Puutarhavuosi 2020 haaste

Minna Hiidenkiven puutarhasta haastoi taas ihanasti muistelemaan mennyttä kesää. Kiitos
kovasti inspiroinnista ja katsokaamme nyt taaksepäin kuvien keralla.

Aina ilolla ja hyvällä sykkeellä! Kuvassa ruusu 'Ilo'.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

En rakentanut yhtään mitään uutta aluetta. Ihan poikkeuksellista tekemättä jättämistä! Energia
kului aika tasan töissä tekemiseen, joten oma puutarha jäi ilman kehitystoimia.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Hyvinkin tarkasti, kun en ollut suunnitellut mitään - enkä sitten rakentanutkaan mitään.
Kaikki entiset nousivat ja kasvoivat tyynen rauhallisesti. 

Iris 'Black Form' kasvoi entistäkin suuremmaksi puskaksi.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Hyvin vähän entiseen verraten. Ryhmäruusuja tilasin Tantaulta, mutta ne taisi jäädä liki ainoiksi.
Tai noh - sitruunapihlajan ja arnoldinpihlajan istutimme äitini muistotilaisuudessa muistopuiksi
hänelle. Himpun retkahdin pelargonioihin, joista olikin paljon runsaskukkaista iloa.

Taisin vähän hurahtaa pelargonioihin, vaikka ne onkin mummojen kukkia!

4. Menetitkö kasveja?

En mitään surettavan merkittävää. Talvi oli leppeä ja armollinen. Semmoinen epätalvi.

Pionit säästyivät talvelta ja kukoistivat aivan uskomattomasti!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Huvimajan, johon saa grillin. Nyt grilli on kuusten alla - suojassa siis sekin. Grillaaminen on
kesässä tosi isossa osassa ruoanlaittoa. Ihan kesän nautinnollista parhautta!

Grillaus on kesän ilo ja nautinto! Monta antoisaa hetkeä
on vietetty porukassa antimista nauttien.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinuan kesästä 2020?

Töissä kesäkukkien aivan valtava loisto koko kesän, sekä uskomattomat puistojen
parannusprojektit. Oli tosi hyvä kesä töissä, ja jälki näkyy vuosikausia eteenpäinkin. Kotona
oli enemmän nolosti nollavuosi, tai jopa miinuksella.

Kesäkukat menestyivät parhaiten ikinä! Olin ylpeä!

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Tarjolla on vain antisaavutus siitä, että kivipuutarha pääsi ryöstäytymään täysin villiksi. Pakko
korjata asia heti määrätietoisesti ensi kaudella. Ensi kesänä pystynen pitämään kesäaikaa jopa
lomaakin ainakin pari viikkoa. Syksymmällä sitten loput.

Viidakoksi se päätyi... kuva elokuulta.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kaippa ne ryhmäruusut, kun olivat ainoita ostoksia :D

Mirato oli uusia hankintoja. Luultavasti se pärjää täällä...

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Rinta rottingilla vastaan ei. Tällä kertaa oli helppo vastata tähän!

Aika näyttää kuinka uusi lajike Centr'O'Rose pärjääkään.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ruusuthan ne taas kukoistivat ihan hurjasti. Ei se kyllä yllättänyt, mutta tuotti kovasti mielihyvää!
Oikeastaan kaikki kukkivat kasvit kukoistivat ihan hurjasti, kiitos suotuisan kesän!

Ruusumaa pursuili kukkia ja värejä. Ihana!

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Rikkaruohot. Ne jaksoivat pinnistää! Säät kaikkinensa hellivät tasaisin satein ja paistein, mikä oli 
poikkeukselllista viime vuosiin verraten. Rikat(kin) kiittivät.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Sangen vaatimaton ruusutilaus oli ainoa investointi. Puutarhamatkailu olisi ollut niiiin ihanaa,
mutta koska korona, niin mihinkään en tietenkään nokkaani pistänyt. Ehkä ensi vuonna...?

