoutuneena lehtivihreän katoamista puun voimavaroiksi. Ihan hetken päästä puut ovat valmiita päästämään lehtensä syystuulten riepotettaviksi. Tuulessa vaahteran lehdetkin ovat kuin pieniä, sinne tänne sinkoilevia aurinkoja!

Tataarivaahtera (Acer tataricum) 'Hot Wings' vetää ihan punaiseksi värinsä lopuksi.

Mieluisia ruskapuita on pihlajien lisäksi vaahterat, mutta myös heidet vaihtavat iloiseen syyskuosiin. Upeita syyspukeutujia on toki muitakin, joista eniten odotan aina rusokirsikan (Prunus sargentii) värin vaihtoa vihreästä syvään punaan:

Keväällä tämä kukkii vaalenapunaisena pilvenä, ja nyt toisen kerran ruskan sävyissä.

Aina näin syksyllä sitä ajattelee, että puita ja pensaita istuttaessa kannattaa muistaa suunnittelussa myös syysvärit. Omalla pihalla onkin hurja ruska, kun lempisukuja puissa ovat pihlajat ja vaahterat. Kaikki eivät vielä ole päässeet edes vauhtiin!

Nuori mongolianvaahtera (Acer mongolicum) vetää pirteesti keltaisena

Kuiva kasvukausi tuottaa yleensä hienon ruskan. Näin tänäkin vuonna, kun sienitaudit eivät kirjoneet lehtipuita ruskeiksi ennen aikojaan. Nyt kelpaa kulkea ja nauttia näkymistä! Lumen tuloon on vielä aikaa täällä rannikon lämmöissä, mutta ei enää pitkästi.

Monet heidet (Viburnum) saavat makeat värit myös.
Tämä on se ihan tavallinen koiranheisi (V. opulus)

Syystyöt puutarhassa on tietenkin ihan tuskallisedti vaiheessa vielä. Pidän huomisen lomapäivänä, kun talvivalkosipulitkin pitäisi saada istutettua kylmenevään maahan. En millään saa kaikkia huomenna istutettua, joten pitää katsoa joku toinenkin päivä lomaksi.

Punalehtiruusu (Rosa glauca)

Juuri kun kuviteltiin, että muuttosouvit on nyt ohitse, niin Kuopus ilmoitti etsivänsä uutta kämppää. Entinen kun on naapurien toimesta levoton ja turvaton. Noh - meillä on nyt rutkasti ihan rutiiniakin näihin muttopuuhiin. Suorastaan elämäntapa :D Ja örveltävät ynnä tappelevat seinänaapurit voivat tehdä elämästä tosi ankeaa, varsinkin jos ei nukkumaan pääse yleisen möykän vuoksi. Enpä siis viekään juuri tyhjennettyjä muuttolaatikoita takaisin. Valmistaudumme seuraavaan muuttoon. Vuoden sisään on muuttotalkoiltu neljä kertaa - viides siis tiedossa.

Eikä postausta ilman ruusuja... 'Bonica' aukoo sinnikkäästi uusia nuppuja! Nämä on niin sööttejä syksyn piristäjiä!

Seuraavaan postaukseen toivottavasti saan laitettua ruskaantuvia perennoja. Niilläkin on koristearvonsa syksyn loistossa.

Iloa ja valoa viikkoosi! Minua kuumottelee koko ensi viikon, ja varmaan seuraavaakin hyvän aikaa - tulevat työkuviot selviävät ajallaan ja tavallaan. Odotavan aika on vain pitkä.

Runsaita syyskukkijoita ja syksyyn liukuvia sävyjä.

Varmaan jokainen puutarhuri on esteetikko. Kauneuden taju ohjaa meidän toimintaamme aika väkevästi, sillä haluamme koristaa ympäristömme mieluiseksi. Sellaisia me puutarhurit ollaan. Tätä flunssaa potiessa olen ehtinyt ihailla kesän liukumista hiljalleen syksyä kohti, sillä sävyt muuttuvat.

Humalan lehdillä aavistus syksyä.

