keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Voittajina tikankontit ja kämmekät

Viime kesä oli syvältä ja poikittain kylmyyden ja sateiden takia. Jotkin lajit hyöytyivät siitä kuitenkin. Minulla oli järkyttävän massiivisia tuhoja perennamaissa, mutta nämä pärjäsivät - suokasvit kämmekät ja tikankontit. Kämmekät ovat luontomme orkideoja, jotka tarvitsevat sienijuuren yhteiselon eloonsa.
Maariankämmekät kukkii - jokainen kukka 
on yksilönsä värityksen osalta.

Kämmeköillä on oma tarinansakin. Ne ovat rescue-kasveja. Tänne Raaheen alettiin rakentaa kultakaivosta, jonka alle jäi tosi hienoja soita. Niillä kasvoi puna-, kaita- ja maariankämmeköitä sekä niiden risteymiä. Yksi ihminen toi minulle kämmeköitä sieltä turvaan kuolemalta. Ne ovat viihtyneet kivipuutarhan alangossa vuodesta toiseen kukoistaen kesä- heinäkuussa.

Punakämmekkä vasemmalla ja maaria oikealla
Kämmekät on hassuja kasveja - ne kasvattavat joka vuosi uudet juuret. Kasvin tyvellä on pieni juurimukula, josta kasvaa pari juuren haaraa. Nämä haarat uusiutuvat joka vuosi. Kämmekät ovat myös levinneet pölynpienestä siemenestä. Nämä ovat kivoja erikoisuuksia.

Tikankontit on taas taimistotavaraa. Kruunutikankontti 'Reginae':
Hassuja kasveja pulleine alahuulineen. Tänä vuonna ovat korkeampia kuin koskaan.

Yksi maarioista on hyvin tumma lehdistöltään. Väri ei mene kuitenkaan läpi lehden, joten verikämmekkä se ei ole. Jokin risteymä? Näiden selvittämiseen menisi paljon aikaa, mutta tykkään että saavat kukkia ihan omina itsenään.

Kämmekät ja tikankontit tarvitsevat kostean paikan, eivätkä tykkää huonoa tilapäisestä kellumisestakaan. Kalkinsuosijoitakin ovat. Iloitsen näistäkin!

Toiveikasta torstaita sinulle!


tiistai 28. kesäkuuta 2016

Luise Bee ja ihmiskunnan toivon piikit

Lämpimiin ja kesäsiin keleihin päästiin taas mukavasti. Niin sopivasti on ropsautellut vettäkin taivaalta, että kastelusysteemini on vain koeponnistettu toimivaksi. Iltasella pääsin puutarhan pariin puuhaamaan. Ekat tunnit ajelin nurmikoita, sillä sateiden aikana ne kasvoivat ihan silmissä. Nyt on taas pirhanan paljon nurmisilppua kattamiseen. Kaikkea en kerinnyt levitellä vielä.

Ruusumaan äärellä hämmästelen alati esiin putkahtavia nuppuja. Niitä on paljon, vaikka taimet olivat niin pieniä ja sekin vähä melkein upotettiin syvään istutukseen.
Luise Bugnet - ruusu jonka nuppu on punainen ja kukka valkea. Kiehtovaa!

Kaikki ruusut lähtivät hyvin kasvuun. Heikoin kasvu on paljasjuurisina tulleilla, jotka likosivat ensin hartaasti vesiämpärissä ja sitten istutettiin syviin purkkeihin. Ne eivät tietenkään ehtineet läpijuurtua, jolloin istutusvaiheessa paakut pääsivät hajoamaan ja hento hiusjuuristo tietenkin kärsi. No toivottavasti juurtuvat nyt kesän mittaan oikein hyvin.

Hope for Humanity - kattokaa miten käheet piikit! Versotkin ovat niin punaiset, 
ettei kai tämä enää kukkia tarvitse koristuksekseen!

Keräsin ensi hätiin kuolleiden pionien tuet ruusumaahan. Ovatpahan hyötykäytössä siiheksi, että saan käytyä rautakaupassa betoniverkko-ostoksilla. Köynnösruusut ovat selvästi rotevakasvuisempia, mitähän 'Henry Kelsey'stä vielä kasvaakaan? Jotain suurta, veikkaisin. JP Connell näyttää ihan pilarimaiselta.
Taas sarjassa "Joku pensasruusu" tulotien varrelta. Nekin alkavat kukkia.

