Reissun päällä - tapa tämäkin viettää syntymäpäivää.

Lupasin kesällä - ja nyt oli aika lunastaa lupaus. Kuopuksen pitkäaikainen lempibändi heitti keikan Tampereelle. Kuopus kärppänä hankki liput syyskesästä, kun ne tulivat myyntiin. Minä lupasin roudata sakin Tampereelle. Piti lunastaa lupaus.

Ruusuja lurjukselta

Hollywood Undeadia lähti  kuuntelemaan kolme teiniä ja minä - kuskina ja kustantajana. No jokainen teini jyvitti taskurahoistaan osan, mutta minä hoidin isoimman siivun huolehtien matkat ja majoituksen. Majoituksen suhteen käytin airbnb.fi sivuston tarjontaa. Saimme 80€:lla yöpymisen neljälle yksityisessä osakkeessa, jossa oli myös sähkötopallinen autopaikka. Olin kovin tyytyväinen majoittumiseen. Aiemminkin olen käyttänyt airbnb:n palveluja ja ollut tyytyväinen - koska hinta ratkaisee minulle eniten. Yleensä tarvitsen vain selänsijan nukkumisen.

Synttärikimppu kotona odotti. Korttia ei ollut, mutta Maestron tunnistin kimpusta.

Paluumatka sujui väsyneiden teinien keralla. Kahdessa päivässä ajoimme yli 900 kilsaa, mikä tuntui jo persauksissa. Edellisen illan palelin pirun pitkässä jonossa Tampereen Pakkahuoneen kulttuurikeskukseen, viettäen iltaa melkoisessa metel.. eikun musiikin parissa vahtien teinien bileiltaa. Olin melko taatusti vanhoin käpy koko kuulijakunnassa. Kaksi muuta äitiä teinin kanssa bongasin, mutta arvioin olleeni nestorina kuitenkin.

Gerbera, neilikka ja neljä ruusua kera monien vihreiden.

Maestron kanssa vaihdettiin läpsystä. Kun ajoimme pihalle, niin Maestro tuli ulos pelikassin kanssa. Vetäisin siis toppavaatteet matkakamppeiden päälle lähtiessäni Riekon kanssa lenkille. Loppuilta kului taloa lämmittäessä. Nyt on aika loppuun palvellut olo. Semmoiset synttärit minulla tällä kertaa.

Nyt nautin Braastad V.S.O.P:tä pienin siemauksin. Reissu ja synttärit on tällä kuitattu. Nukun yöni omassa sängyssä heräten omaan arkeeni huomenna. Reissussa on mukava käydä,  mutta on hiivatin hienoa tulla takaisin kotiin!

Pakkasennätykset on menneet uusiksi, eikä Tampereellakaan lämmintä ollut. Onneksi oli se lämmitystolppa. Mukavaa viikon jatkoa - pysy lämpimänä! Ja tervetuloa lukijoiksi Karoliina ja Villa Suvitar - toivottavasti täältä löytyy jotain mukavaa luettavaa jatkossakin!

Lööppien kertomaa

Iltapulujen uutisointi on lööppien kerjäämiä klikkauksia. Sää on mitä todennäköisin klikkiviehe, kuten Iltalehti tänään todistaa. Sen mukaan on talvisodan väärtit pakkaset. Ai jaa.

Aurinkoa ja -14 tyyntä pakkasta.

Viime yönä meni pakkasennätys uusiksi. Lukema on nyt -24,3. Toinen mittari kauempana pellon puolella rekisteröi -28,1. Tuo eka mittari on ollut vuosia se "virallinen", mutta suojaisen sijainnin vuoksi siinä on kauniimmat lukemat. Vuosien seuranta perustuu kuitenkin tuohon ekaan mittariin.

Kuutamohorensialla (Hydrangea praeox) kukinta kestää tosi pitkään :)

Minun henkilökohtainen kokemukseni on noin 50 vuotta, ja siihen totisesti mahtuu monenlaisia kelejä joka vuodenaikaan. Muistan oikein hyvin 80-luvun tiukat, viikkoja kestäneet pakkaset. Silloin puettiin kouluun menessä suurin piirtein koko vaatekaappi päälle. Tarjettiin sitttenkin, kun koitettiin olla oikein keskellä vaatteita.

Huurteisen kylmää, mutta ihanaa.

Onko toimittajakunta vieraantunut pitkistä kalsareista ja toppavaatteista? Tuntevatko he vanhat kunnon villasukat? Pakkasen lisääntyessä vaatekerrosten määrää ekstrataan. Näissä pakkaslukemissa kerroksia on minulla kolme, ja olo on oikein lämmin ja mukava ulkoillessa noin tunnin lenkkejä koiran kanssa. Asun viimeistelee kaulahuivi, joka suojaa leuan kärjen ja niskan.

Liikkuminen luonnon kauneudessa on ravintoa sielullekin.

