Ihmisarvoista elämää - myötätuulta, ilon pomppuja ja ruusu-unelmia!

Takana on työviikonloppu, enkä ole juuri blogeja vilkuilla. Olo on tyytyväinen, iloinen ja melkeinpä riehakas! Kaksi vuotta olin pois työelämästä, enkä suinkaan omasta valinnasta johtuen. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkän ja vaikean matkan jälkeen, monta vastoinkäymistä kokeneena. Nyt tuntuu niin hyvältä. Hymy ja nauru palasivat, ilo ja tulevaisuus löytyi! Tuntuu kuin vuoden vaihteessa olisi isosta kirjasta sivu kääntynyt, ja alkanut uusi luku jonka otsikko on: Tulevaisuus. Minulla on taas tulevaisuus!

Yhtä hymyä!

Töitä saan tehdä aluksi viikonloppuisin, myöhemmässä vaiheessa tilakysymysten ratkettua hoitoja pystyy tekemään  ihan milloin vain. Vielä pitää saada sanaa leviämään, että taas on tarjolla hoitoa ja helpotusta erilaisiin vaivoihin. Tästä se lumipalloefekti lähtee!

Asiakkaiden ilo ja odotus kosketti syvästi. Moni kertoi, ettei ole kahteen vuoteen käynyt missään hoidossa, kun ei vain osaa lähteä vieraan ihmisen luo. Hoitotyö on henkilökohtainen juttu hyvinkin. Tämä työ on niin ihmisläheistä (suorastaan ihan iholla :)) ja sisältää moninaisia luottamuksellisia ja henkisiä ulottuvuuksia. Olen kaivannut sitä - työtä ja auttamista ihmisten kanssa. Joidenkin keralla on kymmenvuotinen yhteinen historiakin. Siinä on eletty yhdessä monta myötä- ja vastamäkeä. Ystävystytty. On ihanaa palata takaisin - tuntuu jotenkin kuin kuolleista nousemiselle. Kuulostaa perin teatraaliselle, mutta siltä se nyt vain oikeasti tuntuu!

Nyt kun minulla ON tulevaisuus-niminen aspekti elämässä, niin jopa pyrkii unelmatkin lentoon. Ihan hurjaa oli käydä Tantaun sivuilla. Vaikka tuo on linkki, niin älä hitokseen klikkaa sitä! Online-Shop tarjoaa liian paljon kaikkea aivan ihanaa, jota utelias ja ruusuihin hurahtanut ihminen unelmoi. Luin koko tarjonnan yksi yö läpi. Korvissa kuului unelmien siipien suhina - tai sitten se oli kohonnut verenpaine 😎. (kannattaa katsoa ne hardiness kolmen tähden ruusut...)

Ihan pakko laittaa pieni pinkki herkku näkösälle - köynnösruusu Camelot . Ajatus mulla hyppi ja pomppi ensi kesän mahdollisiin suunnitelmiin. Kasvihuoneen edessä on viime talveen kuollut mansikkamaa, joka on edelleen mansikkakankaaseen peitettynä. Siihen olisi tosi kiva tehdä kaariportti, jonka molemmin puolin olisi yksi köynnösruusu ja yksi jalokärhö. Tuo Camelot olisi aivan oivallinen siihen!

Lisänä ajattelin matalia maanpeittoruusuja. Matalalla kasvustolla olisi puolensa. Ruusukummi Seija paljon kokeneempana opasti, että maanpeitot tekevät tiuhaan silmuja - paljon tiheämpään kuin muun tyyppiset ryhmäruusut. Ne on helpompoi suojata talvelta, koska ovat lamoavakasvuisia. Ryhmäruusuthan tarvitsevat joka tapauksessa hyvän talvisuojauksen - tyvimullitus ja lisäksi talvesta riippuen talvisuojaturvetta tai muuta katetta sekä havuja tai pakkaspeittoa ahavasuojaksi.

Syyskuussa 'Aspirin' - aina niin täynnä kukkia ja kesti sadetta uskomattomasti!
Ekan vuoden kokemus oli lumoava - mitähän ensi vuonna?

