tiistai 31. toukokuuta 2016

Ankaraa pähkäilyä ja istutuskartta

Pihalla jöpöttää kymmenittäin ruusuja purkeissa odottamassa istutusta. Tänään siirsin purkkiarmadaa toiseen paikkaan pois ruohonleikkuun tieltä. Ihastelin topakoita taimia ja uusia versoja. Himottaa päästä istuttamaan!

Valmistautumisen olen aloittanut jo hyvässä ajassa tekemällä taulukkoa lajikkeiden väreistä ja korkeuksista. Samalla olen piirrustanut paperille istutuskaaviota. Sarakkeissa on tumman punaiset, vaaleanpunaiset ja pinkit, oranssit sekä valkoiset/kellertävät. Pitäisi saada jokin järjestys aikaan.

Photogram.in sivustolta kuva. Tämmöinen sommitelma ei ole sitä mitä haluan.

Ruusut ovat aina kauniita, mutta värisommittelussa pitäisi pystyä huomioimaan niiden vaikutus toisiinsa. Värit voivat korostaa toisiaan tai kilpailla. Yhdistävänä ja pehmentävänä on ruusunlehtien vihreys. Ajattelin nitoa sommitelmaa myös reunuksen ympäri kiertävillä perennoilla. Vähän kuin taluun kehykset. Perennoiksi olin ajatellut mielellään kevätkukkivia tai lehtiperennoja, jotta ruusujen loistoaika olisi todellakin vain ruusuille. Perennat voi istuttaa milloin tahansa - vaikka ajan saatossa jälkikäteen. Poimulehtiä, kurjenpolvia, ruusujuuria, sammalleimuja ja tädykkeitä. Sekaan keväisiä pikkusipuleita. Ruusumaa on keväällä vapaata maata kukoistaa.

Tässä on taas vähäsen jotain siihen suuntaan. Kuva forums2.gardenweb.com

Visoitani olen hakenut tutustumalla ruusuihini netin kautta. Kuvahaut ovat erinomaisen antoisia. Muistan kyllä, että täällä pohjan perillä ei välttämättä loisto ole samaa kuin Englantilaisissa puutarhoissa. Homma voi onnistua tai sitten kitua vain. Toisaalta yöttömän yön valo voi tehdä ihmeitäkin. Ikävä kyllä - samoin talvet, josta syksy sujuu yleensä lumetta vaan ei pakkasetta. Kokeilematta ei tiedä. Tämä on mukavaa ja tooosi jännää!

Säätiedotus lupaa näiden muutaman tavattoman lämpimän päivän jälkeen selkeästi viileämpiä kelejä. Täällä hyvin usein kesäkuun alussa käy hallat.  Ei aina, mutta kesäkuun 10:ntä päivää pidetään jo turvallisena istuttaa ulos kesäkukkia. Eli ei ole kiirettä istuttaa. Tätä toistan itselleni joka päivä :D Puran patoutunutta istutusintoa excelöimällä ruusujen ominaisuuksia ja piirrustamalla istutussuunnitelmia. Ei ole pienintä käryäkään siitä, vaikuttaako se mitenkään positiivisesti lopputulokseen...

Minun elämäni mietelmä on Antoine de Saint Exuperyn kirjasta Pikku Prinssi: "Silmät ovat sokeat, vain sydämellään näkee hyvin". Samasta kirjasta löysin ruusuprojektiini sloganin - "Se aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle."

Pikku Prinssi - meille vähemmän tosikoille antoisa kirja vuodesta toiseen
Kuva wikipediasta

Vielä muutama päivä lämmintä hellettä ja sitten paluu normikesään. Toivottavasti viileys on tilapäistä ja kesä jatkaa kulkuaan. Hauskaa viikon jatkoa kulkemallesi polulle!

lauantai 28. toukokuuta 2016

Viihdettä ja hikistä puurtamista puuttuvien senttien kanssa

Hyvän Ystävän kohtaaminen on aina voimaannuttavaa. Torpan Armo rantautui eilen illalla pihalle tuoden kolme uutta kanaa Kukkenheimin henkilökuntaan. Niistä myöhemmin lisää. Ilta ja yö kuluivat ihan siivillä, paljon jäi vielä päivitettävää.  Myöhään kukkumisen johdosta nukuttiinkin pitkään, tehtiin sitten yhteisvisiitti Särkän perennataimistolle ja Hirnakka jatkoi matkaansa mutkan kautta Karjalan kunnaille takaisin. Pitää uusia pitemmän kaavan kautta - nyt meni vähän pikaiseen.
Ruusumaa on edelleen sama, hyvin tylsän näköinen mullos, joten kuvituksena 
Trillium erectum eli punakolmilehti  joka taas on yksi viehättäviä kevään kukkijoita.


