Tämä helle käy työstä

Nämä helteet "hellivät" edelleen. Tänään työpäivää vietin +34 asteen lämmössä pahimmillaan. Pian ei kestä mitkään vehkeetkään, mutta työntekijät kestävät. Toivottavasti. Olo on töiden jälkeen lähinnä ihan uupunut rusina. Onneksi Maestro kastelee kotikenttää kahden pumpun voimin. Minä en jaksa juurikaan kummoisia ponnistuksia enää illalla.

Kanadalainen 'Morden Centennial' on suurikukkainen, runsaasti kukkiva ja kivasti
sävyä vaihtava kaunotar. Yksi suosikeitani kanadalaisista.

Tämä kuivuus alkaa olla katastrofaalista. Sadetta ei ole näkynyt eikä kuulunut paria hasssua pisaraa enempää. Maa on todella kuivaa, ja isotkin puut tiputavat lehtiään vähemmäksi haihduntaa vähentääkseen. Osa puista on ihan ruskeita jo.  Kaikki eivät tästä edes selviä.

Edessä 'Bonica' ja taempana 'Morden Centennial'

Omassa puutarhassa kastelu on pääasia. Rikat ovat saaneet rehottaa, sillä kaikki aika ja energia menee kasvien hengissä pitämiseen. Ruusut kyllä kukoistavat, mutta niitä ohikukkineita kukkia pitäisi leikata parin päivän välein pois. No siihen nyppimättömyyteen ne eivät kuukahda, ja saavat onneksi tarpeeksi vettä. Toisaalta kukkia on niin hurjan paljonkin, että annan koko nuppulatvan kukkia, ja sitten leikkaan koko latvan pois. Kanadalaiset kun tekevät nupuistaan ison ryppään verson latvaan.

'Baronesse'sta on tullut muhkean kokoinen puska.

Pelkkä kuivuus ei tapa, vaan uudemmat kasvustot kärsivät selvästi myös korkeista lämpötiloista. Ne paistuvat hengiltä. Mustaan multaan paahtava aurinko saa maan lämpötilan nousemaan sellaisiin lukemiin, että kättäkin kuumottaa. Kotipuutarhassa kate suojaa tuolta paahteelta.

'Hansaland' vaikuttaa mielenkiintoiselle lajikkeelle. Katsotaan mitä siitä vielä tuleekaan.

Kärsin edelleen kuvankäsittelyohjelman puutteesta. Kuvat on suoraa kamerasta pelkästään pienennettyinä. Eipä ole oikein jaksamista etsiä ja päivittää koneelle uusia ohjelmia. Mennään näillä eväillä eteenpäin ainakin helteiden ohi.

Joka päivä ainakin kerran uimareissulle Riekon kanssa! Eläimetkin kärsivät kuumasta.

Paljon kaunista on puutarhassa kaikesta räydyttävästä kuumuudesta huolimatta. Ennusteen mukaan mennään loppuviikosta kohtuullisempiin keleihin, ja ehkä sitä vettäkin saadaan viimein ukkoskuurojen ryöpytyksessä. Mikä tahansa vesi taivaalta kelpaisi oikein hyvin.

Jaksamista helteiden keskelle. Nämä eivät määrättömiin jatku, mutta kyllä tässä nyt ennätyksiä rikotaan. Pekut tanaan, että sitä sadettakin saataisiin!

Hurjasti ruusujen kukintaa!

Nyt on ranskan- ja kanadanruusujen loistetta ihan hurjasti! Tekniset puutteet ahdistavat pientä bloggaajaa, mutta puutarha kukoistaa kaikesta huolimatta. Kuvat olen onnistunut vain pienentämään ilman mitään muita käsittelyjä. Pakko tyytyä tähän... Kuvankäsittelyohjelma puuttuu edelleen uudelta läppäriltäni.

'Dutchesse de Montebello' lamoaa ja kukkii. Ranskanruusujen kukka kestää hetken.

Kanadanruusujen koemaa on törkeän kukkaisa. Verrokeiksi istutetut ranskanruusut tulevat nyt kukintaikään, mutta en ole niiden kanssa vielä päässyt ihan sinuksi asti. Kukat tuntuvat varisevan hyvin nopeasti, mikä lienee myös hellesäidenkin aikaansaannosta.

