tiistai 28. toukokuuta 2019

Kevään tuojat ja puutarhakoira

Lämmöt nousivat tänään jo lupaavasti kahdenkympin pintaan, mutta iltapäivästä alkoi sade taas ropistella. Aamun iloinen yllätys oli työpäivää aloitellessa Ruusumuorin tapaaminen Merenrantakaupungin torilla. Minä askaroin työssäoppijien kanssa siellä istutusalueita kuntoon, sillä tuossa tuokiossa sinne istutetaan kesäkukat tuomaan iloa ja väriä kesäkaupungin asukkaille ja vierailijoille.

Kerrottu Lumikki (Sanguinaria canadensis 'Plena') on avannut ensimmäiset
terälehdet. Muut olivat vielä sateen jälkeen supussa. Tästä riemuitsen!

Työpäivät puristavat mehut turhankin tehokkaasti, sillä kevät on ihan hirveää kiirettä töissä. Paljon pinta-alaa, pajon kunnostettavaa ja vähän väkeä. Siinä yhtälö, jossa saa vilpittömästi antaa kaikkensa. Silti jää hommia vaiheeseen ja peräti tekemättä. Onneksi talven aikana tehty suunnittelutyö kantaa nyt hedelmää, sillä kaikkeen on valmiit speksit. Tehdään kun keritään. Kevät on etuajassa, ja niin muuten me tekijätkin. Myöhemmin joskus postaan tarinaa Merenrantakaupungin keväästä.

Aito kultaesikko (Primula auricula) viihtyy kivipuutarhan puolivarjossa.
Tämä ei kuulemma ole helppo menestyjä, mutta näköjään kasvupaikka on oikea.

Illaksi ei hirveästi jää toimintatarmoa, mikä tavallaan surettaa. Pihalla kun olisi paljonkin puuhattavaa, mutta kun päivä alkaa 5:45 jatkuen säälimättömällä nujakoinnilla fyysisissä töissä - on vain pakko antaa anteeksi itselleen.

Himalajanjalkalehti (Podophyllum hexandrum) nupulla. Tämä on
tappotalveen kuolleiden siementaimi, joka viimein kukkii!

Tänä kesänä haaviessa on vain entisten alueiden kunnossapito. Siinä onkin jo vähän korjausvelkaa, joka on työn alla onneksi jo menossa. Mitään en (juurikaan) hanki lisää, enkä lisäyksiä suunnittele ensinkään. Ainakaan krhm... tietoisesti.

Kerrotut tulppaanit yllättivät kolmannen vuoden taantumattomalla kukinnalla!

Nyt on tulppaanien aika parhaimmillaan - voi tätä hurjaa lajikkeiden määrää ja variaatioita. On ne lumoavia väriläiskiä! Näitä ei ikinä ole liikaa, eikä oikeasti kukaan ole väärän värinen tai väärässä paikassa.

Lajikenimestä ei ole tietoa, mutta hienosti kaksiväriset kukat ja lehdet!

'Daydream' tulppaani kestää vahvasti vuodesta toiseen. Kevätkukkijat täydentävät
upeasti pionipenkin kevään. Punahatut jatkavat sitä syksyyn asti. Vain kolme lajia!

Riekon kanssa olen näissä kevätviileissä keleissä siirtynyt pyöräilyyn. Koira saa siinä kivasti juoksua omaan tahtiinsa. Paljon etevämmin, kuin jalkaisin tehdyllä lenkillä. Työpäivän jälkeen en tosiaankaan halua juosta koiran kanssa. Siksi pyörä on ihan loistoväline näin viileillä keleillä. Mustan koiran juoksutus helteellä ei tulisi kysymykseenkään. Silloin mennään vain uimaan.

Puutarhurin koiran lelut.. palloko paras? Not - taimipurkki loppukäsittelyssä.

Rieko täytti kuukausi sitten kaksi vuotta. Edessä on luustokuvaukset ja rokotukset. Näyttelyynkin taas suunnataan. Niiden perusteella päätetään steriloidaanko Rieko. Tämä hönö heittelee kiivaasti taimipurkkeja silpuksi, eikä huolehdi tulevasta.