Tulevat viikot tulevat olemaan mielenkiintoista aikaa seurata ruusumaan uusia kukkijoita. Niin paljon ja niin erilaisia! Tulen kiusaamaan kuvin ja sepostuksin täällä blogissa.


Verrokkina kukinta-aikoihin - juhannusruusu tänään. 
Pääkukinta on alkamassa ja siitä tulee todella runsas!

Iris 'Pink Parfait'

Perennamaat ovat niin kärsineitä ja nyt uusituissa istutuksissa, ettei niistä ole paljonkaan esiteltävää. Tämä 'Pink Parfait' on uusi ja kukkii aika söpön näköisellä kukalla. Nimestä kyllä motkotan - tämä on kyllä lila eikä pinkki!

Sitten päässäni muhii hiljaa uutta ideointia...
Tuossa kasvihuoneen vierellä on pahasti talvesta kärsinyt mansikkamaa. Vain yksi penkki on oikeasti elossa neljästä. Tuo oikean laidan rytö on  myös yksi penkki. Tai oli joskus. Nyt se vaatii kunnon ruoppauksen. Mansikkamaa tulee siirtymään muualla ja tuohon jää hyvää tilaa. Paikka on suojainen, aurinkoinen ja syvämultainen. Joko arvaat mitä tuohon voisi istuttaa?

Kepeätä keskiviikkoa ja aurinkoa päivääsi!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Enkä ole liian vanha - ja seuraavat primadonnat

Mitä on olla ikäisensä? Tässä 50+ iässä törmää hupsuihin raja-aitoihin. Kuulemma keski-iän ylittäneillä naisilla pitäisi olla lyhyet hiukset. Pitkät hiukset ei kuulu kypsän naisen repertuaariin. Ai jaa... minä tykkään pitkistä hiuksista edelleen. Lyhyet kuulemma nuorentaa, mutta ei haittaa - voin vapaasti näyttää ihan ikäiseltäni. Ponnari on vakiovaruste eniveis. Kun ilta ja sääsket saapuvat, niin vapautan ponnarin ja huiskin hiuksillani kuin hevonen hännällään. Kätevää ja käytännöllistä!

Seuraava järkytys iän sopivuutta mittaaville tahoille:
Kaksi lippua Provinssi Rockiin Seinäjoelle ensi lauantaina. Minä ja Esikoinen lähdetään kattomaan Rammsteinia. 18-vuotiaalla on aika rohkeeta lähteä äireen kanssa rokkaamaan. No sitä harjoteltiin jo viime kesänä Qstokissa Oulussa. Festarikesää :D Eihän Kläppiä voi päästää yksinänsä, pitää lähtiä päältä kattomaan. Ja kuskaamaan tietenkin. Hauskaa tulee eniveis! Kyllä - olen ihan väärän ikäinen tuohon seuraan, mutta enpäs anna sen haitata. Hupaisa äiti-tytär reissu tiedossa.

Sitten tämän hetken primadonnat - ne on syreeneitä.
'Holger'
Syreenit on todella hieno sukukunta helppoja, vähään tyytyviä, kestäviä ja tuholaisvarmoja kukkijoita. Niitä ei syö rusakot tai myyrät, ei niitä nälvä öttiäisetkään. Ne kukkivat ja osa tuoksuukin puutarhan iloksi. Ne kukoistavat vähällä. Ja niissä on paljon valinnan varaa mieltymysten mukaan.

Ihan se oikea ja alkuperäinen unkarinsyreeni (Syringa josikaea)

Unkarinsyreeni on ihan piukassa kukkia just  nyt. Tuoksu puuttuu, mutta kaunis ja todella kestävä se on. Eikä pyydä elämälleen kamalasti yhtään mitään. Keskikesän kaunis kukkija - tämmöinen on pakko olla joka pihassa! Tekee tosin juurivesoja ikää myöten, mutta niistä selviää leikkaamalla.

