tiistai 21. toukokuuta 2019

Kanat ja kasvihuone kesäaikaan

Sunnuntaina oli odotettu päivä, kun sain kesäkanalan siivottua ja kunnostettua uutta kesäkautta varten. Talvikanalasta tulee kevään mittaan pölyinen, vaikka mitä tekisi. Kanat pelmuuttavat pehkujaan, joten pölyä alkaa olla joka paikassa. Siis kanat raittiiseen ilmaan, kun kerran kelit lämpenivät näköjään kerrasta kesäksi.

Iso ulkotarha ja paljon ruoputettavaa!

Kanat pitää kantaa yksitellen kainalossa sisältä kesäkanalaan. Homma tehdään illasta, kun kanat ovat orsilla lepäämässä. Keväisin on valoa sen verran paljon, että hommasta tulee hulinaa joka tapauksessa.

Kunnon maata ruoputettavaksi ja vihreää ruohoa. Kanojen onnea!
Kanat innostuivat niin hurjasti ulos pääsystä, että kukko koitti puolen yön aikana jo lopen uupuneena paimentaa viimeistä kanaa kopin orrelle nukkumaan. Nyt on olo ja elo taas tasaantunut Kukkenheimin kesäkanalassakin.

Punakolmilehti eli Trillium erectum aloitti kukinnan. Tämä on ihana!

Lauantaina olin Ruukin puutarhamessuilla Särkän osastolla apumyyjänä. Tiiu Puutarhahetki-blogista oli siellä ostamassa juurikin tuota Trilliumia! Oltiin nokakkain tietämättä toisistamme. Pahus! Vasta Tiiun blogista huomasin osuneemme yksiin.

Tiiunkin Trilliumin emopuska juuri aloittamassa kukintaansa. Tämä on kestävin
kolmilehti, joka ei kärsinyt edes siitä pirullisesta tappotalvesta.

Kesäiset lämmöt hellivät nyt tosissaan, ja luonto puhkeaa raivoisaan kasvuun ja kukintaan. Jokainen päivä on löytöretki puutarhassa. Aamulla joudun heräämään ennen kuutta, mutta teen pikaisen kierroksen aamuisessa puutarhassa. Töistä tullessani on uusia yllätyksiä taas noussut tai auennut.

Tämän edessä en sano, että en pidä keltaisesta väristä puutarhassa.  Narsissi 'Tahiti'

Narsissit saavat räiskyä keltaisen eri sävyissään ihan vapaasti. Näitä kerrottuja narsisseja sain yksi vuosi suorastaan ilmaiseksi. Ne kasvavat ja viihtyvät tuoden kevääseen aurinkoa. Merenrantakaupungin yhteen keskeiseen puistoon olen istuttanut satamäärin narsisseja ja tulppaaneja. Ne muuten loistavat kauas saaden ihmiset hyväntuulisiksi ja aurinkoisiksi.

Tomaatit kukkivat jo
 Eilen sain istutettua suurimman osan kasvihuonetta. Tomaatit olivat venähtäneet pitkiksi, ja aloittaneet kukinnan. Hautasin pitkän pätkän vartta maahan tekemään lisää juurta. Tällä menetelmällä tehdään kuulemma supertomaatteja. Vielä jäi varttakin jäljelle kiipeämään ylöspäin. Erilaisia paprikoita istutin eturiviin ja niissäkin on jo nuppuja. Ison osaa kasvihuonetta valtaa Zilga viiniköynnös. Viime vuonna se tuotti hurjan sadon ensimmäistä kertaa.

Onnenpensas (Forsythia ovata) on nyt parhaimmillan
Sydän täyttyy ilosta ja onnesta, kun ympäiltä puskee ihmeitä ja kauneutta. Kasvun voima koskettaa. Se on sitä Elämän Voimaa, jota toivon kaikille kanssaihmisille kaiken arjen keskelle.

