Kevään tuojat ja puutarhakoira

Lämmöt nousivat tänään jo lupaavasti kahdenkympin pintaan, mutta iltapäivästä alkoi sade taas ropistella. Aamun iloinen yllätys oli työpäivää aloitellessa Ruusumuorin tapaaminen Merenrantakaupungin torilla. Minä askaroin työssäoppijien kanssa siellä istutusalueita kuntoon, sillä tuossa tuokiossa sinne istutetaan kesäkukat tuomaan iloa ja väriä kesäkaupungin asukkaille ja vierailijoille.

Kerrottu Lumikki (Sanguinaria canadensis 'Plena') on avannut ensimmäiset
terälehdet. Muut olivat vielä sateen jälkeen supussa. Tästä riemuitsen!

Työpäivät puristavat mehut turhankin tehokkaasti, sillä kevät on ihan hirveää kiirettä töissä. Paljon pinta-alaa, pajon kunnostettavaa ja vähän väkeä. Siinä yhtälö, jossa saa vilpittömästi antaa kaikkensa. Silti jää hommia vaiheeseen ja peräti tekemättä. Onneksi talven aikana tehty suunnittelutyö kantaa nyt hedelmää, sillä kaikkeen on valmiit speksit. Tehdään kun keritään. Kevät on etuajassa, ja niin muuten me tekijätkin. Myöhemmin joskus postaan tarinaa Merenrantakaupungin keväästä.

Aito kultaesikko (Primula auricula) viihtyy kivipuutarhan puolivarjossa.
Tämä ei kuulemma ole helppo menestyjä, mutta näköjään kasvupaikka on oikea.

Illaksi ei hirveästi jää toimintatarmoa, mikä tavallaan surettaa. Pihalla kun olisi paljonkin puuhattavaa, mutta kun päivä alkaa 5:45 jatkuen säälimättömällä nujakoinnilla fyysisissä töissä - on vain pakko antaa anteeksi itselleen.

Himalajanjalkalehti (Podophyllum hexandrum) nupulla. Tämä on
tappotalveen kuolleiden siementaimi, joka viimein kukkii!

Tänä kesänä haaviessa on vain entisten alueiden kunnossapito. Siinä onkin jo vähän korjausvelkaa, joka on työn alla onneksi jo menossa. Mitään en (juurikaan) hanki lisää, enkä lisäyksiä suunnittele ensinkään. Ainakaan krhm... tietoisesti.

Kerrotut tulppaanit yllättivät kolmannen vuoden taantumattomalla kukinnalla!

Nyt on tulppaanien aika parhaimmillaan - voi tätä hurjaa lajikkeiden määrää ja variaatioita. On ne lumoavia väriläiskiä! Näitä ei ikinä ole liikaa, eikä oikeasti kukaan ole väärän värinen tai väärässä paikassa.

Lajikenimestä ei ole tietoa, mutta hienosti kaksiväriset kukat ja lehdet!

'Daydream' tulppaani kestää vahvasti vuodesta toiseen. Kevätkukkijat täydentävät
upeasti pionipenkin kevään. Punahatut jatkavat sitä syksyyn asti. Vain kolme lajia!

Riekon kanssa olen näissä kevätviileissä keleissä siirtynyt pyöräilyyn. Koira saa siinä kivasti juoksua omaan tahtiinsa. Paljon etevämmin, kuin jalkaisin tehdyllä lenkillä. Työpäivän jälkeen en tosiaankaan halua juosta koiran kanssa. Siksi pyörä on ihan loistoväline näin viileillä keleillä. Mustan koiran juoksutus helteellä ei tulisi kysymykseenkään. Silloin mennään vain uimaan.

Puutarhurin koiran lelut.. palloko paras? Not - taimipurkki loppukäsittelyssä.