Kesän kuivuus merkkasi jo osan lehtiä ruskeiksi, joten ruskan hiipiminen on jatkumoa kärsineille kasveille talveen valmistautumiseen. Yleensä kuiva syksy tuo hienoimman ruskan, mutta katsotaan miten tänä vuonna käy.

Hopeavaahterassa on muutaman oksan punastusta.

Omalla tontilla ruska on jäänyt tosi hyvissäkin ruskapuissa usein harmittavan vaatimattomaksi. Syynä pidän hyvää kosteus- ja lannoitustilaa. Niukempia olosuhteita kituva puuvartinen imee tehokkaammin lehdistä lehtivihreän päästäen näkyviin keltaisen ja punaisen sävyt. Meillä on runsaasti typpeä ja kosteutta, joten puiden ei tarvitse visustella ravintovaroissa. Kesän kuivuuden ja kuumuuden kiusaamat puut ja puskat taitavat tänä vuonna ruskaantua tavallista vahvemmin.

Heidet ovat loistavia ruskapensaita. 'Kallion Pallo' koiranheiden kääpiömuoto
on punastuttanut yhden oksan. Pensas ei kasva puolta metriä korkeammaksi.

Minun suhde syksyyn on monitahoinen. Koen sen haikeana luopumisena, mutta toisaalta helpottavana huojennuksena. Hektinen kesä, valoisat yöt, paljon aktiivisuutta ja tekemistä... tavallaan se uuvuttaa. Joten pimenevät illat tulevat kuin helpotus - mitään ei näe tehdä ulkona myöhään illalla. On siis lupa luovuttaa ja levätä. Ei tässä enää jaksakaan ahertaa puutarhassa, kuten kevään huikeassa innossa.

Likusterisyreeni 'Golden Eclipse' tekaisi lämpimän syksyn
innoittamana heinäkuussa väliin jättämänsä nuput.

Eilen illalla myöhään kanalan aamuruokahuoltoa viedessäni havahduin tähtikirkkaaseen taivaaseen. Monta tuttua tähtikuviota oli syttynyt taivaalle, syksyiseen asentoonsa taivaan kannella. Ihailin tovin vanhoja tuttuja kuvioita. Niiden matkaa on niin antoisaa seurata läpi pimeän talven, kunnes kevät häivyttää taas näkymät. Syksyllä aina tavataan lämpimin ajatuksin!

Amerikanjalopähkinän viehkot liukuvärit kertovat tuleentumisesta talveen.
Aroilla lajeilla on aikaa tuleentua rantamaiden lämpimissä syksyissä.

Puutarha kukkii kuitenkin sinnikkäästi. Vuosia sitten päätin panostaa syyskukkijoihin. Mielestäni puutarhani on parhaimmillaan syksystä. Tai siis runsaimmillaan kukkia.

Komeamaksaruoho 'Lajos' on kestävä ja hieno syksyn valopilkku.

'Carl' on ehdoton suosikkini maksaruohoista. Nämä jaksavat pimenevissä päivissä.

Ruusut tietenkin kukkivat runsaina, mutta jätän ne toiseen postaukseen. Syksyn kukkijoista komeamaksaruohot ovat upeita, ja kestävät myös maljakossa. Syysleimujen loisto ei lopu vielä pitkään aikaan. Lajikkeita täällä on kymmeniä, joten niiden loistossa piisaa pitkään!

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja kerrottu tiikerililja 'Flore Pleno'

Taustalla syysleimu 'Bright Eyes' ja yksi harmaamalvikin kukka rimmaa sävyihin.

Syksy voi olla tosi runsaskukkainen, kun vähän sommittelee myöhäisiä kukkijoita muiden sekaan. Ne kesän kasvavat hiljaa muiden vierellä - noustakseen loistoonsa kun muut luovuttavat. Punahatut on yksiä suosikeitani, sillä ne ovat perhoskasveja. Se ihan peruslaji Echinacea purpurea on kestävin. Hiekkapitoisessa maassa ja aurinkoisessa paikassa talvehtimisessa ei ole ollut mitään ongelmaa V-vyöhykkeellä. Ne fiinimmät lajikkeet eivät ole selvinneet, mutta paikka on voinut olla liian varjoinenkin. Täyteen aurinkoon nämä preeriakasvit haluavat.

