Ihanan perinteinen Vappu!

Vappuviikonloppu alkaa kääntyä kohti loppuaan. Olemme viettäneet hiljaisen ja puuhien täyttämän kevätviikonlopun kahdestaan Maestron kanssa. Kevään ihanimpiin asioihin kuuluu kulotus, ja Vappupäivänä oli ihan täydelliset kelit alkaa kärventämään kulopeltoja ja jokirantaa.

Tuli on hyvä renki ja huono isäntä

Kulottaminen on luvallista haja-asutusalueella, mutta ei taajamissa. Monia ihan tarpeellisia ja asiallisia rajoituksia pitää ottaa huomioon ennen kulotusta. Ensinnäkin kulottamisen aikana ei saa olla ruohikko- tai metsäpalovaroitukset voimassa. Kulottamisesta pitää tehdä etukäteen ilmoitus pelastuslaitokselle. Kätevimmin sen hoitaa netin ilmoituslomakkeen kautta. Sitten pitää noudattaa riittävää varovaisuutta ja varata sammutuskalustoa sekä riittävä määrä henkilökuntaa hallitsemaan tulta.

Osa sammutuskalustoa

Koukkasin joesta ämpäritolkulla vettä, joka vietiin kulotettavalle alalle maitokärryillä. Vieressä oli oja, josta tarvittaessa saisi koukattua lisää sammutusvettä jos tarpeen. Tuuliolosuhteet olivat tyynen suotuisat ja kuloheinä riittävän kuivaa. Rajasin kulotettavan alueen kastelukannulla vettä kaatamalla.

Kastelemalla rajattu kulotusalue piti tulen omalla tontilla.

Sitten saikin sytyttää ensimmäisen ruohotuppaan, ja rautaisella lehtiharavalla sai levitettyä tulen hallittavan kokoiseksi rintamaksi. Tuli polttaa paljon tehokkaammin pohjia myöten, kun sen pitää hiipiä vastatuuleen. Myötätuleen mennessä se helposti ryöstäytyy käsistä. Siksi kulotus aloitetaan aina alatuulen puolelta.

Myötätuuleen liekit ovat suuremmat, nopeammat ja luiovat isoja pyörteitä.

Kun on saatu turvallisesti poltettua alatuulen puolelta palon rajaamaa aluetta, voi jouduttaa puuhaa laittamalla ylätuulen puolelta uuden tulirintaman, joka kärventää nopeasti kuloheinää, mutta pysähtyy kiltisti kulon jo polttamaan alueeseen. Missään vaiheessa palava alue ei saa olla liian suuri sitä ohjaavaan henkilömäärään nähden.

Hehtaarin verran paloi peltoa Vappupäivänä - hallitusti.

Oli kyllä tosi mukavaa saada pellot kulotetua. Ihan selkeästi kulottaminen vähentää punkkien määrää. Niitä inhoja pystyy laskemaan kissojen ja koiran turkeista nypittyjen yksilöiden määrästä ennen ja jälkeen kulotuksen. Jokainen keväällä hengiltä kärvähtänyt punkki tietää kesän mitaa rauhaa puuttuvien punkkisukupolvien myötä. Toinen hyvä on täsmäisku pellolla eläville myyrille. Ei ole kulokunttaa, jonka piiloissa niillä on omat reitistönsä. Kovin on alastonta eloa mustaksi kärvennetyllä pellolla kissojen ja haukkojen silmissä. Muuttavat sitten muille maille.

Kulotuksen jälkeen pitää huolehtia vielä jälkivartiointi, ettei mihinkään jää kytemään paloa. Maisema on sangen musta, mutta vihertyy tosi nopeasti kasvukauden alkaessa, kun kasvien ei tarvitse pinnistää ensin kulokerroksen läpi.

Niin että näin täällä maalla on vietetty Vappua! Grillauskauden aloitus jäi nyt vain punkkien grillaamiseksi :D Odotamme kelien lämpenemistä.

Lomalla

Olen koko viikon lomalla, mutta eilen säätila vaihtui lumisateeseen. Siis hyvästi harvointi ja kulous - tältä erää. On aikaa rustata vaikka postausta tänne.

Aurinkoisimpien paikkojen ekat krookukset ja lumikello

Loma koronakaranteenissa ei eroa juuri mitenkään meidän normielämästä. Joka tapauksessa jäkötettäisiin kotona, käytäisiin koiran kanssa lenkillä ja puuhailtaisiin omissa nurkissamme. Perinteinen pääsiäisenä tapahtuva klaanin kokoontuminen ei ole peruttu, vaan siirretty otollisempiin aikoihin. Mihinkäs tässä kiire olisi?

