sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Merenrantakaupunki Raahen puistokierros osa 2

 Viimeinen lomapäivä painuu iltaan. On olleet tuottoisat ja rattoisat pari viikkoa. Sato on korjattu, matot pesty, huusholli siivottu, tavattu rakkaita ihmisiä, ja ulkopuuhina maalattu muutama pieni ulkorakennus sekä puuhattu puutarhassa. Ihana loma, jonka ydin on oikeastaan ollut siinä, että ennen klo 9:ää ei tarvi sängystä nousta! Huomenna aamulla herätys on stoalaisen tyyneen tapaan 5:45.


Juvan veistospuisto kulttuurielämyksenä. Kuvat on elokuun lopusta, jolloin
kukinta alkaa olla perennojen osalta jokseenkin ohi.

Merenrantakaupungin yksi nähtävyyksistä on Kari Juvan veistospuisto Rantakadun ja Sovionkadun nurkkauksessa. Taiteilija Juva (1939-2014) syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet Raahessa ja Pyhäjoella. Juva lahjoitti Raahen kaupungille 19 veistosta, jotka ovat samalla läpileikkaus taiteilijan töistä neljältä eri vuosikymmeneltä.

Taustalla Kalatyttö-teos ja edessä Alkuvoima


Teokset sijoitettiin raatihuoneen puistoon, jolloin puiston nimi muuttui luonnollisesti Kari Juvan vesitospuistoksi vuonna 2008. Myöhemmin Juvan veistoksia saatiin vielä neljä lisää, osin kaupungin omana hankintana, mutta myös paikallisten yritysten lahjoittamina. Osa patsaista on Rantakadun toisella puolella, kirjaston sisäänkäynnin vierellä.

Rakentajat


Taidepuiston veistokset ovat pronssista valettuja pienoismalleja, joista osa on valmistettu suuremmiksi monumentaaliteoksiksi eri puolilla Suomea, esimerkksi Helsingin kaupunginteatteri pihalla on Thalia ja Pegasos.

Takana Thalia ja Pegasos-teos, edessä Tulenkantajat

Tulenkantajat

Veistospuiston teosten ympärille on istutettu pensaita, ruusuja ja monivuotisia perennoja, joita täydentävärt kukkasipulit tuoden kukkia patsaisen ympärille jo aikaisesta keväästä lähtien. Puisto on kukkiva ja vehmas taide-elämys, jossa voi pysähtyä nauttimaan kesäisestä päivästä ihan kaupungin ytimessä.

Tyttö Karjalan


Veistospuisto keväisesä lookissaan. Patsas on Tuulinen päivä.

Taitelijan toive oli, että teoksia kehystäisivät kukkivat kukat. Sain tämän toteutaa v. 2018 monivuotisilla perennoilla, kukkasipuleilla ja kukkivilla pensailla. Puistossahan ei ollut kuin nurmikkoa, tien vierellä nuorehko lehmusrivistö, muutamia vanhoja koivuja ja kaksi siperianlehtikuusta.


Tämä kuva on 2017 elokuulta. Kehitystä on tapahtunut!

Puisto on muuttanut ilmettään mukavasti, ja tänä vuonna sujuttelin sekaan syysleimuja ja jaloangervoja tuomaan myös syksyyn kukkia. Alkuperäinen ajatus oli, että riittää kun elokuun alkuun asti on kukkia. Ahneus kasvoi, ja puisto saakin elää ja kehittyä vuosien myötä.


Taas pari tuhatta tulppaania istutetaan syksyllä tuomaan kevääseen väriä ja iloa!

Tämä taas tältä erää! Olen iloinen siitä, että myös "ennen" kuvia on tullut otettua. Nyt pitää ottaa arki vastaan taas nöyrästi. Loma oli ihanaa, mutta tosi kivaa on palata töihinkin. Onneksi on osaava ja ahkera henkilökunta, joka pitää systeemin käynnissä vaikka työnjohto lomailisikin. Aivan mahtavaa porukkaa!

Iloa ja Valoa viikkoosi!

perjantai 4. syyskuuta 2020

Merenrantakaupunki Raahe. Niin paljon!

Tämä on toivottu postaus Merenrantakaupungista Raahesta sen kesäisessä lookissaan. Meillä on paljon hienoja juttuja täällä alkaen vanhasta historiasta, idyllisestä vanhasta puuraahesta ja upeasta merestä. Jos haluat nähdä neljä vuodenaikaa Raahesta erittäin hienosti dronella kuvattuna, niin suosittelen klikkaamaan Antti Baasin tekemää youtube-videota. Siitä näkyy hienosti miten Raahe on merikaupunki, jolla on upea saaristo vierellään.