Viimeiset viitisen vuotta on ollut mielestäni "epätalvia", jolloin pakkasjaksot (yleensä helmikuussa) ovat lyhyitä ja loivia. Tästä on seurannut mm. erilaisten kasvituholaisten ja muiden ötöjen leviäminen tänne pohjoiseenkin. Vielä 10 vuotta sitten ei ollut havaintoja lehtokotilosta tai punkeista. Nyt ne ovat täällä harmina.

Piikkiaralia eli Aralia elata odottaa kevättä. Odotan sen vimeinkin kukkivan!

"Epätalvet" ovat tarjonneet myös mahdollisuuksia venyttää vyöhykkeitä. Silti Ranskan Rivierallakin tulee aika ajoin tappopakkasia, jotka teloittavat alueen palmuja. Niin täälläkin tulee takapakkeja, jolloin menetetään hartaasti kasvatettuja lajeja. Eikä tarvi hakea sen kauempaa, kun talvi 2015/2016. Silloin tuli pakkaset väärään aikaan lumettomaan ja märkään maahan. Kärsijöinä oli enimmäkseen ohutjuuriset perennat sekä ikivihreät kasvit. Puut ja pensaat kestivät yllättävän hyvin.

Auringon laskiessa suuntaankin nyt lenkille Riekon kanssa. Kerroksia on vaatteissa, jotka ovat väljiä. Pakkasta on -13 asteen tuntumassa, eli kivat ulkoilut tiedossa.

-15 tietämillä välillä nostellaa tassuja, mutta muuten tarjetaan hyvin.

Pysy lämpimänä, nauti talvesta ja ulkoilusta! Leppoisaa viikonlopun jatkoa :) Aurinko kuitenkin lämmittää päiviämme mukavasti!

Ruusuja ja Riiviöitä

Olipa mukava päivälenkillä onkia postilaatikon antia kotiin päin viemisiksi. Siellä oli tunnelmaa nostattavaa luettavaa!

Uusin Ruusunlehti - tuota kun luki, niin tuntui kuin aurinko paistaisi. Oli pilvinen päivä.

Täytyy antaa kehut Suomen Ruususeuran jäsenlehdelle. Vain 25 euron vuosimaksulla saa tosi paljon tietoa ja kokemuksia todella hyvin toimitettuna. Ei uskoisi harrastelijavoimin tehdyksi julkaisuksi.

Kuvat ovat suuria ja hyvälaatuisia. Inspiroivia. Vasemmalla sivulla Pirjo Raution
jutun loppu Park Wilhelmshöhestä, oikealla Jorma Koskisen artikkelin
alku Parempilaatuisista ruusuista. Paljon hyvää luettavaa ja opittavaa!

Minä olen ollut sellaisessa talvikohmeessa, ettei puutarhainto ole vielä päätään nostanut. Ruusunlehteä lukiessa tunsin tutun innostuksen palaavan. Pensasruusujen istuttaminen jäi viime kesältä lukuun ottamatta 'Merveille'ä ja paria gallicaruusua. Kellariin sijoitin pari Valamonruusua odottamaan kevättä, kun en aikanaan ehtinyt niitä kuoppaamaan. Aloin palauttaa mieliini jo tehtyä suunnitelmaa pensasruusujen isommasta istutuksesta. Paikka on valmiina - pientä työstöä kasvualustan suhteen vain. Ja ruusujen valintaa - se kaikkein hauskin osa projektia.

Jorma Koskisen jutun kuvituksessa on vasemmalla 'Pastella' ruusu.
Kolme noita istutin viime kesänä. Voi kuinkahan ne talvehtii?

Ryhmäruusujen maa on jännän äärellä keväällä. Kanadanruusujen koemaassa uskon entisten säilyneen. Jotain paikkaustakin tein, sillä edelliseen talveen muutama kupsahti. Varastossa on hyvää, palanutta hevoselantaa keväällä katteeksi ja lannoitteeksi juurille. Jospa sitä lämpöäkin saataisiin - ruusut rakastavat aurinkoa. Viime kesä oli ihan susikurja, joten ei kai se voi mennä kuin parempaan suuntaan!?

Ruusunlehden kaikkein jännittävin aukeama! Ruotsalaisen ruusukokeen
yhteenvedetyt tulokset.  Minullakin on monta lajiketta noista.

Tuo aukeaman taulukko oli kuumottavaa lukemista. Olen jaapannut itseni kanssa, että tilaanko lisää ryhmäruusuja, vai katonko miten nuo entiset ovat selvinneet. Se olisi viisasta. Mutta ei ollenkaan niin jännää... Sitten hoksasin, että kun saan tuon viheralan ammattitutkinnon suoritettua, niin olen oikeutettu ammattitutkintostipendiin. Se on 400 euroa verottomana. Palkitsen itseni siis ruusuin. Tai ainakin ruusun juurin :) Ryhmäruusuihin ja jonkin verran pensasruusuihin. Eli taas ruusumaat lisääntyvät tulevana kautena ainakin jonkin verran!

