Terminen talvi on alkanut - pohdintaa talvenkestävyydestä.

Kyllä näyttäisi termisen talven otteen pitävän täällä rannikollakin. Lämpötila laskee pysyvästi nollan alapuolelle vuorokauden ympäri. Tervetuloa talvi - kiva kun toit lumihunnun mukanasi! Loppuviikosta pieni myräkkä nostaa hetkeksi lämpötiloja plussan puolelle, mutta tilanne palaa pakkaselle. Olkoon nyt siis talvi.

Luminen maisema Arbetorumin laidalta. Koiran takana pystyoksainen hopeavaahtera
(Acer saccharinum), jonka luvataan menestyvän vyöhykkeillä I-III.

Kasvien talvehtimisessa loiva syksy ja hitaasti kylmenevä maa on optimaalista. Kasvithan alkavat valmistautua meidän oloissamme talveen päivien lyhetessä ja ilmojen kylmetessä. Ensimmäiset pakkaset viimeistelevät talveentumisen. Meren rannan pitkänlempeä hiljainen kylmeneminen sopii oikein hyvin aroille puuvartisille, jotka ehtivät tuleentua talvenkestäviksi väärästä vyöhykkeestä huolimatta.

Amerikanjalopähkinä (Juglnas cinerea) pärjäilee
vyöhykkeillä I-III

Ryhmä- ja kanadanruusut eivät näytä erityisesti valmistuvan talveen. Syksyisin ne jäävät vihreiksi ja nuppuja jää paljon versojen päähän pois leikattaviksi. Niiden kasvurytmissä kesämme on siis liian lyhyt. Niin minustakin. Tästä huolimatta osa lajikkeista näyttää tekevän uudet silmut, joten jonkinlaista talveen havahtumista on nähtävillä. Verson pituuskasvu pysähtyy ruusuilla täällä kuitenkin elo-syyskuun taitteessa, ja siitä alkaa kasvin karaistumien talvenkestoon.

Kesä loppuu kanadalaisilla aina kesken.

Juuristo on monen kasvin kylmänaroin osa. Siksi ruusuja suojataan tyvimullituksella ja erilaisilla katteilla. Syvällä talvehtivat juuret ovat parhaassa turvassa kylmän vaikutuksilta. Ainakaan ryhmäruusuilla versot eivät säily, ja ne leikataankin keväällä matalalta pois. Aika paljon meni kanadanruusuillakin versoja tänä keväänä, mutta oma veikkaukseni oli liian aikaisin poistettujen talvisuojausten aiheuttama versojen "palaminen" auringossa. Juuret eivät kuitenkaan ottaneet tarpeksi vettä versojen jo haiduttaessa. Eli versot kuivuivat. Kiittelin itseäni kaksin käsin kättelemällä malttamattomuudesta.

Askarointia talvisuojauksessa en pidä työläänä. Se on viimeisiä
harrastuksia puutarhanhoidossa. Sitten kausi on lopullisesti ohi.

Talveentumiseen kasvilla kuuluu monenlaisia biokemiallisia muutoksia, jossa mm. tärkkelys muunnetaan helppoliukoisiksi sokereiksi, aminohappokoostumus muuttuu ja vettä haihtuu kasvista pois. Kasvien soluja suojaa eräänlainen jäänestoaine, jonka turvin kasvin solukko säilyy särkymättä kylmissä oloissa. Kun kelit hiljalleen kylmenevät, niin tuo prosessi sujuu hyvin. Syksyn 2015 äkkipakkaset märkään ja paljaaseen maahan tappoi paljon kasveja. Se oli liian paljon ja liian äkkiä. Kasvien solukko särkyi äkkipakkasiin, ja tuho oli tappava.

Piikkiaralia (Aralia elata) on kestänyt pahojakin talvia.
Kasvuvyöhykkeiksi mainitaan I-II

Aiemmin puhuttiin ilmaston lämpenemisestä, sitten termi vaihdettiin ilmaston muutokseksi. Se ennusti lämpösumman kasvua, ja varhaisempia keväitä. Niitä ei ole vielä näkynyt, vaan takana on kolme susisurkeaa - kylmää ja märkää kesää. Sellaisia on toki ennenkin nähty, joten ei mitään uutta auringon alla sen suhteen.

Viinikärhö 'Mikelite'. Kaikki isokukkaiset kärhöt kuolivat talveen 2015/2016

Useimmat meillä aroiksi luonnehditut kasvit vaativat korkeaa lämpösummaa viihtyäkseen. Ruusut auringonpalvojina ilman muuta kuuluvat tähän porukkaan. Isokukkaisten kärhöjen kanssa minulla on ruusuja pitempi yhteinen historia, jossa tutuksi tuli muutama asia. Jos kesä oli kylmä, niin seuraavana vuonna versoja oli vähemmän ja myös kukinta niukempi. Jos kesä oli lämmin, niin hankalankin talven jälkeen nousi vahvoja versoja kukkien runsaasti. Eli kulunut kasvukausi antoi hyvät tai huonot edellytykset seuraavan kesän kukintaan.

'Viola'n nuput elokuisessa ilta-auringossa silloin muinoin.

Tämä syystalvi toi mukanaan ihan kunnollisen lumipeitteen. Sitä on noin 15 senttiä melko kuohkeasti. Lumen laadulla on oma merkityksensä - nuoskalumi ei suojaa yhtä paljon kuin kuohkea pakkaslumi. Minulla edelleen odottaa talvisuojaturpeet säkeissään ruusumaiden vierellä. Jos tämä määrä  lunta pysyy, niin niitä ei tarvita. Mutta jos olosuhteet muuttuvat, niin ne on äkkiä lapioitavissa penkkien päälle. Lumi itsessään on paras kate ja suoja. Sen saatavuus täällä rannikolla syystalvesta on vain epävarmaa. Nyt kävi tuuri.

Lumi suojaa - ja raskauttaa puita. Puutarhassa on piisannut ravisteluja oksilta.

Sään seuraaminen on antoisaa. Tykkään käydä ilmatieteenlaitoksen sivuilla katsomassa jäätilannetta. Merenrannan asukille sillä on iso merkitys säässä ja ilmastossa. Toinen mielenkiintoinen sen paikallissään lisäksi on pitkän ennusteen seuranta. Aamuhan alkaa ikkunasta ulos kattomalla ja lämpömittaria vilkaisemalla.

Näihin aatoksiin ja tunnelmiin! Mukavaa viikon jatkumoa :)