Lyhyt kierros ydinkeskustassa, eli kaksi ensin valittua palaa vihreästä Raahesta.

Pekkatori:

Pietari Braahen patsas on Raahen keskusta
Pietari Brahen näköispatsas Pekkatorilla on Raahen Wanhan kaupungin ydin.

Pekkatori on ihanan, vanhan Puu-Raahen ydin, jossa vanha historia havisuttaa kulkijaa. Torin keskellä on kaupungin perustajan, kreivi Pehr Brahen (raahelaisittain Pekka) patsas. Se on pystytetty v. 1888, ja patsaan on suunnitellut Walter Runeberg (joka oli J L Runebergin poika). Tarinan mukaan Turku oli tilannut Runebergiltä Brahen näköispatsaan, mutta siitä tuli turkulaisille liian pieni. Patsas päätyi Raaheen. Täällä kaikki on pienempää :D

Pekkatori muodostaa liikenneympyrän Kirkkokadun ja Brahenkadun risteyksessä


Pekkatori on monenlaisten tapahtumien keskus. Kesä-heinäkuun taitteessa olevien Pekanpäivien aikaan patsas saa monikertaisen ruususeppeleen kaulaansa. Toria reunustavat vanhat ja periteikkäät puuraahen porvaristalot, kuten Langin Kartano. Se on entisöity pieteetillä viihtyisäksi kahvilaksi, joka on auki ympäri vuoden. Myös Raahen matkailuinfo löytyy torin laidalta.

Takana vasemmalla Langin kartanon kahvila. Kannattaa käydä!!!

Pekkatori on Suomen mittakaavassa ainultaatuisen hyvin säilynyt 1800-luvun alkupuolen rakentamistapaa edustava aukiokokonaisuus. Suomalaisten puukaupunkien toresta Pekkatori on parhaiten säilyneitä.

Tänä vuonna tämmöiset kesäkukat - petuniaa, pelargonioita, daaliaa ja koristehirssejä. Laidassa mm. hopealankaa,
jotka jäävät kun  kesäkukat poistetaan, ja laitetaan callunat ja havut talveksi.

Pekkatori remontoitiin viimeisimmän kerran perustelllisesti v. 2013-2014, jolloin istutettiin nykyinen kasvilisuuskin. Torin nurkkia koristavat koristeomenapuiden ja erilaisten pensasangervojen ryhmät. Pekka-patsaan ympärys kukitetaaan kesäkukilla.

Härkätori:

Härkätori

Härkätorinpuisto on ihan kaupungin ytimessä, ja sen historia on elänyt monenlaisia vaiheita. Historiassa se oli karjamarkkinoiden keskus, jonne tultiin matkojenkin päästä. Alue muutettiin oikeaksi puistoksi vuosien 1936-1938 aikana. Lehtori Emil Koskinen suunnitteli tarkan pohjapiirroksen, jonka perusteella torialueelle rakennettiin käytävät, nurmialueet ja istutettiin puustoa.

Puolustaja-patsas oli aikansa sensaatio alastomuudessaan.

Puolustaja-patsaan on veistänyt Johannes Haapasalo v. 1908, ja sen on lahjoittanut Raahelle v. 1932 vuorineuvos John Grundström eli Sokeri-Jussi. Liikanimensä hän sai urastaan Suomen Sokeri Oy:n toimitusjohtajana. Lahjakirjassa oli vaatimus, että patsas on pystytettävä Härkätorille, ja että luonnontilassa ollut Härkätori tulee muuttaa puistoksi. Sembramäntyjen ja siperiankuusten ympäröimä patsas oli alastomuutensa takia tuohon aikaan sensaatio. Puolustaja-patsas kuvaa kamppailua venäläistä sortovaltaa vastaan vuosisadan alussa.

Kivetyn torin pienet istutusalueet pursuavat kesäkukkia. Laidassa luottokasvina
hopeakäpälää, joka jaksaa vaikka missä olosuhteissa!


Puolustaja-patsas omaa itsenkin melkoisen historian. Patsas pelastettiin 1. maailmansodan aikana ensin Belgiaan ja sieltä Pariisiin sotaa pakoon. Patsas oli välillä piilotettu maahan kaivamalla, ettei siitä olisi tehty saksalaisille tykin kuulia. Sodan jälkeen se kulkeutui Suomeen vuorineuvos John Grundströmille, ja hänteltä siis lahjoituksena entiseen kotikaupunkiinsa Raaheen.

