Parhaat ruusut puutarhassani

Tämä on ihan huikeaa aikaa, kun pensasruusut vielä kukkivat ja kanadanruusut aloittelevat. Sekaan mahtuu monta perennaa upeassa kukoistuksessa. Eli nyt on kukkia suorastaan visuaaliseen ähkyyn asti.

Oikealla ruusu 'Sointu' ja vasemmalla 'Ilo'

Tämän hetken kukkijoista nostan kaksi pensasruusua ylitse muiden - Ilo ja Sointu. Ne on istutettu 2016, eli ovat juuri päässeet lähes täyteen mittaansa. Kumpikin vie halkaisijaltaan reilut kolme metriä olevan ympyrän, eli ovat isoja ruusuja.

'Ilo' on jo nimeltään niin positiivinen!

'Ilo' on kanadanruusu 'John Davis'in ja 'Kempeleen Kaunottaren' risteymä. Se kukkii runsaana ja pitkään, ja loppukesästä voi tehdä vielä jälkikukkia pääkukintansa jälkeen. 'Ilo' on lähes piikitön, joten sen voi istuttaa kulkupaikkojenkin viereen muistaen sen tilavaatimuksen kuitenkin. Kukat eivät ole hurjan suuria, mutta niitä on huikeina terttuina, jolloin kukinnasta muodostuu vähintäänkin spektaakkelimaisen näyttävä. Merenrantakaupunkiin istutin oikein näköpaikalle kolmen ruusun ryhmän tänä keväänä. Siinäpä paljon iloa ohikulkijoille!

'Sointu' vaihtaa kukan väriä kukinnan edistyessä.

Sointu on suht uusia kotimaisia ruusujalosteita. Se on polyantha-ruusun ja 'Snow Pavement' ruusun risteymä, joka on tehty Viikissä Helsingissä. 'Sointu' tekee suht pieniä kukkia ryppäinä. Avautuva kukka on vaaleanpunainen, mutta vaalenee valkoiseksi ikääntyessään. Kukinta-aika on tosi pitkä syksyyn asti.

'Ilo' ja 'Sointu ovat kanadanruusujen maan takareunalla.

Kanadalaisetkin aloittavat hiljalleen kukintansa. Sitä iloa piisaakin sitten pakkasiin asti - on ne vain niin mahtavia kukkijoita!

Kanadalainen 'Quadra'

'Quadra'a on pidetty hyvänä talvehtijana, mutta ei se ihan ongelmaton ollut alkuunsa täällä. Kaksi istutuin silloin 2016, ja toisen olen saanut uusia. Nyt näyttäisi menevän jo tosi hienosti!

Kokovartalokuva 'Quadra'sta. Vasta ekat kukat on auki.

'Quadra' kuuluu köynnösrusuihin, ja se kasvattaakin helposti reippaasti toista metriä pitkät versot kesän aikana. Talvella se paleltuu lumirajaan asti, mutta silläpä ei moisen kasvuvoiman takia ole mitään merkitystä jos ei versot talvehdi ylös asti. Kukintaa tuo paleluminen ei haittaa yhtään.

Kanadalainen 'John Cabot'

'John Cabot' aloittaa myös kukintaansa. Myös se on rotevakasvuinen köynnösruusu, mutta elää meillä pensasruusun elämää. Kanadalaiset kaikki paleltuvat säännönmukaisesti lumirajaan täällä, mutta se ei niiden eloa ja kukintaa haittaa mitenkään. Tästä eteenpäin kanadanruusujen maa tulee leiskumaan upeaa kukkaloista myöhään syksyyn asti.

Kanadalainen 'Morden Centennial' on valtavan suurikukkainen kaunotar!

Nää on niin jännittäviä aikoja, kun valtavasti ruusuja puhkeaa kukkaan! Viime kesänä ihastuin 'Morden Snowbeauty'yn, vaikka sen kukan muoto ei minua aluksi puhutellutkaan. Lisäksi se tykkää lamota laajalle, jota aluksi pidin ikävänä tapana. Nyt tuo ruusu on asettunut sijalleen, ja saakin retkahdella, sillä sen kukkarunsaus rätinkokoisilla kukilla on kyllä kaunis!

'Morden Snowbeauty' on sittenkin kaunotar :D

Muista kanukeista 'William Baffin' vetää varmaa linjaansa muhkealla kasvulla ja huikealla kukkarunsaudella. Kaikki kanukit aloittelevat, ja se paras kukinta on vasta edessä. Voin kertoa, että kanadanruusujen maalla tunnen aina suurta iloa.

Kanadalainen 'William Baffin' on päässyt luottoruusukseni.