Kanadanruusuihin kuuluva 'Nicolas' hehkuu valtavin kukkatertuin.
Toivottavasti taas tapaamme keväällä. Se olisi jo toinen jälleennäkeminen!

Ruusunlehti pisti siis täpinää koneeseen. Oivallisesti tuo lehti sai aikaan innostusta, ideoita ja unelmia. On hiton hyvin toimitettu painotuote. Tehokas! Tunnen siellä takana uurastavia ihmisiä, jotka tosissaan tekevät julmetusti töitä, josta saamme nauttia ja innostua. Kiitokset toimituskuntaan!

Sitten Riiviöihin. Kun talossa on aktiivimallin nuori koira, se vaatii liikunnan ja koulutuksen lisäksi aktivointia. Vanha koira heittää itsensä sievästi virransäästötilaan, ja torkkuu jos ei parempaa puuhaa ole. Vaan riiviöt purkavat energiaa pikku-unosten jälkeen antaumuksella. Siksi lelut.

Kongi on lujasta kumista tehty epämääräisen muotoinen mötikkä, jonka sisään
saa herkkupaloja pujotettua. Koiralla kuluu aika sitä pyöritellessä ja nakellessa.
Tungen sopivia palasia herkkuja mötkön sisään, ja koira ähertää sen kimpussa.

Ennen pienten lasten aikaan koitettiin kävellä astumatta lasten lelujen päälle. Varsinkin legot jalan alla oli erinomaisen ikäviä vaikkapa yöllisellä vessareissulla pimeässä kulkien. Kasvatuksesta huolimatta niitä leluja jäi aina lattioille. Ajan saatossa leluvalikoima vaihtui, mutta ongelma pysyi. Nykyään... koitetaan välttää astumasta niiden pirulllisten puruluiden päälle.

Erilaiset narulelut on viihteellisiä. Taustalla legoa vastaava puruluu. Sellainen placebo.
Parhaat luut on oikeita luita, joiden parissa kuluukin aikaa mukavasti.

Jonkinlainen kädellinen tämäkin on, sillä tassuilla pidetään lelusta kiinni ja
pujotetaan sitä käpäliin paremman puruotteen saamiseksi.

Tulee kyllä niin elävästi pikauusinta pienten lasten vuosista, että nauruksi pistää! Onneksi on erojakin, sillä saan käydä itse ja yksin vessassa, ja voin heittää koiran pihalle ilman vahtimista. Eikä tuo kysy loputtomia miksi-kysymyksiä.

Leluja ja mytyssä olevia mattoja. Mattoja oiotaan kymmeniä kertoja päivän aikana.

Muutoin kyllä huvittaa nykyinen meininki talossa. Tosi monta koiratonta vuotta kun ehti olla. Kyllä tämä on ihan parasta tässä vuodessa, uskokaa pois vain - kaikesta kirjoitetusta huolimatta.

Pallo, jonka sisään saa tungettua kans herkkupaloja. Ja loppuun rakastettu
narulelu tuossa edessä. Ei noita hampaita kestä lelut pitkään.

Samalla on taas tullut tutkittua markkinoiden tarjontaa koiraihmisille. Bisnes on laajaa. Jo lemmikkien ruokavalikoimat on ihan huikeissa sfääreissä. Lisänä on vaikka mitä tarviketta ja namipalaa. Teuraseläimistäkin menee hukkaan vain sielu, sillä possun korvista ja saparoistakin on tuotettu koirille herkkuja. Tunnetusti eläinten omistajat eivät juuri kysy hintaa, mutta haluavat tietää onko tuote hyvä. Itse huomasin, että jos ostaessa epäilen jonkin lelunosan kestävyttä, niin huoli pois -  se ei tosiaankaan kestä.

Täällä ON sämpylänpaloja!

Eläimellistä menoa tosiaankin. Tänään tarjoilin matolääkepillerin kuudelle kissalle onnistuneesti. Hiottavaa puuhaa, sillä yksikään ei ole vapaaehtoinen. Koiralta leikkasin kynnet ja saksin varvasvälikarvat. Niihin tarttuu lumi tiivistyen jääpalloiksi, jotka tietenkin tuntuvat ikäviltä koirasta. Muutoin Rieko turkki on tosi helppohoitoinen. Toisinaan harjaan sen, mutta harvoin. Turkki ei mene takkuun paitsi korvien takustan ohut karva toisinaan.

Keskiviikko on käännös kohti loppuviikkoa. Iloa ja valoa - pysy lämpimänä! Meillä on ollut hyvin leppeää keliä noin -8 asteen tietämillä. Yöksi kiristyy, mutta tyyntä on. Ihan mukavia ulkoilusäitä.

Tervetuloa Riina H Vaahteramäeltä lukijaksi. Toivottavasti täältä löytyy mukavaa luettavaa, vaikka näin puutarhakauden ulkopuolella jutut rönsyääkin laajalti.

