Tuokiokuvia meren rannasta

Meillä rantamaissa meri on aina läsnä. Sen tuntee tuulesta ja tuoksusta. Ja äänestä. "Meri käy" on termi, joka kertoo tuulten vellovan vesimassoja. Kohina kuuluu, vaikka tuulta ei enää olisikaan - vesi on jäänyt levottomaksi. Meren käyminen on vahvasti syksyllä läsnä. Meri on levoton.

Ei enää pieni penikka. Kasvun ihme on voimallinen ja nopea.

Meiltä meren rantaan on vajaa kilometri. Siis ihan kiven heiton verran. Sinne jalat kuljettavat usein, ja siellä käydään fiilistelemässä kun on hienoja auringonlaskuja. Nyt sinne vetää penikan suuri ihastus vedessä lorkkimiseen.

Vauhdin hurmaa ja pärskeitä.

Mikä tahansa eläimen lapsi on täynnä intoa ja iloa - ne löytävät elämässään jatkuvasti uutta ja ihastuttavaa. Niin vilpitöntä on eläinlasten riemu! Sorsastuskaudesta huolimatta uskalsimme kuopuksen kanssa mennä tutulle merenlahdelle. Onneksi sorsat ovat kadonneet, joten metsästäjiä ei ollut passissa meren rannassa.

Varalta työmaan hälytakki päällä - en kyllä usko meneväni edes lihavasta
hanhesta. Kuopus oli kameran oikealla puolella.

Kyllä on onni asua paikassa, josta sielunrauhaa löytyy metsien lisäksi meren ääreltä. Siellä on vähän sama olo kuin tähtitaivaan alla revontulten loimutessa. Sitä on vain niin pieni ikuisuuden äärellä.

Elämisen riemua

Rieko on osoittautunut hyvin oppivaiseksi. Olemme leikin varjolla opetelleet perustottelevaisuutta ja huvin vuoksi temppujakin. Tätä pentua on helppo motivoida, koska se on oikeasti ahne ja samalla miellyttämisen haluinen. Omissa rajoissaan.

Jokainen meistä painaa tassunjälkensä elämään.

Kun lämpösumma ei riitä

Tämä kesä on nyt  yhden valitusvirren ja postauksen arvoinen. Esitän tässä samassa tiukan palautteen sään haltijoille, jotka varmaankin lukevat tätä blogia. Kevät ei lämmennyt kesäksi mitenkään säällisessä ajassa. Kaikki oli kaksi tai kolme viikkoa myöhässä kylmien kelien vuoksi. Eikä  siitä eteenpäinkään kesä hellinyt. Oli vain siedettävän viileää. Ja täällä pohjanmaan rannikolla on ollut myös älyttömän kuivaa.

Röyhytatar ja heisiangervo 'Jefam'

Nyt huidellaan elokuun loppua aina vain kylmenevissä keleissä. Päivällä ei päästä enää +10 asteeseen, mutta nyt sentään on viikon verran ollut sadekuuroja. Maa on silti kuivaa - niin vähän tuli vettä koko kesänä taivaalta.  Kastelin lähinnä ruusumaita, muut saivat pärjätä omillaan.

Hyötymaalla kasvavat vain viime syksynä istutetut valkosipulit ja peruna. Kylvin minä porkkanaa ja punajuurta, mutta ne taisivat jäädä rikkojen tukahduttamiksi ja harventamattomiksi. Hyötymaa jäi heitteille, kun jaksamista ei vain ollut. Rikat siellä rehottavat kyllä. Kanalan väki kiittää sieltä repimistäni vesiheinistä. Kitkettävää olisi ollut paljon enempi, kuin syöjiä kanalassa.