Vieraiden jatkettua kiireistä matkaansa jatkoin ruusumaan nujakointia istutuskuntoon. Levitin kolme ämpärillistä tuhkaa hyvin maatuneen turpeen päälle ja kiusasin vanhan jyrsimen taas käyntiin. Kuovitin niin syvään kuin jyrsin ikinä pystyy. Mittausten mukaan se uppoaa max. 40 sentin syvyyteen. Sitten aloitin hikisen urakan lapioimalla taas reunojen ojat ja keskikäytävän auki. Pohjanmaalle viimeinkin ehti kesälämmöt, joten urakkaa tein naama punoittaen ja hiki otsalla. Sääskiparvi huomioi myös potentiaalisesti läsnäoloni.
Prunus sargentii eli rusokirsikka ei kukkinut vielä tänäkään vuonna. No ehkä ensi vuonna...

Ilokseni rikkaruohojen juuret useasti myllätyssä ja pimeydellä kiusatussa kasvualustassa ovat selvästi huonovointisen näköisiä. Turppaikko on möyhentynyt hyväksi mullaksi, jossa edelleen on myös elinvoimaisen näköisiä juolan juuria. Rautaharavan kanssa muovasin penkkejä vähän "sianselän" muotoisiksi, ettei vesi jäätyisi missään olosuhteissa penkin päälle.
Pulsatillat eli kylmänkukat ovat niiiiin hempeitä!

Lopulta tein tiivistystä ja ihan mittatikun kanssa kasvualustan syvyyden mittausta. Parhaimmillaan se on 45 senttiä syvää, mutta muotoilun vuoksi laidoilla vain vähän vajaat 40 senttiä. Pohdin ongelmaan ratkaisua. Ilta-auringon paistaessa lämpöisästi keksin, että istutettavien ruusujen kohdalla kaivankin syvän istutuskuopan joka ruusulle, eli syvennän kasvualustaa sieltä perusmaan puolelta. Pidin itseäni hyvinkin nerokkaana :D Yksinkertaista ja toimivaa - näin toivon.

Jos joku ihmettelee armotonta paneutumistani kasvualustan rakenteluun, niin perustelen sitä sillä että maata on vain hankala parannella jälkikäteen kun ruusut on istutettu. Kun sen nujakoi kerralla kuntoon, niin se vastaa tarpeisiin koko elinkaarensa ajan. Vuosittaiset hoitotoimet ylläpitävät sitten hyvää kasvuvoimaa. Mutta kyllä hitto vieköön 50 sentin kasvualusta ON valtava!
Pärskäjuuret ovat kasvaneet vauhdilla ja viihtyvät!

Ruusun taimet ovat melkein kaikki hyvävoimaisia purkeissaan. 'Adelaide Hoodless', 'Belle de Crecy' ja 'William Baffin' eivät ole kuolleita, mutta eipä juuri kasvata silmujaankaan. Ehkä ne on myöhäisempiä kuin muut? Ensi viikolla saanen Särkän Perannataimiston avustuksella tilauksesta pois jääneet ruusutkin. Näin toivoisin.

Illalla selän taas kyetessä johonkin, käyn peittämässä mustalla muovilla taas ruusumaan. Ainakin viikko hautomista pimeässä tekee tuohoja ei-toivotuissa rikkiksissä. Istutuksella ei oikeasti ole kiirettä kuin vain omassa mielessäni.

Leppoisaa sunnuntaita, pysähdy sinäkin toviksi nauttimaan puutarhastasi!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Ongelmia ja ratkaisuja

Tänään taas aukaisin mustalla muovilla katetun tulevan ruusujen koemaan. Käynnistin vanhan jyrsimen ja mylläsin taas turppaikkoa. Tiivistetystä maasta tehdyn mittauksen jälkeen kasvualustan syvyys jää peräti 10 senttiä miinukselle tavoiteltavissa olevasta 50 sentin kasvualustasta. Se on ongelma.


Maestro ajoi traktorin etukuormaajalla turpeen ja soran sekoitusta, mutta ei sitäkään voi loputtomiin maahan laittaa. Saantikin on joitakin kuutioita vain. Tarkoitus on hakea turvetta huomenna pari kauhallista lisää, laittaa tuhkaa mukaan ja taas jyrsiä sulkien viikoksi taas mustan muovin alle. Sitten koittaa istutus - se ihanin finaali!

Päädyin ratkaisuun, jossa istutan ruusut noin viiden sentin syvyyteen ja hankin multakuorman jossain vaiheessa, jolla katan puuttuvan 10 senttiä. Näin ruusut ovat lopulta riittävän syvässä kasvualustassa ja riittävän syvään istutettuja. Yhtälön pitäisi toimia. Se ehkä voisi olla edukkaampikin ruusujen kannalta, että syvä istutus tulisi siinä kasvukauden aikana niiden ollessa nyt vasta taimia. Tämä on ihan puhdasta spekulaatiota ja voin olla ihan metsässäkin ajatukseni kanssa. Nyt ei vain ole varaa ostaa sitä multakuormaa, joten selittelen itselleni mieleiseksi asiat :D Ehkä se toimii kuitenkin...