Se Ihan Oikea Syreeni on tietenkin pihasyreeni (Syringa vulgaris) - se joka tuoksuu lumoavasti. Tuo pirulainen teki sinne vajaan neljän metrin korkeuteen puolen tusinaa kukkia, en kiivennyt kuvaamaan. Se kärsi viime talvesta ja mököttää lähes kukkimatta. Herkempi se on paljon verrattuna unkarilaiseen serkkuunsa. Vaan ansaitsee ehdottomasti sijansa puutarhassa.


Niistä vähistä jäljelle jääneistä perennoista primadonnia ovat iirikset. Jostain ihmeen syystä ne on ihan piukassa nuppuja! Iris setosa:
Myös Iris germanicat kukkivat ja lisää sortteja on avautumassa. Iirikset on kivoja, mutta kukintansa kestää kovin vähän aikaa. No koko puska toki kukkii tuokion enemmän kuin hetkisen. Miekkamaiset lehdet ovat kyllä kovin ilahduttavat monissa perennaryhmissä - puolensa silläkin.

Kasvihuoneen suhteen olen ollut vähän huolissani. Olen ihan kamalan huono siemenkasvattaja, joten tomaatin taimet olivat aika vähäisen kokoisia istuttaessa. Ystävä Haukiputaalta tarjosi onneksi apua omien ylijäämätaimien muodossa, joten tomaattisatokin näyttää pelasteltulta. Tomaatit kukkivat nyt iloisesti kasvarissa, mutta siellä on tämmöinen primadonnakin:
Vitis 'Zilga'
Päästään maistelemaan omia viinirypäleitä tänä vuonna! Aivan mahtavaa!

Viimeisenä tietenkin ruusu, terälehdillään vesipisarat - eilen satoi taas 15 milliä vettä taivaalta.
Iloa alkavaan viikkoosi - kesä on syvimmillään, ja tästä se kypsyy edelleen luonnon lakien mukaan. Vedä henkeä jokaisen asian edessä ja nauti! Kesä on intensiivinen ja kuluu siivillä. On taito osata nauttia jokaisesta hetkestä kiiruhtamatta seuraavaan. Se on vain tässä ja nyt.





lauantai 25. kesäkuuta 2016

Kunnon Juhannusjuhlat!

Juhannuksen viettämisellä on varmaankin ikiaikaiset perinteet. Täällä maaseudulla ne elävät ja voivat vahvasti. Katoavaa kansanperinnettä, luulisin - joten tässäpä kooste vanhanaikaisista keskikesän juhlista.
Juhannuskoivut asennetaan oven pieliin. Nämä käytiin kaatamassa naapurin puolelta, kun omalla tontilla ei jostain syystä koivunnäreitä satu olemaan.  Kukkavaaseihin kerättiin koivunoksien lisäksi syreenin kukkia, koiranputkia ja puna-ailakeita.

Gargoyle sai oman kukituksen, eikä tykännyt ollenkaan huonoa. Olin näkevinäni vinon hymynkin hänen niin murjottavassa olemuksessa. Mitäpä tuota murjottamaankaan, kun oli aivan upean aurinkoinen ja lämmin päivä. Harvinainen Juhannusaatto kelien puolesta!

Koivuilla koristettiin myös grillipaikka suurten kuusien alla.
Perinteisesti juhlimiseen kuuluu aina hyvin syöminen. Uusia pottuja, voi-sipulikastiketta, erilaisia salaatteja, höyrytettyä kukkakaalia ja grillin antimia. Vatsat tulivat täyteen ja enempi olisi syönyt, jos vain vatsa olisi vetänyt.

Juhannuskala on ihan välttämätön! Satuimme saamaan paikallisen kalastajan pyytämän lohen, joka leppälastuin ja katajanoksin savustettiin. Kyllä on iso ero vapaana kasvaneen ja kassikasvatetun kalan lihan koostumuksessa ja maussa. Ei tarvinne selittää kumpi on parempi... Taivaallista!

