maanantai 23. marraskuuta 2020

Sinistä ja valkoista haaste - tarjolla harvinaisemmat

Niin ihanan sinistä ja valkoista!  Kiitos Tiiulle jälleen haasteesta, kesti tosin himpun aikaa tarttua siihen. Mutta sitä syvemmällä tunteella sen tein! Valitsin kukikseni rariteettiperiaatteella vähän harvinaisempia sinivalkoisuuksia. Joka lajia kun löytyy sekä sinisenä että valkoisena.

Se todella syvä sininen ei ole helppoa löytää kuin tietyistä kasvisuvuista. Muutama niistä on ylivertaisesti ylitse muiden omasta mielestäni.


Katkeroiden sukukunta on  ihania sinisen sävyjä!

Katkerot ovat ihania sinisiä tai valkoisia. Osa kukkii kesällä ja osa on pitkän syksyn iloina. Yksi lemppareitani on syyskatkero 'Drake's Strain Alba'. Pienet syyskatkerot pitää varjella rotevimpien kilpailulta, joten vaativat siten erikoishuomiota ja kilpailulta suojatun paikan.

Kukka, jonka kuosi on pyjamaraitaa!

Gentiana hexaphylla jäi sitten muiden varjoon ja kuoli pois.

Mielestäni se ihanin ikinä sininen kukka on........

Sinivaleunikko 'Lingholm'

Sinivaleet on vieneet minun sydämen ihan täysin. Näitä on montaakin mallia serkkuja ja sen sellaisia monessa sävyssä. Ja kuten useinmiten, myös valkoinen alba löytyy:

Sinisenä tai valkoisena. Muitakin löytyy...

Kellokukat eli Campanulan sukukunta on minulla oikeastaan pannassa. Monet niistä leviävät ihan liikaa. Mutta pari mielenkiintoista ja paikallaan pysyvääkin löytyy, joista armeniankello on sinistä ja valkoista yhtä aikaa.

Campanula tridendata eli Armeniankello ei leviä.

Vuokkojen suloinen sukukunta on kevään ihanuuksia, joista löytyy sinistä ja valkoista samassa kukassa.

Anemone parviflora eli Alaskanvuokko on alta sininen...

... ja naamaltaan valkoinen.

Edelleen vähän erikoisempia ovat sinikämmenet, joita rakastan tosi suuresti. Keväisin sen suuret kukinnot salpaavat hengitystä. Näitäkin iloisesti sinisinä ja valkoisina!


Vuosien saatossa aina vain muhkeammiksi kasvavat puskat ovat hienoja!

Se perusversio sinikämmentä on sininen.

Iloa ja Valoa marraskuun läpi elämiseen. Haastan mukaan Kukka & Kaali -blogin Pauliinan, Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ja Päivänpesän elämää -blogin Katjan mukaan sinivalkoisiin ajatuksiin.

Kärhö 'Ice Crystal'

Haasteen säännöt:

Kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki blogista)
Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen on pääroolissa
Haasta kolme tai useampi blogiystävä mukaan
Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhaheti- suurten unelmien puutarha -blogiin Sinivalkoista haaste postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instassa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista haaste ja @puutarhahetki


sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Ilmoja pitelee, sanois vanha kansa

Suomalaisten suosikkipuheenaihe on säätila. Ei meitä hirveesti hetkauta rapakon takana äänestettävä pressa, vaikka se valtamediaa niin kiivaasti täällä puhututtaakin. Mutta säätila on kyllä mitä ajankohtaisin, konkreettisin ja jokaiseen vaikuttava asia. Sitä voi rinnastaa vaikka verotukseen - siitä voidaan puhua, marmattaa, siunailla tai vain todeta. Mutta siihen ei voi vaikuttaa.

Toissa aamun kuuraa ruusuilla

Syksyn kelit ovat yleensä aina hyvinkin vaihtelevia. Märkyys on keskimäärin vakiosti runsasta. Enpäs muista kuivaa syksyä, mutta vetisisiä muistan monta peräkkäin heti pitkältä aikaa. Syksy vain sattuu olemaan syyssateiden aikaa.

