sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Tuokiokuvia ja ruusuraporttia

Marraskuuta on jäljellä 13 päivää. Pieni lumihuntu peittää ajoittain maata, välillä homma sulaa omaan mahdottomuuteensa, ja liukkaus on sitkeä riesa. Onneksi on nastakengät!

Hiljalleen hyytyvää.

Itsekin olen hyytymässä talven viettoon. Pihatyöt on suurin piirtein tehty, sillä vetelin viimeisiä suojaverkkoja tänään puuvartisten ympärille. Kellariin kannoin siellä talvetettavat taimet. Keväällä on vastassa monta tekemättä jäänyttä hommaa, mutta silloin onkin intoa ja tarmoa taas ihan eri tavalla.

Kokonaan kivettynyttä.

Äitimuori pääsi reilun parin viikon sairaalakeikalta kokeeksi kotiin. Takaisin saa mennä heti jos siltä tuntuu. Oma koti on kuitenkin se rakkain paikka, ja onhan siellä Tiuku-kissakin seuraa pitämässä. Kavala tauti kuitenkin leviää, mutta kivut ovat lääkityksellä siedettävät. Kaikki vaikuttaa kuitenkin henkisiin kykyihinkin, joten mennäänpä päivä ja hetki kerrallaan.

Kohmeessa.

Eilen sain kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaa saksilla siistiä muorin kasvamaan alkaneita hiuksia. Väriäkin laitettiin päähän, kun uusi tukka on niin hallava entiseen verrattuna. Sekös piristi mieltä! Piti vallan meikatakin ja ottaa kuva ystäville lähetettäväksi.

Kiitävän hetken valon pilkahdus.

Kanadanruusujen koemaan viimeinen vuosi täyttyi. Vielä tehdään yksi vuosiraportti kokemuksista menestyneistä sorteista, ja Koskisen Jorma koostaa kokeen tulokset mielenkiintoiseksi analyysiksi. Olen kiitollinen näistä vuosista ja kokemuksista. Ilman RuusuKummin sitkeää johdattelua, en olisi tähän alkanut - eli olisin jäänyt osattomaksi siitä suunnattomasta ilosta, mitä nämä ruusut ovat elämääni tuoneet.

Jäätyessäänkin niin kauniita!

Kanadanruusut ovat erittäin varteenotettava pitkään kukkivien ruusujen kestävä vaihtoehto. En tiedä parempiakaan, kun ajatellaan talvenkestävyyttä, kukinta-ajan pituutta ja -kauneutta. Rinnakkaiskokeena olen testannut ryhmäruusuja, mutta talvenkestävyydessä tulee haasteet täällä V-vyöhykkeellä. Niin paljon jää riippumaan talvesta, lumisuojasta ja pakkasen määrästä. Eivät kaikki kanadanruusutkaan ole täällä pärjänneet, joten nämä kolme kautta ovat seuloneet jyvät akanoista. Omista kokemuksista on voinut ammentaa työhönkin, eli ensimmäiset kymmenen 'Henry Kelsey'tä on istutettu Merenrantakaupunkiin. Ensi vuonna varmasti jatkoa seuraa.

Nämä eivät olisi lopettaneet vielä!

Enpä kuitenkaan anna periksi ryhmäruusujenkaan osalta, vaan ensi keväänä taidan laittaa reilun kymmenen ruusun tilauksen Tantaulle tai Kordesille. Piti minun ne jo tänä keväänä tilata, mutta kun tuli näitä hirveästi ajatusta ja energiaa muualle vieviä juttuja.

Ryhmäruusu 'Baronesse' on ollut yllättävänkin kestävä.

Arkiviikko odottaa. Toisaalta unelmoin ruusuista, ja toisaalta käydään tiukkaa sotaa kurtturuusukasvustojen tuhoamiseksi kaivurilla ja nurmialueiden perustamisella niille sijoille. Valitettavasti kaupunkiin on istutettu tuhansia ja tuhansia kurtturuusuja, jotka ovat levinneet vuosikymmenten saatossa laajoiksi kasvustoiksi. Se oli aikansa halpa, kestävä ja vähän hoitoa vaativa ratkaisu huonoillekin istutuspaikoille.

Puffle ja suojaväri. Kerrankin tämän kissan väri ja maisema kohtaavat.

Ihaninta töissä onkin keskittyä suunnittelemaan ensi kesän kesäkukat ja puistoremontit. Pelkkä kesäkukkakuvastojen selailu, ja värimaailmojen sommittelu on ihan eliksiiriä kaamokseen.

Voimia viikkoosi!