Rieko täytti kuukausi sitten kaksi vuotta. Edessä on luustokuvaukset ja rokotukset. Näyttelyynkin taas suunnataan. Niiden perusteella päätetään steriloidaanko Rieko. Tämä hönö heittelee kiivaasti taimipurkkeja silpuksi, eikä huolehdi tulevasta.

Täysijärkinen? Juu ei :D
Vauhtia kyllä piisaa!

Taimipurkista lähtee tosi makeet kalinat Riekon mielestä.

Onhan se upeaa, että jollakin talossa asuvalla on virtaa. Minä aherran pieninä paloina viikolla, ja isoina urakoina viikonloppuna. Kasvit kasvavat joka tapauksessa, ainakin näissä lämpimissä vesisateissa. Nurmikkokin venyy lähinnä hysteeristä vauhtia. Eikä nurtsia ole lannoitettu yli 20 vuoteen. Kerran kokeilin, enkä toiste erehdy siihen puuhaan. Siitä hullusta kasvusta ei tullut edes syyskuussa loppua.

Mamma huikkasi sisälle!

Onneksi on lyhyt viikko helatorstaita vieltellen. Pidän perjantaina toimistopäivän töissä, joten eiköhän taas viikonloppuna synny valmista joltain osin puutarhassa. Jos edes kuvaisi päivittäiset muutokset kukkijoiden klaaneissa! Ne kun vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Viileät onneksi pidättelevät kukkimasta äkkiä ohi. Jää himpun verran lisää aikaa nauttia kaikesta kauniista!

Iloa ja valoa loppuviikkoosi!

Kylmän vesisateen hykertelyä

Saatiin maistiaiset kesästä, mutta niin tuttuun tapaan kylmät sitten pidättävät kesää. Ei haittaa, sillä nyt jo on näkyvissä se huikean upea tulevaisuus! Pakkasia ei ole luvassa, vain vesisadetta ja viileää. Ei haittaa, sillä keväällä satava vesi on ihan parasta kasvukautta ajatellen.

Luulin kerrottujen tulppanien olevan nopeasti taantuvia kertakäyttökukkia,
mutta väärässäpä olin. Nämä lähtevät kolmanteen kukintaan lisääntyneinä.

Meillä Merenrantakaupungissa harvoin sataa toukokuussa. Viimeksi kun tämmöinen ihme sattui pari vuotta sitten, ei sade lakannut koko kesänä. Toivottavasti siitä ei tule toisintoa. Nyt taivas on armoitetussa harmaudessaan ripistellyt vettä useita millejä, joten kuvat ovat pisaroiden koristamia ja kukat ovat supussa.

Hurjasti lisääntyneet kerrotut tulppaanit antavat väriä syyleimujen penkille.

Tämä kevätaika on ihan parasta eliksiiriä. Näen silmissäni lupauksia kukinnasta joka suunnalla.Ihanaa on nähdä suorastaan ennen näkemätön nuppujen paljous! Jokainen tulpaani, narsissi, perenna ja puu tai puska on täynnä nuppuja! Viime kesän huikea lämpösumma kuitataan tänän vuonna megalomaanisena kukintana.

Vyöhykesuositusten mukaan rusokirsikka (Prunus sargentii) ei täällä välttämättä menesty.
(Suositus I-III) Ensimmäinen täysi kukinta vähän vielä harsulle puulle on kuitenkin voitto kotiin!

Niin hurjasti sydämeni laulaa kiitosta nähdä kaikki mahdollisuudet. Nupuja on piukassa kriikunassa, kaikissa lukuisissa pihlajasorteissa, syreeneissä, ruusuorapihlajassa ja niin monissa muissakin. Jos säät ei ala ryttyilemään näitä viileitä enempää, niin edessä on pitkästä aikaa kukkarunsain kesä!

Pionit ovat viime kesän lämpöjen hyötyjiä. Ahh - upea
pionivuosi on tulossa!!!