Juhannusperinteisiin kuuluu myös makia juusto, eli juustokeitto. Se on paikallinen erikoisuus, jonka jätän moukkamaisesti välistä. En ole paikallisia, joten en osaa arvostaa valtavan työlään valmistusprosessin lopputuotetta. Olen moukka. Onneksi sitä valmistetaan vain Juhannuksena...


Puolen yön tietämillä kokko humahtaa palamaan. Sanotaan sitä nyt kokon polttamiseksi, vaikka siihen on kerätty kevään mittaan kaikki palava ryönä. Tämä oli rakentunut lähinnä kuusen oksista ja vanhoista, lahoista lankuista. Komeat oli liekit ja korkealle ne leimusivat!

Tuleen tuijottelu on meille introverteille suomalaisille aivan oma lajinsa. Vaitonaisina istutaan tulen äärellä ja tuijotetaan tulen hypnotisoivaa tanssia.


Sitten kaivetaan makkarat ja tikut esille. Nuotiossa kuuluu käristää makkaraa. Arvatkaapa kuinka kuumaa tuossa on? Kokkomakkarat ovat erityislajinsa, joita saa nauttia vain kerran vuodessa.


Tässäpä oikeaoppinen tapa käryyttää kokossa makkara. Sujuu mahallaan maaten ja naamaa voi jäähdyttää painamalla sen viileään nurmeen. Muuten palaa makkaran lisäksi omat kasvot. Hanskoja voi käyttää suojaamaan käsiä, mutta tässä mennään nyt kättä vaihtamalla.


Lopulta kävellään metsikön läpi Lahden rantaan, istutaan rantakivelle ja ihaillaan suloista auringonlaskua. Väreissä piisasi ja vesi toisti taivaan kauneutta.


Aivan kuten tuleen tuijottelu, myös veden äärellä kuvajaisten katselussa on pään tyhjentävä, rentouttava elementtinsä. Tunnelmaa ei latista edes pirullinen sääskien konsertti ympärillä. Istutaan vielä hetki ja tuijotellaan vaihtuvia värisävyjä...


Loppuyön kruunaa saunominen ja tuoreella vihtalla kunnon pieksäminen. Aamuauringon keralla kömmitään nukkumaan. Juhannus oli taikoja täynnä.

PeeÄäs: Tervetuloa luijoiksi Satu ja Maatuska!

torstai 23. kesäkuuta 2016

Seuraava primadonna

Kasvukausi on kuin näytelmä. Aina uudet primadonnat nousevat estradilla esiin. Ensin jännätään kaikkia uusia penkkipunnertajia ja uusia silmuja. Sitten seuraa huikea kukintavaihe aina syksyyn asti. Olen istutuksissani koittanut paneutua siihen, että aina kukkii joka penkissä jotain. Kukinnasta tyhjä aika on kauhistus, joka panee uudelleen järjestelyn käyntiin.

Ruusujen seuraava primadonna on Rosa Tornedal eli Tornionlaakson ruusu.
Tämä on kestävä, terve ja runsaasti kukkiva metsäruusun kerrannaiskukkainen muunnos. Se leviää kyllä hyvin juurivesoista, mikä ei nyt niin kamalan toivottavaa olisi. Mutta vuosittainen kitkeminen pitää jotenkin paikoillaan. Kukinta puolivarjossa kestää kuukauden verran.

Juhannuksen tietämillä tämä täyttyy pienistä ja tiheään kerrotuista kukista. Sateisina kesinä nuput mätänevät aukeamatta - näin kävi viime kesänä. Siksi ilolla tervehdin nyt tervettä kukintaa!

Verrokkina vieruskaverinsa Juhannusruusu:
Aivan piukassa nuppuja, mutta juuri koskaan tämä ei Juhannukseksi ehdi. Tämä perinneruusu on ihan pakollinen tämmöisten vanhojen maalaistalojen pihassa. Tämä olikin täällä jo kauan ennen minua.

Näihin tunnelmiin toivotan Valoisaa Juhannusta - tehkää taikoja ja höpöttäkää hauskoja mieluiten hyvässä seurassa koko Mittumaarin ajan!



keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Monenlaisia iloja

Hurjan monta ilonaihetta on tässä päivässä ollut!