Aamukuuraa 'Lemon Rokoko' ryhmäruusun viimeisellä nupulla.

Alati pimenevissä päivissä yksikin kuulas pakkasaamu kuuran kera on tosi kivaa. Heti perään kun yleensä heittää taas lisää vettä taivaaalta. Kameran kanssa kiersin puutarhaa katsoen kuuran teräviä piikkejä ruusujen pakastuneissa kukissa ja puiden lehdillä. Se on terävä muistutus siitä, että pakkasen voima lähestyy hiljalleen voittaen syksyn viivyttelyn.

Japaninhappomarjan kuura on kuin taideteos.

Yhden kuulaan pakkasyön jälkeen hienot kuurankukat sulivat vesisateeseen nopeasti. Kieltämättä tässä mustassa pimeydessä kaipaisi jo edes kainoa lumihuntua, mutta ennusteissa on tarjolla vesisadetta myrskytuulessa. Pöh.

Keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) ottaa punaisen syysvärin.

Toisaalta vielä on muutama syystyö puutarhassa tekemättä. Olen istuttanut vasta 400 valkosipulin kynttä, joten ainakin sata tai kaksi pitäisi piilottaa vielä multiin. Kanadan- ja ryhmäruusujen tyvimultaus on tekemättä, joten silläkin sektorilla olisi vähän lapion heilutusta tiedossa. Olen jo leikkonut pisimmät kukkavarret pois, sekä poistanut metalliset tuet. Aina en ole niitä poistanut, mutta fysiikan lakien mukaan ne johtavat kylmyyttä maahan pakkaskausina. Siis otin talveksi pois.

Huntukorpipaatsama 'Fine Line' ei ole vielä saanut edes keltaista syyväriään.

Muuten alan olla aika valmis ottamaan vastaan lepokauden talven ajaksi. Sato on korjattu talteen ja kesä alkaa olla paketissa. Töissä riittää kuhinaa suunnitella jo täysillä ensi kasvukautta. Kesäkukista on tilaus jo hahmotteluvaiheessa, jossa haetaan taas uusia värejä ja lajikkeita yhdistettyinä luottomenestyjiin. Aina pitää olla uusia ässiä hihasta vedettäväksi ja kaupunkilaisten iloksi.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) ei oikeasti pihlajalle näytä yhtään.

 

Pieni jokemme on urheasti vetänyt hirveät vesimassat uomassaan, kun syyssateet meinasivat tuottaa nopeaa ongelmaa vesimäärässä. Mutkikas on veden reitti, kun yläjuoksun alkupäässä ylivuotokanavan kautta ohjattiin Pattijoki vähän aikaa virtaamaan tekoaltaan kautta meidän jokeen. Säästyi Pattijoen alajuoksun talot kastumiselta, mutta meidän kellarista pumpattiin taas vettä ulos. Koska kellarimme on ihan jokirannassa, niin siellähän laarit eivät ole lattiatasossa juurikin tuon vesiongelman takia. Kellarissa päivystää vakiona vesipumppu lattiassa olevassa syvennyksessä, joten isoa murhetta nousevasta vedenpinnasta ei ole. Pumppu hoitaa nöyrästi sinne pääsevän veden ulos.

Helmipihlaja (Sorbus koehneana) on valkomarjainen.

Huominen näyttää myrskyisälle kera ikävän vesisateen. Vielä pitäisi saada syystöitä tehtyä, puita suojattua ja yhden koirapuiston remonttikin on vaiheessaan. Ihan ei sisätöille vielä kerkeä, mutta toivoisi kelvollisia työilmoja ulkotöille.

Viimeisiä kukkia puutahassa on liilakonnanyrtti.

