Ihanan illuusion nautinto!

Elämme kesäkuun 10. päivän iltaa. Olen puuhannut koko viikonlopun puutarhassani tuntien suurta iloa ja onnea. Hyötymaa on istutettu - vain mansikan taimet puuttuvat. Ja nekin on vartissa haettavissa Särkän perennataimistolta.

Kaikki katettuna kasvussa. Lähinnä taloa odottaa mansikkamaa paljaana istutustaan.

Nyt on puna- ja keltasipulit muovin alla juurtumassa, ja yrtit sekä salaatit kylvetty. Hyötymaan on kitketty, katettu ja kasteltu. Käytäväkankaat on levitetty taas suojaamaan rikkojen invaasiolta. Tilanne näyttää olevan hienosti hallinnassa. Se on illuusio eli havaintoharha.

Kivipuutarhan alangossa on suuria perennoja. Silta menee yli joen kohti merta.

Kivipuutarhassa vietin tunteja kitkien, haraten ja kattaen pussimullalla. Istutin tulevaisuuden toivoja, eli mm. Swertian kahta muunnosta: S. perennis ja S. perfoliata. Toiselle on suomenkielinen nimikin, eli se on viirutähtiö. Nämä ovat katkeroiden sukuhaaraan kuuluvia harvinaisuuksia. Tuo S. perfoliata minulla olikin aiemmin, mutta se kuului tappotalven 2015/2016 menetyksiin. Yksi kerrallaan metsästän aarteitani takaisin. Aika hupaisaa on se, että tuosta minun kasvista keräsin siemeniä Särkälle, josta sain siis nyt takaisin taimena aarteeni!

Viirutähtiö eli Swertia perfoliata kuvattu elokuussa 2013. Tämän lapsosia nyt istutin!

Isossa puutarhassa näyttää kaikki olevan iloisesti kasvussa, eikä rikkat pääse juhlimaan. Aina laajassa puutarhassa on jokin paikka rempallaan, mutta juuri nyt silmä lepää siistissä, kukkivassa puutarhassa. Tämä on illusio, jonka tiedän olevan hetkellinen havaintoharha. Hetkessä rikat roihahtavat, jolloin sotatilassa voi joutua kuittaamaan tilapäisiä tappioita.

Kitketty, katettu ja kukkiva. Käytävät on vielä kunnostamatta, mutta vielä
olen tilanteen herrana. Illuusio romuttuu noin neljässä viikossa :)

Siistiä järjestystä on kivaa katsoa. Tässä vaiheessa alkukesää kiveysten kivetkin
näkyvät. Loppukesästä kasvusto ryöppyää ylitse.

Kastelun tarve on jatkuvaa. Onneksi on kaksi isoa pumppua, jotka vetävät jokivettä letkuja myöten ahkerasti. Ruusumaille on nyt ihan oma painevesiautomaatti, joka huolehtii ruusuista, kasvihuoneesta ja tarvittaessa koko Arbetorumista. Toinen pumppu on hyötymaalle ja koristepuutarhaan. Hyvin riittävät, vaikka kuivaa kestäisi pitempäänkin. Onni on oma joki ja tekniikka vesihuoltoon!

Kanadanruusujen koemaa kasvaa upeasti. Ruusuja on hellitty ihan omalla kastelu-
systeemillä. Vaikka tulisi kuivakin kesä, niin kukinta ei näivety kuivuuteen.

Olen nauranut koko viikonlopun tälle illuusiolle, että lähes hehtaarin puutarhan rikat saisi pysymään kurissa. Viime pirullisena kesänä ei jaksanut kontata kylmässä vesisateessa, jolloin vesiheinät ja muut ei-niin-rantut rikkaruohot juhlivat perusteellisesti. Nyt niiden siemensato itää iloisesti.

Paraatipenkin lantakate lannoittaa ja peittää maan.

