Ihana haaste luottoruusuista!

Pauliina Kukka & Kaali-blogista haastoi kirjoittamaan luottoruusuista, mikä onkin ihan hykerryttävän kutkuttavan ihana aihe. Hipaisee ihan sydäntä, jos näin sanoisin. Pauliina esitti haastettaan näillä sanoilla: 

" Parhaimmat ruusut ansaitsevat tulla esitellyiksi, joten tein haasteen.

Osallistu haasteeseen ja esittele luottoruususi. Onko ruususi erityisen kaunis tai kukkiiko se erityisen runsaasti ja kauan? Onko se laiskan puutarhurin unelma? Onko ruusulajikkeellasi jokin erityisominaisuus, jonka haluaisit muidenkin tietävän?

Ei haittaa vaikka et omistaisi yhtään ruusua. Voit kirjoittaa vaikkapa iki-ihanasta leikkoruususta, jonka olet saanut.

Kirjoita ruusustasi juttu ja vinkkaa siitä minulle, niin linkitän se tähän juttuun. Lopulta saamme toivottavasti upean kokoelman kympin tai kymppi miikan -arvosiia ruusuja. Jos sinulla on paljon ihania ruusuja, joita voit suositella toisillekin, niin toki voit kirjoittaa niistä kaikista. Lyhet maininnatkin riittävät.

Voit mainta myös ne, joita et
oman kokemuksesi perusteella
enää hankkisi.

Puutarhani ruusukunkku on kanadanruusu 'Henry Kelsey'

Kamerani ei toista punaista rehellisesti. Väri kun kuvaa hehkuvampi,
edellinen kuva tavoitti sävyn parhaiten

Vastaaminen on ah niin helppoa, koska kanadanruusut veivät minun sydämen ihan kokonaan. Pauliinan mielestä ihana kanadalainen 'Morden Blush' kukki hienosti, mutta siitä piti poistaa kukkineet kukat niiden muututtua ruskeiksi rumistuksille. Minulle nuo hoitotoimet ovat rentoutumista ja nautin siitä. Ei haittaa minua siis.

Heinäkuun lopussa kukkivat alhaalta talvehtineet oksat. Niiden
yli nousee uusi kasvu, joka jatkaa kukintaa pakkasiin asti.

Ei ole vaivaton ruusu 'Henry Kelsey' - se elää menestymisensä pohjoisrajoilla V-vyöhykkeen  rantakaistaleella, jossa syystelvesta lunta ei vain ole eikä tule. Pakkasia saattaa silti olla tiukastikin. Meille lumi tulee vasta kevättalven puolella, ja siinä ehtii sahata tiukkaa pakkasta ja vesisadetta vuoron perään. Tosi kovaa kasveille ilman suojaavaa lumipeitettä.

Talveksi kanadalaiset suojataan tyvimultauksella ja pakkasturpeella. Silti yleensä lumirajan yläpuolelle yltävät osat kuivuvat. Se ei haittaa, sillä uusi kasvu lähtee rivakasti ja vahvoin versoin. Ne talvehtineet osat kukkivat heinäkuusta lähtien runsaina, kunnes uudet versot ehtivät kasvaa ja kehittää nuppuja. Käytännössä 'Henry Kelsey' kukkii heinäkuusta lokakuuhun asti runsaana ryöppynä. Toki siinä pitää kukkineet kukat leikkoa kerran viikossa pois, että kukinta jatkuisi ränsistymättä. Siis tavallaan työläs, jos hommaa pitää hankalana.

Pensasruusuista valintani on 'Ritausma'

Ruusuja on niin hiton paljon niin ihania, joten poimin myös helpommista pensasruusuista suosikkini. Ykkönen ehkä on... Ritausma - latvialainen puistoruusuristeymä, joka jaksaa kukkia todella pitkään ihan ilman hoitoa. Ulkonäköään parantaa, jos kukkineita kukkia edes käsin nyhtää pois. Kuvasta voi tavoittaa avonaisten kukkien lisäksi hurjan paljon nuppuja. Tämä ruusu jaksaa kukkia hurjasti ja pitkään. Kiitosten arvoinen ja helppo.

... vai olisiko se sittenkin 'Sointu'? Kaukaa otetussa kuvassa tuo oikeanpuoleinen

Toinen yhtä valovoimainen pensasruusu on suomalainen jaloste 'Sointu', jonka kukinta-aika on tasan yhtä pitkä, eli heinäkuusta pakkasiin asti. Oikeasti ihania ruusuja on todella runsas valikoima, mutta lopetan oikeastaan tähän.