Rusokirsikka (Prunus sargentii) aloittaa hanamia (suom. kukkien katseleminen)
Tämä noin reilut kolmemetrinen puu on kasvanut seitsemisen vuotta täällä. Muutaman
näytekukan se on antanut, mutta nyt on ensimmäinen isompi kukinta alkamassa.
Jokainen kukkiva puu on ihan täynnä nuppuja. Tästä tulee - voi veljet ja siskot - ihmeellinen kesä! Ihailen niin kaikkia aukevia silmuja. Niiden täydellisyys on uskomatonta. Kovan kuoren alla elämä uinuu läpi talven tuiskujen ja pakkasten. Kevään lämpö ja kosteus saa ne turpoamaan ja aukenemaan.

Voiko olla vahvempaa todistusta elämästä? Balkaninhevoskastanjan nupussa on valtavaa
voimaa. Tämänkin kukkia saa vielä odottaa, mutta hyvin se on talvehtinut kuutisen vuotta.

Sinikuusama (Lonicera caerulea) ja pöppiäinen. Nämä kyllä purevat nuput auki...
Ullalle vastavaloon kuvattu sirotuomipihlajan taimi. Se on täynnä nuppuja jo pienenä!
Kaverina sillä on pioneita, narsisseja, laukkoja ja sinipallo-ohdaketta.


Sitten hiljennymme hetkeksi ison asian äärelle. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta näyttää pahasti siltä että Magnolia kobus 'Vanha Rouva' voisi kukkia... en usko tätä todeksi vielä, mutta...

Olisiko tämä... näyttää ihan kukkanupulle... mutta voin olla väärässä.
Minä istutin ekat magnoliat kymmenisen vuotta sitten. Pidin magnoliaa toivottomana tänne V-vyöhykkeelle, mutta Särkän Jari toi minulle ensimmäisen pensasmagnolian. Se on edelleen hengissä, mutta ehkä 60 senttiä korkeana. Hankin sitten M. kobuksen, mutta sille tuli kuolo. Samoin tähtimagnolialle (M. stellata), ja pajunlehtimagnolia (M. salicifolia) kuoli jo kellaritalvetukseen. Tämän nykyisen M. kobuksen istutin 2014. Se lähes kuoli tappotalveen 2015/2016, mutta alasleikaten se versoi uudestaan. En ole uskonut, että ikinä näen tämän kukkivan. Mutta...

Nuo näyttää kyllä kukkasilmuille!
 Elän tässä nyt ihan tärinässä nähdäkseni tuleeko tuolta nenäliinamainen kukinto, vaiko vain lehtiä. Jos siellä on kukka, niin ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohi! Olen lakannut jo kauan aikaa sitten uskomasta ihmeisiin, mutta tämä olisi todellakin poikkeus vahvistamaan sääntöä. Elämme jännityksessä!

Löytämisen iloa viikkoosi!

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Lepopäivä ja kevään upein hetki

Tällä viikolla sunnuntai jäi ainoaksi lepopäiväksi. Eilinen meni Ruukin puutarhamessuilla. Olin jeesimässä Särkän perennataimiston Jaria myyntihommissa. Tosi ihanaa oli samalla nähdä iso liuta vanhoja tuttuja kasvihörhöjä!

Tänään hiirenkorvat puhkesivat! Kevään paras hetki!

Lämmöt on löytäneet Pohjanmaan kylmän pisteenkin. Perjantaina ajeltiin Pyhäjoelle 20 km etelään ja siellä oli koivut hennon vihreinä. Eilen ajeltiin 50 kilsaa koilliseen Ruukkiin, ja siellä oli hurjan vihreetä. Meillä tuli tuo hento vihreys vasta tänään. Eli olemme joka suunnasta ajatellen kevättä jäljessä. Näin on ihan joka kevät. Epistä!

Viimeiset krookukset. Nyt varhaiset väistyy ja seuraavat kukkivat.