Iloa on mukava posti. Ruususeura muisti kahdella tanakalla kirjekuorella, joiden sisältö oli tosi mieluista ja opettavaista. Vähän vilkaisin, mutta en näin kauniilla kelillä jäänyt sisälle lueskelemaan vielä. Onneksi on öitä ja sadepäiviä.

Paljon luettavaa ruususeuran jäsenyydestä! Suosittelen - kannattaa liittyä.


Toinen onni tuossa yllä olevassa kuvassa lehtien ja kirjojen alla on yksi talouteen tupsahtaneista matoista, jotka ystävämme Tuula toi tänään tullessaan. Voi  mikä matonkutoja hän onkaan! Juhannukseksi tulikin nippu uusia mattoja, joten pääsen tällä hupsusti "Hyvä Huushollerska" positioon. Täällä monet emännät puunaavat raivokkaasti huushollin Juhannukseksi lattiasta kattoon ja mieluusti jalkalistat hammasharjalla jynssäten. Minä pääsen huijaamalla uusilla matoilla ja tuomalla kukkakimput pöydille! Tunnen itseni ihan aavistuksen lurjukseksi, mutta samalla nautin tilanteesta todella paljon!

Paljon mitään ei kuki perennojen massakuoleman vuoksi, 
mutta pärskäjuuret (Veratrum) ovat komeina!


Hunajana pohjalla - onneksi on tuollainen Maestro, joka tykkää värkätä kaikkea pähkäilyhommia!  Kastelusysteemi on nyt lanseerattu toimintaan ja koeponnistus on tehty. Sillä välin kun Maestro asensi pumppu- ja letkusysteemejä, minä ruoputin tihkuletkun katteen alle.

Vanha ja paljon palvellut kastelupumppu - ehkä elää vielä vähän?
Alhaalta tulee tulovesi, vasemmalle suuntaa tihkuletku 
ja oikealle menee liitos toiseen tihkuletkuun.

Alun perin oli tarkoitus ostaa uppopumppu, mutta Maestro ilmoitti, ettei semmoinen pelitä ja kunnosti vanhan ja paljon elämää nähneen painevesipumpun taas henkiin. Siitä luovuttiin jokunen vuosi sitten, koska se ulisi kuin piesty koira eikä jaksanut enää pumpata entisellä teholla. No meteli ei haittaa tuolla rakennusten takana ja teho ehkä riittää ruusumaahan. Voihan olla, ettei se ole kuitenkaan pitkäikäinen, mutta tehköön edes jonkin aikaa eläkepäivien hommia.
Tihkukasteluletkut olisi saaneet olla viitisen metriä pitempiä, mutta suht hyvin sain pinta-alan katettua koko maan mitalta. Kätken letkun katteen alle ja tarkkailen kastelun riittävyyttä katteen alta tutkimalla. Tarvittaessa kannan ämpäreillä lisää - joki on ihan vieressä ja maitokärryillä kuskaa monta sangollista kerralla.
Tihkuu se - kunhan yksi tiiviste saadaan vielä, niin pitäisi parantua vauhtikin.
Peittelen nämä katteen alle maisemaa pilaamasta :D

Ruusut voivat hyvin. Osa juurtuilee tekemättä sen isommin uutta kasvua, osalla on jo nuputkin. Loput on siitä välistä, mutta kaikki ovat hegen laidassa erinomaisen hyvästi kiinni. Huomaa kyllä kasvusta, millä ruusuilla oli tanakat juuret istutettaessa.
JP Connell - eikä kirvan kirvaa!

 Vähän hämmästyin ettei kirvoja ole näissä ruusuissa. Niitä on meinaa muualla kyllä. Ja ihan lukukakkulat nenällä katselin, sillä mulla on jo käyttövalmis mäntysuopaliuos sumutinpullossa. Ei ole tarvinnut, onneksi. Tässä meni rikki yksi entisistä epäluuloistani - minulla oli ruusuista sellainen kuva, että ne ovat mahdottoman vaikeita, tuholaisalttiita ja työläitä. Busted.

Ensimmäinen ruusunkukka tänä vuonna. En edes tiedä mikä ruusu.