Elokuussa on seksihelteet

Vanhan kansan ennusteiden mukaan helmikuun pakkaset on hellekelejä elokuussa. Kivasti napsahtelee pakkanen nyt nurkissa, joten voidaan ainakin elätellä kuvitelmaa elokuun helteistä. Toivottavasti ennen sitä ei ole ihan susikurjaa kevättä ja alkukesää! Ruusut kiittäisivät kukintarauhasta auringon paisteessa.

Meri. Ihana meri jään alla odottamassa vapautumistaan.

Toppavaatteet on tosi hieno keksintö, kun pakkanen rapistelee -15 asteen tietämillä. Helppo ja lämmin oli latoa pikku huikonen meren rantaan katsomaan jäitä ja utuisten pilvien läpi paistavaa aurinkoa.

Lenkkikaverillani on omat villahousut

Öisin talvi kouristaa kohmeiset otteensa tiukempaan. Ensi yönä varmaan pakkasennätykset (-23,3) menee uusiksi. Vastaiskuna on pirtissämme lämmitetty leivinuuni, takka ja puuhellassa räiskyy vielä tulet. Tarkenee!

Tasaista jäätä - not! Meri oli ennen jäätymistään levoton nostellen jäitä päällekkäin.

Meri on nyt jäätynyt aina Vaasan eteläpuolelle asti. Jää on kuitenkin ohutta, sillä lumen paksuus eristää meren lämmön sisäänsä. Näillä pakkasilla jääsenttejä syntyy siitä huolimatta hyvää vauhtia.

Uskollinen valopää - tuhansien ideoiden generaattori. Kaikki ideat ei aina ihan loistavia.

Meri vaikuttaa suuresti meidän ilmastoomme. Monta talvea on mennyt tosi heikoilla jäillä tai peräti avovedellä. Silti ei ole tullut lämmintä kevättä vuosikausiin! Pohdinkin nyt, että kun on paksu lumi ja jonkinkaanlainen jää, niin meren lämpö jää talteen meriveteen. Että olisiko kevään tulon kannalta parempi sittenkin näin päin? Olisin tavattoman mielissäni lämpimästä keväästä. Se on ollut harvinaista herkkua joskus liian kauan sitten.

Kivet ei ole piilossa jäänkään alla.

Mukavaa oli taas käydä merta tervehtimässä. Tyydyin menemään melko läheltä rantaviivaa, kun lumen alle ei näe railoja tai muita monttuja matkan varrella. Hankalan näköisiin paikkoihin lähetin koiran edeltä juoksemaan.

Ja tämähän juoksee vaikka heikoille jäille!

Jäässä voi olla kerroksia, joiden läpi saapas solahtaa epämukavasti. Rannat täällä on todella matalia, niin että mitään vaaraa ei ole kulkea jäillä rannan lähellä. Kun pakkaset hellittää, niin lähden potkurilla kiitämään jäitä pitkin ulommas rannasta moottorikelkkojen jälkiä pitkin.

Jäälohkareen auringon puolelta kuvattuna - kevään voima vaikuttaa jo!
Pian maailma on jääpuikkojen valtakuntaa, jossa päivällä lämpiää ja sulaa.

Helmipöllöt puputtavat jo kiivaasti. Pari viikkoa sitten kuulin ensimmäisen, mutta nyt niitä on ainakin kaksi. Jäljistä päätellellen myyrät kipittävät hangen päällä  öisin, joten toivottavasti pöllöt saavat saalista hengen pitimiksi. Muutenkin kaikki luonnon elämä on vilkastunut jäljistä päätellen. Jäniksetkin ovat jostain löytäneet taas tontille. En olisi niitä isommin kaivannut, mutta eihän ne kysele lupia.

Flying aussie.

Lentävää loppuviikkoa sinullekin! Villasukat ja toppavaatteet pitävät lämpiminä. Iloitse pakkasista, jos ne tosiaankin tarkoittaisivat loppukesän auringon paistetta ja lämpöä. Vanhanaikaisen talven jälkeen voisi tulla taas vanhanaikainen kesäkin.

Ihan parhaita kevättalven kelejä!

Voi kuinka aurinko onkaan herätellyt talvihorteesta! Päivät pitenevät ihan selvästi jo suorastaan harppauksin! Tarkastin, että meidän korkeuksilla päivä venyy vain seitsemän minuuttia vuorokaudessa. Viikossa se tekee noin 50 minuuttia!

Kuuraa ja aurinkoa - niin kaunista! Pakkasetkin on kohtuulliset -15 tietämillä.

Päivän jatkumisen huomaa ihan päivittäisessä elämässä. Iltalenkilläkään ei tarvitse enää taskulampun valoa, kun ajoissa lähtee. Aamulenkillä on ihan huikeat maisemat kuuraisten puiden keralla. Auringon paiste loistaa suoraa sieluun asti. Aurinko myös lämmittää, koska sen voima sulattaa kuurankin. Tämä homma haisee keväälle sen ihan aavistuksen verran...