Sunnuntai on lepopäivä, joten aloitin heti aamusta pihaleponi. Risuttunut norjanangervo pöpelikkö päätyi kantoon katkaistuksi odottamaan versomista uuteen kukoistukseen. Viime kesänä havaitsin nokkosen valtaavan paikkoja, joten tein keskitetyn nokkosen metsästyksen. Näin keväällä ne lähtevät helpoiten maasta juuria myöten.

Kirunkannusten aikaa. Corydalis 'GP Baker' on kivan punainen väriläikkä.

Haravoin sisääntulotien vartta puhtaaksi. Meillä haravoidaan vain joitain paikkoja, ja loput ajetaan päältä ajettavan leikkurin imutehon voimin puhtaaksi. Saa luvan riittää.

Corydalis 'Purple Beauty' tekee ja mukavia mättäitä.

Haravointivimma vaihtui käytävien putsaamiseksi, kun huomasin kivipuutarhassa keuhkosammalen vallanneen käytäviä. Se lähti kosteasta maasta ihan levyinä, joten käärin käytävistä sen pintakerroksen suorastaan rullalle. Vien sammaloituneen kerroksen pois ja tuon uuden pintakerroksen. Tulee kerralla siistiä.

Valkovuokko 'Kentish Pink' näyttää vielä tavalliselta. Ikääntyessään terälehtien
nurja puoli muuttuu punaiseksi, ja lopulta koko kukinto on punainen.
Saatuani pahimmat käytävät kuorittua siirryin kesäkanala Kukkenheimiin. Sitä on käytetty talvisuojana monelle varusteelle, joten raahasin asiaan kuulumattomat vermeet sieltä pois, ja puunasin kopin ja tarhan valmiiksi. Kunhan kanat menevät talvikanalassaan orsille, niin ne saa sieltä poimittua ja kannettua kesäloman viettoon. Niitä ei pirukaan saa kiinni jalkasilla ollessaan.

Sinikämmen eli Glaucidium palamatum on yksi aarteitani. Nämä kuolivat
2015/16 talveen kaikki. Korjaussarjan jälkeen tänä vuonna nautitaan kukistakin!

Hymyillen katson puutarhaani. Sen kirotun tappotalven jälkeen monta aarreta kuoli, mutta osan olen löytänyt takaisin, kuten nuo ihanat sinikämmenet. Nämä ovat varjopuutarhan aatelia. Vaateliaita, mutta oikeissa oloissa uskomattomia alkukesän kukkijoita! Näitä on mulla sinisinä ja valkoisina.

Tämän tötterön löytäminen sai ilon kiljahduksen! Kerrottu lumikki
(Sanguinaria canadense) nousee ja aikoo kukkia! Tuo kukka on kuin äiti,
joka suojaa lastaan lehtien käärössä maailmalta. Ja sitten antaa sen loistaa!

Kerrottua Lumikkia minulla oli komea kasvusto, joka lähes kuoli siihen tappotalveen kans. Pienen pieni puoliksi mätä juurakon kipene selvisi. Se on kitunut huonolla hapella siitä lähtien, mutta nyt on luvassa jo kukkakin! Voi onnea!

Suikeroesikko 'John Mo' on pettämätön kukkija.
Esikoiden suku on hurjan monimuotoinen. Tämä on 'Diana'


Tänä keväänä tuntuu ihan erityisen hienolta kohdata valtava määrä kukkia ja kukkasilmuja. Viime vuoden poikkeuksellisen suuri lämpösumma tuottaa iloa tähänkin kesään. Ei tarvitse kuin vilkaista kukkivien puiden nuppujen määrää, niin alkaa hengästyttää! Niillä on tarjota nyt ehdottomasti parastaan!

Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) on pieni taimi vasta, mutta täynnä nuppuja!

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) antaa odottaa vielä kukintojaan.
Tämä on vasta 2.5 metrinen taimi, joten viitisen vuotta varmaan vielä odotetaan.
Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii) on käsittämättömän suloinen juuri aukenevien
lehtiensä kanssa. Tarkkaan viikatut lehdykät aukeavat kauniisti.
Ihan tärinässä odotan rusokirsikan (Prunus sargentii) vaalenapunaista kukintaa. Parina vuonna se on antanut näytekukkia muutaman, mutta pian meillä on oma Hanami, kun kaikki kirsikat tuon lisäksi puhkeavat kukkaan. SE on huikeaa!