Syyskesä on jaloangervojen aikaa. Lajike on 'Vision in Red'

Palaan valittamaan lämpösumman kehnoutta. Ruusumaa lähti kylmän alun jälkeen vauhtiin. Koeruusujen maassa selvinneet ruusut ovat tuplasti suurempia, mutta nuppujen aukeaminen on hyytynyt olemattomiin lämpötiloihin.  Tuntuu että  mikään ei edisty ja kukat ruupahtavat nyt alkaneisiin sateisiin. Kirvatkin ovat kiusanneet, joten myrkyttääkin on pitänyt.

Viime vuonna 'Adelaide Hoodless' kesti sadetta, vaan ei tänä vuonna.

Uusi ruusumaa on saanut kylmän alun elämälleen. Siellä on nuppuja ihan piukassa. Avautuminen on vain hidastunut kylmien säiden myötä oleellisesti. Kylmät kelit yhdistyeenä nyt tulleisiin sateisiin on saanut nuppujen terälehdet mätänemään selvästi viime sadekesää enemmän.

'Soul' on yksi uuden ruusumaan johtoruusuista. Kukka on tosi suuri!

Odottaisin innosta täristen uusia ruusujani, mutta nuppurunsauden edessä pitää nyt vain jaksaa odottaa. Näytekukkia on tullut ja olen tosi iloinen niistä. Näyttää ihan tosi hyvälle. Tämän kesän säät eivät  nyt vain tue ruusujen kukintaa. Ei vain riitä lämmöt aukomaan nuppuja. Harmittaa ihan vietävästi.

Uuden ruusumaan 'Playful Rokoko' sentään saa nuppujaan auki.

Syyslannos on vielä annostelematta. Mulla on ihan kaikki jälkijunassa tänä vuonna. Huomenna heittelen ruusumaahan ja puuvartisille syyslannosta ihan urakalla.  Tämä kesä on kolmas kehno kesä peräjälkeen. Kahden sadekesän jälkeen tulee kuiva ja kylmä kesä. Missä on vanhanajan suloisen lämpimät ja aurinkoiset kesät?!?

Taidan laittaa puuhellaan tulet. Kalseaa on sisälläkin. Tämmöistä täällä tällä kertaa. Eletään siis unelmissa.

Kukkii täällä muutakin kuin ruusuja

On meillä muutakin kukkivaa, kuin ruusut. Syksyssä rakastan ruusujen runsautta, mutta arvostan myös muita syyskukkijoita. Jostain syystä syksyllä tämä puutarha on parhaimmillaan. Yhteen aikaan maailmassa huomasin syyskukkijoiden vähyyden ja tein asialle jotain. Tai oikeastaan aika paljon. Se oli hyvä panostus.

Kuutamohortensia (Hydrangea paniculata 'Praecox') loistaa elokuun illoissa.

Hortensiahimo on yksi sairastettuja tauteja. Useampaa sorttia löytyy, mutta talvi 2015/2016 pienensi kasvustoja jopa ihan alkutekijöihin. Useimmat toipuilevat kärsimästään. Mutta kuutamohorttu kesti vaurioitta.

Kuutamohortensian kukat aloittavat hortenssakauden. Tykkään!

Minulla on ihan oma hortensiamaa, jossa on useita lajikkeita - isompia ja pienempiä malleja tätä sukua. Odotan sen kasvamista kukintaikään malttamattomana. Osa on ihan siemenkasvatuksiakin.

Harjaneilikka eli Dianthus barbatus

Monen vuoden tauon jälkeen kasvatin uudet harjaneilikat. Viime vuonna ne tekivät vasta lehtiruusukkeet ja tänä vuonna kerätään jackpot. Taivas mikä kukkarunsaus! Näitä ei saa toista kertaa  unohtaa, jos kupsahtavat. Toivottavasti nyt siementävät ja putkahtelevat sitten vapaassa maailmanjärjestyksessä mistä tykkäävät.  Näillä ja sormustinkukilla on siihen etuoikeus.

Cytissus 'Cyni' eli jokin vihma.