Hivenen kuumottaa tuo ruusupurkkien armeija. Jokin järjestys pitäisi  keksiä. Hurjimmissa visioissa tuon ruusumaan välikäytävän yli tulee ruusukaaret. Niihin sitoisin sitten köynnösruusut. Katsotaan mikä visioista toteutuu. Muokattavaa on nyt niin paljon, että hifistely jää tuonnemmaksi.

Kevät etenee nyt viimeinkin ihan rivakasti Pohjanmaallakin. Illasta alkoi lämpenemään ja suotuisia kelejä on luvassa näiden vesisateiden ja kylmien jälkeen.


Hyötymaa on kutsunut viime aikoina. Varhaispottu pantiin jokunen viikko sitten ja se on jo päällä. Toissapäivänä pantiin talvipottu ja lukuisat siemenet odottavat kylväjäänsä. Kevät on todella intensiivistä aikaa. Koitan ehtiä kaikkea siellä ja täällä. Perennamaiden paikkauksetkin odottavat istuttajaa. Paljon talvi teki aukkopaikkoja, joiden korvaukseen olen hankkinut taimia. Nekin odottavat istuttajaansa.


Iloista loppuviikkoa jokaiselle blogissa kävijälle!

PeeÄääs: Metsätontun ruusutarha blogissa oli kanadanruusujen nimien historiaa - käy katsomassa, minä opin uutta sieltä!  

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kotkojen kesäkausi avautui

Tiluksillamme on kotikanala. Kanoista haaveilin varmaan pian 10 vuotta, mutta Maestro ei lämmennyt ajatukselle kanalan rakenntamisesta. Silloin talossa oli vielä hevosia, mutta hevosia ja kanoja ei voi pitää samoissa tiloissa kanatäin varalta. No hevoset lähti ja niiden talli jäi tyhjilleen (= täyttyi älyttömän äkkiä kaikella roinalla...)
Kiuruveden kanoja - Täplä ja Sysi


Aikaa kului, eikä kanalaa kuulunut. Sitten Toveri Hirnakka ilmoitti vuosi sitten, että nyt ne kanat tulee - tehkäähän kanala. Välitin viestin Maestrolle ja niinhän se kanala alkoi rakentua. Pihalla oli todella pieni varastomökki, johon vähällä rustaamisella saatiin kesäsuoja kanoille. Ympärille rakennettiin ulkoilutarha. Kanat tulivat juuri vähää ennen kuin Kukkenheim valmistui. Hyvin pärjättiin.
Oma eko-tv - aitiopaikka kanojen elämän tarkkailuun

Kesä meni omia herkkumunia nauttiessa ja kanatarhan elämää seuratessa. Se on meidän kesätelkkari. Meillä on Kiuruveden maatiaiskanoja ja lisänä Hy-Line rotuisia tehomunaajia. Munat ovat persoonallisia ja joka munasta tiedän kenen tuotos se on.  Kanoja kun on vain kahdeksan, mutta kukkoja kaksi.

Pitääkin esitellä kakkoskukko Elvis:
Elvis esikuvansa mukaan koristehöyhenissä ja ääni... se on uskomaton!

Silkki-Chabo mix Elvis on hassu räähkänä. Friseeratut, eli kierteiset höyhenet saavat sen näyttämään paljon isommalta. Oikeasti se on nyrkin kokoinen räähkä. Ja ääni - se on ihan hirvee rääkäisy.

Ykköskukko Nox (lat. yö) tuli nuorikkona viime marraskuussa. Kanat sen perin ylenkatsoivat ja ihan turvayksiö sille laitettiin sorsimisen vähentämiseksi. Vaan nuori kukko varttui ja saavutti asemaansa parvessa. Nyt se asiallisesti hoitaa kukon hommia polkien kaikki kanat. Elvis ei kokonsa puolesta kykene isojen kanojen polkemiseen.
Syksyn mittaan rakenneltiin toisesta hevosen karsinasta edustava talviyksiö kaikkine tarpeineen. Siellä parvi vietti talven. Nyt oli aika siirtyä taas kesäkanalan puolelle tuulettamaan höyheniä. Siirto tehtiin viime yönä. Kanat asettuvat öisin orrelle nukkumaan. Sieltä ne on helpppo napata syliin ja kuljettaa uuteen osoitteeseen.

Puolilta öin hiippailtiin ja otettiin ensin kukot kainaloon. Sitten kana kerrallaan siirrettiin sakki KesäKukkenheimin puolelle.

Auton rengas on mitä epäesteettisin sisustus, mutta se on kanojen nokkimisjärjestyksessä tärkeässä tehtävässä. Sen ympäri juoksemalla alempiarvoinen yksilö saa yleensä rauhan ilman suurempaa höyhenten pöllyytystä.

