keskiviikko 5. lokakuuta 2016

First Killing Frost

Eka pakkasyö on First Killing Frost. Kuuraa oli aamulla maa valkoisenaan ja lämpömittari kertoi alimman lämpötilan olleen -2,8 astettta.
FKF ja Chelone obliqua (liilakonnanyrtti) Tämä ei pienistä
pakkasista hätkähdä ensikään, vaan jatkaa reippaana kukkimista.
Päivä lupasi aurinkoista keliä, joten kuura suli sukkelaan lämmittäviin säteisiin. Kiepautin kameran kanssa pienen lenkin puutarhassa. Ilma oli raikas ja tuoksui hyvälle. Joutsenet huusivat lahdella.
Kuurainen rantaheinikko oli hauraan kaunis!
Vesi ei jäätynyt edes rannoilta
Tämä aamu muistutti, että talvi vie meiltä värit. Lumi vie meiltä tuoksutkin. Tai noh - kyllähän lumikin tuoksuu, mutta maan tuoksua kaipaa keväällä. Se on niin mukavaa, kun haistaa ekat sulavat pälvipaikat. Sulavassa maassa on oma tuoksunsa.

Auringon valoa!
Talvi vie meiltä hiljalleen myös valon. Päivät lyhenevät ja kun se kirottu kellojen siirto taas tehdään, niin on tunti vähempi valoisaa aikaa illasta. Epistä. Inhoan lahjakkaasti sitä kellojen siirtoa molempina kertoina vuodessa. Tosi turhaa puuhaa.

Lisää aurinkoja - maassa maaten
Keräsin eilen keltaisia vaahteran lehtiä ja laitoin ne kuivamaan sanomalehtien väliin. Ajattelin syyskoristaa vähän jossain kohti sisällä. Nuo tippuneet vaahteran lehdet ovat niin kauniita! Kuin pieniä aurinkoja tuulessa lentäen. Vaahterojen suku on minulle hyvin rakas, sillä ne ovat mahdottoman hienoja puita. Vaahteroiden syysväritys on ihan omaa luokkaansa.

Yksinäinen
Pihapuuhina olen kuopannut puuvartisia. Särkän perennataimiston syyspoistoista hain 25 erilaista puuta ja pensasta. Ne on surkeita raaskuja, joita taimiston ei kannata säilöä talven yli, koska eivät muistuta myyntikuntoista taimea nytkään. Olisivat menneet roskiin, mutta koska niissä henki pihisee niin nakkelin peräkonttiin. Muutamissa vuosissa niistä voi tulla ihan kelpo kasveja, kun pääsevät hyvään maahan juurtumaan. Pääosin tuollaisista taimista on minun puutarhani rakennettu. Yleensä kolmantena kasvukautena ne kasvavat ja tuuhistuvat, elleivät kuole ekaan talveensa. Sen pari vuotta ovat kyllä säälittävän näköisiä.

Pihlaja 'Dodong' oli tullessaan raasku myöskin
Jos minun pitäisi valita pieneen pihaan vain yksi ainoa puu, niin se olis tämä hieno tuurenpihlaja. Pohjolan palmuksi olen sen ristinyt, sillä sen suuret silmut aukeavat tosi varhain. Lehdistö on todella hieno, eikä kukintaakaan voi moittia. Syyväri on aina tosi vahva.
Vihreää, keltaista ja punaista.
Ai mitenkö ruusumaa kesti hallan? Ruusumaa ei huomannutkaan kylmyyttä viime yönä. Kukat olivat kuuran kirjomia aamulla, mutta päivän lämmettyä ruusut jatkoivat entiseen malliin kukintaa.

Ruusumaan katetta talveksi olen pohtinut ja päätynyt ruohonleikkurin läpi ajettuihin lehtiin. Viitisenkään senttiä katetta tekee ihmeitä maan routaatumiselle. Paljas maa kosahtaa vähästäkin pakkasesta lujasti jäähän. Katettu maa kylmenee hiljolleen ja ajan kanssa jäätyy viimein. Prosessi on kuitenkin paljon hitaampi ja kuvittelen sen olevan ystävällisempi ruusujen juurille. Kun maa on kylmä ja kohmettunut, niin laitan mullituksen suojaamaan versoja. Niistä kuvia aikanaan.

Voimia loppuviikkoosi!

8 kommenttia:

  1. Aivan mahtavia pakkaskuvia! Minullakin on konnanyrtti, mutta meillä ei vielä ole ollut pakkasta. Kuvistasi välittyi ihana syksyn tunnelma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina vierailusta ja tervetuloa lukijaksi! Syksyssä on oma, ehkä haikeakin tunnelmansa. Neljä vuodenaikaa on kuitenkin ihan suunnaton rikkaus.

      Poista
  2. Ihan samoissa tunnelmissa täälläkin tänä aamuna. Mittari näytti -3° ja olin hyvin tyytyväinen kun ei ollut lähtöä autolla mihinkään.
    Tuurenpihlaja on yhä hankintalistallani, se on niin hieno. Vaahteroitakin saisi olla lisää.

    Mitäs kissat tuumaavat kylmästä aamusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoisan aika vähenee ja ilmat kylmenee. Sulla ei siis vieläkään ole Tuurenpihalajaa? Pitää korjata tuo vakava puute :D

      Kissat ovat kasvattaneet muhkeaa talviturkkia, eivätkä kavahda pikkukylmiä. Toki ne enemmän notkuvat nyt sisällä ja lähes kaikki tulevat yöksi kotiin.

      Poista
  3. Teillä onkin käynyt ihan kunnon pakkanen. Kaunista kyllä.
    Kellojen vääntäminen kahdesti vuodessa on aivan idioottimaista touhua. Siitä voitaisiin jo luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeesti kasvit selvisivät pakkasen pikkuisesta nipistyksestä. Syysleimutkin jatkvat kukintaansa, vaikka olivat ihan jäässä.

      Poista
  4. Upeita kuvia! Halla poikkesi meilläkin, kuuraa ja surullisia kukkia! Pian on aika talviunille haaveilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen voi tunnustaa, että kun pakkenen lopulta ottaa vallan, niin se on helpotus. Ei tarvi enää uurastaa puutarhassa. Loput vain jää keväälle.

      Poista