Joki jäätyi taas karvan verran. En uskalla kokeilla sen pitävyyttä askelen painolla.

Parasta kevättalvessa on valon määrän lisääntyminen. Ja totta soikoon selkä aurinkoa päin edetessä tunsin lämmittävän säteen tumman takin verhoaman ahterin kohdalla. Hiipivä taistelu talven ja kevään välillä on aloitettu auringon toimesta. Sen mahti kasvaa hiljaa päivä kerrallaan.

Aurinko hohtaa helmikuussa hopeista valoa. Sitä kirkasta ja voimallista.

Kevääseen kuuluu huikea taistelu talven ja kevään välillä. Päivisin auringon mahti tuo kevättä lähemmäs, mutta talvi kiristää otteensa öisin. Tätä taistelua riittää pitkälle kevääseen. Ennustettu polaaripyörre tarjoaa talvelle lisää työkaluja, mutta lopulta kaikki sulaa jossain aikamäärässä auringon mahtiin. Sitähän me kaikki puutarhahullut odotamme!

Tuuliviirikin meni kohmeeseen.

Voimia arkiviikkoosi! Kevät on matkalla tänne hitain askelin. Mutta hyvää aina kannattaa odottaa!

Koira edistää mielenterveyttä. Vai miten se menikään?

Koiran vuodesta päästään notkuvaa aasinsiltaa pitkin kokemukseen koirallisesta puolivuodesta. Pentukoira on ihan pain in the ass, kun sillä on energiaa aivan järjettömät tasot, eikä järkeä yhtään. Tästä on kyllä pitkä matka siihen vanhaan, viisaaseen koiraan. Maestro katteli yksi päivä pentukoiran hullunlaukkaa pihalla tuumaten, että pitäisiköhän kokeilla itsekin koiranraksujen syöntiä. Parilla kourallisella saa ilmeisimmin ihan järjettömästi energiaa. No ei olla testattu vielä käytännössä. Ehkä kannattaisi.

Joskus on virransäästötilakin käytössä. Harvoin. Ihan yllättävän hyvin yhtä
poikkeusta lukuunottamatta kuusi kissaa hyväksyneet tilanteen Se kuudeskin
antoi lopulta periksi, kun tuli kylmät kelit. Eli vain pakon edessä.

Vanhan koiran viisautta on mahdotonta mitata. Se ON. Ymmärtää puheen ja pelkän ajatuksenkin. Ei hösellä turhista, vaan paneutuu oleelliseen. Pentukoira - onhan se hauska ja hullu, mutta rasittava. Käskyt tuntuvat unohtuvan teini-iän kohelluksiin. Sen nenä on jokaisessa ihan väärässä paikassa, ja hampaat ovat jo jättäneet ikimuistoiset jäljet kynnyksiin ja ovenpieliin. Mulla on elävästi tullut mieleen pienten lasten aikakausi. Yritäpäs puhua puhelimessa, niin jopa kolttoset koiran taholta saavuttavat kliimaksin... ja monta muuta asiaa, jotka kuvittelin jääneen historiaan lasten kasvettua. Ehei - ota koira, niin saat pikauusinnan!

Kaksi tuntia päivittäin lenkillä pitkin metsiä ja rantoja. Mikään muu mahti maailmassa ei saisi aikaan moista.
Koira kyllä. Käynnissä on myyräoletettujen jahti hangen alta. Tuloksetta toistaiseksi, mutta paljon on kaivettu!

Sitten se toinen puoli - kun tulet kotiin - kuka muu on yhtä riemuissaan saapumisestasi? Aviomies, lapset - not. Koira - ehdottomasti ja ylenpalttisesti! Kuka raahaa sinut lenkille pakkaseen tai tuiskuun? Ei ole muuta yhtä pätevää Personal Traineria. Pysyt kunnossa, ja hankit vaatekaappiin jokasään varustuksen. Tyylillä ei ole väliä, mutta käytännöllisyys ratkaisee.

Talven valoa sielua lämmittämään! Kaikki luonnonilmiöt havaitaan, koska ulkona.

Talviset auringonnousut ja laskut rekisteröityvät uudella intensiteetillä, koska olet useinmiten ulkona. Kevätlintujen muutonkin havainnoit livenä joka päivä. Ja se tyytyväinen tuhina, minkä koira käy hyvää yötä toivottamassa, kun olet heittäytynyt sänkyyn nukkumaan... aamulla sama tuhina toivottaa iloisesti hyvää huomenta, vaikka juuri siinä hetkessä vihaisitkin maailmaa haluten nukkua vielä vähän. Nouset kuitenkin, koska koira. Sillä on nälkä ja hätä ulos. Ja tärkeä rakas.

Luonto on kaunista. Sen näkee nykyään monessakin valossa. Kuutamollakin.

