sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Ryhmäruusuja ja muitakin kaunottaria

Reipas kesäinen sade pudotti vuorokaudessa 55 milliä vettä niskaamme. Ojitetu suot ja metsämaat huolehtivat siitä, että vesi rysähtää sukkelasti yläjuoksulta alaspäin. Pieni jokemme nousi uomastaan tulvien kuin Niili. Puutarhani kellui pari vuorokautta osiltaan veden alla.

Omenapuulehto. Ei tarvi kastella vähään aikaan....

Kesätulvassa ei ole mitään uutta, näin on käynyt monasti ennenkin. Talomme on riittävän korkealla ollut jo silloin 1800-luvun lopussa, kun sitä on rakennettu, joten se ei kastu onneksi.  Nyt on monet padot ja veden ohjailut käytettävissä, ja meidän jokeen käännettiin Pattijokikin virtaamaan, sillä Pattijoen alajuoksulla meinasi taloja kastua. Vettä oli siis täällä ihan  riittävästi.

Kesähortensia eli Hydrangea bretschneideri kestää kellumistakin.

Jokirantaan olen istuttanut ajoittaista tulvaa kestäviä lajeja, kuten hortensioita, pajuja ja tuomia.  Joki nousee väistämättä ajoittain uomastaan, joten pari päivää voi joutua kasvit olemaan liotuksessa. Vastaavasti niin kuivaa ei tulekaan, etteikö kapillaari-ilmiö nosta jokivettä kasveille. Vesi ei ole joesta loppunut kuivinakaan kausina, sillä osa vedestä tulee Haapajärven tekoaltaalta.

Seitsensormiaralia eli Kalopanax septemlobus

Ennen ruusuja haluan esitellä teille erikoisen harvinaisuuden, joita kasvaa kaksi kappaletta puutarhassani. Seitsensormiaraliaa on vaikeaa löytää yhtään mistään. Minä löysin omani pieneltä virolaiselta puutarhalta muutamia vuosia sitten.

Mustila.fi sivuilla kasvista kerrotaan näin:
Seitsensormiaralia on sukunsa ainoa laji, todellinen kasvimaailman vastine amurintiikerille. Se on sopeutunut kestämään Koillis-Aasian lehtometsävyöhykkeen hyisiä talvia, vaikka se ulkoisesti näyttää trooppisten viidakoiden kasvilta. Suomalaisen silmiin se tuo helposti mieleen tutun huonearaalian (Fatsia japonica), jolle se onkin sukua. Kotiseudullaan se kasvaa massiiviseksi, jopa 30-metriseksi puuksi, jonka runkokin saattaa olla halkaisijaltaan reilusti toista metriä. Runko on paksujen, lyhyiden piikkien peitossa kuten oksatkin.
Lehdet ovat nimen mukaisesti seitsensormisia ja niiden "sormisuus" eli halkoisuus vaihtelee. Syvään liuskoittuneet muodot erotetaan toisinaan omaksi lajikseen tai munnoksekseen (var. maximowiczii). Lehtilavalla voi olla mittaa jopa 25 cm, lehtiruoti saattaa olla vielä pitempi, aina 50 cm saakka. Lehdet asettuvat oksien päihin kiehkuroiksi tavoittaakseen lehtometsän niukan valon mahdollisimman tehokkasti. Oksien päihin loppukesällä muodostuvat valkeat kukinnot ovat niin ikään valtavia, halkaisijaltaan 25–35 cm kertoterttuja, joihin loppusyksyllä kypsyy mustia, linnuille maittavia marjoja.
Seitsensormiaralia on länsimaissa kokoelmien ja kasviharrastajien hellimä harvinaisuus, jonka siemeniä ja taimia on ani harvoin saatavilla. Suomessa sitä kasvaa muutamissa kasvikokoelmissa, ja menestyminen näyttää vaihtelevan käytettävän alkuperän mukaan.

Sitten loikataan ruusujen maailmaan. Kuvat on sateen pieksemistä kukista, joten ihan priimaa ei ole nyt tarjolla.



Ryhmäruusu 'Baronesse'
'Baronesse' on ollut yksi kestävimpiä ryhmiksiä pihallani. Oikeasti ryhmikset on ihan tuurinkaupalla hengissä talven jälkeen, eli "kestävyys" on ihan sitaateissa kirjaimellisesti. JOS olisin järkevä ihminen, niin lopettaisin pelleilyn näiden ryhmisten kanssa. Mutta kun EN ole, vaan rakastan näiden ruusujen ihania kukkia niin valtavasti, niin hyväksyn sen tosiasian, että uusia näitä pitää muutaman vuoden välein.


