Siili vierailulla ja muuta hyvää seuraa

Johan tuttu tuhina kuului lintujen ruokintapaikan suunnasta. Siilihän se siellä etsi ruokaa. Hain pikaisesti kissanruokaa sisältä, mutta unohdin kameran sisälle. Kuva on viimevuotinen ja siilikin eri:

Pieni piikkinen puutarhaystävä!

Rauski-kissa heittäytyi uteliaaksi, mutta siili vähät välitti uteliaasta pikkukatista. Se tuijotti tiukasti takaisin, jolloin  Rauski katsoi viisaimmaksi vetäytyä pohtimaan uutta tuttavuuttaan kauemmaksi. Varmasti se havainnoi kuitenkin, että samoilla eväillä mennään. Mutta ilo oli nähdä siili taas ilonamme - sehän hävittää kesän mittaan melkoisen määrä etanoita, kotiloita ja jopa myyränpoikasia.

Perjantai oli mitä ilosin päivä, kun Karjalan Lentävä Muna & Kana ajoi pihaan. Toveri Hirnakan vuotuinen Pohjanmaaturnee parkkeerasi pihaan. Piipittävät laatikot pantiin tankkauksen ja huollon jälkeen yöpymään. Me rouvat istuimme hartaaseen kuulumisten vaihtoon kasvihuoneen eteen, ilta-aurigon säteisiin ja mustarastaan konserttiin. Kyllä oli mukavaa! Aamulla lähdettiin Särkän Perennataimistolle havuostoille. Jopa oli autossa puuta ja puskaa! Mukaan mahtui vielä ne piipittävät laatikotkin, ja turnee jatkoi Kainuun suuntaan.

Neuvoksenomenapuu eli Malus 'Echtermeyer' on täynnä punaisia nuppuja.

Muutoin kevät antaa odottaa itseään. Viime viikolla oli pari siedettävää ja aurinkoista päivää, mutta tänään harmaa tihkusade vallitsi maisemassa. Ja kylmyys. Sitä on tarjolla edelleenkin.

Silti iloa viikkoosi - kaivellaan taas välihousut kaapista ja mennään eteenpäin!

Silmut on kevään parasta antia!

Ihana päivä vapaata! Heräsin klo 5:15 ja hymyillen käänsin kylkeä herätäkseni kymmenen tietämissä uudelleen. Tuli nollattua univelat. Vasen lapa tuntui levon jälkeen paljon paremmalle, mutta en sitä alkanut rassaamaan. Se tarvii nyt huilia, joten puuhasin keveämpiä juttuja. Niin kuin kuvaamista ilta-auringossa.

Sorbus commixta 'Dodong' eli Tuurenpihlaja on suosikkini.

Silmut alkava aukeilla, mikä on keväässä ihan paras mahdollinen hetki! JOS minulla olisi pieni piha, mihin sopisi yksi pieni puu - se olisi Tuurenpihlaja. Olen ristinyt sen Pohjolan Palmuksi. Se on aikainen, siinä on upean suuri lehdistö ja se kukkii huikean suurin kukin. Syksyllä se menee ensin keltaiseksi ja sitten ihan tulenpunaiseksi. Se on myös hyvin kestävä. Mitä vielä voisi puulta toivoa - siinä on kauneutta joka vuodenaikaan!

Sulohelmipihlaja eli Sorbus prattii on toinen hurjan suloinen pihlaja!

Olen vähän sortuillut Sorbuksiin, eli pihlajien sukukunta on ollut keräilyn kohteena. Niitä on täällä kymmenittäin erilaisia. Yksi suosikeitani on sulohelmipihlaja kaikessa kauneudessaan. Kuvassa on sen viehättävästi vähän karvaisen oloinen silmu. Tästä ei puuta kasva, mutta viehättävän siro pensas kyllä. Osta ihmeessä omaksesi, jos kohdalle osuu! Harvoin sattuu kohdalle, mutta ehkä Vakka-Taimesta löytyy. Monet pihlajat täällä ovat harrastajien siemenkeruista kasvatettuja.