Kävin ekalla kasvishoppailulla tänä vuonna Särkän perennataimistolla. Tämä lähes ikoninen taimisto on vain neljän kilometrin päässä, ja jokapäiväisen matkan varrella. Pitäjällään Särkän Jarilla on suuri merkitys siinä, että puutarhahulluuteni on tällä tasolla. Valikoima siellä on niin jäätävän huikea, että se houkuttelee ylittämään itsensä. Uteliaisuus on intohimoisten puutarhureiden polttoainetta. Kun vieressä on taimisto, joka tarjoaa gasoliinia koneeseen - niin loppu onkin legendaa.

Sinikämmen (Glaucidium palmatum) aukaisee nuppunsa, kun vesisateet väistyvät.

Itse rakastan Särkän perennataimiston upeaa näytepuutarhaa yli kaiken! Siellä on monta hienoa kasvia todella tyylikkäästi yhdisteltyinä. Monta ideaa lähtee lentoon juuri näytepuutarhan annin perusteella. Ja ostettavien lajien valikoma on hurjan suuri. Olo on kuin lapsena irtokarkkeja ostaessa.

Siperianlehtikuusen lajike 'Horstman Recurved' kukkii.

Olen perin surullinen siitä, että lopultakin oman puutarhan hoitoon on tarjolla viikonloput vain. Silloin isken kyllä täydellä terällä, mutta hoidettavaa alaa on vain ihan sikapaljon. Tänään kitkin kevätsiivoja nauttien erityisesti kanadanruusujen koemaassa. Talvehtiminen on ollut upeaa. Nyhdin näkyvät rikkaruhot ja harasin. Ihailin silmujen ponnekasta kasvua. Kanadanruusut tulevat kukkimaan upeasti taas tänä kesänä. Koska lantakompostia ei ole, niin kokeilen ensimmäistä kertää Green Caren kevätlannosta ensimmäiseksi lannoitukseksi ruusumaahankin. Juhannuksen tietämillä laitan kananlantaa, ja elokuussa onkin syyslannoksen vuoro.

Vesisateessa Lumikin kerrottu versio on nupulla. Tämä on ihan aarre puutarhassani!

Elämä on vain tosi ihanaa juuri nyt. Sydän laulaa iloa jokaisen penkistä nousseen perennan tai sipulikukan äärellä. Kasvustot lupaavat hyvää, ja vesisade hellii nousioita. Tarvitaan vain vähän lisää lämpöjä, sillä öisin mennään viiden asteen tietämillä - eikä päivätkään ole kuin vähän reilut 10 astetta. Kasvukausi siis pidättelee vähäsen.

Pärskäjuuret (Veratrum) eivät pidättele, vaan pohjoisina lajeina nousevat vain.
Niillä on upeasti viikatut vekkilehdet.

Onko kellään sellaista ongelmaa, että on hukannut istuttamiaan kasveja? Minulta on hukassa kolme viirutähtiötä eli Swertia perfoliataa ja yksi hieno syreeni 'Sensation'. Varmaan monta muutakin, mutta kun ei aina kaikkia muista. Miten ihmeessä talven kuukaudet voi nollata muistia? Talven jäljiltä joutuu ihan sikana muistelemaan kasvien nimiäkin. Yleensä latinankielinen nimi tulee ensin mieleen, ja sitä jotuuu sitten suomentelemaan mielessään. Mutta että unohtaa kasvin istutuspaikan, ja joutuu niitä metsästämään sitten keväällä!

Valkovuokon variaatiot on hienoja! Lajike 'Kentish Pink' muuttuu vähitellen
valkoisesta punaiseksi kukinnan ikääntyessä.

Kasvien maailma on tosi ihmeellinen ja mielenkiintoinen seurattava. Eipä tämän mahtavampaa harrastusta minulle voisi olla. Ja saman ilon saa vielä töissäkin! Huippua!

Keijukaisten mekkovärkkejä, eli alppikellon (Soldanella montana) kukkia.