26 kommenttia:

  1. Voimia äidillesi ja läheisille. Ruusukokemuksiasi on kiva seurata, itselle se on antanut pontta kokeilla ehkä sittenkin arkojakin lajikkeita omassa puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että inspiraatio ja innostus leviää, Katja! Kanadanruusut ovat ihan potentiaalinen ruusuklaani raukoille rajoillekin. Tosi paljon niistä on iloa!

      Poista
  2. Onnellisia hetkiä äitisi kanssa ❤ tuotahan se on, hetkessä elämisen taitoa.

    Kanadanruusut ovat vallan mainio lisä puutarhaan, varsinaisia luottopelaajia jotka kukkivat uskollisesti ja varsin vähällä hoidolla, oman kokemukseni mukaan.

    Täälläkin oli parin päivän pikatalvi ja lumi maassa lauantaina, nyt taas sataa vettä ja maa on musta. Saisi jo kääntyä talveksi.

    Marraskuu lyhentyy jo lupaavasti, sen voimalla uuteen viikkoon !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetket käyvät vähiksi, kun taudin kulkua seuraa. Jokainen onnellinen päivä omassa kodissa ja rakkaan (hullun...) kissan kanssa ovat lahja. Niistä äitikin on kiitollinen, vaikka ei aina edellisiä päiviä muistakaan kovin kirkkaasti. Tauti on löytänyt tiensä aivoihin, joten tiedän mitä tulossa on. Olen valmiina koko ajan, tapahtui mitä tapahtui.

      Ruusut ja unelmat oman puutarhan ja töiden suhteen pitävät minun sieraimet pinnalla. Kun elää kuoleman varjossa vaikka vain rinnalla kulkien, niin ajatuksen ankkuroiminen tuleviin unelmiin on voimavara.

      Pitkät päivitysvälit ovat vain sitä, että hirveen iloisia ja positiivisia asioita ei ole. Blogi hiljenee, kunnes on taas joskus kirjoitettavaa.

      Poista
  3. Maisemat ovat siellä jo talviset ja upeat ruusut hohtavat pakkasessakin kuin prinsessat. Toivon sinulle voimia kestää luopumisen tuskaa ja jatka tuota positiivista elämän asennetta edelleen!

    VastaaPoista
  4. Maisemat vaihtelevat lämpötilan mukaan. Nyt on taas ohut lumihuntu, mutta lämmöt sahaavat nollan molemmin puolta. Yksi vesisade taas lumet sulattaa, ja saadaan liukastella urakalla.

    Kiitos voimien toivotuksesta - tulee tarpeeseen!

    VastaaPoista
  5. Hyvä, jos teillä pieni kuura kaunistaa maisemia! Meilläkin välillä sellaista oli, mutta nyt on kovasti musta maisema.Kurtturuusun pois kaivaminen varmasti iso homma. Kuinkahan moni yksityinen ihminen sitä tekee? Ainakin puutarharyhmissä on kova uho päällä, etteivät aio tehdä mitään vuosia kasvattamilleen ruusupuskille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurtturuusujen poistamatta jättäminen ei ole sanktioitu, mutta julkisyhteisöjä velvoittaa asetukset tarkemmin ihan moraalinkin vuoksi. Etelässä ja rannikoilla se voi olla ihan kirottu riesa, mutta täällä kituliaassa pohjoisessa olemme pärjänneet kurtturuusujen kanssa ihan suhteellisen sopuisasti. Noin niin kuin aikuisten oikeesti.

      Omalla pihalla on kitukasvuinen 'Alba' kurtturuusu, jota en ole teloittanut. Se vaivoin on pysynyt hengissä. En pidä kiirettä sen teilaamisella. Niin esimerkillinen en ole. Enkä ala kyttäämään kenenkään tontilla kasvavia kurttuja. Ei se täällä ole oikeasti mikään uhka muulle kasvustolle.

      Poista
  6. Elämä on luopumista, toivon teille sinne voimia! Miunkin isä kyselöö, millon piäsis omaan kotiin. Ei hiän siellä yksin pärjee kun liikekunto on ihan loppu.
    Noista kanadanruusuista vuotan mielenkiinnolla jatkoa ja toiveissani on ens kesä. Jokohan saisin miekin ruusupenkin, meinasin noita kärhöjä siihen sammaan laittoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia isäsi kanssa. Mieli ikävöi kotiin, vaikka paluu olisikin mahdoton. Äidilleni paluu oli vielä mahdollinen, kun liikut on suht kunnossa. Vaan muisti on se heikoin lenkki, mutta vielä senkin kanssa pärjätään - ainakin jonkin aikaa.