Otetaanpa vielä yksi kuva 'Luise Bugnet'ista. Poistelin jo kukkineita, jotta kukinta jatkuisi mahdollisimman pitkään.

Ja 'Luise Bugnet' kiittää jatkaen kukintaa tooosi pitkään!

Ranskanruusujen kanssa olen vähän vaikeuksissa, kun en pääse niiden kanssa sinuksi. Lieneekö kielivaikeuksia vai mitä, mutta en oikein pääse näiden sielunelämään käsiksi.

'Merveille'n kukat kestävät vain hetken.

Tämä dramaattisen värinen 'Merveille' on ranskanruusun ja sammalruusun risteymä. Sen väri on todella hieno, mutta kovin hetken sitä saa ihailla. Mutta paikkansa se on ehdottomasti ansainnut!

Ranskanruusu 'Jenny Duval' on runsaskukkainen.

Nämä ranskattaret talvehtivat oikukkaasti, mutta versovat erittäin hyvin kasvukaudella. Kukkia tulee runsaasti, ja monet niistä ovat violettiin vivahtavia väreiltään - siis mielenkiintoinen lisä ruusumaahan. Kukinta on aika nopeasti ohi.

Upea 'Dutchesse de Montebello' kärsi jostain syystä talvesta. Ainoa kukkansa on tämä.

Muut ranskattaret eivät ole vielä saaneet nuppujaan auki, mutta paljon on kukkia tulossa. Useimpia niistä pitää tukea, kun lamoavat oikeasti ihan maata pitkin. Ehkä pääsen juttuun näidenkin ruusujen kanssa vielä vähän harjoiteltuani.

Se ihan paras ruusu puutarhassani on kuitenkin kanadalainen 'Henry Kelsey'

Kun otsikkona oli parhaat ruusut puutarhassani, niin se paras on kanadalainen 'Henry Kelsey'. Sen talvehtimisvarmuus, kukinnan väri ja muoto, sekä kukinnan kesto on ihan parasta A-luokkaa. Kakkospaikasta käydäänkin sitten tooosi tiukkaa kisaa!

Ruusu 'Handaland' on potentiaalia tulevaisuuteen. Tähän ruusuun haluan tutustua paremmin.
Nyt se elää 'Ilo'n kainalossa vähän ahtaasti, mutta se lupaa paljon myös julkisiin istutuksiin.

Valokuvia jäi hitokseen paljon varastoon, joten toisella kertaa lisää. Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle!

Peijoonien pompulat ja ruusujen seuraavat

Pionien aika keskellä ihanaa kesää on aina yhtä lumoavaa seurattavaa. Nuput hiljalleen turpoavat, ja avautuessaan tuottavat suurta ihastusta.

Kuvan alareunassa 'Barbara' ja  yläreunassa 'Sarah Bernhardt'

Pionien kukat ikääntyessään vaihtavat usein väriään ja kukan muotokin saattaa muuttua suuresti. Sadetta ei suurin surminkaan soisi  herkkiä kukkia pieksemään, mutta yleensä jokin ukkosmyrsky osuu ihan väistämättä kohdalle. Sitten käydään varovasti ravistelemassa kukista painavaa vettä pois. Näinpäs tänäkin vuonna sade on moneen kertaa piessyt kukat nuokkuviksi, mutta tuuli on sopivasti kuivannut ne jälleen.

Minun suosikkipioni on vanha klassikko 'Sarah Bernhardt'. Morsiuskimppupioni :D

Pioni on kestävä leikkokukka, mutta ikinä en raaski ottaa sisälle maljakkoon yhtään kukkaa. Joskus olen viemisinä tehnyt pionikimpun, mikä onkin tosi vaikuttavan näköinen ilmestys.

'Kansas' pionin puna ei koskaan toistu oikein kamerassa.

Pionien suku on huikea runsauden sarvi! Kukkia löytyy valtavaa väriskaalaa, kerrottuna tai yksinkertaisena ja kaikkea siltä väliltä. Eri lajikkeita valitsemalla saa pioneista aika pitkänkin kukinta-ajan,ja sivunupulliset sortit jatkavat kukinta-aikaa myös.

Isoa valkoista hörsylää. Nimensä oli jotain perin kiinalaista.

'Coral Charm' aloittaa lohenpunaisena ja päätyy melkein valkoiseksi.

'Bowl of Beauty' aloittelelee.

Pionipenkki pursuilee kukkia monessa värissä.

Pioneista hypätään ruusuihin. Kanadalaisista tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan ehti 'Henry Kelsey', mutta 'Quadra' ei jäänyt kuin päivällä jälkeen. Aiempina vuosina ekana on ollut valkoinen 'JP Connell', mutta jostain syystä se ei lähtenyt voimalla kasvuun keväästä.