Iloa ja valoa viikonloppuusi! Nyt on pakko kääntää lippalakin lippa niskan puolelle, sillä vauhti on huikean kova. Kesä tulee, ja kukkia tulee riittämään ihan hurjasti!

Lepopäivä ja kevään upein hetki

Tällä viikolla sunnuntai jäi ainoaksi lepopäiväksi. Eilinen meni Ruukin puutarhamessuilla. Olin jeesimässä Särkän perennataimiston Jaria myyntihommissa. Tosi ihanaa oli samalla nähdä iso liuta vanhoja tuttuja kasvihörhöjä!

Tänään hiirenkorvat puhkesivat! Kevään paras hetki!

Lämmöt on löytäneet Pohjanmaan kylmän pisteenkin. Perjantaina ajeltiin Pyhäjoelle 20 km etelään ja siellä oli koivut hennon vihreinä. Eilen ajeltiin 50 kilsaa koilliseen Ruukkiin, ja siellä oli hurjan vihreetä. Meillä tuli tuo hento vihreys vasta tänään. Eli olemme joka suunnasta ajatellen kevättä jäljessä. Näin on ihan joka kevät. Epistä!

Viimeiset krookukset. Nyt varhaiset väistyy ja seuraavat kukkivat.

Sunnuntai on lepopäivä, joten aloitin heti aamusta pihaleponi. Risuttunut norjanangervo pöpelikkö päätyi kantoon katkaistuksi odottamaan versomista uuteen kukoistukseen. Viime kesänä havaitsin nokkosen valtaavan paikkoja, joten tein keskitetyn nokkosen metsästyksen. Näin keväällä ne lähtevät helpoiten maasta juuria myöten.

Kirunkannusten aikaa. Corydalis 'GP Baker' on kivan punainen väriläikkä.

Haravoin sisääntulotien vartta puhtaaksi. Meillä haravoidaan vain joitain paikkoja, ja loput ajetaan päältä ajettavan leikkurin imutehon voimin puhtaaksi. Saa luvan riittää.

Corydalis 'Purple Beauty' tekee ja mukavia mättäitä.

Haravointivimma vaihtui käytävien putsaamiseksi, kun huomasin kivipuutarhassa keuhkosammalen vallanneen käytäviä. Se lähti kosteasta maasta ihan levyinä, joten käärin käytävistä sen pintakerroksen suorastaan rullalle. Vien sammaloituneen kerroksen pois ja tuon uuden pintakerroksen. Tulee kerralla siistiä.

Valkovuokko 'Kentish Pink' näyttää vielä tavalliselta. Ikääntyessään terälehtien
nurja puoli muuttuu punaiseksi, ja lopulta koko kukinto on punainen.

Saatuani pahimmat käytävät kuorittua siirryin kesäkanala Kukkenheimiin. Sitä on käytetty talvisuojana monelle varusteelle, joten raahasin asiaan kuulumattomat vermeet sieltä pois, ja puunasin kopin ja tarhan valmiiksi. Kunhan kanat menevät talvikanalassaan orsille, niin ne saa sieltä poimittua ja kannettua kesäloman viettoon. Niitä ei pirukaan saa kiinni jalkasilla ollessaan.

Sinikämmen eli Glaucidium palamatum on yksi aarteitani. Nämä kuolivat
2015/16 talveen kaikki. Korjaussarjan jälkeen tänä vuonna nautitaan kukistakin!

Hymyillen katson puutarhaani. Sen kirotun tappotalven jälkeen monta aarreta kuoli, mutta osan olen löytänyt takaisin, kuten nuo ihanat sinikämmenet. Nämä ovat varjopuutarhan aatelia. Vaateliaita, mutta oikeissa oloissa uskomattomia alkukesän kukkijoita! Näitä on mulla sinisinä ja valkoisina.

Tämän tötterön löytäminen sai ilon kiljahduksen! Kerrottu lumikki
(Sanguinaria canadense) nousee ja aikoo kukkia! Tuo kukka on kuin äiti,
joka suojaa lastaan lehtien käärössä maailmalta. Ja sitten antaa sen loistaa!

