Ruusuja ja Riiviöitä

Olipa mukava päivälenkillä onkia postilaatikon antia kotiin päin viemisiksi. Siellä oli tunnelmaa nostattavaa luettavaa!

Uusin Ruusunlehti - tuota kun luki, niin tuntui kuin aurinko paistaisi. Oli pilvinen päivä.

Täytyy antaa kehut Suomen Ruususeuran jäsenlehdelle. Vain 25 euron vuosimaksulla saa tosi paljon tietoa ja kokemuksia todella hyvin toimitettuna. Ei uskoisi harrastelijavoimin tehdyksi julkaisuksi.

Kuvat ovat suuria ja hyvälaatuisia. Inspiroivia. Vasemmalla sivulla Pirjo Raution
jutun loppu Park Wilhelmshöhestä, oikealla Jorma Koskisen artikkelin
alku Parempilaatuisista ruusuista. Paljon hyvää luettavaa ja opittavaa!

Minä olen ollut sellaisessa talvikohmeessa, ettei puutarhainto ole vielä päätään nostanut. Ruusunlehteä lukiessa tunsin tutun innostuksen palaavan. Pensasruusujen istuttaminen jäi viime kesältä lukuun ottamatta 'Merveille'ä ja paria gallicaruusua. Kellariin sijoitin pari Valamonruusua odottamaan kevättä, kun en aikanaan ehtinyt niitä kuoppaamaan. Aloin palauttaa mieliini jo tehtyä suunnitelmaa pensasruusujen isommasta istutuksesta. Paikka on valmiina - pientä työstöä kasvualustan suhteen vain. Ja ruusujen valintaa - se kaikkein hauskin osa projektia.

Jorma Koskisen jutun kuvituksessa on vasemmalla 'Pastella' ruusu.
Kolme noita istutin viime kesänä. Voi kuinkahan ne talvehtii?

Ryhmäruusujen maa on jännän äärellä keväällä. Kanadanruusujen koemaassa uskon entisten säilyneen. Jotain paikkaustakin tein, sillä edelliseen talveen muutama kupsahti. Varastossa on hyvää, palanutta hevoselantaa keväällä katteeksi ja lannoitteeksi juurille. Jospa sitä lämpöäkin saataisiin - ruusut rakastavat aurinkoa. Viime kesä oli ihan susikurja, joten ei kai se voi mennä kuin parempaan suuntaan!?

Ruusunlehden kaikkein jännittävin aukeama! Ruotsalaisen ruusukokeen
yhteenvedetyt tulokset.  Minullakin on monta lajiketta noista.

Tuo aukeaman taulukko oli kuumottavaa lukemista. Olen jaapannut itseni kanssa, että tilaanko lisää ryhmäruusuja, vai katonko miten nuo entiset ovat selvinneet. Se olisi viisasta. Mutta ei ollenkaan niin jännää... Sitten hoksasin, että kun saan tuon viheralan ammattitutkinnon suoritettua, niin olen oikeutettu ammattitutkintostipendiin. Se on 400 euroa verottomana. Palkitsen itseni siis ruusuin. Tai ainakin ruusun juurin :) Ryhmäruusuihin ja jonkin verran pensasruusuihin. Eli taas ruusumaat lisääntyvät tulevana kautena ainakin jonkin verran!

Kanadanruusuihin kuuluva 'Nicolas' hehkuu valtavin kukkatertuin.
Toivottavasti taas tapaamme keväällä. Se olisi jo toinen jälleennäkeminen!

Ruusunlehti pisti siis täpinää koneeseen. Oivallisesti tuo lehti sai aikaan innostusta, ideoita ja unelmia. On hiton hyvin toimitettu painotuote. Tehokas! Tunnen siellä takana uurastavia ihmisiä, jotka tosissaan tekevät julmetusti töitä, josta saamme nauttia ja innostua. Kiitokset toimituskuntaan!

Sitten Riiviöihin. Kun talossa on aktiivimallin nuori koira, se vaatii liikunnan ja koulutuksen lisäksi aktivointia. Vanha koira heittää itsensä sievästi virransäästötilaan, ja torkkuu jos ei parempaa puuhaa ole. Vaan riiviöt purkavat energiaa pikku-unosten jälkeen antaumuksella. Siksi lelut.

