sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kukkenheimin kuulumisia ja Rosen ripset

Olipa aivan ihana intensiiviviikonloppu! Hirnakka päräytti pihaan perjantaina. Mukana oli kolme kiuruvetistä maatiaiskanaa, jotka sujautettiin Kukkenheimiin tekemään tuttavuutta muun kotkolauman kanssa.

Orsilla oli nuorikoille turvaa, sillä kanaparveen sujuttautuminen vaatii
nokkimajärjestyksen uudelleen asemointia. Kauniita kanasia!
Kukko oli todella innoissaan uusista nuorista rouvista, mutta olivat mokomat kovin ujoja. Vanha kanakaarti puolestaan oli odotetun nuivaa. Nokkaa oli tarjolla joka käänteessä. Onneksi on iso tarha, jossa löytyy väistämisen paikkoja runsaasti.

Kolmen nuorikon rohkelikko lähti ekana muiden kanojen seuraan. Tosin
viisaasti valitsi tarhassa orrelta seurata tilanteita.
Hirveää oli wanhain rouwain purpatus ensimmäisenä iltana. Orsille menoon kuluikin moninkertainen aika. Mutta viimein laskeutui rauha Kukkenheimiinkin. Me Hirnakan kanssa ehdimme grillata herkullisen iltapalan, jonka huuhdoimme alas muutamalla lasilla viiniä. Elämän parhautta ystävän kanssa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia kaikessa rauhassa!

Tämä vaalein tulokas on se kaikkein ujoin.
Minulla oli takana työpäivä, ja Hirnakalla melkoinen taivallus Joenkaupungista Raaheen. Puolen yön maissa olimme molemmat ihan kypsiä unten maille. Lauantaina lähdimme iloiselle turneelle Särkän Perennataimistolle, josta löysimme molemmat mukavia istutettavia. Hirnakka lähti koukkaamaan Kainuun pit-stopin kautta Karjalaan, ja minä palasin kotipesään vastaanottamaan koko nuoriso-osaston kumppaneineen. Pidettiin kunnon grillijuhlat, johon saatiin mummokin mukaan. Siinä ilta kului hyvinkin pitkälle.

Viimeiset myöhäiset tulppaanit hehkuvat. Tämä on 'Candy Club'
jonka yksi kukkavarsi on kuvassa. Kukat tulevat rypppäinä aluksi valkoisina.
Puutarhassa en ehtinyt kovinkaan paljon ryönäämään. Onneksi kastelun voi asemoida kuhunkin paikkaan, ja antaa vain rallattaa. Kuivuus on ankaraa. Luvassa on sadetta, mutta uskon vasta kun näen. Niin luvattoman monta kertaa sataa merellä ja maalla, mutta tämä rantakaistale vain jää ilman kostuketta.

'Candy Club' kukinnan edistyessä muuttuu punaiseksi. Kuvassa on yksi maahan
kaatunut kukkavarsi. Kaikki kukat on siis yhdessä kukkavarressa. Paras tulppaani!
Intensiivinen viikonloppu oli ihanan voimaannuttava. Oli tosi ihanaa nähdä Hirnakkaa, ja oman pesyeen yhteen saaminen on aina yhtä juhlaa. Pahnueen pohjimmainenkin lähtee heinäkuun alussa kotoa muuttaen Raahesta vuokraamaansa yksiöön. Wau - kaikki ipanat on saatettu siiville ja lentoon! Minä ja Maestro jäädään kahdestaan. Tai no toki henkilökuntaan kuuluu 10 kanaa, kukko, koira ja kuusi kissaa. Mutta lapsista viimeinekin aloittaa omat siiveniskut ja nosukiidon maailmalle. Jokin pykälä on saatettu loppuun. Tai noh... kyllähän tätä huolehtimista vain piisaa lopuksi elämää.

Sinivaleunikon lajike 'Lingholm'in sanotaan olevan se kaikkein kaunein.
Aiemminkin olen tätä yrittänyt, mutta nyt se talvehti. Jännää!

Loppukevennyksenä Rosen tuunaamisen saattaminen maaliin viimeinkin. Puutarhurin pirssi:

Rose ja ripset. Oh my...!

