Virran viemää

Käväistiin ilta-auringon paisteessa lähimmällä "oikealla" joella, eli etelän suuntaan Pyhäjoella. Siellä joki usein sulamisen aikaan patoutuu jäistä, ja tulvat nousevat  nopeastikin.

Eteläpuolen uomassa kävi kuohut. Taustalla häämöttää Etelänkylän isosilta.

Pyhäjoen taajama on itse asiassa saaressa, jonka molemmin puolin virtaa Pyhäjoen haarat. Tuo Etelänkylän isosilta on Suomen vanhin liikennöitävä puusilta, ja sille annettiin museosillan status 1982. Silta on alun perin rakennettu v. 1837.

Jäät olivat jo suurelta osin lähteneet, mutta isoja jäätelejä vielä virta kuljetti.

Seuraava etappi oli Hourunkoski, josta osa on valjastettu vesivoiman tuotantoon. Isoin osa koskea virtaa kyllä villinä ja vapaana. Ja vettä todellakin virtasi valtavalla vauhdilla ja melkoisen jylinän kanssa.

Sateenkaari halusi samaan kuvaan.

Tuossa koskessa on pudotuskorkeus noin kuusi metriä, ja se on tosi upeiden kallioiden reunustama. Paikka on suosittu näköalapaikka oikeastaan ympäri vuoden. Koskipuistoon pääsevät liikuntaesteisetkin, ja edellisessä kuvassa näkyvä laavu on kaikkien käytössä.

Sileiden kallioiden katveessa on pari penkkiä istuskelijoille.

Koskipuisto on tosi mukava pysähdyspaikka, mutta sinne pitää osata mennä. Opasteita ei ole laitettu. Se kyllä näkyy oikein hyvin Pyhäjoen taajaman läpi 8-tietä ajellessa, joten helposti sinne kuitenkin osaa.

Voimalaitokselle virtaavan veden tulvaluukut purkivat myös vettä vauhdilla.

Sellainen nopea luontoreissu tehtiin illan kähnässä auringon jo laskiesssa. Mukavaa oli! Kotona kevät harppoo nyt vauhdilla. Löysin ruusumaasta ensimmäiset kukkivat lumikellot ja krookusten nuppuja. Ruusut näyttävät vallan hyviltä, mutta se on uuden postauksen väärti aihe. Iloa ja valoa poluillesi!