tiistai 10. huhtikuuta 2018

Taistelu kevättä vastaan

Jep jep - luit otsikon oikein. Täällä lumen ja jään keskellä kelit meni sellaisiksi, että on kiireesti alettava suojaamaan kasveja paahteelta. Minun kokemuksen ja siitä muotoutuneen teorian mukaan kevät tappaa talvea tehokkaammin arkoja puuvartisia kasveja täällä V-vyöhykkeen rannikolla.

Kevät boostaa leikattujakin kissoja. Ulkoilu maistuu talven tauon jälkeen. Nipsu
on ainoa lyhytkarvainen kissamme. Loput viisi ovat nyt takkukarvoja.
Täällä on mahdoton auringon paiste, lämpötila pakkasella ja navakka tuulikin on kiusana. Täydellisen pakastekuivaavat kelit. Valkoinen hanki tuplaa auringon tehon, jolloin juuri hangen pinnan yläpuoliset rungon ja versojen osat ovat alttiita kuivamiselle.

Vähän maisemakuvaa tulotieltä kuvattuna. Vappusimat kylmätään kinoksissa.
Tuossa tien vieruksen aidanteessa on paljon pensasruusuja.

Varjostamalla saa suojattua havujen lisäksi myös herkempiä lehtipuita ja -pensaita. Olen vuosien varrrella kokeillut monenlaisia suojia. Käyttökokemuksen mukaan mikä tahansa rätti toimii.

Vanha juuttisäkki ja sivistyneemmän näköinen verkkopussi toimivat molemmat.
Suojattuina on 'Norrbacka' pilarikatajia, jotka kestävät ahavaa kohtuullisesti.
Meillä ei ole ohikulkuliikennettä tai naapureita näkösällä, joten tyylikysymyksistä ei tarvitse välittää. Kunhan suojaa herkimmät. Ennusteen mukaan ainakin viikko on kovin aurinkoista ja kylmää. Maa on jäässä ainakin pinnasta. Kasvien vesitalous ei taida vielä toimia, joten kuivumisen vaara on ilmeinen.

Vanhat lakanat uusiokäytössä. Sisällä on 'Norrbacka'

Ruusumaalla köynnös- ja pilariruusut kurkottavat reilusti yli 60 sentin lumikerroksen. Kahlasin laittamaan vanhoja lakanoita sinnekin varjostukseksi. Verrokkina jätin jotain varjostamattakin. Nämä isoimmat on pärjänneet muutoinkin parhaiten, joten jos vaurioita tulee, niin aloittavatpahan sitten alempaa kasvunsa. Olen vain utelias siitä, kuinka kanadalaiset kestää kevättalven tuulista paahdetta.

Lakanoita ja pakkaspeittoa ruusumaassa. Pakkaspeitto on ollut läpi
talven kahdella lajikkeella.
Viime vuonna aurinko teki mittavasti tuhojaan kasvustossa vasta toukokuussa. Eli ruusuilla pidän varjostuksen hyvinkin pitkään. Vanha viisaus kertoo ruusujen talvisuojan poistoajaksi sen, kun onnenpensas kukkii. Olikohan tuo ohje peräisin englantilaisilta ruusukasvattajilta, nyt en tarkkaan muista. Mutta tänä vuonna varjostan suuremmalla huolella ja hyvinkin pitkään. Sitä  mukaa kun ruusuja tulee esiin lumen alta, lisään lakanoita päälle.

Viime vuonna lumen ja suojausten alta paljastui hyvin vihreät versot, joissa oli elinvoimaiset silmut. Malttamattomana poistin tyvimultauksen ja odottelin silmujen aukeamista. Mikähän lie UV-säteilyn huippu tuli 15. - 16.5, kun monet kasvit yksinkertaisesti kuivahtivat. Iso kanadanhemlokki ruskettui hetkessä ja tiputti neulasensa. Ruusut kuivahtivat, vaikka maa oli sula ja kevätkostea ihan selvästi. Juuristo oli kuitenkin elinvoimainen, sillä maan alta tuli uudet, vahvat versot. Minua silti harmitti, joten tämä kevät on revanssin paikka.

Toisaalla edistetään kevättä levittämällä tuhkaa hangille.
Eilen huiskin pussillisen tuhkaa varjopaikkoihin edistämään sulamista. Samalla tulee kevätkalkitus ja hivenlannoituskin. Auringon voima on niin huikea, että jo samana päivänä tumat tuhkahippuset porautuivat syvemmälle hankeen.

Puhtaat hanget peilaavat auringon säteilyä, mutta tällä konstilla
saadaan sulamista vauhtiin.