Kerrottua Lumikkia minulla oli komea kasvusto, joka lähes kuoli siihen tappotalveen kans. Pienen pieni puoliksi mätä juurakon kipene selvisi. Se on kitunut huonolla hapella siitä lähtien, mutta nyt on luvassa jo kukkakin! Voi onnea!

Suikeroesikko 'John Mo' on pettämätön kukkija.

Esikoiden suku on hurjan monimuotoinen. Tämä on 'Diana'

Tänä keväänä tuntuu ihan erityisen hienolta kohdata valtava määrä kukkia ja kukkasilmuja. Viime vuoden poikkeuksellisen suuri lämpösumma tuottaa iloa tähänkin kesään. Ei tarvitse kuin vilkaista kukkivien puiden nuppujen määrää, niin alkaa hengästyttää! Niillä on tarjota nyt ehdottomasti parastaan!

Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) on pieni taimi vasta, mutta täynnä nuppuja!

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) antaa odottaa vielä kukintojaan.
Tämä on vasta 2.5 metrinen taimi, joten viitisen vuotta varmaan vielä odotetaan.

Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii) on käsittämättömän suloinen juuri aukenevien
lehtiensä kanssa. Tarkkaan viikatut lehdykät aukeavat kauniisti.

Ihan tärinässä odotan rusokirsikan (Prunus sargentii) vaalenapunaista kukintaa. Parina vuonna se on antanut näytekukkia muutaman, mutta pian meillä on oma Hanami, kun kaikki kirsikat tuon lisäksi puhkeavat kukkaan. SE on huikeaa!


Tämmöiset lepopäivät käyvät suorastaan kunnon päälle, joten piti tulla istumaan hetkeksi ja postailemaan joutessaan kuulumisia. Onneksi pääsee huomenna töihin "lepäämään". Tai noh - siellä on ainakin taukoja töissä.

Narsissin kukinto seuraa aurinkoa. Lajike on 'Carlton'.

Minä olen viettänyt yhteiseloa narsissienkin kanssa varmaan yli 30 vuotta, mutta vasta tänään hoksasin, että se tekee saman kuin auringonkukka. Teriö kääntyy aina aurinkoa kohti. Aina oppii uutta jopa ihan tutuista asioista.

Varjonäkki (Jeffersonia dubia) alkaa olla kukintansa lopussa.

Iloa viikkoosi, mitä ikinä se eteesi tuokaan! Kevään vauhdissa on kovaa pysytellä mukana. Tämä on ehdottomasti hurjin ja nopeatempoisin vuodenaika. Nyt lämpöjen tultua kasveilla on vauhti päällä. Nurmikkokin suorastaan suhisee kasvuvauhtia. Jännää!!!

Pikajuoksua kevääseen

Vihdoin täällä Merenrantakaupungissakin voidaan todeta kevään tulleen. Muuttolintuja on tietenkin ilma sakeanaan, mutta lumihanget ovat pitäneet pitkään pintansa - koska niitä nietoksia on ollut niin paksusti. Nyt puhaltaa lämpimät virtaukset, joten plussalla ollaan yötkin läpeensä. Tästä se kevät alkaa!

Idänjouluruusut (Helleborus orientalis) aloittavat heti lumien seasta selvittyään.

Viikko on kulunut Maestron päiviä juhliessa useampaan otteeseen, mutta pitkäperjantain ja tämän päivää sain viettää ihan vapaalla. Iskin käteni lumesta paljastuneisiin kohteisiin siivoten perennapenkkejä. Syksyllä en siisti ensinkään penkkejä, joten keväällä onkin täysi röhnä siivottavana. Minulle passaa näin parhaiten, sillä kuihtunut kasvusto suojaa perennoja yleensä lumettoman alkutalven aikana.

