torstai 13. lokakuuta 2016

Metsä on minun kirkkoni

Syksyinen metsä on kaikille aisteille niin rentouttava kokemus. Pehmeä sammal ja neulaset joustavat pehmeästi, lehtopaikoissa maahan tippuneet lehdet kahisevat jaloissa. On muka hiljaista, mutta silti tuuli humisee puiden latvoissa ja linnut pitävät elämäänsä oksistossa. Äänimaailma sulautuu ympäristöön saumatta ja häiriöittä. Vain minä - kulkija - olen vierailija. Siis hiljaa ja häiritsemättä taivallan metsässä varoen kuivien oksien päälle astumista.
Oma metsä
Neulasten läpi siivilöytyvä valo on pehmeää - metsä on lempeän hämyisä näin syksyisin. Sielu lepää ja aika lakkaa kulumasta. Joku sanoisi kuusikkoa synkeäksi, mutta minulle se on suojaisa ja turvallinen. Tunnen polut ja osaan kulkea ne vaikka pimeässä ilman valoa.
Naavaa puiden oksilla
Tuoksut ovat maanläheisen kosteat ja täynnä hienoisia aromeja. Metsässä on helppo hengittää. Toisinaan raskain askelin ja taakka harteilla menen metsään, mutta usein keventyneenä sieltä palaan. Jotain ihmeellistä siellä tapahtuu poloiselle sielulle. Parantavaa.
Jäkälää ja luppoa
Säät ja vuodenajat kirjovat metsää omilla tavoillaan, siksi metsä onkin joka päivä erilainen. Tästä syystä varmaan lähes joka päivä käynkin metsässäni. Se kun on ihan puutarhani vieressä, joten jalat kuljettavat aamuisen pihakierroksen metsän kautta.
Haltijapuu
Metsä on luonnontilassa, eikä siihen kajota metsänhoidollisin toimenpitein. Vanhat kuuset ovat osin lahoja sisältä, mutta ne saavat kellistyä myrskyissä kun aika koittaa. Niistä on evästä monelle muulle eliölle pitkässä ravintoketjussa. Kaikelle on vain aikansa ja paikkansa. Laholle puullekin.

Tuulenkaato

Jättiläispuut ovat haltijapuita. Niiden äärellä tuntee pienuutensa ja kokee iättömyyden. Metsä on puut - ja puut on metsä. Jokainen yksilönä yhdessä muiden kanssa. Tunnen niistä jokaisen.

Naavakyynel
Metsäläisenä on mukava olla. Saa nauttia luonnon rauhasta ja täydellisestä irtaantumisesta. Jollain tavalla keho resonoi luonnon rytmien kanssa. Minä kuihtuisin ilman puutarhaa ja metsää - yleensä luontoa. Onneksi saan elää tämän kaiken ihanan keskellä!

Kepeitä askelia sinun poluillesi kohti loppuviikkoa! Minä lähden kuoppaamaan Korpikankaalta tilaamani sipulit, kunhan aamukohme hellittää. Oli tosi nopea toimitus.

11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos - sinä olet siellä vaeltanut ihan itsekin!

      Poista
    2. Silläpä sanonkin kun omin silmin tuon olen saanut nähdä. Ja se ranta, alttaritaulujen aatelia <3

      Poista
    3. Alttaritaulu vetää pian kuuraan - postaan kuvia muisteluksia varten.

      Poista
  2. Metsä ja yleensäkin luonto hoitaa ihmisen sisintä, sanoisko sitä nyt sieluksi vai miksi. Ollapa tuommoinen oma lähimetsä, varmaan minäkin kävisin siellä melkein päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gitta, rahallisesti ole köyhä mutta muuten pirun rikas! Luonto ympärillä on mittaamattoman arvokasta.

      Poista
  3. Onneksi Suomessa vielä riittää metsiä, joissa voi ulkoilla ja nauttia luonnon kauneudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on tilaa, metsiä ja vapautta kulkea. Paljon hyviä asioita!

      Poista
  4. Hienoja kuvia! Samoin, metsä on kotini, linnani, kirkkoni, minä.

    VastaaPoista