En pidä keltaisesta puutarhassani. Välttelen sitä. Silti keltainen saa armon keväällä narsisseissa ja syksyllä nauhuksissa sekä vihmoissa. Kesällä joitakin keltaisia poikkeuksia on. Eli horjun keltavastaisuudessani toistuvasti.

Nahjusten soihtuja iltoja valaisemassa

Nauhukset ovat isoja ja näyttäviä. Meillä on paljon tilaa myös isoille perennoille. Siis miksipä ei. Jotenkin elokuun pimenevät illat saavat kynttilän loistetta nauhusten kukinnoilla. Siis olkoot.

Paraatipenkin silmiäsärkevä väriyhdistelmä hetken aikaa.

Paraatipenkin "selkärangan" muodostaa valtikkanauhusten rivistö takana. Ikävä kyllä etuala vaihtaa yleisvärin samaan aikaan vaaleanpunaiseen ja lilaan. Hetken aikaa silmiä särkee, mutta en ole raaskinut vaihtaa nauhuksia muualle. Ehkä vielä joskus, jos keksin korvaavan mutta erivärisen taustakasvin, joka kestää ja kukoistaa aika varjoisessa paikassa. Ehkä ukonhattujen laajasta skaalasta löytyisi jotain?

Jaloangervot aloittavat, seassa liljaa ja pensaskärhökin kukkii edelleen.

Näiden kolmen liitto kukoistaa toinen toistaan tukien. Viime vuonna lisäsin paljon jaloangervoja, koska ne selvisivät tappotalvesta ja kukkivat runsaina varsin pitkän aikaa. Pidin niitä aiemmin vähän tylsinä massakasveina, mutta tässäkin asiassa olen muuttanut mieltäni. Niistä saa oikeasti ihan kivoja ryhmiä tehtyä.

Varjolilja eli Martagon - en muista lajiketta

Varjoliljat ovat aina mielenkiintoisia, ja niistä löytyy useita lajikkeita. Hintaviakin osaavat olla, mutta omiani olen tilannut Baltian edullisemmilla hinnoilla. Siemeniään olen koittanut idätellä jatkokasvatusta ajatellen, mutta homma on hidasta.

Piikkiaralia aka pirunkeppi (Aralia elata) on huikea

Puuvartisten elämään kuuluu hyvää kasvua. Pirunkeppi venyttää hugeja ja piikkisiä lehtiään sillan kaiteen yli. Kas tässäpä V-vyöhykkeelle eksoottinen laji. Lehden koko on noin metri kertaa metri. Odotan sen kukkivan vielä joskus! Mittaa on jo reilusti kolme metriä.

Amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea) on yksi lemppareitani

Isolehtiset puut eivät tykkää rannikon repivistä tuulista. Tämänkin jalopähkinän istutin 2010, mutta kertaalleen se repeytyi tyvestä asti myrskytuuliin. Se on oppinut tekemään pienemmät lehdet, joten ehkä se pärjäilee pahasti väärällä vyöhykkeellä. Tykkään tästä ihan tosissaan! Se tuo eksotiikkaa ankeaan pohjolaan.

Koreanpihtan (Abies koreana) kävyt ovat liikuttavan nurinkuriset!

Havut ovat tärkeä osa puutarhaa talvivihreyttä tuomaan. Koreanpihdan hienoudet ovat alta vaaleissa neulasissa ja sinisenä ylöspäin kurottavissa kävyissä. Ne ovat kukkina puussa. Ehkäpä paras pihta.

Sellaista kukintaa ruusumaan ulkopuolella. Lopulta pakollinen hurrikaani:

Vetten päällä.

Käytin penikkaa tänään toisella rokotuksella. Kaikki muut jonottajat ihmettelivät, että onpa sulla rauhallinen penikka. Jep jep. Kylillä ollaan fiksusti ja kotona riekutaan täysillä. Se osaa siis näytellä.

Keveitä askelia kohti viikonloppua!