Kanat on hauskoja otuksia. Heti maistui aamusta munaamisen jälkeen kunnon rypykylpy:
Kesäkausi on avattu ja Pohjanmaa kuittaa lähes +20 asteen käsittämättömät lämmöt. Pihatyöt kutsuvat!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Messut - ja outo heppu muutti meille

Päivä Ruukin puutarhamessuilla oli hmmm... aktiivinen ja täynnä toimintaa. Olin Särkän perennataimiston osastolla myymässä avuksi PääPuutarhurille. Ekaa kertaa oli Ruukin kyläyhdistyksen pystyyn polkaisemana messut. Hyvin toimi kaikki ja mukavia puutarhaimmeisiä oli liikkeellä kevään parhaimpana ja lämpimimpänä päivänä. Moni manasi paikkauksen tarvetta perennapenkeissä. Tarjolla oli helpotusta asiaan. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Maino Klorofylli.com:in ständikin oli tarjoamassa perennoja. Oli toooodella hauskaa nähdä taas vanhoja puutarhatuttuja ja pikaiseen vaihtaa kuulumisia ja taimia. Tuommoiset tapahtumat kokoavat kivasti hulluja ihmisiä samaan tilaan kokemaan hetkisen ajan normaaliutta keskenään :D
Pieni osa Särkän perennataimiston osastoa Ruukin puutarhamessuilla


Mutta otsikon viittaukseen, ehkäpä puutarhamessuilla oli jotain tekemistä asian kanssa - tämmöinen heppu muutti meille:
Gargoyle hirviö - tämäkö puutarhan KORISTE???
 Ihan hirvee monsteri
Minä en kamalasti tykkää puutarhapatsaista. Minusta puutarha on kasveille. Ihan oikealle taiteelle, kuten Tylsän mörökölli blogin Mörököllin taiteesta olen ihan hervottoman ihastunut. Kaksi keraamista pallokalaa ja kana tuolta luovien aarteiden hautomosta olen saanut tänne omaan puutarhaan. NE ovat upeita. Niin käsittämättömän uniikkeja  käden taidon ja sielun visioiden tuotteita, ettei mistään muualta saa.

Mutta miksi Gargoyle muutti meille, jos en sitä itse varsinaisesti tykkääkään? No kun Maestro tuon nähdessään sanoi, että tuommoinen pitäisi saada ja sille on paikka valmiinakin. Jos mies haluaa puutarhaan jotain, niin mies sen saa. Maestro on ilta illan jälkeen asetellut kiviä, kuskannut lantakuormia ja pajoittanut kesäkanalaa priimakuntoon. Se on kiitoksen paikka. Harvoin - niin perin havoin - Maestro mitään toivoo. Jos kerrankin toivoo, niin oitis toimiin! Minä tuijotan Gargoylea kahtalaisin tuntein. Se on vain niin ruma, että voisi olla kauniskin. Aivan sama kuin Koskenkorvan kanssa. On se vain niiiiin hiton pahaa, että voisi olla hyvääkin. Ei juma... ihan hullua!

Hah - näillä mennään. Menen tuijottamaan Mörököllin hienoja pallokaloja. SE tuo Zenin hilpeydellä, sillä pallokalansa nauravat. Ehkä nyt Gargoylelle...

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Sataa laariin

Sade keväällä on täällä Pohjanmaalla harvinaisempi ilmiö, joka on selvästi lisääntynyt parin viime vuoden aikana. Yleensä keväät on lumien sulamisen jälkeen huutavan kuivaa. Jotain on muuttunut, sillä nytkin sade ropisee kotoisasti kattoon.
Sanotaan, että keväinen sade sataa suoraa laariin. Kosteus saa siemenet itämään ja juurtumaan hyvin. Minusta meillä vasta sade sulattaa routaa. Iltaisin varsinkin ulkona kulkiessa tuntee kylmän hohkaavan maasta. Routa ehti tooodella syvälle, mikä on poikkeuksellista meillä.

Kuivuutta ei täällä ole vielä kärsitty ollenkaan, sade itse asiassa vähän kiusaakin kun pitäisi maalata kesäkanalaan tuoreempaa valkoista maalia. Maestro pajottaa kovaa kyytiä sievää hifistelyä viime keväänä kovaa kyytiä kokoon rustattuun Kukkenheimiin. Toiveena olisi kanojen siirto ulkotarhaan viikonlopun aikana. Hyvässä lykyssä Toveri Hirnakka saapuu muutaman kanasen kanssa visiitille tulevalla viikolla.
Jopa Raahessakin päästiin hiirenkorviin. Tämä on kevään juhlavin hetki - maailma vihertyy silmissä! Joka päivä kierrän puutarhassa ja ihmettelen kuinka aratkin puuvartiset on pärjänneet. Vaan perennamaassa on synkeän hiljaisia paikkoja. Onneksi on tuossa vieressä erinomainen Särkän Perennataimisto. Sieltä haen paikkausmateriaalia - tuhot on oikeasti isot. Tai jos vielä maltan... odotan... ehkä sieltä kuitenkin jotain nousee. Menneiltä vuosilta nousee kosolti muistoja omakätisestä kukkien teloituksesta, kun olen kaivellut "kuolleiden" paikkoja. Kerran lensi pioninjuurakkokin mäkeen  - sitten totesin sen olleen kyllä elossa. R.I.P Shirely Temple.