Ruusut on aina mun rakkauteni!

13. Mitä opit?

Olemaan armollinen itselleni. Kun ei jaksa ja kerkeä... niin ei vaan jaksa ja kerkeä.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta....

Kunnianhimoisin suunnitelmin korjata edellisen kasvukauden laiminlyönnit! Tosin töissä on paljon 
suurempia unelmia rhodo- ja hortensiapuiston perustamisessa, sekä vähintään yhden ruusupuiston 
rakentamisessa. Ehkä ne suuret unelmat on siirtyneet omalta tontilta isommille peliareenoille.

Ruusut saavat kasvurauhan kukoistaa

Haateen säännöt:

1. Kerro keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen
osallistuneiden listalle.

Minä haastan mukaan Hirnakan Hirnakan Torppa-blogista,
Navettapiian Navettapiian Puuhamaa-blogista ja Between Rikkaruohoelämää-blogista.

Taas valkeeaata Joouuluuuuaaa!

 Tulihan se sieltä - valkoinen Joulu. Täpärälle meni, mutta aatonaaton iltapäivästä alkoi hiutaloida lunta, ja sitä jatkui koko yön yli. Aamulla oli ah niin valoisaa ja puhtaan valkeaa! Siitähän se joulumieli alkoikin.

Rieko nauttii täysillä lumessa pelmuamisesta.

Töistä väsyneenä nukuin vahingossa kymmeneen asti aattona, mutta mitäpä väliä sillä on kun ei sen kummempia seremonioita ollut tiedossa. Pienen kinkun lykkäsin uuniin hautumaan kypsäksi. Sitten piti lähteä tepastelemaan ulos pehmoisen puhtoista luontoa ihailemaan.

Maailma oli kuin mustavalkoisessa leffassa

Joki solisi iloisena, ja maailma oli viimeisen päälle kaunis. Puut kantoivat ohutta lumikerrosta tehden näkymistä ihan pumpulimaisemaa. Oli ihan tyyntäkin, joten puut säilyttivät koristeensa hyvin.

Silta yli mustan veden

Kuvaan kuuluisi iloinen veden solina

Kun joki oli tervehditty, niin askeleet veivät omaan Kärppäniemen ikikuusikkoon. Varjoni Rieko oli tietenkin seuralaisena, mutta kissat pysyivät mieluiten sisällä lämpimässä.

Arbetorumin läpi lumisia katajia ja huurteista riiheä tervehtien

Lumi narisi jalan alla, mutta maa oli sulaa joustaen jokaisen askelen alla. Metsässä pehmoinen sammal oli lempeää kulkea. Tiheä kuusikko oli päästänyt vain ohuen lumikerroksen verhoilemaan mättäitä.

Kapean serbiankuusen viereltä käy polkuni satumetsään

Lumi sai metsän soimaan hiljaisuuttaan. Tutut tiaisten vislauksetkin jotenkin vaimenivat lumipeitteisten oksien luodessa ajattoman ja iättömän tunnelman.

Sammalia ja mustikanvarpuja. Isolahti pilkottaa runkojen takaa.

Minulla on oma polkuni tuolla puolen hehtaarin satumetsässä. Lumesta sai lukea muiden kävijöiden jälkiä. Oravia, jäniksiä ja myyriä näytti loikkineen omia reittejään.

Vene rannassa odottaa sekin seuraavaa kesäkautta.

Sielunrauhan paikkani Isolahden rannassa. Jäässä on lahti.

Mieli virkistyneenä ja lumisesta maisemasta haltioituneena tassuttelin takaisin pihamaalle. Vihdoin tuli lunta, ja näyttäisi hanget hiljalleen lisääntyvän ja lämpötilan puolesta säilyvän ilonamme. Erityisesti toive valkeasta Joulusta täyttyi.

Punahatusta muutos lumihatuksi.

