Tantau ja ruususuunnitelmat

Postilaatikkoon oli nopeasti matkannut Tantaun uusi katalogi 2016/2017. Päivät täyttyvät erilaisten asioiden setvittelystä, lääkärikäynneistä ja heikossa hapessa olevien hoitamisesta, mutta öisin sitten keskityn ruusuihin ja tuleviin suunnitelmiin. Puutarha on pelastanut minut monella tapaa vuosien kuluessa arjen rusentaessa, joten onneksi saan pienen eskapismin suunnittelemalla ensi kesän istutuksia. Helpottaa, kun saa siirtää ajatukset huolista unelmiin edes öisin.

Tämän katalogin lukeminen vie murheet ja ajatukset kauas!

Uusi katalogi on tilattavissa Tantaun sivuilta ja siinä on 136 sivua inspiraatiota. Vain hinnat puuttuvat, mutta ne löytää nettisivuilta.  Ja ei ole maksettu mainos, enkä ole missään yhteistyökuvioissa yhtään mihinkään kaupalliseen suuntaan. Mutta aion tilata tuolta uusia ryhmäruusuja kokeiltavaksi.

Lajikkeiden tiedot ja hyvät kuvat ovat hyvin esillä. Tämä katalogi
ei jouda roskiin, kun sen on kertaalleen lukenut. Se jää käsikirjaksi.

Klorofyllin keskusteluforumissa on virinnyt ruusuihmisten kesken pientä ryhmäruusujen talvetuskokeilun suunnittelua. Tarkoitus on testata erilaisia talvetusmenetelmiä eri vyöhykkeillä ja olosuhteissa. Näin saataisiin Suomen oloihin kokeiltua tietoa menestymisen mahdollisuuksista. Oikeilla konsteilla ryhmäruusujen upeasta kukinnasta voisi nauttia monta muutakin puutarhuria. Ilman suojauksia nämä ei menesty, mutta pienellä askartelulla mahdollisuuksia on. Ryhmäruusuthan leikataan joka tapauksessa 15 sentin tapeille keväällä (tai jo syksyllä), josta kasvu taas käynnistyy. Jos tuokin versontappi on paleltunut, niin elossa oleva juuristo lykkää uudet versot. Kukintahan on kuitenkin loppukesän puolella. Sitten sitä piisaakin!

'Soul' on lajike, johon ihastuin!  Vahva väri ja kaunis kukka.
Kuva on lainattu pinterestistä, mutta alkuperäinen kuva on peräisin Tantaun sivulta.

Ruutupaperilla pyörittelen 7 x 8 metrin alueen karttaa, josta kasvihuone vie yhden ison nurkan. Koitan luoda siihen jonkin penkkijärjestyksen, jota sitten  mielikuvissani täytän erilaisilla ruusuyhdistelmillä. Alan hiljalleen päästä konsensukseen penkkien koosta, muodosta ja käytävistä. Kaariporttikin siihen tulee, johon vissisti pääsee 'Camelot'it molemmin puolin. Etsin matalakasvuista, sinisävyistä kärhöä siihen kaveriksi. Kärhö helposti ottaa tilansa rehevästi, josta ruusu sitten kärsii. Asia vaatii kehittelyä.

Pinterestistä jälleen kuva 'Mariatheresia'. Tätä suositelleen 'Soul'in kaveriksi.

Ruusupenkkeihin lajivalikoima on hakusassa - tarvitaan paljon matalalia ja muutama korkeampi. Tomaatit kasvarissa edelleenkin haluaa aurinkoa, joten korkeita ruusuja en kaipaa muutamia enempää. Matalat muutenkin talvehtivat paremmin näissä olosuhteissa. Korkeammat paketoidaan narun kanssa nippuun ja suojakelillä taivutetaan maahan talvehtimaan. Päälle lapetaan multaa sun muuta talvisuojaa.

Kahden edellisen lisäksi on suositeltu samaan ryhmään 'Baronesse'a.
Näitä istutin viime kesän kaksi kappaletta. Kukkivat mukavasti.

Olen todella innoissani ruusu-unelmissani! Tykkään kehitellä kaikkia juttuja, joten tämä arkojen kasvien talvetuksen niksien luominen kokeilemalla on vain niin mulle hunajaa. Ja kun tästä voi olla isommassakin kuvassa jotain iloa muillekin, niin mikäs parempaa! Haluan jakaa kokemukset ja innostaa muitakin kokeilemaan ennen ehkä toivottomana pidettyjä yrityksiä. Koska talvetuksen konsteja ON! Ja jos haluaa ruusujen runsasta lumoa, niin voisi luoda "kokemuskäsikirjaa" mitä se vaatii. Ne jotka haluavat vähällä vaivalla ruusujen lumoa, niin pensasruusuthan sitä tarjoavat vakiintuneesti sen muutaman viikkoa kukintaa. Kaunista sekin ja yleensä tuoksun kera. Minä vain sain niin kovan kipinän käydessäni RuusuKummin puutarhassa sekä ensimmäisen vuoden omien kokemusten innostamana. Kanadanruusut lumosivat, mutta jos totuuden sanon, niin ryhmäruusut vetivät kukinnan runsaudessa sen pitemmän korren näin ekana kesänä. Asiaa arvioidaan ensi kesänä uudestaan.

Tänään minulla on rauhallinen ilta, joten uppoan taas suunnitelmiin ja lajikkeisiin. Viime yönä menikin jokunenkin tunti päivystyksessä istuen lapsen kanssa. Puolilta öin päästiin jo takaisin kotiin. Ihan säälittää julkisen terveydenhuollon alasajo. Toivon jaksamista niille avuliaille hoitoalan ammattilaisille. Ei ole helppoa. Päivystyksessä jonottaminen on avartavaa. Siellä näkee ihan kaikkea. Sellaistakin, jota ei missään nimessä haluaisi nähdä. Hyvinvointivaltio... tjaa.. täälläkö? Toivon lujasti ihan kaikille ihmisille läheisiä, jotka ovat mukana hädän hetkellä. Ja vähintääkin päivystyksessä mukana selvittämässä mistä on kyse, kun ihminen itse ei välttämättä pysty kommunikoimaan.

Keveitä askelia sinulle eteenpäin. Kohti kevättä!