Jotain tosi hauskaa ja puhuttelevaa on kilpiangervon versoissa. Ei uskoisi, että jättiläisiä tässä nousee :D Nämäkin kärsivät talvesta, mutta nousevat kumminkin joillakin lehdillä. Pitäisi vissiin lapion kanssa teutaroida osiin vanhat juurakot ja nuorentaa kasvustoa.

Hyvällä vauhdilla kohti viikonloppua ja mahdollisia tulevia lämpimiä kelejeä! Tervetuloa lukijaksi Satu Kukkaiselämää!



maanantai 16. toukokuuta 2016

Vuorokaudesta loppuu tunnit!

Meinaa tulla kiire, kuten aina keväällä. Kiire on ihan positiivinen asia, sillä se pistää ihmisen laittamaan parastaan. Puutarhakiireistä ei ole stressiksi, vaan se laittaa potkua päivään kummasti. Kasveillakin alkaa pikku hiljaa tulla kiire, kovasti punnerretaan maan pinnalle ja nuppuja ojoon.

Trillum erectum eli punakolmilehti ehtii varhain kukkaan. Ihana!

Päiviin mahtuu kaikkea muutakin, kuin puutarhaa. Tänään viiletettiin Ouluun, ja siinähän se päivä tuppaa menemäänkin. Kelit oli lämpimät! Kotona ruusumaa odotti lantakuorman levitystä ja jyrsimellä ahkerointia. Ikivanha puutarhajyrsin lähti käyntiin muutamalla nykäisillä, mutta töitä tehdessään se välillä kirkui kuin nainen. Sain kuitenkin jyrsittyä nyt toiseen kertaan ruusumaan. Jyrsin on siis kuin vanha vaimo - pitää meteliä, mutta toimii :D

Jyrsimisen jälkeen analysoin näppituntumalla maata. Hell yeah - mulla on 40 neliötä ruusumaata, jossa on 40 senttiä syvästi pirun turppaista ja juolavehnän juurilla ryyditettyä maata. Ohjeen mukaan tarvitaan 50 senttiä, sillä syvään istutus asettaa tarpeita kasvualustan paksuudelle. Turvetta ajan muutaman peräkärryllisen, mutta kasvualustan paksuuden kasvattaminen vaatii maansiirtotöitä. Pitää pohtia kuinka se onnistuu. Ala on niin suuri, että tarvitaan useampia kuutioita maata. Jään pohtimaan eri vaihtoehtoja. Turvetta ei voi lisätä kovin paljoa - sitä on kyllä helposti saatavilla.

Jos olisin viime syksystä tiennyt alkavani mukaan tähän kokeeseen, niin olisin ehtinyt puuhata valmistelevat, eli rikat tappavat toimet. Vaan mennään näillä mitä on, ja keksitään ratkaisuja sitä mukaa kun tarvista on. Ruusumaa on taas kääritty mustaan muoviin, joka avataan aina toimenpiteiden vaatiessa. Ehkä huomenna saan turpeet ajettua ja jyrsittyä ne taas sekaan.

Ihania iltaruskoja

Muitakin puuhia koitan samalla siivittää. Kasvimaalle pitäisi ehtiä kylvämään ja kesäkanala pitäisi myös lanseerata pienen tuunauksen jälkeen käyttöön. Kotikotkot ovat edelleen lämpimässä talvikanalassa, mutta johan se olisi aika helttoja tuulettaa ulkoaituuksessa.

Kotikotkoja viime syksynä pihalla ulkoilemassa

Hirnakka toi viime keväänä setin Kiuruvetisiä maatiaisia ja Hy-line tehomunaajia alkupanokseksi kotikanalaan. Tästä olen hänelle maailman tappiin asti ikikiitollinen! Olin vuosia puhunut ja haaveillut omista kanoista, mutta Maestro ei suuremmin lämmennyt ajatukselle. Sitten kun ilmoitin, että nyt niitä kanoja vain tulee, niin johan syntyi aluksi hieno kesäkanala ja hetken perästä upea talvikanala. Ja munissa piisaa! Oman kotikanalan munat on ihan eri universumista kuin kaupasta ostetut. Ainoastaan lämpökompostori itkee, sillä kanat tuhoavat kaiken ruoanjätteen poislukien kahviporot. Sitä paitsi kanojen elämää on tosi hauskaa seurata! Ehkä näistä joskus myöhemmin lisää...

Lämmintä ja virkeää viikkoa! Joka päivä löydetään jotain uutta puutarhasta! Ja tervetuloa lukijaksi Kurjenkello!




lauantai 14. toukokuuta 2016

Paskaista onnea!