Ihan melkein auki tämäkin vaaleajouluruusu (Helleborus niger)

Haravakin tuli taas hartaasti tutuksi, sillä talven jäljiltä jättikuusten allakin on ihan hurja kerros neulasia, oksia ja käpyjä. Koitin itsekin toteuttaa molemin puolin tehtävää haravointia, että hartiat säästyisivät pahemmilta säryiltä. Joka vuosi jaksan neuvoa haravoinnin rampauttamia edes yrittämään kahden puolen tehtävää haravointia.

Pilvinen päivä pitää krookusten kukat supussa.

Kulottamistakin haaveilin, mutta vielä se on toiveeksi vain jäänyt. Olosuhteet pitää olla tuulettomat ja pohjan vähän kuivuakin, että pääsee kevään mielipuuhaan. Vielä on liian märkää haravoidakin, mutta pahimpia moskia olen silti kottikärrykaupalla kuskannut kompostoitumaan.

Lumikellon ja krookusten kimppa.

Ruusumaa on paljastunut noin suurin piirtein hangen alta. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että jänikset, kauriit ja myyrät eivät ole tehneet tuhoja puutarhassani. Lumen alta paljastuu hyvin talvehtineita kasveja, joten toiveet on ainakin tässä vaiheessa korkealla.

Kanadanruusu 'Henry Kelsey' yleensä talvehtii lumirajaan asti. Talvensuoja-
turpeet saavat olla vielä paikoillaan muutaman viikkoa.

Ryhmäruusut näyttävät suurin osa näin hyviltä. Tämä on 'Playful Rokoko'.
Ruusujen talvisuojaukset puretaan vasta koivun ollessa hiirenkorvalla.

'Sweet Haze' kurkkii talvensuojaturpeen alta vihreänä. Leikkasin ne sangen alas
syksyllä ennen tyvimultausta ja turvepeittoa. Kyllä iloitsen näiden talvehtimisesta!

Oikeastaan en ole vielä löytänyt mitään katastrofia puutarhassani. Aina talvi jotain vie, mutta tärkeimmät näyttäisivät olevan hyvästi hengissä. Paljon on vielä maan alla piilossakin. Jokainen päivä onkin jälleen täyttä seikkailua ja löytämisen iloa.

Jotta kukkakuvat eivät hämää, niin totuus on edelleen aika luminen. Pienessä joessamme
veden pinta nousee ja virtaama kasvaa. Tuskin tulee pahaa tulevaa kuitenkaan.

Vielä on huominen lomapäivä, josta aion nauttia puutarhassa puuhaten. Koko viikko on mennyt enempi ja vähempi juhlien merkeissä, joten rauhoittuminen ruohonjuuritasolle on mukavaa vastapainoa.

Lopuksi hauska kasvi, joka on näitä merkillisiä kummajaisia. Saanko esitellä suohaisuhuppu (Symplocarpus foetidus). Sen englantilaisen nimen voisi vapaasti kääntää haisunäätäkaaliksi.

Tämä osaa jotenkin kummasti sulattaa itselleen reijän hankeen joka vuosi.
Tuo verso on nuppu. Ja nimi kertoo jotain kukan aromista :D

Iloa ja valoa viikkoosi! Elämä on yhtä juhlaa, kun vappukin on ihan pian käsillä.

Valokuvamuisti

Puutarhurin muisti on hassu juttu. Sitä luottaa aina niin vahvasti siihen, että muistaa mitä on istuttanut mihinkin. Kokemuksen myötä alkaakin vannoa nimisäleisiin. Nekin toisinaan katoavat mystisistä syistä.

Muscari latifolium. Helmililjoja on montaa lajiketta!

Blogi on oivallinen muistiinpanojen paikka ihan itseäkin varten. Vuosien saatossa siitä saattaa kerääntyä puutarhan kehityksen dokumentaatiokin. Valokuvaus on oikein hyvä liitännäisharrastus, jolla saa näkymät ja muistot talteen.