Kanadalaiset ovat nyt viihtyneet kolmatta kasvukauttaan, jolloin alkaa näkemään niiden todellisen luonteen. Olen ihastunut näkemääni!!! Kanadalaisten kanssa alan olla jo hyvästi tuttuja, joten ihastuksen määrää on vaikea kuvata. Hienoa on!

Kanadalainen 'John Cabot' kärsi ekoisa talvista, mutta nyt on onnistumista!
Tällä on runsaat kukkatertut, ja jotenkin pitsimäiset kukinnot. Wau!

Eroja eri lajikkeiden välillä on nähtävissä, mutta kasvin vartuttua myös kasvutapa kehittyy. Iloisia yllätyksiä on varsinkin valkoisten ruusujen kanssa. Ne ovat yllättäneet päästessään kasvamaan aikuisiksi.

'Morden Snowbeauty' kukkii isoin kukin. Kasvu lamoaa,
mutta kukkien määrä ja koko on huikeat!

Ruusumaan äärellä voi vain huokailla hiljaa. Tämän kesän lämpö, aurinko, lannoitus ja kastelu ovat osuneet ihan nappiin. Ruusut kiittävät ja kukoistavat. Toisaalta tämän kukkarunsauden keskellä ei ehdi edes nyppiä kaikkia kukkineita pois, vaan poistan lopulta kukkineen kukkalatvan sen lopetettua kukinnan. Kukkia on oikeasti ihan järkyttävän paljon!

En pysty käsittelemään kuvia, joten sekamelskalta näyttää. 'Morden Snowbeauty' on tuo
isokukkainen valkoinen etualalla oikealla. Vieressään on 'JP Connell'. Taustan iso
punakukkainen puska on järkyttävän korkeaksi kasvanutta väriminttua. Edessä keijunkukka 'Hans'

Muu Suomi on saanut sateita, mutta meidän saldo on reilu 1 mm vettä taivaalta. Muhkeita pilviä on lipunut maan ja meren puolelta ohitse, mutta tämä rantakaistale on ihan Saharaa. Keinokastelu on onneksi toimiva vaihtoehto. Sen rajallisuus on kuitenkin todellisuutta. Olen tyytyväinen siihen, että ruusumailla on ihan oma painevesiautomaattinsa. Ne saavat aina tarvittaessa vettä tarpeeksi.

'Quadra' menestyy odotuksia heikommin. Kaunis on kukkansa, mutta toivoisin
rehevämpää kasvua. Tämän versot on aika hennot vielä.

Ruusumaan kuningas on edelleen 'Henry Kelsey'. Tämä kanadalainen kukkii punaisin kukkinsa ihan hurjasti. Edellisvuodesta tutusti se tekee jo seuraavan kukinnan nuppuja kovaa kyytiä pykälää nyt kukkivia ylemmäs.

Canonilla on vaikeuksia näiden punaisten sävyjen toistossa. Sävy ei ole aivan oikea.
Punainen on syvempi luonnossa silmin katsoen.

Minulla alkaa jo hahmottua kaikkein parhaat kukkijat V-vyöhykkeellä kanadanruusujen valikoimasta. Ykkönen on 'Henry Kelsey' niin kukinnan kuin talvenkeston puolestakin. Kakkonen on 'William Baffin'

'William Baffin' häviää vain pienen himpun kukinnan määrässä ja kestossa.

Jokainen löytää mieluisensa ruusun isosta valikoimasta. Nyt kun pensasruusut ovat lopetaneet, ja kantavat ruskettuneita terälehtiä vielä koristuksenaan, niin kanadalaiset räväyttävät todella näyttävää kukintaansa. Ja näitä kukkia piisaa pakkasiin asti. Ehdottomasti kanadanruusut ansaitsevat paikkansa puutarhassa ryhmäruusuja paremman talvenkeston vuoksi.

Viehättävä 'Morden Belle' kuoli ekaan talveensa. Hankin uusia, ja ne talvehtivatkin!

Viime keväänä istutettu ryhmäruusujen maa on minun suuren mielenkiinnon kohteena myöskin. Sekin on alkanut kukkimaan, mutta postaan siitä toisen kirjoituksen.  Toivon saavani oman tekniikan kuntoon ennen sitä.

