Tilinpäätös 2018

Huikean äkkiä tuli taas yksi kalenteri elettyä alusta loppuun. Minua hämmentää se, että nykyiset kalenterit on jotenkin lyhyempiä kuin ennen vanhaan. Kiitollinen olen kuitenkin taas eletyistä päivistä, niin riemussa kuin surussakin.

Talvi oli vanhanaikainen, eli lunta ja pakkasta. Kunnolla kumpiakin.

Edellisen talven vietin opiskellen puistopuutarhuriksi. Samalla nautin ulkoilusta koiran kanssa ihanasti meren jäillä ja metsissä hankien keskellä. Viime talvi tarjosi paljon iloa ja onnistumisia - uskoa ja panostusta tulevaisuuteen. Pakkasta oli vanhaan tapaan ihan oikeasti, mutta runsaat lumet suojasivat kasveja parhaalla mahdollisella tavalla. Talvi oli ihan paras talvi aikoihin!

Personal Trainer Rieko the Hurricanis

Kevät on ihmisen parasta aikaa ehdottomasti. Silloin kaikki kiva on vielä edessä ja löydettävissä pala palalta. Kevät oli aikainen ja lämmin, mikä oli ihan outoa pitkästä aikaa. Huhtikuu teki taas sen ihmeen, josssa alkukuusta potkittiin hankia, ja loppukuusta paistateltiin auringossa tulvivien jokien äärellä.

Toukokuussa sulaa lahden jäät.

Toukokuu toi kylmän alkukuun, mutta sitten repesi kevät hurjaan vauhtiin. Voi veljet sitä elämän sykettä, mikä pursuaa lintujen laulussa ja maasta nousevissa piipoissa! Ensimmäiset kukkaset otetaan vastaan riemusta kiljuen, ja rakastetaan jokaista pullistuvaa silmua odottaen pieniä hiirenkorvia!

Lumikellon ja krookuksen suudelma.

Keväällä elämä on täynnä kaikkea hengästyksiin asti. Pelkästään kevään tuoman hurjan muutoksen ihailu vie aikaa ja tarjoaa elämyksiä. Se vauhti, jonka kasvit pitävät kiiruhtaessaan kasvuun tuntuu valtavalle!

Vuorijalavan (Ulmus glabra) kukkasilmut turpoavat toukokuussa.

Koko kevät tuntui olevan täynnä myötätuulta. Vapulta aloitin työt kaupungilla tuttuun tapaan kunnostaen puistoja ja tehden istutuksia. Ihanaa saada tehdä työtä, jota rakastaa. Minun puutarhani kasvoi koko kaupungin kokoiseksi.

Se paras hetki keväästä - koivun hiirenkorvat ilta-auringossa!

Kevään ja kesän vaihde on vähän vaikeasti hahmotettavissa. Meri pitää meillä kylmyyden pitkään kesäkuulle asti, mutta tänä vuonna kesä kyllä tupsahti heti kesäkuun alun kylmien tuulten jälkeen. Hallat eivät käyneet kertaakaan, vaan lämmin piti pintansa. Kuivuus alkoi vaivata jo kesäkuun alussa.

Kirsikat kukkivat ihan ennätysmäisesti, ja satoakin tuli runsaasti.

Kukkenheimin henkilökuntaan tupsahti kolme nuorikkoa, kun Hirnakka pyyhälsi vuotuiselle kyläreissulleen tänne. Hyvin nuorikot sopeutuivat elämään pienessä kanalaumassamme. Ja meillä oli taas tovi tosi mukavaa aikaa Hirnakan kanssa. Yksi kesän ihania huippuhetkiä tuokin viikonloppu!

Kiuruveden kanojen nuorikoita. Heti kuin kotonaan.

Sitten se yllätysosio, eli ennätysmäisen kuuma ja kuiva kesä. Ei ole vanhojenkaan ihmisten muistissa viime kesän vertaista. Kuivuus oli mitä mittavin. Toukokuussa satoi kerran, sitten satoi vähän 4.6 ja ripauksen juhannuksena. Seuraavaa sadetta varrottiin elokuulle asti. Samaan aikaan helle pusersi viikoja yli +30 asteen.

Onneksi on joki ja pumput, letkut ja sadettimet. Ruusumaa sai hyvää kastelua.

Juhannusta kruunasi kuopuksen kolarin seurauksena sairaalareissu, jossa menikin useampi päivä saldona kolme murtunutta nikamaa. Ja heinäkuussa ipana muutti omaan kämppään kaupunkiin. Jäimme Maestron kanssa kahdestaan, mikä on kohtuullisen suuri elämän muutos.

