Mullistuksia elämässä

Ensin meinasin, etten tästä mitään kirjoita - mutta ehkä sittenkin. Iso mullistus tuli elämään Kelan kirjeen myötä. Siinä ilmoitettiin, että olet nyt sitten perustulokokeilun piirissä. 213 000 työttömän joukosta on arvottu 2000 kokeiluun. Melkoinen tuuri osua tuohon porukkaan.

Valoa elämään!

Lyhyt historia: olimme yhdessä Maestron kanssa hoitoalan yrittäjiä ja sen opettajia kymmenisen vuotta. Maestron terveyden vuoksi ay-muotoinen yrityksemme piti lopettaa, koska Maestro ei pystynyt täysipainoiseen työhön. Yhteiskunnallisen järjestelmän vuoksi minä en voi olla yrittäjänä, koska työttömyyspäivärahaa ei makseta mikäli on edes epäilys että työllistyy puolison yritykseen. Eli olisi pitänyt ottaa avioero. Tähän ei luonto taipunut. Siksipä olemme olleet työttöminä työnhakijoina, Maestro sitten viime helmikuusta alkaen sairaslomalla. Työkyvyttömyyseläkkeen paperit on pilkkimässä päätöstä. No eniveis - sangen kapealla elannolla on menty erilaisten kohtalon vastoinkäymisten jatkumossa.

Aika hyytynyttä.

Vuoden lopussa löytyi ukko.fi -palvelu eli laskutusfirma, jonka kautta ei ole yrittäjästatuksella vaan palkansaaja. Minä hommaan asiakkaat, tilat ja työt - rahaliikenne kulkee ukko.fi järjestelmän kautta. Tällä systeemillä olin suunnitellut aloittavani ensi viikolla. Palvelu hoitaa ennakonpidätykset, alvit, työnantajamaksut, kirjanpidon, oman siivunsa ja minulle palautuu sitten oma osuus. Käytännössä siis vajaa puolet laskutetusta. Tämä kelpaa TE-toimistollekin. Työttömyyskorvauksen lisäksi saa tienata 300 euroa ja sen jälkeen siirtyy sovitellulle päivärahalle. Se taas usein tietää viivästyksiä maksupäiviin.

Kuvat ovat menneiltä tammikuilta.

Perustulokokeilussa tilille tulee verottomana 560 euroa ja saa askaroida siihen päälle vapaasti vaikka täyspäiväisen työn. Minä saan hoitotilat käyttöön viikonlopuiksi entiseltä opiskelijaltamme (jep - tehtiin vuosia hierojakoulutusta Maestron kanssa) Asiakkaat ovat pahoitelleen kovasti pitkänkin hoitosuhteen katkeamista byrokratiaan, joten muutamat lähettämäni tekstarit entisille asiakkaille poiki välittömästi ajanvarauksia. Sana lähti kiertämään.

Tämmöinen 50+ työnhakija saa vapaasti lähetellä hakemuksia ja soitella yrityksiin - ei tärppää työnhaku ainakaan pohjanmaalla. Töitä ei vain ole. Mutta tällä konstilla saan tehdä sitä missä olen oikeasti hyvä ja mistä tykkään ihan tosissaan. Aivan valtavan hieno mahdollisuus! Ja osaltani perustulokokeilu poisti työllistymisen esteet. Pukkasihan nyt myötätuulta!

Sinne risukasaanhan se paistaa!

Olo on kuin puusta tipahtanut. En ole tottunut hyviin uutisiin, vaan nöyrästi leuka rintaan painaen olen taivaltanut kohti seuraavia vastoinkäymisiä.

Uteliaille - mikäkö olen... koulutettu hieroja, vyöhyke-, lymfa- ja fytoterapeutti. Tuo viimeinen on kasvilääkintää. Siis ihmisten hoitaja. Käytän hoitotyössä myös nivel- ja nikamakäsittelyjä, mutta jäsenkorjaajan titteliä en kehtaa käyttää. Mestarit on erikseen. Ammattiala on kuitenkin sellainen, että ei työllisty kuin yrittäjänä.

Että pukkasi nyt ihmeen hyvää Uutta Vuotta! En oikein itsekään käsitä. Toivotan tuurin tynkää sinunkin poluillesi - tuokoon Uusi Vuosi 2017 uusia tuulia ja mahdollisuuksia itse kullekin!

Minä lähden peittämään havuilla ruusumaani nyt kun on vielä plussalla. Ikäviä kelejä on tarjolla lämpötilan taas äkkiä sukeltaessa pahasti pakkaselle. Viime talven toisinto ei kuulosta kivalta.

Tilinpäätös 2016

Yrittäjäelämän aikana inhosin tilinpäätösaikaa * puist * Nyt asiaa voi ajatella jo ilman ahdistusta muistellen ja pohtien kulunutta vuotta. Vastahan se uusi kalenteri ripustettiin eteisen seinälle - ja nyt se on läpi eletty päivä, kuukausi ja vuodenaika kerrallaan! Taas uusi kalenteri odottaa saman kohtalon täyttymistä. Ajan kulu jotenkin kiihtyy, sillä vuosien kertyessä ne livahtavat jotenkin toinen toistaan nopeampaa. Merkeleellistä, toveri Hirnakan termiä estoitta lainatakseni.