Kevään aikaisin lehtijä on seljapihlaja eli Sorbus sambucifolia.

Jos pitäisi valita yksi - se parhain - puusuku, niin minulle se on pihlajat. Paljon muutakin kaunista on, mutta tiukan valinnan edessä seison pyhien pihlajien puolesta.

Vallipienkistä nousee tulppaaneja, mutta siellä on myös paljon pioneita.

Jännäyksen kohteena oli myös syksyllä rakentamani Vallipenkki, jossa on rutkasti pioneita. Se on rakennettu ying-yang -kuvion mukaan, jossa toisessa puoliskossa on kiinanpionin eri lajeja. Toisessa on quad hybridien siementaimia eli Amerikanpioneita. Kaikki näyttäisivät nousevan - toivo on taas korkealla!

Kriminpioni eli Paeonia daurica ssp. daurica

Ihan uusia tuttavuuksia tuli istutettua, kuten kuvan kriminpioni. Toissatalvi tappoi massiivisesti yli 20 vanhaa pionia pihaltani, joten epätoivoissani olin lyömässä kinttaat tiskiin pionien suhteen. Vaan sitten tuli käytyä yhden pionimiehen luona, joka käänsi pään. Ja syntyi iso uusi pionimaa, Vallipenkki. Ja se näyttää talvehtineen erinomaisesti. Erityistä mielihyvää tunnen nähdessäni lajikkeen 'Maestro' nousevan punaisin piipoin!

Asiasta ruusuihin - olen maltillisesti poistellut talvisuojauksia ruusumaan päältä. Siellä on runsaasti elämää nousemassa! Tästä olen erityisen iloinen!

'Adelaide Hoodless'in silmut lupaavat taas upeaa kesää!

Tarkempi tonkiminen kertoi, että tasan kaikki muut paitsi ehkä 'Hope for Humanity' ovat hengissä ja pontevissa kasvufiiliksissä. Jopa viime postauksessa kuolleeksi tuomitut 'Morden Fireglow't on hengissä, kun syvemmälle kaivelin. Ja tuo ihmiskunnan toivo taisi olla väärää sorttia, kun se kukki julmetun suurin teehybridin kukin. Eikä ollenkaan googlettamieni kuvien näköisenä. No tällaista sattuu.

Leikoin vain varovasti kuolleen näköisiä latvoja typistäen ja heikoimpia versoja poistaen. Kaikista on paleltunut/kevät polttanut jonkin verran versojen latvoja. Talvi oli niin lauha, ettei eroa tullut tyvimultauksen ja tyvimultaus+rahkasammal+pakkaspeitto kokeilujen välille. Eli hyvin talvehti koko koeruusujen maa, ja saa nauttia toisen kesän ruusujen loistoa! Jännää odottaa, mitä toinen kasvukausi tuo tullessaan! Ruusut ovat nyt hyvin juurtuneita ja lannoituksella taataan kasvuvoimaa.

Kevättä Siperianpajussa, eli Salix schweriniissä

Kevät etenee hitaasti pohjolassa, mutta Siperianpaju kukkii ja lehtii jossain noin neljän metrin korkeudessa. Jännä kasvi tämäkin.

Iloa ja valoa kulkemillesi poluille! Minä saan huomenna parasta mahdollista seuraa, kun Hirnakka starttaa lentävän munatoimituksen Karjalasta liikkeelle saapuen tänne alkuillasta. Tiedossa on hyvää seuraa, puutarhan kiertoa, pari lasillista viiniä ja pajon porinaa! Onpa hieno päivä huomenna!

Ruusukauden aloitus

Muu maa on saanut lunta niskaansa, mutta ihmeen kaupalla tämä Pohjanmaan rantakaistale on saanut auringon lisäksi vain viiltävää pohjatuulta. En ole jaksanut paljon netissä roilata, saatika kirjoittaa mitään. Työ on vienyt suuren osan voimista lähinnä sikamaisen aikaisten aamuherätysten vuoksi. Sopeutumisprosessi on meneillään edelleen. Ehkä jo elokuussa olen aamuvirkku ihminen.

