Kamalinta mitä elämä voi eteen tuoda

Hiutaleet tanssivat

aurinko sammuu,

varjoja tielläni kulkee.

Pelko on peittänyt

silmies naurun,

kuuntelet kutsua kaukomaan.

Pohjoisen tuulia lapseni kartoit,

toivoit tyyntä ja poutaa.

Kättäsi kurkoitit aurinkosilmin

onneen käskit mun johdattaa.

Helmaasi lapseni kyynelsilmin

kylmän kukkia kannan.

Pahinta mahdollista elämässä on kokea oman lapsen menetys. Tämä tuli osaksemme 5.2.2021 poliisien tuodessa aamulla murheellista sanomaa. Esikosemme ehti edellisenä päivänä täyttää 23 vuotta. Nyt mennään todella pienin askelein eteenpäin. Ei tätä kukaa lähiomainen eikä ystävä voi tajuta, että ihmisen toivo loppuu. Mutta se loppui. Kenenkään tietämättä.