Kyllähän semmoinen lievä kylähullun maine jo mukana kulkee, mutta onnen - tai suorastaan riemun aihe on monta peräkärryllistä oikeaa hevosen turvepaskaa omalla tontilla! Maestro suostui kaveriksi, naapuri lainasi koukullisen autonsa ja kärry olikin omasta takaa. Meillä on siis auto ja kärry, mutta ei vetokoukkua. Pitää korjata tilanne. Ennen oli kaksi autoa, joista toisessa oli koukku. Mutta järjestellen mennään siiheksi, että koukku löytyy taas talon käyttöautosta.

Kolme keikkaa naapurikuntaan ja neljä kuutiota aitoa, tuvekuivikkeista ja palanutta lantakompostia - voiko suurempaa onnea ollakaan? Vieläpä ihan kiitoskaupalla ja kahvitkin tarjoten. Lähempääkin olisi löytynyt hevosenlantaa, mutta kun kelpuutan vain turvekuivikkeisen - ranttu nainen.

Ruusumaa ja taustalla vähän tuoteasettelua. Volvonraato, jonka
poistaminen tontilta on ollut yllättävän monivuotinen urakka.
Yhtä sitkas kuin juolavehnä ja rönsyleinikki.

Ruusumaa sai heti kaksi kuormaa, jotka pitää tuhkan kanssa jyrsiä maan sekaan. Ylijäämällä katan perennapenkkejä
Kukkapenkin kattamista palaneella lannalla.

Kuution verran jäi jemmaan perennamaiden ja syksyn valkosipulikasvatusten tarpeisiin.

Nyt on mukavaa olla, taas yksi askel lähempänä maalia! Enää tuhkaa ja jyrsimen jyristelyä - kasvualusta alkaa muokkaantua. Tarvittaessa ajan tuvetta lisäksi, mutta kasvualustan muokkaaminen on kuin ruoan maustamista - lisätään vähän sitä ja tätä arvioiden lopputulosta. Tarkoituksena on kasvuvoimainen, sopivasti vettä pidättävä mutta läpäisevä lopputulos. Niin ja riittävän syvä. 50 sentin kasvualusta on jo tekemisen takana. Yhtä syvään olen perustanut vain kärhöpenkkejä.

Iloa ja aherrusta viikonloppuusi!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Mitä kuuluu ruusumaalle?

Kevät hyökkää nyt melkoisella vauhdilla. Tämän söpöläisen löysin yhden pensaan juurelta tänä aamuna:

Kaikkea muuta mahdollista olen taas höpissyt puutarhasta, mutta ruusumaakin edistyy. Lapion kanssa teutaroin välikäytävän näkösälle ja kaivoin ojat ympäri myllätyn maan. Seuraavaksi hain mustaa mansikkakangasta, jolla peitin tulevat istutusalueet. Kankaan tarkoitus on tukahduttaa juolavehnän ja rönsyleinikin juurakot muutamassa viikossa. Kankaat ankkuroin tiiviisti paikalleen vanhoilla hirsillä. Pimeys ja lämpö tekevät tuhoja muutoin aivan turhan elinvoimaisissa rikkisten juurissa. Pelkästään talikolla setvitellen olisi kesä jo pitkällä ja minä vain penkaisin turppaita... laitetaan passiivisaggressiivinen musta muovi hoitamaan homma.


Ei täällä ennen kesäkuun 10. päivää istuteta mitään. Joku klassinen päivämäärä tuokin. Sitä ennen ei viedä haudoillekaan muuta kuin orvokeita. Usein kesäkuun alussa käy halloja, joten siihen varautuen annan aikaa. Ruusujen istuttaminen on se paras mahdollinen kliimaksi tässä puuhassa. Paljon saa maataistelutoimia tehdä ennen sitä.

Eilen tuli ihana tekstari matkahuollosta. Tantaun ruusuntaimet olivat saapuneet! Kiitokset vain Seijan suuntaan, taimet olivat loistavasti pakattuja, virkeitä ja terhakoita taimia. Nämä ovat verrokeiksi kanadalaisille. Itse kanadalaiset voivat hyvin - ne ovat sievästi silmuilla tiukasti purkeissaan vielä. Kevät on kyllä räjähtämässä käsille juuri nyt, vihreys valtaa maisemaa hätkähdyttävällä nopeudella.


Suunnittelin oman kastelujärjestelmänkin koeruusujen maalle. Poutakausina joesta vetensä ottavan järeän painepumpun tuotto menee lähinnä isoon hyötytarhaan. Koristekasvit saavat sitten viimeisenä sen mitä ehtii ja kykenee. Tuo iso pumppu on jokirannassa talon kohdalla, joten se ei edes yllä ruusumaahan. Ruusumaasta on  kuitenkin vain 30 metriä jokeen ja nostokorkeus reilut toista metriä vain, joten ihan uppopumpulla, jatkoroikalla ja parilla nipulla letkua uskon saavani riittävän nostotehon ruusujen tarpeisiin. Järjestyy tuokin kivuitta ja turvaa poutakausien kastelun.

Oma joki on oikea elämän suoni tällä tiluksella.