Mutta tässä hauskassa harhakuvassa on mukavaa elää. Rikkaruohot on siitä viheliäisiä, että alkuunsa ne näyttävät kovin vaatimattomille. Heti kun niille kääntää selän, niin johan niistä sikiää oikeita monstereita! Ajattelin tänäkin vuonna olla tarkkana tarttumaan haraan. Tiedän jääväni häviölle jossain vaiheessa. Niin vain käy ihan joka vuosi!

Paraatipenkissä valkosia narsisseja ja profeetankukkaa. Sekin hieno erikoisuus.

Nyt on viikonloppu nautittu alusta loppuun. Vielä aion käynnistää grillin, heittää siihen maukkaat pihvit ja lisukkeet paistumaan. Jäi vähän iltaan syöminen, kuten aina kun on tähdellisempääkin puuhattavaa.

Meillä on vasta nyt omenankukkien aika! Kyllä  käy juuttanmoinen pörinä puissa. Näistä on iloa mettiäisille!

Iloa viikkosi! Säät on mitä sattuu, mutta plussan puolella mennään!

Rännästä melkein helteeseen

Suomalaiset puhuvat kuulemma ennätysmäisen paljon säästä. Upeiden vappuilmojen jälkeen sukellettiin märkään kylmyyteen, joten kyllä se puhuttaa. Työtkin alkoivat hyvällä vauhdilla, mutta tänään jäisessä vesisateessa meinasi näpit paleltua. Sadepuku piti kosteuden ulkona, mutta hanskat kastuivat töitä tehdessä. Ja turvakengät ei olleetkaan gore-texiä, vaan sadehousujen punteista valuva vesi päätyi kenkiin. Mun kumisaappaat ei olleet sen kauempana, kuin viereen parkkeeratun auton takakontissa 😒. Lopputuloksena työkalut eivät pysyneeet kohmeisissa käsissä ja varpaita palelsi enempi kuin paljon. Toivottavasti flunssa ei iske. En muista aikoihin kylmettyneeni yhtä tehokkaasti. Seuraavaksi satoikin räntää.

Rakas kirjometsävaahtera Acer platanus 'Drummondii' on voimissaan jokaista
kärkisilmua myöten. Kestävyys on metsävaahteran kanssa sama. Kuva v. 2017

Onneksi kaffipaussilla pääsi lämmittämään näppejä kahvimukin ympärillä ja nakkaamaan kostuneet villasukat patterin päälle hetkeksi. Ulkotyöt on tosi kivoja, mutta sään suhteen on joskus toiveita... ja sehän on mitä kulloinkin sattuu. Hommahan on vain varustautumiskysymys. Ensi viikoksi on luvassa kaunista ja lämmintä keliä!

Pian ollaan taas näiden näkyjen äärellä! Tuurenpihlaja eli Sorbus commixta 'Dodong'
on ehkä upein pihlaja. On tosin monta kovaa kilpaillijaa 'upein' nimikkeestä.

Kotipihalla kevättyöt edistyvät nekin hitaasti, mutta varmasti. Edessä on viikonloppu, josta povataan säiden puolesta kelvollista. Tarkoitus on ahertaa tuokio jos toinenkin siivoustoimessa. Vielä olisi yhden kaverin omenapuut leikkaamista vailla. Jotenkin nuo tuttujen omenapuut on tulleet  ylläpitopotilaiksi.

Omenissa on paljon kukkasilmuja, eli satoon tarvitaan pölyttäjiä. Toivoa on!

Kaikki on vain turkasen märkää nyt. Haravoinnista ei tule mitään, eikä kasvimaalla penkkien lapioimisesta. Viime syksynä jyrsittiin koko kasvimaa, joten nyt pitäisi päästä lapioimaan välikäytäviä, jotta penkit olisivat valmiina kylvöille ja istutuksille. Toiveissa olisi edeltäjiään parempi kasvukesä. Paljon on siemeniä hankittuna, että hyötymaa tuottaisi taas ihanaa satoa!

Matala 'Purple Rain' oli viime kesän istutuksia.