Hilpeä, naurettava ja omituinen. Ihan hassu! Saattaa olla että huomenna töihin ajaessa 100km/h kuuluu pari kertaa vain "vips", ja ripset ovat tiessään. Mutta sentään pari kuvaa jää muistoksi. Kiinasta tilaten ripset tulivat postissa vain 3,5 euron hinnalla. Menetys ei ole siis suuri.

Nauramatta tuota ei vain katso!

Iloa ja valoa viikkoosi! Pikkukesä alkaa loppua ja Isokesä alkaa. Juhannusta odotellaan, ja sateita tosiaankin toivotaan jo. Joka tapauksessa hymyä suupieliisi!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Rokotettu

Kävin hakemassa TBE- rokotteen, eli puutiaisaivotulehduksen rokotteen. Olen rokotuskriittinen - en -kielteinen. Työkseni nuohoan ruohonjuuritasolla puistoissa, ja vapaa-aikoina vaeltelen meren rannoilla muutenkin. Ikinä ei ole punkki nahkaani tarttunut, mutta kun Raahen Preiskarin saaresta on löydetty TBE:tä kantavia punkkeja, niin ajattelin kuitenkin hankkia rokotesuojan. Mahdollinen ongelma on selkeästi sangen lähellä, vaikka riski onkin pieni.

Kesäiltojen kauneutta piisaa jälleen runsain mitoin!

Kissoista ja koirasta ehdin jo nyppiä iljettäviä punkkeja, ennen kuin sain haettua apteekista niskaan laitettavat punkkilääkkeet. Ne tepsivät onneksi nopeasti. Pirullinen on punkkien riesa! Vielä 10 vuotta sitten niistä ei täällä tiedetty mitään. Sanovat niiden leviävän kauriiden mukana. Kauriit ovat tulleet tänne reilut viisi vuotta sitten. Ei onneksi isoina laumoina, mutta trendi on kasvava. Onneksi niillä on luontaisia vihollisia isoissa kissoissa.

Alppiruusut kukkivat - eivät niin hulluna kuin viime vuonna, mutta iloksi asti.
Kuvassa on risteytys Rhododendron aureum x goldscatz

Punkit ja sääsket ilmeisimmin valikoivat kohteensa. Minä ruhvellan jatkuvasti rantavitikoissa, jossa taatusti on punkkeja. Punkkilitkun jälkeen Riekossa on kipittänyt punkkeja rantareissun jälkeen, mutta ne eivät iske kiinni. Minä en kelpaa sääskillekään - mistä en ole mitenkään pahoillani. Meillä kun on hiton paljon sääskiä. Jos ihan mitään muuta ei ole tarjolla, niin sitten saattavat epätoivoissaan hätistää minuakin. Ehkä sama pätee punkkeihinkin, että toiset on maittavampia purtavia. Minä olen sitten se viimeinen pappilan hätävara - kun mitään muuta ei ole mahdollisuuksissa.

Kämmekät kukkivat - nämä on meidän luonnon omia orkideoja!

Oletko sinä ottanut punkkirokotteen? Punkinpuremilta ei rokote säästä, eikä auta toiseen niiden paljon yleisempään vitsaukseen borrelioosiin. Mutta karuja tarinoita on puutiaisaivokuumeen sairastaneilla, vaikka heitä on sangen vähän Suomessa - onneksi! Ihan tiukan riskikartoituksen mukaan - vaikkakin olemattomalla sattumakertoimella - otin rokotesuojan.

Kukko saa uusia rouvia - mutta tämä onkin tosi herrasmies!

Nyt ilolla odotan huomista, jolloin Hirnakka ajaa päräyttää tänne pohjoiseen pienen kotkottavan kuorman keralla. Tai noh - kanoja voi tulla ja mennä mukana epälukuinen määrä. Näin on vuosien saatossa havainnoitu :) Viinipullo on jo eilen asennettu kylmenemään. Mukava ja pitkään odotettu ilta tiedossa!

Mahdottoman hyvää viikonloppua! Minun viikonloppu on ihan parhain ennakkotietojen mukaan!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Ihanan illuusion nautinto!

Elämme kesäkuun 10. päivän iltaa. Olen puuhannut koko viikonlopun puutarhassani tuntien suurta iloa ja onnea. Hyötymaa on istutettu - vain mansikan taimet puuttuvat. Ja nekin on vartissa haettavissa Särkän perennataimistolta.