Morden Centennial - ruusuvuoden kanadalaisia ihanuuksia!

Tammikuu alkaa ja sydäntalvi on edessä. Talvi on sopivan lempeästi näyttäytynyt siten, että meillä on lumipeite ollut marraskuusta lähtien. Positiivinen ylläri. Edes suojasäät vesisateineen ei ole saanut kaikkea sulatettua. Siitä olen kiitollinen valoisuuden ja kasvien talvehtimisen puolesta.

Unelmia toteutin - ruusumaa oli ehdottomasti suurin sellainen. Paljon aherrusta kunnon perustustoimien kanssa, istutuksen riemua ja suurta ällistystä siitä kuinka tehty työ kantoi ruusuisia unelmia todeksi! En olis uskonut hommaan lähtiessäni ja tästä kiitän Ruusukummiani joka innosti, kannusti ja haastoi. Minähän EN ollut mikään ruusuihminen. Tilanne on nyt ihan toinen :D

'Nina Weibull' - hengästyttävä!

Pienempiä urakoita, mutta silti hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä olivat rhodomaan remontti ja pionimaan perustaminen. Ne vain sujuivat tosi paljon keveämmin ponnistuksin. Silti lataan paljon toiveita ja odotuksia näihin.

Pioni 'Barbara' jäi henkiin viime talven massakuolemista. Kirotun monta pioni katosi.

Minä opin suojaamaan kasveja paremmin. Erittäin helpot ja leudot edelliset kuusi talvea sai otteen herpaantumaan suojausten kanssa. Kuvittelin ilmaston lämpenemisen tuoneen brittiläisen talven tännekin. Tai ainakin tanskalaisen. Kilin vehkeet sentään - viime talven tapposaldo oli raastava. Mutta periksi ei vain anneta, joten ei kun uutta yritystä kehiin ja lihastyön lisäksi aivotyötä tilanteiden mukaan valitsemallani vyöhykkeen venyttäjän tiellä. Joku tuttu lohdutti, että Ranskassakin tulee tappotalvia ja palmut kuolee Rivierallakin ajoittain.

Minä murehdin viime talven tuottamia menetyksiä puutarhassani. Ne olivat todella mittavia, mutta ne toki voi paikata rahalla - vaikka monet kuolleista onkin vaikeasti etsittäviä. Jalokärhöjen täydellinen mennetys on vielä paikkaamatta. Niitä oli paljon.

'Yukikomachi' kärhöä jäin kovin kaipaamaan!

Todellisuudessa surin paljon lähipiirin sairauksia, kuolemia ja vastoinkäymisiä - mutta niille asioille mille mitään ei mahda, niin on vain viisainta hyväksyä. Elämä ottaa ja antaa. Hautajaisvaatteita ei voi arkistoida syvälle - niitä kuitenkin tarvitaan. Elämän laki - toivon vain että viikatemies korjaisi vanhimmasta päästä. Nuoremmat ymmärtävät, että vanhemmat lähtee ensin. Aivan liian julmaa on, jos vanhempi hautaa lapsensa. Mutta mikäänhän ei ole meidän toiveissa ja tahdossa. Vaan voihan sitä silti toivoa...

Minä nautin ihan valtavasti kasvukaudesta. Voi kuinka olinkaan odottanut sen alkua! Talven suunnittelutyö ja kasvien tilaukset saivat hurjaa poltetta kevään odotukseen. Muistan kuinka odotin ihan raivokkaasti, että lumi ja routa sulaisivat ja pääsisin toteuttamaan ruusumaan rakentelua. Tietenkin talvi viivytteli - koetteli taas kärsivällisyyttä, vaikka näin talvi täällä aina tekee. Etelässä on jo täysi kevät ja meillä potkitaan kiukkuisena kinoksia. No huhtikuussa päästiin kuitenkin kulottamaan ja siitä se kevät hiljalleen alkoikin lämmetä. Hitaasti.

Kevään suuria iloja on kulottaminen!

Minä nautin suuresti myös kanssaihmisistä, juuri noista kirjoittamistani Arjen Enkeleistä™. Jokaiselle heille kiitos näin vuoden lopuksi. Ilon kipenet ja kimpaleet olivat suurena apuna arjen tallaamisessa. Teitte elämääni ne huippuhetket tässä vuodessa.

Haaveiden to-do lista vuodelle 2017 - oh my... mitähän tähän laittaisi. No ruusumaan talvehtiminen on se minun tosi tärkeä juttu, joka ratkaisee to-do listaa. Pitääkö paikkoa vai talvehtiiko sinne istutetut? Olen haaveillut jonkinlaista pensasruusuaidannetta hyötymaan päähän. Siellä selviää vähän kestävämmät pensasruusut. Mielessäni olen jo valinnut sinne vain 'Tove Jansson'in, mutta vaikeaa valintaa on edessä. Hirveesti en haluaisi juurivesoja. Onneksi on ruusukirjoja, joista voi puntaroida sopivia ehdokkaita. Ja jos haluaisi pitkään kukkivia ruusuja suojaiselle paikalle, niin kasvihuoneen edustalla on puolikuollut mansikkamaa joka saa siirron toiseen paikkaan. Alue olisi vapaata sitten heinäkuussa kohtuullisen matalana pysyville ruusuistutuksille. Ihan paraatipaikkaa pihassamme. Pitää ruotia mikä on mahdollista toteuttaa. Yleensä haaveita on paljon enemmän kuin mahdollisuuksia niitä tuottaa :D

'Morden Belle' oli todella hieno ja kestävä kukkija!