Nuppuja on 'Henry Kelsey'ssä tuttuun tapaa ihan valtavasti.

Sateiden kanssa olen ollut jännässä, kun sekä ruusut että pionit voivat homehduttaa nuppunsa liiassa kosteudesa.  Sateita on tullut ihan jatkuvalla syötöllä pari viikkoa, mutta kuurojen välissä kasvusto on päässyt kuitenkin kuivahtamaan. Näin nuput ovat päässeet aukenemaan.

'Luise Bugnet' - punainen nuppu, aukeava kukka punaraitainen ja avoin kukka valkea.

Muutama kehu 'Luise Bugnet' ruusulle on paikallaan. Sen nuppujen hieno metamorfoosi värissä on ainutlaatuisen hieno. Ruusu kukkii heinäkuun alusta alkaen pitkään. Se muodostaa tummanvihreän, kauniin lehdistön ja pysyy aika kompaktin kokoisena. Se on terve ja kestävä. Juurivesoja tulee hyvin maltillisesti ainakin tämmöisellä neljättä vuotta aloitttavalla puskalla. Suosittelen.

Sinivaleunikko 'Henson Violet'

Lyhyt kurkkaus vielä perennamaan suuntaan. Sinivaleunikot kukkivat täyttä häkää. Kuvan 'Henson Violet' on kylväytynyt pitkin ja poikin kukkamaata. Se on niin silkkisen lumoava, että olen sallinut kuritomuuden.

Sinivaleen valkokukkainen muoto ja lehtosinilatva.

Kuviin eivät nyt sattuneet perinteiset sinivaleunikot, joista on myös sitä kaikkein taivaansinisintä 'Lingholm' lajiketta. Nämä ovat niin ihania kaunottaria!

Kosteikossa kruunitikankontti 'Reginae' jaksaa yhä vain kukkia.

Maariankämmekät ovat kukkineet yli kuukauden. Nämäkin lisääntyvät minne haluavat.

Paljon tapahtuu puutarhassa. Aina vain uusia lajeja ja lajikkeita nousee loistamaan aikansa. Puutarha elää aivan ihanasti kesän mittaa mitä erilaisimpia kukkien noustessa estradille.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!

Ruusujen taikaa

Pensasruusut kukoistavat juuri nyt. Ne ovat perin helppohoitoisia ja vaatimattomia, mutta aika vähän niitä tarjontaan nähden on tullut istutettua. No viime kesänä petrasin ja istutin useampia lajikkeita pienentääkseni kasvimaan kokoa. Kaksi vanhaa varista ei tarvitse ensinkään enää viljelypinta-alaa samaan tahtiin kuin lasten kotona ollessa. Tämä voi olla tuttu tarina monelle muullekin.

Ruusu 'Ilo'sta on iloa tooosi pitkäksi aikaa. Se in lähes piikitön.

'Katri Vala'lla on muhkeat kukat ja tuoksu!

'Ruskela' pullistelee myös kukkia ja nuppuja.

Pensasruusut on kyllä helppo laji kasvatella. Ohjeena on istuttaa juuret alaspäin ja rajata kasvualusta juurivesoien hallinnan helpottamiseksi. Ne kestävät kuivuutta ja surkeaa kasvualustaakin. Varjossa eivät jaksa kukkia samaa tahtia kuin auringossa. Siis ovat suorastaan valoisien ongelmapaikkojen optimaalisia kasveja.

'Ritausma' vei sydämeni. Aivan ihana ja pitkään kukkiva! Pirun piikkinen myös.

Uusi suomalainen jaloste 'Sävel' on todella lupaava myös.

Eihän tässä ole taaskaan kuin pienet näytteet ruusuistani, mutta tuokion päästä taas lisää. Kanadalaisista ekat on hyvästi nupuilla.  Yleensä ensimmäiset avaavat kukansa heinäkuun lopussa. Pitää siis vielä odottaa, mutta hyvältä näyttää tilanteen tässä vaiheessa.

Hyötymaan pienentäminen on tuottanut ison valikoiman syysleimuja, ja nyt keväällä lajikekehityksen alla olevia Peter Joyn ja Pirkko Kahilan iiriksiä kokeilemaan kestävyyttä V-vyöhykkeellä. Olisi  niin hönöä antaa pitkällisesti hoidettu hyvä multamaa pelkästään rikkaruohoille. Nyt siellä on kukkivia perennoja ja ruusuja.

Tää on tummanpuhuva iris 'Black Form'. Puhutteleva mustuudessan.
Silmälle tää on musta, kameralle selvästi sininen.