Sateen pieksemä 'Bonica'
Kaatosade turmeli kukkia pienen täplityksen verran, mutta muuten ne kestivät yllättävän hyvin lojottavaa sadetta ja kosteutta. Talveksi suojaan rymiksiä maan kylmettyä kunnon tyvimultauksella, ja pakkasten tultua kattamalla sammaleella tai muulla sopivalla materiaalilla. Silti keväällä voi laskea, että puolet on kuitenkin kuolleita...

'Matadot' on huikean punainen!


Matala ja pieni- mutta runsaskukkainen The Fairy
Ruusuhulluudella on varmaan jokin diagnoosinumero siellä mielenterveyspuolella, ja varmaan ei ole ns. sairaudentuntua ensinkään... Minäkin sain vain hentoisen altistuksen Ruusukummilta, ja sitten onkin menty ihan vauhdilla ruusujen syövereihin. Ja voi että onkin ollut mukavaa!


Tämä oli viime vuonna 'Pastella', mutta ei se näin oranssi ollut...???!?
Joskus säät vaikuttavat kukkien väreihinkin. Nyt on ollut lämmintä.
Kun nämä ryhmikset on niin rajoilla täällä V-vyöhykkeellä, niin ikinonnellinen olen kanadanruusuista. Ne tarjoava melko vastaavan kauniin ja pitkän kukinnan vähän rotevammassa koossa.


Sade ei kellistänyt 'Henry Kelsey'tä.


'Quadra' on samaa sävyä Henryn kanssa, mutta ei paljasta keltaisia heteitään
kukan ikääntyessä Henryn tavoin.  Kauniita molemmat. Henry runsaampi kukissaan.


'John Cabot' on köynnösruusu myöskin, ja tekee ihanan hörselöiset ja laineikkaat
terälehdet valtavan runsaisiin nuppuryppäisiin. Nyt ei hörselyys vielä näy.


'Morden Belle' on ihan valtavan suloinen kanadanruusu! Sen juurella kasvaa loistosalviaa.
'Morden Belle'n olen uusinut kerran, koska rakastuin sen runsaisiin kukkiin - ja se kehtasi kuolla. Oli pakko hakea tilalle uusi vastaava. Tai siis kaksi... :D Nyt olemme eläneet taas yhdessä parin talven ylitse.

Ehkä suurikukkaisin kanadalaisista on 'Morden Centennial'. Kestävä V-vyöhykkeellä.


'Morden Snowbeauty' on puhtaan valkoinen alusta loppuun
'Morden Snowbeauty' on harvinaisesti täysin puhtaan valkoinen koko kukinnan ajan. Siihen ei tule sävyjä keltaisesta tai vaaleanpunaisesta missään vaiheessa. Erikoista sekin. Kukat ovat runsaita ja suuria.


Kokovartalokuvaa ruusumaasta. On kukkia!

Edessä vasemmalla ranskanruusu 'President de Seze'.
Nuo punaiset sen takana on Japaninhappomarjaa.


Ranskalainen 'President de Seze'
Minulle ilon ja tyyneyden Zen-hetki on mennä ruusumaalle saksien kanssa leikkomaan kukkineet ryppäät pois. Kanadalaiset tekevät kiulukoita, jos niiden annetaan tehdä niitä. Poistamalla kukkineet kukat saadaan lisää kukkia, joten viikottainen siivous on paikallaan kukinnan jatkamiseksi.

Ruusumaa toiselta kantilta. Tuo puun taimi on balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

18 kommenttia:

  1. Ruusut ovat tänä vuonna kukkineet yllättävän hyvin, vaikka alkukesä oli niin kuiva. Lämpimät säät ilmeisesti olivat hyväksi ja sitten tulivat sateet. Kauniita ruusuja! Hyvä yhdistelmä salvian kanssa, värit mätsää hyvin yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ruusumaalle ihan oma kasteluautomaatti, jottei ne janoisina joudu olemaan. Mutta joo - ruusut ovat kukkineet todella hyvin. Paras kukinta on vieläpä edessä!