Kaikki katettuna kasvussa. Lähinnä taloa odottaa mansikkamaa paljaana istutustaan.

Nyt on puna- ja keltasipulit muovin alla juurtumassa, ja yrtit sekä salaatit kylvetty. Hyötymaan on kitketty, katettu ja kasteltu. Käytäväkankaat on levitetty taas suojaamaan rikkojen invaasiolta. Tilanne näyttää olevan hienosti hallinnassa. Se on illuusio eli havaintoharha.

Kivipuutarhan alangossa on suuria perennoja. Silta menee yli joen kohti merta.

Kivipuutarhassa vietin tunteja kitkien, haraten ja kattaen pussimullalla. Istutin tulevaisuuden toivoja, eli mm. Swertian kahta muunnosta: S. perennis ja S. perfoliata. Toiselle on suomenkielinen nimikin, eli se on viirutähtiö. Nämä ovat katkeroiden sukuhaaraan kuuluvia harvinaisuuksia. Tuo S. perfoliata minulla olikin aiemmin, mutta se kuului tappotalven 2015/2016 menetyksiin. Yksi kerrallaan metsästän aarteitani takaisin. Aika hupaisaa on se, että tuosta minun kasvista keräsin siemeniä Särkälle, josta sain siis nyt takaisin taimena aarteeni!

Viirutähtiö eli Swertia perfoliata kuvattu elokuussa 2013. Tämän lapsosia nyt istutin!
Isossa puutarhassa näyttää kaikki olevan iloisesti kasvussa, eikä rikkat pääse juhlimaan. Aina laajassa puutarhassa on jokin paikka rempallaan, mutta juuri nyt silmä lepää siistissä, kukkivassa puutarhassa. Tämä on illusio, jonka tiedän olevan hetkellinen havaintoharha. Hetkessä rikat roihahtavat, jolloin sotatilassa voi joutua kuittaamaan tilapäisiä tappioita.

Kitketty, katettu ja kukkiva. Käytävät on vielä kunnostamatta, mutta vielä
olen tilanteen herrana. Illuusio romuttuu noin neljässä viikossa :)
Siistiä järjestystä on kivaa katsoa. Tässä vaiheessa alkukesää kiveysten kivetkin
näkyvät. Loppukesästä kasvusto ryöppyää ylitse.


Kastelun tarve on jatkuvaa. Onneksi on kaksi isoa pumppua, jotka vetävät jokivettä letkuja myöten ahkerasti. Ruusumaille on nyt ihan oma painevesiautomaatti, joka huolehtii ruusuista, kasvihuoneesta ja tarvittaessa koko Arbetorumista. Toinen pumppu on hyötymaalle ja koristepuutarhaan. Hyvin riittävät, vaikka kuivaa kestäisi pitempäänkin. Onni on oma joki ja tekniikka vesihuoltoon!

Kanadanruusujen koemaa kasvaa upeasti. Ruusuja on hellitty ihan omalla kastelu-
systeemillä. Vaikka tulisi kuivakin kesä, niin kukinta ei näivety kuivuuteen.
Olen nauranut koko viikonlopun tälle illuusiolle, että lähes hehtaarin puutarhan rikat saisi pysymään kurissa. Viime pirullisena kesänä ei jaksanut kontata kylmässä vesisateessa, jolloin vesiheinät ja muut ei-niin-rantut rikkaruohot juhlivat perusteellisesti. Nyt niiden siemensato itää iloisesti.

Paraatipenkin lantakate lannoittaa ja peittää maan.

Mutta tässä hauskassa harhakuvassa on mukavaa elää. Rikkaruohot on siitä viheliäisiä, että alkuunsa ne näyttävät kovin vaatimattomille. Heti kun niille kääntää selän, niin johan niistä sikiää oikeita monstereita! Ajattelin tänäkin vuonna olla tarkkana tarttumaan haraan. Tiedän jääväni häviölle jossain vaiheessa. Niin vain käy ihan joka vuosi!

Paraatipenkissä valkosia narsisseja ja profeetankukkaa. Sekin hieno erikoisuus.