Marraskuun alussa kukkimiset puutarhassa alkaa olla ohi mennyttä. Tuo liilakonnanyrtti on tosi sitkeä sissi, joka lopettaa vasta oikeasti talven tullessa. Yhtä sitkeitä on ruusut ja osa kärhöistäkin. Komeamaksaruohotkin jaksavat vain. On ne ihmeellisiä!

Komeamaksaruohot on syksyn suuri ilo.

Koiranheiden myrkylliset marjat ovat jääneet linnuiltakin syömättä.

Reipasta alkavaa viikkoa pimenevässä kaamoksessa! 

tiistai 27. lokakuuta 2020

Ihana haaste luottoruusuista!

Pauliina Kukka & Kaali-blogista haastoi kirjoittamaan luottoruusuista, mikä onkin ihan hykerryttävän kutkuttavan ihana aihe. Hipaisee ihan sydäntä, jos näin sanoisin. Pauliina esitti haastettaan näillä sanoilla: 

" Parhaimmat ruusut ansaitsevat tulla esitellyiksi, joten tein haasteen.

Osallistu haasteeseen ja esittele luottoruususi. Onko ruususi erityisen kaunis tai kukkiiko se erityisen runsaasti ja kauan? Onko se laiskan puutarhurin unelma? Onko ruusulajikkeellasi jokin erityisominaisuus, jonka haluaisit muidenkin tietävän?

Ei haittaa vaikka et omistaisi yhtään ruusua. Voit kirjoittaa vaikkapa iki-ihanasta leikkoruususta, jonka olet saanut.

Kirjoita ruusustasi juttu ja vinkkaa siitä minulle, niin linkitän se tähän juttuun. Lopulta saamme toivottavasti upean kokoelman kympin tai kymppi miikan -arvosiia ruusuja. Jos sinulla on paljon ihania ruusuja, joita voit suositella toisillekin, niin toki voit kirjoittaa niistä kaikista. Lyhet maininnatkin riittävät.

Voit mainta myös ne, joita et
oman kokemuksesi perusteella
enää hankkisi.

Puutarhani ruusukunkku on kanadanruusu 'Henry Kelsey'


Kamerani ei toista punaista rehellisesti. Väri kun kuvaa hehkuvampi,
edellinen kuva tavoitti sävyn parhaiten

Vastaaminen on ah niin helppoa, koska kanadanruusut veivät minun sydämen ihan kokonaan. Pauliinan mielestä ihana kanadalainen 'Morden Blush' kukki hienosti, mutta siitä piti poistaa kukkineet kukat niiden muututtua ruskeiksi rumistuksille. Minulle nuo hoitotoimet ovat rentoutumista ja nautin siitä. Ei haittaa minua siis.


Heinäkuun lopussa kukkivat alhaalta talvehtineet oksat. Niiden
yli nousee uusi kasvu, joka jatkaa kukintaa pakkasiin asti.

Ei ole vaivaton ruusu 'Henry Kelsey' - se elää menestymisensä pohjoisrajoilla V-vyöhykkeen  rantakaistaleella, jossa syystelvesta lunta ei vain ole eikä tule. Pakkasia saattaa silti olla tiukastikin. Meille lumi tulee vasta kevättalven puolella, ja siinä ehtii sahata tiukkaa pakkasta ja vesisadetta vuoron perään. Tosi kovaa kasveille ilman suojaavaa lumipeitettä.

Talveksi kanadalaiset suojataan tyvimultauksella ja pakkasturpeella. Silti yleensä lumirajan yläpuolelle yltävät osat kuivuvat. Se ei haittaa, sillä uusi kasvu lähtee rivakasti ja vahvoin versoin. Ne talvehtineet osat kukkivat heinäkuusta lähtien runsaina, kunnes uudet versot ehtivät kasvaa ja kehittää nuppuja. Käytännössä 'Henry Kelsey' kukkii heinäkuusta lokakuuhun asti runsaana ryöppynä. Toki siinä pitää kukkineet kukat leikkoa kerran viikossa pois, että kukinta jatkuisi ränsistymättä. Siis tavallaan työläs, jos hommaa pitää hankalana.