Haaveiden to-do listalla olisi ehkä kärhöjen hankkiminen ja loppujen perennamaiden entsiöinti. Paljon istutin kuolleiden tilalle, mutta taisi jäädä vielä paikottaviakin. Viime kesänä istutetut pienet paikkotaimet toivottavasti pääsevät kasvun vauhtiin. Ruusuiset unelmat jatkavat lentoaan aina mahdollisuuksien mukaan. Paljon on nähtävää, koettavaa ja opittavaa. En halua päästää irti siitä, mitä olen oppinut ja opetellut. Nousukiitoa on siis näkyvissä, jos kelit suo.

Laitetaan Tilinpäätös-haaste kiertämään vuodenvaihteen ratoksi

Mitä unelmia toteutit 2016?

Mitä opit?

Mitä murehdit?

Mistä nautit?

Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?

Laita haaste kiertämään ja heitä se neljään valitsemaasi blogiin!

Minä haastan uuden blogistin Tiiun  Puutarhahetki -blogista
Eteläpohjalaisen reheväsanaisen Navettapiian Navettapiian puuhamaa -blogista
Upean valokuvaajan Virve Kieksin Nöpöneniä & Ruusunnuppuja -blogista
Taiteilijasielu Ninan Hahtuvan Heijastus -blogista 

Vielä lisään tilinpäätöksen blogistina - aloitin huhtikuussa 2016. En ole levittänyt blogia listojen tai muiden lisänäkyvyyshärpäkkeiden kautta. Pienen ihmisen pieni blogi rajoittuneesta ruusu- ja puutarha-aiheesta. Vähän asiatonta höpinää muustakin. Eilen ylitettiin tilaston mukaan maaginen 100 lukijaa päivässä ensimäistä kertaa. Kokonaislukijat ovat alle 10 000 ajalle huhti- joulukuu. Pieni on kaunista :D Minä kiitän blogin lukijoita ja kävijöitä! Teidän kautta olen löytänyt monta mukavaa blogia luettavaksi. Näin se talvi kuluu mukavasti!

Antoisaa henkilökohtaista tilinpäätöstä vuodelle 2016 ja unelmien lentoa Uudelle Vuodelle 2017! Kiitoksia kaikille lukijoille ja kommentoijille! On tosi mukavaa kun tietää, ettei ihan itekseen höpise, joten kaunis kiitos kaikille kommentoineille!

Vuoden viimeiset kylvöt - siemenissä on tulevaisuus!

Postilaatikko tarjosi aihetta riemuun. Siellä oli siemenketjukirje sisältönään mm. Slovakiasta kerättyjä puuvartisten siemeniä. Idea siemenkirjeissä on sellainen, että joku kerää aloituspakkauksen ja kirje kiertää vastaanottajalta toiselle. Sieltä voi ottaa ja sinne voi panna siemeniä postimaksun hinnalla. Tämä kirje lähti Klorofylli.com keskusteluforumin aktiiveilta.

Hurjan paljon ihania siemenpussukoita!

Voi kuinka elähdyttävää olikaan tutkia rapisevia siemenpusseja, valikoida sieltä itselleen sopivat, askarrella nimilappuja ja kylvää siemenet multaan. Tällä konstilla olen saanut paljon puuvartisten erikoisia lajeja ja lajikkeita, joiden saatavuus on heikko tai sitä ei ole. Pitkää pinnaa ja vuosiahan siihen menee, että siemen varttuu puuksi tai pensaaksi. Mutta se on lajin suola ja sokeri - kärsivällisyyden kehittämistä.

Vain 2-3 siementä lajiaan saa nyt piisata, että muillekin jää.

Otin vain lajikkeita, jotka kylvetään kylmäkäsittelyn avulla.  Hyviä ohjeita eri puulajien kylvöön on Mustilan Arboretumin sivuilla. Monet puut ja puskat itävät, kun saavat riittävästi lämmintä ja kylmää jaksottelua. Toisinaan kylvöksellä kestää parikin vuotta itää, mutta nopeimmat versovat jo ensi keväänä.

Laminoidut nimilaput kestävät joitakin vuosia

Tuo pieni  kylvöloota saa kostuttaa nyt lämpimässä siemeniään viikon tai kaksi. Sitten siirrän sen hangen alle lumenviipymäpaikkaan. Siellä hangen suojissa se saa jäätyä ja odotella kevään lämpöä. Osa itää ja osa vaatii enemmän käsitelyä. Poimin tuosta lootasta itäneet omiin potteihin ja muut saavat jatkaa odottelua.