Rieko on vesipeto. Ainakin kerran päivässä se on vietävä uimareissulle.

Loppukevennyksenä Rieko the Vesipeto. Nämä helteet käyvät mustaturkillekin kuumiksi. Siksi vähintään yksi päivittäinen vesipulahdus tulee tarpeeseen. Uinti voi viedä helposti kolme varttiakin. Tuo pirulainen ei tule vedestä pois käskien. Tulee sitten kun on nautinut tarpeekseen.

Meri on ihana!

Edessä on jälleen yksi helteinen viikko töitä puurtaen. Jotenkin toivoisin, että jotain kohtuutta jaettaisiin lämpötilojen ja varsinkin sateettomuuden korjaukseen. Vesipisarat taivaalta on todella harvassa. Hikisiä hetkiä on tarjolla runsaasti ennen perjantain viimeistä työrupeamaa.

Iloa ja valoa viikkoosi - koita viillytellä varjossa!

Teknisiä hankaluuksia

Nyt alkaa tulla sen verran yhteydenottoja, että pakko heiluttaa kättä ilmaisten olevani hengissä. Vieläpä sangen hyvissä voimissa, kun ottaa lukuun päivätyön epäinhimillisen kuumissa olosuhteissa.

'Morden Centennial' pärjäsi loistavasti. Kuva viime vuodelta.

Kehutaan hetki helteitä - elohopea kipusi ennätykselliseen +32 asteeseen, ja aurinko jaksoi paistaa koko pitkän päivän. Töiden jälkeen olo oli kuin olisi ollut koko päivän saunassa ilman suihkua. Se taas ei pidä paikkansa, sillä olin koko päivän märissä vaatteissa. Kasvien kastelu uudella systeemillä piti huolen myös letkun varressa olijan kosteutuksesta. On se rumaa, kun tämän ikäinen nainen on Miss wet T-shirt ehdokkaana. Mutta selvisin hengissä.

Oma läppärini tekee kuolemaa, kun sen biosin patteri hiipuilee viimeisiään. Sitten se on varmasti vainaa. Tässä tyttäreltä anastetussa läppärissä ei ole kuvankäsittelyä, joten  jäätte ilman kuvia. Voin vakuuttaa, että kukkarunsaus on ihan hurja! Kuvat saatte jälkikäteen, mutta ruusut hehkuvat ihan järkyttävän runsaina. Myös ryhmäruusujen maa alkoi kukkimaan. Siitäkin olisi kiva kertoa selvinneet ja pärjänneet. Vainaitakin tuli, mutta se olikin ihan oletusarvona.

Siis kiitos huolenpidosta - olen hengissä ja toimintakykyisenä. Tekniikka nyt vain sassaroi. Lämpöä viikkoosi :D

Ruusujen aika. Ja vähän pioneidenkin.

Nyt se alkaa - tosissaan ruusujen aika. Pidän pensasruusujen kukkimista alkusoitolle tosi koitteluksiin. Ehkä petraan mielipiteitäni, kunhan istuttamani pensasruusut kasvavat kunnon mittoihin. Nyt kukkeimmassa kesässä liekehtivät pensasruusut, yllättäen myös kanadalaiset ruusut aloittavat ja puutarhan kuningattarina myös pionit.

'Ilo' on istutettu 2016, ja nyt se kukkii yltäkylläisesti. Todella hieno!!! Hanki itsellesi oikea Ilo!

Koko puska kuvassa. Tämä ruusu tarvitsee tilaa ympärilleen. Sen versot lamoavat
noin kahden metrin halkaisijalle. Uudet versot täynnä nuppuja lupaavat pitkää kukintaa.

Kanadanruusujen koemaa on tarjonnut paljon iloa vuodesta 2016. Kaksi jännää talvea on takana, samoin kaksi susikurjan kylmää ja sateista kesää. Nyt on tarjolla vanhanaikainen, lämmin ja aurinkonen kesä. Nuppuja punkee näkösälle hurjaa tahtia, ja näytekukkia aukeaa. Whee!

Ihan ensimmäinen kukkija oli 'Maiden's Blush' eli neidon punastus.