Viime vuonna juuri tällä päivämäärällä oli seljapihlajassa tämmöiset versot!

Kevään kylmyys on hyytänyt pihahommia. Kulottanut olen iltaisin, koska sitä voi tehdä vain pienessä aikaikkunassa lumen sulamisen jälkeen kenturoiden kuivattua siiheksi, kunnes kasvukausi käynnistyy. Lisäksi olosuhteiden pitää olla optimaaliset, eli ei sadetta eikä tuulta. Huononlainen kulotuskevät, sillä pohjoistuuli pitää pintansa iltakosteuden nousuun asti. Sitten ei tahdo enää kulokaan palaa.

Kasvihuoneessa on kevät. Viiniköynnös versoo vauhdilla, joten päätin siirtää ruusut sinne parempaan aurinkoon ja lämpöön.

Zilga selviää hyvin pienellä turvesuojalla talvet kasvihuoneessa.
Ekat maistiaiset saatiin viime kesänä ja hyvää oli!

Olin huomaavinani ruusuissa jo vuorokaudessa kasvun piristymistä. Nyt pitää lannoittaa niitä jo purkkeihinsa ja omajuuriset ruusut ajattelin purkittaa ensin isompiin purkkeihin. Istuttamaan pääsee aikaisintaan 10.6 tai kun kevät on näin myöhässä niin ties milloin ...

Huono kuva, mutta ruusuja ne on nauttimassa kasvarin olosuhteista.

Maestro asensi neljä automaattiavaajaa luukkuihin, joten päivisin ei lämmöt pääse nousemaan kohtuuttomiin. Öisin näyttää pysyvän plussan puolella. Täällä vähän helpotti yöpakkaset, vaikka ei niistä kokonaan eroon ole päästy.  Ennuste on kuitenkin tiistaista lähtien kasvukautta kohden eli lämpenevää. Viimeinkin.

Lisää ruusuja, nämä oli jo tullessaan hyvästi kasvussa. Laitimmaisena
vasemmalla paljasjuurisina tulleet ja purkkiin istutetut.

Ruusujen taimilla menee siis hyvin, ja niillä on ainakin kuukausi aikaa versoa ja juurtua ennen istutusta. Siirtelen niitä väljemmin laatikoihin, jotta saan ne sitten istutusvaihessa irti toisistaan versoja katkomatta.

Projekti käynnistyi maataistelutoimin - työnimi Ruusumaa 2A on kuopastu alkuun!

Maa oli yllättäen sulanut kasvarin edustalla, joten pääsin repimään mansikkakankaan siitä päältä pois ja kääntämään talikolla maata poimien satunnaiset juolan juuret pois. Alue on ollut katettuna mansikkakanakaalla, mutta yhdestä kohdin kankaassa on ollut reikiä joista juola pilkisteli.

Tämä kuva on otettu 1.5.2017 joten äkkiä routa päästi kuitenkin otteestaan.

Kasvualustan syvyys on tuossa noin 30 senttiä, joten tuosta viereisestä kasasta heittelen lisää multaa. Lisäksi haetaan turvetta ja palanutta hevonpaskoo. Tavoite on 60 senttiä kasvualustan syvyyttä. Pohjamaa on hiekkamultamaata ja alta löytyy hiekkaa. Aurinko pääsee koko päivän paistamaan ja pohjoinen kantti löytyy edellisen kuvan vasemmasta yläkulmasta. Siellä on metsää suojana. Ihan loistopaikka ruusumaalle!

Projektin aloituksen palkitseminen tuli hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla:

Kasvihuoneen edustan jakkaralla kätten työn jälkeä katsellen
lasillinen valkoviiniä. Mustarastas konsertoi ja olin onnellinen.