Ruusumaan suhteen olen ollut utelias, mutta suojaukset on edelleen paikallaan. Ruusut eivät pahastu ensinkään, vaikka suojausten kanssa odottelee rauhassa. Eniten kutisee viime keväänä Saksasta tilattujen ryhmäruusujen talvehtiminen. Täällä ollaan todennäköisesti ihan äärirajoilla, mutta viime talvi oli tosi armollinen runsaan lumipeitteen turvin. Niiden penkin maa ei jäätynyt viime talvena ollenkaan. Testasin useamman kerran pitkällä piikillä maan jäätymistä. Luulisin tämän talven sujuneen ainakin osin onnistuneesti ryhmisten osalta. Rakastuin noihin ruusuihin, joten hartaasti toivon ponnekasta jälleennäkemistä!

Yksinkertainen 'Sweet Haze' - yksi kokeiluja. En olisi uskonut, että viehätyn niin kovin yksinkertaisista
ryhmäruusuista. Tämä oli kuitenkin niiiin hempeän suloinen ja runsaskukkainen ruusu!

Monta jännää hetkeä on edessä ja monta ihanaa jälleennäkemistä kukkapenkeissä. Kaikki versova kasvu tuo ilon sydämeen - se on lupaus kauniista huomisesta. Tutut voimasanat mukaasi - iloa ja valoa viikonloppuusi!

Vappuylläreitä, sillä kevät on vahvasti täällä.

Vappu tuli vietettyä, grillauskausi avattua ja pihan siivous aloitettua. Eli ihan totta - minä konttasin vappuna ansiokkaasti. Etenin kukkapenkistä toiseen siivoten menneen vuoden rääppeet. Kunhan maa lämpenee, niin kuorrutan penkit palaneella hevosen lannalla, johon laitan tuhkaa höystöksi. Kasvit kiittävät katteesta ja lannoituksesta.

Japaninruttojuuren kukinto on mehiläisille ensimmäinen kattaus.

Vapun säät ovat olleet perin merkilliset. En kerta kaikkiaan muista milloin olisi ollut Valpurina aurinkoa ja lämmintä! Yhtä merkillistä on sekin, että maa on sulaa heti hangen alta paljastuttuaan. Kummallisuuden kruunaa avoin meri. Jäät katosivat jonnekin, mutta toki niitä voi ajelehtia rantaan tuulen kääntyessä lännelle. Kaikki olosuhteet antavat mahdollisuuden kunnolliselle keväälle, mitä ei vähään aikaan ole nähtykään. Yksi polaaripyörre voi kyllä muttaa kaiken toisin päin - ei tavatonta sekään.

Helleborus hybridus eli jouluruusu 'Luua Plum'

Kiva oli nauttia tosi lämpimän tuntuisesta (meillä +8 on toooodella lämmintä) säästä, jolloin pihassa puuhaaminen oli yhtä nautintoa. Huomenna kello herättääkin 5:45, ja pikaisen kahvin ryystämisen jälkeen on aika pujottautua puoleksi vuodeksi kirkuvan keltamustiin hälykamppeisiin. Kausi alkaa, ja tavoitteet on korkealla.

Kartanopioni on kestävä komistus, jonka kasvusto laajenee aina vain isommaksi.

Oman pihan siistiminen ja muut hoitotoimet jäävät nyt vaiheeseen, mutta onneksi niitä voi edistää vaikka lyhyin syöksyin. Totuus on herkullisella tavalla karmean karu:

Siivoukset ihan himpun vielä vaiheessa. Khyyyllä tämä tästä vielä iloksi ja vihreydeksi muuttuu!

Terminen kevät taitaa nyt asettua sellaisiin lukemiin, ettei öisin enää pakkanen vaivaa. Tästä kaikki on eteenpäin kohti kesää. Olkoon se parempi, kuin edeltäjänsä! Iloa ja valoa viikkoosi!