Kolme vanhaa harmaapihtaa lienevät Pohjois-Suomen suurimmat.


Torin ulkoasu uudistettiin 2007-2008 poistamalla nurmialueet ja kiveämällä tori nykyiseen asuunsa. Kesäisin torin päässä toimii kesäkahvila, ja tori on monenlaisten tapahtumien paikkana ympäri vuoden. 2018 torille rakennettiin Wall-Holla lasten kiipeilyväline.

Puretun esiintymislavan tilalla on vehmaat istutukset.

Puuston kasvillisuus koostuu lähinnä suurista sembramännyistä, muutamasta vanhasta harmaapihdasta ja runsaista kesäkukkaistutuksista. 2020 vanha esiintymislava purettiin pois, ja tilalle murikivin korotettiin istutusalusta, johon istutettiin ruosotuomipihlajia, atsaleoja ja purppuraheisiangervoja. Laidalle jätettiin tilaa kesäkukille.

Komeat sembrat ympäröivät puistoa.

Kirjoittelen lisää Merenrantakaupunkini puistoista ja istutuksista, kunhan taas kerkiän. Seuraavana tulevat Juvan veistospuisto ja Itsenäsyydenpuisto. Vielä pikkuinen kuvakimara kesäkukkaistutuksista torneissa, laatikoissa ja ruukuissa:

Kesäkukkia laatikoissa kaupungilla. Näitä on noin 60 kukkia pursuavaa lootaa.


Tämä kukkatorni alkaa olla jo ylikasvanut.

Himpan isompi kukkapurkki tämä.

Kävelykadun kukkatörppöjä, Keskuskasvina on timanttituija.

Kun pitää saada asfaltti kukimaan, niin sirotellaan kukkalaatikoita. Nuo petuniat villiintyivät ihan hurjasti.

Koristeheinät sopivat hyvin keskuskukaksi laatikoihin.


Muutoin vedellään viimeisiä lomapäiviä. Tänään jälkikasvu kävi poimimassa viimeisiä pensasmarjoja, ja saivat viemisiksi perunoita, sipuleita ja valkosipuleita. Pidettiin kesäkauden päättäjäiset grillaten ja nauttien yhdessä olosta. Huomenna juhlitaa yhtä keväällä lakkinsa saanutta, jonka juhlat ovat koronan takia viivästyneet. Tämä loppuloma onkin siis yhtä juhlaa!


Iloa ja valoa viikonloppuusi!



sunnuntai 30. elokuuta 2020

Puutarha tulvillaan kukkia

Syksy lienee runsain aika puutarhassani. Kaikki on silloin jo villiintynyt viidakoksi. Puutarhuri voisi tuntea aitoa epätoivoa kaiken kasvuvoiman edessä (joo nokkosetkin lähestyvät omaa pituuttani...), mutta minä taidan vain nauttia kukkarunsaudesta.

Ei viidakkoa ilma tiikereitä!

Viidakkotunnelmaa. Taustan vaaleampi puu on lehtosaarni.omaa siemenkasvatustani.

Olen lomalla ollessani nauttinut sadonkorjuusta. Sipulit olivat hävyttömän suuria, perunasato järkyttävän suurta, ja marjasadosta onnistui muut paitsi mustaherukka. Lisäksi olen hoitanut tekemättä jääneitä maalausurakoita piharakennusten osalta. Kädet on joko mullassa tai maalissa, mutta kova tohina on koko ajan.

Sipulit onnistuivat erinomaisesti. Ovat vaan ihan halvatun isoja.

Puutarha kukkii ihan hurjasti. Leimut, jaloangervot, ukonhatut, punalatvat, punahatut, piiskut ja tädyköt yhdessä ruusujen ja liljojen kanssa. Tuoksut on suorastaan huumaavat. Ei voisi kauniiden syyspäivien ilona toivoa yhtään enempää! Katsotaanpas kuvista tarkemmin...

Ukonhattu ja japaninluppio

Jaloangervoja pidin joskus tosi tylsinä. Nykyään arvostan!

Tarhapiisku ja Virginiantädykkö valkoisessa muodossaan.

Suuresti rakastamani vanhanajan syreenifloxi tuoksuu!

