Ei jälkeäkään...

Lumen sataminen on monella tapaa kivaa. Yksi hauskuus on etsiä lumestä öisten kulkijoiden jälkiä. Nyt ei ole rusakon, myyrien eikä kauriiden jälkiä yhtään! Lumipeite on jokseenkin koskematon.  Vain omien kumisaappaiden ja Riekon tassunjälkien kulkureitit näkyvät kissojen polkujen lisäksi. Oudon hiljaista jälkien maailmassa.

Pieni visailu  - kuka/mikä eläin tämän teki?

Aiemmalla lumisateella lenkkipolulla tuli vastaan ilveksen jäljet. Lienee kauriit lähteneet taas pakosalle isoa kissaa. Montaa vuotta ei kauriit ole näillä nurkilla mellastaneet, mutta selvä aaltoliike on näkyvissä. Kauriit tulevat pieninä laumoina, mutta niiden perässä tulevat muutamissa viikoissa ilvekset. Sitten kauriit katoavat muille laitumille - ilvekset perässään.

Lenkkikaveri tuo polttopuut metsästä kotiin.

Lumitilanne on ollut vaihteleva, sillä väliin sataa lunta/räntää ja sitten taas vettä. Maisema on kuitenkin pysynyt valkeana, mutta maa on vielä sulaa. Pikkupakkasta on luvassa, joten toivotaan lumen pysyvän. Aletaan olla lähellä sitä pistettä, että laittaisin talvisuojaturpeet ruusumaiden suojaksi. Odottelen kuitenkin vielä vähäsen.

Juuri sopiva keppi Riekon mielestä. Mitä isompi, sitä parempi.

Minä vietin vuoden Luxushetken kampaajalla tänään. Käyn oikeasti tasan kerran vuodessa kampaajalla. Silloin leikataan latvat ja laitetaan permanentti. Lasteni termein olen taas ihan puudelin näköinen. En ole selfie-ikäpolvea, joten kuvaa ei ole. Mutta onpa mukavaa huomenna lähteä viettämään kauden ekaa pikkujoulua hyvän ruoan ja ystävien pariin hiukset nättinä. Tai noh - ainakin kiharalla :)

Mukavaa viikonloppua ja keveitä askelia kulkusi varrelle! Toivottavasti lumi saapuu sinuakin ilahduttamaan, ja peittelee kasvit parhaaseen mahdolliseen suojaansa.