Kuinkas sulle kävi - saitko sinäkin valkean Joulun? 

Ja vielä viimeiseen kuvaan - vuoden viimeinen kylvös on tehty. Kaveri lähetti keltahevoskastanjan (Aesculus octandra) kastanjoita sekä punatammen (Quercus rubra) ja pilaritammen (Quercus robur 'Fastigiata') terhoja. Ne odottaa hangen alle kylvettyinä ja jyrsijöiltä suojattuna itämistä ensi kesänä. Siinäpä sitten tulevaisuuden toivoja satamäärin.

Aina kylvöt mielessä!

Iloa ja Valoa loppuvuoteen! Odotettu talvi lumineen on vihdoin täällä lämpimällä rantakaistaleellakin. Koronasta huolimatta pentukaarti tulee huomenna yhteisen pöydän äärelle viettämään Joulua. Kävivät koronatestissä, että uskaltavat tulla. Emme siis huolehdi taudeista, vaan vietämme yhteistä juhlaa.

No voi jösses sentään kun joulu on jo ovella!

Kuulen koputusta korvieni välissä - en ovelta. Joulu on tuossa tuokiossa taas käsillä. Mitäkäkö olen saanut valmiiksi?

Lanttulaatikot tänään lykkäsin uuniin. Valmista tuli helpolla valmiista lanttusoseesta. Heitin minikokoisen neljän kilon (aiemmin seitsemän kilon) kinkun sulamaan. Pienihän se on, mutta lapset ämpyilivät koronariskiä ja uhkasivat olla tulematta jouluksi. Kuka sitä samaa potkaa järsii vuodesta toiseen?

Sitten lapset keksivät, että käytyään koronatestissä voisikin tulla vietämään perinteistä joulua turvallisesti tänne. Tulokset tulisivat aatoksi. Onneksi on pakastimessa rehdin kokoinen kappale naudan paistia, joten kinkku ei lopu kun on paistia tukevasti mukana. Ei täältä ruoka lopu, vaikka olisikin taas normikattaus reilulle kymmenelle hengelle. Onhan se joulu kuitenkin ihana perhejuhla, joten kiitollisuudella otetaan vastaan koronasta huolimatta!

Leivinuuni on aina hauduttanut kinkut ja paistit ansiokkaasti.

Minä vedän töissä täysillä tasan aatonaattoon asti. Silloin perinteisesti pidetään lyhyempi päivä lopettaen ajoissa. Komennetaan porukka joulun viettoon, ja poistutaan viimeisenä itsekin. Seuraavan kerran näytän nenääni töissä vasta loppiaisen jälkeen. Pidän kesälomat nyt pois.

Jäätyvä joki

Kelit on tosi kaukana jouluisesta. Välillä on vähän ripsaissut lunta, mutta perään on heittänyt vesisateet. Maa on mustaa ja niin on päivätkin. Tänään on talvipäivän seisaus, joten valoisampaan päin lähdetään hitaasti. Tulisi nyt ensi se talvi!!! Tää pimeys niin syö voimia. Edes sentti lunta pelastaisi paljon valoisuudessa.

Merikin on ihan jäätön ja tyrskyävä

Mutta näillä taas mennään. En ole jouluihminen ollenkaan, mutta vuodenvaihteen vapaa tuottaa ison huokauksen. Takana on intensiivinen kausi, jonka haluan nollata pois ennen uusia haasteita. No nekin on jo suunniteltu ja tilattu valmiiksi, joten saa luvan hengähtääkin.

Pistin sitten lusikkani uuteen soppaan, eli katoppa kotonakuuhkaajia. Niin hullu idea, että oli pakko lähtiä mukaan!

Joka tapauksessa jokaiselle hyvää Joulunaikaa! Minä ajattelin nukkua vuodesta toiseen pitkään ja hartaasti. Siinä sivussa vietetään pentujen kanssa hyvän ruuan äärellä tovi jos toinenkin.