Hoitamaton leimupenkki leiskuu kaikesta laiminlyönnistä huolimatta.

Ruusumaa on suuri iloni. Se loistaa komeasti ja kauas kaikessa hurjassa runsaudessaan. Kanadanruusut ovat ylittäneet taas itsensä sekä kasvuvoimassa että kukinnassa. Kukkia piisaa ihan jatkuvasti, eikä yksittäiset lajikkeet ole juuri henkeä vetäneet välillä.

Ruusumaa kauempaa kuvattuna. Väriä tuovat myös varimintut ja puska puuiljoja oikeassa nurkassa.

Toinen ruusumaa on kasvihuoneen edessä, ja siihen olen istuttanut ryhmäruusuja. Ne ovat menestyneet paljon kanadalaisia heikommin, mutta onhan ne ihania!

Puuliljoja tupas tässäkin. Alla kasvaa 'Baronesse' ja 'Purple Rain'. Molemmat kestävät jopa V-vyöhykkeellä suojattuna.

Noista puulijoista kaiken komeuden ohella pitää varottaa hajusta. Niiden tuoksu on niin voimakas, että sitä voi luonnehtia löyhkäksi. Suosittelen ns. ilmavaa paikkaa, jossa ilma vaihtuu. Minulla oli noita kivipuutarhan alangossa, joka on täysin tuuleton paikka. 'Atari' liljan kukkiessa iltatyynellä ei tarvinnut mennä lähellekään. Enkä ole hajuherkkä ihminen...

Ryhmäruusujen maassa lajike 'Unohdettu Nimi'

Ryhmis 'Piano' on kestänyt myös hyvin muutaman vuoden ajan.

Kesän runsaus on ollut tänä vuonna ylitsevuotavaa. Satoa hyötymaalta ja kukkien runsautta koristepuutarhassa on ollut runsain mitoin. Kuivan kesäkuun jälkeen saatiin sateinen heinäkuu, ja elokuu tarjosi sadetta ja auringon paistetta. Kaikkea vissiin sopivasti, koska kasvit kiittävät.

Posliinivuokko (Anemonopsis macrophylla) on yksi omituinen  varjokasvi kivipuutarhassani.

Nuoret kärhöni kukkivat. Kuvassa 'Ice Chrystal'

Tämä ei ole ruskaa, vaan peruukkipensas 'Grace' (Cotinus coccygis)

Vuosi 2016 vei ihanan peruukkipensaani, kuten paljon muutakin. Tässä on uusintapainos yhdestä ihanimmista puskista tontillani. Samalla tämä on muistopuska äidistäni. Olimme viimeiseksi jääneellä kesälomamatkalla sukulaisiin Etelä-Pohjanmaalle syksyllä 2018. Palatessa pysähdyimme Pedersöressä Blomqvistin taimistolla. Ostin muutaman ruusun, ja pyörittelin tätä peruukkipensaan taimea käsissäni. Sen hinta 39 euroa tuntui sikamaisen kallille, ja tuuppasin taimen takaisin laariinsa. Äitini nappasi sen kainaloonsa marssien kassalle. Ja kassan jälkeen ojensi sen minulle. Sen pituinen se tarina :D

Tämän hetken kokovartalokuva 'Grace'sta. Sen kaverina on uudet iirikset
kotimaista uutta jalostusta ja markkinoille tulossa.

Minä aloitan toisen lomaviikkoni iloisissa tunnelmissa. Mukavaa alkavaa viikkoa ja pian alkavaa uutta syyskuuta sinunkin elämääsi!

Kukkenheimin kansa toivotaa  myös mukavaa syyskuun aloitusta!
Ulkokanala-aikaa on toivottavasti reilu kuukausi vielä!

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Elokuun runsaus

Elokuu on tavallaan helpottavaa. Kevät on todella kiirettä puutarhassa  siivouksen, kylvöjen ja istutusten kanssa. Heinäkuu menee yleensä heilahtamalla perään kastelujen ja kitkemisen merkeissä. Elokuu tuo hienoisen huilitauon, jossa yleensä todetaan, että jotkin osat puutarhaa on päässeet ylitsepääsemättömään villiintymiseen, kun toiset osat on kyllä kunnossa. On aikaa nauttia puutarhasta. Näin ainakin minulla.

Kanadalainen JP Connell on kaunis pilariruusu!