Tämmöiset lepopäivät käyvät suorastaan kunnon päälle, joten piti tulla istumaan hetkeksi ja postailemaan joutessaan kuulumisia. Onneksi pääsee huomenna töihin "lepäämään". Tai noh - siellä on ainakin taukoja töissä.

Narsissin kukinto seuraa aurinkoa. Lajike on 'Carlton'.

Minä olen viettänyt yhteiseloa narsissienkin kanssa varmaan yli 30 vuotta, mutta vasta tänään hoksasin, että se tekee saman kuin auringonkukka. Teriö kääntyy aina aurinkoa kohti. Aina oppii uutta jopa ihan tutuista asioista.

Varjonäkki (Jeffersonia dubia) alkaa olla kukintansa lopussa.

Iloa viikkoosi, mitä ikinä se eteesi tuokaan! Kevään vauhdissa on kovaa pysytellä mukana. Tämä on ehdottomasti hurjin ja nopeatempoisin vuodenaika. Nyt lämpöjen tultua kasveilla on vauhti päällä. Nurmikkokin suorastaan suhisee kasvuvauhtia. Jännää!!!

torstai 16. toukokuuta 2019

Onnenpensas kukkii, siis talvisuojaukset ruusuilta pois

Hitsit kun kevät lähti laukalle. Töissä on täysi turbulenssi puistojen siivouksen kanssa, ja kotona odottaa ihan samat puuhat. Työpäiväni ovat siis pitkiä :D Totuuden nimissä en ihan aina jaksa puurtaa omassa pihassa iltaisin täysipainoisesti. Kuopus kuitenkin kaipasi seuraa, joten vein koiran sille kaveriksi viettämään kaupunkielämää. Tämä tarjoaa minulle ainakin tunnin lisää työaikaa, kun ei tarvitse juoksennella pitkin metsiä koiran kanssa lenkillä. Tilanne on win-win. Ja vaihtelua varmaan ihan kaikille osapuolille. Tosin koti on nyt ihan hiton hiljainen, kun kukaan ei kulje kannoilla.

Onnenpensas (Forsythia ovata) kukkii!

Ruusumaan laidalla kasvaa Onnenpensasta, joka kukkii keltaisenaan ennen lehtimistä. Se on ainakin englantilaisille merkkipaalu purkaa ruusujen talvisuojaus. Ihan totta myös englannissa talvisuojataan ryhmäruusut. Siellä ei ole lumisuojaa, mikä meillä pahasti pohjoisempana tuo vähän helpotusta. Tosin Britannian saaren merellinen ilmasto ei tarjoa timakoita pakkasia ensinkään. Silti ruusut suojataan.

Voi Onnea!
Yhteenvetona totean, että meillä talvi oli vanhanaikainen lumien ja pakkasten osalta. Molempia piisasi. Syksy kallistui talveen hitaasti alenevin astein, eikä tappopakkasia tullut äkkipäätä. Se oli todella armollista useiden muidenkin puuvartisten osalta.

Tänään otin urakaksi poistaa ruusumaiden talvisuojaukset. Ryhmäruusujen maassa oli ryhtevä tyvimultaus ja talvensuojaturve. Varovasti vetelin turpeet sivuun ja multakerroksen leveälle penkin päälle. Lisämultaus korvaa painunutta kasvukerrosta.

Mustia ja vihreitä versoja paljastuu mullan alta.

Ryhmisten kanssa opettelen vasta niiden menestystekijöitä. Ruusukummi on jakanut kokemustaan, mutta joudun soveltamaan tietotaitoa tänne pahasti pohjoisemmaksi. Ryhmäruusujen kanssa tulee takkiin vähän joka vuosi, joten jatkuva uusiminen olisi suotavaa. Minulla oli ajatuksissa tilata lisää ruusuja, mutta jouduin valintatilanteeseen auton kesärengashankinnan kanssa. Auto voitti, ja ruusut jäivät tilaamatta.