Hyvää viikonloppua kaikille kulkijoille! Iloa ja Valoa!

Kukkeinta kesää

Taas on aikaa hutkahtanut kummasti, ja kesä on kukkeimmillaan. Puutarhureilla on hektinen kesä ja paljon töitä, joten en ole blogimaailmassa juuri nenääni näyttänyt. Nyt sattui sadepäivä, ja toveri Hirnakka huomautteli postausten puuttumisesta. Vaihtoehtoina minulla oli joko imuroida huusholli tai tehdä postaus. "Pitkällisen" henkisen painin jälkeen istahdin mukavasti läppärin äärelle, otin lasillisen valkoviiniä seurakseni ja purin kamerasta kuvat.

Juhannusruusu ryöppysi valkeita, tuoksuvia kukkiaan ylenmäärin.

Se on pensasruusujen aikaa juuri nyt. Juhannusruusu kukkii meillä aina juhannuksen jälkeen, mutta tänäkään vuonna ei kukkien määrässä ole säästelty. Vierellään kukkii Tornionlaaksonruusu sekä punalehtiruusu.

Kolme kestävää ja komeaa ruusua.

Edellisten lähellä kukkii muhkea lumipalloheisi

Jotain kyllä puuttuu puutarhastani, sillä katkenneita ruusun nuppuja ei ole löytynyt, eikä kirvatkaan ole keksineet saapua tontille. Lumipalloheidestä ei ole yhtään mustaa pirulaistakaan löytynyt. Kärhöpistiäisen toukatkin monen vuoden kiusan jälkeen ovat jättäneet saapumatta. Tuholaisia ei nyt vain ole... koputan puuta!

Nilsinruusu on aikaisin ja lopettelee jo kukintaansa.

Ristinummen suuret kukat ovat myös runsaat.

Tämän piti olla Tarjanruusu, mutta eipä olekaan.

Hurja määrä ruusujen nuppuja aukeilee tuoksuen. Viime vuonna panostin ja istutin monen monta uutta lajiketta tontilleni. Niillä kestää muutama vuosi vankistua isommiksi puskiksi.

Mutta mikäs kumma se tämä onkaan...?

Viljamin keltaruusu se oli viime vuonna. Nyt kukka on yksinkertainen.

Vastaus voikin olla ruusu 'Matti Hesperia'. Sellaisen kerran omistin, ja siirsin tulotien varteen jossa se mielestäni kuoli. Vieressä kasvaa kyllä 'William's Double Yellow', mikä on juurivesoillaan levinnytkin. Kivoja yllätyksiä!

Ruusujen kuvia on paljon, joten siirrytään kesän yhteen kohokohtaan eli pioneihin. Luonnonlajit ovat jo kukkineet, ja nyt on amerikanpioneiden eli Quad-hybridien aika alussa.

Nimetön siementaimikasvatus. Kukat on muuten hurjan suuret!

Kiinanpionin luonnonlaji 'Olga' on Ahti Vallin siemenkeruita Japaninmeren rannalta

Olin kovin iloinen, että mahtisade iski juuri tänään, sillä kiinapioneissa on huikea nuppumäärä odottamassa aurinkokelejä. Toivon todella suotuisia kukintakelejä puutarhan kuningattarille!

Töissä olen toteuttanut unelman huikeasta yli 50 pionia ja noin 40 syysleimua käsittävästä aidanteesta, joka reunustaa mäennyppylällä olevan puiston istuskelupaikkaa. Kummitätinä tuolle puistolle on Hirnakka. Viime syksynä kiivaasti mietin millä korvataan paikalla kasvanut kurtturuusuaidanne. Korkeusvaatimus pensaille oli metri tai alle. Sattui Hirnakka soittamaan ja hehkuttamaan pionikuumettaan, jolloin inspiraatio iski... paikkaan sopii upeasti pioneista rakennettu aidanne - paremmin kuin mitkään hiton pensasangervot! Nyt sitten odotellaan se 4-5 vuotta, että pionit pöhistyvät ja alkavat kukoistaa.

Kirjometsävaahtera 'Drummondii' on rakas valontuoja! Punapähkinä antaa kontrastia.

Kaikkea muutakin kivaa ja ihanaa kukoistaa ja kasvaa. Rakastan suuresti 'Drummondii' vaahteraani. Töissä olen noita istuttanut muutamia valittuihin paikkoihin, ja kolme pääsee taas lisäämään iloa ja valoa vihreään kesään julkisissa istutuksissa.

Lehdet ovat kauniita!