Meillä on niin vitivalkoiset hanget, että ihan itse pitää mennä niitä sotkemaan. Kaupunkipaikoilla hanget sulavat hurjan paljon nopeammin, kun siellä on omasta takaa pölyä ja likaa. Toisaalta olen kiitollinen puhtaasta elinympäristöstä, mutta lumet täältä kyllä sulaa hitaammin kuin muualta.

Pieni rahtunen toivoa - kasvari jo raottelee luukkujaan ihan itse!
Kasvihuoneessa lämmöt nousevat jo päivällä mukavasti. Viiniköynnös pullistaa silmujaan. Sekin mokoma jäi syksyllä leikkaamatta. Keväällä sitä ei voi leikata, joten ensi kesänä kasvari on viidakkoa. Vähän huono ajatus oli istuttaa noin tilaa valtaava kasvi pieneen kasvariin.

Suojaatko sinä kasveja kevään paahteelta? Onko sinulla omia vinkkejä tai kikkakolmosia?

22 kommenttia:

  1. Meillä on kaksi toistaiseksi vielä pientä alppiruusua sekä jouluruusu, joita varjostan havuilla, kunhan paljastuvat hangen alta. Maan sulamista avitan lämpimällä vedellä. Viime syksynä löysin alesta kanadantuijan, jolle pitänee viedä lakana suojaksi. Sekin on vielä lumen alla piilossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet on helppoja suojattavia, varsinkin lumisilla paikoilla. Mulla on pari isoa alppiruusua ja reipas määrä pienempiä. Niitä en ole suojannut, mutta pihan ison koivun kaatamisen jälkeen valaistusolot "parani". Seuraan näiden isojen alppiruusujen reaktiota tässä keväässä.

      Poista
  2. Meillä on toistaiseksi niin paljon lunta, että ihan heti ei havuja tarvitse suojata. Mutta hyvähän se olisi käydä harsot nakkaamassa niskaan heti kun pilkistävät. Täällä paistaa nyt, eikä pikkulinnuilta pesäpehmukkeita puutu, kaksi ponia tupruttaa karvojaan irti niin, että pienoinen pölypilvi on tarhan yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kyllä mahtimäärät lumia siellä Karjalassa. Pesänpehmukkeita taitaa löytyä heti moneen pesään. Luxuskoteja tirpoille - sisustuksessa ei ole tingitty!

      Poista
  3. Paljon on teilläkin vielä lunta. Sama juttu täällä, kevättä saa vielä odotella. Lähdemme huomenna lapsenvahtikeikalle Raumalle, siellä on jo ihan kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raumalla ei ole enää lunta, ja ekat kevätpilkistäjät on jo kukassa. Reissunne tulee olemaan etuotto kevääseen. Pohjanmaalla ajankuluna on hankien potkiminen :)

      Poista
  4. Nyt on useilla alppiruusuilla huput päässään. Mahonioilla olidi pitänyt olla, sillä ne ovat ihan kuivuneet kevätauringossa. Olen vähän huono suojailemaan kasveja, mutta nyt uusimmat alppiruusut suojasin, kun maan sulaminen on myöhässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahonia on hankala kasvi täällä vitosella. Muutaman olen teloittanut, joku on elänyt muutamia vuosiakin ennen luovuttamista. Mutta nyt ei ole yhtään yrittäjää jäljellä.

      Poista
  5. Laitoin varjostusverkot ikivihreille 4.3. ja monet olivat tehneet sen jo paljon aiemmin. Tämän vuoden puolella on ollut runsaasti aurinkoisia päiviä ja meillä vielä varjostavan metsän poistuminen muutti melkoisesti olosuhteita. Varjostuksista huolimatta etenkin kaksi alapihalla jo muutaman vuoden asunutta marjakuusta on huolestuttavasti ruskista niitä neulasiaan. Samoin talon päässä olevissa rhodoissa on paljon käpristyneitä ja ruskeita lehtiä. Aina en ole muistanut rhodoja edes suojata, mutta ovat selvinneet. Nyt vaurioita on runsaasti. Samoja ongelmia olen kuullut muilta, joten tämän kevään olosuhteet ovat tavallista vaikeammat.
    Täällä lumi on sulanut viikon aikana melkoisesti, vaikka sitä tuli pääsiäispäivänä lisääkin 15-20 cm. Viime yönä lunta satoi muutama sentti ja aurinkoisesta päivästä huolimatta valtaosa siitä on edelleen maassa. Aikamoista keikkumista kevään edistyminen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjostuksia ei voi laittaa liian aikaisin. Tänään täällä oli liki liian myöhää, sillä paahde oli tosi huikea.