Kanadanruusujen koemaan satoa elokuussa

Koostetaan vähän kokemuksia kanadanruusujen koemaan ensimäisestä vuodesta. Talvi oli suht lempeä, mutta kevät oli pirullisen pitkä ja hyytävän kylmä. Eli ihan tavallista suomalaista olosuhdetta väärällä vyöhykkeellä.

Yksi lemppareista - 'Morden Centennial' kukkii isoin kukin ja runsain tertuin.
Talvehti erinomaisesti sekä pelkällä tyvimullituksella ja toinen pakkaspeiton suojissa.

Tappioita tuli koeruusujen maahan, sillä kaikki eivät selvinneet. Mielestäni talvea tehokkaammin tappoi jäätävän kylmä kevät ahavatuulineen. Minä malttamaton purin talvisuojauksia liian aikaisin pois, kun olin niin vietävän utelias. Otetaan opiksi.

'JP Connell' - keltaiset nuput ja valkoinen kukka. Ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.

Olen analysoinut kuolleiden ruusujen tilannetta. Useimmat raadoiksi päätyneistä olivat istutettu liian pintaan. Näin kävin mm. 'Aspirin' verrokkiruusuille. Niistä pidin niiiiin kovin, mutta molemmat kuolivat. Sen sijaan ryhmäruusu 'Baronesse'sta selvisi toinen yksilö. Ja heti tosi komeana!

Tuplasti korkeampana ja törkeän täynnä kukkia sekä nuppuja. Hieno!

Köynnös- ja pilariruusuista halusin saada versoja säilytettyä, jotta ruusuihin kasvaisi kokoa. Siksi kokeilin suojana rahkasammalta ja muutamille kiedoin pakkaspeitoista nutun talveksi. Se hyödytti talvehtimista ilmiselvästi.

Kaikkein paras talvehtija kanadalaisista oli yllättäen 'Morden Ruby'

Pisimmät versot talvehtivat 'Morden Ruby' lajikkeessa - vieläpä pelkällä tyvimullituksella ja muutaman sentin lehtikatteella suojattuna. Lajikkeella on tosi hienot, pilkulliset terälehdet ja kaunis kukkamuoto. Kukkarunsauskin on kohdillaan. Ainoa vakava heikkos on siinä, ettei se kestä yhtään vettä kukinnoilleen. Ne ruskistuvat ja mätänevät hetkessä. Tämä sopisi ruukkuruusuksi jonnekin katoksen alle, mutta huonosti avomaalle. Talvenkestävyys on tosi hyvä.

'Cuthbert Grant'ist en odottanut suuria, mutta se yllätti!

Viime kesänä heikon kasvun ja kukinnan 'Cuthbert Grant' lajike on puskenut ennätyksellisen kasvun ja paljon nuppuvarsia. Kukka on syntisen punainen ja suuri, josta pidän! Ilolla seuraan mitä tämä lajike tarjoaa. Kasvunsa tämä aloitti maan rajasta, eli versot eivät talvehtineet. Kirjaviisauden perusteella tämä ei uusi kukintaansa niin hyvin kuin muut kanadalaiset.

'Campfire'n eri versioita kukan väristä iän mukaan.

Vähän harvinaisempi kanadalainen on 'Campfire'. Sen sain Ruusukummilta viime elokuussa, eli se on syysistutettu. Jännästi kukat aukeavat keltaisena saaden nopeasti punertavan reunuksen. Sitten kukka muuttuu vaaleanpunaisen ja valkoisen kautta pinkiksi. Jännää seurata värien vaihtumista! Tämä talvehti hyvin nousten usealla versolla maan alta. Suojana oli pelkkä tyvimullitus ja pari senttiä katetta.

'Nicolas' kukki viime vuonna ihan hervottomasti. Kahdesta toinen talvehti,
toinen valitettavasti kuoli. Talvehtineella oli tyvimullituksen lisäksi sammalesta
suojapeitto, kuollut verhoiltiin vain tyvimullituksella.