Jouluruusu 'Little Plum' ehti jo kurkistelemaan nupuistaan 

Maestron lentopallovuorot on peruttu, mikä on muuttanut arkea sentään jonkin verran. Tavallisesti olen lenkkeillyt metsissä ja rantamailla koiran kanssa kahden, mutta nyt seurueeseen on liittynyt myös Maestro. Hän on ladannut kännykkäänsä sportstrackerin, joten lenkit ovat pidentyneet. Sellaisia ne miehet ja tekniset ratkaisut ovat... niistä tulee tavoitteellisia ja innostuneita. Näinpä päivittäin kuluu toista tuntia reipashenkiseen liikuntaan. Siinä ehtii kävellä 5-8 kilometriä. Joka hiton päivä!

Puitten kaatoakin kuuluu arkipuuhiin. Tässä lehtosaarni sai
tilaa kasvaa, ja liiteriin tulee täytettä.

Viime perjantaina sain aloitettua pihan siivoamisen. Katkoin perennan varsia löytäen ilokseni paljon versovaa elämää niiden kätköistä. Päivän mittaan sadat kyykkyyn-ylös liikkeet oli amatöörimäinen virhe. Sunnuntaina sängystä noustessa tuntui aitoa tuskaa lukemattomissa lihaksissa. Vessanpöntölle istuminenkin oli tajuntaa räjäyttävä kokemus takareisien osuessa vessanrenkaaseen. Lihakset huusivat hoosiannaa.... Näillä kokemusvuosilla olisi pitänyt ottaa kauden alottaminen vähän iisimmin, koska tämä "vaiva" toistuu joka vuosi. Enkä ikinä ota opikseni.

Tantaun sivulta lainatu kuva Centro-ruususta. Se tulee uutena kokeiluna tänne.

Riemukkaassa kevään odotuksessa täällä eletään kuitenkin. Olen tilannut Tantaulta Saksasta ruusuista iloa elämääni 18 ryhmäruusun verran. Pennut synttärilahjoivat minua lahjakortilla Puutarhatalo Sydänmaalta. Tilasin - kas vain - ryhmäruusuja. Edellinen talvi tuotti paikattavaa ruusumaahan, joten nyt olen tarttunut asian suhteen toimeen. Ruusuinen tulevaisuus on turvattu näiltä osin. Varamaana ollut joutopala tulee todennäköisesti lanseerattua ruusumaaksi myös, eli pientä laajennosta on tiedossa. Jos talvi on vienyt uusia ruusuja, niin sitten tyydytään paikkausistutuksiin.

Mirato on myös uusi kokeilu. Kuva on Tantaun sivulta lainattu.

Lähipuutarhani Särkän Perennataimisto avaa vappuna ovensa myöskin. Sinne uskaltaa koronakammoisinkin mennä, sillä se on iso ulkoilmamyymälä, jossa turvaetäisyyksiä on helppo pitää. Istutuslistallani on useampaa sorttia iiriksiä ja inspiraation mukaan muutakin täydennystä penkkeihin.

Lumen keskellä kulotusta.

Ruskeanharmaan maiseman peittyminen lumeen on tilapäistä, joten pääsen varmaankin pian pihapuuhille ja rampauttamaan itseni toiseen kertaan. Vaihtoehtona olisi tehdä kunnon siivous sisällä... olisipahan juhannussiivot hyvästi etuajassa valmiina :D

Nyt kietaistaan pari kuppia kaffeeta, ja lähdetään lenkille aurinkoiseen ja sulavaan maisemaan. Iloa ja Valoa elämääsi - tämä vielä lämpimäksi muuttuu ja kevät saa rynniä iloksemme!

Kulotusta

Nyt tulee tulenarkaa tekstiä. Vappuaattona maailma valkeni vielä kauniina ja lämpimänä. Oli oikein sopiva aika ryhtyä kulotuspuuhiin, kun tuulikin oli ihan mitätöntä. Siispä netin kautta pelastuslaitoksen sivuille ilmoitus kulottamisesta.  Ja ei kun tulta jokirannan kuloheinäkunttaan.

Rautainen lehtiharava ja pari kastelukannua vettä sekä sytkäri.
Kannuja oli nopea täyttää suoraa jokivedellä.

Tuulisella ilmalla ei passaa kulottamaan alkaa. Tuli voi ryöstäytyä tosi nopeasti käsistä, varsinkin kun palaminen itsessään synnyttää vetoa tulelle. Minä aina sytytän yhdestä pisteestä, ja sammutan pian myötätuulen suunnasta tulirintaman. Annan palaa hitaasti vastatuuleen pinnistävän tulen. Sellainen ei pääse ryöstämään, kun polttoaine onkin tuulen suunnassa. Silloin kulo palaa myös pohjia myöten.