Huhtikuulle huutia

Aika rientää - tavataan sanoa. Keväällä rientäminen on ihan liian mieto ilmaus. Aika valuu käsistä hullun laukkaa. Kävin tänään huoltamassa vanhaa äitiäni reilun 100 kilsan päässä. Halusin tarjota hänelle tärkeän elämyksen sen muun huushollauksen lisäksi. Lähdimme Kiimingin Koitelin koskille katsomaan tulvaveden syöksyä uomissaan jäiden silottamien rantakallioiden välissä.

Yksi Kiiminkijoen uomista pauhaten purkaa vesiä.

Ekaa kertaa historiassa kuvat ovat kännykkäräpsyjä. Mulla on laatikossa ollut vanhan isäni hylkäämä Doron älykänny, jonka lanseerasin käyttöön kuopuksen Puolan matkan ajaksi. Pakko oli pelata Whatsapin kanssa, että yhteydet sujuu parin viikon ajan. Totuin tuohon, joten taidan jättää Caterpillarin kaikenkestävän näppäinpuhelimen puolestaan lootan täytteeksi.

Koitelinkosket ovat suosittu vierailukohde. Ennen tänne tuloa asuin
tuon kosken vierellä. Oli vähän nostalgiareissukin entisillä lenkkimaastoilla.

Liki kasikymppiselle äidilleni lyhyetkin kävelymatkat ovat haasteellisia, koska takana on jatkuvia rankkoja hoitoja. Ne pistävät ihmisen elon perin matalaksi. Käsikynkkää päästiin noin puolen kilometrin matka hänellekin monien muistojen maisemiin. Koskien kuohuista nautimme välillä penkille istuen. Luonnon voimat puhuttelevat - äitini kanssa olemme molemmat sellaisia luontoihmisiä, joilla puutarhurointi on se suurin intohimo. Geenivirhe varmaankin.

Kotona koiraa lenkittäessä vastassa oli kimmeltävä meri! Se sulaa sittenkin!!!
Oikeasti meriveden pinta on noussut, mutta se sulattaa jään :)

Päivä tahtoo vilahtaa käsistä, kun käy äiteen huoltoreissun. Kolme tuntia menee matkoihinkin. Kotona porhalsin plinsessa Riekon kanssa lenkille meren rantaan. Se sujuu nykyisin hinaten koiraa hihnassa eteenpäin. Missä on se eteen ja sivuille hötkyävä nuori koiraneito? Meillä on tarjolla vielä reilut pari viikkoa pelkkiä talutinlenkkejä, mutta hurtta ei niistä tykkää ensinkään huonoa. Eteneminen kun on perin hidasta nykyään. Ei olisi uskonut!!! Mutta meren rantaan päästyä ihastus oli suunnatonta! Merellä aurinko välkkyi sulan veden liplatuksessa! Meriveden pinta on noussut viimeinkin sen verran, että se on hiipinyt jäiden päälle. Ilta-auringossa valo kimmelsi veden pinnassa. Tämä on niiiiin kevättä!

Ja Plinsessa Rieko täytti tänään yhden vuoden. Huikean mukavaa on olla taas koirallinen ihminen. Vaikka Rieko on todellinen riesa, niin paljon se antaakin. Se on tunnollinen Personal Trainer, joka tuhisee onnesta milloin  mistäkin syystä. Tänään megatuhinat tulivat kuopuksen palauduttua Puolan parin viikon turneelta.

Äitienpäivänä on virallinen katselmus, jossa ulkomuototuomari antaa lausunnon. Siinä
varmaankin on toteamus, että on sangen pentumainen vielä. Muutoin koiraa muistuttava.

Keskiviikkona alkaa totinen puolen vuoden työ kaupungin vihrreyttämisessä ja kukkaloiston luomisessa. Odotan kovasti tätä kuuden kuukauden haastetta! Mulla on vähän suunnitelmia asioiden suhteen :)

Iloa ja valoa Vappuusi sekä nousevaan viikkoon. Tämä kevät rientää nyt lujaa! Pysy kyydissä!