Jotkin ruusut ovat ihan mustia, mutta kuolleeksi toteaminen
tehdään vasta myöhemmin. Juuresta voi nousta uutta kasvua.
Mutta kyllä sitä pieni ihminen on kuin joulupakettien äärellä talvisuojia poistaessa. Voi niitä riemun tunteita, kun mullan alta löytyy eloisia versoja ja silmuja! Erityisen suuri jännä oli tämän maakasan tonkimisessa:

Oranssi paalinaru kertoo, että tänne on niputettu jotain ja kaadettu maahan!

Köynnösruusu 'Camelot' on yksi niitä kaikkein tärkeimpiä ruusuja. Syksyllä niputin oranssilla paalinarulla ruusun nippuun, ja lähdin houkuttelemaan kankeita versoja maata kohti. Hitaasti taivuttelemalla ja talikolla juuristoa kallistamalla sain ruusun maahan makaamaan. Laitoin pari kiveä versojen päälle painoksi ja lapioin multaa tukevasti päälle. Pakkasten tultua kuorrutin keon vielä talvensuojaturpeella.

Sieltä niputetut versot löytyvät vihreinä!

Kyllä näiden fiinimpien ruusujen eteen joutuu tekemään erikoistoimia, mutta mielestäni se kannattaa. Jos haluaa helppohoitoisen puutarhan, niin nämä on vääriä kasveja sinne. Mutta minulle nämä on unelmia, joiden eteen tekee mieluusti töitä. Ja onnistuminen on aina yhtä suurenmoinen tunne.

Vihreät varret ja elävät silmut. Camelot kukkii varmasti tänäkin vuonna komeasti!

Muiden ryhmäruusujen osalta voi todeta eloa olevan, mutta mustaksi menneet ruusut voivat vielä versoa elinvoimaisista juuristaan. Jännitystä siis piisaa pitkästi kesäkuulle asti.


Näiden eteen kyllä kannattaa nähdä vaivaa! Rakkaani 'Camelot'

Kanadanruusut on jo tutumpia, ja menetyksiä sillä sektorilla en edes odottanut. Kaikki on hengissä. Suurin osa talvehti lumirajaan asti, ja kestävimmät sen ylikin. Suojauksena oli tyvimultaus, ja muutamilla ekstrana talvisuojaturvetta. Kolmas kasvukausi alkaa niillä, ja ruusut ovat jo näyttäneet todellista luonnettaan juurruttuaan syvään. Olen kovasti tyytyväinen, että lähdin mukaan koeruusujen testaukseen. Tämä projekti on antanut todella paljon.

Kanadalainen 'Moden Belle'

Istutin toissavuonna viehättävät 'Morden Belle' lajikkeen yksilöt ensimmäisen kuolleen tilalle. Ne ovat nyt kaksi talvea talvehtineet. Viime kesänä täydensin myös 'Lambert Closse'n parin yksilön uusimisella, kun ekana talvena menetin mielestäni niin viehättävät ruusut. Nyt kaikki on talvehtineet.

Kanadalainen 'Morden Ruby' on vahva talvehtija.
Tämän ainoa vika on kukkien  huono sateen kesto.

Tästä on ilo aloittaa uusi, ihana ruusuvuosi! Viime vuoden panostus oli pensasruusujen puolella, josta siitäkin odotellaan näytekukkia nyt ainakin.

Iloa ja valoa kiihtyvään kasvukauteen!

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Sade - keväällä lahja taivaasta

Toukokuussa sade on täällä Merenrantakaupungissa usein aika harvinainen vieras.  Toivottu tosin, sillä se tuo kevään vihreyden. Taannoinen lumisade sulaessaan tarjosi vihreydelle voimaa, jolloin ruoho ja ruohovartiset alkoivat kasvaa.