Koiran omistaminen tarkoittaa extraimurointeja. Karvaa tuottaa toki viisi pitkävillaista ja yksi lyhytkarvakissakin, mutta koira tarjoilee siihen omat karvatollukkansa myös. Villasukat jalassa sisällä hiihtäen voi sukistaan sitten noukkia karvapalleroita. Kätevää keräilytaloutta!

Koiran opettaminen on oma lajinsa myös. Meillä onneksi on ahne ja innokas oppija täällä. Pienellä palkalla ja nopeilla hoksottimilla ollaan päästy jo sangen pitkälle. Ainoa ongelmakohta on vieraiden tervehtiminen. Rotumääritelmässä lukee, että rotu on vieraita kohtaan pidättyväinen. Olen tätä kohtaa monasti lukenut Riekolle. Yritin sitä ääneen lukea jopa koiran nukahtaessa, jotta aivonsa ymmärtäisivät sen paremmin.  Lopputulos: kun vieras tulee, niin tervehtimisestä ei tule loppua. Se jatkuu kiihtyvin kierroksin, joten on vain viisainta ottaa koira remmiin kiinni. Näin toimien olen säästänyt arviolta ainakin neljät silmälasit ja jokusen lievän ruumiinvamman.

Elokuussa into touhuta oli 100%. Tuosta koko on kasvanut myös 100%
Kiityvyys luultavasti myös saman 100%

Noin 22 kiloa aussienergiaa korkeassa kiihtyvyydessä ei ole leikin asia. Koiraporttikin on kätevä asia - pistetään koira portin taakse jäähtymään. Harva vieras ymmärtää edes selvästä pyynnöstä, että jätä koira täysin huomiotta ensitervehdyksen jälkeen. Mitä enemmän sille lepertelee - sen lennokkaamin se on tulossa syliin. Vauhdilla. Aussilla ei ole kiityvyyden rajoitinta tehdasasetuksissa. Tätä asiaa työstetään vielä. Hartaasti.

Monta koiratonta vuotta kului edesmenneiden bordercollieiden jälkeen. Bordercollie on ehdottomasti minun rotuni, mutta tähän elämäntilanteeseen halusin jotain vähän vähemmän, kuin bortsu. Jo vuosia sitten olin katsonut australianpaimenkoiria sillä silmällä, että tämä voisi olla mun rotuni. No on se. Ero bordercollieen on toistaiseksi havainnoituna ihan tosi pieni. Aussi on hmm.. vähän rotevampi. Ehkä aussi ei ole niin satasella koko ajan töissä, mutta kun töissä ollaan niin aussi on tasan täysillä mukana. Ero on siis edelleen vähän jykevämmässä rakenteessa.  Ehkä opin tästä läheisten rotujen välisestä erosta vielä lisää ajan mittaa. Minä itte täytän kyllä bordercollien ja aussipaimenen rotumääritelmät työhullusta tättähäärästä.

Minä ja pentu meren rannassa. Hälytakki päällä, koska oli sorsastusaika.

Kevään tulo ei ole vielä tavoittanut minun sieluani. Mullat ja siemenet ovat saaneet olla rauhassa. Lisää lunta on tulossa, joten fiiliksiin ei vain pääse vielä. Unelmatkaan ei lennä ensinkään, vaan vähän talvikohmeessa ruusumaa ja minä ollaan. Kevätvillin aika on kuitenkin tulossa. Sen jotenkin haistaa jo täältä talven puolelta!

Leppoisaa viikonlopun jatkoa! Kyllä tämä blogi palaa taas vanhalle ruusujen vainujäljelle, vaikka ajankohta ei olekaan vielä otollinen puutarhapuuhiin.

Kiinalainen uusi vuosi alkaa - koiran vuosi

Kiinalainen uusi vuosi vaihtuu 16.2.2018 koiran vuodeksi. Toivotan siis hyvää kiinalaista uutta vuotta! Maa-koiran vuosi alkaa, ja sitä luonnehditaan astro.fi sivustolla näin:

Ai koiran vuosi - sopii oikein hyvin mulle!

Maakoiran vuosi 2018 (16.2.2018 - 4.2.2019)

Maakoiran vuodessa yhdistyy kovan vuoren kaltainen Yang Maa ja Yang Koira, jonka luontainen elementti on myös Maa. Tupla-annos vahvaa maaelementtiä takaa sen, että nyt pysytellään tukevasti maan kamaralla ja jätetään ne kaikkein hulluimmat ideat toiseen ajankohtaan.

Musta tää vois olla lumikoiran vuosi.

Maaelementti yhdistetään vakauteen, harkitsevuuteen ja luotettavuuteen. Edellisvuosien, Tuliapinan 2016 ja Tulikukon 2017, roihahdus on nyt sammunut ja tämän tulen tuhkalla ruokitaan maaperää, josta Maakoiran vuoden uusi energia ponnistaa. Nyt kynnetään tuttua ja turvallista. Luvassa on varmasti suurta kiinnostusta luomuviljelyyn ja peruselintarvikkeiden puhtauteen sekä muihin ”maallisiin” asioihin.