Paluu menneisyyteen - ympyrä sulkeutuu

Kuljen joka päivä metsissä koiran kanssa. Tutut lenkkipolut tarjoavat ihanan ikkunan vuoden kiertoon. Ajatus liitelee aistien havainnoidessa alati muuttuvaa maisemaa.

Taivas tarjoaa värit tällä kertaa

Ihan vastahan maa kohmettui ja satoi ensilunta. Oli ihanaa löytää eläinten jättämiä jälkiä ja haistella kirpeän kuulasta syysilmaa. Hiljalleen hanget kasvoivat aina vain suuremmiksi, ja piti etsiä uusia polkuja. Ilolla tervehdin moottorikelkkojen jättämiä jälkiä, joita pitkin kulkien laajennettiin lenkkimaastoja.

Pitkän ja pimeän talven jälkeen hiljalleen pitenevät päivät toivat valon lisäksi toivoa. Hanget olivat paisuneet valtaviksi. Tuntui epätoivoiselle odottaa aina vain kevään tuntua.

Kuloheinä liekeissä. Kulotus on kevään parhaita puuhia!

Mutta kas veijaria sentään! Näin ovat saapuneet joutsenet, kurjet, hanhet, mustarastaat, peipot ja monet muut kevään tuojat! Aurinko paistaa valtavalla voimalla sulattaen kovaa kyytiä mahtihankia. Ensimmäiset sulavesipurot on saappaan kärjellä potkittu virtaamaan ja ensimmäinen pieni ruohotupsukin on kulotettu. Harava odottaa yhä, mutta ei se enää kauaa jouda toimettomana seinään nojailemaan.

Kurkiaura myötätuulessa suuntana pohjoinen

Talven aika on hidas ja kuluu vitkaan. Keväällä ajan kulku hyppää oravanpyörään, ja tapahtumat vyöryvät päälle. Kesällä jokainen päivä tuo uusia asioita aistien täydeltä. Sulan maan aika meillä puutarhureilla sujuu taimesta kukintaan ja siemenestä satoon. Kiirettä pitää joka rintamalla, mutta elämän ilo virtaa väkevänä suonissa. Kunnes routa ja jää jälleen asentaa puutarhurin virransäästötilaan.

Mikä voisi olla vielä söpömpää kuin kylmänkukan nuput?

Vuoden kierto on vahva kokemus aina uudestaan ja uudestaan. Neljä vuodenaikaa on suuri rikkaus. Muuta en marise, kuin talven pitkää kestoa 😎 Enkä oikeastaa sitäkään juuri nyt valita, sillä kevät vetää hirmuisin harppauksin. Kaikesta päätellen olemme siirtyneet Raahessakin termiseen kevääseen. Minun sieluni laulaa!

Alliumin versot ovat aikaiset. Tosin lakastuvatkin etuaikaan.

Iloa ja valoa viikkoosi! Meillä on vietetty A-sarjan kuopuksen kihlajaisia (nopeita olivat - reilut 7 vuotta vasta yhdessä!), laitettu B-sarjan kuopus kohti Puolaa pariksi viikoksi, ja juhlittu Maestron huomista vuosipäivää. Ensi viikko tuonee myös kesän töistä jotain selvyyttä. Kaksi vaihtoehtoa on - joko kaupungille takaisin tai sitten hautausmaalle. Yksi tuttu tuumasikin, että mitä hittoa etuaikaan pyrit hautausmaalle? Kyllä nauratti!

Taistelu kevättä vastaan

Jep jep - luit otsikon oikein. Täällä lumen ja jään keskellä kelit meni sellaisiksi, että on kiireesti alettava suojaamaan kasveja paahteelta. Minun kokemuksen ja siitä muotoutuneen teorian mukaan kevät tappaa talvea tehokkaammin arkoja puuvartisia kasveja täällä V-vyöhykkeen rannikolla.