'Nicolas' oli lajike, josta suuresti pidin viime vuonnakin. Selvinnyt yksilö ei ole viime vuotista isompi, vaan on selvästi kärsinyt talvesta. Kukkii kuitenkin antamuksella runsain kukkatertuin.

Meren rannalla rauhan vallitessa.

Kuva on muutaman päivän takaa, kun vielä meren rannassa oli rauhallista. Nyt siellä on sotatila käynnissä ja haulikoiden pauke käy kuumana. Pentu ei säiky meteliä onneksi.

Rieko melkein neljä kuukautta vanhana. Topakka pakkaus aussia.

Ruusuista lisää  myöhemmissä postauksissa. Muutakin on puutarhassa tarjolla - hortensiat hehkuvat ja muutkin syyskukkijat ottavat vauhtia kukintaansa. Niistä seuraavalla kerralla lisempää.

Iloa ja valoa viikkoosi sekä keveitä askelia elämäsi kulkuun! Ronja Ryövärintyttärelle kiitoksia liittymisestä lukijoihin - toivottavasti viihdyt, vaikka aihepiirit tässä blogissa pomppivat miten sattuu.

Vesipeto

Välipalapostaus vesipedosta. Näin ennen kirottua sorsastusaikaa olemme lenkkeilleet vesistöjen äärellä. Sunnuntaina ei ole mitään jakoa lähteä vesien lähelle, koska rannat kansoittuvat pöhnäisistä "metsästäjistä", jotka kaljan ja lenkkimakkaran voimin ampuvat kaikkea liikkuvaa.

Vesipeto vauhdissa

No seassa toki on oikeita metsämiehiä, mutta kyllä osa on selkeästi vaimoa paossa ja nauttimassa luonnon helmassa vähintäänkin riittävän määrän alkoholijuomia. Toivottavasti huomenna sataa kaatamalla. Ja toivottavasti tänä vuonna täytenä rantaan kannetut sixpäkit kulkevat tyhjinä rannasta poiskin. Ne roskat ja hylsyt kun tuppaavat jäämään leiripaikoille. Paheksun!

Vesileikit on mahtavan hauskoja!

Olemme pahuksen lähellä rantaa, joten pauketta ja haulien ropinaa pihamaalla riittää. Tuleepahan koira siedätettyä laukauksille ihan vähällä vaivalla. Jos vaikka joskus luonnetestiin asti päädytään. Siellä yhtenä osiona on laukauksen ääneen reagointi.

Vedessä lorkkiminen johti uimataidon löytymiseen, kun pohja katosi jalkojen alta.

Mutta oli meillä kivaa meren rannoilla leikkiä, niin kauan kuin sitä kesti! Pari ensimmäistä viikkoa on sorsastajien vauhtiaikaa, sitten suurin osa sorsista on lahdattu tai ne ovat lähteneet meren ulkoluodoille. Kovin on pieniä vielä tämän kesän poikaset, juuri ehkä lentokykyisiä. Säälittää minua taas sunnuntain meiningit sorsien puolesta.

Aussi uimasillaan. Uusi elämys inspiroi ilmiselvästi Riekoa, koska se
juoksi kerta toisensa jälkeen samaan paikkaan päästäkseen uimaan.

Koitan rakennella tähän blogiin uuden välilehden, jossa olisi nämä "muut kuin ruusuasiat". Ei tulisi pakkosyöttöä kaiken maailman kanoista, koirista ja kissoista sun muusta elämän sälästä. Lukija voisi valita sitten itseään kiinnostavat asiat.

Aika on nyt pahasti kortilla, joten älä pidätä hengitystä uudistusta odottaessasi!