Näitä kerään myös yrttiuutteeseen flunssan tappamiseksi.

On se viehko! Perhonen vain puuttuu kuvasta :D

Ihan yllättävää uusintakukintaakin putkahtaa esille. Ajoissa poistettujen kukkavarsien pysäyttäessä kasvien siementen valmistuksen saattaa saadakin toisen kukinnan syksymmällä. Irikset yllättävät nyt topakalla toisella kukinnalla.

'Hiisi' kukki kesäkuussa runsaana ja pitkään. Nyt uudestaan.

Kurjenpolvien siemenkotien poistaminen on tosi nysväämistä, mutta syksymmällä tulee varmasti uusi kukinta. Monet kurjenpolvet lisääntyvät ikävän runsaina siemenistä, joten mieluusti poistan siemenkodat ajoissa. Palkkiona on vähemmän kitkemistä ja pitkään jatkuva kukinta.

'Elke' on kukkinut käytännössä koko kesän. Sen heikkous on talvehtiminen.

Lisäsin monia lajikkeita kurjenpolvia viime vuonna myös ruusumaiden väleihin. Kaikki talvehtivat, joten katsotaan miten nyt käy. Kauniita ja käytännöllisiä ovat varsinkin nämä ns. maanpeitot eli geranium sanguineum - verikurjenpolvet.

Etualalla verikurjenpolvea, taempana japaninhappomarjaa
ja taustan korkeana väriminttua, joka kasvaa ihan huikeasti.

Syyskukkijoista eniten odotan aina syyskatkeroiden lajikkeita. Nämä ovat kuin karamelleja, joita ilolla odotaa vaikka koko kesän. Ensimmäisenä ehtii kukkaan pyjamaraitainen 'Drake's Strain Alba'

Korkeutta 10 senttiä, mutta tämän äärelle kumartuu niin notkeasti. Ensimmäinen
kukka on auki - hetken päästä näitä on kymmenittäin! Tosi hieno!!!

Näille pienokaisille pitää olla huollettu ja ahneemmilta suljettu oma looshi puutarhassa. Ne kyllä kiittävät, kun ei tarvitse kilpailla rotevampien kanssa.

Amurinpionin toinen kukinta on auenneet siemenkodat. Muistaakseni nuo
mustat siemenet on itämiskykyisiä ja punaiset suhkuksi menneitä yrityksiä.

Sama punamusta logiikka taisi olla mongolianheiden siemenissäkin:

Viburnum mongolicum ja kaksiväriset marjat.

Näitä kuvia riittäisi vaikka kuinka pitkään, eikä kaikkia ole vieläkään dokumentoitu kukkivista...

Komealuppio Sanguisorba hakusanensis kukkii tosi pitkään.

Clematis mandschurica eli matsuriankärhö kukkii myöhässä vasta nyt.

Ruusumaassa kukkia on hurjasti. Tämä on 'Hansaland' (ei postausta ilman ruusuja!)

Pakko lopettaa, kun sauna on valmiina löylyihin. Lähden huuhtomaan flunssan viemäriin. Kaksi viikkoa flunssan kanssa seurustelua on ihan liikaa. Toisaalta läheisten vakavia sairauksia sivusta myötäeläen - jokin flunssa on vain niin pikkujuttu, ettei tarvis valittaa yhtään.

Iloa ja valoa viikonloppuusi! Kesän lämpöjä on suloisesti jäljellä. Harvinaista herkkua on nämä auringon lämpimät ja hellimät syyspäivät!

Pensasruusujen syyskoristeet.

Tervetuloa taas uudet lukijat Tuula/maalaiskaupungin piha, Ronja Ryövärintytär, Pippe, Rauni Haapamäki ja blogit.fi kautta tulleet seuraajat. Toivottavasti viihdytte - ja jotain ilon, jakamisen tai tiedonjyviä saisitte matkaevääksikin!