Heinäkuu oli hurjaa hellettä ja kuivuutta

Helle ja kuivuus riepoivat valtakuntaa yleisesti. Koiraa viilennettiin päivittäisillä uimareissuilla, ja pirusti kului aikaa kastellessa puutarhaa. Onni on oman joen vesi ja painevesiautomaatit. Silti Maestro vietti ihan hurjasti helteistä aikaa letkun jatkeena. Mutta puutarha pelastui kuivumiselta.

Kuivuus oli hurjaa. Näkee mitä on kasteltu ja mitä ei.

 Ruusut kukoistivat enemmän kuin koskaan ikinä! Voi taivas, mikä ilo oli katsoa ruusujen runsautta! Kanadanruusut kukoistivat, ryhmäruusut yllättivät ja viimein ranskanruusutkin kukkivat.

Ranskanruusu 'Dutchesse de Montebello' oli kaunotar! Tähän kyllä ihastuin!

Ihan huikea ruusukesä oli! Ruusumaille oli ihan omat kastelusysteemit, joten ne saivat lämpöä, aurinkoa, lannoitusta ja vettä. Siis ihan kaikkea, mitä tarvitaan. Ja nehän kiittivät ennätysmäisellä kukinnalla.

'Morden Snowbeauty' jäi jotenkin huomiotta ensimmäisinä vuosinaan,
mutta nyt tämä loisti kukinnoillaan! Ne ovat suuret!

Ehkä tämä ruusukesä oli sellainen "Once in the lifetime", mutta oli se hienoa kokea. Ryhmäruusujen maa kukki paljon odotettua hienommin, vaikka talvi vei sieltä osan istutetuista ruusuista. Yllättävän pienen osan kuitenkin. Jatkan kokeilua.

'Soul' oli sielukkaasti suurikukkainen ja hehkuvan punainen.

Tulevan helmikuun ehdottomia nautintoja on avata Tantaun nettikaupan tarjonta ja luvata sieltä itselle noin kymmenen namua tulevan kesän iloksi. Ihan hytisyttää ilosta ajatus uppoutua ensi kesän istutusten tilaukseen! Yksi ihan pakko-saada on 'Matador':

'Matador'in hehkuva puna ei toistu kuvassa oikein. Tämä oikein leiskuu punaansa.

Elokuussa helle jatkui, mutta sain tehtyä uusia istutuksia - ruusuista, kuinkas muutenkaan. Olin suunnitellut jo pitkään pensasruusujen istutusta ja hyötymaan pienennystä. Hyötymaasta sain tosi helposti ruusuille tehtyä istutusalueita sen suuremmin kaivelematta ja maata parantamatta. Sen kun istutti ruusut ja kattoi maan. Istutin yhteensä kymmenen pensasruusua kolmeen alueeseen.

'Ritausma'n sain viimeinkin omaankin puutarhaani. Monta muutakin pensasruusua
lähti kasvun alkuun viime kesänä. Joku vuosi kestää odottaa kukoistusta.

Lokakuun alussa saimme suuren helpotuksen elämään, kun äitini päätti muuttaa tänne Merenrantakaupunkiin. Vähän epäonnea oli ensimmäisessä asuntovalinnassa palvelutalon yhteydessä, koska siellä olikin paha sisäilmaongelma. Tuli kiire löytää toinen asunto, joka onneksi löytyi ihan läheltä. Muori muutettiin kahteen kertaan lyhyen ajan sisällä, ja lopputulos oli kuitenkin oivallinen. Nyt on helppoa huolehtia äidin tarpeista, kun taas alkoi myrkkyhoidotkin. Se tietää rankkaa aikaa, joten ihan parhautta on olla hiton paljon lähempänä auttamassa päivittäisessä elämässä.

Ryhmäruusu 'Sweet Haze' nousi suosikkilistani kärkeen. Ihan tuhottomasti kukkia!!!

Samaan rytinään kuopuskin muutettiin toiseen kämppään. Ekan asunnon naapurit olivat ns. vakavaa ongelmatavaraa, joten asuminen ei ollutkaan ihan auvoista, vaan suorastaan pelottavaa. Tässäkin tapauksessa loppu lopulta hyvin. Masetron kanssa heitämme yläfemmat, kun puhutaan muutoista. Tälle vuotta on roudattu viisi muuttoa kolmelle läheiselle. Homma hoituu.

Pursi veden äärellä lähtövalmiina.

Syyskuussa myös varmistui työni jatko Merenrantakaupungin puutarhurina. Jatkoa piisaa, vaikkakin nyt määräaikaisena ensi talven alkuun asti. Tämäkin oli tosi hieno juttu, joka antaa unelmia myös tulevaisuuteen. Hetken oli uuden koulutuksen hankkiminen vähän kyseenalaista. Olin lähteä toisille urille, jotka eivät olisi olleet yhtä mielenkiintoisia.

Ruskan huikeaa loistoa.

Lopetan tämän vuoden tilinpäätöksen ruskan upeaan loistoon. Se todella oli huikea - paras vuosikausiin. Tämä vuosi oli siis äärimmäinen monin tavoin säiden puolesta. Vanhanaikainen talvi runsaine lumineen ja pakkaskausineen. Sitä seurasi huikea kevät ja ikimuistoisen kuuma ja kuiva kesä. Syksy tykitti täysin käsittämättömän huikean ruskan ennen laantumista talven syliin. Olipa mahtava vuosi tuohon asti!

...sitten kaikki jähmettyikin.

Tämä oli aivan liian pitkä postaus, mutta vuosi vaati sitä. Jätä viesti kommenttikenttään, jos tosiaankin jaksoit lukea läpi :D

Kohmeessa ollaan, mutta kevät on matkalla tänne!

Hyvää Uutta Vuotta 2019 jokaiselle kulkijalle tässä blogissa! Olkoon se tavallisesti hengittämällä läpi elettävä, toivottavasti iloja ja nautintoja suova elämys. Tulevaisuus on mysteeri. Minä taas hiljaa toivon rauhallista, tapahtumatonta, tylsää ja tavallista arkea. Se olisi minusta niin toivottava ja unelman väärti olotila.

Jouluhulinat ohi ja tilinpäätös odottaa

Joulusta on selvitty taas mukavin muistoin. Isossa pirtissä suuren pöydän äärelle mahtuu monta syöjää, joten Joulun vietto kokoaa meitä mukavasti yhteen. Yhdessä viihtyminen on jouluajan paras anti. Joululahjat ovat vuosien saatossa aina vain pienemmässä mittakaavassa, mutta yhdessä olon ilo sen kuin kasvaa vain.

Joulupäivän auringon paistetta.

Olen kiitollinen tämän vuoden päättymisestä. Yhtä vuoristorataa on eletty iloineen ja suruineen. Loppuvuosi oli suorastaan musertavaa, mutta nyt pilkottaa himpun valoa.

Vuoden pimeimpien päivien loistetta, eli aavistus valoa.

Kuvassa erottuva kaksihaarainen tammi on meidän ikuisuuspuu, jonka Tuula-ystävä antoi pienenä taimena hääpäivänämme. Se jo muistuttaa puuta 20-vuoden iässä. Tammea pidetään hidaskasvuisena, mutta se pätee ensimmäisiin vuosiin. Tuo tammi hujauttaa helposti metrin vuosikasvut tässä kiivaan kasvun ajassaan.

Hento lumihuntu satoi joulupäivänä.

Hyvillä mielin hyvästelen taas yhden kalenterin läpi elettynä. Äkkiä on 12 kuukautta, 52 viikkoa ja 365 päivää eletty. Taas on uudet kalenterit odottamassa aloitustaan, kuten niin monena muunakin joulukuun viimeisinä päivinä. Aina kiihtyvää tahtia.

Lumivalkea maisema on niin puhdas!

Vuodenvaihde on jotenkin tunteikasta aikaa. Aina pitää kelata läpi edellisen vuoden tapahtumat ja puhdistaa ajatukset menneen painolastista. Seuraavaan postaukseen teen tilinpäätöstä entisten vuosien tapaan. Siivotaan siis mennyt vuosi pois, että uusi saa alkaa.

Katajat suovat vihreää vehmautta maisemaan. Isoina näistä tulee komeita pilareita.

Tapaan vuoden vaihtuessa summata menneen vuoden tapahtumat ja annin ainakin muistojen tasolla. Vuoden vaihtuminen on eräänlainen nollapiste, josta alkaa taas uusi. Uusi aika, uudet mahdollisuudet ja uudet kujeet sekä unelmat.

Yksi ikuisuuden symboleja on vanha riihemme pellon laidalla.

Nyt minä lepään kuin karhu pesässä hetken aikaa. Tänään tervehdin yli 80-vuotiasta kampaajaystävääni muutamien tuntien ajan, joten päässä on tuoreet kiharat. Voin vakuuttaa, että kerran vuodessa kampaajaa tavatessa se on ihan yhtä juhlaa! Sen verran vanha ystäväni on antanut periksi kangistuneille sormilleen, että tämän ystäväyhteisön kampaajien juniorijäsen 63-vuotta auttoi rullien käärimisessä. Meillä oli yhdessä tosi hauskaa!