Nyt on tosiaan lämpöä ja aurinkoa tarjolla ollut moninkertaisesti aiempiin vuosiin nähden. Ruusut ovat kasvaneet pöhisten, ja nuppurunsaus on aivan hurja!

Tarhakurtturuusuihin kuuluva 'Louise Bugnet' kukkii jo ihan yltiöpäisesti.
Keijunkukka 'Hans'in kukinnot vähän nojaavat sävy sävyyn nuppujen kanssa.

Onneksi voin tarjoilla kastelua joesta pumpun ja sadettimen välityksellä - lämpöä ja aurinkoa tarjoaa vain luonto itse. Siitä on ollut viime vuosina paha puutos. Helleviikko on edessä, mikä tekee töiden tekemisestä tukalaa. Mutta kasvit kiittävät - varsinkin kun saavat tarpeeksi vettä.

'Hansaland' ruusu kuuluu Rugosa-ryhmään. Istutin se viime kesänä pohtien onko siinä
potentiaalia julkisiin istutuksiin. No tämän kokemus jää omaksi ilokseni. Kaunis on hän!

Ruusujen hurma tulee nyt ihan äkkirynnäköllä silmille. Siitä niin nauttii! Kanadalaiset ruusut ovat olleet todella antoisa tuttavuus. Ne näyttäisivät kestävän jopa täällä V-vyöhykkeellä suhteellisen helpolla panostuksella tyvimultaukseen talven koittaessa. Lannoitusta, kukkineiden poistoa ja tukemista osalle on tarpeen. Ei mielestäni liian kovaa hommaa suhteessa niiden pitkäkestoiseen kukintaan aina pakkasiin asti.

Valkokukkaisten päässä penkkiä varhain aloitti 'Morden Snowbeauty'. Kukan
muoto ei hivele minun kauneudentajuani, mutta katsotaan mitä tästä vielä tuleekaan.

Kanadanruusujen valtakunnallisessa kestävyyskokeessa haetaan Ruususeuran toimesta todella ammattimaisesti menestymisen edellytyksiä. Suuren työn kaiken datan keruussa ja tilastoimisessa tekee Jorma Koskinen. Heitänkin terveiset, että näissä on todellakin potentiaalia pitkään kukkiviksi, sangen kestäviksi puutarhan kuningattariksi.

Kanadalainen 'Quadra' ehti ensimmäisten mukaan kukkimaan. Tämä
ei kuitenkaan ole ollut parhaita talvehtijoita.

Ryhmäruusujakin olen istuttanut, mutta ne ovat V-vyöhykkeellä kanadalaisia haasteellisempia. Osa talvehti ja voi hyvin - osa heitti veivinsä. Kirjoitan niistä myöhemmin lisää. Itseäni kyllä ryhmäruusut kiinnostavat tosi paljon. Pitää vain keksiä oikeat konstit. Silti aina tulee talvia, että paljon kuolee tuttujakin perennoja. Puutarhurointi on taistelulaji!

'Morden Ruby' on ollut todella vahva talvehtija. Sen kukat eivät vain
kestä sateita. Muutoin aivan ihan pilkkulehtinen ruusu!

Ilolla tervehdin hurjaa nuppupaljoutta kanadanruusujen koemaassa. Siellä on nyt myös autio kohta, josta kuoli ryhmäruusuja. Menneitä on 'Ingrid Bergman', ' Nina Weibull' (ne vanhat ja kestävät) sekä 'Rody' ja 'Bonica', jotka kukkivat kaksi kesää ihan yltiöpäisesti.  Samoin pari kanadalaista 'Lamberth Closse'a katosi. Muutamia ihanuuksia on vain kadonnut, mutta se on vain pelin henki väärällä vyöhykkeellä. Ryhmäruujen maasta raportoin tuota pikaa. Siellä ekat 'Purple Rain'it kukkivat jo! Osa puskee versoja nuppuineen, mutta menetyksiäkin oli.

Meillä vasta alkaa pionien kukinta. Tämä on 'Barbara' runsaine sivunuppuineen.

Pionielle tuntuu tulevan ihan huikean hienot kukintakelit. Sateen tietoakaan ei ole. Ei edes myrskytuulia. Nyt nautitaan kukista!

Pioni 'Kansas' taustalla alppipiikkiputken kukinto.

