maanantai 28. elokuuta 2017

Tuokiokuvia meren rannasta

Meillä rantamaissa meri on aina läsnä. Sen tuntee tuulesta ja tuoksusta. Ja äänestä. "Meri käy" on termi, joka kertoo tuulten vellovan vesimassoja. Kohina kuuluu, vaikka tuulta ei enää olisikaan - vesi on jäänyt levottomaksi. Meren käyminen on vahvasti syksyllä läsnä. Meri on levoton.

Ei enää pieni penikka. Kasvun ihme on voimallinen ja nopea.
Meiltä meren rantaan on vajaa kilometri. Siis ihan kiven heiton verran. Sinne jalat kuljettavat usein, ja siellä käydään fiilistelemässä kun on hienoja auringonlaskuja. Nyt sinne vetää penikan suuri ihastus vedessä lorkkimiseen.

Vauhdin hurmaa ja pärskeitä.
Mikä tahansa eläimen lapsi on täynnä intoa ja iloa - ne löytävät elämässään jatkuvasti uutta ja ihastuttavaa. Niin vilpitöntä on eläinlasten riemu! Sorsastuskaudesta huolimatta uskalsimme kuopuksen kanssa mennä tutulle merenlahdelle. Onneksi sorsat ovat kadonneet, joten metsästäjiä ei ollut passissa meren rannassa.

Varalta työmaan hälytakki päällä - en kyllä usko meneväni edes lihavasta
hanhesta. Kuopus oli kameran oikealla puolella.
Kyllä on onni asua paikassa, josta sielunrauhaa löytyy metsien lisäksi meren ääreltä. Siellä on vähän sama olo kuin tähtitaivaan alla revontulten loimutessa. Sitä on vain niin pieni ikuisuuden äärellä.

Elämisen riemua
Rieko on osoittautunut hyvin oppivaiseksi. Olemme leikin varjolla opetelleet perustottelevaisuutta ja huvin vuoksi temppujakin. Tätä pentua on helppo motivoida, koska se on oikeasti ahne ja samalla miellyttämisen haluinen. Omissa rajoissaan.

Jokainen meistä painaa tassunjälkensä elämään.

11 kommenttia:

  1. Suuret ilon tuajat......koira ja meri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on ilon aiheita kaikkinensa, kun alkaa rätnäämään. Nyt meilläkin sataa, josta olen kai iloinen. Maa on syvältä kuivaa, vaan ruusun kukat ei tykkää.

      Poista
  2. Olen kateellinen. Ihana meri ja niin lähellä. Lapsuuteni ja nuoruuteni meren läheisyydessä kasvaneena, kaipaan sitä. Nyt asun paikassa, jossa tunnen välillä olevani niin sanotusti, kuin kala kuivalla maalla. Vettä kun ei ole lähimaillakaan.
    Onpa hurrikaani kasvanut kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen elänyt meren äärellä, joten se on niin oleellinen elementti elämässä. Melkein itsestään selvyys, mutta eipä sittenkään. Sen äärelle mennään miettimään elämää, olemaan yksin tai kaksin sekä myrskyillä ja huikaisevilla auringonlaskuilla. Meren kuulee omalle pihalleen ja tietenkin haistaa. Meri tarjoaa erilaisia sääilmiöitä nautittavaksi ja yleensäkin mielenkiintoa luontoihmisille.

      Poista
  3. Sinulla on kyllä sana hallussa. Hyvä postaus. Hyvää loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila - loppuviikko onkin vauhdikas kaikin tavoin.

      Poista
  4. Joki ja ranta, ne tekevät teidän tiluksista aivan erityiset.

    VastaaPoista
  5. Riemukasta menoa! ihana kaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo - tämä ihana kaveri on melkoisen aikaansaava tapaus. Mutta oikeasti enteet on siitä, että tästä tulee vielä erittäin hyvä koira. Juuri meille sopiva.

      Poista
  6. Koirakaveri on todellakin kasvanut, muistan vielä ne suloiset pentukuvat :)
    Kauniit maisemat ja välillä täytyy saada tilaa ympärilleen - tilaa hengittää.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista