Potilas

 Koiruus koki kovia, kun sen keskiviikkona hurautin pieneläinklinikalle. Nopean terveystarkastuksen jälkeen tuli piikki niskavilloihin, ja johan alkoi uni voittaa. Toista tunnin leikkauksen jälkeen oli sterilisaatio tehty, ja koira sai heräillä.

Tokkurainen toipilas

Rieko on nyt reilut kolme vuotias, eikä sitä tulla käyttämään jalostukseen. Juoksut sillä on harvakseltaan noin 8 kuukauden välein, mutta nyt nekin jäävät pois. Kohtutulehduksen riski poistuu, eikä nisäkasvaimiakaan pitäisi tulla.

Ei pönttöpää, vaan sukkapuku suojana.

Nyt pitää pukeutua Riekon mielestä tosi ahdistavaan sukkaan, joka estää koiraa nuolemasta leikkaushaavaa. Pari viikkoa pitää hissutella taluttimessa ilman spurtteja ja hyppyjä. Näyttäisi sekin käyvän hermoille. Koko homma ja elämän vauhdikkuuden muutos hissutteluksi näkyy nostavan stressitasoja, kun se ärhentelee kissoille hyvin ikävään tapaan. Soitin jo eläinlääkärille, että mahtaakohan koira olla kipeä kipulääkkeistä huolimatta. Koska kaikki elintoiminnot ovat normaalit, niin ongelma taitaa olla korvien välissä. Sitä vaan ahdistaa.

Näihin leikkeihin joutuu ensin toipumaan.

Niinpä toipuilemme rauhassa, ja eiköhän stressikin laske sitä mukaa kun päästään normaaliin elämään taas käsiksi reilun viikon päästä. Tulipahan homma nyt hoidettua kumminkin. Pitkään tätä jo suunnittelinkin.

Kaunis ilta meren rannalla.

Ensilumi käväisi nopeasti 22.10.2020, mutta suli nopeasti pois. Ihan märkää loskaa se kyllä oli, mutta vaadittava yksi senttiä aamulla klo 8 täyttyi. Positiivista oli myös talviaikaan siirtyminen, jolloin saa nukkua tavallaan tuntia pitempään. Aamusta on siis valoisampaa, mutta illasta nopeammin pimeää. Kunhan saan loput valkosipulit istutettua ja ruusut talvisuojatttua, niin kausi saa olla sitten osaltani valmis.

Iloa ja valoa viikkoosi!