Valkoinen näsiä (Daphne metzereum) kukkii nyt täyttä häkää.

Perjantaina alkoi sataa illasta viheliäisen tuulen kanssa, eikä lämmötkään hellineet yhtään. Silti sade laittoi vauhtia kasveihin. Melkein kuulin silmujen neuvonpitoa: "Voi veljet - nyt tulee sadetta! Joko raotetaan silmuja?"

Tavallinen punakukkainen näsiä ei arkaile kevään kylmiä.

Kai silmuja ja versoja jo pakottaa, joten kylmän kosteasta säästä huolimatta elämän voima pakottaa kevään eturintaman kasvit rohkeuteen. Usko tulevaisuuteen on suloista, vaikka riskejä täynnä. Kuvat on eilen aamulla otettuja, kosteassa sumussa puutarhaa läpi kävelleen ja vanhoja tuttuja ilolla moikaten.

Punainen sinivuokko (Hepatica nobilis) leviää jo iloisesti pitkin puutarhaa.

Kevät on ihmisen parasta aikaa. Varsinkin puutarhureilla siis. Tuskin mikään tuottaa niin suuria ilon läikähdyksiä sydämessä, kuin vanhojen tuttujen kasvien jokakeväinen ylösnousemus. Talvi on ollut jälleen armollinen, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvä juttu. Talvi on puutarhurille aina hillitön jännitysmomentti, jonka loppusaldo selviää keväällä.

Esikkojen aika alkaa. Suikeroesikko 'John Mo' aloittaa niin matalalta!

Täällä pohjoisessa kahlataan hitosti eteläisempää Suomea jäljessä, mutta ei vertailla. Perässähiihtäjiä olemme. Kesä menee kuitenkin niin pikakelauksella ohi, että ehditään tässä rattaille mukaan vaikka jälkijättöisesti. Kaikki kiva on kuitenkin edessä!

Kiurunkannukset (Corydalis) ovat kevään ihanimpia kukkijoita! Hamstrasin näitä
aikoinaan useita sortteja, josta aina keväisin olen kiitollinen. Näistä lisää myöhemmin.

Sipulikukat on aivan ehdottomia kevään tuojia. Niissähän riittää valikoimaa, mutta ei ole keväistä puutarhaa ilman kevätsipuleita. Krookukset ovat suurin osa jo ohi, mutta lumikellot kukkivat vielä. Nyt narsissit alkavat näyttää väriään aurinkoisissa paikoissa. Ne ovat kuin pieniä aurinkoja!

Minipieni syklaaminarsissi avasi ensimmäisenä. 

Vanha kunnon 'Carlton' on perusnarsissi, joka kestää ihan mitä vain.
Jotenkin on niin liikuttavaa nähdä keväisen kasvun hirmuinen voima. Kevätkukkijat tulevat heti nuput ojossa, ja välittömästi olosuhteiden salliessa levittävät ne auki. Useinkaan lämötilat täällä hyisen meren rannalla ei ole lupaavaa, mutta ne päättävät yrittää. Sisukkaita sissejä!

Varjonäkki (Jeffersonia dubia) on ihan piukassa nuppuja!
Lehdet ovat punakuparisen värisiä, joita vasten vaalena siniset kukat on hassuja.

Äitienpäivääkin täällä vietettiin. Onnea kaikille äideille! Pöydän ympärillä täällä oli kaksi isoäitiä, kolme äitiä, kaksi tytärtä, yksi poika ja isä. Yhteensä viisi henkilöä. Oli ilo kokoontua yhteen <3

Minusta valkovuokko on äitienpäiväkukka.

Äitienpäiväruusuni oli tänä vuonna kotimainen uutuus alppiruusu
'Kristiina'. Toiveeni mukan äitienpäiväkukilla on monivuotiset juuret.

Meillä on pitkä perinne äitienpäivän muistamisista. Ne tulevat aina puutarhaan. Viimevuotinen lahja ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet' talvehti oikein hyvin. Monen monta äitienpäivän muistoa kasvaa ja komistuu puutarhassani. Ne ovat ihan parhaita muistoja monia vuosia!