      Kanadanruusut on ollut itselleni todella inspiroiva tuttavuus. Kärhöt sopivat oikein hyvin niiden kanssa, mutta jotenkin yrittäisin pitää ne irti ruusujen kasvustosta. On hiton hankala leikkoa kukkineita kukkalatvoja ruusuista pois, kun kärhö on vallannut puskan. Näin olen ihan itse kokenut asian... tuli tehtyä pieni erehdys :D

      Poista
  7. Kiinnostaa kovasti saada kokemuksia kanadanruusuista! Myös kurtturuusun hävittämisen kokemukset kiinnostavat, minulla kun on vielä työtä odottamassa se yli 10 m2 alue kurtturuusua, joka on kohdalla kasvanut 33 vuotta. En ole vielä ratkaissut, uskaltaako kohdalle sen jälkeen tehdä uusia istutuksia, vai pitääkö jäädä odottamaan, nouseeko vielä jostain ruusun alkuja? Voimia äidillesi ja sinulle, kun seuraat rakkaan ihmisen voimien ehtymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanadanruusuille iso peukku ylöspäin. Minä hävitän puistoistutuksista kurtturuusut ensin kaivurilla enimmät kaivaen, sitten kaivuut peitetään mullalla ja istutetaan nurmikko. Ruohonleikkuu pitää väkisinkin nousevat versot matalana. Lopulta koko puska näivettyy hengiltä. Vastaavan operaation voi tehdä pelkästään leikkaamalla puskan maata myöten pois, tai kaivamalla vähän juurenniskaakin pois. Sitten leikataan kesän aikaan noin kolmen viikon välein nousevat versot pois.

      Pääsääntöisesti jos teen korvaavia istutuksia, niin laji on muu kuin ruusu. Näin pystyy helposti löytämään nousevat ruusunvesat poistoa varten.

      Ja kiitoksia - voimia tarvitaan aina!

      Poista
    2. Ai niin - se nopea tapa tietenkin on myrkyttää glyfosaatilla, mutta kun en käytä itse myrkkyjä omalla tontillani, niin en muistanut mainita. Sehän tietty tappaa ihan heittämällä, kun on tarpeeksi tuhti pitoisuus.

      Poista
  8. Kiva kuulla monia hyviä uutisia! Kaikkea hyvää äidillesi ja teille kaikille!

    VastaaPoista
  9. Voimia minäkin toivotan💗
    Joku on aina ensimmäinen, ja maksaa myös oppirahoja, mutta varmasti löydämme kestävät lajikkeet suuren yleisön tietoisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ilman tätä kokeeseen osallistumista olisin ihan uunona ja tietämättömänä kanadalaisten potentiaalista pitkään kukkivista ja aluella menestyvistä ruusuista. Näin se vain on.

      Poista
  10. Kiva, että on välillä hyviäkin uutisia kerrottavana sekä kasvi- että kotirintamalta. Voimia täältäkin sinne! Toivotaan, että hyviä päiviä olisi mahdollisimman paljon! Ihanat kuvat jäätyneistä ruusuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkittäin menee ihan kohtuullisesti, eli kiitos Minna toivotuksistasi! Nyt jäätyminen ja sulaminen vuorottelevat tiiviiseen tahtiin. Juuri nyt on taas sulamisvaihe, mutta viikonloppuna satanee taas vähän jotain valkoista. Pirullisen liukkaita kelejä!

      Poista
  11. Voimia teille! Oman isäni tämän syksyn sairastelut ja lähipiirin ystävän saattohoito ovat minultakin vieneet mielenkiinnon blogin päivityksiin, tämä pimmeä aika tekee siihen vielä oman lisänsä. Mutta toisaalta pienikin ilonaihe nostaa taas pään pinnalle. Ruusuasiantuntemustasi tarvitaan vielä monta kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ruusut taas palaavat blogiin. Nyt vain ei ole oikein mistä irrottaa, kun päivät ovat lähinnä suorituksesta toiseen raahautumista. Ajattelin kahlata nyt tämän ajan läpi, ja nousta sitten taas tuhkasta.

      Poista
  12. Voi surku, kun meillä tulee nuo pakkaset niin aikaisin. Ruusut kukkia porskuttaisivat vielä täysillä, jos kesää voisi jatkaa kuukaudella. Mutta kaikki ruusut eivät ole luotu kovinkaan pohjoisen asukkaiksi. Hyvää talvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikki ruusut pärjää, mutta on kyllä oikeita ja kestäviä helmiäkin. Aina loppu riippuu talvesta itestään.

      Minä pistän nyt itseni talvihorrokseen. Keväällä nähdään!

      Poista