Pääsiäisen jälkeen mietitään, mihin istutetaan söpöt Tet-a-tet narsissit
jatkamaan eloaan ja nousemaan seuraavinakin vuosina maasta.

Syksisin iskee positiivinen ongelma, kun kevään kukkasipuleita on pussitolkulla, mutta on jo autuaasti unohtanut, missä voisi olla parinsadan sipulin kokoinen aukko perennapenkeissä. Varsinkin kun on jo useampaan otteeseen istuttanut kevään kukkasia - unohtaen tietenkin ihan autuaasti mitä ja mihin. Se on muka keväällä niin ihanaa löytää nousevia piippoja odottaen mitä niistä kehkeytyykään. Koska ei vain muista, mitä syksyllä tuli tuupattua mihinkin.

Ying-Yang -penkissa tulppaanit nousivat.

Tuossakin Ying-Yang- muotoon tehdyssä pionipenkissä nousi viime keväänä muutamat pussukalliset ylijäämätulppaaneita. Tänä syksynä istutin sekaan alliumeita ja narsisseja. Myöhemmin tungin vielä krookuksia ja helmililjoja. Luullakseni penkki on melkoisen komea keväästä syksyyn asti. Tämä kuva helpotti istutuksia, kun selvisi missä ne edellisvuotiset tulppaanit olivatkaan.

Kerrottuja tulppaaneja

Ensi vuonna pionit ovat entistä suurempia ja kukkivat runsaammin. Kukinta-aikaa aikaistetaan juuri kevätsipuleilla ja jatketaan sinne istutettujen punahattujen ja sinipallo-ohdakkeiden voimin. Reunuskasvina on erilaisia kurjenpolvia. Hitaasti kasvustot laajenevat, ja vasta parin vuoden päästä pääsee kuittaamaan sen tosiasiallisen loiston. Perennojen kanssa taimesta komeaan kasviin kestää muutamakin kasvukausi.

Ruusumaassa oli keväällä versovia ruusun rankoja ja vähän kerrottuja narsisseja.

Kanadanruusujen koemaa lähti vain kestävyyskokeen näkökulmasta. Visuaalisuus jäi ihan toisarvoiseen asemaan. Viime kesänä lähdin askartelemaan asiaan vähän parannusta. Ruusut ovat pääasia, mutta olin jättänyt turhankin suuret etäisyydet ruusupuskille. Väliin jäi paljon tilaa. En nääs tiennyt, kuinka suuriksi kanadanruusut yleensäkään kasvavat. Väleistä kuolikin joitakin ruusuja, joten ruusumaa oli harvan näköinen.

Kanadanruusujen sekaan istutin perennoja, lopulta tuupin lisää sipulikukkia.

Onneksi on tuo Särkän perennataimisto ihan naapurissa. Hankin sieltä tukun erilaisia iiriksiä, väriminttuja ja kurjenpolvia. Sekaan taisi päätyä (muistini mukaan!) jotain salviaa ja tädykkeitäkin. Valitsin lajeja, jotka pärjäävät auringossa ja hyvin lannoitetussa kasvumaassa. Haasteena on ruusujen huoltotoimet tyvimultauksineen. Ensi kesä näyttää kuinka onnistuin. Taas keväisestä kuvasta bongailin, että mihin saa vielä kevätsipuleita mahtumaan. Nyt siellä on paljon lisää, joten silmän iloa alkaa olla ruusumaastakin!

Näiden kuvien, tunnelmien ja keväisten aatosten myötä toivotan leppoisaa sunnuntaita. Jasmiina Ahdille tervetuloa lukijaksi blogiini! Muutama muukin uusi lukija on liittynyt, mutta en näe nimiä. Kaikille tasapuolisesti toivotan mukavia lukuhetkiä täällä!

Mitä kuuluu ruusumaalle?