Hiekkakerros viimeistelee kylvöksen. Pohja on reijitetty, ettei vesi jää seisomaan.

Mitä pieneen kylvölootaan sitten mahtuikaan:

Acer buergerianum, kolmihaaravaahtera
Ailanthus altissima, jumaltenpuu
Viburnum burjaticum (ei suomalaista nimeä, mutta heisi se on)
Kalopanax pictus, seitsensormiaralia
Catalpa fargesii, kiinantrumpettipuu
Sorbus torminalis, etelänpihlaja
Acer micranthum, honshunvaahtera
Carya ovata, valkohikkori
Euonymus europaeus 'Albus', euroopansorvaripensas
Sorbus prattii, sulohelmipihlaja
Sorbus cf. vilmorinii, punahelmipihlaja
Cornus mas, punamarjakanukka
Acer sieboldianum, sirovaahtera

Sulohelmipihlaja, Sorbus prattii on todella viehko pihlaja!

Lisäksi minulla on "puolen hehtaarin" kylvös amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) ja joitakin kotapähkinän (Staphylea) pähkinöitä. Jotakin muutakin siementä taisin etelän reissulla taskujen pohjille keräillä, mutta en nyt enää muista mitä. Siellä ne on hangen alla kylvettyinä kylmettymässä.

Osaa olla oikein kivat fiilikset, kun sai vähän pelehtiä mullan kanssa! Mukavaa loppuviikkoa ja keveän tukevia askelia liukkailla kulkijoille! Kiitoksia Tiiu ja Teija Surakka liittymisestä blogin lukijoiksi - toivottavasti viihdytte tässä pikkublogissa!

Ruusukirja ja harmaita välähdyksiä Tapaninpäivästä.

Hyvää Tapaninpäivää! Joulunpyhistä viimeisin on kyläilyjen päivä. No yksi ystävä poikkesi kahville, ite en liikkunut yhtään mihinkään. Huilipäivä kaikin tavoin. Ystävä toi mukanaan joululahjana upean kirjan, jonka parissa tulen viettämään seuraavia päiviä ja öitä hartaasti.

Tätä luetaan vesi kielellä ja unelmat sinkoillen!

Botanica's Roses, the Encyclopedia of Roses on valtavan paksu, tuskallisen hienosti kuvitettu englanninkielinen teos. Tällä jos millä saa mielenrauhansa järkkymään vakavasti! Suurimman osan kirjaa täyttää lajikkeiden esittely, mutta alkuosassa on paljon asiaa ruusujen kasvatuksesta Englannissa. Paljon tietoa puntaroitavaksi ja pohjoisiin oloihin sovellettavaksi.

Tässä joulun pyhien alla luinkin uudelleen hartaasti sekä Blomvistin Pohjoisen ruusut, että Lindqvistin Ruusutarha pohjolassa. Nyt jatketaan tämän kirjan parissa. Riittää tuokioksi antoisia lukuhetkiä, sillä sivuja on noin 700.

Alppipiikkiputken lumihattu

Päivä ei oikein valjennut tänään, kuten kuvista voi huomata - harmaata ja uuden lumihunnun pehmentämää maisemaa. Lämpötila on himpun verran plussan puolella. Erinomaisen leppeät kelit.

Lumikuvajaisia joen pinnassa.

Oli mukavaa kierrellä puutarhassa. Talvi on ollut lempeä kaikin tavoin. Lunta on reilut 10 senttiä ja routaa ei juurikaan ole. Havut puutarhassa tulevat hyvin esiin, niitä ei koskaan ole liikaa.

Oikealla hyvin viihtyvä lännenhemlokki (Tsuga heterophylla) alkaa olla kolmimetrinen.
Muutkin kivikon havut pukevat talveen vehmautta.

Tulevaa kevättä odotan jo valtavasti. Muutama kuukausi vielä talvessa tarpomista, helmikuun lopussa valon määrä alkaa olla jo sangen mukavaa.

Maisema on oikeastaan talvisen kaunis.

Pihapiirin lintuja olen kuunnellut hämmästyneenä. Ne livertävät ja sirkuttavat kovin keväisin sävelin. Eihän vielä olla lähelläkään kevättä! Vaan niin kuulostaa lintujenkin elo oikein mukavalle. Hyvin niistä täällä huolta pidetään, ja tarjoilu on monipuolista. Jokaiseen makuun jotain hyvää.

Vähän kohmeista - jokirannan kortteikkoa.

Kepein askelin nousuviikkoon, muutaman arjen tallaamisen jälkeen päästäänkin Uuteen Vuoteen! Kalenterit vaihtuvat jälleen, ja opetellaan kirjoittamaan vuotta 2017. Olkoon se keveämpi  kuljettava ja tuokoon mukanaan pieniä onnen pipanoitakin kaikille blogissa seikkaileville! Ja Pirjolle tervetuloa blogin lukijaksi!