Vauhtia viikkosi! Minä olen aloittanut mattopyykin, sillä kuivaaminen on nyt tooosi helppoa ja nopeaa. Vähän illassa työpäivän jälkeen on ihan toimiva resepti. Nyt on pakko pikaseen kallistaa pää tyynylle, sillä herätys on armottomasti 5:45. On se kovaa...

Veturi Heikki saapuu raiteelle kaksi ja Weteraanikonepäivät

Kerrassaan hieno päivä takana! Oulaisten 26-vuotta perinteisen historian weteraanikonepäivien anti on nautittu tänään. Suomen suven ihania tapahtumia on erilaisten kylien ja yhdistysten kesäpäivät. Oulaisissa on pitkä perinne Wanhan Woiman päivillä, jossa veteraanikoneet on esillä kera ihan juuttaan herkullisen rompetorin.

995 eli Heikki veturi saapuu Oulaisten asemalle raiteelle 2 pillit huutaen.

Nuoriso-osastosta yksi pari tuli Heikki-nimisellä höyryveturilla Oulusta Oulaisiin. Olihan todella nostalgista nähdä höyryveturin puuskuttavan asemalle höyrypilli huutaen! Tarkempaa tietoa Heikin historiasta tarjoaa Wikipedia.

Huikea kunnostustyö on tehty tämän veturi eteen. On ilo nähdä
sen liikennöivän ajoittain. Nostalgiaa ihan parhaimmillaan!

Hurjan paljon väkeä oli tullut kaikille pysähdysasemille kuvaamaan höyryveturia. Oulaisissa hoksimme mennä viereiselle laiturille kuvaamaan, ettei hurjasti olisi ihmisiä edessä. Suosio oli suuri.

Lähtökiihdytyksen savut olivat sakeat. Huippunopeus on jopa 95 km/h, mutta
siihen kuluu pirusti halkoja ja hikeä. Ilmakos dieselit syrjäytivät höyryveturit.

Wanhan Woiman päivillä oli taattua viihdettä ihan kaikille. Vanhoja autoja, traktoreita, maamoottoreita, erilaisia käden taitajia ja työnäytöksiä... hurjasti kaikkea hienoa vanhaa!

Matkamuistoina rompetorilta vanha silitysrauta ja uusi, sepän takoma hellakoukku.

Yksityiskohtana hellakokun takomalla tehty pässin pää. Se puhutteli Maestroa.
Ah, tätä en kommentoi yhtään enempää :D :D

Tänä päivänä vieraita juhlakentällä oli noin 10 000 henkeä järjestäjän ilmoituksen mukaan. Hyvin mahduttiin, makkarat ja nokipannukahvit saatiin sujuvasti. Kaikkea mahdollista hienoa nähtiin ja koettiin jälleen kerran. Oulaisten Weteraanikonepäivät tarjoavat jokaiselle jotain - myös kaikille kaikkea.

Tämä pöllö on tehty lososta moottorisahalla parissa minuutissa yleisön edessä.
Voi ristus, kun osaajat tekee sen niin helpon  näköisesti!!!

Olipa hurjan kiva lomapäivä ihan toisenlaisissa merkeissä. Nyt kotona kaksi pumppua pumppaa joen vettä kasteluksi. Arki on täällä, mutta juhlaa on käydä edes naapuripitäjän hyvin järjestetyillä juhlapäivillä. Koirakin pärjäsi ilman tuhotöiden tekoa tylsät tuntinsa aamulenkin jälkeen. Se alkaa aikuistua!

Fiat 600 - minun ikäpolvi kokee nostalgiaa tämän äärellä!

Säästin teidät vanhojen traktorien ja muiden moottoreiden kuvilta, mutta on ne hienoja! Niissä on niin aitoa fiilistä ja elettyä elämää. Iloa tuotti nähdä perin harmaiden panttereiden lisäksi paljon nuorta väkeä ja naisiakin traktoreiden kuskien pukilla. Ehkä perinne elää edelleen nuorempienkin toimesta. Toivoa on. Historia on meille arvokas asia. Meidät on tehty ajan historiasta. Eläköön se tuoreemmissakin polvissa.

Avomallin Mustang. Tuo lippalakkipäinen turisti voisi fanittaa ajomatkaa tällä. V6 on yes!