Kevät hyökkää nyt melkoisella vauhdilla. Tämän söpöläisen löysin yhden pensaan juurelta tänä aamuna:

Kaikkea muuta mahdollista olen taas höpissyt puutarhasta, mutta ruusumaakin edistyy. Lapion kanssa teutaroin välikäytävän näkösälle ja kaivoin ojat ympäri myllätyn maan. Seuraavaksi hain mustaa mansikkakangasta, jolla peitin tulevat istutusalueet. Kankaan tarkoitus on tukahduttaa juolavehnän ja rönsyleinikin juurakot muutamassa viikossa. Kankaat ankkuroin tiiviisti paikalleen vanhoilla hirsillä. Pimeys ja lämpö tekevät tuhoja muutoin aivan turhan elinvoimaisissa rikkisten juurissa. Pelkästään talikolla setvitellen olisi kesä jo pitkällä ja minä vain penkaisin turppaita... laitetaan passiivisaggressiivinen musta muovi hoitamaan homma.

Ei täällä ennen kesäkuun 10. päivää istuteta mitään. Joku klassinen päivämäärä tuokin. Sitä ennen ei viedä haudoillekaan muuta kuin orvokeita. Usein kesäkuun alussa käy halloja, joten siihen varautuen annan aikaa. Ruusujen istuttaminen on se paras mahdollinen kliimaksi tässä puuhassa. Paljon saa maataistelutoimia tehdä ennen sitä.

Eilen tuli ihana tekstari matkahuollosta. Tantaun ruusuntaimet olivat saapuneet! Kiitokset vain Seijan suuntaan, taimet olivat loistavasti pakattuja, virkeitä ja terhakoita taimia. Nämä ovat verrokeiksi kanadalaisille. Itse kanadalaiset voivat hyvin - ne ovat sievästi silmuilla tiukasti purkeissaan vielä. Kevät on kyllä räjähtämässä käsille juuri nyt, vihreys valtaa maisemaa hätkähdyttävällä nopeudella.

Suunnittelin oman kastelujärjestelmänkin koeruusujen maalle. Poutakausina joesta vetensä ottavan järeän painepumpun tuotto menee lähinnä isoon hyötytarhaan. Koristekasvit saavat sitten viimeisenä sen mitä ehtii ja kykenee. Tuo iso pumppu on jokirannassa talon kohdalla, joten se ei edes yllä ruusumaahan. Ruusumaasta on  kuitenkin vain 30 metriä jokeen ja nostokorkeus reilut toista metriä vain, joten ihan uppopumpulla, jatkoroikalla ja parilla nipulla letkua uskon saavani riittävän nostotehon ruusujen tarpeisiin. Järjestyy tuokin kivuitta ja turvaa poutakausien kastelun.

Oma joki on oikea elämän suoni tällä tiluksella.

Asiat on vain ajateltava valmiiksi ja piirusteltava homma mahdollisimman tehokkaaksi. Kuivuus tai mikään muu ulkoinen seikka ei saa tuhota hyvää testiä. Talvessa on tarpeeksi vastusta muutenkin. Kyllä ottaisi päästä, jos ruusut poutakaudella nääntyisivät kuivuuteen tai myyrät/rusakot talvella tuhoaisivat. Menisi hyvin ja perusteellisesti tehty työ haaskioon. Hyväksi ajaeltu on jo puoliksi tehty. Hankintalistalle siis uppopumppu, letkuja, liittimiä, sadetin ja myyräverkkoa. Loppu on sitten säiden haltijan ja talven kurittajan hallussa. Onneksi on hyvät ohjeet talvisuojaukselle, leikkaamiselle ja hoidoille!

Tästä tulee kaikin tavoin jännää. Takana on kaikkien aikojen tappotalvi - kyllä olen siunannut, että ei viime vuonna polkaistu käyntiin tätä koetta! Monet perennat ovat heivanneet elämänhalunsa kiljuviin pakkasiin, mutta puuvartiset ovat pärjänneet odottamattoman hyvin.

Siperiankärhö aloittaa heti kukilla. Hätähousu :D