Puutarhakausi on siis virallisesti avattu. Koitan iltaisin vähän jaksaa omassa puutarhassakin. Onneksi Maestro hoitaa kotihommia ja ruokapuolen huollossa menen helpoimman kautta. Palvelu on heikentynyt, joten muu perhe saa ottaa asioita hoitaakseen. Tämä kesä on erilainen, mutta olen todella iloinen näistä kesätöistäni!

Lämpöä ja valoa poluillesi - kevät koittakoon vihdoin!

P.S. Ruusumaa 1:n talvisuojaukset on edelleen paikoillaan. Olikohan Briteissä sääntönä, että talvisuojaukset puretaan kun onnenpensas kukkii. No ei kuki vielä - joka päivä tarkistan!

Taivaallinen sunnuntai!

Onneen tarvitaan kuulemma jotain mitä tehdä, jotain mistä unelmoi ja joku jota rakastaa. Minä sain tänään kokonaisen päivän puuhata omassa pihassa ja rakennella unelmia! Löysin vaikka mitä penkkipunnertajia ja jopa ne ensimmäiset krookuksetkin!

Kirsikka on ihan piukassa kukkanuppuja! Tämmöistä odotettavissa ensi kuussa!

Perennapenkit saivat kevätsiivousta ja kitkentää. Syksystä ei tule enää niin tarmokkaasti kitkettyä, ja rikat on sellaisia veijareita, ettei ne lopeta kasvuaan kylmien myötä. Ihan varmasti kasvavat vielä salaa hangen allakin! Eli puuha oli sangen hidasta, mutta tuloksellista. Sain suuret osat perennamaita putsattua. Leikoin vähän puskiakin ja kärräsin ryönät kompostoitumaan. Varjopaikat olivat vielä jäässä.

Kuolanpionin versoja nousee punaisina maasta. On ne aikaisia
ja suorastaan hurjan näköisiä!

Kivasti perennapenkeistä puskee jo versoja, eli talvehtiminen näyttäisi sujuneen. Tästä iloitsin suuresti! Viime kevään fiillikset samoissa puuhissa oli ihan toisenlaiset. Olen vain istuttanut niin paljon uusia juttuja, että en tahdo muistaa mitä missäkin on! Talvi jotenkin kummasti nollaa muistin.

Karvaiset kylmänkukat lumoavat!

Säätila oli viitisen astetta plussalla ja aurinkoista. Välillä tuuli kylmästi, mutta vaihdoin sopivasti suojaisemmille kanteille puuhailuani. Ruusut kannoin tallista ulos, ja illalla vein ne takaisin talliin. Juoksutan niitä nyt viikon verran ulkoilemassa, kunnes lämpenee niin että saavat jäädä ulos. Istuttamista haaveilen vasta kesäkuun alun jälkeen.

Taas alkaa uusi viikko ja uudet haaasteet ovat edessä. Keveitä askelia poluillesi. Eiköhän tässä kelit ala pikku hiljaa lämmetä. Yöpakkasten loppumista toivon!

Ruusuisia unelmia postipakettina

Juuri ennen töistä lähtöä kännykkä piippasi viestiä, jotta olis paketti haettavana. Tiesin odottaa Ruusukummin masinoimaa Kordesin ruusukimppaa, mutta tulipa se äkkiä perille! Kurvasin noutamaan pakettia:

Tämmöiset lähetykset on niitä ihan parhaita!

Tuhti paketti täynnä ruusuja! Eipä ollut iltapäivällä vaivanneesta väsymyksestä hahtuvaakaan jäljellä, kun auoin paketin antia näkösälle!

Todella huolella pakattu elävä lähetys tuli aivan priimana perille.

Varovasti fylllinkejä sivuun siirrellen löytyi Kordesin herkkujen listalta vaivalla valitut yksilöt. Oli niiiin vaikeaa valita sopivat ruusut huikeasta tarjonnasta. Ja nyt ne ovat täällä!

13 tulevaisuuden toivoa.

Nyt on 50 kappaletta uusia ruusuja odottamassa istutusta. Kevät oli tänään lämmin ja huomisesta on luvattu vieläkin lämpimämpää. Sitten palataan taas vanhoihin asetuksiin kylmyyden keskelle.