Iloa ja valoa sunnuntaihisi!  Kesän kukat kiiruhtavat kovasti pihalla. Pionit ja ruusut ovat nyt pihan primadonnat. Pakko ehtiä kameran kanssa dokumentoimaan!

Haasteena tämä vai tuo?

Kivipellon Saila  heitti Tämä vai tuo-haasteen, johon hymyssä suin vastailen kera tuoreiden puutarhakuvien. Sailan vastaukset löytyvät täältä. Kuvat ovat eiliseltä päivää puutarhastani.

Sinivaleunikko 'Alba' on todella viehättävä!

Suihku aamulla vai illalla? 
Ei missään nimessä aamulla! Ajatuskin puistattaa aamu-unista ihmistä! Mikä tahansa vuorokaudenaika sopii, mutta ei vasta herättyä aamulla. Not!

Amerikanpionin eli quad hybridin siementaimen kukinta. Siementaimi ei ole
mitään lajiketta. Sain tämän yhdeltä todella vannoutuneelta pioniharrastajalta.

Kaupungin ydin vai maalaisympäristö?
Kaupungit viehättävät vain vierailukohteina, mutta oikea elämä on maalaisympäristössä. Pidän rauhasta ja tilasta ympärilläni ihan yli kaiken. Luonto on minulle todella tärkeä ja läheinen elementti. Vielä tämän kesän somistelen kaupungin ydintä kasvein. Tosi mielekästä sekin työ.

Aukeamassa tämäkin lumoava 'Coral Charm'

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Kirkkaat. Elämässä pitää olla väriä, ja värillä ON väliä. Värikaudet vaihtelevat, mutta niinhän elämäkin. Neutraalit on haaleita, eivätkä oikeastaan herätä tunteita. Minä olen vahvojen tunteiden ja mielipiteiden ihminen.

Outo vai typerä?
Ehdottomasti outo. Typeryyteen tulee aina jollain tavalla sorruttua, mutta outous on aina tietoista toimintaa, josta yleensä nauttii pilke silmäkulmassa.

Kaunokurjenmiekka 'Black Form' on hurjan tummaa samettia. Sade
ehti pyyhkiä väriä tummilta terälehdilta vähän. Mutta on tää tosi hieno!

Kevät vai syksy?
Aivan vissisti kevät. Silloin ihminen herää henkiin hiljaisen talven jäljiltä.  Syksy on pieni kuolema - talvi iso sellainen.

Minttu vai kaneli?
Kaneli. Siitä tulee lapsuus mieleen, kun söi kanelipullia ja riispuuroon riputteli sokerin lisäksi kanelia. Sokeri suli makeaksi vedeksi puuron päälle. Eli minttuun ei ole tunnesidettä - kaneliin on.

Tavallisen kaunokurjenmiekan hienosti tötterölle
käärityt nuput on taideteoksia nekin!

Suunniteltu vai extempore?
Extempore sujuu luonnostaan, vaikka vuosia on saanut kaikki liikkunsa suunnitella etukäteen huolella mm. eläinten huollon takia.

Leffa kotona vai teatterissa?
Kotona. Hiton harvoin katon telkkaria tosin. Joskus harvoin talvella. Teatteriin pitää erikseen lähteä, joten se on aivan liian vaivalloista.

'Luise Bugnet'in nuput aukeavat nopeaa tahtia. Yksi kukka ei kestää kauaankaan.

Espresso vai latte?
No ei just kumpikaan. Kahvia on pakko saada riittävä määrä päivässä, mihin vanhanaikainen pannukahvi on se paras vaihtoehto.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Vastaan mielelläni, koska olen niin viisas että tiedän kaikesta kaiken :D. Ei kun oikeasti kysymyksillä pääsee pitkälle ja oppii aina uutta. Kysymykset avaavat siltoja ihmisten välille.

Halit vai pusut?
Halit rakkaille - ei niitäkään kaikille kulkijoille.

'Ilo' aloittaa pensaan juurelta kukinnan. Latvatkin ovat ihan piukassa nuppuja.
Tulee aivan huikea kukinta!

Tulinen vai mieto ruoka?
Tulinen. Tosin kohtuudella, sillä syödessä hikoilu ei ole niin kivaa. Lautasliinalla pyyhin mieluiten suutani, kuin otsaani.