Takaisin oikeaan asiaan - ruusumaan päivitys

Pitkään on mennyt höpöttäessä ihan kaikkea muuta, mutta nyt alkaa ruusumaan vuoro! Omiksikin muistiinpanoiksi kirjaan koeruusujen menestymistä ja uuden ruusumaan vaiheita. Näistäkin merkinnöistä voi olla apua, kun selvitetään kanadan- ja ryhmäruusujen menestymisen tekijöitä.

Rosa Hansaland on uusi asukki koeruusujen maassa. Ei se mikään koeruusu ole,
mutta ruusumaassa sattui olemaan tilaa vainajien kohdalla. Nätti on.

Koeruusujen maa lähti kylmän ja tosi pitkän kevää jälkeen kasvuun viimein. Kaikki oli 2-3 viikkoa myöhässä. Kesäkään ei ole hellinyt, sillä täällä on ollut kuivaa ja kylmää. Lämpösumma jää tosi surkeaksi, mikä on sangen huono asia. Monet kasvit vaativat korkeaa lämpösummaa kukoistaakseen. Ei voi mitään, säiden armoillahan tämä harrastus on.

'Henry Kelsey' on ruusumaan kunkku.

Kanadanruusuista 'Henry Kelsey' kukkii ihan valtoimenaan. Viime kesänä se kukki tuon alaosan mitalta yhtä runsaana. Tänä vuonna se on tehnyt korkeammat versot - myös täynnä nuppuja. Tästä voi kasvaa muhkea puska pitkään kukkivaa ruusua. Odotan jännässä. Tämä myös talvehti erittäin hyvin palelluttaen ylimmät versot. Ensi talveksi leikkaan valmiiksi matalammaksi, mikä helpottaa talvisuojausta.

Toinen vahva talvehtija on 'Morden Ruby'

Yllättäjänä versoilla talvehtineissa oli 'Morden Ruby'. Se kärsi viime kesän sateista ruskettaen kukkansa täysin. Kukinta oli floppi, mutta talvehtiminen erinomaista. Nytkin kukkaa pukkaa niin perskeleesti.

'Cuthbert Grant'

Tämä ruusu esitti viime kesänä vain yhden näytekukan. Nyt se on venynyt reiluun metriin ja nuppuja on piukassa. Ainakin se kukkii tovin. Tämän versot paleltuivat maan pintaan asti, mutta kasvu on ollut tukevaa ja vahvaa. Kukkien väri on minua puhutteleva syvä punainen.

'Morden Centennial'

'Morden Centennial' oli yksi menestyksellisiä talvehtijoita myös. Tänä vuonna sekin yltää tuplaan korkeuteen - ja samalla kukintaan. Näitä on kaksi kappaletta. Toisen talvetin normaalin tyvimullituksen lisäksi pakkaspeittoon käärittynä ja rahkasammalella vuorattuna. Se talvehti täysin versoineen. Toinen paletui tyvimullitukseen asti, mutta on myös hyvin vahvakasvuinen ja kukkaisa.

'Campfire'

'Campfire' yllätti. Se oli Ruusukummilta elokuun lopussa saatu ja siten syysistutettu. En oikein uskonut syysistutukseen, mutta olin väärässä. Tämäkin paleltui tyvimultaukseen asti, mutta lähti keväällä vahvaan kasvuun. Kukkansa on hienot väriä kukinnan edetessä vaihtavat. Kukinnan alussa on keltaoranssia, joka haalistuu kukan ikääntyessä vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Hieno!

'William Baffin'

Tämä oli yksi, jonka talvetuksessa kokeilin pakkaspeittoa. Versot säilyivät hyvin ja kasvu on rotevaa. Haluaisin saada näistä pilari- ja köynnösruusuista kookkaampia - versoillaan talvehtivia. Ensi talvena jatkan kokeilua pakkaspeitolla. Pidän ne vain myöhempään. Keväällä riisuin ne liian aikaisin pois, jolloin paahde pääsi tekemään tuhoja versoissa. Opettelua tämä minulle on - löytää toimivat talvetuskonstit mahdollisimman vähällä vaivalla.