Kevät boostaa leikattujakin kissoja. Ulkoilu maistuu talven tauon jälkeen. Nipsu
on ainoa lyhytkarvainen kissamme. Loput viisi ovat nyt takkukarvoja.

Täällä on mahdoton auringon paiste, lämpötila pakkasella ja navakka tuulikin on kiusana. Täydellisen pakastekuivaavat kelit. Valkoinen hanki tuplaa auringon tehon, jolloin juuri hangen pinnan yläpuoliset rungon ja versojen osat ovat alttiita kuivamiselle.

Vähän maisemakuvaa tulotieltä kuvattuna. Vappusimat kylmätään kinoksissa.
Tuossa tien vieruksen aidanteessa on paljon pensasruusuja.

Varjostamalla saa suojattua havujen lisäksi myös herkempiä lehtipuita ja -pensaita. Olen vuosien varrrella kokeillut monenlaisia suojia. Käyttökokemuksen mukaan mikä tahansa rätti toimii.

Vanha juuttisäkki ja sivistyneemmän näköinen verkkopussi toimivat molemmat.
Suojattuina on 'Norrbacka' pilarikatajia, jotka kestävät ahavaa kohtuullisesti.

Meillä ei ole ohikulkuliikennettä tai naapureita näkösällä, joten tyylikysymyksistä ei tarvitse välittää. Kunhan suojaa herkimmät. Ennusteen mukaan ainakin viikko on kovin aurinkoista ja kylmää. Maa on jäässä ainakin pinnasta. Kasvien vesitalous ei taida vielä toimia, joten kuivumisen vaara on ilmeinen.

Vanhat lakanat uusiokäytössä. Sisällä on 'Norrbacka'

Ruusumaalla köynnös- ja pilariruusut kurkottavat reilusti yli 60 sentin lumikerroksen. Kahlasin laittamaan vanhoja lakanoita sinnekin varjostukseksi. Verrokkina jätin jotain varjostamattakin. Nämä isoimmat on pärjänneet muutoinkin parhaiten, joten jos vaurioita tulee, niin aloittavatpahan sitten alempaa kasvunsa. Olen vain utelias siitä, kuinka kanadalaiset kestää kevättalven tuulista paahdetta.

Lakanoita ja pakkaspeittoa ruusumaassa. Pakkaspeitto on ollut läpi
talven kahdella lajikkeella.

Viime vuonna aurinko teki mittavasti tuhojaan kasvustossa vasta toukokuussa. Eli ruusuilla pidän varjostuksen hyvinkin pitkään. Vanha viisaus kertoo ruusujen talvisuojan poistoajaksi sen, kun onnenpensas kukkii. Olikohan tuo ohje peräisin englantilaisilta ruusukasvattajilta, nyt en tarkkaan muista. Mutta tänä vuonna varjostan suuremmalla huolella ja hyvinkin pitkään. Sitä  mukaa kun ruusuja tulee esiin lumen alta, lisään lakanoita päälle.

Viime vuonna lumen ja suojausten alta paljastui hyvin vihreät versot, joissa oli elinvoimaiset silmut. Malttamattomana poistin tyvimultauksen ja odottelin silmujen aukeamista. Mikähän lie UV-säteilyn huippu tuli 15. - 16.5, kun monet kasvit yksinkertaisesti kuivahtivat. Iso kanadanhemlokki ruskettui hetkessä ja tiputti neulasensa. Ruusut kuivahtivat, vaikka maa oli sula ja kevätkostea ihan selvästi. Juuristo oli kuitenkin elinvoimainen, sillä maan alta tuli uudet, vahvat versot. Minua silti harmitti, joten tämä kevät on revanssin paikka.

Toisaalla edistetään kevättä levittämällä tuhkaa hangille.

Eilen huiskin pussillisen tuhkaa varjopaikkoihin edistämään sulamista. Samalla tulee kevätkalkitus ja hivenlannoituskin. Auringon voima on niin huikea, että jo samana päivänä tumat tuhkahippuset porautuivat syvemmälle hankeen.