Täysijärkinen? Juu ei :D
Vauhtia kyllä piisaa!

Taimipurkista lähtee tosi makeet kalinat Riekon mielestä.

Onhan se upeaa, että jollakin talossa asuvalla on virtaa. Minä aherran pieninä paloina viikolla, ja isoina urakoina viikonloppuna. Kasvit kasvavat joka tapauksessa, ainakin näissä lämpimissä vesisateissa. Nurmikkokin venyy lähinnä hysteeristä vauhtia. Eikä nurtsia ole lannoitettu yli 20 vuoteen. Kerran kokeilin, enkä toiste erehdy siihen puuhaan. Siitä hullusta kasvusta ei tullut edes syyskuussa loppua.

Mamma huikkasi sisälle!

Onneksi on lyhyt viikko helatorstaita vieltellen. Pidän perjantaina toimistopäivän töissä, joten eiköhän taas viikonloppuna synny valmista joltain osin puutarhassa. Jos edes kuvaisi päivittäiset muutokset kukkijoiden klaaneissa! Ne kun vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Viileät onneksi pidättelevät kukkimasta äkkiä ohi. Jää himpun verran lisää aikaa nauttia kaikesta kauniista!

Iloa ja valoa loppuviikkoosi!

20 kommenttia:

  1. Upeita kevätkuvia ja kukkia, puutarhurin koirasta puhumattakaan. Aivan ihana koiruus:)
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nämä sinnikkäät vesisateet nyt viimein loppuvat, ja aurinko pääsee taas säteillään hellimään avautuvia kukkia. Tulee lisää nautittavaa ja kuvattavaa :D

      Poista
  2. Aah mitä ihania kevätkukkia. Lumikkia ei täällä näy lainkaan enää, on kituuttanut monta vuotta, mutta ikinä ei oikein viihtynyt, harmi vain. Ehkä pitää vielä joskus kokeilla sitä. Tai kaivaa maata sen kasvupaikalla, jos sieltä löytyisikin se paksu juuripötkylä ;-)
    Rieko on ihana kaveri, pörheä ja hassu ♥
    Huh, nurmikon lannoittaminen olisi tosiaan vihoviimeistä. Onneksi en ole sitä ikinä edes ajatellut tekeväni. Mulla on kyllä biosilppuava leikkuri, joka tavallaan lannoittaa nurmea koko ajan, mutta kyllä se silti keskikesällä lopettaa kasvun - onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikki on hienohelma, joka viihtyy varjossa ja pitää kosteasta. Onneksi edes pieni palanen säilyi, ja vuosien tauon jälkeen saa nyt pari kukkaakin! Toivon sen hiljalleen lisääntyvän, jotta voisin sitä vähän eri paikkoihin siirrellä.

      Silloin 20 vuotta sitten heittelin kananlantaa nurmikolle, mutta silloiset koirat ihastelivat pieniä "koiranraksuja", joita piti hakea pitkin laajoja nurmikenttiä. Niiden henki haisi ihan järkyttävälle. Senkään takia en kyllä viskele ainakaan kananlantaa.

      Poista
  3. Rapsutuksia Riekolle. Upea Louise Bugnet yläkuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rieko kiittää ja Luise pukkaa iloisesti silmuja auki. Tulee kaunis ruusukesä, luulisin.

      Poista
  4. Voi Rieko, riemukas koiraneito. Ihana tuoksuva kevät puutarhakoirallakin ja mikä parasta, omat ihmiset iltamyöhään saakka pihalla.

    Kieltämättä aika kiitää, ei tässä leppoisalla hölkällä tahdissa pysy, pakko kipittää tap-tap-tap, tuo siis vasemman jalan tahti.

    Jahka tämän viikon hulinoista toivun, voi oikeasti alkaa miettimään visiittiä merenrantakaupunkiin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin julkaista kuvat Riekosta, joka ensin kävi sammakkolammessa uimassa, jonka jälkeen olikin kivaa pehtelehtiä juuri jyrsityssä kasvimaassa...

      Onneksi on huomenna virallisista töistä vapaa torstai. Sadekin viimein siirtyi pois näiltä seuduilta. Vettä on tullut tarpeeksi.