Kongi on lujasta kumista tehty epämääräisen muotoinen mötikkä, jonka sisään
saa herkkupaloja pujotettua. Koiralla kuluu aika sitä pyöritellessä ja nakellessa.
Tungen sopivia palasia herkkuja mötkön sisään, ja koira ähertää sen kimpussa.

Ennen pienten lasten aikaan koitettiin kävellä astumatta lasten lelujen päälle. Varsinkin legot jalan alla oli erinomaisen ikäviä vaikkapa yöllisellä vessareissulla pimeässä kulkien. Kasvatuksesta huolimatta niitä leluja jäi aina lattioille. Ajan saatossa leluvalikoima vaihtui, mutta ongelma pysyi. Nykyään... koitetaan välttää astumasta niiden pirulllisten puruluiden päälle.

Erilaiset narulelut on viihteellisiä. Taustalla legoa vastaava puruluu. Sellainen placebo.
Parhaat luut on oikeita luita, joiden parissa kuluukin aikaa mukavasti.

Jonkinlainen kädellinen tämäkin on, sillä tassuilla pidetään lelusta kiinni ja
pujotetaan sitä käpäliin paremman puruotteen saamiseksi.

Tulee kyllä niin elävästi pikauusinta pienten lasten vuosista, että nauruksi pistää! Onneksi on erojakin, sillä saan käydä itse ja yksin vessassa, ja voin heittää koiran pihalle ilman vahtimista. Eikä tuo kysy loputtomia miksi-kysymyksiä.

Leluja ja mytyssä olevia mattoja. Mattoja oiotaan kymmeniä kertoja päivän aikana.

Muutoin kyllä huvittaa nykyinen meininki talossa. Tosi monta koiratonta vuotta kun ehti olla. Kyllä tämä on ihan parasta tässä vuodessa, uskokaa pois vain - kaikesta kirjoitetusta huolimatta.

Pallo, jonka sisään saa tungettua kans herkkupaloja. Ja loppuun rakastettu
narulelu tuossa edessä. Ei noita hampaita kestä lelut pitkään.

Samalla on taas tullut tutkittua markkinoiden tarjontaa koiraihmisille. Bisnes on laajaa. Jo lemmikkien ruokavalikoimat on ihan huikeissa sfääreissä. Lisänä on vaikka mitä tarviketta ja namipalaa. Teuraseläimistäkin menee hukkaan vain sielu, sillä possun korvista ja saparoistakin on tuotettu koirille herkkuja. Tunnetusti eläinten omistajat eivät juuri kysy hintaa, mutta haluavat tietää onko tuote hyvä. Itse huomasin, että jos ostaessa epäilen jonkin lelunosan kestävyttä, niin huoli pois -  se ei tosiaankaan kestä.

Täällä ON sämpylänpaloja!

Eläimellistä menoa tosiaankin. Tänään tarjoilin matolääkepillerin kuudelle kissalle onnistuneesti. Hiottavaa puuhaa, sillä yksikään ei ole vapaaehtoinen. Koiralta leikkasin kynnet ja saksin varvasvälikarvat. Niihin tarttuu lumi tiivistyen jääpalloiksi, jotka tietenkin tuntuvat ikäviltä koirasta. Muutoin Rieko turkki on tosi helppohoitoinen. Toisinaan harjaan sen, mutta harvoin. Turkki ei mene takkuun paitsi korvien takustan ohut karva toisinaan.

Keskiviikko on käännös kohti loppuviikkoa. Iloa ja valoa - pysy lämpimänä! Meillä on ollut hyvin leppeää keliä noin -8 asteen tietämillä. Yöksi kiristyy, mutta tyyntä on. Ihan mukavia ulkoilusäitä.

Tervetuloa Riina H Vaahteramäeltä lukijaksi. Toivottavasti täältä löytyy mukavaa luettavaa, vaikka näin puutarhakauden ulkopuolella jutut rönsyääkin laajalti.