Pensasruusuista valintani on 'Ritausma'

Ruusuja on niin hiton paljon niin ihania, joten poimin myös helpommista pensasruusuista suosikkini. Ykkönen ehkä on... Ritausma - latvialainen puistoruusuristeymä, joka jaksaa kukkia todella pitkään ihan ilman hoitoa. Ulkonäköään parantaa, jos kukkineita kukkia edes käsin nyhtää pois. Kuvasta voi tavoittaa avonaisten kukkien lisäksi hurjan paljon nuppuja. Tämä ruusu jaksaa kukkia hurjasti ja pitkään. Kiitosten arvoinen ja helppo.

... vai olisiko se sittenkin 'Sointu'? Kaukaa otetussa kuvassa tuo oikeanpuoleinen

Toinen yhtä valovoimainen pensasruusu on suomalainen jaloste 'Sointu', jonka kukinta-aika on tasan yhtä pitkä, eli heinäkuusta pakkasiin asti. Oikeasti ihania ruusuja on todella runsas valikoima, mutta lopetan oikeastaan tähän.

Yhden ruusun menehtymistä en surisi yhtään. Se on köynnösruusu 'Pohjantähti'. Eritäin kestävä ja pirullinen kasvutavaltaan. Se kasvattaa jäykkiä ja pitkiä vuosiversoja, jotka ovat ihan järkyttävän äksyjä piikkejä täynnä. Se tarvitsee tuen, mutta jäykkänä sitä ei mitenkään saa pujoteltua tukeen. Sitoa se pitäisi, mutta äimän kokoisten piikkien ulottuville meneminen tuottaa tuskaa. Kerran jäin hiuksistani kiinni mokomaan piikkipehkoon, ja jouduin huutamaan Maestroa apuun. Tätä lajiketta en suosittele yhtään kenellekään, mutta kestävä se on, vaikka oikeasti ei olisi väliksi.

Kanadalainen 'Morden Centennial' on rakastettava!

Ryhmäruusu 'Mirato'. Ryhmikset elävät muutamia kausia suojattuina,
mutta tuppaavat katoamaan V-vyöhykkeen ankaraan talveen.

Rymis 'Lemon Rokoko'. Näitä on pakko hankkia, vaikka menestymisennuste
sekä vaivannäkö eivät kohtaa. Mutta ne ovat kauniita!!!
Ryhmis 'Baronesse' on ihastuttanut useamman vuoden.

Ryhmis 'Sweet Haze' on yksinkertaista kauneutta.

Ensi kesänä toteutan erittäin keskeiselle paikalle ison puistoremontin, jossa tulee iso alue ruusupuistoksi. Yllätin itseni seikkailemalla Tantau Roses-sivustolla. Onhan se ihan pakko laittaa ryhmäruusista istutuksia kaupungin arvopaikalle! Lisänä tulee kanadanruusuja ja valikoituja pensasruusuja. Tästä talvesta tulee ihana suunnittelun seikkailu, muta onneksi takataskussa on tukevasti kokemusta ruusuista. Kaikki mitä tässä postauksessa näitte, tulee realisoitumaan Meranrantakaupungin puistossa ensi kesänä.
'Nina Weibull' kestää myös melko hyvin.
Ryhmis 'Piano'a unohtamatta!

Ruusuista tulevaisuutta tässä suunnitellaan ja tehdään ihan tosissaan! Ketähän kutitttaisi saada ruusuinen haaste? Toveri Hirnakkaa olen viekotellut ruusujen maailmaan, ja Ruusumuorin jutut olisi todella ihana saada lukea myöskin. Kolmantena jakaisin avoimet kortit jokaiselle, joka haluaa rikastuttaa yhteisiä ruusukokemuksia omalla kirjoituksellaan.

Pauliinalle 'Lambert Closse'. Tätä en saanut menestymään, vaan se
aina menehtyi suojauksesta huolimatta talveen. Kahdesti yritin.