Viime vuonna tuulen vuoksi en saanut kulotettua läheskään kaikkia paikkoja - kuten tuo rantakaistale. Mieluusti kulotan, sillä se selkeästi vähentää punkkien ja myyrien suojapaikkoja. Molemmat saavat huutia. Rannasta ei leikata heinää, joten sinne on tarjolla runsaasti suojapaikkoja em. pirulaisille.

Tuli tekee nopeasti selvää ryönäpaikoista. Puiden tyvet haravalla putsaan heinästä,
ja kastelen kastelukannun avulla. Puu voi kuolla tulen liekkien nuolentaan.

Kulottamisessa maltti on sitä kuuluisaa valttia. On parempi edetä hitaasti ja turvallisesti, siten että homma ei pääse lähtemään lapasesta vaikka tuuli yllättänen yltyisikin puuskittaiseksi. Ja palamisen ala pidetään just niin pienenä, että saatavilla oleva henkilökunta ehtii sen sammuttaa kaikissa olosuhteissa saatavailla olevan sammutuskaluston voimin. Kastelukannut on se hätävara, mutta metallisen haravan selkäpuolella hutkimalla saa tulta sammuksiin. Hankalista paikoista voi saappain polkea sammuksiin.

Savua piisaa, varsinkin kun osa heinästä on kosteaa.

Kulottaminen on vahaa perinnettä ainakin täällä meilläpäin. Haja-asutusalueella tulen teko on sallittua, mutta taajamissa on eri säännöt. Toistuvasti kuitenkin lehdistä lukee, että tuli onkin karannut kulottajien hallinnasta.  Tämä on oikeasti taitolaji, jossa kokemus on kovaa valuuttaa. Tuli käyttäytyy tiettyjen sääntöjen mukaan, mutta olosuhteet ja niiden mahdolliset äkilliset muutokset vaikuttavat välillä ihan radikaalisti. Varovasti ja vähän kerrallaan kulottaen kuluu aikaa, mutta saa toivoton tuloksenkin.

Nopeasti ja vaarallisella tavalla siistiä rytöpaikkoihin.

Juuri kun olin lopettelemassa kulotusta hakien jo viimeisiä savuavia paikkoja soi puhelin. Päivystävä palomestari pelastuslaitokselta kyseli kulotukseni perään. Hän kysyi hyvin kohteliaasti, että tiedänkö voimassa olevan ruohikkopalovaroituksen? Juu en tiennyt, mutta kehuin että hyvin on ruohikko palanut. Ihan just suunnitelmien mukaan :D Kysyin että olenko tehnyt syntiä tai rikoksen, mutta kuulemma en. Ruohikkopalovaroitus ei kiellä avotulen tekoa. Mutta jos homma olisi karannut lapasesta, niin sitten olisi voinut laskua tulla palolaitoksen vierailusta.

En ole läheskään kaikkea tarvittavaa vielä kulottanut, eikä lähipäivinä tarvi haaveillakaan. Takatalvi tuiskuttaa lunta, joten voi olla että kevään kulotukset olivat nyt tuossa. Siinä oli kyllä se tärkein. Pelastuslaitos ei ollut sanktioita siis asettamassa, mutta talon kissat ovat heti vetäneet itsensä myyräpassiin kulotetuille alueille. Ne ovat muuten harmillisen nokisia tassuiltaan! En ottanut kuvaa, mutta perin valkoinen Hattara piti pestä ennen sisälle laskua. Oli se karmean nokinen ja märkä! Oli varmaan sukeltanut jokeen vesimyyräjahdissa, ja paluujäljet oli vissisti nokikentän läpi.

Jos jotain positiivista takatalvesta, niin se huuhtonee kulotuksen jäljet ravinnekiertoon.

Iloa ja valoa loppuviikkoosi!

Tuli renkinä

Jossain yhteydessä lupasin tekstin kulottamisesta. Tänään kulotettiin yksi pelloistamme, sama jonne ruusumaatkin tulevat. Keli oli sopivan vähätuulista, kun ilta jo alkoi laskeutua. Aseena oli rautaharava ja rautainen lehtiharava sekä sytkäri. Hifistelijät käyttävät tohoa, mutta minusta se on suuresti liioittelua. Kulotettava alue ei saa olla liian kuiva, vaan juuri illankähnässä maasta nouseva kosteus sopivasti jarruttaa tulen voimaa, joten homma pysyy paremmin hanskassa. Parempi vähän kituva palo, kun hallitsematon tuli.

Kulotettava alue on syytä pitää sen verran pienenä, että kiireen sattuessa ehtii käsillä olevan henkilökunnan voimin sammuttaa. Hommaan siis kannattaa varata aikaa ja käsipareja. Sammuttaminen tehdään rautaisen lehtiharavan selkäpuolella mätkimällä eli tukahduttamalla. Myös saappaalla tallomalla saa pienet osiot sammutettua. Pitää muistaa, että kumisaappaat palavat, jos pitkään tulessa seisoksii. Ja että muoviharava ei vain sovi tehtävään. Varovaisimmat pitävät vieressä vesiämpäreitä tai -letkua.