Osa pensasruusuista otti pahasti siipeen talvesta. Ne on leikottu alas. Toiset selvisivät ihan tuosta noin vain ja ovat nyt aivan täynnä nuppuja! Osa pensasruusuistani on vuosia sitten hankittu Särkän perennataimiston syyspoistoista. Ne olivat itse asiassa menossa roskiin, mutta ajoin farmariauton peräluukku auki paikalle ja pyysin nakkelemaan kyytiin. Moni niistä lähti elämään ja kukoistavat ankeasta alustaan huolimatta. Tästä syystä monilla ruusuillani ei ole lajiketta tiedossa, kun olivat jo poistaneet ruukut joissa nimi oli. Ruusu kuin ruusu... ehkä Ruususeuran "Kauniit löytöruusut" tai "Tuoksuvat tarhakurtturuusut" kirjoista saan tunnistusapua. Saan löytöretkeillä omien pesasruusujeni tunnistamisessa.

Kesä sen kun lämpenee vain, alkaa jo tarjeta ihan t-paitasillaan ulkona. Perinteisesti Juhannuksen jälkeen alkaakin iso kesä. Sitä ennen on pikkukesä. Mistä lie on tuokin määritelmä kotoisin? Sanontahan menee jotenkin näin: "Kun pieni kesä on kylmä, niin iso kesä on lämmin."

Lämmintä kesää jatkossa odotellen!

Tervetuloa lukijoiksi Between ja Gitta!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Seisahdu, kesäinen päivä!

Taas yksi vuoden merkkipäivistä eli kesäpäivänseisaus on juuri käsillä. Päivä pisimmillään ja taikojen tekoaika.  Juhannuksen kuuluisi olla juuri nyt, mutta kun veivaavat sitä ihan kuinka haluavat. Epistä.
Auringonlaskuissa ja -nousuissa on taikaa. Nyt ne saa nautittua peräkanaa - kuinka kätevää! Raahessa aurinko laskee klo 00:13 ja nousee klo 2:33 Ei tarvi välillä käydä nukkumassa.
Sadekausikin näyttää olevan ohitse ja lämmintä ilmaa on luvassa. Sateen aikana nurmikko villiintyi ja ajoimme Maestron kanssa kahdella päältä ajettavalla leikkurilla kolmisen tuntia. Vielä jäi marjatarha ja Abetorum eli puulajipuisto parturoimatta. Nurmikon määrä on törkeän suuri. Vaan katetta riittää hyötytarhaan ja muuallekin.

Valoisin mielin kohti Juhannusta! On keskikesä, vaikka yleensä se lämmin osa kesää alkaa vasta näillä tienoilla. Meillä on kokko valmiina ja suunnitelmat selvillä. Ihan perinteisesti mennään, kotosalla - kuinkas muutenkaan :D

Iloa ja valoa elämääsi - kuvan myötä myös lämpöä!



sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Taivaasta lotinaa ja tihkua letkusta

Viikonloppu meni sadetta pidellessä. Kaikki lapset olivat viikonlopun ajan reissuillaan, joten me kaksi vanhaa varista vietimme laatuaikaa keskenämme. Sorruin jopa imuroimaan huushollin, kun ulos ei vain viitsinyt mennä. No nyt on juhannussiivot sitten tehtynä :P Kylläpä pääsi tänä(kin) vuonna helpolla!

Alchemilla mollis - se oikea kastepisarakukka

Kylähullun maine saa tukea, kun vesisateessa hartaudella koeponnistettiin hankkimani tihkukasteluletku. Sehän toimii. Yllättävää kyllä - tihkumalla - ei roiskimalla kuin rikkinäinen vesiletku. Käytiin kaupungissa ostamassa toinenkin, että on molempiin ruusupenkkeihin katteen alle asennettavaksi tihkukastelu. Nyt ei kastu ruusun lehdet eikä kukatkaan vaan maa saa täsmäkastelua. Tämä voisi jopa toimia!
Siellä se kiemurtaa, asennan sen vielä katteen alle.

Ei mikään hirrrveen kauniit kuvat, mutta tuo kate on nyt vain ihan välttämätön. Nuo laudat vois näköjään kantaa pois, ne on jo tehtävänsä suorittaneet. Ruusupenkin viimeistely on tekemättä, kun muutakin askaretta piisaa puutarhassa. Laidat ja välikäytävän ehtii laitella myöhemminkin.