Yhden ruusun menehtymistä en surisi yhtään. Se on köynnösruusu 'Pohjantähti'. Eritäin kestävä ja pirullinen kasvutavaltaan. Se kasvattaa jäykkiä ja pitkiä vuosiversoja, jotka ovat ihan järkyttävän äksyjä piikkejä täynnä. Se tarvitsee tuen, mutta jäykkänä sitä ei mitenkään saa pujoteltua tukeen. Sitoa se pitäisi, mutta äimän kokoisten piikkien ulottuville meneminen tuottaa tuskaa. Kerran jäin hiuksistani kiinni mokomaan piikkipehkoon, ja jouduin huutamaan Maestroa apuun. Tätä lajiketta en suosittele yhtään kenellekään, mutta kestävä se on, vaikka oikeasti ei olisi väliksi.

Kanadalainen 'Morden Centennial' on rakastettava!

Ryhmäruusu 'Mirato'. Ryhmikset elävät muutamia kausia suojattuina,
mutta tuppaavat katoamaan V-vyöhykkeen ankaraan talveen.

Rymis 'Lemon Rokoko'. Näitä on pakko hankkia, vaikka menestymisennuste
sekä vaivannäkö eivät kohtaa. Mutta ne ovat kauniita!!!

Ryhmis 'Baronesse' on ihastuttanut useamman vuoden.

Ryhmis 'Sweet Haze' on yksinkertaista kauneutta.

Ensi kesänä toteutan erittäin keskeiselle paikalle ison puistoremontin, jossa tulee iso alue ruusupuistoksi. Yllätin itseni seikkailemalla Tantau Roses-sivustolla. Onhan se ihan pakko laittaa ryhmäruusista istutuksia kaupungin arvopaikalle! Lisänä tulee kanadanruusuja ja valikoituja pensasruusuja. Tästä talvesta tulee ihana suunnittelun seikkailu, muta onneksi takataskussa on tukevasti kokemusta ruusuista. Kaikki mitä tässä postauksessa näitte, tulee realisoitumaan Meranrantakaupungin puistossa ensi kesänä.

'Nina Weibull' kestää myös melko hyvin.

Ryhmis 'Piano'a unohtamatta!

Ruusuista tulevaisuutta tässä suunnitellaan ja tehdään ihan tosissaan! Ketähän kutitttaisi saada ruusuinen haaste? Toveri Hirnakkaa olen viekotellut ruusujen maailmaan, ja Ruusumuorin jutut olisi todella ihana saada lukea myöskin. Kolmantena jakaisin avoimet kortit jokaiselle, joka haluaa rikastuttaa yhteisiä ruusukokemuksia omalla kirjoituksellaan.

Pauliinalle 'Lambert Closse'. Tätä en saanut menestymään, vaan se
aina menehtyi suojauksesta huolimatta talveen. Kahdesti yritin.

Potilas

 Koiruus koki kovia, kun sen keskiviikkona hurautin pieneläinklinikalle. Nopean terveystarkastuksen jälkeen tuli piikki niskavilloihin, ja johan alkoi uni voittaa. Toista tunnin leikkauksen jälkeen oli sterilisaatio tehty, ja koira sai heräillä.

Tokkurainen toipilas

Rieko on nyt reilut kolme vuotias, eikä sitä tulla käyttämään jalostukseen. Juoksut sillä on harvakseltaan noin 8 kuukauden välein, mutta nyt nekin jäävät pois. Kohtutulehduksen riski poistuu, eikä nisäkasvaimiakaan pitäisi tulla.

Ei pönttöpää, vaan sukkapuku suojana.

Nyt pitää pukeutua Riekon mielestä tosi ahdistavaan sukkaan, joka estää koiraa nuolemasta leikkaushaavaa. Pari viikkoa pitää hissutella taluttimessa ilman spurtteja ja hyppyjä. Näyttäisi sekin käyvän hermoille. Koko homma ja elämän vauhdikkuuden muutos hissutteluksi näkyy nostavan stressitasoja, kun se ärhentelee kissoille hyvin ikävään tapaan. Soitin jo eläinlääkärille, että mahtaakohan koira olla kipeä kipulääkkeistä huolimatta. Koska kaikki elintoiminnot ovat normaalit, niin ongelma taitaa olla korvien välissä. Sitä vaan ahdistaa.

Näihin leikkeihin joutuu ensin toipumaan.

Niinpä toipuilemme rauhassa, ja eiköhän stressikin laske sitä mukaa kun päästään normaaliin elämään taas käsiksi reilun viikon päästä. Tulipahan homma nyt hoidettua kumminkin. Pitkään tätä jo suunnittelinkin.

Kaunis ilta meren rannalla.