Naisen paras ystävä

Tästä on timantit hyvin kaukana. Tänään vietettiin kolmen sukupolven kokoontumisajot Joulun perinteiden mukaisesti. Kattauksessa oli 10 lautasta - yksi vakiokaartin osallistuja oli reissussa. Perinteinen joulumenyy on se suosituin, mutta lisänä oli yhden vegaanin tuoma piristys tarjontaan. Paljon ruokaa, paljon porinaa ja seurustelua. Kaikilla oli vatsa kohtuuttoman täysi pitkän ruokailun lopuksi. Iltaa istuttiin sitten yhdessä viihtyen.

Joulukonjakin korkkaus. Ystävän lahja.

Jouluun kuuluu jokaisella perinteitä. Meillä yksi on joulukonjakki. Sen aukaisin ja istuin alas viimein huokaisemaan. Nuo lasit kaivetaan käyttöön kerran vuodessa. Nautinnollisesti muutaman konvehdin kera.

Ja se naisen paras ystävä on keskimäärin villasukat. Tämöisten juhlapäivien jälkeen se on ehdottomasti tiskikone! Kattauksen lukemattomat astiat kun latoo tiskikoneeseen nappian painaen tuntee syvää kiitollisuutta. Vaikka ihan saletisti tiskikoneen keksi joku aviomiesinsinööri, jonka vaimo käski tiskaamaan :)

Leppoisisa loppupyhiä kaikille blogin kautta kulkeville! Minä käytän huomisen visusti elpymiseen. Sitä ennen otan kyllä toisenkin siivun tuosta konjakista. Olen sen arvoinen :D

Kulje kohti valoa!

Heti kun talvipäivän seisaus on selätetty, niin jopa huomaa päivien pitenevän 😄 Tänäänkin aurinko paistoi niiiiin hurjan kultaisena hetken aikaa. Tekstissä ON ripaus sarkasmia.

To the Light!

Monenlaista askarointia on tehtynä. Leivinuuni on lämmitetty ja se saa siintyä kinkulle sopivampiin lukemiin. Voipi mennä aamuun asti, mutta hyvää kannattaa odottaa. Kuusi on kannettu sisälle ja koristeltu. Kissat käyttäytyvät epäilyttävän rauhallisesti. Ne ihan saletisti odottavat aamuyön hiljaisia hetkiä. Se on niin verenkiertoa seisauttava kokemus herätä kuusen rysähtäessä nurin ja kaiken bling-blingin kolistessa pitkin lattioita. Maestro kieltäytyi sitomasta kuusta kiinni - miehellä on suuri usko kissojen moraaliin. Ei välttämättä kannattais.

Aurinko laskee rysähtäen parissa minuutissa.

Joulu on kansakunnallemme aikaa, jolloin muistetaan kaikkia niitä joita ei ole ajateltu koko vuonna. Siinä on pitkä liuta sukulaisia ja tuttavia - niitä etäisempiä. Vaihdetaan joulukortteja tai peräti konvehtirasioita. Minä vien Fazerin sinistä ja saan Geishoja. Kiitos ja heippa taas ensi jouluun. Ja joo - pitäisi pitää yhteyttä vähän paremmin. Jälleen.

Heijastuksia virtaavassa vedessä.

Minulla on ollut harvinaista onnea, josta on taas Arjen Enkeleitä kiittäminen. Tuntuu kuulkaa uskomattomalle, kun Enkelin siipi pyyhkäisee lempeästi. Kotrasti normaaliin Kohtalon Vasempaan Koukkuun on suuri.  Tämä Joulu onkin keveä kulkea ja ilo kuplii sisuksissa. Tästä on todella mukavaa jatkaa uuteen vuoteen - sekin lupailee monenlaista toivoa.

Huominen on leppoisaa yhteiseloa ihan oman perheen kesken, Joulupäivänä sitten syödään isossa pöydässä yhdessä kolme sukupolvea noin 11 lautasen kattauksella. Yksi elpymispäivä ja taas ollaan arjen laidassa. Joulu on siinä ja katseet kohdistuvat pikaisen uudenvuoden viettämisen jälkeen ensi kevääseen. SIINÄ onkin paljon enemmän täpinöitävää, pohdittavaa ja kirjoitettavaa!

Leppoisia pyhiä ja vehreetä Uutta Vuotta 2017. Yhtään joulukorttia en lähettänyt, mutta ilahdutti ilman tunnontuskia ne saadut kortit!

Seisahdu päivä

Upeaa, loistavaa - taputan itseäni olalle. Pitkä syksy, loskakelit, marraskuun pimeys ja iso siivu joulukuuta on selätetty! Talvipäivän seisaus ja pimeys on syvimmillään. Sitä kohti on kuljettu  leuka rinnassa ja saappaat sohjossa. Nyt se on kohdattu ja ohitettu!

Hetkisen yllättävä valoilmiö raskaiden pilvien roikkuessa taivalla.

Tuollaisen valoilmiön olen saanut omaan elämäänikin, vietettyäni kaksi vuotta melkoisen rajoittunutta aikaa. Voi kuinka sarastuskin voi tehdä ihmisen iloiseksi! Ehkä aikakausi muuttaa henkeään ja pahimmat kuopat olisivat jo takana. Välillä on menty rämpien - näkemättä juuri mitään eteensä. Ehkä sitkeys palkitaan ja edessä on helpommat ajat. Siihen en toki luota, mutta näen sentäs mahdollisuuksia!