'Baronesse'

Ryhmäruusuista 'Baronesse't eivät olleet verrokkeina mikään suuri menestys. Näitä oli kaksi, joista toinen kuoli. Tämä toinen esittää puolestaan ihan merkittävän vahvaa esiintymistä kaudelle 2017. Kokoa on nyt tuplasti isommin ja nuppuja on hurjasti.

'Baronesse'n kukinto on suuri ja tiivis. Se kestää myös sadetta hyvin.

Selvitin syitä menehtyneiden osalta kaivamalla juurakot esiin. Yllätys oli siinä, että juurenniska olikin vain reilun 10 sentin syvyydessä! Oliko vika rankkana sarjatyönä tehtynä urakointina ja siitä seuranneena herpaantumisella istutussyvyyden kanssa? Oli niin tai näin, niin liian pinnassa olivat ja menehtyivät kaksi 'Aspirin' ja yksi 'Baronesse' ruusut. Tämä jäljelle jäänyt kukoistaa nyt ansiokkaasti. Ja minä opin jotain kantapään kautta.

Ruusumaa on saanut uusia asukkaita entisten tilalle. Pääpuutarhuri kävi työreissulla Blomqvistin taimistolla ja toi kaksi 'Morden Belle'ä, jota jäin kaipaamaan. Pidin siitä kovin, mutta se kuoli viime talveen. Tuplasti uudempi yritys on kehissä. Samoin lisänä on 'Merveille' ja tuon ekan kuvann 'Hansaland' Lisäksi olen istuttanut iiriksiä, kurjenpolvia ja salviaa ruusumaahan täytöksi. Jokunen punalehtinen berberiskin paikkaa puutteita. Vielä olisi tilaa hankkia ruusuista tulevaisuutta.

Loppukevennyksenä päivän Rieko - kissojen kiusa:

Minäkö kiusaisin kissoja?!?

Arvaa kuka häviää taistelun?

Mukavaa alkavaa viikkoa - olkoon polkusi tasaiset ja myötäleiset. Minä toivon pientä myötätuulta, jotta pääsisin lähtemään Mustilan arboretumiin ensi viikonloppuna.

Elämäniloa

Monesta asiasta puskee elämäniloa. Yksi hupaisimmista on pentukoira taloudessa. Otetaan ensin realiteetit - pennut on oikeita riesoja ja tuholaisia.

Kynnyksen tuunausta ja taiteilija itse.

Kevättalven remontissa laitettiin uudet pinnat lattioihin ja kynnyksetkin maalattiin. Ne ovat vanhaa hirttä, jossa oksankohdat ovat korkeammalla. Paljon elämää ja askelia nähneet. Maalia on onneksi vielä jäljellä. Odotetaan hampaiden vaihtumista paikkausmaalaukseen.

Kokeeksi lattiaan laitettu matto. Ja Rieko.

Kun koiranpentu tulee taloon, niin ensimmäisenä poistetaan matot. Sitten kaikki muukin lattialta. Kengät nostetaan hattuhyllylle ja muitakin innovatiivisia sovelluksia tavaroiden sijoittelusta keksitään. Onneksi pennun lapsuus on lyhyt ja hampaatkin vaihtuvat ajallaan. Matot ovat edelleen liian mielenkiitoisia.

Meren ranta on niin houkuttelevan lähellä ja siitäkös penikka nauttii! Pieni tassuttelumatka rantaan, hetki iloittelua meressä ja koira on onnellinen.

Vauhtia ja pärskeitä

Vedessä lorkkiminen on kivaa!

Pärskeet on hurjat, kun aussi painaa vedessä!

 Yhteydet tai blogger nyt piruilevat, eikä kuvien siirto tahdo onnistua. Päätän tarinan tällä kertaa tähän. Postaan toisen kerran puutarhasta, kun nyt ei vain onnistu.