Ensilumi käväisi nopeasti 22.10.2020, mutta suli nopeasti pois. Ihan märkää loskaa se kyllä oli, mutta vaadittava yksi senttiä aamulla klo 8 täyttyi. Positiivista oli myös talviaikaan siirtyminen, jolloin saa nukkua tavallaan tuntia pitempään. Aamusta on siis valoisampaa, mutta illasta nopeammin pimeää. Kunhan saan loput valkosipulit istutettua ja ruusut talvisuojatttua, niin kausi saa olla sitten osaltani valmis.

Iloa ja valoa viikkoosi!

Haaste: Kevään ja kesän muisto 2020

 Tämä Kevään ja kesän  haaste tuli Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista.

Nyt pitää ihan huokaista ja katsoa taakse - mitä pitikään puutarhakausi 2020 sisällään? Pakko sukeltaa kuva-arkistoon...

Suloinen Nilsinruusu ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.

Minun kesäni täyttyi ruusuista ja pioneista - toki paljon perennojakin kukki. Mutta kesä oli lämmin, sopivasti sadetta ja lempeää aurinkoa. Paras kesä moneen vuoteen puutarhurin silmin. Silti ihmettelen, ettei kesäkuussa tullut otettua paljon yhtään kuvia. Eikä juuri toukokuussakaan. 

Puulajipuiston ihana kirjovaahtera ja punapähkinäpensas

Muistin sitten puristaneeni hitonmoisen kirin suorittaessani johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon. Vappuna alkoi vakituinen työsuhde puutarhurina Merenrantakaupungissa. Olin saavuttanut tavoitteeni. Olipahan takki tyhjänä himpun aikaa, ja se näkyi kotipuutarhassani.

'Ristinummi' ruusu kukkii kookkaana ja pitkään.

Koronan rajoitteiden vuoksi äitini muistotilaisuus viivästyi kesäkuulle asti. Lopulta teimme ikimuistoisen merimatkan laskemaan tuhkat mereen. Yhden aikakauden loppu oli siinä. Ja taas oli takki tyhjänä. Siksi varmaan alkukesältä ei ollut paljoakaan kuvia.

Pionit 'Sarah Bernhardt' ja 'Barbara'. Paras pionivuosi aikohin!

Vaikka puutarhurilla olikin vähän puhti pois, niin uskolliset kasvit kukoistivat, koska viihtyivät hyvin kesän lämmöissä ja auringossa. Pensasruusut vetävät vahvasti hoidottakin, mutta pioneja hellivät kukinnan aikana loistavat säät. Niiden loisto oli hengästyttävä!

'Coral Charm' on lumoavan kaunis!

Olin kiitollinen kaikista kukista, jotka piristivät mieltä pyyteettä ja runsaina. Ne kertoivat minulle, että hei - maailma pyörii radallaan ja me kukitaan, vaikka sä olisitkin vähän väsähtänyt. Kivipuutarha pääsi huningolle, mutta olen ensi kesänä luvannut ottaa järjestyksen takaisin. Eiköhän nämä maalliset murheet ole nyt taas vähäksi aikaa taputeltu kasaan, ja voi talvilevon jälkeen jatkaa innolla puutarhassa.

Sinivaleunikon valkoinen 'Alba' on puhtaan kaunis!

Töissä oli tietenkin haastetta ja kiireitä. Uutta tuli rutkasti eteen, ja vein suunnittelemiani uudistusprojekteja läpi. Monta puistopalasta laitettiin uusille istutuksille, siivottiin ylikasvaneita pensaikkoja, istutettiin puita ja kukitettiin kaupunkia. Kolme leikkipuistoa laitettiin täyteen remonttiin - vielä neljäs odottaa, kuten koirapuiston uusiminenkin. Talvi saisi vähän vielä jarruttaa tuloaan, että kaikki ehdittäisiin vielä tällä kaudella. Olen ikionnellinen pienestä mutta tosi tehokkaasta työporukasta!

'Ilo' on todella suuri ilo puutarhassa. Iso ja rutkasti kukkiva!

Oikeastaan tänä vuonna olen istuttanut vain ruusuja omaan pihaani. Tilasin Saksasta Tantaulta ryhmäruusuja, ja muutamia pihlajia istutin myös äitini muistopuiksi. Lajikejalostuksessa olevia iiriksiä tuli pari isoa penkillistä kokeiluun. Siinäpä kaikki kauden istutukset. Toki puutarha pullistelee vuosien saatossa istutettuja perennoja ja pensaita, joten kukkaloistoa on riittänyt.

'Sointu' on uskomattoman pitkään kukkiva ja kaunis!

Kesässä parasta oli pionien keralla ruusut. Kanadanruusut aloittivat heinäkuussa jatkaen yhä vain kukintaansa pikkupakkasista huolimatta. Jos et vielä ole tästä blogista saanut vinkkiä kanadanruusuista, niin tässäpä vielä kerran:

'William Baffin' viehkon valkoraidallisin kukin jaksaa ilahduttaa runsaana.