Sanoiko joku "hauskaa"? Tiedän mitä se on!

Mutta nyt toivotan levollisia päiviä koko loppuvuodeksi. Olkoon tulevat tuulet lempeitä, jotta purjeet pysyvät ehjinä ja purret pinnalla.

Talvipäivänseisaus ja kevät alkaa, tuumais optimisti

Se on täällä tänään - vuoden pimein päivä. Täydellinen nollapiste minun kalenterissani, ja tavallaan Uusi Vuosi. Päivä lähtee vitkaan pitenemään, kunnes vauhti kiihtyy kevään edetessä.

Pieni pilkistys aurinkoa

Todellisuudessahan edessä on sydäntalvi, mutta optimisti haluaa ajatella kevättä. Lomakin alkoi, eli vietän välipäivät huilaillen. Ihan tarpeeseen tulee mutama hetkinen rentoa oleilua. Joulua en hössötä, enkä siivoa hulluna. Nytkin imuroinnin jälkeen lintsaan hetken postausta kirjoittaen - tuokion luutuamista vältellen. Loman aloittajaisiksi teen joulusiivoja valkoviiniavusteisesti, eli hitoksen hauskempaa on välillä istahtaa ja siemata kylmää valkoviiniä. Ja taas siivous jatkuu :D

Useimmat päivät ovat vain hämäriä hetkiä.

Joulun muonahuoltokin alkaa olla kunnossa - kinkku on sulamassa ja se onkin kaikkien aikojen pienin. Vain kolmikiloinen rääpäle. Lisänä on iso lohenpuolikas. Laatikot tekaisen huomenna ja rosolli valmistuu siinä sivussa. Ihan perinteiset jouluruuat syntyvät hiljalleen päivien kuluessa. Sitten niitä lämmitetään useamman päivän ajan. Muutamaan päivään ei tarvi miettiä, että mitähän sitä ruoaksi laittaisi.

Kuuraa on taas tarttunut oksiin.

Aattona haen vanhan äitini meille syömään. Kuopuskin tulee Joulua viettämään kotiin. Isompi ryntäys on Tapaninpäivänä, kun koko perilliskaarti kumppaneineen tulee syömään. Siinä se Joulu sitten saakin olla valmis. Minä siirrän katseeni ja unelmani Kordesin ja Tantaun sivuille tulevia ruusuja valitsemaan. Koska kevätkin tulee.

'Matador'in hehku oli huikea. Kahdesta on yksi jäljellä, joten paikattava on.

Ota sinäkin rennosti Joulunpyhät - ne tulevat ja menevät. Nautitaan kaikkea kohtuudella, niin ei tule mahdoton ähky. Minun Jouluni paras anti on läheisten kanssa yhdessä vietetty aika. Muulla ei oikeasti ole mitään väliä - en siivoa kaappeja enkä pese seiniä. Mutta lattiat alan nyt luutuamaan. Mukavaa viikonloppua!

Entä jos ei ole jouluihminen?

Vuoden pimein päivä odottaa vielä kohtaamista tuokion ajan. Sen perästä on Joulu, joka on vanhan fraasin mukaan juhlista jaloin. Entä jos ei olekaan jouluihminen?

Aurinkoa odotellessa.... kuvat tämän vuoden tammikuulta.

Onhan se ihan kerettiläistä tunnustaa, että ei ole Joulusta nauttiva ihminen. Olihan se kivaa, kun lasten pienenä ollessa näki heidän riemunsa ja odotuksen. Silloin Joululla oli tilapäisesti pieni funktio elämässäni. Nyt on kersat maailmalla, eikä enää tarvitse viritellä jouluhääräystä oikeastaan sen kummemmin.

Talvinen auringon pilkahdus kyllä sykähdyttää!

Toki täälläkin lykätään pieni kinkku leivinuunin huomaan, sekä muutkin perinteiset jouluherkut laitetaan. Kuusen Maestro kuitenkin kantaa olohuoneen nurkkaan, ja joulukonjakkikin on vakio vuosien perinteillä. Äitini muutettua merenrantakaupunkiin, voimme hänet hakea myös joulun viettoon tänne. Hänkään ei ole jouluihmisiä, eli tämä vika voi olla joko geneettinen tai opittu. Syystä viis, lopputulos on sama. Mutta kaikki meistä ymmärtävät hyvän ruoan päälle, mikä onkin kivaa yhdessä nauttia.

Aurinkoa - sitä minä odotan!

