perjantai 13. toukokuuta 2016

Mitä kuuluu ruusumaalle?

Kevät hyökkää nyt melkoisella vauhdilla. Tämän söpöläisen löysin yhden pensaan juurelta tänä aamuna:

Kaikkea muuta mahdollista olen taas höpissyt puutarhasta, mutta ruusumaakin edistyy. Lapion kanssa teutaroin välikäytävän näkösälle ja kaivoin ojat ympäri myllätyn maan. Seuraavaksi hain mustaa mansikkakangasta, jolla peitin tulevat istutusalueet. Kankaan tarkoitus on tukahduttaa juolavehnän ja rönsyleinikin juurakot muutamassa viikossa. Kankaat ankkuroin tiiviisti paikalleen vanhoilla hirsillä. Pimeys ja lämpö tekevät tuhoja muutoin aivan turhan elinvoimaisissa rikkisten juurissa. Pelkästään talikolla setvitellen olisi kesä jo pitkällä ja minä vain penkaisin turppaita... laitetaan passiivisaggressiivinen musta muovi hoitamaan homma.


Ei täällä ennen kesäkuun 10. päivää istuteta mitään. Joku klassinen päivämäärä tuokin. Sitä ennen ei viedä haudoillekaan muuta kuin orvokeita. Usein kesäkuun alussa käy halloja, joten siihen varautuen annan aikaa. Ruusujen istuttaminen on se paras mahdollinen kliimaksi tässä puuhassa. Paljon saa maataistelutoimia tehdä ennen sitä.

Eilen tuli ihana tekstari matkahuollosta. Tantaun ruusuntaimet olivat saapuneet! Kiitokset vain Seijan suuntaan, taimet olivat loistavasti pakattuja, virkeitä ja terhakoita taimia. Nämä ovat verrokeiksi kanadalaisille. Itse kanadalaiset voivat hyvin - ne ovat sievästi silmuilla tiukasti purkeissaan vielä. Kevät on kyllä räjähtämässä käsille juuri nyt, vihreys valtaa maisemaa hätkähdyttävällä nopeudella.


Suunnittelin oman kastelujärjestelmänkin koeruusujen maalle. Poutakausina joesta vetensä ottavan järeän painepumpun tuotto menee lähinnä isoon hyötytarhaan. Koristekasvit saavat sitten viimeisenä sen mitä ehtii ja kykenee. Tuo iso pumppu on jokirannassa talon kohdalla, joten se ei edes yllä ruusumaahan. Ruusumaasta on  kuitenkin vain 30 metriä jokeen ja nostokorkeus reilut toista metriä vain, joten ihan uppopumpulla, jatkoroikalla ja parilla nipulla letkua uskon saavani riittävän nostotehon ruusujen tarpeisiin. Järjestyy tuokin kivuitta ja turvaa poutakausien kastelun.

Oma joki on oikea elämän suoni tällä tiluksella.

Asiat on vain ajateltava valmiiksi ja piirusteltava homma mahdollisimman tehokkaaksi. Kuivuus tai mikään muu ulkoinen seikka ei saa tuhota hyvää testiä. Talvessa on tarpeeksi vastusta muutenkin. Kyllä ottaisi päästä, jos ruusut poutakaudella nääntyisivät kuivuuteen tai myyrät/rusakot talvella tuhoaisivat. Menisi hyvin ja perusteellisesti tehty työ haaskioon. Hyväksi ajaeltu on jo puoliksi tehty. Hankintalistalle siis uppopumppu, letkuja, liittimiä, sadetin ja myyräverkkoa. Loppu on sitten säiden haltijan ja talven kurittajan hallussa. Onneksi on hyvät ohjeet talvisuojaukselle, leikkaamiselle ja hoidoille!

Tästä tulee kaikin tavoin jännää. Takana on kaikkien aikojen tappotalvi - kyllä olen siunannut, että ei viime vuonna polkaistu käyntiin tätä koetta! Monet perennat ovat heivanneet elämänhalunsa kiljuviin pakkasiin, mutta puuvartiset ovat pärjänneet odottamattoman hyvin.

Siperiankärhö aloittaa heti kukilla. Hätähousu :D

2 kommenttia:

  1. Puutarha on hyvällä paikalla, ku on oma jokiki viäres.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivina kesinä pumppu jokirannassa takaa menestymisen puutarhassa. Ja on se joki muutenkin ihana, vaikka pieni kurapuro onkin.

      Poista