      Poista
  2. Hienoja ruusuja, sekä sitkeyttä kun et anna heti periksi vaikka ruusu menehtyisi. Nyt on vettä riittänyt, toivottavasti syksy on kuivempi tai muuten edessä on meidän puutarhassa katastrofi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeyttä se ei taida olla - hulluutta todennäköisesti :D

      Olemme saaneet vettä ja lämpöä tänä kesänä. Täällä pohjoisessa +20 ON lämpöä. Kukat kiittävät ja kukkivat!

      Poista
  3. Seitsensormiaralia on kuin Bond-leffan pahis, vaikkakin tässä tapauksessa kasvimaailman hyvis. Hienoa, että olet sellaisen löytänyt ja saanut menestymään.
    Teillä ei ainakaan tarvitse kuivuudessa kärvistellä, kun oma Niili huolehtii kastelusta. Onneksi vesi ei kastele asuinsijoja.
    Ruusukuumeesi on ymmärrettävää. Samantyyppistä kasvitautia esiintyy ihmisissä laajasti. Sen huomaa hyvin lukiessaan puutarhablogeja ja katsoessaan itseään peilistä. Sateista huolimatta ruususi ovat kauniita. Pakkohan niitä on hankkia useita, kun kaikki ovat erilaisia ja persoonallisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsensormiaralia on melko hirveän näköinen piikkeineen - ovat paljon ruusun piikkejä isommat. En ole jänöiltä niitä koskaan suojannut, sillä ristihuuli on äkkiä vielä enemmän ristihuuli tuota yrittäessään.

      Ruusukuume on ihan kivaa podettavaa. Pitää vain lääkityksen kohdillaan :D

      Poista
  4. Seitsensormiaralia on todella erikoinen, onnittelut ansiokkaasta kasvatustyöstä ja hengissäpitämisestä.

    Se teidän jokenne pitää mielen virkeänä ympäri vuoden. Erityisen iloinen olisin itse jos saisin oman pienen saukkopopulaation noin liki, ei toki kasteluvedestäkään haittaa olisi.

    Ja nuo sun ruusut, aivan huikeaa kukintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuman kauppaa, että seitsensormi on hengissä. En ole panostanut yhtään kummemmin sen viihtyvyyteen. Istutin vain juuret alaspäin suojaiseen paikkaan. Hauska sen kasvua ja piikkejä on seurata.

      Joki on ihana elämän virta monella tapaa, vaikka puron kokoinen onkin. Kaikkea jännää sutinaa se kätkee pintansa alle. Ja kasteluvesi on niin ehdoton bonus.

      Poista
  5. Ihania ruusuja on siulla kukassa. Ruusukuumetta vuan nostaa kuvia kahellessa! Meillä keväällä on nuo alppiruusut rinteen alareunassa, aika märässä jopa vettä seisoo muutamia päiviä. Eivät oo ollu moksiskaan moisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusut kyllä ovat kukoistaneet sateista huolimatta! Monet kasvit kestävät tilapäistä kellumista - toiset paremmin kuin toiset tosin.

      Poista
  6. Aika hurjan näköinen tulvakuva! Ensimmäisenä mieleen tulee, että kuinka ihmeessä joku omenapuukin voi kestää tuollaisen. Pajut nyt kestävät vaikka ydinräjähdyksen :D Ruusumaalla näyttää upealta nyt. Pitkään katselin happomarjapuskaa keskellä tuota yhtä kuvaa ja ihmettelin, mikä siellä kukkii noin räväkästi. Onneksi kuvatekstistä selvisi. Ruusujentuoksuista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä herkkiäkin pajuja - se kun on suuri sukukunta. Niitä viheliäisiä ei tapa edes määrätietoinen nitistäminen. Paitsi jos saa juurineen maasta. Sitten on hienoja pajuja, joita joutuu varjelemaan ja paapomaan.

      Ihanaa kun saa taas viikonlopun nauttia ruusuista. Työviikon viimeinen ja nautinnollinen työ oli käydä poistamassa 'Henry Kelsey'stä kukkineet kukat pois :D

      Poista
  7. Tämä araalia on varmasti herkku ja jännä varmasti seurata sen kasvua , tilaa se varmasti tarvitsee ja sitähän sinä voit tarjota. Ruususi on sinulla kyllä mahtavia ja mukavaa meidän on niitä katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsensormi on metkaa seurattavaa. Se mm. kasvaa kahdessa erässä kesän mittaa. Usein se toinen kasvu jää tuleentumatta, ja vähän aina paleltuu latvoista siis. Se ei sitä kuitenkaan haittaa. Tuskin siitä koskaan tulee puun kokoista täällä, mutta ken elää se näkee.

      Poista