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Potilas

 Koiruus koki kovia, kun sen keskiviikkona hurautin pieneläinklinikalle. Nopean terveystarkastuksen jälkeen tuli piikki niskavilloihin, ja johan alkoi uni voittaa. Toista tunnin leikkauksen jälkeen oli sterilisaatio tehty, ja koira sai heräillä.

Tokkurainen toipilas

Rieko on nyt reilut kolme vuotias, eikä sitä tulla käyttämään jalostukseen. Juoksut sillä on harvakseltaan noin 8 kuukauden välein, mutta nyt nekin jäävät pois. Kohtutulehduksen riski poistuu, eikä nisäkasvaimiakaan pitäisi tulla.

Ei pönttöpää, vaan sukkapuku suojana.

Nyt pitää pukeutua Riekon mielestä tosi ahdistavaan sukkaan, joka estää koiraa nuolemasta leikkaushaavaa. Pari viikkoa pitää hissutella taluttimessa ilman spurtteja ja hyppyjä. Näyttäisi sekin käyvän hermoille. Koko homma ja elämän vauhdikkuuden muutos hissutteluksi näkyy nostavan stressitasoja, kun se ärhentelee kissoille hyvin ikävään tapaan. Soitin jo eläinlääkärille, että mahtaakohan koira olla kipeä kipulääkkeistä huolimatta. Koska kaikki elintoiminnot ovat normaalit, niin ongelma taitaa olla korvien välissä. Sitä vaan ahdistaa.

Näihin leikkeihin joutuu ensin toipumaan.

Niinpä toipuilemme rauhassa, ja eiköhän stressikin laske sitä mukaa kun päästään normaaliin elämään taas käsiksi reilun viikon päästä. Tulipahan homma nyt hoidettua kumminkin. Pitkään tätä jo suunnittelinkin.

Kaunis ilta meren rannalla.

Ensilumi käväisi nopeasti 22.10.2020, mutta suli nopeasti pois. Ihan märkää loskaa se kyllä oli, mutta vaadittava yksi senttiä aamulla klo 8 täyttyi. Positiivista oli myös talviaikaan siirtyminen, jolloin saa nukkua tavallaan tuntia pitempään. Aamusta on siis valoisampaa, mutta illasta nopeammin pimeää. Kunhan saan loput valkosipulit istutettua ja ruusut talvisuojatttua, niin kausi saa olla sitten osaltani valmis.

Iloa ja valoa viikkoosi!

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Haaste: Kevään ja kesän muisto 2020

 Tämä Kevään ja kesän  haaste tuli Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista.

Nyt pitää ihan huokaista ja katsoa taakse - mitä pitikään puutarhakausi 2020 sisällään? Pakko sukeltaa kuva-arkistoon...

Suloinen Nilsinruusu ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.

Minun kesäni täyttyi ruusuista ja pioneista - toki paljon perennojakin kukki. Mutta kesä oli lämmin, sopivasti sadetta ja lempeää aurinkoa. Paras kesä moneen vuoteen puutarhurin silmin. Silti ihmettelen, ettei kesäkuussa tullut otettua paljon yhtään kuvia. Eikä juuri toukokuussakaan. 

Puulajipuiston ihana kirjovaahtera ja punapähkinäpensas

Muistin sitten puristaneeni hitonmoisen kirin suorittaessani johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon. Vappuna alkoi vakituinen työsuhde puutarhurina Merenrantakaupungissa. Olin saavuttanut tavoitteeni. Olipahan takki tyhjänä himpun aikaa, ja se näkyi kotipuutarhassani.

'Ristinummi' ruusu kukkii kookkaana ja pitkään.

Koronan rajoitteiden vuoksi äitini muistotilaisuus viivästyi kesäkuulle asti. Lopulta teimme ikimuistoisen merimatkan laskemaan tuhkat mereen. Yhden aikakauden loppu oli siinä. Ja taas oli takki tyhjänä. Siksi varmaan alkukesältä ei ollut paljoakaan kuvia.