Asiat on vain ajateltava valmiiksi ja piirusteltava homma mahdollisimman tehokkaaksi. Kuivuus tai mikään muu ulkoinen seikka ei saa tuhota hyvää testiä. Talvessa on tarpeeksi vastusta muutenkin. Kyllä ottaisi päästä, jos ruusut poutakaudella nääntyisivät kuivuuteen tai myyrät/rusakot talvella tuhoaisivat. Menisi hyvin ja perusteellisesti tehty työ haaskioon. Hyväksi ajaeltu on jo puoliksi tehty. Hankintalistalle siis uppopumppu, letkuja, liittimiä, sadetin ja myyräverkkoa. Loppu on sitten säiden haltijan ja talven kurittajan hallussa. Onneksi on hyvät ohjeet talvisuojaukselle, leikkaamiselle ja hoidoille!

Tästä tulee kaikin tavoin jännää. Takana on kaikkien aikojen tappotalvi - kyllä olen siunannut, että ei viime vuonna polkaistu käyntiin tätä koetta! Monet perennat ovat heivanneet elämänhalunsa kiljuviin pakkasiin, mutta puuvartiset ovat pärjänneet odottamattoman hyvin.

Siperiankärhö aloittaa heti kukilla. Hätähousu :D

torstai 12. toukokuuta 2016

Omin käsin rakkaudella

Palaan kiviin. Kivipuutarha on vuosien työn tulosta. Jokainen luonnonkivi on uniikki - työstämätön kappale. Niitä on täällä paljon ja lisää keräillään aina kulkiessa. Ajoittain saamme energian suuntaamisen ja ajatuksen kohdilleen, jolloin rakennetaan kivistä pengerryksiä ja istutusaltaita. Väliin sitten käytäviä ja kiviportaita.

Kivien sovittaminen toisiinsa silmälle luontevasti ja säätä kestävästi on haasteellista. On päiviä, ettei kivet vain millään sovi toisiinsa. Välillä iskee Flow - ja kivet suorastaan imaisevat toisiina kiinni. Tämä on taas jotain sellaista, jota rahalla ostamalla ei vain saa. Tarvitaan aikaa, energiaa, kiviä ja flowta. Ja kärsivällisen osaava mies. Minulta tuo ei luista todistetusti. Olen yrittänyt ja lopputulos ei kestä katsetta. Ainakaan nauramatta. Mutta Maestro on varmaan jälleensyntynyt englantilainen kivimuurien rakentaja... aivan uskomatonta on hänen kätensä jälki.

Loppuosa kivipuutarhaa rakentuu tässä. Alkuosa aloitettiin reilut 15 vuotta sitten. Kuvassa maiseman haittona on siemenkylvölaatikot ja ulkona talvetettavien taimien armeija. Maestro - tuo sieluni suurin rakkaus ja aviomies - on latonut kiviä järjetykseen. Ihailtavaa on kyky suoraan viivaan. Minulta tuo puuttuu. Kuulen vinoiluja kieroista porkkanapenkeistä ja kaikesta muustakin. Minusta ei vain ole suoran viivan tekijäksi - mitä ikinä se kertookaan :D Olemme niin kovin vastakohdat - huithapeli ja millimies.

Olen vuosia haaveillut, että kivipuutarhan saisi rakenteiden osalta valmiiksi. Kasvuston osalta muutoksia piisaa jatkuvasti. Osat kuolee ja osat lisääntyy liikaa. Aina pitää punoa järjestystä tai paikkausta. Kasvit elävät - kivet pysyvät.

Kuvista näkee kuinka Pohjanmaalla on kevät hidas. Kylmä meri ei anna vielä vihreyden vallita. Jotenkin muutenkin Raahe on Suomen kylmä piste. Tästä kun lähtee pohjoista kohden, niin jopa alkaa vihertää. Oulussa on jo ihan vehmasta. Olen tästä kovin katkera :D

Syksy antaa sitten tasoitusta koko kevään edestä. Meille tulee talvi, kunhan ehtii sitten joskus. Lumijoulua on jännätty monasti. Yleensä se on saatukin. Mutta aremmatkin puuvartiset ehtivät tuleentua. Siksi venyttelenkin vyöhykkeitä aroilla kasveilla. Siihen on kuitenkin jonkinlaiset pelimerkit, vaikka keväät onkin raittiita. Paikallisella murteella se tarkoittaa kylmää. Puutarha ei nauti kuin sopivan cocktailin N-P-K:ta lisähöystönä sitten muita hiveniä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Elämän silmuja

Silmut ovat kuin keväinen sinfonia. Ne pullistuvat ja puhkeavat uuteen elämään. Ne ovat hentoja ja kauniita - joka lajilla omanlaisensa. Puhkeavat lehdet tuovat maisemaan pehmeyttä ja vihreyttä. Ne pukevat puut ja pensaat talvisesta alastomuudesta vihreään verhoon.

Sorbus Dodong eli Tuurenpihlaja ja sievästi viikatut lehdet valmiina levähtämään avoimiksi.