Joulu tuo minulle kuitenkin vapaapäiviä, jolloin voin nukkua pitkään. Jonain vielä sopimatta olevana pyhänä nuoriso pyyhältää tänne, mikä onkin parasta joulussa - kokoontua jälleen yhteisen pöydän äärelle. Muutoin hiihtelen varmaan villasukat  jalassa erittäin epäasiallisesti pukeutuneena aina vuoden vaihteeseen asti.

Pilvisten päivien jälkeen aurinko olisi niin kultaa!

Minä herään taas eloon jossain tammikuun lopun tietämillä, kun valo selvästi lisääntyy. Helmikuun lopussa on jo ihan varma tieto siitä, että kevät saapuu! Sitten klikkaillaan vähän harkittuja ruusuhankintoja tulevan suven iloksi. Siitä se elämä taas virkoaakin!

Niin että leppoisaa kaamosaikaa kaikille. Tähän aikaan vuodesta ei vain pysty toivottamaan iloa ja valoa... mutta sujuvaa kaamosta sentään.

Pilkahdus valoa

Monta päivää on tuuli riepottanut maailmaa, mutta viimein saimme sentin verran luntakin. Olinkin tympiintynyt talsimaan koiran kanssa talutinlenkkejä pimeillä kyläteillä taskulampun valossa töiden jälkeen.

Personal trainer Rieko kulkee kelillä kuin kelillä.

Koira on viimeisen päälle etevä kuntoilukapistus. Se vaatii lenkkinsä oli sää ihan mikä tahansa. Jos joutuu tarjoamaan olosuhteiden pakosta heikompitehoisia lenkkejä, niin illan saa heitellä palloa ja patukkaa kotona. Tai järjestää aktivointia monella tapaa. Eli siis sittenkin työllistää itsensä koiraleikkeihin.

Ikää vuosi ja seitsemän kuukautta. Vähän jo järkevöitynyt.

Koska pimeä kaamos on ollut marraskuussa läsnä, niin ilolla otan vastaan edes hennon lumipeitteen jo ihan valon vuoksi. Meillä ei ole katuvaloja, mutta lumen aikaan täällä ei mielestäni koskaan ole pimeää. Mutta ilman lunta on todella sysipimeää. Koita siinä liki mustan koiran kassa kulkea lenkillä. Punaisena hehkuva panta sentään vähän antaa vinkkiä, missä kaveri viipottaa.

Lumi innosti koiraa ja jopa vanhoja kissojakin!

Nyt meillä tosin alkoi viimeinkin neitipäivät, eli Riekolla juoksuaika. Nyt on sentään pöksykarvat leikattu pois, joten housujen pukeminen on huomattavasti helpompaa. Rieko ei itse ole ilahtunut uudesta pukeutumissäännöstä, mutta hyväksyy asian.

Puutarhurin koira on jälkikäsitellyt lukuisia taimipurkkeja kesän aikana.

Alkaisi olla aika viedä Rieko luustokuvauksiin kahdestakin syystä. Ajattelin tänä talvena laittaa Riekon vetovaljaisiin ja päästää sen vetohommiin. Hurjapäistä vauhtia tiedossa. Mutta haluan ensin luustokuvat, että kaikki on sillä sektorilla ok. Kuvat lonkista, kyynäristä ja selästä tuottaa myös kasvattajalle tarpeellista tietoa. Yleensä ottaen australianpaimenkoirat ovat hyvin terve rotu, mikä olikin yksi valintakriteeri rotua harkitessa. Mutta haluan varmistaa asiat ennen kuin alan rasittaa kroppaa vetohommilla.

Jokipahanen hyytyy hiljalleen sekin.

Tänään istutin muuten viimeiset narsissin sipulit. Vähän oli maa kohmeessa, mutta kyllä sinne sen verran sai reikää, että unohtuneet sipulit sai maahan. Vanhastaan tiedän, että ihmeesti ne lähtee kasvamaan ja ensi kesänä kukkimaan. Sitkeitä sissejä!

Saukkojen räpyläjalat ovat loikkineet ohuella joen jäällä jäljet jättäen.

Taisi olla myös ihan viimeisiä hetkiä nostaa maa-artisokkaa. Itse sen mausta en pidä, mutta minulla on muutama ystävä, jotka rakastavat sitä. Kiva viedä mukavia tuliaisia heille!

Marraskuu on nyt onnistuneesti lusittu, ja joulukuu on tarjonnut hennon lumipeitteen tuomaan valoa maailmaan. Kiitos siitä, vaikka olisikin tilapäistä! Iloa ja valoa uuteen viikkoon!