Nahka vai pitsi?
Nahka. Pitsi tulee sitten mummona, mutta nyt vielä päheesti nahka. Tosin alan olla niin vanha nahka itsekin, että pian pitää alkaa harjoittamaan sujuvaa itsekritiikkiä tuonkin suhteen. Nahkatakkini niitit on onneksi sangen maltillisia...
  

'JP Connell'in keltainen nuppu muuttuu valkoiseksi kukaksi. Hieno tämäkin!

Ylipukeutuminen vai alipukeutuminen?
Alipukeutuminen sopii. Vihaan yleensäkin hepeneitä, ja viihdyn oikein hyvin virttyneissä ja mukavissa vermeissä, joissa ei tarvitse varoa tai miettiä mitään. Tärkättynä pönöttämistä vihaan avoimesti.

Kokemus vai mukavuus?
Kokemus. Mukavuus kuulostaa tylsältä.

Tv-sarjat vai elokuvat?

Varmaan elokuvat. Oikeasti en kuluta kumpiakaan, joten vastaus perustuu lähinnä olettamukseen.

 

Heuchera 'Hans' on rutkasti toista metriä korkea. Ruusumaassa on poweria,
rikatkin ihan jäätävää monsteriluokkaa!

Rock- vai country- musiikki?
Rock ihan heavynä! Vanhempi ja uudempi raskas metalli on niin mun juttuni. Nuoriso on raahannut minua vuosien saatossa eri festareille, joille olen suostunut kuskiksi jos on kunnon rytinää tarjolla. Ehkä paras elämys oli Rammsteinin livekeikan näkeminen melkein eturivistä.

Punaviini vai valkoviini?
Helppo valinta - valkoviini kylmänä. Punaviini maistuu migreenille.

Yksin vai yhdessä työskentely?
Molemmat sujuvat oikein hyvin, joten valinta on vaikea. Yhdessä saa aikaan enemmän, ja on kivempaa juttuseuran keralla puuhata.

Rieko the Gardener rakastaa taimipurkkeja. Vauhdilla.

Uiminen vai rannalla makoilu?
Uiminen. Makoilu on aivan liian tylsää! Minulle vesi on kuitenkin useinmiten liian kylmää, joten en ole uinut vuosiin. Rannoilla vaeltelu on kyllä ihan mun juttuni.

Pikaruoka vai kunnon ravintolaruoka?
Ravintolaruoka on luksusta. Hyvän ruuan keralla valkoviiniäkin, kiitos!

Perunasalaatti vai pastasalaatti?
Perunasalaatti. Minulla on ruisleivän lisäksi aito peruna-addiktio. Perunasalaatti sopii muuten oivallisesti ruisleivän päällysteeksi.

Maalaisplinsessa rytykuosissa kunnon riehumisen jälkeen.

Parilliset vai eriparisukat?
En voi ymmärtää eriparisukkien käyttöä. Parilliset pitää olla tietenkin. Olen tässä hyvin konservatiivinen.

Tanssiminen vai laulaminen?
Öööö - mulla on kaksi vasenta jalkaa, enkä anna kenenkään viedä. Lauluääni muistuttaa fasaanin vastaavaa. Mutta valitsen laulamisen yksin autossa. Silloin ei ole ympäristöhaittaa. 

Puhelin vai netti?
Netti joo. En ole löytänyt älypuhelimen kanssa mitään symbiottista suhdetta. Soitan, tekstaan ja wapitan. Luurin pienet "näppäimet" on liian pienet. Tulee sikana huteja.

Kissa ja pussi tai laatikko. Tai mikä tahansa uusi juttu. Ei vain voi vastustaa!

Tämä haaste oli hilpeää kirjoitaa. Ota koppi ja vastaa itsekin meille muille huviksi lukea! Kuitenkin mietit lukiessasi, miten omalta kohdalta vastaisit :) Naputtele se vain näppäimistöllesi ja paina julkaise- nappia!

Ja jihuu sentään - perjantai sekä viikonlopun aloitus on edessä. Makea hetki viikossa :)

* muoks* huomasin kahden kysymyksen tipahtaneen listalta pois, joten lisäsin sinne vielä  pari vastausta.