Nyt on viikonloppu nautittu alusta loppuun. Vielä aion käynnistää grillin, heittää siihen maukkaat pihvit ja lisukkeet paistumaan. Jäi vähän iltaan syöminen, kuten aina kun on tähdellisempääkin puuhattavaa.

Meillä on vasta nyt omenankukkien aika! Kyllä  käy juuttanmoinen pörinä puissa. Näistä on iloa mettiäisille!

Iloa viikkosi! Säät on mitä sattuu, mutta plussan puolella mennään!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Ryhmäruusujen maan heräämys ja kevään parhaat puut

Talvi yllättää pääkaupunkiseudulla joka vuosi, mutta nyt pääsi kevät yllättämään Pohjanmaalla. Tästä toki selvitään ihan nohevasti, mutta kovasti teettää työtä pysyä vauhdissa mukana! Muutama otos kevään parhaista puista - näitä toki riittää lisempääkin.

Usein kehumani kirjometsävaahtera 'Drummondii' kevään alussa.
Tämä on Valon Tuoja. Täysin kestävä V-vyöhykkeelläkin.
Kasvit ovat talvehtineet erittäin hyvin, ja toukokuun lämmöt innostivat julmettuun kasvuun. Kuivuudesta tuli seuraava rajoitin, mutta keinokastelulla voi parsia jotain kantteja. Joka paikkaan ei sadettimet ehdi ja yllä, joten on pakko tärkeysjärjestellä kastelua. Nyt on tosi kuivaa. Viimeksi satoi 4.5.2018, eli vanhanaikaiseen tapaan toukokuu oli kuiva. Toivon vanhanaikaista kesää poutakausineen ja lämpöjen keralla. Näitä halvatun kylmiä ja kurjia sadekesiä on katsottu nyt kolme peräkkäin.

Toinen "Osta heti pois jos näet" kasvi on saksanpihlajan hopealehtinen versio
'Magnifica' tai 'Lutenscens'. Todella hieno kesän hopeisena pysyvä lajike.

Sitten se minua itseä rankimmin hytisyttävin osio postausta - ryhmäruusujen maan talvehtiminen! Ryhmäruusut istutin viime kurjan kesän hyytävinä alkuhetkinä. Tantaulta ja Kordesilta tuli Ruusukummin kanssa yhteistyönä hiottu setti. Suurin kiitoksin hänen kokemustensa jaosta - nyt korjataan innostuksen satoa!

Tämä 'Baronesse' on talvehtinut jo kaksi talvea! Vahvat versot nousevat!
Olen ryhmäruusujen maan suojannut vain tyvimultauksella, kun talvi oli niin lempeä. Maa lumen alla ei jäätynyt ollenkaan. Kevään saatossa levittelin tyvimultauksia vain laajemmalle, ja kastelin maan hyväksi. Nyt sieltä pukkaa versoja ylös ihan tosissaan!

'Piano'n vahva verso puskee punaisena maasta.
Olen ihan otettu ja syvästi ilossa piehtaroiva - nämä talvehtivat! Ja tulevat kukkimaan viime vuotista tukevammin versoin. Ensimmäinen tiukka talvi on voitettu!!! Tulevaisuuteen en lataa yhtään mitään toiveita. Tämä yksi talvi voitettuna on parasta mitä voisi kuvitella - enemmän kuin missään toiveissa!

Pienestä ruusunkin versot pinnistävät kasvuun. Jokaista silmua tervendin
suurella ilolla - kasvuvoima kun on mitä huikein!
Pohdin hirveän kiivaasti kevättalvella, että tilaisinko vähän lisää ryhmäruusuja Saksasta. En tohtinut, sillä näiden menestymien on ihan äärirajoilla. Päädyin katsomaan miten viime kesän istutukset selviävät. Edelleen noin yhdeksän neliön tila hyvin suojaisaa ja aurinkoista tilaa on vapaana istutuksiin. Ehkä ensi keväänä tilaan lisää ryhmäruusujen lajikkeita. Katsotaan mitä tämä kesä tarjoaa antina. Mutta taas olen yhtä rohkeaa unelmaa rikkaampana! Talven koittaessa taas  pohdin talvetuskonsteja kunkin vuoden tuomiin haasteisiin vastaten.