Maallisia asioita kasvimaalla. Luomuna omasta takaa on aina tosi jees!

Pahin materialismi ja rahan himo väistyvät kuitenkin hetkeksi, sillä on aika pistää yhteiskunnan asioita järjestykseen. Siinä missä Kukko koreili ulkoisesti ja juhli paraateissa pitkin vuotta, Maakoira ei ehdi kiinnittää huomiota ulkoisiin seikkoihin ajaessaan palavasti aatetta paremmasta maailmasta. Moni pysähtyy myös miettimään omia arvojaan ja omaa suuntaansa. Kyseessä voi olla sisäisesti käänteentekevä, suuren henkisen kehityksen vuosi, joka heijastuu myös yleiseen ilmapiiriin.

Koira on tunnetusti tarkka reviiristään ja Yang Maan järkähtämätön vuorienergia korostaa reviiritaisteluita. Mitäpä muutakaan se voisi merkitä kuin nokkapokkaa maailman suurvaltojen välillä rajakiistoissa? Kumpikaan osapuoli ei ole halukas antamaan periksi neuvottelupöydässä, vaikka juuri Koiran vuonna tulokset voisivat olla menestyksellisiä Koiran lempeän ja oikeudenmukaisen perusluonteen vuoksi.

En kyllä anna periksi, vaikka aseena on vain maitohampaat!

Koiraa pidetään ihmisen parhaana ystävänä ja siksi esille nousevat vuoden teemoiksi rehellisyys, tasavertaisuus, avunanto ja luotettavuus. Epäitsekkäällä Koiralla on lämmin sydän ja höröllä kuunteleva korva. Koira on aina valmis auttamaan! Hyväntekeväisyys luo välittämisen ilmapiiriä koko yhteiskuntaan ja sitähän me tässä maailman turbulenssissa menossa juuri tarvitsemme. Olipa kyseessä sitten eksyneen löytäminen metsästä, opaskoirana tai masentuneen kaverina toimiminen, Koira suorittaa askareensa iloisena, velvollisuudentuntoisena ja väsymättä. Koiran vuodella onkin meille paljon opettamista näissä asioissa, jos olemme tottuneet suorittamaan arkea ilman ilon pilkahdusta tai kyseenalaistamatta kaiken toiminnan merkitystä. 

Iloa pilkistää ja toiminnan merkitys on ihan selvä. Mä pidän ainakin hauskaa!

Maakoiran vuoden energia juurruttaa meitä ja palaamme itselle tärkeimpiin asioihin, kuten turvallisuutta ja pysyvyyttä merkitsevän perheen pariin. Ja Koira jos mikä puolustaa laumaansa, joka on sille kaikki kaikessa. Perheettömät voivat kohdistaa oman huolenpitonsa ystäväpiirinsä lisäksi eläimiin, luontoon, yhteiskunta- tai ympäristökysymyksiin, sillä toimelias Koira ajaa kiivaasti heikompien asiaa eikä epäröi niin tehdessään vähän räksyttää. Koiran vuonna asiat voi sanoa niin kuin ne ovat, ilman sokerikuorrutteita raksujen päällä. Diplomatia saattaa siis joidenkin kohdalla muodostua ongelmaksi. 

Koira näkee asiat helposti turhan mustavalkoisina ja jakelee ihmiset jonosta oikealle ja vasemmalle joko ystäviin tai vihollisiin. On parempi kuitenkin luoda pitkään kestäviä ystävyyssuhteita kuin vihamiehiä. Lauman etu ja korkea moraali ovat Koiran ominaisuuksia. Toivotaan, että tämä mentaliteetti yltäisi myös kansakuntien päättäjien korvien väliin. Koiramäen kansa elää mieluummin porkkanoilla kuin luunapeilla, ja sen työttömiä kyykyttävät poliitikot saavat vielä nähdä. Jos maailman meno jatkuu hulluna kuten tähän asti, joku saa ikävän näköiset koiran puremat pohkeeseensa. Ehkä asiat sitten alkavat muuttua parempaan suuntaan!

Rakkauden ja ihmissuhteiden saralla Maakoiran vuosi 2018 lupailee pelkkää hyvää. Koska perhearvot koetaan tärkeiksi, avioliittojen ja vauvojen määrä kasvaa. Sinkuille Koiran vuoden optimismi ja uskollisuus on tervetullutta: nyt voi löytää vakituisen kumppanin, joka ei heti juokse toisten perään, vaan pysyy rinnalla.

Jos viihdettä itselleen haluaa, niin kurkista tuota Astro.fi linkkiä, josta näet omalle merkillesi tehdyn ennusteen. Omani oli mielenkiintoinen, vaikka en vieläkään uskalla uskoa hyvän lankeavan tähän maaperään. Viime vuosi oli kyllä niin myötäkäymisiä täynnä, että ihmeeltä tuntui. Minä olen syntynyt 1965, joten olen käärme kiinalaisessa horoskoopissa.