Puhtaat hanget peilaavat auringon säteilyä, mutta tällä konstilla
saadaan sulamista vauhtiin.

Meillä on niin vitivalkoiset hanget, että ihan itse pitää mennä niitä sotkemaan. Kaupunkipaikoilla hanget sulavat hurjan paljon nopeammin, kun siellä on omasta takaa pölyä ja likaa. Toisaalta olen kiitollinen puhtaasta elinympäristöstä, mutta lumet täältä kyllä sulaa hitaammin kuin muualta.

Pieni rahtunen toivoa - kasvari jo raottelee luukkujaan ihan itse!

Kasvihuoneessa lämmöt nousevat jo päivällä mukavasti. Viiniköynnös pullistaa silmujaan. Sekin mokoma jäi syksyllä leikkaamatta. Keväällä sitä ei voi leikata, joten ensi kesänä kasvari on viidakkoa. Vähän huono ajatus oli istuttaa noin tilaa valtaava kasvi pieneen kasvariin.

Suojaatko sinä kasveja kevään paahteelta? Onko sinulla omia vinkkejä tai kikkakolmosia?

Vappua ootellessa

Pääsiäinen mennä hurahti ohi. Meillä tarjolla oli leppoisia pyhiä ja paljon sosiaalista elämää, vaikka lapset olivatkin omilla reissuillaan. Oli rentouttavat pyhät. Ainoa huoli oli siinä, kun vanhemmat lapset lähtivät autoillen Isolle Kirkolle porukalla. Paluumatkan säät on vaikeat, ja sakki on vielä tien päällä.

Kolme joutsenta nousi sulan joen alajuoksulta toissapäivänä.
Voi kuinka niiden toitotus toi kevään!

Huhtikuu on alkanut suurin toivein - kuten tavallista. Maaliskuu ei maata näyttänyt muuta kuin ihan venyttämällä mielikuvitusta. Nyt satelee hiljalleen lunta kovan tuulen kanssa. Säätiedotus saa kuitenkin lietsottua optimismin liekkiä, sillä plussakelien aikaa ainakin päivisin on tarjolla. Öiset pakkaset antavat kantohankia aamun kulkijalle. Kuitenkin on sellainen pieni haisu kevään saapumisesta. Seuraavat kuvat on aiemmilta vuosilta - noihin on vielä matkaa.

Näsiä on ekoja kukkivia puuvartisia täällä.

Huhtikuu on se kevään kuukausi, jonka aikana tapahtuu se suurin muutos - lumen sulaminen. Huhtikuu tuo muuttolinnut, lämmön ainakin päivisin ja ensimmäiset turpoavat silmut sekä kohmeisesta maasta kurkistavat piipat. Voi kuinka rakastankaan seurata kasvun kehittymistä!

Köynnösukonhattu on yksi varhaisimpia. Se versoo lumen ja jään keskeltä.

Näitä hankia katsellen huokaan - ehkä grillauskausi ei alakaan perinteisesti vappuna, mutta sitä kohti mennään päivä kerrallaan. Kevään sitkeä odotus muuttuu vauhdilla kilpajuoksuksi, kun äkkiä aika ja kevät harppaakin hurjan pitkin askelin.

Mikä sulattaa sydämen krookusta tehokkaammin? Juuri kun hanki väistyy
niin nämä tulevat nuput ojossa ylös. Aurinko saa ne aukeamaan. Oih!

Oikein odotan kevätkiireitä. Sitä hetkeä, kun kierrät aamulla puutarhan löytäen tuttuja penkkipunnertajia. Illalla kiertäessäsi saman kierroksen, löydät taas uusia. Luonto herää talven ikeestä suorastaan räjähtämällä silmille. Siinä on pieni ihminen aistit täynnä havaintoja. Jukra - se tuntuu niin elämältä!

Iloa ja valoa arkiviikon aloitukseen! Toivon viimeisten lumikolallisten olevan nyt työstettynä.