Pionit 'Sarah Bernhardt' ja 'Barbara'. Paras pionivuosi aikohin!

Vaikka puutarhurilla olikin vähän puhti pois, niin uskolliset kasvit kukoistivat, koska viihtyivät hyvin kesän lämmöissä ja auringossa. Pensasruusut vetävät vahvasti hoidottakin, mutta pioneja hellivät kukinnan aikana loistavat säät. Niiden loisto oli hengästyttävä!

'Coral Charm' on lumoavan kaunis!

Olin kiitollinen kaikista kukista, jotka piristivät mieltä pyyteettä ja runsaina. Ne kertoivat minulle, että hei - maailma pyörii radallaan ja me kukitaan, vaikka sä olisitkin vähän väsähtänyt. Kivipuutarha pääsi huningolle, mutta olen ensi kesänä luvannut ottaa järjestyksen takaisin. Eiköhän nämä maalliset murheet ole nyt taas vähäksi aikaa taputeltu kasaan, ja voi talvilevon jälkeen jatkaa innolla puutarhassa.

Sinivaleunikon valkoinen 'Alba' on puhtaan kaunis!

Töissä oli tietenkin haastetta ja kiireitä. Uutta tuli rutkasti eteen, ja vein suunnittelemiani uudistusprojekteja läpi. Monta puistopalasta laitettiin uusille istutuksille, siivottiin ylikasvaneita pensaikkoja, istutettiin puita ja kukitettiin kaupunkia. Kolme leikkipuistoa laitettiin täyteen remonttiin - vielä neljäs odottaa, kuten koirapuiston uusiminenkin. Talvi saisi vähän vielä jarruttaa tuloaan, että kaikki ehdittäisiin vielä tällä kaudella. Olen ikionnellinen pienestä mutta tosi tehokkaasta työporukasta!

'Ilo' on todella suuri ilo puutarhassa. Iso ja rutkasti kukkiva!


Oikeastaan tänä vuonna olen istuttanut vain ruusuja omaan pihaani. Tilasin Saksasta Tantaulta ryhmäruusuja, ja muutamia pihlajia istutin myös äitini muistopuiksi. Lajikejalostuksessa olevia iiriksiä tuli pari isoa penkillistä kokeiluun. Siinäpä kaikki kauden istutukset. Toki puutarha pullistelee vuosien saatossa istutettuja perennoja ja pensaita, joten kukkaloistoa on riittänyt.

'Sointu' on uskomattoman pitkään kukkiva ja kaunis!

Kesässä parasta oli pionien keralla ruusut. Kanadanruusut aloittivat heinäkuussa jatkaen yhä vain kukintaansa pikkupakkasista huolimatta. Jos et vielä ole tästä blogista saanut vinkkiä kanadanruusuista, niin tässäpä vielä kerran:


'William Baffin' viehkon valkoraidallisin kukin jaksaa ilahduttaa runsaana.

'Quadra' 

V-vyöhykkeellä paras kaikista kanukeista on 'Henry Kelsey'

'Morden Centennial' kukkii suurin kukin valtaisasti.

'JP Connell' on herkän viehko pilariruusu

Ruusut toivat loistoa ja lohtua. Maailma pyöri radallaan, ruusut kukkivat ja loistivat uskomattoman hienoina ja pitkään. Tämä puutarhuri huokaisee ihanan kauden päätteeksi. En ollut nohevimmillani oman puutarhan suhteen, mutta kotikaupunkini hyötyi merkittävästi kasvojen kohotuksesta. Yksi nainen ei mahdottomia pysty eikä jaksa. Parhaani tein ja tähän pääsin. Olen tyytyväinen.

Ryhmäruusu 'Bonica'



Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. 
Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. 
Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.
Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti 
Lappalainen etelässä -blogiin.

Minäpä haastan kesän muisteluksiin seuraavat blogit:
Hirnakan torppa
Navettapiian puuhamaa
Päivänpesän elämää
Kukka & Kaali
Metsätontun ruusutarha