Kissojen puutarhavuosi - neljä plus lisänumerot

Nappasin haasteen Päivänpesän elämää blogin Katjalta. Kissakuusikkomme on vahvasti vuodenajoissa mukana. Oli kivaa pengata kuva-arkistoja ja etsiä kattien kuvia. Kuvaan paljon puutarhaa, luontoa ja kissojakin. Hassua kyllä - ihmisiä en juurikaan kuvaa. Katteja taloudessa on kuusi. Kaikki ovat maatiaisia, mutta vain yksi lyhytkarvainen. Yksi töpöhäntä mahtuu mukaan ja kolmella on varpaita enempi kuin vakiomalleissa yleensä. Katit viettävät vapaata maalaiselämää ja ulkoilevat sen mitä huvittaa. Lähellä ei ole autoteitä eikä naapureita, joten homma pelaa vanhanaikaisella maalaiskissameiningillä.

Kesä ja kissanpentu - kaikki on JÄNNÄÄ!
Rauskin mielestä hän EI suinkaan ole pulassa. Koskaan.

Kesä on kissoille lomaa, aktiviteetteja pihalla ja loikoilua auringossa. Sisällä käydään kääntymässä ja hakemassa herkkupaloja ja rapsutuksia. Pääosin muonahuolto kuluu luontaisetuna ympäristöhygieenikon tehtävissä puutarhassa, pelloilla ja metsissä. Jokaisella kuudesta kissasta on oma työsektorinsa ulkona. Paitsi Rauski, joka nuoruuttaan sekaantuu kaikkien muiden huolelliseen vaanimisen. Rauski on siis myyränturvajoukkoja.

Puffle-setä syysturkissa. Katti on muhkean iso karvojen altakin.
Pitkät villat saavat sen muistuttamaan jellonaa.

Ilmojen kylmetessä sysksyllä kattikolonna muuttaa taas kesyiksi kotikissoiksi - käyvät ainakin öisin sisällä nukkumassa. Päivisin keleistä riippuen vielä askaroidaan pihatöissäkin. Puffe huolehtii talon isona ex-kollina reviiristä. Vieraat katit saavat lähdöt kiivaan karvanpöllyyttämisen ja morujen keralla. Meidän tytöillä on kestopäänsärky nääs.

Hankea ja pakkasta pelkäämätön Vegara-neito

Talvella pirtti täyttyy kissoista. Ulkona ei käydä kuin pikainen vessareissu. Mitä enemmän pakkasta, sen enemmän kissat pesiytyvät lämpimiin koloihinsa. Olo ja elo näyttää todella kissan päiviltä! Kaikki kangaspintaiset tuolit ja jakkarat saavat päivittäin kerroksen kissanvilloja. Toimettomuus generoi myös pöhköenergiaa - silloin laitetaan porukalla matot myttyyn ja juostaan ympäri huushollia. Kun henkilökunta hermostuu, niin katteja nostetaan ulos jäähylle.

Villa- vai hienopesu? Nipa päiväunille menossa. Talon ainoa
siistiturkkinen sileäkarva.

Ei voi neljällä kuvalla kertoa vuodenkierrosta kuuden kissan taloudessa! Jatketaan extrakuvilla. Kevään tullen katit alkavat paistattaa päivää ekoissa pälvipaikoissa. Metsästäjän vietti herää myös, ja lumen alta koitetaan taas metsästää myyriä. Paksu hanki kun on hyvä henkivakuutus myyrillekin. Sinne ei kissat pääse hätistämään henkikultaa.

Puffle ja emonsa Hattara. Edelleen Hattis pesee poikansa korvantakuset.

Kissat ottavat kevään tulon yhtä riemulla vastaan kuin omistajansakin. Tulvavesien kanssa on jännää taiteilla:

Kiveltä kivelle... jännää!

Yllänkö... melkein... venytän vielä - en halua kastella tassuja!

Mamma apua! Tule pelastamaan! Tassut kastuu!

Kissoja on päässyt kertymään aika monta. Welho penikoi yhden pentueen ja siitä meille jäi Vegara. Hattara penikoi myös kerran, ja siitä pentueesta jäi Nipa ja Puffle. Oli pakko leikkauttaa joka ainoa katti, sillä jokin roti se pitää kissamäärässäkin olla! Nyt pitää vain tomerasti sanoa ei. Harjoittelin sitä viimeksi heinäkuussa huonolla menestyksellä. Rauski tuli silloin taloon.

Welho jahdissa.

What you see?

Postaus on pitkä kuin nälkävuosi, mutta kerrotaan hauska sattumus Puffe-Pöhlö-Pojan nuoruusvuodelta tammikuussa 2014. Katti osasi kiivetä puuhun, vaan ei tullut sieltä alas.

Apuva! Olen täällä ylhäällä... HELP!

Reilu vuorokausi rantalepän latvuksissa. Sanovat, ettei kissa tapa itseään puuhun. Odoteltiin ja maaniteltiin kiivaasti kattia alas latvuksesta. Ei tullut. Maestro keksi tikastraktorin:

Etukuormaajaan nipistetty tikkaat kiinni ja akka kiipeämään.
Katti on jo turvallisesti sylissä ja matkalla alas.

Mulla on korkean paikan kammo, mutta niin piti hypätä etukuormaajaan. Maestro nosti kuormaajan ja ajoi tikkaat vasten puuta. Traktorin toinen eturenga oli melkein joessa. Polvet täristen kiipesin tikkaiden nokkaan ja otin katin kainaloon. Askelma kerrallaan tuskan hiki otsalla laskeuduin tikkaat katatonisesti jäykistynyt katti kainalossa.

Aivan joen partaalla katinpelastusoperaatio.

Ottiko kissa opiksi? Kissan viikset. Parin viikon päästä se vietti reilut kaksi vuorokautta puun latvassa ja lopulta puu piti kaataa. Itse asiassa useampiakin puita. Sen koommin Pufflea ei ole nähty kiipeävän puuhun.

Sen pituinen se. Tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua. Meillä nautitaan kahden olosta, kun lapsi lähti reissulle Ruotsiin. Aika hiljaista muuten. Onneksi katit elämöivät sentään jonkin verran. Halutessasi ota haaste tästä mukaasi. Neljään kuvaan puristaminen on kyllä liki mahdotonta!