Maailman voi  nähdä hyvin eri tavoilla.

Enkelien siipien lempeät pyyhkäisyt ovat koskettaneet lämpimästi. Kiitos kaikille! Rauhaisaa ja lämmintä Joulunaikaa jokaiselle!

Olisikin noin paljon lunta, kuva on viime vuodelta.

Joululahjoja - Ruusutarha pohjolassa

Posti kulkee omia mystisiä aikatalujaan, mutta tänään postilootassa odotti tiukasti teipattu paketti. Kova kiire oli kaupunkiin päin, ja vilkaisin lähettäjän. Joku Vaasasta - en saanut nimestä selvää. Pikainen tunnustelu paketin läpi toi selkeän kuvan kirjasta. Mutta vaasalaisia tuttuja ei vain tullut hakemallakaan mieleen. Ajaessa koitin saada pakettia auki, mutta teipin säästelemätön käyttö esti ankarat yritykseni. Pysyäkseni tiellä piti lopettaa taistelu. Kotona saksien keralla selvisin voittajaksi ja yllätys oli melkoinen:

Neljän hämmästyneen sadasosasekunnin jälkeen hymy nousi kasvoilleni. Kiitoksia - tiedän kyllä kuka on paketin lämpimän ajatuksen takana! Suoritin alustavan pikaselauksen, mutta jätän tarkemman lukemisen rauhalliseen ajankohtaan. Tätä täytyy oikein namustella rauhassa.

Ingmar Lindqvistin mittava ruusutarha sijaitsee Vaasan saaristossa, jossa hän on intohimoisesti viljellyt ruusuja yli 25 vuotta. Mielestäni kirjan aloitussanat olivat erinomaisen osuvat. Suora lainaus kirjasta: "Ihmistä ei ole luotu elämään Pohjolan talvessa. Selviydymme kuitenkin aika hyvin, jos suojaudumme kylmältä. Miksi eivät kylmänarat ruusutkin voisi selviytyä sopivan talvisuojaksen turvin?"

Kirjassa Lindqvist selostaa havainnollisesti kuvien kera talvetussysteemejään syksyn suojauksista keväällä tehtävään sujausten purkuun.  Suurimman osan sivuista täyttää upeasti kuvitettu ruusugalleria:

Tämä kirja on oikean ihmisen käytännön kokeiluja siitä miten arkojenkin ruusujen talvetus saadaan onnistumaan väärällä vyöhykkeellä. Tämä teema puhuttelee kovasti minuakin! Kuvagalleria hivelee silmiä ja tuo tähän kaamoksen harmauteen uusia unelmia. Vaarallista luettavaa...

Kun ruususukuvia selaille, niin ihan hassua kuinka ruusun tuoksu iskeytyy aivoihin. Olen tämän joskus ennekin ruusukirjaa lukiessa kokenut. Tämä kirja olisi ollut kyllä hyvä lukea ennen omien ruusujen talvetusta. Mietin tyvimullitusta laittaessa, että alastaivutus voisi olla kans hyvä konsti. No se kirjan mukaan ON sitä. Ensi vuonna kokeilen.

Lunta on edelleen reilut 10 senttiä. Päivän kirkkain hetki.

Jouluun on enää viikko aikaa. Lauhat säät säästivät hanget vajuttaen niitä kuitenkin. Maa on ystävällisen vähäroutaista lumen suojaamilla alueilla. Talvi etenee hyvinkin suotuisasti. Pian kaamos kaadetaan ja lähdetään kohti valoisempia päiviä. Nyt päivä on kaksi hämärää vastakkain ja lopun aikaa on pimeää.

Kuurakukko katolla

Iloa, valoa ja keveitä askelia poluillesi! Kannattaa edelleen olla kiltisti, sillä tontut kurkkivat ikkunoista. Johan tuo ruusukirjakin todistaa, että enkeleiden lisäksi on myös terhakoita tonttuja!

Enkeleitä - on heitä!

Olen viettänyt päiväni tosi pirullisessa puuhassa jynssäten harjan ja luutun kanssa raakalaudasta tehtyä tallin välikattoa. Se on aikoinaan maalattu valkeaksi, mutta vuodet hevosten ja nyt kanojen residenssinä on jättänyt jälkensä. Kattolaudat on hitokseen röpöläisiä ja niitä kärpäsenpaskoja on yli 15 vuoden kertymä. Siinä saa jynssätä! Samalla aivot on täysin vapaalla, joten ajatushan juoksee ihan omia latujaan. Tänään ajatukseni leijaili enkeleihin - niihin oikeisiin Arjen Enkeleihin™ siis.

Enkeleiden siiveniskuja taivaalla

Erittelemättä sen syvemmin elämän virran vaikeuksia totean että viimeiset kaksi vuotta ovat olleet erittäin raskaita. Vastoinkäymisiä, sairauksia, surua ja kuolemaa on kohdattu jatkuvalla syötöllä. Monasti olen toivonut, että josko jo riittäisi ja hetken olisi rauhallisempaa. Ei ole riittänyt. Otsikot toki vaihtelevat mutta vastoinkäymisten määrä pysyy jokseenkin vakiona. Toveri Hirnakkaa lainatakseni: "Leuka rintaan ja kohti seuraavia vastoinkäymisiä."