Istutin syviin ruukkuihin Tantaulta tulleet paljasjuuriset ruusut. Aina vain ihmettelen, miten ryhmäruusujen kuivan näköiset ja hiusjuurettomat juuret jaksavat puskea kasvua!?! Ne on jotenkin niin puolikuolleen näköisiä, vaikka versojen silmut ovat selvästi elossa. Tämä on mulle niitä ruusujen ihmeitä!

Uudessa keväässä on nämäkin sinivuokot. Saivat tänään nuppunsa auki!

Olen nauttinut töiden tekemisestä. Kaupungissamme on viheralueiden hoitotöitä tehneet puutarha-asioista täysin tietämättömät miehet. Se jotenkin näkyy. Sanoisinko diplomaattisesti, että vuosien korjausvelkaa on. Minulla on koko kesä aikaa jättää korjaavia merkkejä ja tehdä dokumentaatio kustakin kohteesta - kuinka niitä pitää hoitaa vuosittain. Sille on ilmiselvästi tarvetta!

Mutta hei sentään - ihan mahtavaa tehdä töitä ulkoilmassa ja ihailla kätten työn jälkeä! Minusta liikkuva ja hyvin itsenäinen työ on just parasta. Ei olis enää minusta toimistossa näpöttämään. Tosi virkeä vaihtelu on vetää neonkeltaiset työvaatteet turvakenkineen, kasata auton perään lasti puutarhatyökaluja ja painua töihin. Paskakeleillä voin vaihtaa mielipidettäni. Onneksi vaihtoehtona on siisteissä sisätiloisa kasata dokumentaatiota tuleviin tarpeisiin.

Iloa ja valoa Sinulle - olet sen joka tapauksessa ansainnut!

Toukokuussa viimein kasvukauden merkkejä

Se on sitten Toukokuu. Nimensä  mukaan kylvökuukausi, mitä on nyt vähän kehno uskoa.  Päivä valkeni kuitenkin aurinkoisena, joten kipaisin kierrokselle puutarhaan. Ja jopas jotain - aivan kuin kasvitkin olisivat kärsimättömästi odottaneet jääkuoren sulamista ja aurinkoa!

Paahteisen eteläseinustan ekat nuput kuuluvat sinivuokolle.
Vielä ne eivät jaksaneet pinnistää auki asti. Ehkä jo huomenna!

Krookuksia en ole nähnyt vielä missään, mutta vuokot aloittavat. Kuvan sinivuokot pisimmällä, mutta valkovuokot olivat nousseet myös vaahteranlehtien suojissa.

Keltavuokot yllättivät ollen pitkällä kasvussa. Muutama nuppukin jo näkyy!

En vielä löytänyt kirunkannuksia, paitsi jalokirukannus näkyy nousevan nuput ojossa. Kasvukausi siis sittenkin ja viimein käynnistyy! Talvituhojen määrää on huono arvioida vielä, mutta näyttää erittäin lupaavalta!

Puuvartisilla on ollut helppo talvi. Hyvin talvehti ekaa kertaa myös aarteeni
Acer pseudoplatanus 'Atropurpureum' eli rusovuorivaahtera. Se on erikoisen upea!

Perenna-aarteiden odottelua vielä piisaa. Talvi hauskasti nollaa muistin uusien istutusten osalta - monta yllärikasvia nousee, joiden laput on tiukasti jäisessä maassa. Pitkään piti raapia tämänkin keltaisen kummajaisen kohdalla aivojen muistikorttia ennen valkenemista:

Meconopsis napaulensis eli satiinivaleunikko. Se ei yleensä ehdi kukkia
Suomen kesässä, mutta voihan se yllättääkin. Ja lehdistö on nätti.