Elokuu tuo jotenkin seesteisemmät energiat. Kesä täyttyy, ja sadonkorjuusta pääsee vähikseen nauttimaan. Marjasatoa syödään suihin ja kerätään talteen. Kaikkea tulee paljon! Sipulit nostimme tänään seinustalle kuivumaan. Isoja ja meheviä ovat! Näistä riittää pennuillekin jakaa.

Isoja kuin nauriit!

Valkosipulisatoa alan varmaan nostaa ensi viikonloppuna. Silloin minulla alkaa kahden viikon loma. Koenostoissa ja maistiaisissa ei ole ollut moittimista - isoja ja aromikkaita! Näin ne meillä tapaa aina onnistua.

Tämmöisiä ei saa kaupasta. Vasemmalla Alexandra ja oikealla Russian Giant.

Viikon ihan paras hetki on kanadanruusujen äärellä leikkoen viikon varrella kukkineet kukat pois. Se hetki on niin pysähtynyt Zen kun olla vain voi! Rakastan niiden kukkarunsautta, joka vain jatkuu ja jatkuu aina pakkasiin asti. Ihan ihmeruusuja! Taas heitän lämpimän ajatuksen Ruusukummin suuntaan, jonka ansiosta lähdin mukaan kanadanruusujen kestävyyskokeeseen. Se poiki varmaan elämänmittaisen rakkaussuhteen kanadalaisiin pensasruusuihn!

Luottoruusuksi päässyt 'Morden Centennial'in väri on ihana vanha roosa.

Nämä pensaat istutin 2016 keväällä, eli viides kasvukausi on käynnissä. Jyvät ovat erottuneet akanoista, eli osa porukkaa on karsiutunut matkasta. Parhaat sen sijaan kukoistavat ihan törkeän hyvin. Näistä jokainen pääsee Merenrantakaupungin Ruusu ja Runo-puistoon. Köynnös- ja pilariversiot houkutellaan köynnöskaariin kasvamaan. Näissä on siihen riittävää potentiaalia jopa näin pohjoisella vyöhykkeellä.

Kokovartalokuva 'Morden Centennial'sita. Se yltää noin 1.6 metriin.
Yhdessä jonkin kärhön kanssa se verhoaa kyllä köynnöskaarta.

Tuskin maltan odottaa talvea, että ehdin miettiä sopivia ruusulajikkeita ruusupuistoon, sekä muotopuutarhan muotoa ja köynnöstukia. Talvesta tulee tosi kiva, kun voi viettää työajan ainakin täydellisessä unelmoinnissa ja suunnittelussa!

'Henry Kelsey' on se ihan paras kanadalaisista V-vyöhykkkeellä!

'Henry Kelsey'tä istutin jo 10 taimea viime vuonna Merenrantakaupunkiin. Ensimmäiset vuodet ei hurraata huuda, mutta vahvoja versoja sieltä on jo kasvanut, eli juurtuneet ovat. Ensi vuosi pitäisi olla ensimmäinen kunnon kukintavuosi. Tämä ruusu on huikea kukintamaanikko, joka ei vain lopeta. Rehevän punaisia kukkia riittää runsaana heinäkuusta lokakuulle asti. Voiko miltään ruusulta pyytää enempää?

Kanadalainen 'William Baffin' on kolmas luottoruusu

'William Baffin' on kolmas lämpimästi luottoruusuksi päässyt lajike kanadalaisista. Näitä istutetaan taatusti ensi vuonna tuomaan pitkäkestoista iloa koko kaupungille.

Suloistakin suloisiempi 'Morden Belle' ei ole yhtä kestävä kuin edelliset ruusut. Mutta ah niin kaunis!

Yksi viikko siis töitä, ja kaksi viikkoa lomaa edessä. Lomasuunnitelmissa on ahertaa omassa puutarhassa. Tuskin tulee lähtettyä yhtään mihinkään, mutta onpahan hetken irti työkuvioista. Ne kun tahtoo vallata mielen välillä vapaa-ajallakin.

Pekkatorin laidalla Langin Kartanon kahvila takana vasemmalla.

Lauantaina vietin hetken ihan omaa aikaa, ja lähdin turistina Merenrantakaupunkiin. Joo - ihan oikeasti :D Kiersin ja kuvasin kaikki puistot ja kesäkukkaistutukset. Tarjoan jossain vaiheessa teillekin kiertomatkan kuvien ja tarinoiden muodossa. Reissuni kruunasin parhailla päiväkahveilla Langin kartanon kahvilassa. Ihan itekseni.

Iloa ja Valoa viikkoosi jälleen!