Suohaisuhupun kukinto. Lupasin tämän näyttää aiemmassa postauksessani.
Tuokusu on hmmm... raatoa muistuttava. Onneksi ei lemua kauas.

Uusi työviikko kutsuu taas. Iloa ja valoa viikkoosi. Täällä sataa ja tuulee viheliäisen kylmästi. Mikään lämpöaalto ei yllä tänne asti, mutta kevättä kohti mennään pienin askelin.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Elämän voima

Tiukan myrskyisestä takatalvesta selvittiin toivottavasti vähin vaurioin. Aurinko alkoi sulattamaan heti täydeltä terältään. Katsastin kasvien mahtavaa elämän voimaa vastoinkäymisten kurimuksessa.

Puolen päivän maisemat. Lumen pinta oli jo laskenut eilisen myräkän jäljiltä.

Niin pienet alut vain kestivät ja pinnistivät jokaisen auringon säteen voimakseen. Periksi ei anneta, kun kerran koko talvi on kestetty horroksessa! Ihailin sinnikkäitä kasvejani.

Punainen sinivuokko lumen syleilyssä. Joku on syönyt etummaisen kukan terälehdet.

Ihanasti oli tuuli tyyntynyt ja aurinko säteili parasta voimaansa. Tämä takatalven hyökkäys muuttuu torjuntavoittoon. Minä koiran kanssa tarvotun metsälenkin jälkeen otin oksasakset ja iskin kiinni vattumaahan sekä marjapensaisiin.

Unkarinsinvuokon (Hepatica transsilvanica) kukat lumen keskellä.

Päivä sujui rattoisasti raivaten villintymään päässeitä vattuja, leikkoen viimeisiä omenapuita ja muita oksien siistimisiä. Vapaapäivät on vain niin mukava juttu! Tosiasiassa ne ovat vimpan päälle tiukkoja työpäiviä, mutta sitä sanotaan harrastamiseksi.

Kohmeiset valkovuokot ja venäjänjuuren (Eleutherococcus senticosus) pieni taimi.

Maestro haketti katkomani oksat. Haketta tarvitaan isot määrät vuosittain kattamaan puiden ja pensaiden alustoja. Onneksi on omasta takaa haketettavaa.

Pionin periksiantamattomuutta. Verso kohti valoa!

Pioni ja tulppaanit.

Oli jotenkin karmaisevan mukavaa kiertää puutarhassa katsomassa mitä on Elämän Voima. Mikä ihmeen pakkasneste kasveissa suojaakaan kylmän puraisulta? Osa kasveista lamoaa pakkasessa nousten taas lämmöissä ylös. Osa taas jököttää sisukkaasti pystyssä jotenkin itseään lämmittäen.

Aika omituinen näky mielestäni. Lunta ja kasvavia kasveja samassa hetkessä.

Ruusumaatakin kiersin ja napsin mustuneita oksia kanadanruusuista. Edessä on leikkaukset ja talvisuojien poisto. No onneksi ne nyt olivat vielä paikoillaan! Englantilainen nyrkkisääntö antaa luvan purkaa talvisuojaukset, kun onnenpensaat (Forsythia) kukkivat. Meillä joka torpassa ei ole onnenpensaita, mutta omani nuput näyttävät jo vähän keltaista väriä. Meille vihjeenä on koivun hiirenkorvat. Silloin on aika purkaa talvisuojaukset. Siitä kirjoitan myöhemmin.

Krookukset ja lumikello.

Siis toiveikkain mielin kohti viimein alkavaa kevättä. Toivottavasti takapakit olivat nyt tässä, ja kasvukausi saa rehahtaa käyntiin. Muutama pakkasyö on edessä, mutta nämä varhaiset, sisukkaat sissit pärjäävät ihan omin avuin. On ne melkoisia!!!

Iloa, valoa ja lämpöä!