Kirsikat kukkivat! Ihan valtava kukkarunsaus - ja pölyttäjiäkin piisaa. Satoa voi saada taas!

Kulunut talvi ei ole tuonut mitään isompia tuhoja. Myyrät pistivät poskeensa pari ei-niin-tärkeää kuusamaa. Ei kummoisiakaan menetyksiä siis. Tästä on ilo jatkaa kohti syvenevää kesää, joka näyttää paljon paremmalle kuin aiemmat sysikylmät ja susisurkean sateiset kesät. Hymyillen mennään päivä kerrallaan - iloa ja valoa loppuviikkoosi!!!



maanantai 4. kesäkuuta 2018

Sanoilla katetta

Nyt on tosi inhottavan kylmä, myrskyituulinen ja vähän jopa sateinen keli, joten en viitsi askaroida ulkona. Sopiva hetki päivittää blogia siis. Ensin kannoin vähän hellapuita, ja  laitoin puuhellaan tulet. Ei tarvi palella.

Tämän narsissin kukat on sormenpään kokoiset. Miniatyyri!
 Kevät on ollut ihanan aikainen ja lämmin. Paitsi täällä Raahessa meren äärellä tietenkin. Edelleen täällä kukkii narsissit ja tulppaanit, kirsikkakin läväytti itsensä ihan käsittämättömään kukintaan. Sato kyllä menetetään, kun tuli nämä myrskytuulet.

Vanhaa paikallista kantaa oleva 'Raahen Tyttö' kirsikkapensas.
Mutta katteista piti kirjoittaman - olen käyttänyt aikaani hyötymaalla. Viime kesänä se jäi lähes kesannolle, kun mitään ei hyövännyt kylvää. Vain pottua ja valkosipulia se tuotti. Ja kylvämättömät paikat juhlivat vesiheinän sun muiden yksivuotisten rikkojen vallassa. Ja nehän viihtyivät ihan hurjissa mitoissa! Ikävästi ne ehtivät tuottaa huikean siemensadonkin, joten on pakko pistää heti keväästä kampoihin monsterimaisille rikoille. Toukokuun kuivuus pidätti onneksi vähän rikkojen riemua.

Pottumaa istutettuna. Vakojen pohjalle on poljettu hevosten kuivaheinästä siivuja.
Kunhan pottu nousee päälle, niin katan loputkin nurmenleikkuun silpulla.
Peruna pystyy nopeasti peittämään alansa, joten se kilpailee oikein hyvin rikkaruohojen kanssa. Vielä kun sen kattaa, niin aina parempi. Yleensä yhden kesän jälkeen ei maassa rikkoja olekaan. Tosin maan oma siemenpankki itää aina kun mahdollista. Tosiasiallisesti rikatonta maata ei käytännössä ole kuin kuumennetussa pussimullassa.

Talven tullessa valkosipulimaa sai katteen kuivaheinästä. Nyt aukkopaikat pitää
kitkeä ja peitellä paremmin.

Talvivalkosipulia olen kasvattanut kauan. Ilman ei vain voi elää. Se on tosi helppo kasvatettava, ja saatuaan runsaasti lannoitusta ja riittävästi kastelua, menestyy se kurjinakin kesinä. Siis satoa tulee aina.

Kuivaheinän päälle tiivisteenä ruohosilppua. Lisään sitä useamman kerran kesässä.

Vähän on ärsyttänyt työpäivän jälkeen kyykkiä kattamassa hyötymaata, mutta teen sen kuitenkin paljon mieluummin, kuin koko kesän kitken rikkoja sääskien inistessä ympärillä. Nyt hyvin tehty työ kantaa pitkälle kesään. Lopulta aina kuitenkin käy niin, että rikat tursuavat jostain katteen raoista. Yleensä menetän tilanteen hallinnan jossain vaiheessa heinäkuuta. Mutta nyt elän jokavuotista illuusiota, että saan pysymään rikat kurissa... Se on yhtä kestävä illuusio, kuin itse kasvatetut tomaatin taimet :)

Himpun liian iso hyötymaa. Tarkoitus on tuota pienentää mm. pensasruusuilla.
Minä katan hyvin monin eri tavoin. Mansikkakangas naamioituna soralla tai hakkeella on paljon käytetty konsti. Monet perennamaat katan hevosenlantakatteella. Siinä saa kaikki mahdolliset kattamisen hyödyt lannoituksesta lähtien.