Käärme

Käärme on vuoden onnekkaimpia eläimiä ja nytpä on ruusuiset tulevaisuuden kuvat. Teetpä sitten melkein mitä tahansa, hyvin tulee käymään. Finanssiasiat kukoistavat ja uuden yrityksen perustamiskirjat voi hyvillä mielin laittaa vireille tai nauttia viime vuonna kylvetystä sadosta. Aiemmin aloitetut projektit kantavat ja työn tuloksia kelpaa ihailla. Ei hullumpaa!

Käärmeen kannattaakin jatkaa kuuman raudan takomista, sillä nyt siihen on voimia ja otollinen ajanlaatu. Itseluottamusta on kertynyt mukavasti onnistumisten myötä ja Käärmeen vauhti ei hyydy. Myyntimiehillä menee lujaa ja diilejä syntyy. Rahaa on aika lyödä tiskiin isompi tukku ja sijoittaa tulevaisuuden kannalta merkityksellisiin kohteisiin, tutkimalla taustat tietysti ensin. Laakereilla lepäily ei tässä tilanteessa kannata, vaan opiskeluun, taitojen kartuttamiseen ja asioiden lisätutkimiseen voi hyvin panostaa. Tärkeintä on käyttää Käärmeelle luontaista älliä ja avata suu oikealla hetkellä ja astua näkyviin, sillä menestys ei napsahda syliin ilman omaa panosta.

Käärmeellä riittää energiaa myös muilla rintamilla ja nyt on tullut aika päättää, että onko eipäs-juupas kumppani lähdössä mukaan menestykseen vai jätetäänkö se rannalle ruikuttamaan. Energiaa on turha tuhlata raskassoutuiseen parisuhteeseen. Sinkuilla käy flaksi Koiran vuonna, joten nyt parhaat käärmeennahkakengät jalkaan ja menoksi. Ne, joilla on kiva kaveri jo rengastettu, keskittyvät perhe-elämään ja kodin laittamiseen. Jälkikasvuakin ounastellaan.

Terveyden suhteen Käärmeellä on asiat hyvin ja jotta tämä tilanne jatkuu, voisi sitä lenkkipolkuakin käydä välillä katsomassa ja happea haukkaamassa. Niin saavat aivotkin taas lisäenergiaa ja kauaskantoisten päätösten teko helpottuu. Tästä vuodesta kannattaa ottaa kaikki irti!

No ihan pakko peukuttaa itsellekin, vaikka hupina pidänkin näitä horoskooppeja. Elämä kun on opettanut lujalla kädellä viimeisimmät vuodet. Ei uskalla uskoa. Jalat maassa on turvallisinta edetä, niin ei korkealta tipu.

Toivottavasti postauksesta oli rippunen iloa sinullekin :) Itseäni huvitti kyllä lukea kiinaksi. Iloa ja valoa poluillesi tällekin viikkoa! Kevät on joka päivä askelen lähempänä!

Ystävänpäivää!

Hyvää Ystävänpäivää kaikki ystäväni ja kaverini! Ei teitä niin montaa ole, koska olen tosi huono ystävä itse. Uppoudun omiin pieniin puuhiini, enkä aina muista pitää yhteyttä. Olen enempi se runon tähti taivaalla, joka pysyy eikä katoa.

Kilpiangervokaverit kevään nousussa.

Suomalaiset ovat suurelta osin introverttejä, eikä meitä pidetä tämän kansan keskuudessa edes kummajaisina. Ulkomaan elävät ihmettelevät suomalaisten kollektiivista tapaa olla hiljaa yhdessä.

Pionien lehdet taustoittavat sävyssä Apricot-tulppaania.

Tai me mitään hiljaa olla, jos tutumpia ollaan. Varsinkin kun joku heittää kipinää, joka ottaa tulta. Tuskin tämän bloginkaan lukijakunta yhteen sattuessaan hiljaa olisi! Mutta bussissa istuessa ei tee mieli heittää kevyttä keskustelua kenenkään tuntemattoman kanssa. Istutaan mieluummin hiljaa ja omissa aatoksissa.

Kylmänkukasta hapsuterälehtisempi versio.

Toisaalta saunaan voi mennä alasti ihan tuntemattomienkin kanssa. Siinäpä kulttuurista pohdintaa muualta tulleiden silmin. Kai me suomalaiset olemme vähän omituisia.

Pärskäjuuret kevään tulvien keskellä.

Toisaalta meitä on niin valtavan vähän maailman väkilukuun nähden, että ihan uhanalaisia olemme. Pieni kansakunta kaukana pohjoisessa. Maassa jossa aurinko paistaa puoli vuotta ja toisen puoli vuotta on pimeää. Ei täällä voi selvitä kuin omituinen kansa kummallisine tapoineen.

Sisaruksia ystävinä. Nämä on aikuisia roikaleita nykyään.

Ystävät ovat kuin tähtiä,

aina olemassa, vaikkei niitä aina näe!