Tulen saa helposti syttymään kuivaan kuloheinään. Yhteen kohti sytyttäen tuli leviää rengasmaisesti. Yleensä käyn sitten sammuttamassa sen alatuulen puolen. Tuli palaa ylätuuleen vaivalloisemmin ja polttaa myös pohjia myöten. Myötätuuleen se menee turhankin lujaa polttaen usein vain pinnasta.

Palava tuli kehittää itsekseen melkoisen vedon, joten pyrin pitämään kulotettavan alan pienenä ja mahdollisimman kituliaana. Isosti roihahtavat liekin ruokkivat vedolla voimaansa ja homma voi karata käsistä. Kulottamiseen tulee kyllä näppituntuma, kun vähän harjoittelee.

Ja mitähän se lainsäädäntö sanookaan asiasta? Taajamissa ei saa kulottaa tietenkään jo ihan naapurisovun vuoksi. Maaseudulla asiaan on pitkät perinteet ja naapurit riittävän harvassa. Pelastuslaitos olisi vailla ilmoitusta kulottamisesta hyvästi etukäteen. Vaan pirustakos sitä tietää milloin on sopeavat kulotusilmat? Pelastuslaitos on tekaissut tämmöiset ohjeet Hyvä lukaista ja noudattaa.

Kulotuksen hyötyinä on nopea siivoaminen, myyrien valtakunnan vakava ahdistelu, punkkien kärventyminen ja tuhkalannoitus. Kulotettu alue vihertyy tosi nopeasti! Minä niin tykkään kulottamisesta, mutta varovaisuutta ei voi liikaa korostaa. Jätän joka tapauksessa reilusti turvaväliä rakennuksiin ja metsän reunoihin.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa, ole varovainen tulen kanssa! Vielä ei ole kulopalovaroituksia, joten homman parissa voi tuuskata vaikkapa viikonlopun ratoksi. Muista jälkikäteen tarkastaa, että mihinkään ei jäänyt kytemään, vaan kaikki on todellakin sammutettua.

Vesisade - nyt ilolla ropinat vastaan!

Ihana vesisade lotisee puutarhassa! Pisarat tuovat kevään, sulattavat lumen ja roudan. Ai että ilma tuoksuu hyvälle ja kostealle! Ihan keväälle, mikä on puutarhaihmisen elämän parhautta!

Pisarat ja vesi. Kaunista.

Tässä on ihan sama efekti, kuin kevään ekassa voikukassa. SE on niin ihana, sievät ja suloinen. Mutta tuhannet seuraajansa kera runsaan jälkikasvun saavat raivon kilahtamaan sitten heti jälkivaiheessa. Varsinkin jos voikukka on onnistunut juurehtimaan vaikka pionin tai ruusun juurelle kitkemättömiin. Mutta se ensimmäinen...!

Kaksi uutta. Voikukka ja lapsen kädet.

Viime kesänä ei innostunut tai ilahtunut vesisateista. Niitä kun jatkui toukokuulta suht yhtä pitäen elokuuhun asti. Ei naurattanut. Niskat kumarassa ja kumisaappaat jalassa sitä käveli vain kasvihuoneeseen. Se oli ainoa paikka, jossa sade ei haitannut. Ja myös tasan ainoa paikka, mitä piti kastella. Ja ainoa paikka, mistä sai jotain satoakin :D

Kasvihuone. Liian pieni, mutta iloja ja satoja tuottava.

Nyt iloitsen kevään ottaessa ison harppauksen, lumien sulaessa ja päästessäni kulotuksen alkuun. Maaseudulla elää kulotuksen perinne, se ei liene kaupungeissa mitenkään luvallistakaan. Vaan täällä se on kevään suuri siivoaja - tosin taiten toteutettuna vahinkojen välttämiseksi.

Kulotus antaa myyrille ja punkeille kyytiä. Ja ei, riihi ei ole tulessa. Kuvakulmakikkailua vaan

 Meillä on talon ympärillä kulopeltoja, vaikka kesällä ne niitetäänkin. Silti siellä juhlii epälukuinen sukukunta myyriä - myös vesimyyriä. Talon kuusi kissaa virkatöinään niitä paimentavat, mutta lumen alle eivät nekään pääse. Nyt on taas kissoilla happy hour sulaneiden peltojen äärellä! Ja kyllä ne tekevätkin töitä:

Working Cat

Lempeä, lämpöä ja sulan maan tuoksua nautittavaksesi! Iloitse jokaisesta versosta, vaikkahan olis nokkonen. Tai voikukka.