Lantakatteella saa yleensä myös siemenrikkana nokkosta. Vielä näkyy
paraatipenkissä vähän maatakin kasvien välissä. Ei enää kauaa.
Ilman erilaisia katteita en pystyisi ylläpitämään näin isoa puutarhaa. Ruohosilppua meillä on melko rajaton määrä, sillä nurmikkoa on turkasen hirveät määrät.  Enempi tulee ongelmaksi, että mihin keräävien leikkureiden säilöt tyhjennetään. Ei lopu kate kesken!

Puutarhurin apulainen työssä. Kuono mullan peitossa, kuin porsaalla ikään.
Mastro kaiveli vasta jyrsitystä maasta kiviä pois. Rieko tuli heti auttamaan kaivelemalla kiviä esille. Näppärää! Minä kitkin, ja Rieko tuli "kitkemään" myös syömällä valkosipuleiden välistä saviheinää! Tää täystuho alkaa oppia ihan fiksuksi puutarhakoiraksi - en olisi uskonut!

Iloa ja valoa - sekä toivottavasti myös rahtunen lämpöjä taas tämän kylmän pohjoistuulen jälkeen!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Pieni tarina Rosesta

Rose oli tavallinen mummo-Corsa. Siis Ooppeli. Ostin sen viime syksynä äidiltäni, joka käski viedä sen vain pois. Hän ei enää autoile, kun koki olevansa riski liikenteessä. Fiksua huomata se ihan itse, ennen kuin sattuu mitään. Siispä Opel Corsa - tutummin Sorsa - tuli tänne huikealla euron kauppahinnalla. Aluksi kiisteltiin siitä, kumpi sen euron maksaa -  mutta minä voitin ja maksoin.

Pieni ja perin vaatimaton, yli 20 vuotias kärry.

Rose on 90-luvun alun antia, jossa ajo-ominaisuuksia on yhtä rutkasti kuin kottikärryissä. Koska se on ollut mummowagon, niin vuosista huolimatta ajokilometrejä on vain 116 000. Siis toooosi vähän vuosikerta huomioiden. Rosesta tuli minulle työauto, jossa kananlantasäkin lykkääminen penkille ei itketä. Multaisten työkalujen tai ryytyneiden työkamppeiden kanssa ei  olkaa kohauteta survoessa autoon.

Sillä on nyt nimi.

Sitten tuli idea! Maestro on paljon ja kaikkea nähnyt mies, mutta hänelläkin veret seisahtuvat tuon lauseen minulta kuultuaan. Liikaa kokemusta siis. Mutta kun idea putkahtaa, niin sitä on aina ilo toteuttaa. Tämä idea ei työllistänyt Maestroa, vaan kaveriamme Tarratakomon Jyrkiä. Yhdessä suunnittelimme ja toteutimme Puistopuutarhurin työkiesin, joka sai nimekseen Rose. Sitä ei sanota englanniksi ääntäen [rous] - vaan ihan suomeksi päräyttäen Rose.

Vanha Sorsa ja uusi kuosi. Pinkkejä ruusuja pitkin auton kylkiä.

Koko ajatus lähti siitä, että on aina hyvä syy saada ihmiset hymyilemään. Tuo vanha Corsanruppana ruusuin koristeltuna ja ripsin somistettuna on jotain niin naurettavaa, että hymyhän siinä vähintään irtoaa. Komeuden kruunaa virallinen majakka vilkkumassa katolla. Sen suomin oikeuksin ajellaan puistoissa ja pyöräteillä - välillä parkkeeraten liikenneympyröihinkin. Ihan mitä työ aina vaatii. Ripsiä en ole vielä saanut asennettua, mutta ne on jo varastossa.

Iso ruusu koristaa konepeltiä.

Idea oli älytön, ja tuolla tarroituksen hinnalla olisi saanut jokusen oikean ruusunkin. Mutta kun sattui taas tämmöinen päähänpisto, niin pakkohan se oli toteuttaa. Rose on nyt tanakasti elämän laidassa kiinni ruusuisin reunuksin. Siis hymyä elämään! Ei tämä niin vakavaa ole!