      Ilolla odotan yhteistä maailmanparannusiltaa! Kehittelen sulle jotain kivoja viemisiä!

      Poista
  5. Varmasti energiavarastot täyttyvät sinultakin, kun katselet vauhdikkaan ja soman Riekon (puutarha)puuhia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rieko on fiksu puutarhakoira ja täystuho samassa karvaisessa paketissa. Viikonloppuna kun olin saanut kylvettyä hyötymaan monet sortit, niin koira sai päättömän hepulin. Tiedätte sen hulluuskohtauksen, jossa koira juoksee keula ylhäällä ja perä alhaalla miljoona tiukkaa mutkaa ja loistavaa kiihdytystä. Kylvettyjen penkkien ylitse... Luultavasti porkkanarivistöt eivät tämän jälkeen ole suoria.

      Poista
  6. Kiva puutarhakoira! Hyvä, ettet juoksuta pyörälenkillä helteessä! Joskus näkee koiraparkoja, joita juoksutetaan pyörällä kauheata vauhtia ja koira yrittää pysyä mukana! Tekisi mieli omistajalle sanoa muutama sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan leppoisaan koirahölkkätahtiin mennään, ja Rieko saa määrätä tahdin. Juoksua odotellessa merkkipisut pitää jättää vähintään sadan metrin välein, joten suorituspainotteiseksi ei lenkkejä voi mitenkään kutsua. Eikä ole tarkoituskaan. Kyllä koiran pitää saada nuuhkia muiden koirien viestit matkan varrelta. Liikunta on ilo eikä suoritus.

      Poista
  7. Hmm... ihanaa kun harrastus on työkin mutta toisaalta, vaatii veronsa. Sinulla on kyllä Riekon lailla huippu kunto kun jaksat noin puurtaa🙄.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tekee rakastamaansa työtä, mutta vaikkapa kitkeminen 8 tuntia on tosi puuduttavaa. Ja jos sitä pitäisi jatkaa kotonakin, niin voi ei! Onneksi on täysi vapaus tehdä töissä mitä katsoo tarpeelliseksi kulloinkin, niin voi järjestää vaihtelua päiväänsä monin tavoin.

      Koira ja työ on kovan kunnon salaisuus. Ja tärkein kaikessa on terveys, että pystyy liikkumaan. Pitää nauttia vielä kun on mahdollisuus!

      Poista
  8. Voi tuota Riekon riemua! :D ihanat tulppaaniryppäät. Minä olen miettinyt, että vaikka pidänkin todella paljon puutarhanhoidosta, niin puutarhuri en haluaisi olla. Nykyisen ammatinvalinnan isoin etu on se, että töitä ei hirveästi kesällä ole tarjolla, joten ehtii ja jaksaa puuhailla pitkiä päiviä ihan omassa puutarhassa. Paitsi nyt ei kyllä huvita sinne mennä, kun taas sataa. Työn iloa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin ns. pullat paremmin uunissa, kun kesät on vapaampia. Toisaalta teen rakastamaani työtä, mutta kun kotonakin on rakas puutarha - eikä välttämättä jaksamista enää niin hurjasti iltaisin.

      Enhän minä tiedä pitkäänkö olen ammattipuutarhurina, mutta on tämä ollut mielenkiintoinen matka!

      Poista
  9. Koiran kevätriemu! Himalajan jalkalehti näyttää hyvin jännittävältä kasvilta. Siinä rajoilla, onko siinä jotain vaarallista tai epäilyttävää. Ihanan synkkä ja erikoinen kasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalkalehdet on ihan hauska erikoisuus varjopuutarhaan. Se tekee ison, punaisen hedelmän - joka kelpaa syötäväksi. Paitsi että maistuu kyllä aika pahalle :D

      Poista
  10. Meilläkään ei lannoitella nurmikkoa, leikkuujäte jää ja lannoittaa minkä lannoittaa. Riekolla on vauhtia :)

    VastaaPoista
  11. Meillä on keräävät leikkurit, joten heinäsilppu päätyy katteeksi hyötymaalle ja ruusuille. Rastaat puolestaan viskelevät katetta ympäriinsä, sillä katteen alla on muhevia kastematoja. Etanoitakin toisinaan.

    VastaaPoista