      Marjakuusi on etevä muuttamaan ruskistuneet neulaset takaisin vihreäksi. Odotapas vain kesäkuuta. Teillä kyllä muuttui varjopuutarha aurinkopuutarhaksi, mikä vaihtaa kyllä puutarhan kasvivalikoimaakin.

      Kevään ahavavoima vaihtelee vuosittain. Nyt on neljäs ahavakevät peräkkäin. Alkaa tulla ikäväksi tavaksi näköjään. No tietää tarhurille rättisulkeisia ja jännitystä.

      Poista
  6. Tuhkaa meilläkin levitelty puhtaille hangille, toimii tosi hyvin ja kalkitus hoituu samalla koivuntuhkalla. Lumi suojaa täällä vielä alppiruusuja mutta kohta pitänee varjostuskankaat kaivaa esiin varastosta. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhkaa hangelle on two in one. Ruusumaat haluan pysyvän mahdollisimman pitkään hangen suojissa, joten rippustakaan tuhkaa en hönkäissyt siihen suuntaan. Levittelen sitten hankien vajutessa lisää lakanoita suojaksi. Onneksi mä olin säästänyt tallessa varastossa vanhoja lakanoita! Aika tavaran kaupitsee.

      Poista
  7. Havuja suojaan ja rodoja, muita en. Tosin tämän luettuani mietin rosariossa ruusujen suojaamista. Käytössä on vanhat lakanat yms. kankaat. Betweeniltä sain hyvän vinkin että kasvitukia voi viritellä syksyllä jo valmiiksi, niitä vihreitä metallisia. Eivät makaa tyhjänpanttina varastossa talvisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei joka paikassa aurinko polta lehtipensaita, ruusuja tmv. niin porottavalla intensiteetillä kuin täällä. Siitäkin selvittäisiin, mutta kun cocktailissa on pakkanen ja tuuli, niin siitä tulee tuhoisaa.

      Betweenin vinkin luin minäkin, mutta ruusuille jätin köynnöstuet paikoilleen. Ne passaavat tukemaan varjostuskankaatkin.

      Poista
  8. Arimmat havut ja rhodot on jo maaliskuulla suojattu. Ajattelin vielä kotimaisille katajille 'Urho' laittoo verkon tänäpäivänä. Eilen kahtelin mehänlaijassa, ol ihan tavalliset mehtäkuuset ottanu vähän ruskiita oksiinsa. Hanki on varmaan hohtanu auringonpaistetta niillekkin. Eppäilen havukasveille tulevan pahoja vaurioita ympäri muan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna luonnon männyt ottivat kevätrusketuksen. Pittääpä kattella, miltä kuuset täällä näyttää auringon puolelta. En ole huomannut ohi kulkiessani mitään, mutta yleensä kattelenkin koiran edesottamuksia, eli enempi maahan päin.

      Poista
  9. Vinkkejä ei ole. Hämmästyin vaan eilen ihan totaalisesti kun kävin Tampereella. Meillä on täysi talvi, siellä lunta ei juuri missään, kasoissa korkeintaaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on pitkä maa ja osin leveäkin. Idemmässä mennään mantereisemmassa ilmastossa. Täällä rannikolla on taas omat haasteet.

      Joka vuosi sitä huokailee hankien keskellä, ettei nämä sula ennen juhannusta. Ja aina on viimeistään toukokuussa lumet lähteneet. Tähän kokemustietoon pitää nytkin nojata :)

      Poista
  10. Mun Norrbacka on suajaamatta. No, just siitä vasta sammutin siniset itsenääsyysvalot :) Alappiruusut ja mariakuuset oon suajannu säkkikankahalla. Eilee lurkkasin terassipenkis olevaa mariakuusta. Viis senttiä ruskiaa joka käries. Ei oo ensimmäänen kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norrbacka on kaikkein kestävin paahdetta sietämään mun kokemuksen mukaan. Ja marjakuusi on hyvä toipumaan ruskehtavaksi menneistä neulasista. Ranttu se on täälläkin viihtymään.

      Poista
  11. havuja laittelin jo syksyllä ruusujen suojaksi ja nyt keväällä olen niitä vähän kohennellut. Rhodoille ja uusille tuijille myös laitoin huput. Rhodoille tosin liian myöhään :( Kyse ei ollut kuin muutamasta päivästä ja silti ehti tehä pahaa. Jospa kuitenkin vielä selviäisivät.
    Mukavaa loppuviikkoa Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan toipumista kaikille kärähdystä saaneille. Täällä on nyt vinkeät kelit, kun lämmintä on yli 10 astetta päivisin. Öiksi lupaa aavistuksen plussaa myös, mikä tarkoittaa termisen kevään alkamista.

      Poista