Mustat ja pitkät ripset ajovalojen yläpuolelle odottaa asennusta.
Muutoin tämä on ihan hupaisa puutarhurin menopeli.

Tällä kaudella mennään näin, ja seuraavasta ei taas tiedä missä mennään. Lasken uusia koukkuja veteen. Taas katsotaan, mitä tulevaisuus tuo 😄. Monta polkua on jo kuljettu, enkä yrittäjäksi haluaisi palata. Se kuitenkin on se viimeinen mahdollinen vaihtoehto. Silti edelleen vaihtoehto - ja ehdottomasti sitä sydämellä tehtyä työtä. Nyt kipuilen sitä, että hoitoasiakkailla on vaikeuksia selvitä puolta vuotta ilman hoitoaikoja. Yritän viikonloppuisin venyä tekemään edes muutamia akuutteja hoitoja, mutta kaikki on pois omasta elpymisestä ja omasta puutarhasta. Sisäsiivoista olen luopunut, mutta piski pitää lenkittää ja kurssittaa tottelevaisuuteen. Meillä syödään nykyään noutopitsaa sangen toistuvasti... kaikkeen ei vain veny ja jaksa. Taas hakee uomaansa tämä todellisuus puolen vuoden ajan. Ensi marraskuusta katsotaan  mitä taas on edessä. Uusia tuulia, voisin veikata.

Upea auringon kilotus ulapalla. Ja tietenkin koira lorkkimassa.

Loppukevennyksenä Rieko The Riiviö meren rannassa. Vesi oli vissiin vähän kylmää, kun uimasilleen ei lähtenyt. Mutta rannassa oli kivaa lorkkia ja jahdata rantaan tulevia aaltoja.

Rakin näköinen piski vauhdissa jälleen. Aina sata lasissa.

Olipa niin suloinen viikonloppu, että sain perennamaita kunnostettua, uusia taimia istutettua, lantakatetta asennettua, potun ja porkkanat sekä punajuuret istutettua ja vielä mieluisat vieraatkin vastaanotettua. Ihan elämän parhautta kaikin tavoin! Maestro viritti kastelujärjestelmät kesäkäyttöön, joten kuivuuden keskellä emme ole aseettomia. Onni on oma joki, pumput ja pitkät pätkät letkuja sadettimineen! Taitanee tulla perinteinen kesä, kun toukokuukin on vanhaan tapaan tutusti kuivaa. Ruusut kiittävät auringosta ja lämmöstä. Vielä kun yötkin lämpenisivät! Lähellä nollaa hipsitään öisin.

Sinikämmen eli Glaucidium palmatum - kevään ihanimpia kukkijoita!

Iloa ja valoa viikkoosi! Tämä kasvukauden alku hurmaa sielun pohjia myöten. Jokainen päivä on löytöretkeilyä puutarhassa. Koitan viikon aikana saada hyötymaan istutettua ja katettua.  Sinne on nyt kovasti tarkoitus panostaa, vaikka hyöytymaan kokoa pienennän kolmanneksella. Pensasruusuista on taimia hankittuna, ja istutus hakee muotoaan. Siitä myöhemmin lisää, mutta ruusut tulevat apuun hyötymaan pienennyksessä. Tarjolla sentään on hurjan muhevaa multamaata. Siis mahdollisuuksia.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kanadanruusujen koemaan kevät - step by step

Takana on oikein mukava messulauantai Ruukissa. Hatunnosto Ruukin kyläyhdistyksen puuhanaisille ja -miehille mukavien messujen järjestämisestä! Olin Särkän Perennataimiston osastolla myyjänä, ja tosi ihanaa oli nähdä taas ihania, vuosien varrelta tutuiksi tulleita puutarhahörhöjä, sekä tietenkin jututtaa monia uusia pihanrakentajia. Olo oli lauantaina niin käytetty, ettei edes saunaa jaksanut lämmittää.

Huono kännyräpsy vähän ennen messujen avautumista Särkän osastolta.
Päivä oli jokseenkin hektinen Ruukin maneesissa.