'Quadra' 

V-vyöhykkeellä paras kaikista kanukeista on 'Henry Kelsey'

'Morden Centennial' kukkii suurin kukin valtaisasti.

'JP Connell' on herkän viehko pilariruusu

Ruusut toivat loistoa ja lohtua. Maailma pyöri radallaan, ruusut kukkivat ja loistivat uskomattoman hienoina ja pitkään. Tämä puutarhuri huokaisee ihanan kauden päätteeksi. En ollut nohevimmillani oman puutarhan suhteen, mutta kotikaupunkini hyötyi merkittävästi kasvojen kohotuksesta. Yksi nainen ei mahdottomia pysty eikä jaksa. Parhaani tein ja tähän pääsin. Olen tyytyväinen.

Ryhmäruusu 'Bonica'

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. 

Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. 

Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.

Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti 

Lappalainen etelässä -blogiin.

Minäpä haastan kesän muisteluksiin seuraavat blogit:

Hirnakan torppa

Navettapiian puuhamaa

Päivänpesän elämää

Kukka & Kaali

Metsätontun ruusutarha

Lisää syksyn värejä

Ruska etenee syksyn myötä. Tuuli on koivuista ravistanut ison osan lehtiä alas, mutta muut lajit jatkavat värien ilotulitusta. Sää on ollut älyttömän lämmin ja aurinkoinen, vaikka aloitimme jo lokakuun! Näistä päivistä ei voi kuin nauttia sydänjuuria myöten.

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) saa keltaruskean värin.

Sateita on luvassa, mutta viikonloppu sujuu aurinkoissa merkeissä. Syystyöt alkaa olla jo tehtynä, eli kausi ns. paketissa. Talvella on aikaa suunnitella tulevaa kautta, mutta taidan vähän huilta tässä välissä. Olen tosi tyytyväinen tähän kesään, mutta rustaan siitä varmaan oman juttunsa.

Mongolianvaahtera (A.tataricum ssp. ginnala) vaihtaa väriä koko
repertuaarilla vihreästä keltaisen kautta punaiseen.

Rakastan pudonneiden lehtien kahinaa jalan alla syksyisin. Siinä äänessä jotain perin rauhoittavaa ja kaunista. Vaateroiden juurella on kerros pudonneita aurinkoja, sillä nyt tuulet eivät ole riepotelleet putoavia lehtiä juuri ollenkaan.

Tehtävänsä täyttäneet.

Vilkaistaanpas puita, joiden ei tarvitsekaan ruskaantua, kun sattuu olemaan värit valmiina. Yksi aarteistani on vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) 'Atropurpurea'. Päällisin puolin tavallinen vuorivaahtera, mutta kun lehden kääntää....

Vuorivaahteran lehden alapinta onkin purppuraa!

Odotan kovasti, että tämä ehtii kasvaa isommaksi, jolloin altapäin katsoen näkee lehtien voimakkaan värityksen alapuoleltaan. Kumma ettei näin hieno puu ole yleistynyt istutuksissa, sillä kestävähän tuo on ollut täällä V-vyöhykkeellä monta vuotta. Sain sen pienenä taimena, eikä se vieläkään ole kuin semmoiset puolitoistametrinen.

Peruukkipensas (Cotinus coccygris) 'Grace' on aina punainen.

Yksi suuria suosikeitani on peruukkipensas 'Grace'. Tämä on kakkospainos, kun se eka kuoli siihen pirulliseen talveen 2016. Äitini osti tämän minulle viimeisellä Etelä-Pohjanmaan reissulla. Muistopuska siis. Tämmöinen punalehtinen hienous erottuu vihreästä maisemasta upeasti joka vuodenaikana.

Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii) on yksi lemppareitani

Pihlajan lajikkeilla ei ole ollut vielä kiire ruskaantua. Siemenestä kasvattamani sulohelmipihljaja tekee nyt ekaa kertaa marjoja. Pitänee tehdä kylvös niistä, sillä tätä on vaikeaa löytää taimistoilta. Tällä on todella hienot, suorastaan mimosamaiset lehdet.

'Ice Crystal' kärhö tekee edelleen kukkia

Samoin 'Purpur Königen'

Syyshortensia

Kukkia vielä piisaa pihalla. Ruusut tietenkin kukkivat täysillä, mutta kärhöissäkin vielä riittää kukkia. Liilakonnanyrtti kukkii muhekana puskana. Se onkin viimeinen tosi näyttävästi kukkiva laji puutarhassani.

Liilakonnanyrtti.

Ruusut jaksavat aina vain tehdä ja aukoa uusia nuppuja.

'Bonica'

'Morden Belle'

Sävykästä syksyä!

Iloa, valoa ja värikästä viikonloppua!