Viileää tuuletusta

Nyt on hektisessä läjässä taas paljon tapahtuneita asioita. Viisainta oli asentaa aurinkolasit silmille ja lähteä meren jäälle viilentämään päätä.

Merenrannan jäillä on takuu ajatusten setvimisessä. Suosittelen!

Luonto ja liikunta on lääkettä ihan kaikkeen. Tai ainakin lähes. Kun on sielu täynnä myötä- ja vastoinkäymisiä ihan yhtenä solkenaan, niin pitää tyhjentää päätä itseä isomman äärellä. Siis meren rantaan. Siellä on taivas kattona, ja se on korkealla. Seinätkin on tosi leveällä. Sopii ajatusten lentää tuulen mukana.

Avaruutta ja aurinkoa. Sielun rauhaa.

Mukavan leppeässä pakkasessa ilman hyytävää viimaa oli mukava tallustaa rantamatalikon jäitä pitkin lenkki auringon paistaessa.  Meren rannassa aika jotenkin jännästi pysähtyy.

Seurakin ihan priimaa. Kaksi omapäistä kanssakulkijaa.
Tuota toista yritän kouluttaa. Toinen on jo menetetty tapaus.

Pitäisi nyt huokaista syvään - olen tehnyt ja saavuttanut tavoitteitani. Uudet on taas edessä. Ei ole mitään tuttua tallattua polkua, vaan uusia latuja. Ne on jänniä!

Jää tekee ihan merkillisiä muodostelmia. Delfiinin nokka tuossa nousee jäistä.

Laskin tässä, että kuukausi tai vähän toista on vielä ns. vapaata aikaa ennen töiden alkua. Miten parhaiten hyötykäytän leppoisat aamut, täydet yöunet ja hyvinkin downshiftaavat päivät? Suunnittelin pientä remontin jatkoa, tai edes terroristikoiran hampaanjälkien peittämisen maalilla. En tiedä ryhdynkö, vai ohitanko seuraavaan otolliseen kertaan.

Personal Trainer joka käänteessä mukana. Elämäniloa 23 kiloa.
Järkeä himmeän himpun verran, mutta intoa monin verroin enempi.

Päädyin unelmoimaan ruusumaita. Inspiroiva puhelinkeskustelu Ruusukummin kanssa betonoi suunnitelmiani lisätä pensasruusuja. Niille kun on aurinkoista tilaa vaikka kuinka paljon täällä. Hyötymaata haluan pienentää, kun tarvetta isommalle viljelylle ei enää ole. Siellä olisi muhevaa multamaata täydessä auringossa. Siis ruusuja. Kaivoin kirjastostani erittäin hyvän kirjan:

Tarjolla olisi 25 metriä pitkästi ja halutulla leveydellä valmiiksi muokattua maata näyttävän ruusuaidanteen paikaksi. Keväällä nakkaan muovit siihen päälle kuolettamaan juolan juurten pätkiä, ja istuttamaan pääsisi keskikesän jälkeen. Siis valkkaan lajikkeita.  Aika monta mahtuu, eikä tila tuohon lopu. Kun istuttaa mansikkakankaaseen, niin saa melkoisen huoltovapaan istutuksen.

Mun kaveri. Ihan paskan hyvä riesa :) Sanavalinta kertokoon oleellisen.

Iloa ja valoa viikkoosi - ehkä kevään tulon haisua saadaan hetkiseksi maistiaisina. Talvi pitää kuitenkin otteessaan vielä hyvän aikaa. Mutta saahan sitä aina toivoa aikaista ja lämmintä kevättä. Kokemus tosin on opettanut pettymysten kautta, että kevät tulee vain ajallaan. Siis aina aivan liian myöhään.

Tervetuloa lukijaksi Rouva Myttynen ja kuusi lukijaa Blogit.fi palvelusta! Jutut rönsyilevät epämäärisiin suuntiin, mutta sellaista elämä täällä vain on. 

Ruusuoppia postin kautta!

Jessuksenmoinen ylläri oli tänään postista noudettavissa - Suomalainen ruusukirja: Alanko, Joy, Kahila ja Tegel. Tämä viides uudistettu ja täydennetty painos on vuodelta 2009 ja loppuun myyty. Ihan ihme oli saada se tänne! Tätä kirjaa kun ei ole enää ostettavissa markkinoilta. Toivottavasti uusintapainos ilmestyy, sillä tämmöiselle on tilausta harrastajien keskuudessa.

Kirjan mukana oli ihana saatekirje ja muutama pussukka runsaita siemeniä!

Kännykän piipatessa viestiä paketista olin ihan yllättynyt - mitä ihmettä!?! Ajoin kaupunkiin , hain paketin ja avasin kotona -  kirjan lisäksi löysin ihanat siemenpussit ja lämpimän saatekirjeen. Kiitoksia lämpimästi kahdelle taholle, joiden yhteistyönä kirja päätyi luettavakseni!

Noin 350 sivua ruusutietoa - voi mikä taivas!

Kirja keskittyy Suomen oloissa kestäviin pensasruusuihin. Itse nautin aina myös historiallisista osuuksista, joilla tämäkin kirja alkaa. Kirjassa käsitellään laajalti vanhoja pensasruusuja, luonnonlajeja ja lopulta silmäykseen jalostettuihin ryhmä-, peitto- ja köynnösruusuihin. Viimeiseksi tehdään katsaus kirjallisuuteen, taimi- ja ruusutarhoihin. En vielä ole perehtynyt syvemmin kirjan antiin, mutta tämä on nyt rentoutumisagenda tuleville illoille. Tästä riittää iloa ja oppia pitkäksi aikaa!

Kaksilla kauniilla omistuskirjoituksilla varustetun uuden kirjan merkitys ruusuisen tiedon haussa on suuri. Kirjat ovat yksi pysyvä rakkaus. Tieto on siinä kauniisti tallessa, vaikka sähköt pätkisivät ja tietojärjestelmät kaatuisivat. Paljon asiaa tulee haettua netistä, mutta kunnon tietokirjoja vailla olisi ihan hukassa. Kirjoista löytyy se syvällinen, punnittu ja laaja-alainen tieto. Niin paljon ei jaksa googlettaa lähdekritiikkiä harjoittaen, että oikean tiedon löytäisi. Luotan vanhaan malliin kirjojen antiin. Sain taas yhden ihan graniittisen perusteoksen ruusuista - olen siitä hyvin otettu ja onnellinen!

Loppuviikkoon keveneviä askeleita, iloa ja valoa!