Se kaunein luonto - on sielläkin enkeleitä!

Kaiken tämän keskellä arkeen on leijaillut mitä erilaisempia Arjen Enkeleitä™. Teitä tavallisia, ihania ihmisiä! Jokaisella on ollut jokin voimaannuttava lahja mukanaan. Joskus se on jotain hyvin konkreettista - ruokakassi, kahvipaketti, ruusuja ja muita taimia - joskus taas mukava saunailta, yhteinen reissu jonnekin tai vain olkapää, oikeat sanat hetkeen ja kuuntelevat korvat. Yksi enkeleistä erikoistui kanoihin lennättäen niitä tänne pariinkin otteeseen. Moni enkeli on auttanut tekemällä jotain mitä osaa - ja mitä on kipeästi tarvittu. Toinen on enkelöinyt tietämättään tarjoamalla itselleen käyttökelvotonta jämää pois haettavaksi. Ja siinä on ollut meille aarre!

Mullakin on siivet - ja ääni. Ei ihan kuin enkeleillä tosin...

Voisin nimetä tänne pitkän listan Arjen Enkeleitä™. Mutta uskoisin teidän tietävän itsekin - viimeistään tämän kirjoituksen myötä. Kiitos! Raskas taival on avullanne ollut kevyempi taivaltaa ja yötaivaalla loistatte kirkkaina tähtinä. Oleellista ei ole pohtia niitä asioita, joille ei vain voi mitään.  Todella tärkeää on tarttua elävään hetkeen ja kiitollisuudella ajatella ihania, välittäviä kanssaihmisiä!

Elämää eletään välillä ihan usvassa kulkien, mutta takana paistaa aurinko!

Toivottavasti tämä teksti koskettaa Sinuakin, joka tarpoo ongelmien suossa. Meille kaikille on Enkeleitä. Älä murehdi asioita, joille et mitään mahda. Ota ne vastaan ja päästä ajallaan virtaamaan poiskin. Useimmat ongelmat ovat ajallisia. Ne tulevat - ja ratkeavat jollain tavalla aikanaan. Voimia ja jaksamista poluillesi!

Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa, 

niin päivistäni tänään taas päivä katoaa. 

Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta: 

en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa.

Omar Khaijam: Teltantekijä

Toiveita - talven yli kevääseen

Vuosi lähestyy loppuaan. Päivät lyhenevät entisestään. Elämä ja syke laantuu stand-by tilaan. En ole jouluihmisiä, vaikka laitankin perinteisen joulun. Ikkunoissa on jo jouluverhot ja lattialla joulumatot. Ikkunoilla ja ulkona jouluvalot. Aito kuusi tulee pirttiin tietenkin - samoin muut jouluhilppeet.

Ulkokuusi valoilla

Silti huokaan helpotuksesta, kun uutena vuonna heittelen jouluvermeet takaisin kaappien kätköihin. En jaksa odottaa Loppiaiseen asti. Joulu on suoritettu. Siitä lähtee päivä hiljalleen pitenemään ja alan pikku hiljaa virkistyä eloon. Helmikuun lopulla plaraan jo siemenpussukoita läpi, teen suunnitelmia kasvukauden varalle ja nakkelen ekat siemenetkin itämään.

Sitä odotellessa...! Talven selkä taittuu Heikinpäivänä 19.1. Silloin karhu kääntää kylkeä todeten: talvi puolessa, nälkä suolessa. Silloin pitäisi olla liiterissä vielä puolet puista ja ladossa puolet heinistä. Tuosta päivämäärästä alkaa valon määrä lisääntyä aina vain kiihtyvää tahtia.

Jaksuja ja potkua viikon käynnistykseen! Vaikka on alati hämärää, niin sisäisen valon löytyminen on kova juttu sekin!

Kissojen puutarhavuosi - neljä plus lisänumerot

Nappasin haasteen Päivänpesän elämää blogin Katjalta. Kissakuusikkomme on vahvasti vuodenajoissa mukana. Oli kivaa pengata kuva-arkistoja ja etsiä kattien kuvia. Kuvaan paljon puutarhaa, luontoa ja kissojakin. Hassua kyllä - ihmisiä en juurikaan kuvaa. Katteja taloudessa on kuusi. Kaikki ovat maatiaisia, mutta vain yksi lyhytkarvainen. Yksi töpöhäntä mahtuu mukaan ja kolmella on varpaita enempi kuin vakiomalleissa yleensä. Katit viettävät vapaata maalaiselämää ja ulkoilevat sen mitä huvittaa. Lähellä ei ole autoteitä eikä naapureita, joten homma pelaa vanhanaikaisella maalaiskissameiningillä.

Kesä ja kissanpentu - kaikki on JÄNNÄÄ!
Rauskin mielestä hän EI suinkaan ole pulassa. Koskaan.