Ryhmäruusuihin kiinnostus lähti Tantaun ruusujen kokeilusta yhdessä kanadalaisten kanssa. Kolme lajiketta 'Aspirin', 'Baronesse' ja 'Rody' istutettiin kanukkien seuraan. JOS olisin järkevä ihminen, niin odottaisin että talvehtiiko nuo edes.  Kanadalaiset ovat lähtökohtaisesti kestävämpiä kuin ryhmäruusut. Talvehtimisen odote on niille paljon korkeampi, jos talvi on suotuisa. Mutta LUULEN (optimisti luulee aina aika paljon...) että ryhmäruusujen menestymiseenkin ON löydettävissä konsteja. Ilman syvään istutusta ja suojausta ne ei pärjää.  Tai ainakaan menesty pitkään ja runsaasti kukkivina.

'Baronesse' kukki hillitymmin ja välillä taukoakin pitäen - mutta oli hieno!

Miksi sitten nähdä työtä ja vaivaa, jos kerran onnistuminen on haasteellista ja epävarmaa? No jumankekka sentään - niiden kukkaloisto löi ihan lekalla takaraivoon - hillittömästi kukkia heinäkuusta lumen tuloon asti! Hengästytti katsoakin. Ihaillen. Ja himoiten... näitä tarvii saada lisää!!!!

Olen vyöhykkeenvenyttäjän dilemmassa... hirveä into ja hönkä olisi päällä. Samalla tietoisuus siitä, että voipi mennä metsään ja tulla vain paleltuneita raaskuja. Talvet voivat  yllättää ja monta muutakin "ole-nyt-järkevä-nainen-kerrankin" ajatusta. Silti ajatus askaroi... Ruusukummi Seijan niksi haketetusta kaislasta ruusujen talvisuojana on kokeilematta. Kaislaa kasvaa meren rannassa valtaisat määrät ja haketin on työkaluvarastossa. Kaisla ei ime vettä ja pysyy ilmavana suojana. Se pitää ilman muuta kokeilla! Nyt on testissä sammalet ruusujen suojana, mutta konsteja löytyisi lisääkin kokeiltavaksi. Pitää vain kokeilemalla löytää mitkä konstit tuottavat tulosta.

'Rody' oli kukintamaanikko, joka kesti sadetta erinomaisen hyvin.

Jos oikein kovasti tahtoo - suuntaa hyvän yrityksen ja kaiken saatavilla olevan tietotaidon sekä kokemuksen - voisi onnistuakin. Tai on ainakin yrittänyt 100%:n panoksella. On sekin riittänyt joidenkin sorttien osalta. Mutta innostus on kyllä semmoinen laji, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä hyvinkin elossa olevaksi. Minä retkahdin ihan totaalisesti ruusuihin viime kesän myötä. Tauti näyttää pahenevan ja leviävän. Uteliaisuus on kova - voisiko saada menestyvän ja kukkean ryhmäruusuistutuksen V-vyöhykkeelle?

Vielä yksi iloinen asia kirppuilee pinnan alla kuplien, mutta matkassa on yksi iso jarru. Kuopus (köh...köh...) on kaivannut koirakaveria monta vuotta.  Esikoinen koira-allergikkona on muuttanut pois kotoa, mutta Maestrolla on ollut jyrkän kielteinen kanta. Asetelmista 2-1 alamme pehmittämään koirallista elämää. Edesmenneet bordercolliet saavat seuraajan joko valkoisesta paimenkoirasta tai mudista. Elämässä tuntuu olevan nyt paljon hyviä asioita ja tulevaisuus tarjoaa näkymiä. Tunnen olevani oudosti elossa. Ai että se tuntuu hyvältä!!!!

Ruusuista arkiviikkoa jokaiselle blogistaniassa kulkevalle. Päivä oikeasti voi paistaa vaikka mihin risukasaan. Minä paistattelen täällä todella onnellisena monesta hyvästä asiasta.