Päivän ahaa-elämys syttyi mieleeni, kun hoksasin että ruusuissa on monta köynnösruusua. Tarvitsen siis tukia. Googlettelin erilaisia vaihtoehtoja ja taidan päätyä ostamaan vihreää, noin metrin korkuista aitaverkkoa. Siitä kun kiepauttaa joka ruusun ympärille tuen, niin olis aika huomaamaton. Luulisin...  Parempia ehdotuksia saa heittää kehiin - ehtona on edullinen hankintahinta, sillä menekki on 14 kappaletta.

Pisaroissa piisaa päivästä toiseen. Kaikkineen vettä heitti viime viikon aikana 30,6 mm. Piisais vähäksi aikaa. Aurinkoa sekä lämpöä tarvittaisiin.

Mukavaa Juhannusviikkoa Sinullekin! Toivotaan leppoisampia kelejä Mittumaariksi - ettei tarvi murjottaa sateessa kuten Gargoyle!


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Sadetta, pisarakuvia ja uudet ruusut

Sade kasteli runsain mitoin, ei tarvita ainakaan viikkoon mitään kasteluja. Tihkuletku jäi vielä koeponnistamatta. Ehtii sen. Sateen välillä pitäessä taukoa kiersin kuvaamassa pisaroita. Ne ovat niin mielenkiintoisia!

Nojaan Sinuun!
Pisarat ovat kauniita - kuin peilejä. Tai kyyneleitä. 

Omenankukka suihkussa

Vesiliukumäki

Huomasin, etten ole paljastanut, mitä ruusuja tänne onkaan istutettu!  Blomqvistilta, Oulujoen taimistolta ja Kauppilasta sekä yhdeltä ihanalta ystävältä tuli melkoinen määrä tulevaisuuden toivoja.
Ihan listana vain, eikä edes aakkosjärjestyksessä - kanadalaisia ja verrokkeja:
MUOKS: hoksasin linkittää kanadanruusujen kestävyyskokeen sivujen kuviin ja tietoihin. Klikkaa linkkiä nähdäksesi kuvat ja tiedot  - se avautuu uuteen välilehteen.

AdelaideHoodles 2 kpl
Champlain 2 kpl
Cuthbert Grant 2 kpl
Emily Carr 2 kpl
Hope for Humanity 2 kpl
J.P Connell 2 kpl
John Cabot 2 kpl
John Davis 2 kpl
Luise Bugnet 1 kpl
Morden Belle 1 kpl
Morden Blush 1 kpl
Morden Centennial 2 kpl
Morden Fireglow 2 kpl
Morden Snowbeauty 2 kpl
Nicolas 2 kpl
Prairie Joy 2 kpl
Quadra 1 kpl
William Baffin 2 kpl
Aspirin 2 kpl
Rody 2 kpl
Baronesse 2 kpl
Henry Kelsey 2 kpl
Morden Ruby 2 kpl
Bonica 5 kpl
Lambert Closse 3 kpl
Sointu (rugosa)
Ilo (iso pensasruusu)
Alain Blanchard
Belle de Crécy (näivettyi purkkiinsa)
Duchesse de Montebello
Président de Sèze


Yhteensä 55 kappaletta!
 

Toivottavasti viikonloppuna sade vähän taukoaa, niin pääsee taas pihalle puuhaamaan. Kasvusto innostui saamastaan vedestä, että nurmen leikkuus on taas väistämättä edessä heti kun kuivahtaa. Samoin kitkeminen.

Koeruusujen maa  näyttää juurtuvan ja uutta kasvuakin jo näkyy. Hätäisimmissä on jo nuput, eli aurinkoa kiitos! Jännällä odotan ekoja kukkia, kasvuston tuuhenemista ja ruusumaan kukoistusta. Sitä on juhlallista kuvata ja siirtää tänne blogiin.

Pian siirrytään Juhannusviikolle! Kesäpäivänseisaus osuu tiistaille 21.6.
Siitä se syyspuoli sitten alkaakin :D