Sitten siihen herkullisimpaan osioon, eli sain käärittyä jäähän juuttuneen jyrsijäverkon pois ruusumaan ympäriltä. Sitten oli helppoa tutkia jo hivenen sulaneita tyvimullituksia. Kanadalaiset noin suurin piirtein ovat pärjänneet hyvin -  mutta jännitinkin ryhmäruusujen pärjäämistä:

Tyvimullituksen suojassa varsi on vihreää eli elossa! Tämä on hurmaavasti
ja jatkuvasti kukkinut 'Aspirin', johon ihastuin  rakastuin ihan täysillä!

Talven aikana pohdin uusien ryhmäruusujen hankintaa, sillä ne lumosivat valtavalla kukinnallaan. Järki huusi vasempaan korvaan lujaa, että odota yksi talvi katsoen kuinka ne entiset koepanokset talvehtii! Sitten klikkailin itseni Tantaun ja Kordesin sivuille "vain katsomaan" minkälaisia muita ryhmiksiä on tarjolla. Sitten tukin korvani virtuaalipumpulilla, joka vaimensi järjen äänen tehokkaasti. Ja tein tilaukset. Ainakin tänä talvena ryhmäruusut ovat talvehtineeet, joten jatkoa seuraa Ruusumaa II:n muodossa. Sen piti suunnitelman mukaan olla valmis tähän päivään mennessä, mutta kevään tulo ei ollut sitä mitä piti. Siis tilanne on tämä:

Siinähän se on... RoseGarden II ja multakasan jämät. Kunhan maa sulaa, niin
poistan mustan muovin, talikoin mahdolliset juuririkat ja alan kunnostamaan maata.
Istutus on kuitenkin vasta kesäkuun puolella, mikäli kelit sen sallii.

Tuota istutusta on suunniteltu pitkään ja hartaasti. Ruusukummi sparrasi huikeasti tarjoten kokemuksensa ja tietotaitonsa. Opin rutkasti asioiden suunnittelusta, värien sommitttelusta ja järkevästä sijoittelusta sähköpostin "kirjekurssilla" Ruusukummin kanssa! Koeruusujen penkeissä tein heti kättelyssä sellaisen kardinaalimunauksen, että jätin hoitokäytävät tekemättä. Nyt saan pohtia jälkikäteen miten asian ratkaisen loikkimatta ruusujen seassa.  Ja tietenkin olen istuttanut narsisseja satamäärin sinne sekaan, mikä ei helpota asiaa. No kukkikoon kerran ja sitten niitä siirrellään tarpeen mukaan.

Minä olen hurjan täpinöissäni kaikesta! Kasvukausi sittenkin alkaa - päivittäiset löytöretkeilyt puutarhassa on ihan parasta keväässä! Mikähän muu voisi antaa yhtä riemukkaita fiiliksiä jokaiseen päivään, kuin versova kevät puutarhassa? Huomenna tulee toinen ruusutilaus ja työtkin alkavat. On tosi kivaa päästä puutarhuroimaan oman kaupungin istutuksiin. Olis vähän ideoita...!

Vappu on siis vietetty loppuun. Grillauskausi aloitettiin, vaikka hemmetin kylmä tuuli sieltä Siperian perukoilta viilensi tunnelmia. Edes grillin lämpö ei kovin kauas kantanut. Enempi oli siinä tuulessa työtä saada grilliin riittävästi lämmintä. Vaan hyvää tuli!

Maissia, itse marinoituja kalkkunan fileen palasia, vegaanisia makkaroita,
Halloum-juustoa ja pekonia. Lisänä salaatteja ja perunakiusausta. Oli hyvää,
mutta sisällä syötiin ilmastollisista syistä.

Tavallisesti grillatessa nautin lasin valkoviiniä ihan iloiseen fiilikseen, mutta jätin tänään välistä. Hampaat olisivat kaliseet viinilasia vasten, joten odotellaan lämpimämpiä kelejä siihen iloon. Kuvan tausta ei ole ylivalottunut, vaan siellä on tasaisen valkea hanki takana.

Iloista viikkoa sinulle kulkemillesi poluille! Kevät huumaa, mutta toivotaan lämpeneviä kelejä sekä auringon paistetta. Kasvitkin ovat odottaneet sitä.