Sitten viikonlopun highlightiin, eli kanadanruusujen koemaan kevääseen. Maltoin mieltäni tosi pitkään, ennen kuin menin poistamaan talvisuojauksia. Osalla oli pelkkä tyvimultaus, osalla vähän talvisuojaturvetta ja muutamalla vähän havuja tai pakkaspeittokin suojana.

Oi ihanuutta - kanadanruusujen silmut aukeilevat!

Talvenkeston suhteen talvi ei erotellut jyviä akanoista ensinkään. Kaikki ovat elossa ja pukkaavat silmuja tasaisen varmasti. Runsas lumi sulaan maahan sataneena ei asettanut haasteita. Kevätkin sujui ilman takatalvea, joten olipa riemukasta puuhata ruusumaassa!

Lannoituksena hyvin palanutta hevonpaskoo pari lapiollista per ruusu.

Ruusumaan kevätpuuhia on levitellä tyvimultauksen mullat korvaamaan maan painumista. Sitten tarvitaan kevätlannoitus, joka meillä on hyvin palanutta ja turvekuivikkeista hevonpaskoo. Siihen kun lisää kourallisen tuhkaa joka ruusulle, niin riittää monipuolista lannoitusta alkukasvuun. Juhannuksen tietämillä tarjoilen toisen lannoituksen kanankakkarakeilla ja elokuussa on syyslannoksen vuoro.

Kourallinen puuntuhkaa antaa hivenaineita ja neutraloi
hevonpaskon happamuutta. Ihan paras lannoitus ruusuille.


Seuraavana vuorossa oli leikkaaminen. Kanadalaiset ruusut olivat kaikki talvehtineet lumirajaan asti. Syksyllä olin leikannut kukkalatvat poikki jo valmiiksi. Nytkin leikkasin Jorma Koskisen koostamilla ohjeilla  30%:n säännön mukaan. Se on osoittautunut erittäin hyväksi ja toimivaksi.

Esteettisesti kehno, mutta toiminnallisuudeltaan loistava kattaminen.
Lannoitetut, leikatut ja katetut ruusut saavat kasvaa huoletta kohti kukintaa.

Minulla on tapana kattaa ihan kaikki istutukset tavalla tai toisella. Kattamisella on niin valtaisasti hyötyjä, joita en halua jättää käyttämättä. Se lannoittaa ja parantaa maan laatua, estää kuorettumisen ja sitä kautta veden haihtumista. Rikkakasvien itäminen vaikeutuu ja kitkeminen pehmeänä pysyvästä maasta on tosi helppoa. Eloperäisella aineksella kattaminen on pintakompostointia, joka hyödyttää kasveja monin tavoin. Kaksi miinuspuolta siinäkin on, eli etanat saattavat viihtyä katteen alla, mutta meillä rastaat ovat oppineet etsimään etanansa katteen altakin. Eli katteita pelmuutetaan urakalla, eikä etanoista ole ollut ongelmaa. Toinen miinus on esteettisyys. Käyttämäni ruohonleikkuusilppu ei ole esteettiseen silmään kaunista.  Mutta se kauneus on katsojan silmässä.  Ruusut jo peittävät alansa, eli kate ei paista silmiin niin merkittävästi.

Tulevaisuuden toivoja, eli pensasruusuja uusiin istutuksiin. Siinä on 'Tove Jansson',
'Ritausma', 'Wasagaming', 'Linnanmäki', 'Sävel', ja alppiruusu 'Alli'

Kevät tuo yleensä aina uusia hankintoja. Pensasruusuja ajattelin istuttaa, kun ne on niin vaivattoman helppoja. Saahan niistä yhden kukinnan keskellä kesää, ja tilaahan täällä on rutkasti. Puuvartisista istutusta odottavat äitienpäivän lahjani Keskilännen tammi (Quercus ellipsoidalis) ja pallomaiseksi varteen vartettu pikkusyreeni 'Palibin'. Mitähän kaikkea ehtiikään taas istutella 😋

Uusi viikko alkaa uusin toivein ja vaatimuksin - iloa ja voimia viikkoosi. Minä en ehdi päivittää blogia entiseen tahtiin, mutta mennään sillä mihin aika antaa mahdollisuuksia. Kevät on niin hetktistä, että tietokoneen äärellä istuminen jää vähemmistöön. The Truth is Out There!