Kesä on kissoille lomaa, aktiviteetteja pihalla ja loikoilua auringossa. Sisällä käydään kääntymässä ja hakemassa herkkupaloja ja rapsutuksia. Pääosin muonahuolto kuluu luontaisetuna ympäristöhygieenikon tehtävissä puutarhassa, pelloilla ja metsissä. Jokaisella kuudesta kissasta on oma työsektorinsa ulkona. Paitsi Rauski, joka nuoruuttaan sekaantuu kaikkien muiden huolelliseen vaanimisen. Rauski on siis myyränturvajoukkoja.

Puffle-setä syysturkissa. Katti on muhkean iso karvojen altakin.
Pitkät villat saavat sen muistuttamaan jellonaa.

Ilmojen kylmetessä sysksyllä kattikolonna muuttaa taas kesyiksi kotikissoiksi - käyvät ainakin öisin sisällä nukkumassa. Päivisin keleistä riippuen vielä askaroidaan pihatöissäkin. Puffe huolehtii talon isona ex-kollina reviiristä. Vieraat katit saavat lähdöt kiivaan karvanpöllyyttämisen ja morujen keralla. Meidän tytöillä on kestopäänsärky nääs.

Hankea ja pakkasta pelkäämätön Vegara-neito

Talvella pirtti täyttyy kissoista. Ulkona ei käydä kuin pikainen vessareissu. Mitä enemmän pakkasta, sen enemmän kissat pesiytyvät lämpimiin koloihinsa. Olo ja elo näyttää todella kissan päiviltä! Kaikki kangaspintaiset tuolit ja jakkarat saavat päivittäin kerroksen kissanvilloja. Toimettomuus generoi myös pöhköenergiaa - silloin laitetaan porukalla matot myttyyn ja juostaan ympäri huushollia. Kun henkilökunta hermostuu, niin katteja nostetaan ulos jäähylle.

Villa- vai hienopesu? Nipa päiväunille menossa. Talon ainoa
siistiturkkinen sileäkarva.

Ei voi neljällä kuvalla kertoa vuodenkierrosta kuuden kissan taloudessa! Jatketaan extrakuvilla. Kevään tullen katit alkavat paistattaa päivää ekoissa pälvipaikoissa. Metsästäjän vietti herää myös, ja lumen alta koitetaan taas metsästää myyriä. Paksu hanki kun on hyvä henkivakuutus myyrillekin. Sinne ei kissat pääse hätistämään henkikultaa.

Puffle ja emonsa Hattara. Edelleen Hattis pesee poikansa korvantakuset.

Kissat ottavat kevään tulon yhtä riemulla vastaan kuin omistajansakin. Tulvavesien kanssa on jännää taiteilla:

Kiveltä kivelle... jännää!

Yllänkö... melkein... venytän vielä - en halua kastella tassuja!

Mamma apua! Tule pelastamaan! Tassut kastuu!

Kissoja on päässyt kertymään aika monta. Welho penikoi yhden pentueen ja siitä meille jäi Vegara. Hattara penikoi myös kerran, ja siitä pentueesta jäi Nipa ja Puffle. Oli pakko leikkauttaa joka ainoa katti, sillä jokin roti se pitää kissamäärässäkin olla! Nyt pitää vain tomerasti sanoa ei. Harjoittelin sitä viimeksi heinäkuussa huonolla menestyksellä. Rauski tuli silloin taloon.

Welho jahdissa.

What you see?

Postaus on pitkä kuin nälkävuosi, mutta kerrotaan hauska sattumus Puffe-Pöhlö-Pojan nuoruusvuodelta tammikuussa 2014. Katti osasi kiivetä puuhun, vaan ei tullut sieltä alas.

Apuva! Olen täällä ylhäällä... HELP!

Reilu vuorokausi rantalepän latvuksissa. Sanovat, ettei kissa tapa itseään puuhun. Odoteltiin ja maaniteltiin kiivaasti kattia alas latvuksesta. Ei tullut. Maestro keksi tikastraktorin:

Etukuormaajaan nipistetty tikkaat kiinni ja akka kiipeämään.
Katti on jo turvallisesti sylissä ja matkalla alas.

Mulla on korkean paikan kammo, mutta niin piti hypätä etukuormaajaan. Maestro nosti kuormaajan ja ajoi tikkaat vasten puuta. Traktorin toinen eturenga oli melkein joessa. Polvet täristen kiipesin tikkaiden nokkaan ja otin katin kainaloon. Askelma kerrallaan tuskan hiki otsalla laskeuduin tikkaat katatonisesti jäykistynyt katti kainalossa.

Aivan joen partaalla katinpelastusoperaatio.

Ottiko kissa opiksi? Kissan viikset. Parin viikon päästä se vietti reilut kaksi vuorokautta puun latvassa ja lopulta puu piti kaataa. Itse asiassa useampiakin puita. Sen koommin Pufflea ei ole nähty kiipeävän puuhun.

Sen pituinen se. Tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua. Meillä nautitaan kahden olosta, kun lapsi lähti reissulle Ruotsiin. Aika hiljaista muuten. Onneksi katit elämöivät sentään jonkin verran. Halutessasi ota haaste tästä mukaasi. Neljään kuvaan puristaminen on kyllä liki mahdotonta!