Malus 'Echtermeyer' eli Neuvoksenomenapuu kätkee silmuihinsa myös punaiset kukkanuput

Sorbus sabucifolia eli Seljapihlaja ehti tänä vuonna ensimmäisenä avata silmunsa.

Pihlajat ehtivät tänä vuonna nopeammin kuin koivut - Sorbus prattii eli sulohelmipihlaja

Tervetuloa kevät ja vihreys sekä uusi kasvukausi! Jokin pensasangervo viimeisenä:
Iloa ja valoa viikkoosi! Joka päivä löydät jotain uutta :D





sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivän ruusuni

Olipa ihana viettää päivää perheen kanssa. Esikoinen kun on nuorena aikuisena muuttanut pois kotoa, niin oli antoisaa istua taas saman pöydän äärelle grilliherkkujen kanssa. Anoppia lähdettiin tervehtimään myös. Monien äitien päivä.

Maestro oli hankkinut vallan oivallisen äitienpäiväruusun:
Pinus pumila ''Callicarpa'

Niitä järkyn ylihinnoiteltuja äitienpäiväruusuja en halua alkaa teloittamaan vuosi toisensa jälkeen. Haluan kasvin juurilla ja puutarhaani. Maestro osaa nämä hommat!
Kääpiöivä pensassembran pystykasvuinen lajike on tämä. Toivottavasti viihtyy jokirannassa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kevään siivillä!

lauantai 7. toukokuuta 2016

Kivipuutarha - tarina rakkaudesta kiviin

Kivet ovat upeita! Kun kivet ja Maestron yhdistää, tulee hienoa jälkeä. Jotkut ovat vain eteviä siinä mitä tekevät. Maestro ja kivenpyöritys on loistava yhdistelmä. Maestro on rakennellut vuosien varrella puutarhan etelärinteeseen kivistä pengerryksiä. Keväällä otetuissa kuvissa näkyy kivetkin:

Kiviä ei ole juurikaan tarvinnut hakea muualta. Joka hiivatin lapionisku tällä tontilla päätyy kolahdukseen. Kiviä on. Paljon. Niitä punnerretaan kangen kanssa ja läjitetään myöhempää käyttöä varten. Kiviä on myös meren rannassa ja sieltä niitä toisinaan haetaan. Mutta suurimmaksi osaksi kivet ovat oman tontin antia.
Kivet ovat ikuisia ja kivirakentaminen on pysyvää. Kivillä on omat tarinansa, kuten kasveillakin. Jokainen on oma persoonallinen itsensä, omassa kuosissaan ja muodossaan. Tosilla yksilöillä on ilmiömäinen kyky yhdistellä epämääräisen muotoiset luonnonkivet toisiinsa sopivaksi. Siihen vaaditaan hyvät hermot, pelisilmää, aikaa ja erilaisia kiviä. Minulta se ei luonnistu, kun olen tällainen nopea hätähousu ja suurinpiirtein ihminen. No osaan minä olla hyvinkin tarkka, mutta kivirakentaminen on meillä miesten töitä. Minä kyllä laitan siitä edestä koko vuoden ruokaa. Jokainen tekee siis sitä, missä on hyvä!

Hiljalleen vuosien varrella tuota rinnettä on valloitettu kivipuutarhaksi. Maestro rakentelee hienot käytävät, kiviportaat ja istutusaltaat kasveille. Lopulta minä ruhvellan paikalle kottikärryt täynnä multaa ja istuttelen kasvit. Siitä pisteestä eteenpäin se on minun valtakuntaa. Eli ryöpsähtää yli äyräidensä.

Kukaan lukiessaan ei huomannut ihmetellä, miten Pohjanmaalta löytyy rinne :D Raahen kohdalla on pannukakun tasaiseen maisemaan osunut pari ryppyä. Ei suurta, mutta jotain mitä voi mäeksi tai rinteeksi kutsua. Onneksi oman tontin kohdalle osui tuo etelärinne!

Loppukesästä ei kivistä tiedä jos ei asiakseen osaa etsiä rajapintoja. Kiviä ei enää näy valtavien kasvustojen peittäessä hienot kivityöt...

Kivipuutarhaa olemme nyt pari päivää kunnostaneet. Sorakäytävät olivat päätyneet kasvattamaan sammalta ja rikkoja. Viime sateinen kesä kasvatti hyvin sammalia. Käytävät on nyt kunnostettu haran ja kitkemisen kanssa. Pieni pätkä kivipuutarhaa on vielä rakentamatta ja elän toivossa että Maestro innostuu kiveämään puuttuvat osiot.


Se The Great Ruusumaa on saanut ottaa aurinkoa, joka kuivattaa pinnimmaiset rikkojen juuret. Tiedossa on tiukkaa talikointia ja monivuotisten rikkojen juurien kuolettamista. Siitä myöhemmin lisää.

Iloa ja valoa viikonloppuusi - nautitaan äitienpäivästä ja keväästä!