Sitten vielä viimeisenä suuri ilonaiheeni. Neljättä vuotta olen hakenut paikkaa Merenrantakaupungissa istuttaakseni upean alppiruusupuiston. Hakusassa on ollut keskustan lähellä oleva tuorepohjainen iäkäs männikkö suojaisella paikalla. Se löytyi viime viikolla, kun poistetun leikkikentän maisemointia suunnittelin. Kentän viereltä löytyi hervottoman leppäpöpelikön keskeltä lampi, jossa oli hurjasti lumpeita kukassa. Lammen takaa löytyi vitikon läpi survotuessa lumoava tuorepohjainen mäntymetsä. Siellä risteili neulaspäällysteisiä polkuja. Metsikkö sijaitsee kahden kaupunginosan välissä, ja olen toiselta puolelta käynyt tutustumassa paikkaan - tosin talvella. Nyt kolahti ja lujaa, että olen löytänyt viimein hakemani!

Alppiruusu 'Royal Butterfly' on kevään uusi hankinta omaan puutarhaani.
Kuva on lainttu Särkän perennataimiston sivulta.

Ensi vuonna lampi ruopataan ja vitikot raivataan. Muutamia harkittuja mäntyjen kaatoja tehdään, että saadaan tarpeeksi valoa pohjakerrokseen. Sitten olemassa olevan polkuverkoston  varrelle suunnittelen talven aikana alppiruusujen istutusalueet. Vitikon keskeltä löytyi hieno rinne, johon tulee atsaleoja. Valoisimmille paikoille tulee myös eri hortensialajikkeita - myös köynnöshortensiaa kiipeämään mäntyihin. Minulla on koko talvi aikaa miettiä, suunnitella ja unelmoida, mutta tuossa alueessa on ihan huikea pontentiaali vaikka minkälaisille unelmille. Kesä on onneksi vielä kovasti kesken, mutta onpahan talven varallekin jo jotain suurta ja ihanaa jemmassa.

Iloa ja Valoa elämääsi! Minun on viisainta tarttua imuriin :D

Maalla on turvallista tilaa unelmille

Coronakevät on tuonut monenlaisia ajatuksia mieleen. Tämä Merenrantakaupunki on virkeä, mutta valtaväylistä syrjässä. Lähin lentokenttä on Oulussa, ja junaliikennekin kulkee Vihannin kautta. Harva ajelee 8-tietä pohjoiseen tai etelään. Satamaamme ajelee lähinnä rahtilaivat. Olemme siis perin syrjässä isommalta liikenteeltä. Tänne pitää vasiten tulla, ja täältä pitää aina lähteä jonnekin muualle.

Suikeroesikko 'John Mo'

Meillä on coronaa testattu, ja pari löydettykin helmikuussa. Ylläkseltä olivat peräisin, eivätkä päässeet sen kummemmin leviämään. Täällä ollaan eletty kuin lintukodossa kaikkia suojatoimia varalta noudattaen. Suomalaisille ei ole mitenkään vaikeaa pitää metrin tai kahden etäisyyttä toisistaan. Ihan helppoa. Työpaikalla ei ole ollut aiemminkaan tapana poskisuudella tai halata. Palaverit etänä on ihan jees. Eipähän kukaan näe, jos samalla multitaskaan muita asioita.

Valkovuokko 'Kentish Pink'

Väistämättä tulee mieleen, että varsinkin Vihreiden tahoilta tavoiteltu tiivis kaupunkirakenne on itse asiassa sangen riskialtis vaikkapa tämmöisessä tartuntatautitilanteessa. Näitä epidemioita ja pandemioita näytetään ennustettavan tulevan jatkossakin. Mikä erottaa Uudenmaan synkät tautitilastot muusta maasta? Tiiviit asumisympäristöt ja joukkoliikenne.

Ekat narskut kukkivat

Tiivis populaatio rottakokeissa tuotaa kosolti häiriökäyttäytymistä, joka sortaa rottien hienon yhteiskuntarakenteen matriarkaaliseen anarkiaan ja syrjäyttää urokset. Lopulta systeemi romahtaa syntyvyyden loppuessa. Väittäisin, että kun ihmiset asutetaan hyvin tiiviisti, niin ongelmia syntyy luontojaan. Siksi täällä maalla väljästi asuen ja omaa autoa työ- ja kauppamatkoilla käyttäen ollaan pysytty turvassa pandemialta ja monelta muultakin riesalta.

Kylmänkukat ovat kevään parhaita!

Pidetään siis koko Suomi asuttuna, ja etätyöt tarjoavat mahdollisuuden elää laadukkaasti missä vain. Täällä syrjässä on hyvä asua ja elää!

Iloa ja Valoa elämääsi!