maanantai 16. toukokuuta 2016

Vuorokaudesta loppuu tunnit!

Meinaa tulla kiire, kuten aina keväällä. Kiire on ihan positiivinen asia, sillä se pistää ihmisen laittamaan parastaan. Puutarhakiireistä ei ole stressiksi, vaan se laittaa potkua päivään kummasti. Kasveillakin alkaa pikku hiljaa tulla kiire, kovasti punnerretaan maan pinnalle ja nuppuja ojoon.

Trillum erectum eli punakolmilehti ehtii varhain kukkaan. Ihana!

Päiviin mahtuu kaikkea muutakin, kuin puutarhaa. Tänään viiletettiin Ouluun, ja siinähän se päivä tuppaa menemäänkin. Kelit oli lämpimät! Kotona ruusumaa odotti lantakuorman levitystä ja jyrsimellä ahkerointia. Ikivanha puutarhajyrsin lähti käyntiin muutamalla nykäisillä, mutta töitä tehdessään se välillä kirkui kuin nainen. Sain kuitenkin jyrsittyä nyt toiseen kertaan ruusumaan. Jyrsin on siis kuin vanha vaimo - pitää meteliä, mutta toimii :D

Jyrsimisen jälkeen analysoin näppituntumalla maata. Hell yeah - mulla on 40 neliötä ruusumaata, jossa on 40 senttiä syvästi pirun turppaista ja juolavehnän juurilla ryyditettyä maata. Ohjeen mukaan tarvitaan 50 senttiä, sillä syvään istutus asettaa tarpeita kasvualustan paksuudelle. Turvetta ajan muutaman peräkärryllisen, mutta kasvualustan paksuuden kasvattaminen vaatii maansiirtotöitä. Pitää pohtia kuinka se onnistuu. Ala on niin suuri, että tarvitaan useampia kuutioita maata. Jään pohtimaan eri vaihtoehtoja. Turvetta ei voi lisätä kovin paljoa - sitä on kyllä helposti saatavilla.

Jos olisin viime syksystä tiennyt alkavani mukaan tähän kokeeseen, niin olisin ehtinyt puuhata valmistelevat, eli rikat tappavat toimet. Vaan mennään näillä mitä on, ja keksitään ratkaisuja sitä mukaa kun tarvista on. Ruusumaa on taas kääritty mustaan muoviin, joka avataan aina toimenpiteiden vaatiessa. Ehkä huomenna saan turpeet ajettua ja jyrsittyä ne taas sekaan.

Ihania iltaruskoja

Muitakin puuhia koitan samalla siivittää. Kasvimaalle pitäisi ehtiä kylvämään ja kesäkanala pitäisi myös lanseerata pienen tuunauksen jälkeen käyttöön. Kotikotkot ovat edelleen lämpimässä talvikanalassa, mutta johan se olisi aika helttoja tuulettaa ulkoaituuksessa.

Kotikotkoja viime syksynä pihalla ulkoilemassa

Hirnakka toi viime keväänä setin Kiuruvetisiä maatiaisia ja Hy-line tehomunaajia alkupanokseksi kotikanalaan. Tästä olen hänelle maailman tappiin asti ikikiitollinen! Olin vuosia puhunut ja haaveillut omista kanoista, mutta Maestro ei suuremmin lämmennyt ajatukselle. Sitten kun ilmoitin, että nyt niitä kanoja vain tulee, niin johan syntyi aluksi hieno kesäkanala ja hetken perästä upea talvikanala. Ja munissa piisaa! Oman kotikanalan munat on ihan eri universumista kuin kaupasta ostetut. Ainoastaan lämpökompostori itkee, sillä kanat tuhoavat kaiken ruoanjätteen poislukien kahviporot. Sitä paitsi kanojen elämää on tosi hauskaa seurata! Ehkä näistä joskus myöhemmin lisää...

Lämmintä ja virkeää viikkoa! Joka päivä löydetään jotain uutta puutarhasta! Ja tervetuloa lukijaksi Kurjenkello!




9 kommenttia:

  1. Kiireistä aikaa on tämä kevät. Mutta myös mukavaa aikaa. Onnea ruusutarhan perustamiseen. Siitä tulee upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli - kevät on ihmisen parasta aikaa. Aina. Pieni pelko ahterissa on tuon ruusutarhan kanssa, että tuleeko siitä heti juolavehnän valtakunta. Paha painajainen... Mutta kunhan sen saa perustettua, niin ehkä se sitten palkitsee!

      Poista
  2. Juolavehnä, maailmanvitsaus! Se ja vuohenputki eivät lopu sieltä, missä niitä ei tarvita. Mutta siellä, missä soisi edes jotain kasvavan, nekään juuttaat eivät ilmiinny.

    Kanat ovat mainioita, kaiken muun tuottamansa hyvän lisäksi ne päästävät sattunnaisesti lannoitepläjäyksiä. Siksi on ihan viisasta antaa kanojen tepastella puutarhassa syksyllä, kasvunkauden jo käännyttyä maalisuoralle. Ne hoitavat taitavasti nyppimistä ja lannoitusta :D

    Sinulle on naapurin kanalasta varattu ruskeita rouvia, käyn itse ne valkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se lannoitus löytyy aina crocksin pohjista :D Onneksi ne on kätevä pyyhkiä ruohossa puhtaiksi. Kanojen ruopiminen siirtää pikku hiljaa vaikka vuoria. On ne tehokkaita!

      Kiitoksia kanakuriirille! Odotan suurella mielihyvällä sitä hetkeä, että me kaksi istutaan taas saman pöydän äärellä. Siitä lähtiessä maailma on vain paljon parempi paikka taas.

      Poista
    2. Voi Toveri Tita, kovasti odotan näkemistäsi.
      Ja toi kolmilehti ON hieno.

      Poista
  3. Onnea ruusutarhaprojektiin! Tämä kevät on ihanaa, kiireistä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu ja tervetuloa piipahtelemaan katsomassa projektin edistymistä!

      Poista
  4. Mahtava punakolmilehtipuska. Ihime, meillä isäntä laittaas kanoja. Meikälääne ei oo viälä lämmenny ajatukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista elukoista on riesansa, mutta kanat on kyllä hyödyllisen hupaisia. Kanat pyörivät toisinaan postauksissa mukana, koska elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista.

      Poista